Pitäisikö koulukiusaamisen torjumiseen käyttää enemmän rahaa?

[JR]

Muutenkin väkivaltaan yllyttäminen on hyvin arveluttavaa toimintaa.

Onpa kyllä, mutta monesti vaihtoehdot ovat: Hakkaa, tai tule hakatuksi. Tämä on raaka totuus niin monta kertaa ja kannattaa uskoa, että aikuiset eivät ihan oikeasti auta.

[Brandöt]

Kännissä riehuminen ja potkulautojen paiskominen ikkunoiden läpi ei ole kansalaisaktiivisuutta, se on lähinnä känniurpoilua! Ja Alasalmen tapausta ei ole mitenkään demonisoitu. Kyseinen toiminta nyt vain sattuu täyttämään rikoslaissa mainittujen tekojen kriteerit, joten tuomio moisesta on aivan oikein.

No joo, olet oikeassa siinä, että "demonisointi" oli ehkä liian voimakas termi tähän kohtaan ja tätä asiaa kuvaillessa, mutta tuomion osalta mielestäni kyllä selkeä varoittava ennakkotapaus tästä tehtiin. Moni seurasi tämän tilanteen ratkeamista varmasti suurella mielenkiinnolla nimenomaan juuri siitä näkökulmasta, että kuinka me yhteiskuntana suhtaudumme tälläiseen "lain omiin käsiin" ottamiseen; ja ilmeisesti tuomitsemme sen jyrkästi. Ainakin lain täytäntöönpanon osalta. Puhun siksi meistä (ihmisistä tässä yhteiskunnassa) monikkomuodossa, sillä se on se signaali mitä tässä tahdotaan antaa - 'muistakaahan kaikki nyt siellä tahoillanne käyttäytyä; isoveli valvoo'.

Ja haluan sen nyt myös tehdä heti selväksi, että en hyväksy laillasi sitä, että otetaan rohkaisuryyppyä ja lähdetään nyrkein selvittämään kertaheitolla tilannetta, siksi tahtoisin uskoa, että meillä on oikeusvaltio ja moraalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta, joka auttaa, jos tälläiseen tilanteeseen (tai vastaavaan) joskus joku joutuu. Realistina kuitenkin otan huomioon myös sen vaihtoehdon, ettei näin suinkaan aina tapahdu. Silloin olet siinä tilanteessa, että joko käännät toisen posken tai haet oikeutta tilanteeseesi. Nämä ovat vaikeita asioita. Ja tunnetusti me ihmiset emme niin järkiperäisiä olentoja aina ole, kun kyse on oman jälkikasvun turvallisuudesta.

Muutenkin tähän nimenomaiseen tapaukseen liittyen ei ole saatavilla riittävästi tietoa, jotta voisi väittää, että vain ja ainoastaan Alasalmen kertomus tapahtuneista on totuus. Pelkästään se seikka, että rehtori on uskaltanut kommentoida asiaa sanomalla tähän tapaukseen liittyen tuon kaksi osapuolta ("Rehtori Kälvälä suostuu sanomaan kiusaamistapauksesta vain sen, että sillä on kaksi osapuolta"), kertoo jo aika paljon. Tuolloin on aivan selvää, että tämä kiusaaminen tai yleisemmin tapahtumat eivät ole olleet yksipuolista toimintaa. Yhtä tuomittavaa molemminpuolisesti!

Jos asiaa ihan realistisesti ajatellaan niin kuinka käytännön tasolta rehtori oikeasti voi tuntea tätä nimenomaista asiaa? Onko hän nähnyt vierestä kiusaamistilanteita kahden osapuolen välillä esimerkiksi koulumatkalla tai viikonloppuna lähipuistossa? Kuinka paljon hänen oma asenteensa kumpaistakin oppilasta kohtaan vaikuttaa jutun kommentoinnissa? Itse en siis rehtorin lausunnolle suurtakaan painoarvoa laittaisi.

Riittävän objektiivisen ja kattavan tiedonsaannin ongelma koskettaa varmasti jokaista kiusaamistapausta; on vain eri puolia ja tunneperäistä suhtautumista. Hyväveliverkostoja ja opettajan suosikkeja, tai vähemmän suosikkeja. Monenlaiset asiat vaikuttavat. Tätäkin tapaustahan oli yritetty selvittää rauhanomaisesti jo vuosia; keskustellen ja asiaan vanhempienkin taholta puuttuen. Tilanne ei ollut niillä keinoin ratkennut - ja tässä(kin) ketjussa monen kiusatun kokemus on ollut se, ettei puhumisesta opettajan / kiusaajan / vanhempien kanssa yhteisestikään ole ollut mitään apua. Tämä kokemus on varmasti aika yleinen kokemus; kiusattu jää yksin kärsimään kohtaloaan - myöskään se ei ole oikein, ja sen pitäisi olla aivan yhtälailla tuomittavaa, että sitä kuitenkin yhteiskunnassamme tapahtuu joka ikinen päivä. Ongelma on todella yleinen, ja aina yksilön kannalta todellinen tragedia.

Vertaissovittelijat eivät ole auktoriteettiasemassa ja sitä ei tule korostaa vertaissovitteluun liittyen. Vertaissovittelijat pyrkivät toimimaan hyväntahtoisen objektiivisesti ja saamaan asiaa sovittelevat henkilöt löytämään ratkaisun soviteltavaan asiaan. Tuolloin ei korosteta edes ikäperusteista auktoriteettiasemaa, koska onnistuneen sovittelun lähtökohtana on asiaa sovittelevien henkilöiden halu sopia asia.

Näin juuri, kun itsekin kirjoitit. Puhuinkin luontaisesta auktoriteetista, jota vanhemmalla lapsella on (aina) suhteessa nuorempaan lapseen - tämä on tosiasia ilman minkäänlaista korostamista tai sen kummempaa auktoriteettiaseman tiedostamista tai sen tietoista käyttämistä sovittelutilanteessa; nämä ovat niitä kirjoittamattomia elämän realiteetteja, jotka toimivat pinnan alla tiedostimme me niitä sitten tai emme.

