2011-11-20 TS: Sudet söivät peuran talon nurkalla Nousiaisissa

[Pliers]

Kun susien suojelijat melko poikkeuksetta asuvat Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa ja susien vastustajat ja susista kärsivät ns. erämaan keskellä, niin pitäisiköhän "kannanhoitoa" ajaa siihen suuntaan, että sudet asutettaisiin Helsinkiin (ja muihin isompiin kaupunkeihin) ja annettaisiin meidän syrjäseutujen ihmisten olla ilman susia kun kerran niin halutaan?

Se, että sudensuojelijat olisivat pääosin kaupunkilaisia on myytti.

Tästä voi aloittaa:
http://www.salakaadotseis.fi/category/galleria/tukijat/

Täällä pohjoisessa keski-suomessa meitä ei suoranaisesti haittaa yhtään mitkään maahanmuuttajaryhmät. Silti kykenen ELÄYTYMÄÄN esim. helsinkiläisten ahdinkoon. Ikävä kyllä vastaavaa eläytymistä arkielämän ongelmiin ei näytä yleisesti esiintyvän toiseen suuntaan...

Sinä asut vielä etelässä pohjoisimpiin tuntemiini suden suojelijoihin.

[Pliers]

En minäkään oikein ymmärrä äitien rinnastamista suurpetoihin. Tehdäänpä koe... tai eipä tehdäkään.
Susien sopivan määrän osaavat sanoa vain susialueitten asukkaat, ei kukaan muu. Pitäiskö olla sitä mieltä, että humanitaarinen maahanmuutto on helsinkiläisille ihan oikein.

Maaltahan voi muuttaa poiskin, jos ei luonto miellytä.

[Emo]

Kompromissi, sovitaan, että avaruudessa yksikään ihminen ei ole joutunut suden uhriksi.

Kompromissisi kaikuu kuuroille korville.

[JR]

Maaltahan voi muuttaa poiskin, jos ei luonto miellytä.

Kyyllä se luontokin pienellä tuunamisella alkaa miellyttää...

[cassius ali]

Mutta joo, niin, kirjoitin vissiin, etten tiedä ketään joka haluaisi hävittää suden kokonaan Suomen luonnosta. No ehkä joku pikaistuksissaan voi näin sanoa, mutta silti. Ongelma taitaakin olla susikeskittymät tietyillä alueilla. Sudet kun eivät ymmärrä jakaantua tasaisesti pitkin maata.

Suden kannanhoidon tavoitteena on nimenomaisesti sen levittäytyminen pitkin maata. Susi kuitenkin on laumaeläin. Nousiaisissa oleva lauma on nimenomaisesti suden kannanhoidon tavoitteiden mukainen. Se liikkuu isolla reviirillä kansallispuiston tuntumassa maaseudulla. Siitä on ollut erittäin vähän haittaa alueen ihmisille. Jollei siis peuran syömistä koeta haitaksi.

Marko P. lienee umpiurbaani ihminen. Itse tunnen ja olen tavannut melkoisen määrän syrjäseutujen ihmisiä, etenkin keskisuomen maakunnan alueella, mutta myös mm. pohjanmaalta ja pohjois-karjalasta. Näillä alueilla erinomaisen yksimielisesti ollaan sitä mieltä, että susi tulisi hävittää Suomesta (ensisijaisesti toki oman asuinpaikan alueelta).

Kun susien suojelijat melko poikkeuksetta asuvat Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa ja susien vastustajat ja susista kärsivät ns. erämaan keskellä, niin pitäisiköhän "kannanhoitoa" ajaa siihen suuntaan, että sudet asutettaisiin Helsinkiin (ja muihin isompiin kaupunkeihin) ja annettaisiin meidän syrjäseutujen ihmisten olla ilman susia kun kerran niin halutaan?
Täällä pohjoisessa keski-suomessa meitä ei suoranaisesti haittaa yhtään mitkään maahanmuuttajaryhmät. Silti kykenen ELÄYTYMÄÄN esim. helsinkiläisten ahdinkoon. Ikävä kyllä vastaavaa eläytymistä arkielämän ongelmiin ei näytä yleisesti esiintyvän toiseen suuntaan...

