Kysely ruotsin kielen opiskelun pakollisuudesta

[do.ut.des]

Kielelliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia, virallisten kielten sitäkin enemmän.

Niinhän sitä luulisi, mutta ei näin Ahvenanmaalla. Siellä ei saa kouluissa opettaa suomea lapsille, koska "heillä on autonomia". Suomella ei ole sitäkään. Sanoisin, että Ahvenanmaa on itsenäisempi paikka mitä Suomi on.

Kun Ahvenanmaan maaherra puhu positiivisesta syrjinnästä meidän mursu-Halonen vain hymistelee ja puhuu itä-rajan takana ihmisten oikeudesta puhua ja oppia omaa äidinkieltään, muttei täällä!

[Luotsi]

Häh ?! Miten pakkoruotsi liittyy vähemmistöjen ihmisoikeuksiin ??

Kielelliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia, virallisten kielten sitäkin enemmän.

Pakkoruotsi liittyy tähän välillisesti, sillä jos ruotsia ei osaa, ei voi olla virkamies sellaisessa tehtävässä jossa kielikoe vaaditaan. Ja kuka tietää peruskouluiässä, mitä isona haluaa tehdä.

Toki kielikokeen vaatimat taidot voi opiskella aikuisenakin, mutta ei se työssäkäyvänä, aikuisena kovakallona ole enää niin helppoa kuin luulisi. Ja kurssia käydessä voi se unelmien paikka mennä sivu suun.

Höpiset ihan levottomia. 100% varmuudella Suomea ei tulla ihmisoikeuksien polkemisesta tulla syyttämään kun pakkoruotsista tullaan luopumaan, ajatuskin on naurettava 
Omakielisten virallisten palvelujen tarjoaminen ei millään tavalla edellytä koko kansan pakottamista (surkealla tuloksella) ko. kieltä pänttäämään.

[Eino P. Keravalta]

Ei siitä ole mitään vaaraa, jos annetaan huomattavasti enemmän vapauksia esim. ylä-asteesta eteenpäin valita oppiaineensa. Totta on se, että moni löisi opiskelunsa laimin miltei totaalisesti, mutta niinhän se samat tyypit tekevät nytkin - joskin siinä sivussa vain häiritsevät luokkahuoneissa niitä, jotka todella haluavat oppia ja saada arvosanoja. Jos vaikkapa matematiikka ei kiinnosta niin ei olisi pakko riutua matikantunnilla heittelemässä kuminpalasilla toisia ja huutelemassa vittua vaan voisi olla jollakin muulla tunnilla tai vaikkapa palloa heittelemässä pihalla.

Kyllä ne oppihalut sieltä löytyvät sitten vaikkapa vuotta paria myöhemmin kun tulee vähän lisää älliä päähän. Silloin voisi käydä lukemassa niitä aineita, mitä tuli laiminlyödyksi ja mitä katsoo myöhemmin tarvitsevansa.

Suurin osa ihmisistä on kyllä ylä-asteellakin sen verran järkeviä ja itsekkäitä, että opiskelisivatkin jotakin. Pakolla ei saada mitään opetettua, ellei samalla aleta hakata myös karttakepillä ja lujaa.

Kysykääpä myös itseltänne, mitä muistatte koulusta? Mitä todella opitte siellä? Minä pystyn kaikista kouluvuosista muistamaan ainoastaan YHDEN AINOAN asian: sen, että Intia itsenäistyi vuonna 1947. Mitä hyötyä tästä on? Turhaan minut pakotettiin istumaan tunneilla kuulemassa joukko-opista tai Paavalin matkoista. Turhaan kerrottiin solun osat. Turhaan käytiin läpi saksan epäsäännöllisiä verbejä. Ja niin edelleen.

Olisin mieluummin lukenut filosofiaa, latinaa ja psykologiaa. Mutta sitä ei sallittu. Näin koulussa ei tuettu motivaatiotani ja lahjakkuuttani, vaan pakotettiin lukemaan turhaa hömppää, josta en ole tavuakaan muistanut viikko sen jälkeen kun kokeet olivat ohi.

Kuten sanoin, on tärkeämpää oppia ajattelemaan itse kuin päntätä joutavuuksia päähänsä. Ja kyllähän tämä mielipiteeni todellakin on vaarallinen, kuten eräs kirjoittaja sanoi: se on vaarallinen nykyiselle järjettömälle maailmanmenolle ja ihmisoikeuksien polkemiselle, sillä filosofiaa lukemalla voidaan ihmisiä kannustaa muuttamaan maailmaa ja ajattelemaan itse sen sijaan, että ottaisi kaiken vastaan kuten koulutettu koira.  

ME KAIPAAMME FILOSOFIKOULUJA EIKÄ NYKYISIÄ KOIRAKOULUJA.

[maitotyttö]

Höpiset ihan levottomia. 100% varmuudella Suomea ei tulla ihmisoikeuksien polkemisesta tulla syyttämään kun pakkoruotsista tullaan luopumaan, ajatuskin on naurettava 

Tiesitkös, että Suomi on sitoutunut kaikkien sopimustensa osalta yksilövalitusjärjestelmiin. Valitus lähtee oitis, jos joku vain keksii valittaa, esim EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen. Siinähän sitä ollaan sitten, yleensä valitukset menevät läpi jos niissä vain on osattu vedota oikein oikeisiin asioihin.

Eikä siitä pakkoruotsin poistamisesta sitä syytettä tule vaan  siitä, ettei ruotsinkieliselle väestölle ole enää tarjota omakielistä palvelua kun osaajia ei ole. Vaihtoehtokin toki on, nimittäin se, että otetaan kaikki kengännumeroaan isomman äo:n omaavat ruotsinkieliset näihin virkoihin. Sitäkö tässä halutaan?

Perseestähän tämä on, mutta näin se menee. Ihmisoikeusjuridiikka on totisesti tarua ihmeellisempää.

[JNappula]

Itse valtsin tuon viimeisen kohdan. Toki ruotsin kieli saisi olla vapaaehtoisena noissa kaikissa oppilaitoksissa.