Itse kallistun kouluyhteisön sosiaalisen pääoman ja sen rakentamisen suuntaan. Myös omat havaintoni omat saman suuntaisia eli koulun positiivinen ja turvallinen ilmapiiri vaikuttaa suunnattomasti myös kiusaamisilmiöön. Yksinkertainen asia, mutta ei vain toimi kaikissa peruskouluissa. Lähtökohtaisesti vastuu ilmapiiristä ja sen rakentamisesta kuuluu koulun henkilökunnalle, mutta toki myös huoltajille ja oppilaille.

Tämä malli varmasti olisikin se luontevin, jos se saadaan onnistumaan. Siitähän juuri vertaissovitteluoppilaidenkin käytössä on osittain myös kyse; pyritään sitouttamaan mahdollisimman moni kiusaamista vastaan tehtyyn ruohonjuuritason "työhön" - lapsillekin on hyvä, kun heille luotetaan jonkin verran vastuuta, ja toiset oppilaat kuulevat ja näkevät monia sellaisia tilanteita, joissa opettajat eivät voi aina olla paikalla.

Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, joten toistuvasti yhteisöä vastaan tapahtuviin rikkomuksiin tulee puuttua sellaisilla tavoilla, joilla on vaikutusta. Tuolloin esim. kiusaamiseen liittyen on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa, onko kyse yksittäisten henkilöiden toteuttamasta terrorista vai ryhmäilmiöstä. Lisäksi on tärkeää tunnistaa, onko kyseinen toiminta proaktiivista vai reaktiivista aggressiivisuutta, joihin tulisi puuttua eri tavoilla. Tämän jälkeen toistuviin tekoihin syyllistyneet tulee velvoittaa sellaisten työ-/hoitomuotojen piiriin, joissa pyritään vaikuttamaan henkilön käytökseen ja toimintaan. Tuolloin kyseeseen voi tulla jopa terapia tai terapeuttinen keskustelu tai esim. erilaiset työmuodot, joita on kehitetty (esim. ART tai NFG ry:n keskusteluryhmät). Jos nekään eivät auta, niin silloin tulee vakavasti pohtia, onko normaali peruskoulu se paikka, jossa henkilö yleensä voi käydä koulua. Ongelma on, että ei ole riittävästi välineitä velvoittaa oppilaita tai heidän vanhempia erilaisten tukimuotojen piiriin. Silloin suurin vastuu on huoltajilla, jotka ovat kasvatusvastuussa, joten heidän tulisi aktiivisesti pyrkiä ajattelemaan lastensa parasta ja ymmärtää, että erilaiset hoito- ja tukimuodot ovat lapsen edun mukaista.

Tämä tummentamani kohta uhkaa mennä käytännön realiteettien osalta kauniiden teorioiden puolelle, jotka eivät välttämättä läheskään aina toteudu käytännössä. Täytyy aina muistaa, että myös nk. ammattilaiset ovat yksilöitä, joilla voi olla keskenäänkin erilaisia mielipiteitä asiasta ja tilanteesta, sekä yksilön tarvitsevasta hoidosta. Annan sinulle esimerkin elävästä elämästä. Suurikokoinen poika 14 v. riehuu toistuvasti tarkkailuluokalla häiriten muiden oppilaiden opiskelua ja keskittymistä, ja uhaten joskus jopa muiden oppilaiden fyysistä koskemattomuutta. Ammattihenkilöiden mielestä pojalla pitäisi aloittaa rauhoittava lääkitys, jotta koulunkäynti saataisiin sujumaan rauhallisemmissa merkeissä kaikkien osapuolten kannalta. Vanhemmat eivät suostu lääkitykseen, sillä heidän poikansa ei ole akuutisti sairas ja näin ollen tarvitsisi (mahdollisesti terveydelle haitallisia sivuvaikutuksia sisältävää) lääkitystä. Kumpi on oikeassa? Kumpaa pitäisi tässä tapauksessa kuunnella? Voin omalta kohdaltani kertoa 100%:sella varmuudella, että itse en vanhempana suostuisi lääkitsemään omaa poikaani vastaavassa tilanteessa.

Kansalaisaktiivisuutta siis tarvitaan, mutta sitä tarvitaan lähinnä siinä, että vanhemmat ottavat kasvatusvastuun tosissaan ja tekevät yhteistyötä perusopetusta antavien tahojen henkilökunnan kanssa.

Näin tietysti olettaen, että myös perusopetusta antava henkilökunta ottaa lapsen vanhemmat vastaan oman lapsensa asiantuntijoina ja kuuntelevat myös heitä tasavertaiselta pohjalta. Näissä keskusteluissa pitää aina ottaa huomioon, että kasvatusalankin ammattilaisia (aivan kuten minkä tahansa alan ammattilaisia) on moneen eri lähtöön; henkilökemiat vaikuttavat ja myös se miten puolin ja toisin osataan ottaa toisen kantoja vastaan ja joustaa.

Myös monille kasvatusalan ammattilaisille tekisi hyvää laajentaa näkemystään lapsen / nuoren (ylipäätään ihmisyksilön) normaaliuudesta; aloittaa vaikka opiskelu Liisa Keltikangas-Järvisen yksilöllistä temperamenttia käsittelevistä kirjoista, ko. mainitsemani psykologian professori on kunnostautunut mm. kritisoimaan (ihan aiheellisesti) kasvatusalan ammattilaisia liian vähäisestä oppilaan yksilöllisyyden ymmärtämisestä ja huomioon ottamisesta. Yksilöllisyyden todellisen huomioimisen suhteen koulumaailmalla olisi paljon vielä opittavaa ja työsarkaa, eikä ihmisistä siltikään tulisi "täydellisesti suorittavia koneita", sillä me olemme ihmisiä; puutteellisia sellaisia ja omaamme kaikki oman yksilöllisen temperamentin joka on joko huonosti tai hyvin yhdistettävissä toisen persoonan ja temperamentin kanssa.

http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti75.pdf
(Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma - löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta?)

[Saippuakupla]

Vertaissovittelijat eivät ole auktoriteettiasemassa ja sitä ei tule korostaa vertaissovitteluun liittyen. Vertaissovittelijat pyrkivät toimimaan hyväntahtoisen objektiivisesti ja saamaan asiaa sovittelevat henkilöt löytämään ratkaisun soviteltavaan asiaan. Tuolloin ei korosteta edes ikäperusteista auktoriteettiasemaa, koska onnistuneen sovittelun lähtökohtana on asiaa sovittelevien henkilöiden halu sopia asia.