Se taitaapi olla toisiappäin tämä juttu, että alunperin maaseudulla ja syrjemmässä elämään tottuneet ihmiset osaavat elää niissä olosuhteissa ja osaavat suhtautua syrjäseudun olsosuhteisiin semmoisina kuin se todellisuudesssa on.

Ja se on tietty hiukka erilaista kuin kaupunkien kivimuurien katveessa. Se on  ikäänkuin luonnonläheisempää ja siihen lystiin kuuluu tietty kaikki Suomessa luontaisesti esiintyvät eläimet, mikä isommissa  mikä pienemmissä määrissä. Mutta joka tapauksessa sitä on opittu pitämään itseäänselvyytenä.

Ainoan ongelman tässä tekee ns uusavuttomat maallemuuttajat taikka muuten toistaitoiset, kun ne haluaa kaikki maalla elämisen ihanuudet, mutta haluaisivat samalla itselleen samaan pakettiin myös kaikki keskikaupungilla asumisen ihanuudet: siis se sama vanha iänikuinen syndrooma: oma punainen tupa metsän keskellä hiekkarantaisen taimenia vilisevän erämaajärven rannalla keskellä kaupunkia ! 

Aika vaikia yhtälö !  Vaikka insinöörit on suunnitellu avaruusraketinki ja kuussaki on käyty, niin tätä ihmiskunnan ikuista unelmaa ei vielä missään ole saatu toteutumaan.

[Adrenaline]

Mutta joo, niin, kirjoitin vissiin, etten tiedä ketään joka haluaisi hävittää suden kokonaan Suomen luonnosta. No ehkä joku pikaistuksissaan voi näin sanoa, mutta silti. Ongelma taitaakin olla susikeskittymät tietyillä alueilla. Sudet kun eivät ymmärrä jakaantua tasaisesti pitkin maata.

Suden kannanhoidon tavoitteena on nimenomaisesti sen levittäytyminen pitkin maata. Susi kuitenkin on laumaeläin. Nousiaisissa oleva lauma on nimenomaisesti suden kannanhoidon tavoitteiden mukainen. Se liikkuu isolla reviirillä kansallispuiston tuntumassa maaseudulla. Siitä on ollut erittäin vähän haittaa alueen ihmisille. Jollei siis peuran syömistä koeta haitaksi.

Marko P. lienee umpiurbaani ihminen. Itse tunnen ja olen tavannut melkoisen määrän syrjäseutujen ihmisiä, etenkin keskisuomen maakunnan alueella, mutta myös mm. pohjanmaalta ja pohjois-karjalasta. Näillä alueilla erinomaisen yksimielisesti ollaan sitä mieltä, että susi tulisi hävittää Suomesta (ensisijaisesti toki oman asuinpaikan alueelta).

Kun susien suojelijat melko poikkeuksetta asuvat Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa ja susien vastustajat ja susista kärsivät ns. erämaan keskellä, niin pitäisiköhän "kannanhoitoa" ajaa siihen suuntaan, että sudet asutettaisiin Helsinkiin (ja muihin isompiin kaupunkeihin) ja annettaisiin meidän syrjäseutujen ihmisten olla ilman susia kun kerran niin halutaan?

Täällä pohjoisessa keski-suomessa meitä ei suoranaisesti haittaa yhtään mitkään maahanmuuttajaryhmät. Silti kykenen ELÄYTYMÄÄN esim. helsinkiläisten ahdinkoon. Ikävä kyllä vastaavaa eläytymistä arkielämän ongelmiin ei näytä yleisesti esiintyvän toiseen suuntaan...