Syy: Ymmärrän syyn miksi ruotsi on pakollista (vähemmistö, kaksikielisyys) koulussa mutta koska ruotsin kieli on täysin marginaalinen kieli maailmalla, hyödyllisempää olisi käyttää paukkuja vaikka englannin kielen extraopiskeluun.

Itse en ole koskaan käyttänyt ruotsia keskustelussa missään, vaan työasioissakin ruotsalaisten kanssa aina englantia. 

[June]

Häh ?! Miten pakkoruotsi liittyy vähemmistöjen ihmisoikeuksiin ??

Kielelliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia, virallisten kielten sitäkin enemmän.

Pakkoruotsi liittyy tähän välillisesti, sillä jos ruotsia ei osaa, ei voi olla virkamies sellaisessa tehtävässä jossa kielikoe vaaditaan. Ja kuka tietää peruskouluiässä, mitä isona haluaa tehdä.

Toki kielikokeen vaatimat taidot voi opiskella aikuisenakin, mutta ei se työssäkäyvänä, aikuisena kovakallona ole enää niin helppoa kuin luulisi. Ja kurssia käydessä voi se unelmien paikka mennä sivu suun.

Ihmiset ne lait on laatineet ja ihmiset ne voivat muuttaa. Ei muuta kuin säädetään niin, ettei vaadita mitään virkamiesruotseja. Paras olisi jos ruotsinkielen virallinen asema saataisiin kumottua niin ongelma poistuisi.

[maitotyttö]

Ihmiset ne lait on laatineet ja ihmiset ne voivat muuttaa. Ei muuta kuin säädetään niin, ettei vaadita mitään virkamiesruotseja. Paras olisi jos mokoma ruotsinkielen virallinen asema saataisiin kumottua niin ongelma poistuisi.

Juuri näin, tästä pitää aloittaa, eikä suinkaan ruotsin opiskelemattomuuden mahdollistamisesta. Hienoa että joku vihdoin tajusi, mitä olen yrittänyt sanoa.

[Jääpää]

"""Rautalangasta: Ruotsin opiskelemattomuus tässä tilanteessa on kuin ampuisi omaan nilkkaansa. Ensin pitää muuttaa vaatimus virkamiesruotsista, vasta sitten keskittyä kouluruotsin poistamiseen.""
Hyvin on esivallan kunnioitus opetettu..tähän tuolla ruotsinkielipomppottelulla on kyllä pyrittykin, demokratian täydelliseen uusymmärtämiseen.

Tässä mitään esivallan kunnioittamisesta puhuta, mua ainakin kiinnostaa, olenko periaatteessa oikeassa ja paskapätkäduunissa vai nöyrrynkö käyttämään muutaman tunnin elämästäni turhan kielen opiskeluun ja saan kivan hyväpalkkaisen duunin keskeltä stadia.

Tämä EI ole pois _yleiseltä_ ruotsin kielen aseman marginaalistamispyrkimyksiltä, mutta tässä tilanteessa _yksilön_ ei ole järkevää jättää virkamiesruotsin edellyttämän tason opintoja suorittamatta jos yhtään kouluja aikoo käydä ja sijoittua johonkin asemaan. 

Ei ole ei, ja huono vaikuttaa jos ei ole lauman "täysivaltainen" jäsen sen myötä, että olisi nöyrtynyt ja opetell,,istunut nuo muumin muumintunnit..ja huono vaikuttaa vaikka olisi minkälainen asema , jos poliittinen eliitti fondien tuella sanelee pakkoruotsin välttämättömyyden, monikulttuurisuuskasvatuksen ext..ja vaikutta saa vain svenska.nu tapaisissa (OPH TOKI:a unohtamatta)hankkeissa, muutenhan joudut
snadista periferiaan..
 Eino P.:tä voin kompata heti tuosta ME KAIPAAMME FILOSOFIKOULUJA EIKÄ NYKYISIÄ KOIRAKOULUJA.
PS. Tulee olemaan kiva seurata seuraavien vuosien pakkokielivalintoja pilteille, demokratian ja perustuslain hengessä tietenkin..siis sen (nyky "demokratia")joka poistaa suomenkielen kansalliskielten joukosta ensimmäiseksi.

PSS. Viinanverotus muuttuu niin , että napsahtaa, perstuslakiin kirjattu kansalliskielet muutetaan nipsauksella, siinä kun ei tarvitse siirtää kuin se ruotsi saamen ja romanin joukkoon.

[maitotyttö]

Olisit heti sanonut 

Mielestäni sanoin sen jo tämän ketjun viestissä 5, ja miltei jokaisessa sen jälkeenkin.

[Hauki]

Ruotsin opiskelu itsessään on verrattain pieni asia. Painoarvo asialle tulee siitä, että vihainen ja finninen varhaisteinipoika on maksimoidusti ja optimaalisesti juuri se kaikista surkein mitenkään mahdollisesti kuviteltavissa oleva ikäryhmä ja sukupuoli, jolle kannattaa pakko-opettaa hänen vihaamaansa ainetta. Kyseinen ikäryhmä ja sukupuoli on Fobia Suecican pääasiallinen kukintapaikka, itsekin sairastin sen muinoin.

Kyseistä asennevammaa ei voida hoitaa minkäänlaisilla latteilla lässytyksillä tyyliin "suvaitsevaisuuskasvatus", se on vain hyväksyttävä lähtöoletukseksi. Näin ollen ruotsin opiskelu vapaaehtoispohjalta näyttäisi järkevimmältä: ruotsin kokonais"osaajien" määrä laskee, mutta hyvin osaavien tuskin paljoakaan, ja juuri niitä hyvin osaavia tarvitaan, ei tönkeröruåtsin mongertajia.

Jos vapaaehtoisuus haittaisi palvelujentuottoa olennaisesti, tai jos eduskunta ei ollisi valmis luopumaan pakollisuudesta kokonaan, niin aikaistaisivat sitä edes ala-asteelle, tai lykkäisivät lukioon. Aivan mikä tahansa malli olisi nykyistä parempi. Pakkoruotsin nykyinen ajoitus on opetusministereiden idioottimaisuuden manifestaatio.