Näin juuri, kun itsekin kirjoitit. Puhuinkin luontaisesta auktoriteetista, jota vanhemmalla lapsella on (aina) suhteessa nuorempaan lapseen - tämä on tosiasia ilman minkäänlaista korostamista tai sen kummempaa auktoriteettiaseman tiedostamista tai sen tietoista käyttämistä sovittelutilanteessa; nämä ovat niitä kirjoittamattomia elämän realiteetteja, jotka toimivat pinnan alla tiedostimme me niitä sitten tai emme.

Itse kallistun kouluyhteisön sosiaalisen pääoman ja sen rakentamisen suuntaan. Myös omat havaintoni omat saman suuntaisia eli koulun positiivinen ja turvallinen ilmapiiri vaikuttaa suunnattomasti myös kiusaamisilmiöön. Yksinkertainen asia, mutta ei vain toimi kaikissa peruskouluissa. Lähtökohtaisesti vastuu ilmapiiristä ja sen rakentamisesta kuuluu koulun henkilökunnalle, mutta toki myös huoltajille ja oppilaille.

Tämä malli varmasti olisikin se luontevin, jos se saadaan onnistumaan. Siitähän juuri vertaissovitteluoppilaidenkin käytössä on osittain myös kyse; pyritään sitouttamaan mahdollisimman moni kiusaamista vastaan tehtyyn ruohonjuuritason "työhön" - lapsillekin on hyvä, kun heille luotetaan jonkin verran vastuuta, ja toiset oppilaat kuulevat ja näkevät monia sellaisia tilanteita, joissa opettajat eivät voi aina olla paikalla.

Kannattaisi varmasti tutustua tuohon vertaissovitteluun, koska vaikuttaa siltä, että käsityksesi toiminnasta ei täysin vastaa todellisuutta. Tosin on mahdollista, että sinun kokemukset ja näkemykset ovat jostain sellaisesta koulusta, jossa verso toimii ideaalitasolla ja toiminnan vaikutukset ja hyödyt on saatu siirrettyä yhteisötasolle.

Kiilakoski totesi tutkimuksessa, että hyödyt olivat subjektiivisia ja kohdentuivat pääsääntöisesti vertaissovittelijoina toimiviin henkilöihin. Näitähän koulutetaan maksimissaan n. 20 oppilasta/koulu. Lisäksi sovittelupyynnöt ovat lähes täysin opettajalähtöisiä.

"Selkeänä vaikuttavana tekijänä vertaissovittelujen määrään on se, että sovittelupyynnöt ovat lähes kokonaan opettajien laatimia. Lisäksi sovittelupyynnöt kasautuvat samoille opettajille. Sovittelupyyntöjen ollessa opettajien tekemiä korostuvat sellaiset seikat, mitkä opettajille tulevat näkyviin ja näkyviin tullessaan tulevat tulkituiksi tilanteina, jotka potentiaalisesti aiheuttavat mielipahaa."

Myöskin Maija Gellinin (2011) uusi tutkimusyhteenveto ja sen ohessa tehty kysely on kohdennettu vertaissovittelijoihin, joiden kokemuksia selvitettiin.

Ei nyt oikein vaikuta siltä, että mahdollisimman moni sitoutetaan asiaan juuri verso-menetelmää käytettäessä. Menetelmästä riippumatta kouluyhteisö voidaan sitouttaa ja vastuuttaa toimintaan, esim. toimimaan kiusaamista ehkäisevästi ja puuttumaan kiusaamistapauksiin.

Muihin kohtiin vastailen ehtiessäni.

[Saippuakupla]

Muutenkin tähän nimenomaiseen tapaukseen liittyen ei ole saatavilla riittävästi tietoa, jotta voisi väittää, että vain ja ainoastaan Alasalmen kertomus tapahtuneista on totuus. Pelkästään se seikka, että rehtori on uskaltanut kommentoida asiaa sanomalla tähän tapaukseen liittyen tuon kaksi osapuolta ("Rehtori Kälvälä suostuu sanomaan kiusaamistapauksesta vain sen, että sillä on kaksi osapuolta"), kertoo jo aika paljon. Tuolloin on aivan selvää, että tämä kiusaaminen tai yleisemmin tapahtumat eivät ole olleet yksipuolista toimintaa. Yhtä tuomittavaa molemminpuolisesti!

Jos asiaa ihan realistisesti ajatellaan niin kuinka käytännön tasolta rehtori oikeasti voi tuntea tätä nimenomaista asiaa?

Juurikin koulun tasolta, jossa asiaa on selvitelty. Rehtori kun on 100 % varmasti mukana selvittelemässä tällaista asiaa, joka on syystä tai toisesta pitkittynyt. Johan tämä asia tuli esiin linkittämässäni lehtijutussa, jossa Alasalmen lasten isä oli käynyt melskaamassa koululla, ja johon liittyen rehtori oikoi huhuja.

Tilanne ei ollut niillä keinoin ratkennut - ja tässä(kin) ketjussa monen kiusatun kokemus on ollut se, ettei puhumisesta opettajan / kiusaajan / vanhempien kanssa yhteisestikään ole ollut mitään apua. Tämä kokemus on varmasti aika yleinen kokemus; kiusattu jää yksin kärsimään kohtaloaan - myöskään se ei ole oikein, ja sen pitäisi olla aivan yhtälailla tuomittavaa, että sitä kuitenkin yhteiskunnassamme tapahtuu joka ikinen päivä. Ongelma on todella yleinen, ja aina yksilön kannalta todellinen tragedia.

