NATO

[metsämies]

En olisi täysin vakuuttunut että tuleeko nämä 28 maata apuun sodan syttyessä. Tietenkin Nato olisi hyvä pelote ja omalla tavallaan myös ehkäisisi sodan syttymistä. Mutta niinkuin Venäjä sanoi niin se tulisi vaikuttamaan maiden suhteisiin.

Miksi Natomaat sitten ovat liittyneet Natoon, jos he eivät kuitenkaan aijo auttaa "parhaiten katsomillaan keinoin". Toivosivatko he itse samaa kohtelua? Tuskin ne nyt ainakaan pääsisivät livahtamaan ilman sanktioita.

Varmaan he sitten auttavat "parhaiten katsomallaan keinolla", lähettävät ehkä pari tykkiä ja puuropakettia. Sota kun on vaan semmonen asia että se pistää kyllä arvot muuttumaan ja saatetaan siinä sitten jokunen lupauskin rikkoa.

[metsämies]

Mutta jos tuo kysymys NATOon liittymisestä tulee todellakin täysin ajankohtaiseksi niin asiasta pitää järjestää SITOVA kansanäänestys.

[Mika]

Niinkun kekkonen sano niin ystävät kannattaa olla lähellä ja vihamiehet kaukana. Suomettumisesta tulisi päästä eroon, mutta tuhra provosointi kannattaa jättää myös pois. Arvaamaton naapuri jonka kanssa pitää toivoa parasta mutta pelätä pahinta.

Nykytilanteessa Suomella on vihollinen lähellä, mutta ystävät kaukana. Se, että Suomi on ainoa Venäjän naapuri, joka ei kuulu tai pyri Natoon, johtuu nimenomaan suomettumisesta. Täällä ei uskallettu toimia silloin, kun liittyminen vielä olisi onnistunut läpihuutojuttuna. Ja nyt Suomi on jäänyt Venäjän ainoaksi satelliittivaltioksi.   

[sr]

Kuuntelin taannoin radiosta ohjelman, jossa jonkinsorttinen politiikan asiantuntija (valitettavasti en yhtään muista kuka) totesi, että NATO:n turvatakuut ovat nykyisin lähinnä muodolliset. Tilanne on siis käytännössä se, että turvatakuisiin "halutaan uskoa", mutta kenelläkään ei ole tietoa pitävätkö ne todellisessa kriisitilanteessa kutinsa. Siis että tuleeko sitä apua vai ei.

Tilanteen ollessa tämänlainen minua ainakin ihmetyttää suuresti NATO-jäsenyyden tuoma konkreettinen hyöty Suomelle.

Eikö tuo ensimmmäinen pätkä toimi myös toisinkin päin? Useinhan NATOa vastustetaan siksi, että jos Suomi on jäsenenä, niin sitten joudutaan lähettämään suomalaisia kuolemaan jonnekin Turkkia puolustamaan. Jos NATO-turvatakuut ovat vähän niin ja näin, niin sama pätee kyllä sitten siihen, joutuuko Suomi lähettämään sotilaitaan muiden avuksi.

Minä en oikein ymmärrä, että nykyisten NATO-maiden olisi järkeä ylläpitää kyseistä järjestöä, jos turvatakuut eivät olisi pitäviä. Kuka tästä hyötyy? NATOahan ei voi käyttää hyökkäämiseen. Tai siis vaikka NATO hyökkäsi 1999 Jugoslavian kimmppuun, niin NATO-jäsenyys ei pakottanut esim. Jugoslavian naapuria Unkaria osallistumaan hyökkäykseen.

Se on tietenkin totta, että viime kädessä kaikki sopimukset ovat vain paperia. Sama pätee tietenkin myös niitä, jotka haikailevat eurooppalaista tai pohjoismaalaista liittoa Suomen turvaksi.

[Hoff]

Niinkun kekkonen sano niin ystävät kannattaa olla lähellä ja vihamiehet kaukana. Suomettumisesta tulisi päästä eroon, mutta tuhra provosointi kannattaa jättää myös pois. Arvaamaton naapuri jonka kanssa pitää toivoa parasta mutta pelätä pahinta.

Eikös se ole suomettumista pahimmillaan, jos pelätään Venäjän provosoitumista, eikä sen takia uskalleta mennä Natoon?

Kieli ulos ja kumarrus.

"Venäjä tai Neuvostoliitto ei ole koskaan aloittanut sotaa. Emme ole hyökänneet mihinkään, toimineet vain rauhanturvaajina" -Medvedev

Totta. Niin sen täytyy olla. Hymyä! 

[Parsifal]

Sen enempää kiertelemättä ja kaartelematta toteaisin että Suomen olisi hyvä liittyä Natoon. Puolustusbudjetin erittäin pienoinen kasvu ja mahdollinen suhteiden heikentyminen itään ovat todellakin sen arvoiset mitä jäsenyys tuo tullessaan.

