2012-03-20 Yle: Kun lapsella ei ole varaa harrastaa

[Jakerp]

aika monessa lajissa on niin, että jos lapsella on lahjoja mutta vanhemmilla ei ole varaa, niin seurat monesti sponssaa (toki myös kaupunki avittaa)

toki vähemmän varakkaan lapsen hinku ratsastamaan tai purjehtimaan voi olla turhaa, mutta kyllä harrastuksia aina löytyy.

Miten ne lahjat voivat tulle esille jos ei tunne ketään ketä voisi arvioida lahjoja ja ei koskaan omaa edes mahdollisuuksia aloittaa mitään harrastusta? Koululiikunnassa toki voi yrittää päteä ja opettaja voi ohjata / kannustaa lahjakkaita seuroihin (jos sattuu jaksamaan panostamaan hommaansa normaalia enemmän), mutta käsitykseni mukaan sieltäkin on tunteja vähennetty viimevuosina.

Tämä on vähän sama juttu kuin, että lukutaidoton ei voi voittaa Nobelin kirjallisuuspalkintoa aikuisenakaan vaikka olisi kuinka lahjakas tai älykäs jos vanhemmat ovat lapsuudessa niin köyhiä, että koulu piti jättää kesken jo ala-asteella. Se aika milloin olisi pitänyt opetella lukeminen meni jo köyhyyden takia.

[seuraa_tilannetta]

Miten ne lahjat voivat tulle esille jos ei tunne ketään ketä voisi arvioida lahjoja ja ei koskaan omaa edes mahdollisuuksia aloittaa mitään harrastusta?

Miten ne lahjat on ennen tulleet esille? Eipä sen kummemmin...

[Hob]

Miten ne lahjat on ennen tulleet esille? Eipä sen kummemmin...

Ei välttämättä mitenkään, ja se on valtavaa potentiaalin haaskausta. Yksi visionääri syntyy enemmän tällä tavoin ja koko hanke on maksanut itsensä takaisin 20 vuodeksi. Sivubonuksena kaikki ne vähän vähemmän visionäärit saa harrastaa vaikkei vanhemmilla olisikaan hirveästi rahaa.

Pakko nyt varmistaa, että puhutaanko tässä samasta asiasta? Kukaan ei ole ehdottamassa joka lapselle omaa ponia ja formulaa vaan luokkaa parikymppiä kuussa kustantavia harrastusmahdollisuuksia. Jos siihen ei ole varaa, sitten kyllä kyseenalaistan koko hyvinvointivaltion olemassaolon tarkoituksen. Sen kun pitäisi nimenomaan tukea niitä jotka haluavat itseään kehittää.

[Jakerp]

Ei välttämättä mitenkään, ja se on valtavaa potentiaalin haaskausta. Yksi visionääri syntyy enemmän tällä tavoin ja koko hanke on maksanut itsensä takaisin 20 vuodeksi. Sivubonuksena kaikki ne vähän vähemmän visionäärit saa harrastaa vaikkei vanhemmilla olisikaan hirveästi rahaa.

Pakko nyt varmistaa, että puhutaanko tässä samasta asiasta? Kukaan ei ole ehdottamassa joka lapselle omaa ponia ja formulaa vaan luokkaa parikymppiä kuussa kustantavia harrastusmahdollisuuksia. Jos siihen ei ole varaa, sitten kyllä kyseenalaistan koko hyvinvointivaltion olemassaolon tarkoituksen. Sen kun pitäisi nimenomaan tukea niitä jotka haluavat itseään kehittää.

Itse olen sitä mieltä, että muutamaan harrastustoimintaan osallistuminen pitäisi melkein olla pakollinen osa peruskoulua ja mieluiten ilmaista tai lähesilmaista. Jenkeissähän melkein kaikki käyvät aktiivisesti opiskelujen ohessa erilaisissa harrastuksissa ja harrastuskerhoissa. On urheilua, piirtämistä, shakinpeluuta, näytelmäkerhoa ja niin edelleen. Jenkeissä erilaiset näytelmäkerhoihin ja esiintymiseen liittyvät harrasteet ovat hyvin suosittuja ja sen takia sieltä tuleekin paljon parempia esiintyjiä ja myyntitykkejä kuin Suomesta.

Vaikka monessa suhteessa jenkkien koululaitos on surkea tässä suhteessa ovat Suomea parempia. Tynnyrissä ei synny esimerkiksi hyvää esiintyjää tai myyntimiestä vaan kyllä se perusta luodaan jo lapsena ja lapsuuden harrastusten kautta.