Ketjun subjektiiviset kokemukset kunniaan, mutta tekemäsi yleistys on täysin käsittämätön! Suurin osa peruskoulussa tapahtuvista kiusaamistapauksista selvitetään heti kun tieto kulkeutuu henkilökunnalle saakka. Koulujen henkilöstö on velvoitettu puuttumaan niihin ja asiaa korostettu erityisesti tapausten Jokela ja Kauhajoki jälkeen. Henkilökunnan yksi ongelma omatoimisessa havainnoinnissa on jo aikaisemmin mainitsemani teon neutralisointi milloin mitäkin veruketta käyttäen. Tuolloin asiaan saattaa vaikuttaa esim. Kelttikangas-Järvisen korostama oppilaan temperamentti ja teon havaitsevan opettajan suhtautuminen siihen. Muuten suurimmaksi ongelmaksi muodostuu tiedon kulku, johon liittyi esim. aikaisempaan viestiini liittämä Hamaruksen karkea tyypittely ilmiöstä aikajanalla esitettynä. Jos kokemus on ainoastaan subjektiivinen, niin henkilön pitäisi itse uskaltaa tuoda asia esiin (kuten usein tapahtuu korkean sosiaalisen pääoman omaavissa kouluissa). Kun teot toistuvat, niin muutkin oppilaat havaitsevat ne, joten myös heitä tulisi rohkaista kertomaan asiasta henkilökunnalle. Henkilökunnan tehtävä on selvittää asia ja tehdä se aina tarvittaessa myös vanhempien kanssa.  

ymmärtää, että erilaiset hoito- ja tukimuodot ovat lapsen edun mukaista.

Tämä tummentamani kohta uhkaa mennä käytännön realiteettien osalta kauniiden teorioiden puolelle, jotka eivät välttämättä läheskään aina toteudu käytännössä. Täytyy aina muistaa, että myös nk. ammattilaiset ovat yksilöitä, joilla voi olla keskenäänkin erilaisia mielipiteitä asiasta ja tilanteesta, sekä yksilön tarvitsevasta hoidosta.

Oppilaalle riittää, että hänelle muodostuu toimiva hoito-/auttamis-/vuorovaikutussuhde yhden kohdennetun työmuodon työntekijän kanssa, jossa asioita voidaan käydä läpi. Hyötyä tulee mitata yksilön tasolla, joka kyllä heijastuu sitten yhteisöön. Se on aivan sama mitä muut "asiantuntijat" ajattelevat asiasta, pääasia on, että edistystä tapahtuu. Jos edistystä ei tapahdu, niin hoitomuotoa voidaan sitten vaihtaa.

Annan sinulle esimerkin elävästä elämästä. Suurikokoinen poika 14 v. riehuu toistuvasti tarkkailuluokalla häiriten muiden oppilaiden opiskelua ja keskittymistä, ja uhaten joskus jopa muiden oppilaiden fyysistä koskemattomuutta. Ammattihenkilöiden mielestä pojalla pitäisi aloittaa rauhoittava lääkitys, jotta koulunkäynti saataisiin sujumaan rauhallisemmissa merkeissä kaikkien osapuolten kannalta. Vanhemmat eivät suostu lääkitykseen, sillä heidän poikansa ei ole akuutisti sairas ja näin ollen tarvitsisi (mahdollisesti terveydelle haitallisia sivuvaikutuksia sisältävää) lääkitystä. Kumpi on oikeassa? Kumpaa pitäisi tässä tapauksessa kuunnella?

Kyse lienee ESY-luokasta, jossa poika opiskelee. Lääkkeitä vastustetaan aivan turha takia, koska niin oppilailla kuin vanhemmilla on monesti käsitys, että jos lääkkeet hyväksytään, niin samalla tunnustetaan lapsen olevan sairas. Tuohan on kuitenkin aivan väärä ajatus asiasta! Tiedän lukemattomia käytännön esimerkkejä (ja jopa esittämääsi nuorempia lapsia), joilla lääkitys on auttanut asiaa. Alun vastustelun myötä myös lapset ovat itse huomanneet ja todenneet, että lääkityksestä on apua. Ei lääkitystä turhan takia ehdotella ja sen tarpeen diagnosoi lääkäri. Lääkitys voidaan myös lopettaa kun koetaan, että sitä ei enää tarvita. Tosin esitin aikaisemmassa viestissä parikin eri vaihtoehtoa/työmuotoa, joita kannattaa kokeilla ennen lääkitystä.

Kansalaisaktiivisuutta siis tarvitaan, mutta sitä tarvitaan lähinnä siinä, että vanhemmat ottavat kasvatusvastuun tosissaan ja tekevät yhteistyötä perusopetusta antavien tahojen henkilökunnan kanssa.

Näin tietysti olettaen, että myös perusopetusta antava henkilökunta ottaa lapsen vanhemmat vastaan oman lapsensa asiantuntijoina ja kuuntelevat myös heitä tasavertaiselta pohjalta. Näissä keskusteluissa pitää aina ottaa huomioon, että kasvatusalankin ammattilaisia (aivan kuten minkä tahansa alan ammattilaisia) on moneen eri lähtöön; henkilökemiat vaikuttavat ja myös se miten puolin ja toisin osataan ottaa toisen kantoja vastaan ja joustaa.

Ja tämähän pätee myös vanhempien suuntaan, joille tuntuu monesti olevan hyvin vaikea ymmärtää, että heidän lapsensa on terrorisoinut muita. Ihan käytännön selitys asiaa on toki se, että miksipä kukaan vanhempi uskoisi heti omasta lapsestaan moista. Seuraavaksi vanhemmat yleensä etsivät syitä tapahtuneeseen koulusta, henkilökunnasta, toisista oppilaista ja mitä ihmeellisimmistä asioista. Vasta tämän jälkeen päästään yleensä asiassa eteenpäin, jolloin on mahdollista yhteisesti ja yhdenvertaisesti pohtia asiaa ja keinoja ehkäistä vastaavia tapahtumia. Joissain tapauksissa on valitettavasti käynyt niin, että henkilökemioiden johdosta asioiden selvittely on juuttunut 1. tai 2. vaiheeseen, joka ei ole kenenkään etu.