[Luotsi]

Höpiset ihan levottomia. 100% varmuudella Suomea ei tulla ihmisoikeuksien polkemisesta tulla syyttämään kun pakkoruotsista tullaan luopumaan, ajatuskin on naurettava 

Tiesitkös, että Suomi on sitoutunut kaikkien sopimustensa osalta yksilövalitusjärjestelmiin. Valitus lähtee oitis, jos joku vain keksii valittaa, esim EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen. Siinähän sitä ollaan sitten, yleensä valitukset menevät läpi jos niissä vain on osattu vedota oikein oikeisiin asioihin.

Eikä siitä pakkoruotsin poistamisesta sitä syytettä tule vaan  siitä, ettei ruotsinkieliselle väestölle ole enää tarjota omakielistä palvelua kun osaajia ei ole. Vaihtoehtokin toki on, nimittäin se, että otetaan kaikki kengännumeroaan isomman äo:n omaavat ruotsinkieliset näihin virkoihin. Sitäkö tässä halutaan?

Perseestähän tämä on, mutta näin se menee. Ihmisoikeusjuridiikka on totisesti tarua ihmeellisempää.

Höpön löpön. Kansainväliset sopimukset eivät rajoita Suomea sen kummemmin kuin vaikkapa Ruotsia tai Ahvenanmaata (joissa siis on vastaavankokoinen kielivähemmistö kuin Suomessa). Kansallisen lainsäädännön noudattamisesta taas ei maan rajojen ulkopuolella välitetä höykäsen pöläystä, valitettavasti. Näin se vain nyt menee 

[Aldaron]

Kielelliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia, virallisten kielten sitäkin enemmän.

Niinhän sitä luulisi, mutta ei näin Ahvenanmaalla. Siellä ei saa kouluissa opettaa suomea lapsille, koska "heillä on autonomia". Suomella ei ole sitäkään. Sanoisin, että Ahvenanmaa on itsenäisempi paikka mitä Suomi on.

Kun Ahvenanmaan maaherra puhu positiivisesta syrjinnästä meidän mursu-Halonen vain hymistelee ja puhuu itä-rajan takana ihmisten oikeudesta puhua ja oppia omaa äidinkieltään, muttei täällä!

Väite jonka mukaan suomi ei olisi oppiaineena Ahvenanmaan kouluissa ei pidä paikkaansa. Se oli itse asiassa vielä melko hiljattain pakollisena oppiaineena, nykyisin vapaaehtoisena. Vapaaehtoisuudessa hyvänä puolena se, että opetusryhmien henki on parempi, koska ne, joiden motivaatio on liian heikko, ovat karsiutuneet. Huonona puolena taas se, että jos ei lue suomea, se rajoittaa käytännössä tietenkin jatko-opiskelumahdollisuuksia, sillä vaikka opiskelisi Åbo Akademissa, on kuitenkin pakko suorittaa suomen kieltä (toisena kotimaisena) sen verran kuin akateemisen tutkinnon suorittajalta Suomessa yleensäkin edellytetään (mitä sinänsä pidän toki perusteltuna). Tästä seuraa se, että ne, jotka eivät lue koulussa suomea etsiytyvät yleensä Ruotsin puolelle jatko-opiskelemaan, jos yleensä jatko-opiskelevat.
Juuri siksi, että Ahvenanmaa hallitsee itse omaa koululaitostaan, he ovat voineet tehdä tällaisen päätöksen. Se ei välttämättä ole joka suhteessa kovin järkevä edellä mainituista syistä, mutta omapahan on päätöksensä.
Manner-Suomen kouluolot ovat eri asia, sillä nehän päätetään keskitetysti valtakunnan tasolla.

[Corona Funebris Mundus]

Minusta on hyvä että opetaan ainakin kahta vierasta kieltä.
Pitäisin pakollisena, mutta niin että ruotsin saisi vaihtaa johonkin toiseen kieleen (ei englantiin kun se on jo pakollinen) jos koulussa on siihen resurssit.
Eli jos koulusta löytyy vaikka saksan opettaja niin ruotsi kuitataan opiskelemalla saksaa jos niin haluaa. Tämä siis peruskoulussa ja lukiossa. Amikset tuskin kieliä haluaa lukea.
Virkamiesruotsi on kaikkein typerin, sitä ei pitäisi vaatia ollenkaan, mutta vapaaehtoisena sen voisi käydä.

[Aldaron]

Ruotsin opiskelu itsessään on verrattain pieni asia. Painoarvo asialle tulee siitä, että vihainen ja finninen varhaisteinipoika on maksimoidusti ja optimaalisesti juuri se kaikista surkein mitenkään mahdollisesti kuviteltavissa oleva ikäryhmä ja sukupuoli, jolle kannattaa pakko-opettaa hänen vihaamaansa ainetta. Kyseinen ikäryhmä ja sukupuoli on Fobia Suecican pääasiallinen kukintapaikka, itsekin sairastin sen muinoin.

Kyseistä asennevammaa ei voida hoitaa minkäänlaisilla latteilla lässytyksillä tyyliin "suvaitsevaisuuskasvatus", se on vain hyväksyttävä lähtöoletukseksi. Näin ollen ruotsin opiskelu vapaaehtoispohjalta näyttäisi järkevimmältä: ruotsin kokonais"osaajien" määrä laskee, mutta hyvin osaavien tuskin paljoakaan, ja juuri niitä hyvin osaavia tarvitaan, ei tönkeröruåtsin mongertajia.