[Koskela Suomesta]

Ei välttämättä mitenkään, ja se on valtavaa potentiaalin haaskausta. Yksi visionääri syntyy enemmän tällä tavoin ja koko hanke on maksanut itsensä takaisin 20 vuodeksi. Sivubonuksena kaikki ne vähän vähemmän visionäärit saa harrastaa vaikkei vanhemmilla olisikaan hirveästi rahaa.

Pakko nyt varmistaa, että puhutaanko tässä samasta asiasta? Kukaan ei ole ehdottamassa joka lapselle omaa ponia ja formulaa vaan luokkaa parikymppiä kuussa kustantavia harrastusmahdollisuuksia. Jos siihen ei ole varaa, sitten kyllä kyseenalaistan koko hyvinvointivaltion olemassaolon tarkoituksen. Sen kun pitäisi nimenomaan tukea niitä jotka haluavat itseään kehittää.

Itse olen sitä mieltä, että muutamaan harrastustoimintaan osallistuminen pitäisi melkein olla pakollinen osa peruskoulua ja mieluiten ilmaista tai lähesilmaista. Jenkeissähän melkein kaikki käyvät aktiivisesti opiskelujen ohessa erilaisissa harrastuksissa ja harrastuskerhoissa. On urheilua, piirtämistä, shakinpeluuta, näytelmäkerhoa ja niin edelleen. Jenkeissä erilaiset näytelmäkerhoihin ja esiintymiseen liittyvät harrasteet ovat hyvin suosittuja ja sen takia sieltä tuleekin paljon parempia esiintyjiä ja myyntitykkejä kuin Suomesta.

Vaikka monessa suhteessa jenkkien koululaitos on surkea tässä suhteessa ovat Suomea parempia. Tynnyrissä ei synny esimerkiksi hyvää esiintyjää tai myyntimiestä vaan kyllä se perusta luodaan jo lapsena ja lapsuuden harrastusten kautta.

Jenkeissä liki kaikki urheilu on organisoitu koulujen kautta, ei urheiluseurojen. Muuten tällä toiminnalla ja meikäläisillä urheiluseuroilla ei juurikaan ole eroa. Ja tällä tavalla siitä pääsee osalliseksi kaikki koulun oppilaat, ilman erillisiä maksuja. Meillä moiseen ei haluta mennä, koska se oikeasti maksaa. Maassa jossa kilpailutetaan 45c kouluruoka ja kilpaolun voittaa se joka sen tekee 40c:llä ei haluta satsata kouluihin. Vangeillakin käytetetään yhteen ateriaan moninkertaisesti suurempi summa kuin kasvaviin lapsiin.

[seuraa_tilannetta]

Miten ne lahjat on ennen tulleet esille? Eipä sen kummemmin...

Ei välttämättä mitenkään, ja se on valtavaa potentiaalin haaskausta. Yksi visionääri syntyy enemmän tällä tavoin ja koko hanke on maksanut itsensä takaisin 20 vuodeksi. Sivubonuksena kaikki ne vähän vähemmän visionäärit saa harrastaa vaikkei vanhemmilla olisikaan hirveästi rahaa.

Kiinassahan ne 30-10v sitten seulo aika hyvin potentiaaliset lahjakkuudet ja ne ei kyselly mitä juniori haluaa harrastaa vaan ne päätti mitä sen pitää harrastaa, koska lahjakkuuden mukaan mentiin, ei halujen.

Mutta samalla koulutus oli monipuolinen ja lajin vaihto oli mahdollista, jos ensi valinta olikin vahingossa tehty väärin ja yli 190cm vanhempien lapsesta ei lopulta tullutkaan yli 190cm pitkä... sellainen lapsi kai sitten vain heitettiin koulusta pihalle.

[jopparai]

Hyvä ja edullinen harrastus juniorille on ammunta. Esimerkiksi Vaasan ampumahallissa ilma-aseella 3€/kerta. Hintaan sisältyy taulut, paukut ja ohjaus. 30€ koko kausi, jos oikein innostuu.

[seuraa_tilannetta]

Hyvä ja edullinen harrastus juniorille on ammunta. Esimerkiksi Vaasan ampumahallissa ilma-aseella 3€/kerta. Hintaan sisältyy taulut, paukut ja ohjaus. 30€ koko kausi, jos oikein innostuu.

Tuota ohjausta tehdään sitten talkootyönä? Vai ohjataanko useita ampujia yhtaikaa? Vai vai onko 3€ kertalaakin hinta? Tai opastus vain ekoihin laakeihin?
Saako 30€:lla joka päivälle monen tunnin opastuksen läpi vuoden? Tuskin..

[jopparai]

Hyvä ja edullinen harrastus juniorille on ammunta. Esimerkiksi Vaasan ampumahallissa ilma-aseella 3€/kerta. Hintaan sisältyy taulut, paukut ja ohjaus. 30€ koko kausi, jos oikein innostuu.