Myös monille kasvatusalan ammattilaisille tekisi hyvää laajentaa näkemystään lapsen / nuoren (ylipäätään ihmisyksilön) normaaliuudesta; aloittaa vaikka opiskelu Liisa Keltikangas-Järvisen yksilöllistä temperamenttia käsittelevistä kirjoista, ko. mainitsemani psykologian professori on kunnostautunut mm. kritisoimaan (ihan aiheellisesti) kasvatusalan ammattilaisia liian vähäisestä oppilaan yksilöllisyyden ymmärtämisestä ja huomioon ottamisesta.
http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti75.pdf

Tuo julkaisu on edelleen ihan pätevää tekstiä ja Kelttikangas-Järvinen on aivan aiheesta kritisoinut järjestelmää ja siellä toimivia henkilöitä. Valitettavasti resurssit tulevat vastaan joissakin hänen esittämissä toimenpide-ehdotuksissa ja jo mainittu inkluusioajattelu ei ainakaan paranna mahdollisuuksia yksilölliseen huomioimiseen. Itse tiedän myös valtavasti negatiivisia käytännön esimerkkejä, joissa opettaja luokittelee oppilaan tämän temperamentin perusteella, kuten Kelttikangas-Järvinen tuo hyvin esiin:

"Opettajan arviolla oppilaan temperamentista, tavoitteellisuudesta, sosiaalisesta asemasta luokassa ja niin edelleen (siis tekijöillä jotka eivät osoita osaamista ja tiettyjen sisältöasioiden hallitsemista) oli niin suuri merkitys oppilaan saamassa arvosanassa, että se hämmästytti tutkijankin. Toisaalta tuloksessa ei ole sinänsä mitään hämmästyttävää, koska näin ihmiset toimivat. Aurinkoisista, sopeutuvista, hillityistä, rauhallisista ihmisistä pidetään kaikkialla – myös työelämässä – enemmän kuin hitaasti sopeutuvista, etupäässä huonolla tuulella olevista, helposti provosoituvista ihmisistä, joiden on vaikea hillitä itseään konfliktitilanteissa."

[Sunt Lacrimae]

Teinipoika kuristi luokkatoverinsa tajuttomaksi kesken oppitunnin - Ilta-Sanomat

Mainitsin aikaisemmassa viestissä tarpeen eritellä erityisopetustoimintaa sen mukaan, että EVY/ESY yms. luokkien lisäksi lisättäisiin puhdas vanhan liiton tarkkailuluokka sellaisille oppilaille, joiden häiriökäyttäytyminen vaarantaa jo toisten oppilaiden ja koulun henkilökunnan turvallisuutta. Henkilökuntaan näille luokille sopivan riskejä miesmaikkoja, joilla on fyysiset ja henkiset edellytykset pitää häirikköoppilaita kurissa.

OT:na vielä kommentti siitä, kuinka jo tuonikäiselle korvaustuomio tuontasoisesta teosta oikeuden mielestä riittää mukamaas korvaustuomio. Aivan käsittämätöntä!

[PaulR]

Hölmöilin ja vaari (lukion rehtori) murahtii. Siihen loppui hötkyily.

Toivottavasti tulevat opettajat ovat kuulolla, kun kerron lisää.

[Veli Karimies]

Kiusaaminen loppuu silloin, kun kiusaajaa vetää turpaan. Kiusaajat ovat pohjimmiltaan nössöjä jotka pelkäävät kipua.

[Sininärhi]

Jos koulutuksen siirtäisi valtiolta pois, tulisi siitä äkkiä järjettömän kallista -> normaalilla perheellä ei olisi varaa lasten koulutukseen -> slummit, syrjäytyminen, ongelmat.
Yksityistäminen ei koulujärjestelmässä toimisi ilman tarkaa hintasäännöstelyä, joka sekään ei loppujen lopuksi varmaan auttaisi, ihminen kun on loputtoman ahne.

Itse asiassa naurettavin väite, jonka olen kuullut koulukiusaamisen ehkäisemisen esteeksi, on se iänikuinen 'ei-ole-resursseja'-itku. Paljonko se vaatisi rahaa, että opettaja voisi heittää häirikön ulos luokasta niska-perse-otteella? Vaatisiko sekin kauheasti rahaa, että nämä häiriköt erotettaisiin koulusta, jätettäisiin luokilleen tms? Enpä usko. Yhteiskuntamme ei vain viitsi puuttua koulukiusaamiseen...
... vaikka sen lopputuloksena voi olla lukuisia Auvisen kaltaisia tapauksia. 

[metsämies]

Jos koulutuksen siirtäisi valtiolta pois, tulisi siitä äkkiä järjettömän kallista -> normaalilla perheellä ei olisi varaa lasten koulutukseen -> slummit, syrjäytyminen, ongelmat.
Yksityistäminen ei koulujärjestelmässä toimisi ilman tarkaa hintasäännöstelyä, joka sekään ei loppujen lopuksi varmaan auttaisi, ihminen kun on loputtoman ahne.

Ruotsissa koulutusjärjestelmä on toteutettu jo lähes 20 vuotta koulutussetelein, jossa oppilas/hänen vanhemmat saavat valita koulutuksen yksityisestä tai julkisesta koulusta. Eivätkä seuraukset siellä ole olleet ollenkaan huonot, pikemminkin päinvastoin.

[Jaakko P.]

Pitäisikö koulukiusaamisen torjumiseen käyttää enemmän rahaa?

Ei varmaan vaadi kauheasti rahaa muuttaa lakipykäliä taas niin että vanhemmat ja opettajat saavat tukistaa, näpäyttää karttakepillä ja poistaa luokasta.

Mitä järkeä ensin poistaa auktoriteettihahmoilta kaikki valta, jolloin osa lapsista luonnollisesti katsoo nousseensa hierarkiassa heidän tasolleen: voivat tehdä mitä haluaa ilman rangaistusta, ja joitakin haluttaa kiusata pienempiä. Sitten aletaan syytämään rahaa tyhjänpäiväisiin 'kiva koulu' tjsp. hankkeisiin. Ja yhä kurittomat kiusaajat nauttivat oikeudestaan kurittomuuteen.

[Sininärhi]

Jos koulutuksen siirtäisi valtiolta pois, tulisi siitä äkkiä järjettömän kallista -> normaalilla perheellä ei olisi varaa lasten koulutukseen -> slummit, syrjäytyminen, ongelmat.
Yksityistäminen ei koulujärjestelmässä toimisi ilman tarkaa hintasäännöstelyä, joka sekään ei loppujen lopuksi varmaan auttaisi, ihminen kun on loputtoman ahne.

Ruotsissa koulutusjärjestelmä on toteutettu jo lähes 20 vuotta koulutussetelein, jossa oppilas/hänen vanhemmat saavat valita koulutuksen yksityisestä tai julkisesta koulusta. Eivätkä seuraukset siellä ole olleet ollenkaan huonot, pikemminkin päinvastoin.

Ohoh, en tiennytkään. Kiitos tästä valaisevasta pointista. Miksi kaikki ruotsalaiset eivät sitten käytä yksityiskouluja? Miksi mamuvaltaisia ongelmakouluja on yhä olemassa?