Jos vapaaehtoisuus haittaisi palvelujentuottoa olennaisesti, tai jos eduskunta ei ollisi valmis luopumaan pakollisuudesta kokonaan, niin aikaistaisivat sitä edes ala-asteelle, tai lykkäisivät lukioon. Aivan mikä tahansa malli olisi nykyistä parempi. Pakkoruotsin nykyinen ajoitus on opetusministereiden idioottimaisuuden manifestaatio.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että molempien kotimaisten kielten hallinta kuuluu suomalaisten (niin suomen- kuin ruotsinkielistenkin) yleissivistykseen. Ennen peruskoulu-uudistusta ei käsittääkseni juuri kuulunut mitään laajempaa valitusta ruotsin kielen opintojen pakollisuudesta, mikä johtui ainakin osittain siitä, että oppikoulujen oppilaiden joukossa oli tavallisten duunariperheiden lapsia tietenkin pienempi prosentti kuin peruskoulussa, joka on on jo lähtökohtaisesti tarkoitettu koko kansan kouluksi. Tämä taas liittyy siihen, että oppilaan perusasenne ruotsin kieltä kohtaan korreloi aika vahvasti hänen vanhempiensa koulutustason kanssa. Akateemisissa perheissä ruotsin arvostus on aina ollut huomattavasti korkeampaa kuin duunariperheissä ja vanhempien arvot ja perusasenteet periytyvät aika sitkeästi.
Heitän ajatusleikkinä ilmaan seuraavan mallin: toisen kotimaisen opiskelusta tehtäisiin vapaaehtoista, mutta samalla se palautettaisiin pakolliseksi yo-kirjoituksissa. Hyvänä puolena olisi se, että ne tulevat amispojat, joiden motivaatio oppia toista kotimaista on absoluuttisessa nollassa, saataisiin siivottua pois peruskoulun toisen kotimaisen ryhmien työskentelyilmapiiriä pilaamasta, mikä varmasti heijastuisi positiivisesti toisen kotimaisen valinneiden oppimistuloksiin. Huonona puolena taas se, että se jako kahteen (lukioon tai muualle), joka nykyisin tehdään 9. luokan jälkeen, aikaistuisi. Tähän voisi ehkä jättää sellaisen takaportin, että toisen kotimaisen voisi halutessaan aloittaa lukion ensimmäiseltä luokalta, jolloin kuitenkin yo-kirjoituksissa joutuisi suorittamaan saman kokeen kuin ne, jotka ovat lukeneet sitä jo pitempään.
Korkeakouluista en missään tapauksessa poistaisi vaatimusta toisen kotimaisen kielen hallinnasta, sillä se on perinteisesti ollut osa suomalaista kulttuuri-identiteettiä, ainakin akateemisesti koulutetun väestön osalta.     

[do.ut.des]

Väite jonka mukaan suomi ei olisi oppiaineena Ahvenanmaan kouluissa ei pidä paikkaansa. Se oli itse asiassa vielä melko hiljattain pakollisena oppiaineena, nykyisin vapaaehtoisena.

Tässä Johannes Koskisen mietelmää:

Neuvoa-antava komitea viittaa Ahvenanmaan
itsehallintolain 40 §:ään, jonka mukaan julkisis-
ta varoista ylläpidettävien ja tällaisista varoista
avustusta saavien koulujen opetuskielenä on
ruotsi, jollei maakuntalailla toisin säädetä. Neu-
voa-antava komitea toteaa, että asiaa koskevaa
maakuntalakia ei ole annettu, joten nykyään ei
ole säännöksiä suomenkielisestä opetuksesta Ah-
venanmaan kouluissa. Edelleen neuvoa-antava
komitea toteaa, että suomen kieltä kuitenkin ope-
tetaan oppiaineena Ahvenanmaan kouluissa.
Tunnustaen Ahvenanmaan valtiosääntöoikeudel-
lisen erityisaseman neuvoa-antava komitea kui-
tenkin katsoo, että olisi hyödyllistä selvittää,
missä määrin vallitseva tilanne vastaa suomen-
kielisen väestön tarpeita.

http://www.parlament.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=utpkk&${BASE}=faktautpkk&${THWIDS}=0.34/1241382574_70177&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

Itselle on jäänyt kuva suomenkielen opetuksesta Ahvenanmaalla, että asia on vähän niin ja näin. Oppiaineena voi olla, mutta opetetaanko sitä? Muistelen, että joku aika sitten erään pojan äiti tuskastui Ahvenanmaan nyrpeään asenteeseen olla antamatta äidinkielen opetusta pojalleen, siis suomenkielen opetusta. Pitääpä etsiä kyseinen juttu jostain.

[do.ut.des]

Akateemisissa perheissä ruotsin arvostus on aina ollut huomattavasti korkeampaa kuin duunariperheissä ja vanhempien arvot ja perusasenteet periytyvät aika sitkeästi.   

Mistä ihmeestä sinä tuollaisen päätelmän vedät? Minusta asia on juuri niin, että korkeakoulutetut suomensuomalaiset kritisoivat KAIKISTA VOIMAKKAIMMIN pakkoruotsin olemassaoloa.

Itse olen joutunut suorittamaan virkamiesruotsin vaikka minä en tule tarvitsemaan kyseistä muinaisjäännettä missään, enkä ole koskaan joutunut käyttämään pakkoruotsia missään muualla kuin pakollisessa koulujärjestelmässämme. En ole koskaan kokenut ruotsinkielen opetusta tarpeelliseksi ja siksi toivon, että kyseinen kieli tehdään kaikilla kouluasteilla vapaaehtoiseksi kieleksi.

[Aldaron]

Akateemisissa perheissä ruotsin arvostus on aina ollut huomattavasti korkeampaa kuin duunariperheissä ja vanhempien arvot ja perusasenteet periytyvät aika sitkeästi.   

Mistä ihmeestä sinä tuollaisen päätelmän vedät? Minusta asia on juuri niin, että korkeakoulutetut suomensuomalaiset kritisoivat KAIKISTA VOIMAKKAIMMIN pakkoruotsin olemassaoloa.

