2012-03-20 Yle: Kun lapsella ei ole varaa harrastaa

[seuraa_tilannetta]

Aloin golfin harrastamisen 35-vuotiaana, koska aiemmin ei ollut siihen varaa, eikä kyllä mahdollisuuttakaan koska lähin kenttä oli kovin kaukana.

Vastikään mieheni kanssa selvitimme hintoja, josko golfia aloittelisimme (tai lähinnä mieheni) mutta tuntui niin monimutkaiselta ja hintavalta että eiköhän anneta olla! Ei ilmeisesti edes pääse pelaamaan kaikille kentille Suomessa, edes rahasta? Tuttavista monet golfaa, että pelikavereita olisi.

Mitä se vaatii? Suoritetaan greencard, hommataan välineet, pukeudutaan siististi? ja sitten vaatii kai jäsenyydet?

No just ne jäsenyydet, peliosakkeet tai mitä ne nyt on? Ja niilläkin saa sitten pelata vain sillä yhdellä ainoalla kentällä!

Ei osaketta tarvitse, kun vuokraa pelioikeuden. Eihän lätkää, pesistä, korista, lentistä, keilaamista tai tennistäkään pääse pelaamaan kuin yhdellä ainoalla kentällä... Ja niissäkin yleensä vaaditaan seuran jäsenyys.

[Emo]

^ Ahaa.

Voiko niitä pelivuoroja ostaa kaikilta Suomen golfkentiltä? Eli kun kesällä matkailee, voiko lyödä palloa kentillä matkan varrella?

[seuraa_tilannetta]

^ Ahaa.

Voiko niitä pelivuoroja ostaa kaikilta Suomen golfkentiltä? Eli kun kesällä matkailee, voiko lyödä palloa kentillä matkan varrella?

Tietysti voi. Yks suomalainen harrastajagolfari pelasi läpi kaikki Suomen kentät pari vuotta sitten. Se tarkoitti 3 kenttää päivässä noin kolmen kuukauden ajan. Tässä hänen kokemuksiaan:
http://www.iltasanomat.fi/golf/markku-leinonen-pelasi-lapi-kaikki-suomen-golfkentat/art-1288339429307.html

Mikäs sen mukavampaa, kuin mennä pelaamaan uudella kentällä ympäri Suomen ja jutella mukavia paikallisten kanssa ja kysellä kuulumisia... Ja kun pelaa ulkomailla, voi jutella eri maista tulevien kanssa. Mutta ei tuollainen ahkera golfreissaaminen kovin halpaa ole...

[Blue Harvest]

Lapsena 70-luvulla ei minulla ollut mitään maksullisia harrastuksia.
Kesällä polkupyörällä joka paikkaan, talvella hiihtoa ja koulun kentällä luistelua.
Kaikki urheiluvarusteet (ja muut välineet) sain käytettyinä käytännössä lahjoituksina vanhemmilta sukulais- ja tuttavaperheiltä.
Jos välineet loppuivat "kesken", korvattiin ne lähinnä mielikuvituksella.
Näin siis maaseudulla, kaupunkilaisten touhuista ei ole tietoa, kun kaikki kaveritkin olivat maaseudulta (ja läheltä).
Näin ne ajat muuttuu.

Juurikin tuommoista oli maaseudulla ja syrjäkylällä 80-luvulla myös. Ne harrastukset oli kyläkoulun hiihtoladut ja jääkiekkokentät. Ainakaan omilla vanhemmilla ei ollut varaa luistimiin, joten koulun vehkeillä luistelin. Kesällä oli jotain saatanan pesäpalloa tai muuta paskaa.
Rahnaa hommailin pullojen keräyksellä. Olenko tämän vuoksi nuivahtanu, vaikea sanoa...

[Fiftari]

Ennen seurat hommaili rahaa talkootöillä. Nykyään kun joka hommaan vaaditaan ties mitä koulutusta ja korttia niin nämä hommat ovat jääneet. Esimerkkinä vaikkapa tienvarsien siivous.

[JJohannes]

Vastikään mieheni kanssa selvitimme hintoja, josko golfia aloittelisimme (tai lähinnä mieheni) mutta tuntui niin monimutkaiselta ja hintavalta että eiköhän anneta olla! Ei ilmeisesti edes pääse pelaamaan kaikille kentille Suomessa, edes rahasta? Tuttavista monet golfaa, että pelikavereita olisi.

Ei pääse ei, esimerkiksi Suomen keskeisimmällä paikalla oleva, Helsingin kaupungin puolella miljoonalla vuosittain tukema Talin golf-kenttä ottaa jäsenekseen ainoastaan muun jäsenistön hyväksymiä jäseniä eli toisin sanoen vain poliitikkoja ja yritysjohtajia.