[Sininärhi]

Jos koulutuksen siirtäisi valtiolta pois, tulisi siitä äkkiä järjettömän kallista -> normaalilla perheellä ei olisi varaa lasten koulutukseen -> slummit, syrjäytyminen, ongelmat.

Onko sulla jotakin todisteita siitä, että se olisi kalliimpaa?

Eipä juuri, se oli vain oman pohdintani tulos, mietin Jenkkilää.  Siellä kun julkiset koulut ovat lähes aina lähtökohtaisesti perseestä. Kalliissa yksityiskouluissa puolestaan on parempi opetus (lähes aina) ja vähemmän häiriköitä. Ja koulutus on perhanan kallista. Näin olen ymmärtänyt keskusteltuani pitkään ja hartaasti muutamien (jenkki)ystävieni kanssa Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmästä.
Voihan tietysti julkisetkin koulut olla ihan hyviä, mutta yleensä ne eivät sitä ole.

Vaikka Suomessa on yksityiskouluja (muun muassa SYK), niin niissäkin pätevät samat lait ja säännöt kuin julkisissa kouluissa - opettajilta on karsittu valta ja oppilaat pääsevät terrorisoimaan. Mutta koska esimerkiksi SYKkin on pääsykokeet, eivät nämä häiriköt sinne päädy. He ovat julkisissa kouluissa.

[Saippuakupla]

Mielenkiintoinen keksintö kiusaamisen ehkäisemiseksi. Tosin laajempi levittäminen hankalaa, koska kyllä murrosiän kynnyksellä olevat varhaisteinit ymmärtävät yksityisyydensuojan päälle ja vaativat sitä. Käyttömaksu ei myöskään paranna asiaa. Tämä kuitenkin antaa viitteitä tulevaisuuden tekniikasta, jota voidaan hyödyntää aiheeseen liittyen.

Nettikiusaaminen kuriin uudella tekniikalla

Turun AMK:n tietotekniikan opiskelijat ovat kehittäneet kännykkään ja tietokoneelle ladattavan ohjelmiston, jolla yritetään ehkäistä lasten ja nuorten netti- ja puhelinkiusaamista. Vigilis-sovelluksen välityksellä aikuiset saavat tietoa kiusaamisesta ja voivat puuttua ajoissa ongelmaan.

Kiusaaminen netissä yleistyy lähes samassa tahdissa kuin lasten ja nuorten kuluttama aika sosiaalisessa mediassa lisääntyy. Vanhempien tai opettajien on hankala puuttua kiusaamiseen, koska kiusattu ei useinkaan kerro asiasta kenellekään. Tässä astuu uusi tekniikka apuun.

Kiusaaminen aikuisten tietoon

- Palveluun voi liittää esimerkiksi lapsen kännykän sekä Facebook- että sähköpostitilit. Sen jälkeen sovellus valvoo viestiliikennettä etsien tiettyjä kiusaamiseen liittyviä sanoja ja esimerkiksi tuntemattoman henkilön tekemiä tapaamisehdotuksia. Ohjelma ilmoittaa näistä vanhempien tietokoneelle. Se tunnistaa muun muassa puheen ja kääntää sen ymmärrettäväksi tekstiksi, kertoo Petteri Lehtonen, yksi ohjelma kehittäjistä.

- Ohjelman asennus on aina lapsen ja vanhemman välinen yhteinen sopimus. Lapsen yksityisyyttä tulee tässäkin kunnioittaa. Lapsen luotetuiksi tallennettuja ystäviä ei valvota lainkaan. Ohjelma on vasta koeasteella, ja siitä tulee myöhemmin käyttömaksullinen versio.

[...]

http://yle.fi/alueet/turku/2011/07/nettikiusaaminen_kuriin_uudella_tekniikalla_2701837.html

[Sininärhi]

Mielenkiintoinen keksintö kiusaamisen ehkäisemiseksi. Tosin laajempi levittäminen hankalaa, koska kyllä murrosiän kynnyksellä olevat varhaisteinit ymmärtävät yksityisyydensuojan päälle ja vaativat sitä. Käyttömaksu ei myöskään paranna asiaa. Tämä kuitenkin antaa viitteitä tulevaisuuden tekniikasta, jota voidaan hyödyntää aiheeseen liittyen.

Nettikiusaaminen kuriin uudella tekniikalla

Turun AMK:n tietotekniikan opiskelijat ovat kehittäneet kännykkään ja tietokoneelle ladattavan ohjelmiston, jolla yritetään ehkäistä lasten ja nuorten netti- ja puhelinkiusaamista. Vigilis-sovelluksen välityksellä aikuiset saavat tietoa kiusaamisesta ja voivat puuttua ajoissa ongelmaan.

Kiusaaminen netissä yleistyy lähes samassa tahdissa kuin lasten ja nuorten kuluttama aika sosiaalisessa mediassa lisääntyy. Vanhempien tai opettajien on hankala puuttua kiusaamiseen, koska kiusattu ei useinkaan kerro asiasta kenellekään. Tässä astuu uusi tekniikka apuun.

Kiusaaminen aikuisten tietoon

- Palveluun voi liittää esimerkiksi lapsen kännykän sekä Facebook- että sähköpostitilit. Sen jälkeen sovellus valvoo viestiliikennettä etsien tiettyjä kiusaamiseen liittyviä sanoja ja esimerkiksi tuntemattoman henkilön tekemiä tapaamisehdotuksia. Ohjelma ilmoittaa näistä vanhempien tietokoneelle. Se tunnistaa muun muassa puheen ja kääntää sen ymmärrettäväksi tekstiksi, kertoo Petteri Lehtonen, yksi ohjelma kehittäjistä.

- Ohjelman asennus on aina lapsen ja vanhemman välinen yhteinen sopimus. Lapsen yksityisyyttä tulee tässäkin kunnioittaa. Lapsen luotetuiksi tallennettuja ystäviä ei valvota lainkaan. Ohjelma on vasta koeasteella, ja siitä tulee myöhemmin käyttömaksullinen versio.