Tuota ohjausta tehdään sitten talkootyönä? Vai ohjataanko useita ampujia yhtaikaa? Vai vai onko 3€ kertalaakin hinta? Tai opastus vain ekoihin laakeihin?
Saako 30€:lla joka päivälle monen tunnin opastuksen läpi vuoden? Tuskin..

Tuota... Seuraan kuulumattomana en voi tietenkään kertoa muuta, kun mitä käydessäni kokemusta sain.  No, kuitenkin  tällaista tapahtui... Paikalla olleet ohjasivat aloittelevaa nuorta ( minä mukana ) ampumisen saloihin. Joissain seuroissa on ampumakursseja nuorille. En tiedä paljonko maksaa, mutta jos puhutaan ilma-aseista, niin harrastus ei ole todellakaan kallista.

Edit:  Lisään vielä sen verran. että sisäradoilla on aina määrätty valvoja, joka muiden toimiensa ohella opastaa. Siis no, talkootahan se on.

[Futuristi]

Talkoot ovat viimeisen viiden vuoden aikana totaalisesti kadonneet

Se on nyt sitä monikulttuuristumista, jota tilattiin. Talkoot ovat homogeenisen ja ahdasmielisen Impiwaaran kulttuuria. Rikkaammissa maissa maksetaan rahalla tai luottokortilla ja köyhät elävät slummeissaan.

Talkoot ovat kadonneet. Se pitää paikkansa. Pitää myös paikkansa, että yksi talkookulttuurin edellytys on yleinen kulttuurinen homogeenisyys. Mutta talkoot eivät ole kadonneet monikulttuuristumisen takia vaan enemmänkin siksi, että rahatalous on vallannut vähitellen lisää alaa ja sellaiset hommat, jotka ennen tehtiin talkoo- ja tee-se-itse -työnä, teetetään nykyään ostopalveluna.

[Jakerp]

Ns. yhteisöllisyys esim. afrikkalaisissa yhteiskunnissa on vain huonon tai olemattoman sosiaalijärjestelmän pakollista paikkausta.

Näin on. Afrikkalaisessa slummissa ei pysy edes elossa jos ei aktiivisesti pyri olemaan kaikkien kaveri ympäristössään ja muodotamaan sosiaaliset suhteet mahdollisimman monen kanssa ja näin ollen turvaamaan selustaansa mahdollisimman moneen suuntaan. Köyhä on aina todella riippuvainen muista ihmisistä ja heidän mielipiteistään ja se joka ei kykene kuulumaan isompaan joukkoon kuolee ensimmäisten joukossa. Tästä huolimatta slummissa joutuu tappelemaan päivittäin se joka ei kykene tappelemalla, joka päivä puolustamaan omaansa jyrätään auttamatta.

Suomalainen nyrpeä ja koppava tuppisuu ei pärjäisi päivääkään afrikkaisessa slummissa.

[Sanglier]

No näinhän siinä käy kun lapsia ei viedä satujumppaan ja tallille.

Kannelmäen Karate Kid hakkaa perunanenä huoranpenikkaa, kaveri filmaa ja jakaa naamakirjassa.

Tätä se on lapsuus ja nuoruus. Pelkkää riemua.

[Jakerp]

No näinhän siinä käy kun lapsia ei viedä satujumppaan ja tallille.

Kannelmäen Karate Kid hakkaa perunanenä huoranpenikkaa, kaveri filmaa ja jakaa naamakirjassa.

Tätä se on lapsuus ja nuoruus. Pelkkää riemua.

Köyhempien pitää keksiä itse oma viihteensä hengaamalla kadulla ja tekemällä tälläsiä tekoja kun ei kenelläkään ole aikaa eikä rahaa katsoa mitä lapsoset tekevät päivästä toiseen. Hankitaan säästöä sillä, että hoidetaan vain oma tontti. Toisaalta noi on kyllä vielä sen ikäsiä, että kun aikuinen mies olisi käynyt ärjäsemässä käytösääntöjen noudattamisesta, että tänne ei tarvitse tulla ennen kuin osaa käyttäytyä oikein olisivat kakkineet housuun.

Toisaalta kapitalistisessa yhteiskunnassa ei juuri tienaa mitään olemalla se koukkunenäinen urheiluseuran vetäjä, joka opettaa kädestä pitäen harrastusten lomassa käytösääntöjä lapsille. Raha tipahtaa laariin ihan muunlaisesta toiminnasta ja ei ketää kiinnosta enää sellainen mistä ei mitään tienaa.