Mutta joka tapauksessa yksinhuoltajan kukkarolle sopivia harrastusmahdollisuuksia on yhä edelleen tarjolla enemmän kuin lapset jaksavat harrastaa. Minä pelasin lapsena (90-luvulla) jalkapalloa, jääkiekkoa, sählyä ja pesäpalloa. Ainoa laji, josta taisi syntyä suuremmat kustannukset vanhemmilleni oli ne pari vuotta HIFKin esijunioreissa aivan nappulakokoisena. Organisoidun harrastamisen lisäksi tietysti leikittiin kaikkea, käytiin luistelemassa ja uimassa, pelattiin futista muuten vaan ja jopa hiihdettiin joskus. Myöhemmin teininä pelasin footbagia vuosikaudet (pallot maksoivat parikymppiä ja niitä meni muutama vuodessa).

[Eino P. Keravalta]

Minä pääsin kodin ulkopuoliseen, maksulliseen harrastukseen vasta 15-vuotiaana, jolloin menin Meido-Kan-budoseuran karatetunneille Stadikalle. Siihen saakka "jouduin" harrastamaan "vain" lukemista, piirtämistä, ulkoilua, pyöräilyä, hiihtoa, järvessä uintia, ammuntaa faijan ilmakiväärillä, kavereiden kanssa olemista ja sen sellaista. Ei tullut aika pitkäksi eikä maksanut juuri mitään. Vasta 17-vuotiaana aloin harrastaa oluenjuontia ja se tosin tuli jonkin verran maksamaan.

[EL SID]

itse aikoinani painin. Seura kuskasi minua SM-tason nuorten kisoihin ja lasku vanhemmille oli muutama tunti talkootöitä paikallisen mahtiseuran omistamalla tanssilavalla.
Tämän EPllä toimivan urheilu-seuran toiminta perustuu edelleenkin vapaaehtoisuuteen ja saattaa olla ainoita seuroja suomessa jotka pukkaavat harrastelijat SM-tasolle asti ilmaiseksi.
Muualla urheilu on sitten bisnestä. Ei ole sattumaa, että kaikkien nykyisten huippu-urheilijoiden taustalta löytyy hyvin toimeentulevat vanhemmat. Vaasassa, VPS riveissä jalkapalloileva poikalapsi maksaa yli 2000 euroa, 1980-luvulla, minun nuoruudessani paikallisessa seurassa jalkapalloiltuun ilmaiseksi, ja paikalla oli lapsia eri sosiaalisista luokista. Likan muodostelmaluistelu, kisamatkoineen, ennen kuin seura "kaatui", maksoi n. 3000 vuodessa ja meikäläisellä on kolme lasta. onneksi nykyiset urheiluharrastukset ovat halvempia.
Miten tähän on tultu? Onko vika vanhempien, jotka eivät ole enää halukkaita talkootoimintaan vai urheiluseuroissa, joita pyöritetään bisnes-periaatteella?

miten muuten olisi, jos vaikka SM-liigat saisivat olla tilittämättä ALViaan valtiolle, mutta vastikkeeksi he joutuisivat pyörittämään nuorten toimintaa? ilmaiseksi.

Ennen seurat hommaili rahaa talkootöillä. Nykyään kun joka hommaan vaaditaan ties mitä koulutusta ja korttia niin nämä hommat ovat jääneet. Esimerkkinä vaikkapa tienvarsien siivous.

niinpä. Minäkään en voinut toimia lapsen urheiluseuran järjestämässä tilaisuudessa järjestysmiehenä. Ei ole virallista korttia. Ja sen hankkiminen maksaa. Makkaran paistoon ja myyntiin tarvitaan elintarvikekortti. Sitä ei löydy kaikilta.

[mannym]

Fincad, "Silloin vielä lapset leikkivät pihalla, kun yksi meni pihalle, pian oli muutkin siinä ja sitten jotain keksittiin."


Ennen tosiaan mentiin ulos ja kaverit tuli pihalle. Itse tosin, kun olen maalta, meillä aika monilla oli äidit kotona aina. Toisin kuin helsinkiläisserkuilla, jotka kulkivat avain kaulassa kaiket päivät, oma muoviastia mukana menivät sitten lounasaikaan muovilautasen kanssa leikkipuistoon syömään keittoa soppatykistä. Ja tuo oli siis 80-lukua.

Se muovilautanen on vieläkin tallella, kaulassa roikkunut nauha avaimineen ei enää. Helsingin esikapunkialueella kasvaminen on hieno välimuoto kaupungin ja maaseudun välillä. On metsiä ja peltoja lähellä mutta myös kerrostaloja yms. Ei 90-luvun alussa tarvinnut kovinkaan kummoisia tarvikkeita, pihalla pelattiin palloa valoisan ajan loppuun tai kunnes äiti huusi sisälle. On niin kummallista nähdä näitä nykyisiä 10v lapsia joilla on kännykät, kun muistaa huudot "äiti tuu ikkunaan täällä huutaa nönnönnöö"

[Jakerp]

Se on nyt sitä monikulttuuristumista, jota tilattiin. Talkoot ovat homogeenisen ja ahdasmielisen Impiwaaran kulttuuria. Rikkaammissa maissa maksetaan rahalla tai luottokortilla ja köyhät elävät slummeissaan.