[...]

http://yle.fi/alueet/turku/2011/07/nettikiusaaminen_kuriin_uudella_tekniikalla_2701837.html

Nerokasta. Mielestäni tuo olisi loistava idea. Niin kauan kuin lapset asuvat vanhempiensa katon alla ja vanhemmat kustantavat heidän elämisensä, on vanhemmilla myöskin oikeus päättää ko. ohjelmiston asentamisesta.

[Saippuakupla]

Nerokasta. Mielestäni tuo olisi loistava idea. Niin kauan kuin lapset asuvat vanhempiensa katon alla ja vanhemmat kustantavat heidän elämisensä, on vanhemmilla myöskin oikeus päättää ko. ohjelmiston asentamisesta.

Itse voisin olettaa, että tällainen ohjelma on tulevaisuudessa koulujen käytössä, jolloin ohjelma valvoo kaikkea koulun tietokoneilla tapahtuvaa viestiliikennettä.

[asdasdasdasd]

Kaikki koulujen kiusaamisen vähentämisohjelmat on kyllä niin pahasti vieraantunut oikeasta maailmasta, että ei lisää rahaa niihin kaataminen tule mitään auttamaan. Siis koko hommaan lähdetään ihan väärällä jalalla.

Koulujen yksityistäminen ei olisi mitenkään huono vaihtoehto, ja itseasiassa tarkottaisi kaiken järjen mukaan halvempaa opetusta. Mutta koulujen yksityistäminen ei ole itsessään ratkaisu kiusaamis ongelmaan. Muutenkin saattaa olla, että myös laeissa on vikaa.

Tässä keskustelussa ei valitettavasti muuten ole kertaakaan vielä mainittu siitä, että opettajaakin voidaan kiusata. Ja opettajatkin yrittää usein saada luokalta "sosiaalisuus pisteitä" ja siis olla myös kiusaajia.

Silti voin sanoa, että koulujen välitunti valvonta ja valvonta jopa tunneilla kusee ja pahasti. Myös liikuntatunnit pitäisi ihan suosiolla poistaa ja pakottaa oppilaat mielummin vaikka jonkun liikunta harrastuksen pariin. Ei välttämättä mitenkään merkittävin asia, mutta uskoisin tällä olevan merkitys myös paremmalle oppilaitten kunnolle ja liikunta taidoille.

Paras tapa estää ryhmä kiusaaminen on muuten varmaankin vaihtaa ryhmää riittävän usein. Mielesäni yksi syy, miksi lukiossa touhu näyttää miltein poikkeuksetta paljon sivistyneemmältä on iän lisäksi se, että ryhmiä vaihdetaan usein. Väli tunnit myös vietetään eri ryhmissä. Näin ei ehdi syntyä samanlaisia "ryhmä stereotypioita", jossa yhtä henkilöä kiusataan.

[JR]

En minä tiedä, mutta minä olen lopettanut mukuloitten kiusaamisen käskemällä lopettaa. Jos ei ole loppunut, niin seuraavaksi ärähdän: Jo nyt on helvetti! Siihen kohtaan yleensä loppuu meidän suvun ja naapuruston muksujen nahistelut.
Toisen haukkumisen ja moittimisen taas olen lopettanut vittuilemalla kiusaajan maan rakoon, eivät muuten toista kertaa lähde sanasotasille.
Tuntuvat arvostavan minua nuo nallikat, tervehtivät aina ja usein tulevat juttelemaan.

[Saippuakupla]

Esimerkki yksityiskoulusta Helsingissä, joka saa valtionapua, jolloin lukukausimaksut pysyvät naurettavan edullisina = 336,50€.

[TheHabati]

Eipä sillä rahalla ole väliä, mutta sillä jos annettaisiin opettajille oikeudet sanoa pikku kultamussukoille turpa kiinni. Tämä olisi minutkin pelastanut koulukiusaamiselta, ei sitä niin pienenä vielä tajunnut, että jos olisi antanut nyrkin puhua, olisi varmasti tepsinyt(kukkahattutädit ei tätä tietenkään hyväksy)

[Malmi]

Minulla on tämän threadin luku vielä kesken, mutta ajattelin lisätä ihan vaan omat kokemukset ja aatokset. Pistän vaikka terapian piikkiin.

Itse koin kiusaamista koulussa usealtakin kiusaajalta, mutta se ei ikinä kohdistunut vain ja ainoastaan minuun. Jos olit hyvä koulussa, näytit erilaiselta tai oli erilaiset kiinnostukset (kuten itsellä tietokoneet, tekniikka ja videopelit.) Sellaista päivittäistä vittuilua ja tönimistä millä osoitettiin oma tärkeys ja ketkä oli "koulun kingejä."
Kiusasin itse vain yhden kerran ala-asteella, jonka jälkeen pyysin heti anteeksi ja kadun vielä tänäkin päivänä vaikka päädyimme kavereiksi kiusatun kanssa.

Muistelen koko peruskoulua (ja osittain lukiota) paskimpana ajanjaksona koko elämässäni. Tänä päivänä kaikki se töniminen ja vittuilu näkyy lähinnä omana kyynisyytenä , äkkipikaisuutena (en tarkoita fyysistä äkkipikaisuutta) ja siinä, että en siedä epäoikeudenmukaisuutta itseni tai muiden tapauksessa.

Onkin mielenkiintoista nähdä noita entisiä "koulun kingejä" tänä päivänä. Harva on pitkälle ponnistanut, alkoholisteja, narkkareita ja muutenkin heikosti menestyneitä.

Tulee mieleen kaverin tarinat siviilipalveluksesta ala-asteella. Omien sanojensa mukaan lapset on "ihan täysiä kusipäitä." Kukaan opettajista ei uskaltanut puuttua kiusaamiseen tai perseilyyn. Kaverini ei tarvinnut tosin huolehtia virastaan, joten hän pystyi pitämään kuria välitunnilla ja luokassa.
Eräs opettajista totesi (nainen), että "on hyvä, että meillä on edes yksi mies talossa."

Että sellaista.

[qwerty]

Otsikkoon vastaus. Ei pidä. Hyvä summa tähän on tasan nolla.

Kiusaamista on niin kauan kuin lapsiakin.   

[requiem]

Kaikki koulujen kiusaamisen vähentämisohjelmat on kyllä niin pahasti vieraantunut oikeasta maailmasta, että ei lisää rahaa niihin kaataminen tule mitään auttamaan. Siis koko hommaan lähdetään ihan väärällä jalalla.