Sikäli lähiö ympäristössä voi olla vaikea pärjätä jos ei kykene hankkimaan omasta ympäristöstä mahdollisimman paljon ystäviä ympärilleen. Afrikkalaisessa slummissa tilanne on vielä pahempi, koska pienestäkin toimeentulomahdollisuudesta joutuu tappelemaan kynsin hampain.

[nuiseva]

Ihmekitinää. Meitä oli lapsena suuri joukko lähitaloista yhdessä illat pihalla, kesällä kirkonrottaa, piiloa, kymmentä tikkua laudalla ja talvella lumilinnan rakentelua, luistelua tms. pelaamassa. Joskus aikanaan äiti yritti pakottaa johonkin harrastukseen, kun sellaisia koulussa suositeltiin, en suostunut. Olisi ollut karmea rangaistus joutua johonkin ohjattuun harrastukseen, eikä saada enää itse päättää, mitä tekee vapaa-ajallaan

[Fiftari]

Ihmekitinää. Meitä oli lapsena suuri joukko lähitaloista yhdessä illat pihalla, kesällä kirkonrottaa, piiloa, kymmentä tikkua laudalla ja talvella lumilinnan rakentelua, luistelua tms. pelaamassa. Joskus aikanaan äiti yritti pakottaa johonkin harrastukseen, kun sellaisia koulussa suositeltiin, en suostunut. Olisi ollut karmea rangaistus joutua johonkin ohjattuun harrastukseen, eikä saada enää itse päättää, mitä tekee vapaa-ajallaan

Näytetään mallia. Hommatampere pyynikille ja pelaamaan kymmentä tikkua laudalla . "ny ne on tullu hulluiksi"

[HelmiS]

 
Yle on miltei parikymmentä vuotta jäljessä ihmettelyssään, mikä muuten haiskahtaa sosiaalipornoilulta.

[nuiseva]

Ihmekitinää. Meitä oli lapsena suuri joukko lähitaloista yhdessä illat pihalla, kesällä kirkonrottaa, piiloa, kymmentä tikkua laudalla ja talvella lumilinnan rakentelua, luistelua tms. pelaamassa. Joskus aikanaan äiti yritti pakottaa johonkin harrastukseen, kun sellaisia koulussa suositeltiin, en suostunut. Olisi ollut karmea rangaistus joutua johonkin ohjattuun harrastukseen, eikä saada enää itse päättää, mitä tekee vapaa-ajallaan

Näytetään mallia. Hommatampere pyynikille ja pelaamaan kymmentä tikkua laudalla . "ny ne on tullu hulluiksi"

Pääsisköhän kymppiuutisten kevennykseen, niinkuin larppaajat ja muut ihmeotukset?

[Fiftari]

Ihmekitinää. Meitä oli lapsena suuri joukko lähitaloista yhdessä illat pihalla, kesällä kirkonrottaa, piiloa, kymmentä tikkua laudalla ja talvella lumilinnan rakentelua, luistelua tms. pelaamassa. Joskus aikanaan äiti yritti pakottaa johonkin harrastukseen, kun sellaisia koulussa suositeltiin, en suostunut. Olisi ollut karmea rangaistus joutua johonkin ohjattuun harrastukseen, eikä saada enää itse päättää, mitä tekee vapaa-ajallaan

Näytetään mallia. Hommatampere pyynikille ja pelaamaan kymmentä tikkua laudalla . "ny ne on tullu hulluiksi"

Mikähän on tampereen homman ikäjakauma  ? Olisi se mukava nähdä itsensä uutisista ja joku voisi vakavalla naamalla antaa haastattelun "Me aloimme miettiä että kun on näitä ilmaisia harrastuksia niin näytämme esimerkkiä yhdestä meidän aikamme suositusta leikistä. Kyl siinä hiki tulee
Pääsisköhän kymppiuutisten kevennykseen, niinkuin larppaajat ja muut ihmeotukset?

[Marko Parkkola]

Näytetään mallia. Hommatampere pyynikille ja pelaamaan kymmentä tikkua laudalla . "ny ne on tullu hulluiksi"

Eikö tuossa lajissa pitänyt juosta? Parempi sitten kutsua ensiapuhenkilökunta defibrilaattorin kanssa paikalle kun meikäläinen lähtee "juoksemaan".

[Enni]

Silloin monokulttuurisen impiwaaran aikaan kaikki leikit keksittiin itse. Tarviiko kaikista harrastuksista maksaa? Juoksu, futis, jne.? Mielikuvitusta kehiin.