Jospa tehtäisiinkin niin, että syötettäisiin kaikki syrjäseutujen degeneroituneet paskahousut susille ja pistettäisiin elinkelvottomat kunnat pakettiin. Ei tarvitsisi enää pääkaupunkiseudun maksella näiden tonttujen korvessa heilumista, varsinkin kun se taitaa olla näille reppanoille muutenkin ylivoimaista, jos kerran ei enää edes muutaman suden kanssa pärjätä.

[Kim Evil-666]

Koko ketjun lukeneena,ja itsekin siihen osallistuneena,voin todeta vanhana mettämiehenä.On todellisten primitiivireaktioiden ketju.Kuljen mettällä kera karhukoiran ja länsi-laikan.Jos susi sattuisi nappaamaan jomman kumman koiristani,olisi se mielestäni äärettömän surullista ja valitettavaa.Kuitenkaan en sen takia sutta vihaisi,syyttäisi,tai tappojahtia järjestäisi.Kyllähän minä tiedän että kairalla liikkuessa aina se mahdollisuus on olemassa.Se on sitä elämää.Joskus se ottaa,joskus se antaa.Me emme ole mitään luomakunnan ylijumalia suhteessa eläimiin.Niiden tavat tulee tiedostaa ja oppia tunnistamaan.Kyllä niiden kanssa pystyy elämään.

Pliersille nostan hattua ja lausun suuren kiitoksen.Olet mielestäni ymmärtänyt asian ytimen,ja on ollut mukavaa seurata ketjun kulkua osaltasi.

[Kimmo Pirkkala]

Pitäisin vielä kiinni väitteestäni. Perustelen sen sillä, että ihmisen ja suden kohtaamisia on todella paljon, mutta kuolemia vähän. Avaruusmatkailijoita taas on varsin vähän, mutta suhteellinen kuolleisuus on korkea, ainakin korkeampi kuin susikohtaamisissa.

Äidin ja lapsen kohtaamisia on todella paljon, mutta lapsen kuolemia vähän. Lapsen ja suden kohtaamisia taas on varsin vähän, mutta suhteellinen kuolleisuus on korkea, ainakin korkeampi kuin äitikohtaamisissa.

Nollaa ei edellenkään voi jakaa.

Tämän voisi tulkita niin, että mielestäsi lapsen ja suden kohtaamisia on nolla kpl? Hyvin mahdollista.

Tarkkaan ottaen se menee niin, että nollalla ei voi jakaa. Nollan kyllä voi jakaa. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat ja siksi on lavennettava otantaa ajallisesti tai maantieteellisesti, jotta tapauksia alkaa löytyä. Vain silloin saadaan aikaiseksi tilastollista merkittävyyttä.

[Pliers]

Pitäisin vielä kiinni väitteestäni. Perustelen sen sillä, että ihmisen ja suden kohtaamisia on todella paljon, mutta kuolemia vähän. Avaruusmatkailijoita taas on varsin vähän, mutta suhteellinen kuolleisuus on korkea, ainakin korkeampi kuin susikohtaamisissa.

Äidin ja lapsen kohtaamisia on todella paljon, mutta lapsen kuolemia vähän. Lapsen ja suden kohtaamisia taas on varsin vähän, mutta suhteellinen kuolleisuus on korkea, ainakin korkeampi kuin äitikohtaamisissa.

Nollaa ei edellenkään voi jakaa.

Tämän voisi tulkita niin, että mielestäsi lapsen ja suden kohtaamisia on nolla kpl? Hyvin mahdollista.

Tarkkaan ottaen se menee niin, että nollalla ei voi jakaa. Nollan kyllä voi jakaa. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat ja siksi on lavennettava otantaa ajallisesti tai maantieteellisesti, jotta tapauksia alkaa löytyä. Vain silloin saadaan aikaiseksi tilastollista merkittävyyttä.

Joo nollan saa jakaa, mutta tulos on edelleen se nolla. Tuossahan jo eräs jäsen oli laajentanut otantaa, mutta suden suuhun päätyminen oli niissäkin laskelmissa tavattoman epätodennäköinen tapahtuma.