Mielummin hieman viileämmät suhteet Venäjään ja mahdollisuus seistä selkä suorana läntisten demokratioiden yhteisössä kuin loputon roistovaltion edessä matelu. Suomen henkiselle ilmapiirille jäsenyys olisi suuri moraalinkohotus ja hykerryttävä isku vasten kaikkien "ennntissten stalinistien" kasvoja. Karhu voi kiristellä hampaitaan hetken, mutta tuskinpa uskaltaa mitään sen kummempaa.

[requiem]

Myönteisesti Nato:on suhtautuva, sillä varauksella että liitto todellakin pysyy puolustusliittona. Pitkältihän Suomi on jo kuitenkin sidoksissa Naton kanssa EU:n kautta. Alla muutama pohdinta mahdollisista skenaarioista. Poliittisen korrektiuden nimissä vastapuolena on luonnollisesti se keltainen valtio 


1) Tilanne Suomen ja keltaisen valtion välilä eskaloituisi

Kriisi olisi myös EU:n muiden jäsenmaiden asia ja EU:n Natojäsenien kautta myös Naton asia.

2) Tilanne EU:n ja keltaisen valtion välillä eskaloituisi

Kriisistä tulisi EU:n kautta Suomen asia ja EU:n Natojäsenien kautta myös Naton asia.

3) Tilanne Naton ja keltaisen valtion välillä eskaloituisi

Kriisistä tulisi Naton jäsenmaiden ja EU:n Natojäsenien kautta myös EU:n ja Suomen asia.


Vaikka ajat ovat muuttuneet kylmän sodan kuumimmista vuosista, niin sen kolmannen maailmanlaajuisen kovapanosammunnan syttyessä kaikille tulee käymään huonosti, ollaan sitä liittouduttu tai ei.

Linkin takana artikkeli Hesarista, aiheena Varsovan liiton ja Naton taisteluskenaariot Euroopassa kylmän sodan aikana.

http://www.php.isn.ethz.ch/documents/Sofa_kompl.pdf

[Pohjanpoika]

Näin porvarillisena kapitalistisen tien kulkijana olen sitä mieltä, että oma armeija on paras turva kaikissa tilanteissa.  Vaikka aseet ja vermeet eivät olisikaaan täysin viimeisen päälle, niin puolustustahto aina loppupeleissä ratkaisee.  Kyse on siitä, kuinka paljon valtio on valmis sietämään tappioita sodassa.

Olen rankannut eri valtiot kaatuneiden sietokyvyn mukaan seuraavasti.
1. USA            50.000 sotilasta
2. Venäjä         25.000   -"-
3. Suomi          20.000   -"-
4. Ruotsi            500   -"-

Tässä jaottelussa on erotettava tilanne hyökkäyssodassa ja puolustussodassa.
USA ja Venäjä (Neuvostoliitto) ovat molemmat osoittaneet halunsa ja kyvynsä jatkaa poliitiikan tekoa hyökkäyssodan muodossa.
USA sai tarpeekseen Vietnamissa 50.000  ja Neukut Afganistanissa 25.000 kaatuneen jälkeen.
Suomi puolusti yksin itseään talvisodassa 100 päivää ja kaatuneita oli muistaakseni n. 20.000.
Ruotsin armeijan ja kansan puolustustahdosta ei pysty tekemään historiaan perustuvaa arviota. Käsitykseni on, että Ruotsin armeijan taistelutahto ja kyky tosi tilanteessa on heikko. Jos joku vetää kunnolla ruotsalaista turpaan, niin itkuhan siitä tulee.  Mitään konkreettista faktaa tämän väitteen tueksi minulla ei ole esittää.  On vain sellainen mututuntuma.

Nyt sitten perusteluni, miksi Suomen ei tarvitse liittyä NATO:on.  Ainoa valtio, joka Suomea voisi sotilaallisesti uhata on Venäjä.  Kuten tiedetään hyökkääjän on varauduttava viisinkertaiseen kaatuneiden määrään kuin puolustajan. Näin ollen kun Suomi on menettänyt 20.000 kaatunutta on Venäjän kaatuneiden määrä 100.000, eli ylittää nelinkertaisesti Venäjän sietokyvyn.  Ainoastaan totalitaristisen valtion diktaattori on niin hullu, että lähtee tähän. Viimeksi sellainen oli Stalin.

Kysymys siis kuuluu, voiko Venäjällä nousta valtaan uusi Stalin.  Väitän, että ei. Maailma on muuttunut ennen kaikkea tiedonvälityksen ja internetin kautta niin paljon, että kansaa ei voida sumuttaa diktatuuriin enää Venäjälläkään.