Juuri näin! Itse elelin "leikki-lapsuuttani" siinä 90-luvun alkupuoliskolla, ja ei milloinkaan ollut tekemisestä puutetta, vaikka ei käytykään balettitunneilla, taitoluistelemassa ratsastustunneilla, mikroautoilemassa, tai ties missä kuviokellunnoissa. Miksi nykyajan lapset ovat niin perkeleen monimutkaisia? Tai luisteltiinhan me, oman kotijärven jäällä (talolta rantaan n. 100 m) tai ala-asteen luistelukentällä, mitä muuten meikäläisen isäukko kävi aina jäädyttämässä vesiletkun kanssa. Taisi itseasiassa olla koko jääkentän rakentamisen iden takana, ja isän veli kuorma-autollaan kippasi hiekat pohjarakennelmaan. Ei taida moista aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta löytyä enää kovin monelta vanhemmalta? Kaikki pitäisi saada ja tulla valmiina + maksettuna, eikä talkoohenkeä ole kellään.

Ihan parhaita leikkejä oli, kun vaan veljien kanssa painuttiin kurahaalarit päällä jonnekin lähimetsän purolle, rakennettiin majoja, vakoiltiin naapureita (tämä varsinkin oli ihan parasta...  ), kiipeiltiin puissa ja kallioilla, leikittiin lumisotaa, rakennettiin lumilinnoja ja lumiukkoja jne. Kesällä uitiin aamusta iltaan ja illasta aamuun, ja useinpa tehtiin -varsinkin kesäisin- ihan töitäkin. Mm. halkohommia isoisän ja isän kanssa, haravoitiin ja siivottiin tms. Myös mustikka- ja sienimetsällä käytiin, ja äitiltä sai aina vähän taskurahaa kun oli tarpeeksi monta litraa ämpärissä. Kai lapsen työhön komentamisesta saisi tänä päivänä jo lastensuojeluviranomaisen kimppuunsa? Oli minullakin yksi maksullinen harrastus kylläkin. Eipäs kun siis kaksi! Kävin ikävuosina 6-13 pianotunneilla kansalaisopistossa, ja sitten partiota harrastin ikävuosina 7-13. Sitten pienen paikkakuntamme lippukunta nuupahti, eikä voimia sen pyörittämiseen enää ollut. Leirit ja yöretket oli huisin hauskoja, parhaat lapsuusmuistot liittyvät niihin.

Parhaat muistot varhaislapsuuden "harrastuksista" liittyvät myöskin siihen, kun kesät vietettiin mummolassa maatilalla, missä jokainen päivä oli jotain niin jännää! Lehmät ja kissat ja kaikki jännät paikat koluttavana.

En tiedä, ovatko nykyajan lapset ja vanhemmat sitten niin "hifistyneet",etteivät vastaavat asiat kelpaa ajanvietteeksi.

[Fiftari]

En tiedä, ovatko nykyajan lapset ja vanhemmat sitten niin "hifistyneet",etteivät vastaavat asiat kelpaa ajanvietteeksi.

Menee vähän ohi mutta intissä muutamat eivät osanneet sytyttää nuotiota. Partioleirillä oli vaikeuksia polttopuiden pienimisen kanssa. Ja hiihtäminen on jotain aivan niin uskomattoman vaikeaa että eikö enää kouluissa hiihdetä?

Omassa lapsuudessa paineltiin pitkin mettiä, kyhäiltiin telttoja metsiin. väsäiltiin lumimajoja. Mentiin taskulamppu piilostaa.

[seuraa_tilannetta]

Omassa lapsuudessa paineltiin pitkin mettiä, kyhäiltiin telttoja metsiin. väsäiltiin lumimajoja. Mentiin taskulamppu piilostaa.

Silloin ei punkeista tiedetty mitään ja hirvikärpäsetkin oli tuntemattomia...

[Fiftari]

Omassa lapsuudessa paineltiin pitkin mettiä, kyhäiltiin telttoja metsiin. väsäiltiin lumimajoja. Mentiin taskulamppu piilostaa.

Silloin ei punkeista tiedetty mitään ja hirvikärpäsetkin oli tuntemattomia...

Ja jos meni liian pitkään sai kotiarestia. Ei ollut kännyköita hukattavaksi. Kunto pysyi kohillaan kun juoksenteli pihalla tai meni kaverille pyörällä.

[Jiusonium]

Onko Suomessa käymässä niin, että köyhien perheiden lapset ovat sohvaperunoina, toimettomina, kotona yksinäisinä ja hyvinvoivien perheiden lapset harrastavat ehkä vähän liikaakin, pohtii Sairisalo.

Kuten tälläkin foorumilla on sanottu, mielestäni sohvaperunaksi jääminen on täysin oma valinta. Itse ainakin pikkupoikana sain harrastaa ihan riittävästi, vaikka yksinhuoltaja-äidillämme ei ikinä ylimääräistä rahaa ollutkaan. Jalkapallon potkiminen on todella halpaa puuhaa, jos esimerkiksi pallonkin lainaa kaverilta. Huonosta rahatilanteesta huolimatta saimme velipojan kanssa riittävästi liikuntaa, se on vaan omasta viitsimisestä kiinni.