Tästä suuren maailma rahalla ja luottokortilla pääsee kulttuurista on se etu, että väärään sosiaaliluokkaan kuuluvat eivät pääse puhdasveristen kanssa samoihin harrastuspaikkoihin pilaamaan ilmapiiriä.

[Muuttohaukka]

Aloin golfin harrastamisen 35-vuotiaana, koska aiemmin ei ollut siihen varaa, eikä kyllä mahdollisuuttakaan koska lähin kenttä oli kovin kaukana.

Aloitin metsästysharrastuksen 35-vuotiaana, koska asuessani Helsingissä minulla ei ollut mahdollisuutta omaan kivääriin ja haulikkoon tai metsästysmaihin. Ammuntaa kyllä harrastettiin Viikissä omalla Margolinilla-halpaa huvia.

Nyt täällä maalla kakarat kerääntyvät kentälle ja kaukaloon pallopeleihin- ilman vanhempiaan ja tulevat keskuskentälle pyörällä tai jopa mopoautoillaan.
Itse kakarana leikimme ulkona aina ja joka ilta aina pimeään saakka. Kokoonnuimme milloin missäkin ja kivaa oli. Emme toisaalta tienneet harrastavamme. Mehän vain leikimme ja juoksimme. Sulan maan aikana pelasimme pesistä tai nelimaalia.
( Mitenköhän sitä pelattiin?)
Liikaa pitää lasten harrastaa kaiken maailman juttuja.

[Mursu]

Sosiaalietuudet ovat olleet suuremmat 15v. sitten, laskee THL, jolloin on kuulemma kyöhienkin ollut vielä varaa harrastaa. Ehkä kuitenkin siitä syystä, että vanhemmat pyritti enemmän urheiluharrastuksia.

Tämä ei pidä paikkaansa absoluuttisesti. Edut eivät ole nousseet palkkojen tahdissa ja ne ovat saattaneet jäädä jälkeen yleisistä odotuksista - myös harrastusten suhteen.

Tilanne on nyt se, että perusturvan varassa olevilla - takuueläkeläisiä lukuun ottamatta - ei ole varaa perustarpeisiin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin (THL 2011), joten kuinka perusturva-perheillä olisi varaa hengissäpitämättömiin asioihinkaan.

Tämä on puhdas vale. Toimeentulotuen perusosa yksinasuvalle on 461 euroa kuussa (nousua 10 % viime vuodesta). Lääkkeet korvataan tämän lisäksi.

On mielestäni myös ok, että kyöhillä lapsilla olisi varaa harrastaa ratsastusta tai tanssia palvelusetelin turvin. Vaikka 20 e / viikossa (riittääkö se mihinkään?) tekisi 80 e / kk ja 80 x 135 000 lapsen edestä = 10 800 000 tulonsiirtoa. On varaa miljardeihinkin. Tällä voisi olla myös kerrannaisvaikutuksia: harrastavien lasten voi olettaa olevan psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti terveempiä, jolloin kalliiden sosiaali- tervesyspalvelujen käyttö vähenee. Ja onnellisuus yhteiskunnassa lisääntyy.

Meillä on varaa. Tuo on siis olisi 130 miljoonaa vuodessa. En todellakaan näe sosiaaliturvan tehtäväksi mahdollistaa jotain harrastamista muuten kuin mitä ihminen voi normaalista sosiaaliturvasta rahojaan siihen käyttää.

[sivullinen.]

Meillä oli 80-90-luvulla sen verran tiukkaa kotona että valtameripurjehdus, motocrossi ja lämminveriratsut olivat minun ulottumattomissani. En ole täysin toipunut vieläkään.

Sama juttu. Tosin en silloin osannut moisista haaveillakkaan. Kuumatkailusta taisin haaveilla. Jäi sekin "harrastus" kokematta kun ei ollut rahaa. Eipä ihme että olen tällaiseksi kurjaksi ihmisen irvikuvaksi tullut. Enkä saanut edes Joulupukilta aina kaikkea mitä toivoin. Petturi pukki pilasi elämäni. Poikapainia taisin hieman harrastaa. Se ei vielä silloin maksanut mitään. Riitti kun meni kertomaan mielipiteensä toiselle pojalle tämän älykkyydestä.

[Jakerp]

Eiköhän ongelma ole se, että ilmaisten harrastusmahdollisuuksien määrä ja ns. impiwaaralaiset talkoo hommat on kadonneet ja kaupungissa lähes kaikesta kiskotaan maksua. Kukaan ei vain ottanut laskelmissa huomioon kaikkia vaikutuksia mitä seurauksia sillä on kun vähän köyhimmillä (kasvava joukko) on ne paikat vähentyneet missä voi osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen tai sen opetteluun muiden ihmisten kanssa. Ihminen kun ei opi laatikossa ihmiseksi tai arvostamaan ympäristöään.