[Saippuakupla]

Suomenajokoira kuoli, kun susilauma hyökkäsi sen kimppuun Nurmeksessa.

[LW]

Karhu tappoi yhden lenkkeilijän, joka onnettomuudekseen joutui emon ja pentujen väliin, ja yritti juosta karkuun. Karhu puhkaisi kynnellään lenkkeilijän kaulavaltimon, jolloin ilmakupla lopulta tappoi juoksijan. Lenkkeilijää ei oltu yritetty syödä, eikä häntä oltu raadeltu. Karhu raatelee silloin tällöin metsästäjiä, jotka ampuvat sitä haavoittaen. Tällöin kyse lienee enemmän itsepuolustuksesta eikö totta.

Ruskeakarhu on pääosin kasvissyöjä (~90% ruoasta), ja yleensä hyvin rauhallinen otus. Emon ja pentujen väliin ei tosiaan ole kiva joutua, mutta siitäkin selviää yleensä enimmäkseen ehjin nahoin leikkimällä kuollutta. En näe Suomen karhukantaa käytännössä minkäänlaisena ongelmana. Kontioilla on ollut suomalaisessa kulttuurissa melko vahva rooli jo muinaisista ajoista lähtien, ja vaikka se ei olekaan enää aikoihin ollut samaa luokkaa kuin pakanallisena aikana, ei se ole suinkaan hävinnyt jäljettömiin. Mainittakoon nyt vaikka poliisin Karhuryhmä.

Itse asiassa Suomen vaakunaeläimeksi sopisi leijonan sijasta paremmin karhu. Syyt ovat toki perinteisiä, mutta silläkin on merkittävä osansa, että Suomen ruskeakarhut ovat rauhallisia eläimiä, jotka haluavat vain elää omissa oloissaan, mutta siltikin väkivahvoja petoja, jotka vetelevät ympäri korvia jos niiden silmille hypitään. Arvostan tuota paljon enemmän kuin jotain afrikkalaista villikissaa, jonka urokset tappavat toisten urosten pentuja siksi, että saavat naaraan nopeammin hedelmälliseksi - eivätkä edes vaivaudu osallistumaan metsästykseen, vaikka tietysti syövätkin ensimmäisinä.

Harmaakarhu on jonkin verran vaarallisempi tapaus. Sekin syö lähinnä kasveja, mutta kuitenkin enemmän lihaa, ja koska se on innokas haaskansyöjä, kuolleen leikkiminen on monesti hyvä tapa päätyä syödyksi. Jääkarhu, joka on käytännössä kokonaan lihansyöjä, ja joka ei ole koskaan oppinut todella pelkäämään ihmistä, on sitten tietysti kaikkein vaarallisin.

[Ammadeus]

Mut eivät syöneet talon nurkkaa?

[PaulR]

Tapasin aikoinaan australialaisen kaverin, jolla oli aikomuksena hiihtää ensimmäisenä aussina soolona Pohjoisnavalle. Hyvä tuttavuushan tämä oli, kun itse näin nälkää ja kaveri lihoitti itseään parikymmentä kiloa hiihtoreissulle.

Levitti kamansa laskeakseen painon ja ihmettelin kivääriä. -Jääkarhuja.

[Pliers]

Suomenajokoira kuoli, kun susilauma hyökkäsi sen kimppuun Nurmeksessa.

Niin teki. Metsässä. Missä ongelma? Eikö ne sudet saa olla enää metsässäkään?

[Pliers]

Itse asiassa Suomen vaakunaeläimeksi sopisi leijonan sijasta paremmin karhu. Syyt ovat toki perinteisiä, mutta silläkin on merkittävä osansa, että Suomen ruskeakarhut ovat rauhallisia eläimiä, jotka haluavat vain elää omissa oloissaan, mutta siltikin väkivahvoja petoja, jotka vetelevät ympäri korvia jos niiden silmille hypitään. Arvostan tuota paljon enemmän kuin jotain afrikkalaista villikissaa, jonka urokset tappavat toisten urosten pentuja siksi, että saavat naaraan nopeammin hedelmälliseksi - eivätkä edes vaivaudu osallistumaan metsästykseen, vaikka tietysti syövätkin ensimmäisinä.

