(Norja) Harald Eia: sosiologian keisarilla ei ole vaatteita.

[HelmiS]

Kuvitellaan sosiologia norsuksi ja tämän ketjun keskustelijat sokeiksi ihmisiksi. Sokeat koskettelevat norsua eri puolilta ja jokainen voi kertoa norsun olevan erilainen. Koska kokonaisuutta ei nähdä, niin on pakko tyytyä pseudotulkintaan.

Olen monesti kuullut tätä vertausta käytettävän ihmisen ja jumalan kohtaamisesta.  Sopii hyvin esitettyihin oletuksiin sosiologian uskontoluonteesta.

Ja muuten, vertauksesi kuvaa ennen kaikkea subjektiivista kokemusta, mikä ei ole tiedettä, koska siitä puuttuu toistettavuus ja kalibroitavuus.

Todellakaan suurimman osan tämän ketjun tulkitsijoiden subjektiivisista kokemuksista sosiologiasta ei ole millään muotoa tiedettä. Ennen kuin voi antaa uskottavaa kritiikkiä pitäisi olla vähintään appro suoritettuna tai pidempi aikainen paneutuminen filosofiaan tai edes muihin yhteiskuntatieteisiin.

Edelleenkään sosiologia ei täytä tieteellisen tiedonhankinnan vaatimuksia, mikä ei riipu siitä, onko perehtynyt sosiologiaan vai ei. Vetosi on myös epälooginen: me kaikki teemme empiirisiä havaintoja, joihin kaikki tiede perustuu. Me kaikki -tietoisina ihmisinä -olemme myös täysin kyvykkäitä antamaan kritiikkiä tekemistämme empiirisistä havainnoista, mitä oikeutta meiltä ei voi kiistää sosiologiankaan suhteen sillä, että joku on sitä harrastanut enemmän kuin joku toinen. Vertaus sopii mainiosti esim. siihen, kuinka arvioisimme vaikka poliittista päätöksentekoa.

Haistan kärähtäneen arroganssikäämin katkua.

[Tuomas3]

Kuvitellaan sosiologia norsuksi ja tämän ketjun keskustelijat sokeiksi ihmisiksi. Sokeat koskettelevat norsua eri puolilta ja jokainen voi kertoa norsun olevan erilainen. Koska kokonaisuutta ei nähdä, niin on pakko tyytyä pseudotulkintaan.

Olen monesti kuullut tätä vertausta käytettävän ihmisen ja jumalan kohtaamisesta.  Sopii hyvin esitettyihin oletuksiin sosiologian uskontoluonteesta.

Ja muuten, vertauksesi kuvaa ennen kaikkea subjektiivista kokemusta, mikä ei ole tiedettä, koska siitä puuttuu toistettavuus ja kalibroitavuus.

Todellakaan suurimman osan tämän ketjun tulkitsijoiden subjektiivisista kokemuksista sosiologiasta ei ole millään muotoa tiedettä. Ennen kuin voi antaa uskottavaa kritiikkiä pitäisi olla vähintään appro suoritettuna tai pidempi aikainen paneutuminen filosofiaan tai edes muihin yhteiskuntatieteisiin.

Edelleenkään sosiologia ei täytä tieteellisen tiedonhankinnan vaatimuksia, mikä ei riipu siitä, onko perehtynyt sosiologiaan vai ei. Vetosi on myös epälooginen: me kaikki teemme empiirisiä havaintoja, joihin kaikki tiede perustuu. Me kaikki -tietoisina ihmisinä -olemme myös täysin kyvykkäitä antamaan kritiikkiä tekemistämme empiirisistä havainnoista, mitä oikeutta meiltä ei voi kiistää sosiologiankaan suhteen sillä, että joku on sitä harrastanut enemmän kuin joku toinen. Vertaus sopii mainiosti esim. siihen, kuinka arvioisimme vaikka poliittista päätöksentekoa.

Haistan kärähtäneen arroganssikäämin katkua.

Sosiologian ja sosiaalipsykologian (joita täällä on kritisoitu ja verrattu hauskasti astrologiaan) avulla voidaan ennustaa tulevaan tieteellisen mekanismin (esim. toistuvuuden ja todennäköisyyden) avulla. Henkilön käyttäytymistä ryhmässä ja ryhmän käyttäytymistä yhteiskunnassa voidaan ennakoida näiden tieteiden avulla aina vain paremmin. Maahanmuuttokriittisessä keskustelussa sosiologisella tutkimuksella voisi olla vahva anti. Kadunmies voi päätyä 5 min samaan, mutta myös eri päätelmään. Sosiologi voi osoittaa tutkimusten kautta, mikä näkökulma on lähimpänä todellisuutta.

Esimerkki sosiologiasta ja käytännön havainnoinneista:
Kadunmies A on sitä mieltä, että monikulttuurisuus on rikkaus ja hänellä on maahanmuuttajista vain positiivisia kokemuksia. Maahanmuuttokriittisiä on pitää katkerina ajojahtaajina, jotka eivät näe kokonaisuutta. Hän kannattaa runsasta maahanmuuttoa, jotta asenteet "paranisivat" kohtaamisen myötä. Hän on lisäksi kuullut uhkaavasta työvoimapulasta.

Kadunmies B katsoo monikulttuurisuuden tuovan lisää ongelmia. Hän ei näe työvoimapulaa, vaan työttömyyttä. Hänellä on sekä positiivisia, että negatiivisia kuvia maahanmuuttajista, joista negatiivisella on suurempi paino. Hän vastustaa maahanmuuttoa, koska epäilee sen johtavan kulttuurisiin ongelmiin ja rikostilastojen kohoamiseen.

Sosiologi pyrkii tarkastelemaan asiaa kaikista suunnista ja tulee vaikka tulokseen: Työperäinen maahanmuutto ei kannata, koska työvoimapulasta ei ole todellista näyttöä ja työvoimavarantoa on ennestään riittämiin. Maahanmuutto lisää köyhyyttä ja työttömyyttä, joka tuo ristiriitoja. Pakolaisten (joita todistettavasti uhkaa hengenlähtö) käännyttäminen olisi epäedullista Suomen maineelle; eikä ihmisten olisi hyvä saada sellaista eettistä signaalia, että apua tarvitsevalle käännetään selkä. Pakolaisstatuksella tulevat ovat vaikeimmat tapaukset ja heidän kotouttamisensa syö paljon varoja; kotouttaminen huonosti tulee vieläkin kalliimmaksi. Taloudellisen tilanteen mukaan on mietittävä, paljonko meillä on resursseja käytettäväksi. Ensimmäisen todellisen avun tarvitsijan kohtaaminen resurssien loputtua muodostaa arvokysymyksen, jota ei voi tieteellisesti ratkaista.

Nihilistinen lopputulos: Jotkut vihreät pitävät tutkijaa about rasistina, EK hömppätieteilijänä (koska haluaa toisin), maahanmuuttokriittisimmät näkevät vain positiivisen suhtautumisen pakolaisiin ja pitävät suviksena. Poliitikot toimivat omien uskomustensa mukaan riippumatta tutkimustuloksista ja mikään ei muutu.

[Tuomas3]

Kuvitellaan sosiologia norsuksi ja tämän ketjun keskustelijat sokeiksi ihmisiksi.

Minusta tuo lähtökohta on hyvä analogia sosiologiasta: muut (kuin "oman" teoriaperinteen uskolliset) kuvitellaan sokeiksi ilman että ollaan edes kiinnostuneita siitä onko asia niin vai ei.

Koska sosiologia on kriittinen tieteenala, sen tutkijat tapaavat olla aina eri linjoilla tai löytävät eri nyansseja keskusteluissa.

Väärin. Sosiologia ei ole kriittinen tieteenala. Sen pitäisi olla, mutta kun siltä - tai oikeammin sen Pohjoismaissa muodissa olevilta teoriaperinteiltä - puuttuu itsekritiikki ja itsereflektointi jo niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin teoreettisten viitekehysten ja analyysimenetelmien käyttökelpoisuusalueiden määrittelyssä niin se on de facto hukannut kriittisyytensä ja objektiivisuutensa ja korvannut ne pseudokriittisyydellä, valikoivalla kriittisyydellä ja ideologisella kriittisyydellä. Se - tai oikeammin jotkin sen teoriaperinteet - on siis monelta osin muuttunut tieteestä uskomusjärjestelmäksi ja ideologiaksi.

samanmielisyys ei ole tavoitteena vaan vahvojen havaintojenkin jälkeen pyritään tarkastelemaan ja kritisoimaan lisää...

Paitsi että esim. suomalaisen sosiologian hyväsiskojärjestelmissä (viittaan tällä molempia sukupuolia edustaviin täti- ja neiti-ihmisiin) paikallista valtavirtaa vastaan asettuminen tarkoittaa niin pahoja ongelmia ettei se onnistu kuin  muutamalta harvalta jo asemansa vakiinnuttaneelta professorilta.

Se on tärkeä tieteenala yhteisöjen tutkimiseen yhteiskunnan sisällä.

Tästä ollaan samaa mieltä. Tai oikeastaan... Sen pitäisi olla tärkeä tieteenala yhteisöjen, institutioiden ja yhteiskunnallisten ilmiöden tutkimiseen, mutta se voi palata tärkeäksi vain ottamalla päänsä pois perseestä, toimimalla moni- ja poikkitieteellisesti myös luonnon- ja tilastotieteelliset/kvantitatiivisen tutkimuksen kriteerit täyttäen ja siirtymällä itsereflektointinäytelmistä aitoon itsereflektointiin, jossa oman asemoitumisen näennäiden reflektoinnin sijaan/ohella reflektoidaan ihan aidosti ja kriittisesti myös käytettyjen analyysi- ja tiedonkeruumenetelmien soveltuvuutta juuri siihen asiaan sekä niiden sisältämiä omalakisia tulosta ohjaavia mekanismeja.

Niin pitkään kuin tämä puoli puuttuu, sosiologia ei ole tiede vaan tutkimus- ja opetusmäärärahoin rahoitettua politiikan harrastamista.

Yhden yhteiskunta/valtiotieteen pseudoksi julistaminen on sama, kun julistaisi ne kaikki valetieteiksi.

Paskapuhetta.