Vanhemmillakaan ei ole aikaa kasvattaa lapsiaan, koska työ on eriytetty asuin ympäristöstä täysin erilliseksi toisin kuin vaikkapa vanhan kunnon maalaisromantiikan aikaan jolloin lapset pystyi ottamaan pellolle mukaan jo pienestä pitäen ottamaan mallia vanhemmista. Nyky lapsen kasvattaa aika pitkälle TV ja pleikkari ja tulokset on sitten mitä on.

[Farrow]

Kun lapsella ei ole varaa harrastaa
Vantaalaisen yksinhuoltajan Marianne Lindrothin 10-vuotiailla kaksostytöillä Miralla ja Pinjalla sekä 8-vuotiaalla Nennalla on mahdollisuus harrastaa ainoastaan kirkon pyhäkoulua kerran viikossa.

Mä kyllä ihmettelen jos tosiaan on noin, että Vantaan kokoisessa kaupungissa on mahdollisuus harrastaa ainoastaan kirkon pyhäkoulua kerran viikossa.
Riippuu toki varmaan siitäkin missä päin Vantaata asustelee ja miten onnistuu lasten kuskaaminen paikasta toiseen yms...

Mutta kun tarkastelee esim. mitä tämän linkin takaa löytyy, niin...
http://www.vantaa.fi/fi/lapsiperheille/harrasta_ja_tee_yhdessa

...tuolta luulisi jotain mahdollisuuksia löytyvän, myös edullisia/maksuttomia.

Itsekin kuulun siihen kategoriaan, että lapsena ei tarvinnut kuin lähteä ulos, niin aika pian sai kasaan porukan jonka kanssa saattoi leikkiä vaikka kirkonrottaa, pelata pesistä, tms. ihan ilmaiseksi.
Ja ympäriinsä kyliä me paineltiin ihan keskenämme ala-asteikäisinä. Tosin en ollut ison kaupungin asukki minäkään...
Jossain seurakunnan kerhoissa kävin, ja isä vei uimahalliin uimaan aina silloin tällöin.

Oisko sitten niin, että nykyään kasvaa lapsia, jotka odottavat että heille kannetaan kaikki eteen valmiina. Itse ei tarvitse mitään keksiä.

[Mansikka]

Sosiaalietuudet ovat olleet suuremmat 15v. sitten, laskee THL, jolloin on kuulemma kyöhienkin ollut vielä varaa harrastaa. Ehkä kuitenkin siitä syystä, että vanhemmat pyritti enemmän urheiluharrastuksia.

Tämä ei pidä paikkaansa absoluuttisesti. Edut eivät ole nousseet palkkojen tahdissa ja ne ovat saattaneet jäädä jälkeen yleisistä odotuksista - myös harrastusten suhteen.

Tämä ei ole niin selvää, kuin annat ymmärtää. Et ole pysytynyt selventämään tätä asiaa Leipäjono-ketjussa vaikka asia on siellä kanssasi riitaantunut. Toistat vain tätä samaa. Odotan edelleen asian avaamista. THL ja Mursu ovat erimielisiä, jolloin todistustaakka on mielestäni Mursulla.

Tilanne on nyt se, että perusturvan varassa olevilla - takuueläkeläisiä lukuun ottamatta - ei ole varaa perustarpeisiin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin (THL 2011), joten kuinka perusturva-perheillä olisi varaa hengissäpitämättömiin asioihinkaan.

Tämä on puhdas vale. Toimeentulotuen perusosa yksinasuvalle on 461 euroa kuussa (nousua 10 % viime vuodesta). Lääkkeet korvataan tämän lisäksi.

Ajattelit, että väittämällä teet esittämästäni totuudesta valhetta. Ääh. THL sanoo, että perusturva ei riitä perustarpeisiin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin, niin hekö ovat erehtyneet (tai kuten Leipäjono-ketjussa annoit ymmärtää, valehtelevat)? Ja kysymällä keneltä tahansa perusturvan varassa olevalta (tai työssäkäyvältä), joka on joutunut peruslääkkeitä hankkimaan, niin saat tietää, että apteekki luovuttaa niitä vain maksua vastaan.

On mielestäni myös ok, että kyöhillä lapsilla olisi varaa harrastaa ratsastusta tai tanssia palvelusetelin turvin. Vaikka 20 e / viikossa (riittääkö se mihinkään?) tekisi 80 e / kk ja 80 x 135 000 lapsen edestä = 10 800 000 tulonsiirtoa. On varaa miljardeihinkin. Tällä voisi olla myös kerrannaisvaikutuksia: harrastavien lasten voi olettaa olevan psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti terveempiä, jolloin kalliiden sosiaali- tervesyspalvelujen käyttö vähenee. Ja onnellisuus yhteiskunnassa lisääntyy.