Vai ollaanko nykyään jo niin saamattomia, että kaikkeen harrastukseen on pakko syytää tuhottomasti rahaa. Eri asia on tietenkin seuraharrastaminen, josta itsekin jäin paitsi. Pallon potkiminen kaveriporukalla oli silti hauskaa, ja vielä ilman sitä pakonomaista onnistumisen tarvetta.

[Tabula Rasa]

Partiotoimintakaan ei loppuunsa ole kallista kun saadaan tarpeeksi monta vapaaehtoispohjalta toimivaa porukan taakse(paljonko kustantaa autolastillinen porukkaa omalla autolla metsän laitaan?, sitten jos lähtee jokaiselle hommaamaan puolijoukkuetelttaa myöten _kaiken_ niin voihan tuo kustantaakin.)

[Jakerp]

Partiotoimintakaan ei loppuunsa ole kallista kun saadaan tarpeeksi monta vapaaehtoispohjalta toimivaa porukan taakse(paljonko kustantaa autolastillinen porukkaa omalla autolla metsän laitaan?, sitten jos lähtee jokaiselle hommaamaan puolijoukkuetelttaa myöten _kaiken_ niin voihan tuo kustantaakin.)

Minä olen harrastanut partiota aikoinaan ja kyllä siellä oli niitä ketkä lopetti kun vanhemmilla ei ollut varaa hankkia kunnollisia leiri varusteita esim. joutuivat talvella hytisemään täysin ala-arvoisessa kesämakuupussissa kun kaikilla muilla oli varakkaampien vanhempien kunnon talvimakuupussit. Lisäksi näki ihan selvästi, että kaikilla ei ollut varaa ostaa edes kunnon talvikenkiä vaan kuljettiin sellasissa lähes puhkikuluineissa kengissä.

Eivät nämä lopettajat tietenkään huutele asiasta vaan lopetettavat kaikessa hiljaisuudessa, koska jos ei ole varaa joutuu helposti kiusatuksi. Siitä, että eriarvoisuus on lisääntynyt on turha kiistelle se on todellisuutta.

[happosai]

Minä olen harrastanut partiota aikoinaan ja kyllä siellä oli niitä ketkä lopetti kun vanhemmilla ei ollut varaa hankkia kunnollisia leiri varusteita esim. joutuivat talvella hytisemään täysin ala-arvoisessa kesämakuupussissa kun kaikilla muilla oli varakkaampien vanhempien kunnon talvimakuupussit. Lisäksi näki ihan selvästi, että kaikilla ei ollut varaa ostaa edes kunnon talvikenkiä vaan kuljettiin sellasissa lähes puhkikuluineissa kengissä.

Eivät nämä lopettajat tietenkään huutele asiasta vaan lopetettavat kaikessa hiljaisuudessa, koska jos ei ole varaa joutuu helposti kiusatuksi. Siitä, että eriarvoisuus on lisääntynyt on turha kiistelle se on todellisuutta.

En usko että eriarvoisuus on lisääntynyt, sama tilanne on ollut 60-luvullakin ettei kaikilla korttelin lapsilla ollut hienoimpia vaatteita ja pelirensseleitä. Ja aivan varmasti jauhettiin "mun on kovempi kun sun isi kun teillä on lada" samaan tapaan kuin nykyään.

Se mikä on käynyt, on että yhteisöllisyys ja talkoohenki on kadonnut. Sensijaan että vähemmän varakkaat perheet toisivat esiin esim. partion vanhempainillassa ettei kaikilla ole varaa kunnon makuupussiin, ja varakkaammat lupaisivat sitten lahjoittaa omien lapsiensa vanhat makuupussit etteenpäin, kaikki mieluummin kyräilevät vain hiljaa keskenään.

Pienituloisuuden ei pitäisi olla mikään häpeän aihe - ja varakkaampien pitäisi jakaa hyvinvointiaan *suoraan* lähiympäristöönsä eikä anonyymisti verojen kautta.

[Mursu]

En usko että eriarvoisuus on lisääntynyt, sama tilanne on ollut 60-luvullakin ettei kaikilla korttelin lapsilla ollut hienoimpia vaatteita ja pelirensseleitä. Ja aivan varmasti jauhettiin "mun on kovempi kun sun isi kun teillä on lada" samaan tapaan kuin nykyään.

Ladoja ei ollut 1960-luvulla. Lada oli 1980-luvun ilmiö. Tavallaan Ladojen yleisyys oli esimerkki vaurastumisesta, kun autoja hankkivat sellaiset, joilla niihin ei ennen ollut rahaa.