Jos matematiikasta luotaisiin jokin hassu "narratiivisen matematiikan" alalaji, jossa "matemaattiset totuudet ovat narratiivisia ja kulttuurisia konstruktioita" ja yhteiskunnan talouspoliittista ohjaamista nojattaisiin oikean matematiikan sijaan tuollaiseen satumatematiikkaan, niin silloin olisi ihan aiheellista sanoa, että kyseisessä ympäristössä matematiikasta on tullut pseudotiede. Juuri tällainen tilanne on sosiologian suhteen.

On olemassa hyvää ja pätevää sosiologiaa. Sitä ei vain valitettavasti juurikaan päästetä Pohjoismaihin, sillä tänne pesiytynyt sosiologian sosialistinen käenpoikanen tiputtaa kaiken oikean tieteen hyväsisko- ja suosikkijärjestelmien avulla pois julkaisemisen, rahoittamisen, verkostoitumisen ja nimitysruletin oravanpyörästä. Kun samanmieliset tutustuvat lähinnä vain samanmielisten pamfletteihin (kieltäydyn kutsumasta niitä tutkimuksiksi) niin viittausindeksien ja verkostojen kautta "merkittäviksi" nousevat lähes pelkästään - yllätys, yllätys - samanmieliset.

Sosiologit ovat sikäli haitallisia vallanpitäjille, koska he eivät niele yleistä totuutta vaan kysenalaistavat sen aina.

Totanoin... En tiedä missä satumaailmassa oikein elät, mutta voisin tähän väliin kertoa, että kun sosiologiset pamfletit (="tutkimukset") ohjaavat päätöksenteon valmistelua "totuudeksi" hyväksyttynä pohjatietona hyvin laajalti ja tämän lisäksi sosiologeja on virkamieskunnassa pilvin pimein ohjaamassa asioiden valmistelua, resurssointia ja täytäntöönpanoa ja journalismissakin sosiologisesti sävyttyneen koulutuksen ja "tutkimuksen" osuus on aika suuri, niin sosiologithan ovat juuri niitä vallanpitäjiä. Ok... On siellä jossain iso läjä niitä vaalein valittuja kumileimasimia, mutta niin kuin kaikki tiedämme, niin valta on suurelta osin muualla ja kumileimasimet Arkadianmäellä.

Puhtaasti sosiologiaa tieteenalana käsitellen norsuvertaus toimii. Jos lähdemme keskustelemaan nanotieteistä ilman mitään sen alan varsinaista tietoutta, niin tällöinkin olisimme niitä sokeita. Tieteenalat suhtautuvat usein nuivasti muihin tieteenaloihin kuin omiinsa. Lisää poikkitieteellisyyttä tarvitaan ja se ei onnistu vain tuomitsemalla.

Siitä miten "korruptoitunutta" nykysosiologia on, en ota kantaa. Jos tuollaista hyväsisko järjestelmää on, sitä pitääkin kritisoida ja saada pois. On totta, että joissain laitoksissa johtavat professorit eivät oikein salli vastakkaisia tuloksia omiin havaintoihinsa. Tampereen työelämän tutkimuksen puolelta on lähinnä hyviä kokemuksia. Jos olet saanut sen kuvan, ettei sosiologia ole kriittinen, kuten kuuluisi, olemme törmänneet hyvin erilaisiin sosiologeihin. Kyllä niitä lässyttäjiäkin joukossa on. Puhuin sosiologiasta tieteenä yleensä; en sen saamista haitallisista ilmiöistä, joita on toki hyvä tuoda esiin.

Sosiologit tuottavat jatkuvasti päänvaivaa EK:lle ja päättäville poliitikoille tutkimuksillaan. Tämän seurauksena nähtiin mm. päätös lopettaa Stakes (jossa hyvin paljon sosiologeja), siirtämällä se Ktl:n alle. Jos sosiologit olisivat olleet oikeasti päättävissä elimissä, ei noin olisi tehty. Nykyään tuntuu olevan tosiaan tarkoitus, että tulisi vain tilattua "tutkimusta". Sosiologeista osa toimii virkamiehinä päätöstentekijöiden neuvonantajina (ennen Koivistoa näiden palkkaamista kuulemani mukaan vältettiin), mutta niiden vaikutusvalta on aika pieni verrattuna muihin virkamiesryhmiin ja sitäkin vähää yritetään murentaa.

[Tuomas3]

Lisää poikkitieteellisyyttä tarvitaan ja se ei onnistu vain tuomitsemalla.

Poikki- ja monitieteellisyyden pahin este on laadullisen tutkimuksen ja sen sisällä konstruktionististen suuntausten järjettömän vahva asema. Opiskelijat näkevät ainakin Tampereen Yliopiston Yhteiskuntataiteiden laitoksella koko ajan ja kaikessa että nopein väylä laitoksessa etenemiseen on kvantitatiivisen ja positivistisen tutkimuksen väheksyntä, perseennuoleminen ja sopivasti valittu yliassareiden ja myöhemmin proffien nuoleminen. Laadullisessa tutkimuksessa kun täysin kelvotonkin vastaus oikeuttaa hyvään arvosanaan jos arvostelija tykkää arvosteltavasta - ja päinvastoin. Näin toimien taitava mielistelijä (=ei liian läpinäkyvä ja vähän näennäiskriittinen) saa nopeasti tentittyä kirjapaketteja hyvin arvosanoin lukematta niitä juuri ollenkaan. Ja ihan omakohtaisen kokemuksen perusteella: opettajat "kannustavat" oikomaan sieltä missä aita on matalin ja pyrkivät ohjaamaan poispäin asioihin paneutumisesta ja todellisesta kriittisyydestä.

Poikki- ja monitieteellisyys edellyttäisi opiskelijoilta ja henkilökunnalta hyviä valmiuksia kvantitatiiviseen, luonnontieteelliseen, monitieteelliseen ja tieteidenväliseen työskentelyyn ja ymmärrykseen. Mutta kun oppilaita koitetaan näiden tärkeiden asioiden sijaan kouluttaa "toimimaan ryhmässä joustavasti eli ilman omaa ajattelua" sekä suuntaamaan niihin suuntiin, joissa aita on matalin ja arvosanojen myöntämisen pärstäkerroinvaikutus suurin niin laitos ei tuota juuri ollenkaan sellaista maisteriainesta, jolla olisi edes alkeellisia valmiuksia monitieteelliseen, tieteidenväliseen ja/tai poikkitieteelliseen tutkimukseen.

Jos noin 50% opetuksesta ja pakollisista kursseista olisi kvantti-, tilasto- ja luonnontiedepainotteisia kursseja ja toinen puoli laadullista höttöä niin valmistuvilla oppilailla olisi ihan kohtuulliset valmiudet moni- ja poikkitieteelliseen tutkimukseen myöhemmin urallaan. Mutta kun suhde on noin 95%/5% niin silloin saadaan sosiologin nimikkeellä koulutettuja pamflettikriitikoita, joista ei juurikaan ole oikeisiin töihin ja suurimmalla osalla näistä ei ole edes siedettäviä valmiuksia muiden - etenkään yhteiskuntatieteiden ulkopuolisten - tieteiden julkaisujen ymmärtämiseen yhteistyöstä puhumattakaan.

Jos tuollaista hyväsisko järjestelmää on, sitä pitääkin kritisoida ja saada pois.

Se elää vahvana ja sitä on vaikea kitkeä kun se on sosiologisen vallankäytön merkittävimpiä välineitä, alalla työllistymisen tärkein edellytys ja siihen osallistuminen on lähes ainoa keino välttää monta ikävää stigmaa.

On totta, että joissain laitoksissa johtavat professorit eivät oikein salli vastakkaisia tuloksia omiin havaintoihinsa.

En voi todistaa että asia ei olisi noin, mutta silti elän vahvasti siinä käsityksessä että proffat ovat sen verran hyvin vakiinnuttaneet pallinsa, että voivat sallia vastakkaisia tuloksia ja teoriaperinteitä, mutta (alemmat) tutkijat, yliassarit, lehtorit jne. elävät usein sellaisessa jatkuvassa epävarmuudessa jossa koetaan välttämättömäksi oman aseman, teoriaperinteen, omien analyysimenetelmien jne. korostaminen sillä että suhtaudutaan niihin muihin vaihtoehtoihin "kriittisesti".

Tämä keskinkertaisuuksien keskikasti on sitten se kontaktipinta, jonka kanssa tavallinen oppilas on eniten tekemisissä. Nämä antavat aivan valtavasti "asennevalmennusta" joka hiljaisena tietona ohjaa noin 90% oppilaista poispäin yhteiskuntatieteellisestä (vaivalloista, hidasta, epävarmaa ja etenkin epämuodikasta) suunnasta kohti yhteiskuntataiteellista (helppoa, ei tarvitse juuri lukea kunhan loistaa ja verkottuu sosiaalisesti, asenne ratkaisee, pääsee vaikuttamaan, loistava me-henki...) kimppakivaa.

Tampereen työelämän tutkimuksen puolelta on lähinnä hyviä kokemuksia.

Olikos tää egoismillaan loistava vammaisrasismiaan hehkuttanut Manka tuolta kotoisin?

Jos olet saanut sen kuvan, ettei sosiologia ole kriittinen, kuten kuuluisi, olemme törmänneet hyvin erilaisiin sosiologeihin.

Mä oon törmännyt lähinnä Tampereella koulutettuihin ja Tampereen Yliopiston Yhteiskuntataiteiden laitoksella töissä oleviin.

Kriittisyydellä brassailua nämä toki harrastavat jonkinlaisena katteettoman itsetehostuksen muotona mutta kysy keltä tahansa tuolla työssä olevalta tai sieltä valmistuneelta sen kolme rakkainta analyysimenetelmää ja/tai teoriaperinnettä ja kun olet saanut vastauksen niin kysy että missä niiden perimmäisten lähtökohtien asettamat rajat kyseisten lähestymistapojen käytölle kulkevat, niin saat selville sen että mikä määrä kriittisyydestä on muodikasta näytelmää ja mikä todellista kriittisyyttä.

Vaikutat siltä, että olet tosiaan näin nähnyt. Nyt kyllä huolestun Tampereen puolesta. Sen pitäisi olla sosiologian kehto. Aikanani en moista rappiota havainnut, mutta jos muutos on tuon suuntaista, ymmärrän paheksuntasi. Laadullisia graduja tehdään liikaa, muttei niillä töihin päästä. Kun sain muinoin ekan aloittelevan tutkijan pestin, niin kysyin, miksi juuri minut valittiin. Vastaus oli, että "sä olit niistä 80:sta ainoa, jolla oli kvantitatiivinen gradu". Lärvillä ei ollut merkitystä, koska en tuntenut ketään sieltä, eikä mua edes haastatelut. Alan työkokemusta oli vain tutkimusapulaisen työstä.