Meillä on varaa. Tuo on siis olisi 130 miljoonaa vuodessa. En todellakaan näe sosiaaliturvan tehtäväksi mahdollistaa jotain harrastamista muuten kuin mitä ihminen voi normaalista sosiaaliturvasta rahojaan siihen käyttää.

Kun rahat eivät riitä perustarpeisiin, niin ne eivät silloin riitä harrastamiseenkaan. Summa on isohko, mutta se ei ole paljoa kokonaisuuden kannalta, joka sosiaalimenoissa on viisikymmentätuhattamiljoonaa vuodessa. En ehdota, että lisätään kuluja, ehdotan, että siirretään muualta. Lopettamalla humanitaarinen maahanmuutto jää vielä moninkertainen summa yli.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Viime vuosituhannella saattoi vielä harrastaa hiihtoa, jalkapalloa, jääkiekkoa ja montaa muuta asiaa ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi.

Mun suosikkeja oli purkkis, seuraa johtajaa ja jahtaus eli rosvoa ja poliisia juosten. Joskus myös jalkapalloa, keinistä ja talvella tietty katulätkää, mäenlaskua tai lumitunneleiden kaivamista.
Kaikki tosi halpoja.

Minun lemppareita oli (poikaporukassa kun ainoana tyttönä leikin) samaten rosvoa ja poliisia, vuorenkunkkua talvisin, konkkasta, ja vakoilu! Vakoilimme naapureita, vähän kauempana asuvia mustalaisia ja lähikoulun siivoojia 

Kävin kyllä lisäksi pianotunneillakin ja baletissa, mutta vaikka niitä ei olisi ollutkaan niin ei olisi ollut tekemisen puutetta. Tykkäsin myös hiihtää ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä isäni pystykorvan kanssa, korvessa kun asuimme niin kävelymaastoja piisasi.

Nykyään ongelma on se kun kaiken pitää olla kallista ja hienoa, muuten se ei ole mitään. Ja toinen ongelma on kun kaikki alkaen ekaluokkalaisista nuokkuvat tietokoneen tai jonkun muun vekottimen äärellä hartiat lysyssä, niin vaikka joku vielä haluaisikin leikkiä ulkona niin kavereita ei löydy mistään!

Toisaalta on taas niinkin, että kun mamuihin on varaa tunkea rahaa joka käänteessä, niin miksei kaikille voisi taata balettitunnit valtion piikkiinkin!?

Tuossa rosvoa ja poliisia leikissä on se huonopuoli että vanhemmat ei yleensä tykänneet jos poliisi sai kiinni ja toi autolla kotiin. Muuten toi rosvo ja poliisi oli ihan kiva leikki. Itsekin leikittiin sitä kavereiden kanssa.

[Arvoton]

Mun pojan on päästävä Hifkin junnuksi vaikka sitten sossun maksamana. Mulle myös bensat treeneihin ajoon ja pojalle varusteet. Olikse jotain reilu 3000 euroa vuodessa? Tyttärelle oma golf-osake, tennistunnit, osuus hevosesta, kolme slalom-kurssia Lapissa ja oma formula-auto kisoihin. Vaadin. Muuten he jäävät sohvaperunoiksi ja joudun hautaamaan sossun laskuun omat lapseni, jotka kuolivat rapakuntoisina syrjäytyneinä 25-vuotiaina.

[slobovorsk]

Meillä harrastaa lapsi jääkiekkoa. Vaikka se kuulostaa kalliilta ei se sitä itseasiassa ole. Enin osa menoista kustannetaan talkoilla, hankittavaksi jää lähinnä varusteet. Näin voi vähän köyhemmänkin lapsi harrastaa.

Eiköhän ongelma ole se, että ilmaisten harrastusmahdollisuuksien määrä ja ns. impiwaaralaiset talkoo hommat on kadonneet ja kaupungissa lähes kaikesta kiskotaan maksua. Kukaan ei vain ottanut laskelmissa huomioon kaikkia vaikutuksia mitä seurauksia sillä on kun vähän köyhimmillä (kasvava joukko) on ne paikat vähentyneet missä voi osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen tai sen opetteluun muiden ihmisten kanssa. Ihminen kun ei opi laatikossa ihmiseksi tai arvostamaan ympäristöään.

Vanhemmillakaan ei ole aikaa kasvattaa lapsiaan, koska työ on eriytetty asuin ympäristöstä täysin erilliseksi toisin kuin vaikkapa vanhan kunnon maalaisromantiikan aikaan jolloin lapset pystyi ottamaan pellolle mukaan jo pienestä pitäen ottamaan mallia vanhemmista. Nyky lapsen kasvattaa aika pitkälle TV ja pleikkari ja tulokset on sitten mitä on.