Olen samoilla linjoilla. Tosin Venäjän karhusta jo puhutaan. Miksipä ei vaakunaeläimeksi siis susi? Kyseisen otuksen luonteen piirteet ovat myös erittäin suomalaisia, kuten karhunkin. Suden reviirille jos tulee hillumaan, saa kuonoonsa. Suomalaiset sissit ja kaukopartiomiehet toimivat kuin sudet. Ritolaa kutsuttiin sudeksi... 

[andrus]

Hyi kauheaa. Nyt meni lapsiperheen lemmikikin suden suuhun. Kuka kantaa vastuun, kun ensimmäinen ihminen menee?

[Emo]

Hyi kauheaa. Nyt meni lapsiperheen lemmikikin suden suuhun. Kuka kantaa vastuun, kun ensimmäinen ihminen menee?

No vaikka minä voin kantaa. Onko jotain muuta, josta pitäisi vastuuta kantaa? Tuossa se menee samalla.

[Pliers]

Suomenajokoira kuoli, kun susilauma hyökkäsi sen kimppuun Nurmeksessa.

Niin teki. Metsässä. Missä ongelma? Eikö ne sudet saa olla enää metsässäkään?

Jos susilaumoilla menee hyvin ja riistaa riittää, niin minkä vuoksi ne syövät luita myöten näitä ajokoiria? Jos masu on täynnä hirveä, peuraa ja pienriistaa, niin eikö ajokoira korkeintaan vain tapettaisi kummallisena räksyttävänä tunkeilijana tai potentiaalisena kilpailijana -- muttei kaluttaisi luita myöten?

Johan on kumma. Jos ne eivät söisi, niin sitten itkettäisiin, että tappavat huvikseen.

Joku näissä "susi on vaaraton" teorioissa muistuttaa minusta erittäin paljon islamilaisten sosiaalimamujen maahanmuuton vähättelyä, mutten ehdi sitä tähän hätään purkamaan sanallisesti auki. Ehkä siis "susien pelkokin" on samaa, "luontonuivuutta"?

Et ole ensimmäinen, joka tuota yrittää. Jään jännityksellä odottamaan sinun perustelujasi.

LISÄYS:
Ymmärrän tietysti, että haluaisit laittaa susiasiassa erimieliset jo johonkin valmiiksi halveksivaasi lokeroon. Psykologia tuon takana on ymmärrettävä. Se on kuitenkin olkiukon rakentelun alku. Kaikkien on vain parasta yrittää tarkastalle asiaa erillään muista asioista. Varsinkin niistä, jotka eivät asiaan liity, kuten maahanmuutto.

Minä vastustan humanitaarista maahanmuuttoa sen kalleuden, toimimattomuuden ja haittavaikutusten takia. Olen myös lihaa syövä, metsästystä harrastava heteromies. Nämä tosiasiat eivät mitenkään liity siihen, miten suhtaudun eläinten oikeuksiin. Ihminen on dominantti eläinlaji, jolle kaikki muut ovat alisteisia. Ihmisellä on siis valta kaikkien muiden eläinlajien yli. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meillä on myös vastuu kaikista muista eläimistä. Korostettu tämä vastuu on tuotantoeläinten ja uhanalaisten eläinten kohdalla. Tämä valta ja vastuu pitää kyetä kantamaan ihan meidän itsemme takia. Tätä voidaan perustella moraalilla tai etiikalla. Tosiasia kuitenkin on, että meidän selviytymisemme on kaikista muista eläinlajeista kiinni.

[Aallokko]

Suomenajokoira kuoli, kun susilauma hyökkäsi sen kimppuun Nurmeksessa.

Niin teki. Metsässä. Missä ongelma? Eikö ne sudet saa olla enää metsässäkään?