Poikkitieteellisyyttä voi laadullisten tutkimusten suuresta määrästä harjoittaa triangulaatiotutkimusten avulla. Monesti kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen datan yhdistäminen ja analysointi antaa paremman lopputuloksen kuin vain toinen. Laadullisen ongelma ilman mitään määrällistä on se, että filosofisen ajattelun avulla, kaikki väitetyt asiat voidaan aina "perustella" jotenkin.

[Tuomas3]

Vaikutat siltä, että olet tosiaan näin nähnyt.

Ymmärtääkseni tämä sama rappio on ollut ennen minua ja minun jälkeeni, joten voisin leikkimielisesti kysyä että miten kummassa olet onnistunut kävelemään käytävillä silmät kiinni seiniin ja sosiologeihin törmäämättä.

Laadullisia graduja tehdään liikaa, muttei niillä töihin päästä.

Ymmärtääkseni niillä pääsee töihin sekä erilaisiin julkisin ja RAY-varoin pyöritettyihin järjestöihin että yliopiston yhteiskuntataiteelliselle hiekkalaatikolle.

Monesti kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen datan yhdistäminen ja analysointi antaa paremman lopputuloksen kuin vain toinen.

Pitää paikkansa mutta on mahdollista vain jos on henkilöstöä jolla on valmiudet liikkua sekä kvali- että kvanttidatassa samaan aikaan ilman metodologisiin tai loogisiin anomalioihin kompastumista.

Ensiksi voin suoraan sanoa, ettei valtion tutkimuslaitoksiin ole ollut juuri asiaa ilman määrällistä osaamista ja spss-syntaksien omaksumista. Järjestöihin joo, ja jonnekin laadullistenkin on tietty työllistyttävä ja niitä on todella paljon. Suuri osa ei työllisty ollenkaan alansa töihin.

Tiedekuntaneuvostossa kökkineenä ja alan opiskelijana oli mahdotonta vältellä sosiologeja. Osa vastasi kuvaustasi, mutta en yleistäisi. Pääseminen laitokselle oli silloin ainakin erittäin vaikeaa; mesta oli yksi suosituimmista ja pääsy sinne riitti joillekin onnettomille nostamaan pisun päähän. Oma professorini ei sietänyt mielistelyä, oli hyvin kriittinen, typeryksille ja perseennuolijoille kusipää ja ehkä siksi tulimme loistavasti toimeen. Minulla on hyviä kokemuksia sosiologian professoreista ajaltani; Simo Aho ihan hyvä tyyppi; Harri Melin aivan huippu; Antti Saloniemi todella asiansa osaava; Jari Aro...

Huonoja kokemuksia en nimin mainitse, mutta oli niitäkin.

[Koskela Suomesta]

Tiedekuntaneuvostossa kökkineenä ja alan opiskelijana oli mahdotonta vältellä sosiologeja. Osa vastasi kuvaustasi, mutta en yleistäisi. Pääseminen laitokselle oli silloin ainakin erittäin vaikeaa; mesta oli yksi suosituimmista ja pääsy sinne riitti joillekin onnettomille nostamaan pisun päähän. Oma professorini ei sietänyt mielistelyä, oli hyvin kriittinen, typeryksille ja perseennuolijoille kusipää ja ehkä siksi tulimme loistavasti toimeen. Minulla on hyviä kokemuksia sosiologian professoreista ajaltani; Simo Aho ihan hyvä tyyppi; Harri Melin aivan huippu; Antti Saloniemi todella asiansa osaava; Jari Aro...

Huonoja kokemuksia en nimin mainitse, mutta oli niitäkin.

Nyt minä ymmärrän.... sinä olet siis sosiologi?    

[Tuomas3]

Tiedekuntaneuvostossa kökkineenä ja alan opiskelijana oli mahdotonta vältellä sosiologeja. Osa vastasi kuvaustasi, mutta en yleistäisi. Pääseminen laitokselle oli silloin ainakin erittäin vaikeaa; mesta oli yksi suosituimmista ja pääsy sinne riitti joillekin onnettomille nostamaan pisun päähän. Oma professorini ei sietänyt mielistelyä, oli hyvin kriittinen, typeryksille ja perseennuolijoille kusipää ja ehkä siksi tulimme loistavasti toimeen. Minulla on hyviä kokemuksia sosiologian professoreista ajaltani; Simo Aho ihan hyvä tyyppi; Harri Melin aivan huippu; Antti Saloniemi todella asiansa osaava; Jari Aro...

Huonoja kokemuksia en nimin mainitse, mutta oli niitäkin.

Nyt minä ymmärrän.... sinä olet siis sosiologi?    

Erinomainen huomio. Kun ei tutkimuslaitoksella taistelut (pätkä)työpaikoista ja määräaikaisuuksista kiinnoistanut, vaihdoin vakaalle opetusalalle, missä on elinikäiset virat ja säännölliset tulot.

[yxtoine humanisti]

Erittäin mielenkiintoista keskustelua, erityisesti nimimerkkien Ulkopuolinen ja Tuomas3 kesken! Huudanpa täältä sivusta jotain väliin minäkin.

(Keskustelussa on tähän mennessä tullut ilmi, että henkilökohtaiset kokemukset ovat vaikuttaneet nimimerkin Ulkopuolinen näkemyksiin enemmän, kuin alun yleistävästä tyylistä saattoi päätellä, joten totean, etten vähättele mainittuja subjektiivisia näkökulmia, vaikka kommentoinkin aihepiiriä yleisemmältä tasolta.)

Katsotaanpas. Ulkopuolinen, viestissään numero 68: 

...se [sosiologia] voi palata tärkeäksi vain... toimimalla moni- ja poikkitieteellisesti myös luonnon- ja tilastotieteelliset/kvantitatiivisen tutkimuksen kriteerit täyttäen

Luonnontieteellisen tutkimuksen kriteerit ovat sosiologisen tiedon tuottamisessa mahdottomat täyttää, syystä, että sosiologian tieteenfilosofinen perusta on aivan erilainen. Toisin sanoen, luonnontieteellinen tieto on laadullisesti erilaista kuin sosiologinen tieto, eivätkä ne ole keskenään suoraan verrannolliset, joten ne eivät myöskään voi kumota toisiaan. Ei siis voida sanoa, kumpi tutkimus olisi tieteellisesti pätevämpää, mutta toki voidaan arvostaa tietynlaista tutkimusta enemmän kuin toisenlaista, eli muodostaa tieteenteon hierarkioita. Tämä jos mikä on tieteen keskuudessa  harjoitettua politiikkaa.

Sosiologiselta tiedontuottamiselta ei siis voi vaatia samaa, kuin luonnontieteelliseltä tutkimukselta, jolta puolestaan ei voi edellyttää kykyä vastata samoihin kysymyksiin, joihin sosiologia voi vastata. Sinähän jo tavallaan totesit tämän itsekin, siinä hienossa autohärpäke -vertauksessasi. 

Kyllä, moni- ja poikkiteteellisyys on tärkeää, mutta tärkeää on myös osata pysyä lestissään. (Tämänkin sinä jo hienosti totesit.) Jokaisen tutkimuksen kohdalla tutkimuslähtökohta – tutkimuksenteolle asetettu keskiö – on määriteltävä, niin metodologian, metodiikan, tutkimuskohteen kuin tavoitteidenkin osalta. Monitieteisyyden osalta tämä tarkoittaa sitä, ettei yhden tutkimuksen puitteissa voida asetella montaa eri keskiötä – tämä olisi hajakeskittämistä –, mutta eri keskiöistä käsin suoritettuja tutkimuksia voidaan saattaa keskustelemaan keskenään. (Mikäli tutkimukset ovat laadullisesti verrannolliset, niiden tuloksia voidaan myös vertailla. Ilman laadullista samankaltaisuutta vertailukelpoisuutta ei kuitenkaan ole.) Tällä tavalla saadaan entistä parempi kokonaisnäkemys, ja voidaanvalita entistä mielekkäämpiä tutkimuskohteita ja –tapoja. Nykyisellään monitieteellisyyden ongelmana on joko yhteensovittamattomuus (minkä sinäkin jo oikeastaan toit esille: ei muisteta laadullisuuden asettamia rajoituksia) taikka haluttomuus joustaa valituista tieteellisistä arvohierarkioista ("kvantitatiivisuus rules!").

Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät ovat osa sosiologista tutkimusmetodiikkaa, mutta kvalitatiiviset menetelmät ovat tästä huolimatta sosiologialle luontevampi osa tarkastella tutkimuskohteitaan. (Sosiologiahan siis tutkii ihmisten välistä vuorovaikutusta, sekä tähän vuorovaikutukseen liittyviä ilmiöitä ja reunaehtoja.) Toki tästä voidaan olla eri mieltä, mutta minun nähdäkseni kysymys palautuu viime kädessä ihmiskäistykseen ja maailmankuvaan: 'onko ihminen kone vai onko ihmisellä sielu'. (Mitä mekaanisemmaksi ihmisyys ja ihmisten välinen vuorovaikutus mielletään, sitä paremmin kvantitatiivisten menetelmien voidaan ajatella soveltuvan.)