Kahden useita joukkuelajeja kutakin aikansa kasvuiässään harrastaneen lapsen isänä täytyy muistuttaa, että näiden maksullistenkin lajien toiminta perustuu hyvin pitkälti talkootyöhön, ja useimpien urheiluseurojen toiminta on tietääkseni lähes täysin vapaaehtoistyön varassa lajista riippumatta.

Tyypillisesti nämä joukkueet pyörivät muutaman aktiivin varassa, joskus vain yhden tai kahden. Jo kymmenvuotiailla alkaa olla tapahtumia kolmesta kuuteen viikossa, ja niitä toteuttamaan tarvitaan aikuisia. Usein homma menee valitettavasti vielä niin, että nämä aktiivit käyttävät joukkueeseen runsaasti vapaa-aikaansa ja muut vanhemmat arvostelevat. Aikoinani seurailin aikani, ja aloin sitten jossain vaiheessa itsekin tehdä joukkueiden taustoissa sitä mitä osasin.

Vaikka tapahtumia on, lapsemme ja heidän joukkuekaverinsa, pojat ja tytöt, ehtivät kuitenkin aikoinaan myös leikkimään. Seurailin usein mitä heillä kulloinkin oli meneillään kavereidensa kanssa, eivätkä aivan avuttomiakaan olleet keksimään muutakin tekemistä kuin se lajinsa. Myös sitä pleikkaa, mesea ja facebookkia, kieltämättä. Sanoisin kuitenkin, että jako harrastaviin ja harrastamattomiin menee paitsi vanhempien varallisuuden niin myös lasten aktviisuuden mukaan, jotkut pelaavat vain sitä pleikkaa.

Hienoa, jos on niin aktiivisia vanhempia, että onnistuvat hankkimaan talkootöitä ja vielä tekevätkin niitä. Kaikilla joukkueillä ei ole näin hyvin asiat, ja niillä toimintamaksut ovat vastaavasti korkeammat. Yhtä hienoa on, jos vanhemmilla on suhteita tahoihin, jotka vaikkapa mainostavat paidassa tai kausijulkaisussa. Toiminnalla on kustannuksensa, eikä niille paljon voi. Maksun absoluuttinen suuruus riippuu paitsi lajista myös seuran kilpailullisuudesta ja tasosta (siis pääkaupunkiseudulla ainakin, haja-asutusalueella voi seuroja olla yksi tai nolla). Yhteiskunta tukee myös runsaasti esimerkiksi suorituspaikkojen vuokria, mutta kyllä se halli-, tai kenttävuoro aina maksaa myös seuroille ja joukkueille eli viime kädessä vanhemmille. Toimintamenot myös yleensä nousevat tuntemissani lajeissa runsaastikin lapsen kasvaessa. Teini-ikäisillä alkaa harrastajakadon käydessä olla vieraspelejä satojen kilometrien päässäkin, ja siinä vaiheessa aletaan yleensä matkustaa busseilla vaikkei puhuta kuin ns. mutasarjojen joukkueista.

Joskus joukkueella on valmentaja, joka ei ole kenenkään isä tai äiti. Hän on usein erittäin omistautunut lajille ja käyttää siihen kaiken vapaa-aikansa ja usein paljon omiakin rahojaan. Usein valitetaan siitä, että tälle valmentajalle pitää maksaakin jotain kakaroidemme leikittämisestä, vaikka hän ei yleensä saa edes omiaan pois niinä verovapaina matkakorvauksina, jotka verottaja sallii. Missään tuntemistani juniorijoukkuelajeista ei ole maksettu palkkaa kenellekään lukuunottamatta kenties yhtä puolipäiväistä työntekijää per seura, jossa sentään voi olla esim. parikymmentä ikäkausijoukkuetta.

Summa summarum. Yleensä näissä maksullisissa (urheilu)harrastuksissa saadaan varsin hyvin vastinetta rahoille, ja kyllä niihin kannattaa sijoittaa myös niitä "sossurahoja" sen lisäksi, että joukkue saattaa vähän tulla vastaan yksittäisten pelaajien maksuissa. Vanhemman lapsen kavereiden osalta tulokset alkavat näkyä nyt kun ex-lasten ikä alkaa kakkosella. En esim. ainakaan vielä ole kuullut kuin yhdestä (/ n. 50), jolla olisi ollut jonkinasteisia ongelmia esim. huumeiden kanssa tai muitakaan näkyvämpiä vaikeuksia.

[Hob]

Meillä on varaa. Tuo on siis olisi 130 miljoonaa vuodessa. En todellakaan näe sosiaaliturvan tehtäväksi mahdollistaa jotain harrastamista muuten kuin mitä ihminen voi normaalista sosiaaliturvasta rahojaan siihen käyttää.