Itse olen joutunut suorittamaan virkamiesruotsin vaikka minä en tule tarvitsemaan kyseistä muinaisjäännettä missään, enkä ole koskaan joutunut käyttämään pakkoruotsia missään muualla kuin pakollisessa koulujärjestelmässämme. En ole koskaan kokenut ruotsinkielen opetusta tarpeelliseksi ja siksi toivon, että kyseinen kieli tehdään kaikilla kouluasteilla vapaaehtoiseksi kieleksi.

Tuo asia liittyy enemmän sukutaustaan kuin henkilökohtaiseen koulutustasoon. Vähänkin vanhemmissa sivistyssuvuissa ruotsin kieltä on aina arvostettu enemmän kuin niiden keskuudessa, joiden isät tai isoisät saivat elantonsa sorvin ääreltä tai tukkimetsästä, siis sellaisesta ympäristöstä, jossa ruotsin kielen taidolla ei tosiaankaan tehnyt mitään, ellei sattunut jostain syystä eksymään ruotsinkieliselle maaseudulle.
Itse olen kasvanut ympäristössä, jossa molempien kotimaisten kielten hallintaa on pidetty täysin itsestäänselvästi yhtenä kunnon yleissivistyksen kriteereistä, eikä perusasenteeni ole siitä mihinkään muuttunut, vaikka tiedänkin, että joissakin toisissa on heidän oma kasvuympäristönsä aikaansaanut toisenlaisia asenteita.
"Suomensuomalaiset" tuntuu muuten vähän erikoiselta ilmaisulta ottaen huomioon että käsitteellä "suomalaiset" tarkoitetaan normaalisti ryhmää, joka sisältää niin suomen-, ruotsin- kuin kaksikielisetkin suomalaiset (itse lukeudun tuohon viimeisimpään kategoriaan).

[Luotsi]

Akateemisissa perheissä ruotsin arvostus on aina ollut huomattavasti korkeampaa kuin duunariperheissä ja vanhempien arvot ja perusasenteet periytyvät aika sitkeästi.   

Mistä ihmeestä sinä tuollaisen päätelmän vedät? Minusta asia on juuri niin, että korkeakoulutetut suomensuomalaiset kritisoivat KAIKISTA VOIMAKKAIMMIN pakkoruotsin olemassaoloa.

Itse olen joutunut suorittamaan virkamiesruotsin vaikka minä en tule tarvitsemaan kyseistä muinaisjäännettä missään, enkä ole koskaan joutunut käyttämään pakkoruotsia missään muualla kuin pakollisessa koulujärjestelmässämme. En ole koskaan kokenut ruotsinkielen opetusta tarpeelliseksi ja siksi toivon, että kyseinen kieli tehdään kaikilla kouluasteilla vapaaehtoiseksi kieleksi.

Tuo asia liittyy enemmän sukutaustaan kuin henkilökohtaiseen koulutustasoon.

Perhetaustaan. Lukuunottamatta noita harvoja umpiruotsalaisia maaseutupaikkakuntia kun ruotsinkieliset ovat täysin koulutustaustasta riippumatta kaksikielisiä ja heillä tietysti kaksikielisyys on ollut paitsi luonnollista myös käytännön pakko.
Akateemisiinkin opintoihin pakkoruotsi tuli vasta 1970-luvulla.

[Aldaron]

Väite jonka mukaan suomi ei olisi oppiaineena Ahvenanmaan kouluissa ei pidä paikkaansa. Se oli itse asiassa vielä melko hiljattain pakollisena oppiaineena, nykyisin vapaaehtoisena.

Tässä Johannes Koskisen mietelmää:

Neuvoa-antava komitea viittaa Ahvenanmaan
itsehallintolain 40 §:ään, jonka mukaan julkisis-
ta varoista ylläpidettävien ja tällaisista varoista
avustusta saavien koulujen opetuskielenä on
ruotsi, jollei maakuntalailla toisin säädetä. Neu-
voa-antava komitea toteaa, että asiaa koskevaa
maakuntalakia ei ole annettu, joten nykyään ei
ole säännöksiä suomenkielisestä opetuksesta Ah-
venanmaan kouluissa. Edelleen neuvoa-antava
komitea toteaa, että suomen kieltä kuitenkin ope-
tetaan oppiaineena Ahvenanmaan kouluissa.
Tunnustaen Ahvenanmaan valtiosääntöoikeudel-
lisen erityisaseman neuvoa-antava komitea kui-
tenkin katsoo, että olisi hyödyllistä selvittää,
missä määrin vallitseva tilanne vastaa suomen-
kielisen väestön tarpeita.

http://www.parlament.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=utpkk&${BASE}=faktautpkk&${THWIDS}=0.34/1241382574_70177&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

Itselle on jäänyt kuva suomenkielen opetuksesta Ahvenanmaalla, että asia on vähän niin ja näin. Oppiaineena voi olla, mutta opetetaanko sitä? Muistelen, että joku aika sitten erään pojan äiti tuskastui Ahvenanmaan nyrpeään asenteeseen olla antamatta äidinkielen opetusta pojalleen, siis suomenkielen opetusta. Pitääpä etsiä kyseinen juttu jostain.