Itse asiassa olet oikeassa eriarvoisuutta oli ennen ja enemmän. Uutta on se, ettei sitä nykyään haluta hyväksyä. Toki voisi sanoa, että lasten kohdalla tätä ei saisi hyväksyä, ja että lapsilla tulisi aina olla asiat yhtä hyvin. Kuitenkin nimenomaan se, että lapsilla asiat olisi paremmin on usein saanut ihmiset työskentelemään kovasti. Miksi tämä pitäisi nollata?

Pienituloisuuden ei pitäisi olla mikään häpeän aihe - ja varakkaampien pitäisi jakaa hyvinvointiaan *suoraan* lähiympäristöönsä eikä anonyymisti verojen kautta.

Tuossa olen eri mieltä. En pidä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa mitenkään positiivisena.

[Eugen235]

Silloin monokulttuurisen impiwaaran aikaan kaikki leikit keksittiin itse. Tarviiko kaikista harrastuksista maksaa? Juoksu, futis, jne.? Mielikuvitusta kehiin.

Juuri näin! Itse elelin "leikki-lapsuuttani" siinä 90-luvun alkupuoliskolla, ja ei milloinkaan ollut tekemisestä puutetta, vaikka ei käytykään balettitunneilla, taitoluistelemassa ratsastustunneilla, mikroautoilemassa, tai ties missä kuviokellunnoissa. Miksi nykyajan lapset ovat niin perkeleen monimutkaisia? Tai luisteltiinhan me, oman kotijärven jäällä (talolta rantaan n. 100 m) tai ala-asteen luistelukentällä, mitä muuten meikäläisen isäukko kävi aina jäädyttämässä vesiletkun kanssa. Taisi itseasiassa olla koko jääkentän rakentamisen iden takana, ja isän veli kuorma-autollaan kippasi hiekat pohjarakennelmaan. Ei taida moista aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta löytyä enää kovin monelta vanhemmalta? Kaikki pitäisi saada ja tulla valmiina + maksettuna, eikä talkoohenkeä ole kellään.

Ihan parhaita leikkejä oli, kun vaan veljien kanssa painuttiin kurahaalarit päällä jonnekin lähimetsän purolle, rakennettiin majoja, vakoiltiin naapureita (tämä varsinkin oli ihan parasta...  ), kiipeiltiin puissa ja kallioilla, leikittiin lumisotaa, rakennettiin lumilinnoja ja lumiukkoja jne. Kesällä uitiin aamusta iltaan ja illasta aamuun, ja useinpa tehtiin -varsinkin kesäisin- ihan töitäkin. Mm. halkohommia isoisän ja isän kanssa, haravoitiin ja siivottiin tms. Myös mustikka- ja sienimetsällä käytiin, ja äitiltä sai aina vähän taskurahaa kun oli tarpeeksi monta litraa ämpärissä. Kai lapsen työhön komentamisesta saisi tänä päivänä jo lastensuojeluviranomaisen kimppuunsa? Oli minullakin yksi maksullinen harrastus kylläkin. Eipäs kun siis kaksi! Kävin ikävuosina 6-13 pianotunneilla kansalaisopistossa, ja sitten partiota harrastin ikävuosina 7-13. Sitten pienen paikkakuntamme lippukunta nuupahti, eikä voimia sen pyörittämiseen enää ollut. Leirit ja yöretket oli huisin hauskoja, parhaat lapsuusmuistot liittyvät niihin.

Parhaat muistot varhaislapsuuden "harrastuksista" liittyvät myöskin siihen, kun kesät vietettiin mummolassa maatilalla, missä jokainen päivä oli jotain niin jännää! Lehmät ja kissat ja kaikki jännät paikat koluttavana.

En tiedä, ovatko nykyajan lapset ja vanhemmat sitten niin "hifistyneet",etteivät vastaavat asiat kelpaa ajanvietteeksi.

On nämä niin väsyneitä nämä paasaamiset. Mulle tulee mieleeni mun täti. Täti kun aikoinaan näki että mun tytär sai synttärilahjaksi
tms jonkun palapelin niin kauhee valitus "ei ollu meillä tarvetta tommoseen, käpylehmä riitti ihan hyvin".

Millä vitulla nykylapsia viet mummoloihin lehmiä ja kissoja katsomaan, kun mummot asuvat betonilähiöissä etelässä?

[Enni]

Silloin monokulttuurisen impiwaaran aikaan kaikki leikit keksittiin itse. Tarviiko kaikista harrastuksista maksaa? Juoksu, futis, jne.? Mielikuvitusta kehiin.