Olet kyllä erittäin oikeassa siinä, että positivismi on ollut huonossa huudossa tieteenalan (sosiologia) keskuudessa, ja että siitä – sen tarjoamasta kvantitatiivisesta metodiikasta - voitaisiin hyötyä enemmänkin. Syy kvantitatiivisuuden asenteelliseen syrjimiseen voi olla siinä, että kvantitatiivista tieteentekoa on pitkin perintein leimannut – rumasti sanottuna - ns. pinnallisuus, siis sosiologisten intressien kannalta liian mekaaniseen ja liian materialistiseen keskittyminen. Tyypillistä sosiologia tai humanistia ei yleensä kiinnosta lukea tai laatia numeroilla ilmaistuja tietoja tutkimuskohteestaan, koska numerot eivät mene ns. pinnan alle, tarkastelemaan ilmiöitä syvemmin ja tapauskohtaisemmin, "elävämmin". Tyypillinen sosiologi ei esimerkiksi ole samaa mieltä niistä kriteereistä, jolla "hyvinvointivaltio" määritellään, koska "hyvinvointi" ei ollenkaan välttämättä korreloi vaikkapa aineellisen hyvinvoinnin kanssa. Sikäli, että taulukoita laaditaan, niitä käytetään usein apuvälineinä. Pelkät taulukot itsessään kertovat harvoin mitään sosiologisesti melenkiintoista. Niinpä sosiologia onkin paljolti tulkintojen tekemistä - ja tästä syystä ns. kovat tieteet moittivatkin sitä "epätieteellisyydestä." (Pertti Töttö on muuten kirjoittanut hienon puolustuspuheen positivismille: Syvällistä ja pinnallista: Teoria, empiria ja kausaalisuus sosiaalitutkimuksessa.)

#41.

Sosiologian ongelma nykyisessä yliopistolaitoksessa on nimenomaan sen poliittisuus.

Hyviä kommentteja tieteen politisoitumisen vaaroista ja politisoitumisen vaikutuksesta. Politisoitumisen ongelma voi pitää paikkansa. Mutta
a) tätä ei tule pitää yksinomaan sosiologian ongelmana.
b) tätä ei tule sekoittaa tieteessä nykyisin vallitsevaan uuteen vaatimukseen ns. positioida tutkimus, eli tuoda tutkimusta ohjaavat intressit mahdollisimman selkeästi esiin. (Perinteisesti nämä intressit on pyritty häivyttämään, koska objektiivisuuden harha.)

Tieteellinen tutkimus on aidosti mahdollista vain silloin, kun etsitään totuutta seurauksista piittaamatta.

Näkemyksistäsi saa käsityksen, että uskot absoluuttiseen totuuteen. (Lähtökohtasi todellisuuden tarkastelussa on siis ontologinen – ei episteeminen.) Tämä puolestaan implikoi, että ajattelet todellisuuden olevan objektiivinen, ja että tutkimus on sitä pätevämpää, mitä paremmin se onnistuu tuon objektiivisuuden tavoittamaan. Noh, fysiikan ja kemian lait toki pitävät paikkansa kulttuurirelativistisista seikoista huolimatta – mutta kaikki muu onkin sitten enemmän tai vähemmän suhteellista. Mielestäni siis yleistät objektiivisuuden vaatimustasi liikaa, ja liiallinen yleistys on aina vaarassa sortua dogmatismiin. (Yllä olevassa sitaatissasikin vilisee tieteellisesti vaarallisia sanoja kuten "aidosti", "vain", "totuutta".)

Mitä tulee tieteen politisoitumiseen: tieteenteolle pitäisi olla tunnusomaista, että siihen eivät kuulu moraaliset arvostelut tutkimuskohteesta tai -tuloksista. (Ikuisuuskysymys on, missä määrin moraali saa ylipäätään vaikuttaa tieteentekoon, vaikkapa tutkimuskohteen valintaan: saako ihmiskokeita tehdä? Saako mitä tahansa tutkimustuloksia julkaista?) Tämä "moraalittomuus" ei kuitenkaan tarkoita ideologiatonta tutkimusta: jokainen tutkimus on ideologisesti motivoitu, johtuen siitä, että jokainen tutkimus perustuu tieteenfilosofialle, ja kaikki varmasti ymmärtävät, ettei filosofia ole objektiivisuuden synonyymi. Tutkimuksenteon aikana joudutaan tekemään lukuisia valintoja (jo pelkkä tutkimuskohteen valinta on "poliittisesti" motivoitua), eikä yksikään valinta voi olla "objektiivinen", koska valinnoille on omat, valittuihin intresseihin perustuvaan tärkeysjärjestykseen palautuvat, premissinsä. Tästä syystä käytettyjen menetelmien ja tieteenfilosofisen perustan tulisikin olla jatkuvan kriittisen tarkastelun alla. Tieteenfilosofisen perustan kohdalla tämä kriittinen tarkastelu ei tarkoita sitä, että ideologisesti motivoitununut intressi voitaisiin totaalisesti häivyttää, vaan sitä, että se voidaan tiedostaa. Tällä tavalla tieteelliset tutkimustulokset asettuvat omaan perspektiiviinsä, eikä niistä tule jumalan sanaa.

Jos ajatellaan tarkoitushakuisia tutkimustuloksia, mieleeni tulevat aivan toisenlaiset tutkimukset kuin sosiologiset tutkimukset. (Vihjeeksi annettakoon sana medikalisaatio.) Luonnontieteellisten - "objektiivisten" - tutkimusmenetelmien ylikorostaminen pätevimpinä kaikista aiheuttaa sen, että nämä objektiiviset kriteerit halutaan tuoda tieteentekoon vaikka väkisin, jotta tutkimustuloksista saataisiin "päteviä". (Psykologia on tästä hyvä esimerkki.) Tätä on mielestäni tieteen haitallinen politisoituminen. Sen sijaan se, että tutkimuksen "subjektiiviset"/"poliittiset" lähtökohdat ovat hyvin esillä, ei huijaa ketään, päinvastoin: silloin tiedetään, millaisesta tutkimustodellisuudesta tutkimus kertoo. (Varsinkin sosiaali- ja ihmistieteissä yleensä erotellaan toisistaan tutkimustodellisuus ja tutkittava "varsinainen" todellisuus. Tutkimustodellisuus kertoo sen, miltä tuo todellisuus tietyn tutkimuksen kautta tarkasteltuna näyttää. Samalla myönnetään se, että toisella tavalla tarkasteltuna todellisuus näyttää toisenlaiselta.)

Niinsanotun sosiologian kielellisen käänteen jälkeen on ollut vallalla konstruktionistinen tarkastelu, jossa lähdetään siitä, että mitään absoluuttista todellisuutta ei ole olemassakaan vaan "todellisuus on sosiaalinen konstruktio". Käytännössä tämä lähtökohta hylkää siis se, että olisi edes olemassa todellisuutta, jota voisi tutkia, joten sen keinoin ei luonnollisestikaan ole kovin helppoa löytää mitään todellista.

Kun konstruktionismissa puhutaan siitä, ettei absoluuttista todellisuutta ole olemassa, sillä ei tarkoiteta sitä, etteikö olisi olemassa mitään konkreettista ja tarkasteltavaa todellisuutta. Sen sijaan väitteellä tarkoitetaan, että käsitykset todellisuudesta ovat riippuvaiset sitä koskevista tulkinnoista. Todellisuus ilmenee vain havaintokokemusten välityksellä, ja näitä havaintokokemuksia ohjaavat lukuisat erilaiset skeemat ja intressit. ('Ai oli sillä naisella naamakin. Minä huomasin vain rintakorun.') Ne vaikuttavat havaintokokemuksista tekemiimme tulkintoihin, joiden pohjalta sitten muodostamme käsityksemme. Nämä käsitykset eivät ole absoluuttisia, vaan hyvinkin kulttuurirelativistisia. Voimme esimerkiksi havaita ihmiskehon sukupuoliset tunnusmerkit ja ominaisuudet ('naisilla on rinnat', 'miehet ovat kategorisesti fyysisesti vahvempia'), mutta ne tulkinnat, joita näistä havainnoista teemme, ovat skeemojen tai katsomusten ohjaamia. Käytetyistä skeemoista riippuen me myös rajaamme havaintokokemuksiamme. ("Älä huomaa!" "Huomaa!")

Tätä sillä "todellisuus on sosiaalinen konstruktio" -kiteytyksellä tarkoitetaan. Kun todellisuus on konstruoitu tietyllä historiallisella tavalla (siis ajasta ja paikasta riippuvaisella tavalla), absoluuttisen todellisuuden puute tarkoittaa ainoastaan sitä, että todellisuus voidaan konstruoida myös toisin, ja että ajan kuluessa näin tulee myös tapahtumaan. (Tästä syystä esimerkiksi menneen maailman todellisuutta ei pidä tulkita nykymaailman todellisuuskriteerein, jos tarkoitus on pyrkiä ymmärtämään menneen ajan ihmisen sielunelämää. Kiihkeimmät konstruktionistit uskovat, ettei menneen maailman ihmistä koskaan voida todella ymmärtääkään, johtuen todellisuuskonsensuksissa vallitsevista eroista ja mielen fiksoitumisesta omaansa.) Todellisuuden historiallisen luonteen takia konstruktionismismissa puhutaankin todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. (Koulukuntaisia eroja toki on, koskien mm. käsityksiä siitä, kuinka nopeasti sosiaalista todellisuutta voidaan muuttaa, ja millaisia totuusarvoja vallitsevan todellisuuden faktoille annetaan. Äärimmillään konstruktionismi voi asettaa koko fyysisen todellisuuden sulkumerkkeihin, ja esimerkiksi sukupuolisuutta tarkasteltaessa on syytä kritisoida: 'mihin unohtui ruumis?')

Ajatus siitä, että todellisuus on pelkkää sepitettä tai kuvitelmaa, ei kuitenkaan ole sosiaalikonstruktionismin keksintö. Filosofiat ja uskonnot ovat pitkin perintein hämmentäneet sillä ihmisten ajattelua. Niin sen on tarkoituskin tehdä: jos joutuu hetkeksi kyseenalaistamaan koko olevaisuuden ja olemassaolonsa siinä, mikä olisikaan parempi lähtökohta pohtia metafyysisiä peruskysymyksiä. "Onko kirves kirves? Onko todella? Olenko minä olemassa?" Vaikka fyysinen todellisuus ei näiden ihmettelyjen myötä katoakaan, tästä ei voida johtaa sitä päätelmää, että em. ihmettely olisi aiheetonta, eikä johtaisi mihinkään ihmisen eksistenssin kannalta mielekkääseen. Vastaavasti väitteestä, jonka mukaan absoluuttista ja objektiivista todellisuutta ei ole, ei voida johtaa päätelmää, ettei ole olemassa mitään tarkasteltavaa ja konkreettista, yhteisesti jaettua todellisuutta. Toki on - mutta suhteellisena pidetty todellisuus ei saa absoluuttisia merkitysiä.