Suomi toisena kotimaisena ja suomi äidinkielenä ovat kaksi ihan eri asiaa. Ensimmäisessähän lähtökohtana on se, että lapselle opetetaan kieltä, jota hän ei vielä osaa ja toisessa taas ryhdytään hiomaan jo olemassaolevaa sujuvaa kielitaitoa. Manner-Suomen ruotsinkielisissä kouluissa muuten suomen opetus on normaalisti eriytetty kahdeksi eri oppiaineeksi sen mukaan, tuleeko oppilas täysin ruotsinkielisestä vai kaksikielisestä perheestä. Kaksikieliset (joita esim. Pääkaupunkiseudulla on nykyisin noin 70% ruotsinkielisten koulujen oppilaista) opiskelevat oppiainetta nimeltä "modersmålsinriktad finska", joka sisällöllisesti vastaa suomenkielisten koulujen äidinkielenopetusta. Oppituntien määrään tämä ei vaikuta. Se on sama kummassakin opetusaineessa, luokka vain jakautuu kahteen eri luokkahuoneeseen kahdelle eri opettajalle suomen oppituntien ajaksi. Pedagogisesti erittäin järkevää. Tämä muuten toimii eräänä kilpailutekijänä kaksikielisille perheille silloin kun on päätettävä, pannaanko lapsi suomen- vai ruotsinkieliseen kouluun. Mitään vastaavaa "äidinkielisuuntautunutta ruotsia" ei suomenkielisissä kouluissa ole.
Toinen huomattava ero on siinä, että ruotsinkielisissä kouluissa aletaan lukea suomea jo toiselta luokalta, kun sitä vastoin suomenkielisissä kouluissa ruotsi alkaa usein vasta seitsemänneltä. Myös tämä vaikuttaa kaksikielisten perheiden kouluvalintaan. Valtaosa kaksikielisten perheiden lapsista käy nykyisin koulunsa ruotsiksi. Vielä muutama vuosikymmen sitten asia oli päinvastoin, mutta asiaan on vaikuttanut kaksi seikkaa:
1)Kaksikielisten perheiden lapsia on pyritty houkuttelemaan ruotsinkielisiin kouluihin mm. "modersmålsinriktad finskalla", jonka mainitsin.
2)Yleinen koulutustason nousu on vaikuttanut myös siihen suuntaan, että yhä useammat kaksikielisten perheiden lapset käyvät ruotsinkielistä koulua. Tutkimuksissa on todettu hyvin voimakas positiivinen korrelaatio kaksikielisen perheen vanhempien koulutustason ja ruotsinkielisen koulun valitsemisen välillä. Akateemiset kaksikieliset perheet valitsevat ruotsinkielisen koulun lapsilleen selvästi useammin kuin ei-akateemiset. Koulutustaso on kaikkein selkein koulun opetuskielen valintaa selittävä kriteeri. Ruotsin kielen arvostus porrastuu sosiaaliryhmittäin siten, että se on keskimäärin korkeinta ykkössosiaaliryhmässä ja matalinta vastaavasti kolmos- ja nelosryhmissä.
Koska yksikieliset ruotsinkieliset perheet joka tapauksessa normaalisti valitsevat lapsilleen ruotsinkielisen koulun riippumatta omasta koulutustasostaan, tästä on seurannut, että ruotsinkielistä koulua käyvien kaksikielisten lasten vanhempien koulutustaso on keskimäärin korkeampi kuin heidän yksikielisesti ruotsinkielisistä kodeista tulevien luokkatoveriensa vanhempien.
Mitä Ahvenanmaahan tulee, en ole varma, onko siellä suomen opetus eriytetty samalla tavalla kuin Manner-Suomessa. Ahvenanmaahan on oma pienoismaailmansa, kielellisesti ja kulttuurisesti lähempänä Ruotsia kuin Manner-Suomen ruotsinkielisiä osia. Heidän murteensahan ei muistuta yhtään suomenruotsia, vaan siinä on varsin selvä svedunuotti.   

[Elisa]

Tämä keskustelu ei tee hyvää Hommalle. Sitäpaitsi aihe on jo diskattu aikaisemmin.

[Aldaron]

Akateemisissa perheissä ruotsin arvostus on aina ollut huomattavasti korkeampaa kuin duunariperheissä ja vanhempien arvot ja perusasenteet periytyvät aika sitkeästi.   

Mistä ihmeestä sinä tuollaisen päätelmän vedät? Minusta asia on juuri niin, että korkeakoulutetut suomensuomalaiset kritisoivat KAIKISTA VOIMAKKAIMMIN pakkoruotsin olemassaoloa.

Itse olen joutunut suorittamaan virkamiesruotsin vaikka minä en tule tarvitsemaan kyseistä muinaisjäännettä missään, enkä ole koskaan joutunut käyttämään pakkoruotsia missään muualla kuin pakollisessa koulujärjestelmässämme. En ole koskaan kokenut ruotsinkielen opetusta tarpeelliseksi ja siksi toivon, että kyseinen kieli tehdään kaikilla kouluasteilla vapaaehtoiseksi kieleksi.

Tuo asia liittyy enemmän sukutaustaan kuin henkilökohtaiseen koulutustasoon.

Perhetaustaan. Lukuunottamatta noita harvoja umpiruotsalaisia maaseutupaikkakuntia kun ruotsinkieliset ovat täysin koulutustaustasta riippumatta kaksikielisiä ja heillä tietysti kaksikielisyys on ollut paitsi luonnollista myös käytännön pakko.
Akateemisiinkin opintoihin pakkoruotsi tuli vasta 1970-luvulla.

Oppikouluissa toinen kotimainen oli pakollinen oppiaine siitä asti kun oppikoululaitos eriytettiin suomen- ja ruotsinkieliseen haaraan 1800-luvun puolivälin jälkeen. Myös yo-kirjoituksissa toinen kotimainen oli tietysti pakollinen. Tästä seurasi, että kukaan ei päässyt edes ylioppilaaksi ilman että hallitsi toisen kotimaisen vähintään approbaturtasoisesti. Vielä 30-luvulla melko huomattava osa Helsingin Yliopiston ja Teknillisen Korkeakoulun opettajakunnasta luennoi enimmäkseen ruotsiksi riippumatta opiskelijoiden äidinkielestä, sillä ennakko-odotuksena oli, että he kyllä ymmärsivät ruotsia, jos kerran olivat opinnoissaan akateemiselle tasolle päässeet.

[escobar]

Peruskoulu olisi ainoa järkevä pakotuksen paikka, mutta kuka 3:ssa vuodessa oppii tarpeeksi hyvin, tai muistaa oppimansa 10v päästä. "Pitäisikö latinan olla pakollinen?"

Terveisin failed virkamiesruotsi mies.