Minusta yksi suurimpia perusteita hyvinvointivaltion puolesta on se, että se tasoittaa syntymäloton vaikutuksia jossain määrin. Ei ole lapsen vika syntyä köyhään perheeseen. Lasten suhteen pelisäännöt ovat muutenkin erilaiset, ja julkisen sektorin 100 miljardin vuosibudjetissa tämä summa on melko hyvin perusteltavissa. Se:

1) vaatii saajaltaan aktiivisuutta
2) ei luo tuloloukkoja
3) tuottaa pitkällä tähtäimellä todennäköisesti moninkertaisesti kustannuksensa takaisin
4) lakkaa selvästi määriteltynä hetkenä (kun lapsi täyttää jonkun verran vuosia)

Sanotaan nyt vaikka niin, että paljon mieluummin minä tätä rahoitan kun "integraatiotoimia" joihin joutuu kaatamaan moninkertaisesti rahaa ja siltikin tulokset ovat vaatimattomat.

[JoKaGO]

Slobovorsk kirjoittaa hyvin.

Meidän kiekkojunioreiden porukassa saattoi olla vanhempia, jotka pieniin tuloihinsa vedoten ottivat hoitaakseen esim. leipomisen, kahvituksen ja paitamainosten ompelun, kuitaten näin seuramaksuja. Jotkut vanhemmat puolestaan eivät halunneet tehdä mitään talkootyötä, koska "omaa työtään tehden tienasivat enemmän ja halusivat maksaa rahalla talkoo-osuutensa". Ja kaikki olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä.

Lähtökohtaisesti ne lapset, joiden vanhemmilla on varaa, voivat harrastaa haluamiaan asioita. Muiden pitäisi tehdä kuten aina on tehty, "mennä littaa" tai "kuka pelkää Astridia". Pahan asiasta tekee se, että nämä littaa leikkivät leimataan ja liian moni heistä ottaa leiman vastaan. Seurauksena on syrjäytymistä ja päihteiden väärinkäyttöä, rikoksia...  Tämän estämiseksi olisi yhteiskunnan tuki tervetullutta, mutta ei ilman ehtoja. Itse pitää koota porukka kasaan ja järjestää toimintaa, ja yhteiskunta voisi antaa toiminnalle tilat nimellistä korvausta vastaan. Tämä raha pois poliittisilta yhdistyksiltä ja järjestöiltä, niiden pitää tulla toimeen ilman julkista tukea.
Tiivistettynä: Jos ei oo rahhoo, pitää tehdä töitä harrastuksensa vuoksi, niinkuin täällä on jo moni todennutkin. Vapaamatkustajiin ei ole varaa!
Ei mitään sossun kustantamia ratsastustunteja tms., vaan aktiivisuutta pitää tukea.

Vuosituhannen vaihteessa televisiossa oli Ajankohtaisen kakkosen "juniori-ilta", jossa erään juniorijääkiekkojoukkueen pelaajan isä vastasi kysymykseen jääkiekon kalleudesta (sen lisäksi, että 12-vuotiaita piti kuskata kuusi kertaa viikossa tapahtumiin), että hän on kuullut monen huumenuoren vanhemman olevan valmiita maksamaan monta kertaa enemmän, jos vain saisi lapsensa irti huumeista. Taidatkos tuon paremmin sanoa.

[Jakerp]

Vaikka tapahtumia on, lapsemme ja heidän joukkuekaverinsa, pojat ja tytöt, ehtivät kuitenkin aikoinaan myös leikkimään. Seurailin usein mitä heillä kulloinkin oli meneillään kavereidensa kanssa, eivätkä aivan avuttomiakaan olleet keksimään muutakin tekemistä kuin se lajinsa. Myös sitä pleikkaa, mesea ja facebookkia, kieltämättä. Sanoisin kuitenkin, että jako harrastaviin ja harrastamattomiin menee paitsi vanhempien varallisuuden niin myös lasten aktviisuuden mukaan, jotkut pelaavat vain sitä pleikkaa.

Kyllä varallisuus erot näkyvät ihan selvästi kun kesällä käy katsomassa koulupäivän aikaan Itä-Helsingin hieman köyhempien alueiden yläasteiden pihoja siellä on ehkä se kymmenen mopoa kun taas Länsi-Helsingin hieman parempien alueiden yläasteiden pihalla on se 50-100 mopoa ja mopo autoa vaikka länsihensingissä olisi oppilasmäärä puolet pienempi itä-Helsingin yläasteisiin. Mopoautoja en ole vielä koskaan nähnyt yhdelläkään itähelsingin puolen pihalla niitä ei kaiketi ole vanhemmilla ollenkaan varaa ostella toisin kuin länsi-puolella.

Rikkaat toki yrittävän aina kovasti todistella, että köyhien kuulu mitään saada, mutta näppituntumani sanon, että kyllä varallisuus erot on kasvaneet viimevuosina. Mopot ovat paremmilla alueilla lisääntyneet ja köyhemmillä vähentyneet.

[Huolestunut Kansalainen]

^ tai sitten vain vaadittaisiin että pitää pystyä huolehtimaan lapsista ennenkuin niitä tekee.