Konkreettisinkin yhteiskunnallinen todellisuus ilmenee sen pohjalta, mitä yhteiskunnasta ja siellä vallitsevista ilmiöistä kulloinkin ajatellaan, ja väite "absoluuttista todellisuutta ei ole" vapauttaa muokkaamaan yhteistä todellisuuttamme. Esimerkiksi maahanmuutto ei ole luonnonlaki. Siitä on sovittu. Kansanvallassa tuon sopimisen pitäisi tapahtua kansan suostumuksella.

(Jos tarkkoja ollaan, myös konstruktionsimi - ontologinen konstruktionismi - tunnustaa absoluuttisen todellisuuden olemassaolon, tai ainakin diskurssien takaisen todellisuuden. - Mutta sitä ei voida tavoittaa, joten siitä ei voida saada mitään varmaa tietoa, juurikin havaintokokemusta ja tulkintoja manipuloivien skeemojen takia. Tätä samaahan yritetään myös semiotiikassa selittää.)

#68.

...suomalaisen sosiologian hyväsiskojärjestelmissä (viittaan tällä molempia sukupuolia edustaviin täti- ja neiti-ihmisiin)

Minusta tuo on hyvä analogia suhtautumisestasi sosiologiaan: sosiologia edustaa nimenomaan perinteisistä, ns. kovista tieteistä – aka "miestieteistä" – poikkeavaa tieteentekoa. (En haluaisi sanoa "oppositiota"; sellainen on politisoivaa ja antaa ymmärtää, että kyse olisi kilpailevasta eikä täydentävästä tieteenteosta.) Kuvaavaa lienee myös se, että käytät viittausta "naismaisuuteen" alentavasti... Enpä sano tästä asiasta tämän enempää.

#41.

Kyllä sosiologia, sosiaalipsykologia, antropologia jne. ovat ihan oikeita ja hyödyllisiä tieteitä jos niissä käytetään tieteellisiä ja tarkasteltavaan asiaan nähden käyttökelpoisia työkaluja.

Kiitos!

Tuomas3, #74

Monesti kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen datan yhdistäminen ja analysointi antaa paremman lopputuloksen kuin vain toinen. Laadullisen ongelma ilman mitään määrällistä on se, että filosofisen ajattelun avulla, kaikki väitetyt asiat voidaan aina "perustella" jotenkin.

Hyvin sanottu, tuokin.

[Tuomas3]

Yxtoine humanisti oli jaksanut syventyä asiaa kunnolla. Pisteet siitä hänelle. Voinpa minäkin Tötön mainittua teosta suositella, jos asia oikeasti kiinnostaa. Positivismista myös samaisen tieteilijän Pirullisen positivismin paluu. Näissä teoksissa hän suhtautuu huomattavan objektiivisesti positivismiin; häntä on "syytetty" positivistiksi, vaikkei hän todellakaan sellainen ole. Tötön kirjallisuus kelpaa varmasti kvantitatiivisuuden kannattajille ja kombinaatiota harjoittaville. Ei todellakaan mitään höttöä.

[Koskela Suomesta]

Tiedekuntaneuvostossa kökkineenä ja alan opiskelijana oli mahdotonta vältellä sosiologeja. Osa vastasi kuvaustasi, mutta en yleistäisi. Pääseminen laitokselle oli silloin ainakin erittäin vaikeaa; mesta oli yksi suosituimmista ja pääsy sinne riitti joillekin onnettomille nostamaan pisun päähän. Oma professorini ei sietänyt mielistelyä, oli hyvin kriittinen, typeryksille ja perseennuolijoille kusipää ja ehkä siksi tulimme loistavasti toimeen. Minulla on hyviä kokemuksia sosiologian professoreista ajaltani; Simo Aho ihan hyvä tyyppi; Harri Melin aivan huippu; Antti Saloniemi todella asiansa osaava; Jari Aro...

Huonoja kokemuksia en nimin mainitse, mutta oli niitäkin.

Nyt minä ymmärrän.... sinä olet siis sosiologi?    

Erinomainen huomio. Kun ei tutkimuslaitoksella taistelut (pätkä)työpaikoista ja määräaikaisuuksista kiinnoistanut, vaihdoin vakaalle opetusalalle, missä on elinikäiset virat ja säännölliset tulot.

En minä sillä, nyt löytyi se alue josta sinä ilmeisesti jotain tiedätkin. Se nyt sattuu olemaan myös minun suosikki hörhötieteen alani, parempi jopa kuin homeopatia. Arvaatkin etten pidä sitä minään tieteenä, vaan uskonlahkona ja tuota mambojamboanne vain samanlaisena kuin munkkilatinaksi pidettyä jumalanpalvelusta.

[Tuomas3]

Tiedekuntaneuvostossa kökkineenä ja alan opiskelijana oli mahdotonta vältellä sosiologeja. Osa vastasi kuvaustasi, mutta en yleistäisi. Pääseminen laitokselle oli silloin ainakin erittäin vaikeaa; mesta oli yksi suosituimmista ja pääsy sinne riitti joillekin onnettomille nostamaan pisun päähän. Oma professorini ei sietänyt mielistelyä, oli hyvin kriittinen, typeryksille ja perseennuolijoille kusipää ja ehkä siksi tulimme loistavasti toimeen. Minulla on hyviä kokemuksia sosiologian professoreista ajaltani; Simo Aho ihan hyvä tyyppi; Harri Melin aivan huippu; Antti Saloniemi todella asiansa osaava; Jari Aro...

Huonoja kokemuksia en nimin mainitse, mutta oli niitäkin.

Nyt minä ymmärrän.... sinä olet siis sosiologi?    

Erinomainen huomio. Kun ei tutkimuslaitoksella taistelut (pätkä)työpaikoista ja määräaikaisuuksista kiinnoistanut, vaihdoin vakaalle opetusalalle, missä on elinikäiset virat ja säännölliset tulot.

En minä sillä, nyt löytyi se alue josta sinä ilmeisesti jotain tiedätkin. Se nyt sattuu olemaan myös minun suosikki hörhötieteen alani, parempi jopa kuin homeopatia. Arvaatkin etten pidä sitä minään tieteenä, vaan uskonlahkona ja tuota mambojamboanne vain samanlaisena kuin munkkilatinaksi pidettyä jumalanpalvelusta.

Jotenkin et yllättänyt.

No, ainakin tajuat, miksi olen kaikessa eri mieltä kuin muut; se sisältyy koulutukseen. 

[Koskela Suomesta]

Tiedekuntaneuvostossa kökkineenä ja alan opiskelijana oli mahdotonta vältellä sosiologeja. Osa vastasi kuvaustasi, mutta en yleistäisi. Pääseminen laitokselle oli silloin ainakin erittäin vaikeaa; mesta oli yksi suosituimmista ja pääsy sinne riitti joillekin onnettomille nostamaan pisun päähän. Oma professorini ei sietänyt mielistelyä, oli hyvin kriittinen, typeryksille ja perseennuolijoille kusipää ja ehkä siksi tulimme loistavasti toimeen. Minulla on hyviä kokemuksia sosiologian professoreista ajaltani; Simo Aho ihan hyvä tyyppi; Harri Melin aivan huippu; Antti Saloniemi todella asiansa osaava; Jari Aro...

Huonoja kokemuksia en nimin mainitse, mutta oli niitäkin.

Nyt minä ymmärrän.... sinä olet siis sosiologi?    

Erinomainen huomio. Kun ei tutkimuslaitoksella taistelut (pätkä)työpaikoista ja määräaikaisuuksista kiinnoistanut, vaihdoin vakaalle opetusalalle, missä on elinikäiset virat ja säännölliset tulot.

En minä sillä, nyt löytyi se alue josta sinä ilmeisesti jotain tiedätkin. Se nyt sattuu olemaan myös minun suosikki hörhötieteen alani, parempi jopa kuin homeopatia. Arvaatkin etten pidä sitä minään tieteenä, vaan uskonlahkona ja tuota mambojamboanne vain samanlaisena kuin munkkilatinaksi pidettyä jumalanpalvelusta.

Jotenkin et yllättänyt.

No, ainakin tajuat, miksi olen kaikessa eri mieltä kuin muut; se sisältyy koulutukseen. 

Mistäs se sitten on minulle siunaantunut, en ole sosiologi koulutukseltani? 

[yxtoine humanisti]

Yxtoine humanisti oli jaksanut syventyä asiaa kunnolla. Pisteet siitä hänelle.

Jesss!  **

[Tuomas3]

TURHAT PYRAMIDIT POIS

Mistäs se sitten on minulle siunaantunut, en ole sosiologi koulutukseltani? 

Synnyinlahja. Nyt Ludvig Immanuel Wallersteinin: The End of the World As We Know nokan eteen ja taatusti innostut. Siinä on vähän tuoreempaa profetiaa. 

[Tuomas3]

Ulkopuolinen:
"Sosiologia voi tutkia vain niitä ilmiöitä ja reunaehtoja jotka se tunnustaa olemassaoleviksi. Kieltäessään ja sivuuttaessaan luonnontieteiden - erityisesti biologian, viestinnän ja taloustieteiden - piiriin kuuluvia reunaehtoja ja ilmiöitä sosiologia ilmeisesti kuvittelee laajentavansa itseään vaikka todellisuudessa se karsii tutkimuskohteistaan pois joukon kaikkein tärkeimpiä reunaehtoja ja niitä asettavia ilmiöitä."

Sosiologia on yhteiskuntatieteenä ottanut useasti luonnollisesti kumppanikseen kansantaloustieteen, samoin viestinnän; kummastakin on omia koulukuntia. Liiketaloustiede taas on vieraampi kaveri, koska se sopii kaveriksi lähinnä silloin, kun tutkitaan yrityksen käyttäytymistä valtion sisällä tai ihmisen käyttäytymistä vaikka pörssissä. Tällöin hyötyä yhteiskunta saa lähinnä deduktiivisesta tutkimusotteesta. Biologien kanssa sosiologeilla on ollut riitaa jo vuodesta x, jolloin... Biologian puolella halveksittiin sosiologista tapaa tutkia; kaikki nähtiin biologisena syynä, vaikka välillä syy oli sosiaalinen. Sosiologit tietty inhosivat biologeja. Ensimmäisen kerran biologit höyhensi näyttävästi Durkheim teoksellaan Itsemurha. Sosiaalidarwinismi ja spencerismi lytättiin armotta natsi-Saksan kaaduttua romukoppaan ja epäilys biologiaa vastaan kasvoi... Joka tapauksessa on sääli, kun tutkimuksissa mitataan eri malleilla todennäköisyyksiä ihmisen toiminnalle, tulisi siellä olla useammin sekä sosiaaliset että biologiset mallit. Sosiologiassa turhan usein tyydytään todistamaan, ettei biologia voi antaa tälle selitystä, koska... Ja biologian puolella taas ei viitsitä edes selittää.