[do.ut.des]

Oppikouluissa toinen kotimainen oli pakollinen oppiaine siitä asti kun oppikoululaitos eriytettiin suomen- ja ruotsinkieliseen haaraan 1800-luvun puolivälin jälkeen. Myös yo-kirjoituksissa toinen kotimainen oli tietysti pakollinen. Tästä seurasi, että kukaan ei päässyt edes ylioppilaaksi ilman että hallitsi toisen kotimaisen vähintään approbaturtasoisesti. Vielä 30-luvulla melko huomattava osa Helsingin Yliopiston ja Teknillisen Korkeakoulun opettajakunnasta luennoi enimmäkseen ruotsiksi riippumatta opiskelijoiden äidinkielestä, sillä ennakko-odotuksena oli, että he kyllä ymmärsivät ruotsia, jos kerran olivat opinnoissaan akateemiselle tasolle päässeet.

Niin, en kiistä etteikö ruotsinkieli olisi ollut oleellinen kieli ennen vanhaan. Tämähän selittyy sillä, että suomalaiset kuuluivat Ruotsin kuninkaan alaisuuteen.

Mikäli suomensuomalaisten koulutustaso olisi ruotsinkielisten tahdosta riippuvainen - tuskin kukaan meistä olisi päässyt käymään edes peruskoulua. Tämähän nähtiin 1900-luvun alussa Espoossa, jonne rakennettiin tiettävästi Suomen ensimmäinen koulu suomenkielisille lapsille talkoovoimin. Suomenkieliset rahoittivat itse koko koulun, mutta mitä ruotsinkieliset tekivätkään? Aitasivat koulun piikkilangalla, etteivät suomenkieliset lapset pääsisi kouluun oppimaan. Minusta tämä on juurikin sitä mainitsemaasi ruotsinkielistä "sivistystä", jota on nähty kautta Suomen varhaishistorian.

[aivovuoto]

1. Suomessa ruotsinkielisten ruotsintarve suomenkielisiltä on olematon. Puhuvat ilmeisesti suomea ennemmin kuin alkavat kuunnella surkeaa mongerrusta.
2. Ruotsalaisille ei pidä antaa etua viilata suomalaista linssiin omalla äidinkielellään, kun löytyy yhteinen vieras kieli.
3. Pakkoruotsi on voimakas ennakkoasenteiden pönkittäjä.
4. 5 % osuus ei ole tarpeeksi merkittävä vähemmistö.

Pitäisiköhän suomenkielisten harjoittaa kansalaistottelemattomuutta boikotoimalla muutaman kerran vuodessa ruotsin tunteja kouluissa järjestäytyneesti?

Terveisin virkamiesruotsinsa suurella muumituksella suorittanut.

[Simo Hankaniemi]

Peruskoulussa ja lukiossa pitäisi olla vain kaksi pakollista kieltä; äidinkieli ja englanti. Maahanmuuttajien kohdalla "äidinkieli" olisi suomi. Muut kielet olisivat vapaaehtoisia. Virkamiesruotsi pois.

[Rutja]

Akateemisissa perheissä ruotsin arvostus on aina ollut huomattavasti korkeampaa kuin duunariperheissä ja vanhempien arvot ja perusasenteet periytyvät aika sitkeästi.   

Mistä ihmeestä sinä tuollaisen päätelmän vedät? Minusta asia on juuri niin, että korkeakoulutetut suomensuomalaiset kritisoivat KAIKISTA VOIMAKKAIMMIN pakkoruotsin olemassaoloa.

Itse olen joutunut suorittamaan virkamiesruotsin vaikka minä en tule tarvitsemaan kyseistä muinaisjäännettä missään, enkä ole koskaan joutunut käyttämään pakkoruotsia missään muualla kuin pakollisessa koulujärjestelmässämme. En ole koskaan kokenut ruotsinkielen opetusta tarpeelliseksi ja siksi toivon, että kyseinen kieli tehdään kaikilla kouluasteilla vapaaehtoiseksi kieleksi.

Tuo asia liittyy enemmän sukutaustaan kuin henkilökohtaiseen koulutustasoon. Vähänkin vanhemmissa sivistyssuvuissa ruotsin kieltä on aina arvostettu enemmän kuin niiden keskuudessa, joiden isät tai isoisät saivat elantonsa sorvin ääreltä tai tukkimetsästä, siis sellaisesta ympäristöstä, jossa ruotsin kielen taidolla ei tosiaankaan tehnyt mitään, ellei sattunut jostain syystä eksymään ruotsinkieliselle maaseudulle.
Itse olen kasvanut ympäristössä, jossa molempien kotimaisten kielten hallintaa on pidetty täysin itsestäänselvästi yhtenä kunnon yleissivistyksen kriteereistä, eikä perusasenteeni ole siitä mihinkään muuttunut, vaikka tiedänkin, että joissakin toisissa on heidän oma kasvuympäristönsä aikaansaanut toisenlaisia asenteita.
"Suomensuomalaiset" tuntuu muuten vähän erikoiselta ilmaisulta ottaen huomioon että käsitteellä "suomalaiset" tarkoitetaan normaalisti ryhmää, joka sisältää niin suomen-, ruotsin- kuin kaksikielisetkin suomalaiset (itse lukeudun tuohon viimeisimpään kategoriaan).

Aikoinaan on myös latina ollut pakollinen aine ja kuulunut yleissivistykseen. 

Ajat muuttuvat. Ruotsin kieli on suurimmalle osalle suomalaisista täysin hyödytön (vrt. latina) ja toisekseen ruotsin kieleen kulutettu opiskeluaika on pois jostain muusta. Esimerkiksi täällä itärajalla venäjästä olisi paljon enemmän hyötyä varsinkin työnsaannin suhteen.

Oppikouluissa toinen kotimainen oli pakollinen oppiaine siitä asti kun oppikoululaitos eriytettiin suomen- ja ruotsinkieliseen haaraan 1800-luvun puolivälin jälkeen. Myös yo-kirjoituksissa toinen kotimainen oli tietysti pakollinen. Tästä seurasi, että kukaan ei päässyt edes ylioppilaaksi ilman että hallitsi toisen kotimaisen vähintään approbaturtasoisesti. Vielä 30-luvulla melko huomattava osa Helsingin Yliopiston ja Teknillisen Korkeakoulun opettajakunnasta luennoi enimmäkseen ruotsiksi riippumatta opiskelijoiden äidinkielestä, sillä ennakko-odotuksena oli, että he kyllä ymmärsivät ruotsia, jos kerran olivat opinnoissaan akateemiselle tasolle päässeet.