Jos susilaumoilla menee hyvin ja riistaa riittää, niin minkä vuoksi ne syövät luita myöten näitä ajokoiria? Jos masu on täynnä hirveä, peuraa ja pienriistaa, niin eikö ajokoira korkeintaan vain tapettaisi kummallisena räksyttävänä tunkeilijana tai potentiaalisena kilpailijana -- muttei kaluttaisi luita myöten?

Joku näissä "susi on vaaraton" teorioissa muistuttaa minusta erittäin paljon islamilaisten sosiaalimamujen maahanmuuton vähättelyä, mutten ehdi sitä tähän hätään purkamaan sanallisesti auki. Ehkä siis "susien pelkokin" on samaa, "luontonuivuutta"?

Susilaumat on hajotettu vainolla -> pienet laumat tai yksittäiset sudet -> kaatavat harvemmin suuria saaliseläimiä -> irtonainen koira napsastaan nälkään -> lisää vainoa ja susien tappamista -> suden yhä vaikeampi kaataa isoja saaliseläimiä -> lisää syötyjä koiria -> lisää vainoa (Pohjois-Karjalan ikiliikkuja).

Sosiaalimamujen ja susien yhdistäminen aasinsillalla on yksiselitteisesti naurettavaa.

[kekkeruusi]

Suomenajokoira kuoli, kun susilauma hyökkäsi sen kimppuun Nurmeksessa.

"PERHEEN KOIRA SYÖTETTIIN SUSILLE, eikö omistajaa saada vastuuseen teostaan?" Olisi ollut osuvampi otsikko. Sudet saalistaa metsässä ja koira eteen osuessaan on käypää saalista. Ihan turha vinkua "pahoista" susista. Ääliöt pitäköön hurttansa kotonaan, jos eivät luonnon kiertokulkua siedä.

[Aallokko]

Analogia: Sitä voisi jättää eväsleivän metsään kannonnokalle ja ottaa seuraavana päivänä pultit, kun korpit olisivat syöneet sen. Siinä olisi kerrassaan oivallinen syy lähteä ampumaan korpit, nuo häikäilemättömät eväsrosvot.

[Maatiaisjuntitar]

Kautta ikiaikain ihminen ja susi ovat olleet vastakkain.
Nyt on viety vain ihmiseltä lupa puolustautua...

PS: Itse tunnen peräti neljä koiransa susille menettänyttä, enkä edes asu ns. susialueella.

PPS: 80-luvulla tilastojen mukaan on susia ollut tuplaten nykyiseen. Missään niitä ei kyllä silloin nähty, eivät tappaneet koiria saati että olisivat tulleet pihoihin. Jokin tässä mättää.

[Aallokko]

Kautta ikiaikain ihminen ja susi ovat olleet vastakkain.

Se ei sitten vissiin ollut ikiaikaa, kun ihminen sai sudesta parhaan ystävänsä.

[Pliers]

Kautta ikiaikain ihminen ja susi ovat olleet vastakkain.
Nyt on viety vain ihmiseltä lupa puolustautua...

5,4 miljoonalta ihmiseltä on viety lupa puolustautua 140 sutta vastaan. Johan vitsin murjaisit.

PPS: 80-luvulla tilastojen mukaan on susia ollut tuplaten nykyiseen. Missään niitä ei kyllä silloin nähty, eivät tappaneet koiria saati että olisivat tulleet pihoihin. Jokin tässä mättää.

Voisitko esittää ne tilastot. Väite susien määrästä tuolloin ei nimittäin pidä paikkaansa, ja asettaa lopunkin tekstistäsi epäuskottavaan valoon.

[normi]

Kautta ikiaikain ihminen ja susi ovat olleet vastakkain.

Se ei sitten vissiin ollut ikiaikaa, kun ihminen sai sudesta parhaan ystävänsä.