Ulkopuolinen: "Sivuutat taas todelliset ongelmat ja leivot näkyviin sosiologian lempimörön. Lääketieteellisessä tutkimuksessa huijaaminen on paljon vaikeampaa ja kiinni jääminen helpompaa."

Tuo on totta, mutta lääketieteessä on miljoonia (euroja) syitä huijata, sosiologialla ei hevin tienaa, vaikka kuinka huijaisi. Kansainvälisissä arvostetuissa akateemisissa julkaisuissa on usein niin tiukat referee-kriteerit, ettei huijaaminen kannata; maine vain menee ja se on tutkijapiireissä tärkeä. Sosiologista tutkimusta tehdään sen kiinnostavuuden vuoksi, tiedon janosta sekä halusta selvittää totuus; ei tahdosta varmistaa oma totuus. Jos ei ole diletantti, ei kannata ryhtyä sosiologiksi. Ammattikuntaan ei tosiaan liitytä rahan takia ja juosten kustuista graduista ei ole työllistymisenkään kannalta hyötyä (toisin kuin liiketalouden tai lääketieteen gradusta, jollekin yritykselle).

[yxtoine humanisti]

Hyvä Ulkopuolinen, kiitos vastineestasi!

Kiitos myös asiallisesta ja mielestäni hyvinkin maltillisesta suhtautumisestasi postaukseeni. (Vai huomasiko joku muu pelihousujen riekaleita taikka sanoja kuten "paska", "perse", "idiootti", "roska" tai "apina" useammin kuin kerran tekstin sekaan ripoteltuina...? Eikö? No mutta hyvä!)

Jos luet kirjoitukseni ajatuksen kanssa

Kyllä luen kiitos. Palataan astialle. Siihen asti kevyempää kommenttia.

[V]astaustyylisi menee älyllisistä ja tiedollisista ansioistaan huolimatta tukevasti metsään

Tyyli ei ole kaikki kaikessa. Pääasia että substanssi rulaa.

Kaunisteleva väite, jossa tuskin on totuutta siteeksikään.

Eikä ole. Kyllä on.

Tosin tuollaiseen lapsellisuuteen on helppo sortua...

Eikä ole.

...kykenemätöntä roskatiedettä

Itselläsi on!

...istutaan sitten kurahaalareissa märän hiekkalaatikon reunalle keltaisten muovilapioiden kanssa leipomaan paskakakkuja

Istutaan vaan!

Aivottomien pikkulasten leikkejä joille pitäisi antaa tieteen sädekehä?

Vain jos teemme siitä uskonnon.

Sivuutat taas todelliset ongelmat

Minäkö?! Minä katson mörköä rohkeasti silmiin!

...ja leivot näkyviin sosiologian lempimörön.

Kuten todettua!

(Kun nyt kerran medikalisaation otit pahikseksi, niin...)

(Preferoin silti käsitettä psykokulttuuri. Se on medikalisaatio -ilmiön taustalla oleva, vieläkin suurempi lempimörkö. Huiiii!)

Joo... tuo "medikalisaation mörkö" -heitto oli vähän lapsellinen.

Niin oli. Kiitos myönnöstä.

...nyt riittää että teeskennellään että sellaista todellisuutta ei ole, joka ei ilmenisi sosiologisilla tarkasteluvälineillä. Simsalabim!

Oooh!

Tuossa on taas tuota kammottavaa ja lapsellista "joko-tai" -ajattelua

Ei, vaan simsalabimbula -ajattelua. (Muista myös hyväsisarsysteemi.)

... jota vihaan.

Etkä vihaa.

... tuostahan puuttuu logiikka kokonaan.

Eikä puutu. Logiikoita on moneen lähtöön.

Lähtökohtana on se, että jos kerran mielikuva ja tieto todellisuudesta on sosiaalinen konstruktio niin silloin todellisuus - absoluuttina - puuttuu ja silti tämä puuttuva todellisuus...voidaan konstruoida. Eihän tuossa ole mitään järkeä koko höpinässä tuolta osin.

Kyllä on. Kerron sen sinulle heti kun ennätän! (ja jaksan)

Ihmisellä...ei ole mitään keinoja Todellisuuden (käytän koko todellisuudesta isoa kirjainta selvyyden vuoksi) käsittelemiseen

(Kiitos. Muuten se voisi sotkeentua pikkutodellisuuksiin.)

Galaksit syntyvät ja kuolevat.

- Kuten jokainen voi omin silmin havaita.

Todellisuus on. Todellisuus absoluuttina on.... Spinit kääntyvät. Aine muuttuu energiaksi ja energia aineeksi. Todellisuus on.

Ja Jumala on. Ja hänkin on absoluutti.

Mikään mitä ihminen tekee tai tiedostaa ei voi saada aikaan kuin mitättömän raapaisun todellisuuden peilikuvaan.

Olipa runollisesti sanottu!

Kuinka sitten voit sanoa tai olettaa mitään raapaisun takaista, jos sellaista ei voi edes tiedostaa?

Ja siis... Todellisuus on siis peilikuva - ei todellisuutta itsessään ja absoluuttina?

... ihan tieteenfilosofisessakin mielessä olisi kiva jos niiden [konstruktioiden] yhteydessä ei lässytettäisi todellisuudesta vaan vaikka mielikuvista, luuloista, kuvitelmista, oletuksista, maailmankuvista, käsityksistä...

Hyvä on. Hyväksyn sen, että uskot absoluuttiseen todellisuuteen.

Ei todellisuuden historiallinen luonne oikeuta puhumaan todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta.

Kyllä oikeuttaa, lällällää.

... sotkit toisiinsa todellisuuden ja todellisuuskäsityksen, yhteiskunnallisen todellisuuden ja todellisuuden jne.

En sotkenut. Konteksti määrittelee; tiedettiin, minkä tyyppiseen todellisuuden määritelmään viittaan. Jos ei tiedetty, lienee syytä pohtia ja perustella syvemmiin todellisuuden määritelmää.

Ei liene liikaa vaadittu että kielellisen käänteen jälkeinen sosiologia edes yrittäisi itse edes jonkintasoiseen kielelliseen ja käsitteelliseen täsmällisyyteen keskeisissä termeissään ja tieteenfilosofisten lähtökohtiensa esille tuomisessa?

Ei toki. Palatkaamme siis pohtimaan käsitettä todellisuus - jossain sopivassa vaiheessa.

Alkuosasta ei tule riitaa.

Kiitos!

Loppuosa on vähän kuin apina koittaisi selittää

Kiitos!

Rehellisempää olisi tunnustaa, että Todellisuutta absoluuttina ei voida tavoittaa sen vuoksi että inhimillinen ymmärrys kaikkien aputyökaluineen on niin pieni ja Todellisuus niin suuri, että hiiri nyt vain ei yletä kurottamaan kuuhun ja nappaamaan sieltä juustopalaa evääkseen.

Kyllähän se voidaan noinkin sanoa. Pääasia on, että tavoitellaan kuuta taivaalta.

Puh.

(Puh huijaa, sanoi Nasu.)

Jos sosiologian sisältä käsin puhuttaisiin hyväsiskoverkostojen sijaan hyvävelijärjestelmistä ja jos alan ilmapiiri olisi äärimmäisen feminiinisyyden sijaan erittäin maskuliininen niin viittaisin ehkä molempia sukupuolia edustaviin jätkiin.

Olen helpottunut!

Jälkimauksi mussuttelen positiivista palautettasi:

Pakko todeta paluupostissa, että nostan hattua kirjoituksellesi. Oli pakko välillä jopa ajatella kun luin sitä... Ymmärrän mitä ajat takaa... [V]astaustyylisi...älyllisistä ja tiedollisista ansioistaan...Tähän komppaus...Tästä taisi tulla pisin ja kauimmin kirjoittamisen alla ollut postaus tälle palstalle meikäläiseltä tähän mennessä. Hatunnosto humanistille siitä että antoi aihetta tämmöiselle paneutumiselle.

Kitoosh, kitoooosh.

[Leso]

Jopa onkin mahtavan ihanan pitkiä postauksia täällä! Huikeita, ettenkö sanoisi.

Oliko jossain se punainen lanka vielä?

[Jack]

Jokainen joka tutustuu pelkästään sosiologian historiaan, huomaa heti, että kyseessä ei ole tiede, vaan lähinnä kvasiuskonto. Sama pätee sosialipsykologiaan.

Sosiologian graduni oli huitaisten tehty, ja parempaankin olisin pystynyt. On lohduttavaa lukea, että sepustuksen tasosta ei kannata olla huolissaan, koska se olikin vain kvasiuskontoa, ja tietokoneen laskemat korrelaatiokertoimet ja muut tilastotieteelliset kaavat - joista en suoraan sanoen edes kovin paljon ymmärtänyt - olivat pelkkää hämäystä. Huijaus onnistui niin hyvin, että sain jopa rahapalkinnon eräältä talouselämää edustavalta järjestöltä, jonka alaa moniste oli tutkivinaan. Aiheena oli selvittää, vaikuttavatko jotkut taustatekijät (tulot, koulutustaso, poliittinen kanta jne.) siihen, missä määrin kuluttaja suosii tietyissä maissa valmistettuja tuotteita. Eli miksi kommari ostaa Ladan...

Laitoksen professori oli Yhdysvalloissa opiskellut Karjalan evakko, ja mikäli vähänkään osasin päätellä, viimeinen puolue, johon hän olisi liittynyt, olivat kommunistit. Tällainen tyyppi sopi hyvin kvasiuskonnon paikalliseksi poppamieheksi - tai oikeastaan naiseksi - koska häntä ei olisi osannut epäillä. Tenttikirjat olivat - hämäyksen vuoksi tietenkin - enimmäkseen amerikkalaisia.

[Tuomas3]

Jokainen joka tutustuu pelkästään sosiologian historiaan, huomaa heti, että kyseessä ei ole tiede, vaan lähinnä kvasiuskonto. Sama pätee sosialipsykologiaan.