Vielä 30-luvulla tieteen yleiskielenä oli Suomessakin saksa.

Vielä 60-luvulle asti maataloudessa käytettiin hevosia.

Vielä 2000-luvun alkuun meillä oli käytössä yleisesti lankapuhelimia.

Se, että asia on joskus tehty jollain tavalla, ei tarkoita sitä, että ne pitäisi tehdä edelleen samalla tavalla - varsinkin jos vanha tapa huonompi, kuin uusi tapa.

[Nikopol]

Peruskoulussa ja lukiossa pitäisi olla vain kaksi pakollista kieltä; äidinkieli ja englanti. Maahanmuuttajien kohdalla "äidinkieli" olisi suomi. Muut kielet olisivat vapaaehtoisia. Virkamiesruotsi pois.

Tämä vastaus sisältää totuuden. Sitäpaitsi se on lyhyt. Hyvä.

Huompsis: kanta on siis pakollisuuteen, ei opiskeluun yleensä. Mielestäni koulussa tarjotaan aivan liian harvoja kieliä luettavaksi. Kyllä sinne ruotsikin mahtuu, ja kannustaisin ilman muuta opiskelemaan sitäkin, jos jaksaminen ja kyvyt kantavat.

Ihannetapauksessa (= fantasiaa jossa kaikki kakarat tulevat hyvistä kodeista ja tekevät läksynsä) kaikille opetettaisiin vaihtelevassa laajuudessa ja vapaaehtoisuuteen perustuen äidinkieltä, englantia, jotain toista germaanista kieltä (saksa, ruotsi) ranskaa (tai espanjaa, italiaa), venäjää ja latinan alkeet. Käytännössä rahnat riittävät niukin naukin Simon ehdottamaan malliin, ja ruotsin mattopommittaminen koko ikäluokalle (3 vuotta x 4 vuosiviikkotuntia = mykky pengar) on jo suuren luokan hulluutta.

Kuukauden takainen kirjoitukseni aiheesta: http://nikopol2008.blogspot.com/2009/03/opettaja-sina-et-osaa-laskea.html. Ruotsi on kuin mamut: aina nousee pulssi kun katsoo miten toiset "keskustelevat" aiheesta.

[Pöllämystynyt]

Tätä ei pitäisi ollenkaan jauhaa Hommassa, mutta koska siitä kuitenkin jauhetaan, niin sanonpa nyt vielä tähän väliin.

Herätys!

Kannatan ruotsin vapaaehtoisuutta, koska uskon vapaaehtoisuuden parantavan ruotsin taitoa ja kieliryhmien välejä, mutta en aja sitä asiaa millään tavalla politiikassa tai homman piirissä. Tähän on kaksi painavaa syytä, joista kumpikin yksinään riittäisi täydelliseksi perusteeksi:

1. Väärin säädetty koulutuspolitiikka on mitätön ongelma verrattuna monikultturismin uhkaan. Kaikkein olennaisinta koulutuspolitiikassa on, että kouluissa opiskelee myös tulevaisuudessa alkuperäiskansan lapsia turvallisissa ja eheissä oloissa. Kun tämä olennaisin tavoite on nyt vakavasti uhattuna, kun on mahdollista, että kouluista tulee sosiaalisesti helvettejä maan päällä kuten joistain Saksan ja Ruotsin esimerkeistä näemme, ja kun on odotettavissa, että opetuksen taso alkaa taantua kohti varhaiskeskiaikaa, on aivan naurettavaa pelleilyä itkeä jostain pakkoruotsista.

2. Kaikkien, joita monikultturismi uhkaa, on tultava mukaan yhteiseen rintamaan. Monikultturismi uhkaa kaikkia perinteisiä ryhmiä, joihin myös ruotsinkieliset kuuluvat. Ruotsinkielisiä se uhkaa jopa välittömämmin, koska heitä on vähemmän, ja muut ryhmät uhkaavat kasvaa heistä ohi. Me suomen- ja ruotsinkieliset tarvitsemme toisiamme. Kenelläkään, joka käsittää tilanteen, ei pitäisi olla varaa herätellä kieliriitoja.

Tässä sodassa ei ole mitään suomen- ja ruotsinkielisten "puolia", vaan perinteiset ryhmät vastaan niiden tuhoajat. Samoin ei ole myöskään oikeiston ja vasemmiston "puolia" vaan vapaa demokraattinen toiminta ja sen vastustajat. Ei ole myöskään kristittyjen ja ateistien "puolia" vaan uskonnon- ja omantunnonvapaus, ja toisella puolella islamistit, jotka sen haluaisivat riistää.

Monissa vanhoissa kiistakysymyksissä riidelleet osapuolet ovatkin nyt samalla puolella, ja voivat antaa toisilleen periksi, tai pitää mielipiteensä, ja antaa asian olla, kunnes paljon vakavammat ongelmat on yhdessä ratkaistu.

[Nikopol]

Muuten joo, mutta sattumalta pakkoruotsia ja mokutusta harjoittaa innokkaimmin sama puolue. Ehkä toinenkin katoaa jos toisesta päästään?

[Simo Hankaniemi]

Muuten joo, mutta sattumalta pakkoruotsia ja mokutusta harjoittaa innokkaimmin sama puolue. Ehkä toinenkin katoaa jos toisesta päästään?

Minustakin vaikuttaa siltä, että nämä asiat liittyvät jotenkin toisiinsa. 1970-luvulla kaikille pakolliseksi tehty ruotsi taisi olla mokutuksen esileikki. Eikä siinä mitään "kieliriitoja" tarvita, suomalaisten pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa maa haltuunsa ilman loputonta siirtomaa-traumojen hautomista. Esimerkkiä voi ottaa Virosta.