Erittäin varteenotettava vaihtoehto on se, että koira polveutuu sukupuuttoon kuolleesta villikoirasta/susilajista ja tällä villikoiralla ja sudella on sitten yhteinen esi-isä. Ei se satavarmaa ole, että pikkususia otettiin lemmikeiksi jne. Voi olla, että susi on myös sekoittunut koiran kanssa, joten nykykoirissa on siksi samaa geenistöä kuin susissa paljon.

Koiran alkuperää ei suinkaan ole vedenpitävästi todistettu vielä missään.

[Pliers]

Kautta ikiaikain ihminen ja susi ovat olleet vastakkain.

Se ei sitten vissiin ollut ikiaikaa, kun ihminen sai sudesta parhaan ystävänsä.

Erittäin varteenotettava vaihtoehto on se, että koira polveutuu sukupuuttoon kuolleesta villikoirasta/susilajista ja tällä villikoiralla ja sudella on sitten yhteinen esi-isä. Ei se satavarmaa ole, että pikkususia otettiin lemmikeiksi jne. Voi olla, että susi on myös sekoittunut koiran kanssa, joten nykykoirissa on siksi samaa geenistöä kuin susissa paljon.

Koiran alkuperää ei suinkaan ole vedenpitävästi todistettu vielä missään.

On totta, että kilpailevia teorioita on. Pitkälti tämä johtuu siitä, että koiran ja ihmisen historia on satoja tuhansia vuosia pitkä.

Kuitenkin on niin, että nykytietämyksen perusteella koira polveutuu nimenomaisesti sudesta, sillä se on ainoa nykyään elävä eläinlaji, jonka tiedetään eläneen ihmisen rinnalla tuolloin, jolla on koiralla esiintyviä ominaisuuksia, kuten sosiaalisuus ja älykkyys. Se, mistä susilajista koira polveutuu, voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Toisaalta se, että lajien vuosituhansien aikana tapahtunut eriytyminen ei ole vaikuttanut lajien kykyyn lisääntyä, koirarodusta riippumatta, viittaisi siihen yhteiseen kantaisään.

Todennäköisin vaihtoehto on, että koirat polveutuvat useista eri susilajeista, joista monet on jo sukupuuttoon kuolleita. On nimittäin niin, että suden ja ihmisen liitosta, joka on alkanut satoja tuhansia vuosia sitten, on näyttöä ympäri maapallon. Tämän lisäksi todisteet viittaavat siihen, että yhdessä elo on alkanut samoihin aikoihin kaikkialla. Loputonta kiistelyä tietysti voidaan käydä siitä, että milloin sudesta sitten lopulta tuli koira, eikä susi. Viimeisimmät arviot ovat 15-40 000 sitten euroopassa tai Aasiassa.

Lienee myös niin, ettei ihmisen ja suden liitto ole alunperin ollut niinkään sudesta kuin ihmisestä kiinni, koska suden ja ihmisen yhteinen historia alkaa juuri Heidelberginihmisen esiinmarssin jälkeiseen aikaan. Vaikuttaa siltä, että ihmisen kielen ja sosiaalisuuden kehittyessä, se kykeni arvostamaan suden antamaa apua metsästyksessä, ja toisaalta kykeni/ymmärsi pitää liittolaisestaan myös huolta. Lajit saivat hyötyivät toisistaan, koska molemmat saivat enemmän turvaa ja ravintoa yhdistämällä voimansa. Samoihin aikoihin ihminen ryhtyi mm. myös hautaamaan omat vainajansa, joten ihmisen ymmärrys on tuona aikana lisääntynyt dramaattisesti.

Koira on ollut sopeutuvainen, ja kulkenut ihmisen rinnalla vuosituhannet, vaikka tehtävät ovat vaihdelleet metsästyksestä vahtimiseen ja nykyään jopa huumeiden tai syövän vainuamiseen. Kaikkiaan voitaneen sanoa, että historiallisesti ihmiselle ylivoimaisesti hyödyllisin eläin on ollut nimenomaisesti susi.

Asian näin ollen, susien vainoaminen on kiittämättömyyttä pahimmillaan.