Sosiologian graduni oli huitaisten tehty, ja parempaankin olisin pystynyt. On lohduttavaa lukea, että sepustuksen tasosta ei kannata olla huolissaan, koska se olikin vain kvasiuskontoa, ja tietokoneen laskemat korrelaatiokertoimet ja muut tilastotieteelliset kaavat - joista en suoraan sanoen edes kovin paljon ymmärtänyt - olivat pelkkää hämäystä. Huijaus onnistui niin hyvin, että sain jopa rahapalkinnon eräältä talouselämää edustavalta järjestöltä, jonka alaa moniste oli tutkivinaan. Aiheena oli selvittää, vaikuttavatko jotkut taustatekijät (tulot, koulutustaso, poliittinen kanta jne.) siihen, missä määrin kuluttaja suosii tietyissä maissa valmistettuja tuotteita. Eli miksi kommari ostaa Ladan...

Laitoksen professori oli Yhdysvalloissa opiskellut Karjalan evakko, ja mikäli vähänkään osasin päätellä, viimeinen puolue, johon hän olisi liittynyt, olivat kommunistit. Tällainen tyyppi sopi hyvin kvasiuskonnon paikalliseksi poppamieheksi - tai oikeastaan naiseksi - koska häntä ei olisi osannut epäillä. Tenttikirjat olivat - hämäyksen vuoksi tietenkin - enimmäkseen amerikkalaisia.

Yleensä sosiologit eivät kuulu objektiivisuuden vuoksi mihinkään puolueeseen. Puolueiden linja muuttuu ajan saatossa ja toisina vuosina tavoitteet voivat olla "vääränlaiset". Ollaan ylipäänsä aina vähän kaikkea vastaan. Periaatteessa jos kököttäisi aina oppositiossa kritisoimassa niin homma toimisi, mutta hallituksessa formaalista sosiologisesta otteesta ja vähintäänkin uskottavuudesta joutuisi luopumaan. Esim. Anna Kontulalla on äärimmäisiä vaikeuksia pysyä hallituskoalitiossa.

[JNe]

Eian dokumenttien pohjalta on varsin selvää, etteivät sosiologit (ja muutkaan yhteiskuntatieteilijät) ole riittästi vihkiytyneitä biologiseen tietämykseen. Mutta he puolestaan tuntevat, etteivät myöskään biologit arvosta heitä. Asetelma ei kuitenkaan ole tasapainoinen, siinä suhteessa että kummallakin olisi paljon opittavaa toisistaan.

Tieteissä on tapana, että lähempänä fundamentaalitieteitä (esimerkiksi fysiikkaa) olevat tieteet muodostavat pohjan, jonka kanssa johdannaistieteiden (kuten kemia, biologia tai sosiologia) on oltava sopusoinnussa. Tästä seuraa, ettei biologin tarvitse tietää kaikkea fysiikasta tai kemiasta, mutta olennaista on, ettei hän tee oletuksia, jotka ovat ristiriidassa fundamentaalisempien tieteiden näyttöjen kanssa.  Biologian eri aloista nopeimmin ovatkin kehittyneet ne alat, jotka mahdollisimman hyvin ottavat huomioon fundamentaalisempien tieteiden saavutukset . Hyvänä esimerkkinä geenitutkimus.

Tieteenalojen kehittymiselle hankalinta on, jos koko tieteen traditio perustuu niin hatariin fundamentaalitieteitä koskeviin oletuksiin, että niillä ei enää ole nykyajan fundamentaalitieteiden kanssa mitään tekemistä. Esimerkiksi, että luonnontieteitä koskevat oletukset ovat peräisin Aristoteleeltä. Uskoakseni hän oli niin viisas mies, että – jos eläisi nykyaikana – olisi napannut ajatuksensa luonnontieteiden nykyisestä eturintamasta.

Biologialla on varmasti syytä korjata joitain oletuksiaan fundamentaalitieteistä, mutta tämä tarve ei ole mitään verrattuna siihen, mitä yhteiskuntatieteiden pitäisi tehdä. Yhteiskuntatieteiden pitäisi rakentaa oma tieteensä biologian päälle, eikä sitä korvaamaan, tai siitä mielenkiintoisia oletuksia tehden. Yhteiskuntatieteilijöiden ei kuitenkaan tarvitse ruveta biologeiksi. Heidän pitäisi kuitenkin ymmärtää biologiaa sen verran, että voisivat tarkistaa, ovatko heidän oletuksensa ihmisistä (biologisina olentoina) yhtäpitäviä fundamentaalisempien tieteiden oletusten kanssa. Minusta juuri tästä on kyse Eian mainioissa dokumenteissa.  Sen pääsanoma ei ole, että sosiologit ovat tyhmiä (heissä lienee tyhmiä sama osuus kuin muidenkin tieteiden harjoittajissa), vaan että he pyrkivät (osin tiedostamatta) ratkaisemaan kysymyksiä, jotka on jo aikaa sitten ratkaistu fundamentaalisemmissa tieteissä. Kysymys on vähän samantapainen kuin poppamiehen hoitokäytännöissä. Kun oletetaan tautien johtuvan pahoista hengistä, osa potilaista, joilta pahat henget karkoitetaan varmaankin paranee. Tulos olisi kuitenkin parempi jos tiedettäisiin, että on olemassa bakteereja ja antibioootteja. Kukin miettiköön kohdallaan milloin tieteet puuhaavat pahojen henkien karkoituksen, milloin antibioottilääkinnän parissa.

[Leso]

Jopa onkin mahtavan ihanan pitkiä postauksia täällä! Huikeita, ettenkö sanoisi.

Huikeudesta nyt tiiä... Hauskoja ainakin!

Oliko jossain se punainen lanka vielä?

[...]

Kiitos, Ulkopuolinen, vastauksestasi! Olen otettu. Oikeasti.

Kokemukseni sosiologiasta ovat seuraavat, ja kerron ne, jotta saattaisitte ymmärtää:

Tiedän erään sosiologiaa opiskelevan tyttösen (tietoinen sanavalinta), joka tekee lopputyötään muussa maassa kuin Suomessa. Siihen riittää, että jotain viisi opiskelijaa laatii yhdessä kyselyomakkeen, toistan, että kyselylomakkeen, homoseksuaalisuudesta.
Kun ottaa huomioon sen, että ko. maassa homous on ns. maanalaista, eikä tyttönen käy edes tavallisissa heterobaareissa lauantaisin, niin mitä ihmeen virkaa tällä on? En tajuu. Ryhmä ei ole koskaan edes tavannut homoa, saati että epäilisi sellaista suuntautumista mahdollisen homon tavatessaan.
No en ole ollut vähään aikaan ko. tyttösen kanssa tekemisissä. Sattumoisin se on ihan orastavan mocutuksen pauloissa.

Suomalainen, jopa nimeltä tunnustettu, sosiologi, jonka tiedän, teki, ja varmaan vieläkin tekee, sosiologista tutkimusta alasta, joka liippaa läheltä minua. Kun mainitsin jossain vaiheessa oman mielipiteeni, toteama oli:
"Ei se noin mee mun tutkimusten mukaan."

Selevä.

[Tuomas3]

Jopa onkin mahtavan ihanan pitkiä postauksia täällä! Huikeita, ettenkö sanoisi.

Huikeudesta nyt tiiä... Hauskoja ainakin!

Oliko jossain se punainen lanka vielä?

[...]

Kiitos, Ulkopuolinen, vastauksestasi! Olen otettu. Oikeasti.

Kokemukseni sosiologiasta ovat seuraavat, ja kerron ne, jotta saattaisitte ymmärtää:

Tiedän erään sosiologiaa opiskelevan tyttösen (tietoinen sanavalinta), joka tekee lopputyötään muussa maassa kuin Suomessa. Siihen riittää, että jotain viisi opiskelijaa laatii yhdessä kyselyomakkeen, toistan, että kyselylomakkeen, homoseksuaalisuudesta.
Kun ottaa huomioon sen, että ko. maassa homous on ns. maanalaista, eikä tyttönen käy edes tavallisissa heterobaareissa lauantaisin, niin mitä ihmeen virkaa tällä on? En tajuu. Ryhmä ei ole koskaan edes tavannut homoa, saati että epäilisi sellaista suuntautumista mahdollisen homon tavatessaan.
No en ole ollut vähään aikaan ko. tyttösen kanssa tekemisissä. Sattumoisin se on ihan orastavan mocutuksen pauloissa.

Suomalainen, jopa nimeltä tunnustettu, sosiologi, jonka tiedän, teki, ja varmaan vieläkin tekee, sosiologista tutkimusta alasta, joka liippaa läheltä minua. Kun mainitsin jossain vaiheessa oman mielipiteeni, toteama oli:
"Ei se noin mee mun tutkimusten mukaan."

Selevä.

Kuulostaa paskalta. Tutkimukselta ja tutkijalta siis. Jokaisessa puussa on mätiä omenoita. Älä tuomitse koko tieteenalaa sen perusteella. Et varmaan Mengelen mukaan tuomitse lääketiedettäkään.

[Leso]

Kuulostaa paskalta. Tutkimukselta ja tutkijalta siis. Jokaisessa puussa on mätiä omenoita. Älä tuomitse koko tieteenalaa sen perusteella. Et varmaan Mengelen mukaan tuomitse lääketiedettäkään.

Kiitos sinullekin, Tuomas3.
Usko eli älä, mutta tapanani EI ole tuomita ketään taikka mitään, elleivät kokemukseni puoleen taikka toiseen anna aihetta. Tällä hetkellä sosiologia tieteenä naurattaa. Siiinä sosiologeille puuhaa todistaa toisin. Näin se on, valitan omasta puolestani.

[Pikipoika]

YLEISÖ TAPUTTAA KOKO PORUKALLE!!!

Paikoin suorastaan loistavaa argumentaatiota.

Harvinaista eri tiedekuntien välistä polemisointia ja totuuden hakemista. Maallikkokin tykkää.