Juuri näin! Itse elelin "leikki-lapsuuttani" siinä 90-luvun alkupuoliskolla, ja ei milloinkaan ollut tekemisestä puutetta, vaikka ei käytykään balettitunneilla, taitoluistelemassa ratsastustunneilla, mikroautoilemassa, tai ties missä kuviokellunnoissa. Miksi nykyajan lapset ovat niin perkeleen monimutkaisia? Tai luisteltiinhan me, oman kotijärven jäällä (talolta rantaan n. 100 m) tai ala-asteen luistelukentällä, mitä muuten meikäläisen isäukko kävi aina jäädyttämässä vesiletkun kanssa. Taisi itseasiassa olla koko jääkentän rakentamisen iden takana, ja isän veli kuorma-autollaan kippasi hiekat pohjarakennelmaan. Ei taida moista aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta löytyä enää kovin monelta vanhemmalta? Kaikki pitäisi saada ja tulla valmiina + maksettuna, eikä talkoohenkeä ole kellään.

Ihan parhaita leikkejä oli, kun vaan veljien kanssa painuttiin kurahaalarit päällä jonnekin lähimetsän purolle, rakennettiin majoja, vakoiltiin naapureita (tämä varsinkin oli ihan parasta...  ), kiipeiltiin puissa ja kallioilla, leikittiin lumisotaa, rakennettiin lumilinnoja ja lumiukkoja jne. Kesällä uitiin aamusta iltaan ja illasta aamuun, ja useinpa tehtiin -varsinkin kesäisin- ihan töitäkin. Mm. halkohommia isoisän ja isän kanssa, haravoitiin ja siivottiin tms. Myös mustikka- ja sienimetsällä käytiin, ja äitiltä sai aina vähän taskurahaa kun oli tarpeeksi monta litraa ämpärissä. Kai lapsen työhön komentamisesta saisi tänä päivänä jo lastensuojeluviranomaisen kimppuunsa? Oli minullakin yksi maksullinen harrastus kylläkin. Eipäs kun siis kaksi! Kävin ikävuosina 6-13 pianotunneilla kansalaisopistossa, ja sitten partiota harrastin ikävuosina 7-13. Sitten pienen paikkakuntamme lippukunta nuupahti, eikä voimia sen pyörittämiseen enää ollut. Leirit ja yöretket oli huisin hauskoja, parhaat lapsuusmuistot liittyvät niihin.

Parhaat muistot varhaislapsuuden "harrastuksista" liittyvät myöskin siihen, kun kesät vietettiin mummolassa maatilalla, missä jokainen päivä oli jotain niin jännää! Lehmät ja kissat ja kaikki jännät paikat koluttavana.

En tiedä, ovatko nykyajan lapset ja vanhemmat sitten niin "hifistyneet",etteivät vastaavat asiat kelpaa ajanvietteeksi.

On nämä niin väsyneitä nämä paasaamiset. Mulle tulee mieleeni mun täti. Täti kun aikoinaan näki että mun tytär sai synttärilahjaksi
tms jonkun palapelin niin kauhee valitus "ei ollu meillä tarvetta tommoseen, käpylehmä riitti ihan hyvin".

Millä vitulla nykylapsia viet mummoloihin lehmiä ja kissoja katsomaan, kun mummot asuvat betonilähiöissä etelässä?

Oot vaan kateellinen ku et ite oo päässy mummolaan. 

Pointti ei nyt ehkä ole juuri siinä, että onko mummola maalla vai kaupungissa. Vaan yleensäkin siinä, että lapset on jotenkin oudon "hifistyneitä" nykyään, samoin vanhemmat. Luulen, että ne on loppupeleissä enemmän ne vanhemmat, jotka itkee että lapsilla ei ole varaa harrastaa, vaikka lapsi itse ei sitä niin itkisikään. Ehkä vanhemmat haluais pitää yllä jotain "glamour-elämä" kulissia, pitää näyttää siltä että menee hyvin ja rahaa on, lapsetkin harrastaa balettia ja tanssia ja taitoluistelua (kaikista tulee varmasti seuraavia kirakorpia!) ja käyvät ranskankielisessä astronautti-päiväkerhossa jne.

Ja koska nykyajan vanhemmat ovat juuri niitä, jotka ovat oikeasti leikkineet siellä metsissä ja potkineet palloa pihoilla, niin on se kumma, etteivät saa rohkaistua omia lapsiaan samaan.

Itse tosiaan vietin tuotaa ihanaa lapsuusaikaani 90-luvulla, eikä siitä nyt niin paljoa aikaa ole, että evoluutio olisi tehnyt nykypäivän lapsista täysin oma-aloitteelliseen leikkiin ja puuhailuun kykynemättömiä.