Miten meinasit asian hoitaa? Yhden lapsen politiikka? Pakolliset abortit vähävaraisille?

[Alkuasukas]

^ tai sitten vain vaadittaisiin että pitää pystyä huolehtimaan lapsista ennenkuin niitä tekee.

Miten meinasit asian hoitaa? Yhden lapsen politiikka? Pakolliset abortit vähävaraisille?

Lisääntymislupa.

[PaulR]

^ tai sitten vain vaadittaisiin että pitää pystyä huolehtimaan lapsista ennenkuin niitä tekee.

Miten meinasit asian hoitaa? Yhden lapsen politiikka? Pakolliset abortit vähävaraisille?

Politiikka viime vuosisadalta. Natsit ottivat näiltä kavereilta oppinsa.

Eihän se ole kuin vaihtanut nimensä. Agenda jatkuu.

[Koskela Suomesta]

Kyllä varallisuus erot näkyvät ihan selvästi kun kesällä käy katsomassa koulupäivän aikaan Itä-Helsingin hieman köyhempien alueiden yläasteiden pihoja siellä on ehkä se kymmenen mopoa kun taas Länsi-Helsingin hieman parempien alueiden yläasteiden pihalla on se 50-100 mopoa ja mopo autoa vaikka länsihensingissä olisi oppilasmäärä puolet pienempi itä-Helsingin yläasteisiin. Mopoautoja en ole vielä koskaan nähnyt yhdelläkään itähelsingin puolen pihalla niitä ei kaiketi ole vanhemmilla ollenkaan varaa ostella toisin kuin länsi-puolella.

Minkäslainen kansalaisoikeus se mopo on? missäs se sanotaan että sellainen pitää jokaiselle jonkun hommata?

[Tabula Rasa]

^ tai sitten vain vaadittaisiin että pitää pystyä huolehtimaan lapsista ennenkuin niitä tekee.

Miten meinasit asian hoitaa? Yhden lapsen politiikka? Pakolliset abortit vähävaraisille?

Politiikka viime vuosisadalta. Natsit ottivat näiltä kavereilta oppinsa.

Eihän se ole kuin vaihtanut nimensä. Agenda jatkuu.

Eihän tuolle kai mitään voi tehdä koska rajaton lisääntymisoikeus. Eikä paljon auta muutemat adoptiotkaan. Valtion kasvatustehtaatkaan eivät oikein toimi.. mutta mitä pirua sitä pitäs, tuppisuuna vaan ihmetellä?

[PaulR]

^ tai sitten vain vaadittaisiin että pitää pystyä huolehtimaan lapsista ennenkuin niitä tekee.

Miten meinasit asian hoitaa? Yhden lapsen politiikka? Pakolliset abortit vähävaraisille?

Politiikka viime vuosisadalta. Natsit ottivat näiltä kavereilta oppinsa.

Eihän se ole kuin vaihtanut nimensä. Agenda jatkuu.

Eihän tuolle kai mitään voi tehdä koska rajaton lisääntymisoikeus. Eikä paljon auta muutemat adoptiotkaan. Valtion kasvatustehtaatkaan eivät oikein toimi.. mutta mitä pirua sitä pitäs, tuppisuuna vaan ihmetellä?

No naiset töihin ja uraputkeen. Lapsia ei kannata tehdä ennen kuin tulevaisuus on turvattu, eli sen jälkeen kun hedelmällisyysikä on ohitettu.

Kaikki tämä on jo heidän omia kirjoituksiaan lukemalla selvää vuosisadan takaa. Vaivautuuko lukemaan?

[Tabula Rasa]

Nainen kirjoittaa toista ja tekee toista, sen näkee kun laskee mulatit kadulta.

[Tuomas3]

Meillä oli pienenä köyhää ja kaikki urheilukama oli puoli-ilmaista käytettyä. Futis oli halpaa, vaikka kuului hyvätasoiseen urheiluseuraan, seuramaksut olivat pieniä. Nykyään kaikki maksaa hemmetisti. Kuukaudessa menee omaan jälkikasvuun enemmän kuin itsellä aikoinaan viidessä vuodessa.

Lapsien ei kuitenkaan tule kärsiä vanhempiensa köyhyydestä vaan kaikkien pitää saada viettää edes suhtkoht tasa-arvoinen lapsuus. Tyttärellä on kavereita, joiden harrastukset maksetaan sossun kautta, mutta eivät he voi siltikään harrastaa samoja lajeja vaan jotain halpaa. Urheiluvälineet omalla on aina uudet pelit ja näillä muilla käytetyt. Lastensuojelun asiakkailla menee selvästi paremmin; niillä on viimeisen päälle kaikki pelit ja vehkeet sekä muotikledjut.

Mua ei haittaa verovaroin kustannetut lasten harrastukset, vaikka ne itse maksankin. Lisäksi tunnun ruokkivan oman perheen lisäksi parin muunkin perheen jälkikasvun.