[Maatiaisjuntitar]

Kautta ikiaikain ihminen ja susi ovat olleet vastakkain.
Nyt on viety vain ihmiseltä lupa puolustautua...

5,4 miljoonalta ihmiseltä on viety lupa puolustautua 140 sutta vastaan. Johan vitsin murjaisit.

PPS: 80-luvulla tilastojen mukaan on susia ollut tuplaten nykyiseen. Missään niitä ei kyllä silloin nähty, eivät tappaneet koiria saati että olisivat tulleet pihoihin. Jokin tässä mättää.

Voisitko esittää ne tilastot. Väite susien määrästä tuolloin ei nimittäin pidä paikkaansa, ja asettaa lopunkin tekstistäsi epäuskottavaan valoon.

Olen lukenut mm. eräästä luontokirjasta sekä useammasta lehdestä tuon 1980-luvun tiedon (taisi olla 350kpl). Tässä (en harrastanut lähdekritiikkiä kyllä kiireessäni) myös yksi linkki:

"Vuosien 1978 ja 1984 välisenä aikana susien lukumäärä kasvoi 80:stä yksilöstä yli 300:n yksilöön, mutta romahti jälleen 1980-luvun lopulla sataan yksilöön. "

http://cc.oulu.fi/~ejeronen/research/herodot/tyot/tyo4/sivu3.htm

[Maatiaisjuntitar]

Kautta ikiaikain ihminen ja susi ovat olleet vastakkain.

Se ei sitten vissiin ollut ikiaikaa, kun ihminen sai sudesta parhaan ystävänsä.

Sudesta, ei susista...

[andrus]

Monesti on tietoon tullut yksittäisiä susihavaintoja asutusalueilta. Ei yksi pelokas susi ihmiselle vaaraksi ole. Susilauma on asia erikseen. Onko mitenkään mahdollista harventaa näitä laumoja. Toki ymmärrän susien pääravintona olevan hirven olevan helpommin kaadettavissa isommalla joukkiolla.

[risto]

Erittäin varteenotettava vaihtoehto on se, että koira polveutuu sukupuuttoon kuolleesta villikoirasta/susilajista ja tällä villikoiralla ja sudella on sitten yhteinen esi-isä. Ei se satavarmaa ole, että pikkususia otettiin lemmikeiksi jne. Voi olla, että susi on myös sekoittunut koiran kanssa, joten nykykoirissa on siksi samaa geenistöä kuin susissa paljon.

Koiran alkuperää ei suinkaan ole vedenpitävästi todistettu vielä missään.

Eri tapoja määritellä lajin käsite on luultavasti yhtä monta kuin biologejakin, mutta eräs lajin määritelmä on se, että samaan lajiin kuuluvat yksilöt ovat keskenään lisääntymiskelpoisia siten, että myös jälkeläiset ovat keskenään lisääntymiskelpoisia. Lisääntymiskelpoisuudeksi hyväksytään myös teoreettinen lisääntymiskelpoisuus; Esim tanskandoggi-uros ja chihuahua-naaras eivät välttämättä voisi käytännön syistä risteytyä.

Tällä määrittelmällä susi (Canis lupus lupus) on samaa lajia kuin koirakin (Canis lupus familiaris), mutta vaikkapa tiikeri ja leijona eivät ole samaa lajia, koska näiden risteytymä liikeri ei (ainakaan yleensä) ole lisääntymiskykyinen.

Koirarodut ovat jalostuksen tuotetta. Jalostus ei sinällään tuota mitään uusia ominaisuuksia, mutta sillä voidaan valikoida tiettyä toivottua ominaisuutta tiettyyn rotuun. Erittäin mielenkiintoinen piirre tässä on se, että kun hyvin eri ääripäihin vietyjä koirarotuja risteytetään sopivasti keskenään muutamaan kertaan, saatetaan saada kovasti sutta muistuttava koira. Erikoistuminen häviää takaisin risteytettäessä. Positiivisena puolena lopputulos on yleensä pitkälle jalostettuja rotuja terveempi otus.