[Tuomas3]

Täällä on esitetty pari surkeaa nykytutkimusta ja kuvausta kurjista sosiologeista, jonka vuoksi sosiologeilla on paljon puolustamista. Valitettavasti olen ollut hieman syrjässä viime vuosina sosiologian kentältä, joten on vaikea suositella mitään uusia tutkimuksia. Itse aikanaan innostuin sosiologisista tutkimusmetodeista kolmen vanhan tutkimuksen myötä, joista kahta voin suositella kaikille: Weberin: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki ja Durkheimin Itsemurha; niistä on hyvä aloittaa tutustuminen. Oma suosikkini Simmel on huono aloituskohde; se on vaikeasti ymmärrettävää ja huonosti suomennettua. Simmelissä pidin mm. hänen tavastaan suhtautua "tuttaviinsa" tutkimusaineistona. Hän tutki mm. seurallisuutta. Hän piti suuria kutsuja ja meni itse sivusta tarkkailemaan kuinka hänen pienet kultakukkonsa keskustelivat.

[PaulR]

Noh, seuraava askel voisikin olla kurkata näyttämön ja lavasteiden taakse?

[sivullinen.]

Sosiologiaa on kiva haukkua. Se kun on juuri sitä vasemmistolaista puppua. On kivaa kuulua kerhoon jolla on yhteinen vihollinen. Minä en sellaisesta välitä. Silti Harald Eian loistava avautuminen sosiologian ongelmista sai minut purkamaan patoutumiani. Olen nimittäin samaa mieltä hänen kanssaan. On täysin järjetöntä kuvitella mitään tieteellistä tulosta jos lähtöoletukset ovat mitä ovat - siis sosiologian tapauksessa esimerkiksi ettei miehillä ja naisilla ole mitään eroa. Se ei pidä paikkaansa. Siitä ei voida johtaa mitään - tai siis voidaan johtaa kaikki *. Aikanaan kaikki johdettiin Jumalasta. Sekin todettiin huonoksi tieteeksi myöhemmin. Mutta se toimi niin kauan kuin ihmiset oikeasti uskoivat siihen! Pystyttiin ymmärtämään ihmisen käytöstä Jumalan luomana olentona, koska kaikki uskoivat olevansa sellaisia ja toimivat kuten Jumalan luoman olennon oletettiin toimivan. Samaan tapaan sosiologia pystyy selittämään ihmiskäytöstä, jos ihmiset uskovat sosiologian selittävän ihmisen käytöstä ja toimivat kuten sosiologia kertoo heidän toimivan. Jossain vaiheessa vaan ihmiskunta menettää uskonsa näihin itsensä toteuttaviin konstruktioihin jolloin ne muuttuvat epätodeksi. Sosiologialle kävi niin euroopassa 1920-luvulla, Neuvostoliitolla vasta -70 luvulla ja Kiinassa yhä uskotaan siihen - ja hyvin menee.

Mutta minun kiinnostukseni sosiologiaan ei koske tätä muinaisten teorioiden historiallista tutkimista ja elossa säilyttämistä. Minun kiinnostukseni koskee tätä päivää ja tätä yhteiskuntaa jossa minä elän. Teologia ja sosiologia voivat sitä selittää ulkopuolisen - menneen ajan - näkökulmasta, mutta se todellinen itseänsä toteuttava konstruktio, joka meitä tänä päivänä hallitsee on taloustiede. Se on oikeistohörhöjen juttu. Samoin kuin sosiologia (kansan)taloustiede tutkii kansojen käytöstä taloudellisesta näkökulmasta - homo economicuksen kautta. Markkinat ovat aikamme Jumala, ja ekonomisti pappi. Sijoittajat ovat sieluja jotka muokkaavat todellisuuden - taloudellisia toimijoita. Sosiologian virheellisten käsitteiden paljastaminen on menneiden aikojen virheiden paljastamista. Minä haluaisin että joku puuttuisi taloustieteen järjettömiin lähtökohtiin; tabuihin; totuuksiin joita ei saa kiistää. Tänään on ehkä vielä liian aikaista purkaa talouden myyttejä; vielä erittäin moni uskoo niihin kuin kallioon ja siten ne yhä ohjaavat toimintaa ja toteuttavat itseään.

Sosiologia oppiaineena syntyi koska silloinen taloustiede lepäsi (ja lepää edelleen) kestämättömien toiminta ja yhteiskunta -käsitteiden varassa. Sosiologia on yleinen yhteiskuntatiede.

Juuri näin. Mutta ihan samoin lepää sosiologia. Jonkun pitäisi vaan nyt tehdä marxit ja osoittaa miten taloustiede on uskonto - ooppiumia kansalle. Mutta se joku ei voi olla sosiologi; se ei voi olla luonnontieteilijä; sen pitää olla joku sisäpiiristä eli taloustieteilijä. Marx opiskeli aikanaan lakia ja Hegeliä ja lopulta perehtyi itsenäisesti syvällisesti 1800-luvun kapitalismiin. Hän oli hyvin "sisällä" järjestelmässä; hän ei ollut pappi joka olisi tullut vanhasta järjestelmästä ja selittänyt todellisuutta olematta itse osa sitä. Sosiologit elävät ja tutkivat nykyään eri todellisuutta kuin jossa elämme. Jos haluaa paljastaa taloustieteen väärät lähtökohdat, siitä seuraavan mielettömyyden ja taloustieteen pohjautumisen uskoon, on oltava taloustieteilijä - paras taloustieteiljä kaikista. Luther oli teologian tohtori kun väitti uskonnon harhautuneen pois totuudesta.

Herbert Simon on Nobel (muistopalkinto) palkittu taloustieteilijä ja puhui tästä - mutta kuoli.
http://www.youtube.com/watch?v=LFnfymiVCb4
http://www.youtube.com/watch?v=iJJ_BG1mm-E
http://www.youtube.com/watch?v=RRfiX5TlPlU

* http://fi.wikipedia.org/wiki/Predikaattilogiikka , Jos pii on negatiivinen, niin kuu on juustoa

[yxtoine humanisti]

...pyydän armollisuutta...toivottavasti jaksatte suhtautua kärsivällisyydellä

No mutta, älä yhtään huolehdi! Saat varmasti paljon armoa. (Sosiologithan ovat leppoisia tyyppejä...) Mikäli armonpyyntösi kohdistuu myös minuun (heh), armoa heruu erityisesti aikaa vastaan. (Tykkään kuvitella, että aika on tehty tuhlailtavaksi ja kiire on pelkkä tunne - ja että armosta voi käydä kauppaa!)

[Leso]

[...](Sosiologithan ovat leppoisia tyyppejä...) Mikäli armonpyyntösi kohdistuu myös minuun (heh), armoa heruu erityisesti aikaa vastaan. (Tykkään kuvitella, että aika on tehty tuhlailtavaksi ja kiire on pelkkä tunne - ja että armosta voi käydä kauppaa!)

Otapa sitten aikas ja opettele kohteliaisuutta.
Vai eikö tapakäytös kuulu sosiologisen tutkimuksen piiriin?

[Tuomas3]

Marx ei osoittanut taloustieteen (metana) olevan uskonto. Hänhän laati oman talousteorian. Teorioita, jotka toimivat periaatteessa, on monia, mutta yhtäkään ei tässä maailmassa ole saatu vielä toimimaan käytännössä. Se laittaa taloustieteen näyttämään uskonnolta. Tiedettä siinä on kuitenkin tilannekohtaiset laskelmat ja useat erilaiset todistetut mekaniikat tiettyjen rajojen sisällä. Käytännön elämässä ihmiset ryhmänä ja yksittäin pyrkivät keksimään keinoja, jolla hyötyvät vallitsevasta talousmekaniikasta. Rajojen rikkomiskeinot ovat moninaiset ja teorian ohittaminen sen vuoksi, ettei ihmisen toimintaa voitukaan ennakoida vaikuttaa tapahtuvan aina. Se miksi kokonaisvaltaiset talousteoriat ja dogmit eivät toimi, johtuu siis ihmisen ja ryhmien toiminnasta, joten se on sosiologiaa. Tämä on jäänyt Friedmanilta, Keynesiltä ja monelta muulta liiaksi huomioimatta. Marx ei huomioinut riittävästi ihmisen ahnetta luonnetta. Mielestäni Weberin teoria on lähimpänä oikeaa maailmaa, joskaan se ei ole varsinainen talousteoria:

"Weberin luokka-, status- ja puolueaseman käsitysten perusteella voisi päätellä, että yhteiskunnassa subjektiviteetti on laajimmillaan niillä henkilöillä, jotka ovat positiivisimmassa asemassa kaikkien näiden kolmen määritysten suhteen. Weber maalaa hyvin monipuolisen kuvan taistelusta vallasta, joka koostuu markkinakapasiteeteista, arvonannosta sekä legitimiteetistä ja poliittisesta vallasta. Weberin teoriasta voitaisiin tehdä hyvinkin samanlaiset poliittiset johtopäätökset kuin Marxin teorioista; näiden kolmen määrityksen mukaisesti alistetussa asemassa olevien pitää kehittää korkea luokkatietoisuus, luoda vaihtoehtoinen arvostusjärjestelmä ("kapitalistit loisia - työläiset yhteiskunnan perusta"), organisoitua puolueeksi ja ottaa valta käsiinsä. Weber ei kuitekaan uskonut minkään vallankumouksen mahdollisuuteen muuttaa systeemiä paremmaksi. Ensinnäkin hän ei uskonut vallankumouksen mahdollisuuteen legaalisen auktoriteetin ja rationalisoituneen byrokratian ylläpitämässä systeemissä (Mommsen 1989, 38). Tässä weberiläisessä rautahäkissä yksilöt eivät kykene muuttamaan järjestelmää eivätkä he myöskään sitä halua. Pitkälle rationalisoituneessa yhteiskunnassa utopian ihanteet häipyvät. Weber halusi tarkastella sosiaalista toimintaa yksilöiden merkityksistä käsin, mutta eihän rationalisoituneen yhteiskunnan markkinakäyttäytyminen ole toimintaa, mihin yksilö ("subjekti") asettaa oman merkityksensä. Toiminnalla on pikemminkin järjestelmän sille antama merkitys. Toiminnan rationalisoituminen tarkoittaa siis itseyden muuttumista systeemiksi. Toiseksi luokat, puolueet ja statusryhmät eivät Weberin teoriassa olleet varsinaisia kollektiivisia toimijoita, jotka olisivat tietoisen toiminnan kautta muuttaneet yhteiskuntaa. Ne ovat vain yksilöiden tyypillisiä asemia, joissa nämä yksilöt keräävät hyödykkeitä, valtaa ja statusta annetussa järjestelmässä."