Juuri näin. Luultavasti tällä lisärahan kippaamisella vain saataisiin aikaan jonkin "valvovan" kiusaamisenestämisviskaalin viran perustaminen. Oikea ratkaisu olisi kiusaamista ehkäisevien resurssien vapauttaminen, siis lainsäädännön rukkaaminen maalaisjärkiseen suuntaan. Tällä ei tietenkään tarkoiteta paluuta millekkään karttakepillä tapahtuvan ojentamisen aikakaudelle, vaan opettajan auktoriteetin palauttamista.

Onneksemme vielä jotkin vanhemman liiton opettajat viittaavaat kintaalla tärähtäneille nykykäytännöille, usein tästä mahdollisuudesta he saavat kuitenkin kiittää työpaikkansa sijottumista johonkin pieneen kyläkouluun. Olisikin hauska nähdä jonkun hienot teoriat osaavan akateemikon ilme, kun hän pöllähtäisi näkemään tällaisen maalaisjärkisen pedagogin opetusta  

Mutta tulokset ja vanhempien tyytyväisyys ratkaisee, ja tässä on harvoin maalaisjärkisen pedagogin voittanutta. Vaikka se asialle vihkiytynyt akateemikko näkisin tämän sotivan täysin hänen teorioitaan vastaan.

Koulujen yksityistäminen ei olisi mitenkään huono vaihtoehto, ja itseasiassa tarkottaisi kaiken järjen mukaan halvempaa opetusta. Mutta koulujen yksityistäminen ei ole itsessään ratkaisu kiusaamis ongelmaan. Muutenkin saattaa olla, että myös laeissa on vikaa.

Koska koululaitoksen täysyksityistäminen on suurelle yleisölle aivan liian radikaali ehdotus, niin ehdotankin lapseen käytettävän julkisen rahan sitomista koululaiseen. Tämä rahasumma määräytyy sen perusteella mitä kunta itse on valmis panostamaan per sierainpari. Sitten lapsen vanhemmat päättävät mikä ratkaisu on paras, olipa se sitten lähin julkinen koulu, vähän kauemapa oleva julkinen koulu, yksityisen koulufirman tarjoama vaihtoehto, kotiopetus tai vaikkapa kyläyhteisön puolesta käyntiin potkaistu kyläkoulu.

Nyt yksi ongelma on juuri kunnan monopoli näissä päätöksissä. Jos se vaikkapa päättää ajaa kyläkoulut alas asukkaiden mielipiteestä piittamatta, niin asukkaat voivat vain sopeutua päätökseen - tai itkeä ja sopeutua.

Lakipuoli tulikin jo käsiteltyä aikaisemmin.

edit - pari unohtunutta sanaa lisätty

[valkobandiitti]

Pitää ettei tule lisää paaperoita poliisipäälliköiksi

[valkobandiitti]

"poikamiehiä"?

[Saippuakupla]

Vähän aiheen vierestä, mutta silti todella asiallista toimintaa. Tosin puuttumisessa saa kyllä olla varovainen, jotta ei itse saa syytettä.

IL: Kiusatusta sankariksi
Koulukiusatuksi itsekin joutunut kuopiolainen Juho Pasanen, 22, puuttui kadulla kohtaamaansa väkivaltaan.

[valkobandiitti]

Mikä yhdistää kouluammuskelija Matti Saarta ja Pekka-Eric Auvista sekä paloittelumurhaaja Markus Pönkää? Kaikki olivat pitkäaikaisen koulukiusaamisen uhreja.

Kaikenikäisiä ihmisiä kiusataan töissä ja koulussa, mutta erityisesti lasten kokemaan kiusaukseen pitäisi mielestäni puuttua seuraavista syistä: Lapset ovat aikuisia julmempia, kiusattu lapsi ei aina osaa puolustautua, eikä kiusatulla lapsella ole mahdollisuutta vaihtaa ympäristöä yhtä helposti kuin aikuisen.

Kiusaamista voitaisiin torjua esim. kyselemällä lapsilta tietyin väliajoin ulkopuolisen henkilön suorittamassa kahdenkeskisessä haastattelussa, että joutuvatko he kiusatuksi nykyisessä koulussaan. Jos joutuvat, niin kiusaaminen voitaisiin estää siirtämällä kiusattu ja kiusaajat eri luokkiin tai jopa eri kouluihin. Itse en usko että kiusaajien valistaminen tai yhteiset palaverit auttavat, vaan ne voivat jopa pahentaa tilannetta,

Maksaisin mielelläni lisää veroja, jos niillä kustannettaisiin kiusattujen lasten taksikyytejä kotiovelta sellaiseen kouluun, jossa heitä ei kiusata. Itseasiassa en edes keksi parempaa käyttöä verovaroille.

Kertokaas mielipiteitänne koulukiusaamisesta.

Kyseisiä herroja yhdisti myös vakaumuksellinen poikamieheys.

Kun minä kävin koulua 60-80 luvuilla luokkakoot olivat koulukuvista laskien noin 40 oppilasta. Kouluavustajia ei ollut. Minua ei kiusattu enkä minä kiusannut muita.

Lapseni ovat ylä-asteella ja luokkakoot ovat 18 ja 20. Opettajan lisäksi suurimmalla osalla tunneista läsnä on kouluavustaja. Resurssit ovat siis jo nyt nelinkertaiset. Pitäisikö joka piltillä olla henkilökohtainen avustaja/henkivartija estämässä kiusaamisen ja kiusatuksi joutumisen?
Ongelma on minun mielestäni opettajien taso, 65% ilmoittaa olevansa kasvissyöjiä ja varmasti loputkin on jonkun sortin puna/viher/ituhippejä.

[Whomanoid]

Etenkin yläasteen opettajien henkinen auktoriteetti pitää palauttaa arvoonsa ja kouluttaa heidät sitä näyttämään ja ylläpitämään. Myös opettajankoulutusvalinnoissa kyky auktoriteettiin tulee ottaa huomioon yhtenä kriteerinä. En tarkoita, että opettajalla olisi oikeus fyysiseen väkivaltaan muutoin kuin estämis- ja itsepuolustusmielessä, vaan joka kouluun pitää saada fyysiseen voimankäyttöön oikeutettu vahtimestari tai muutama, joilla on opettajan/rehtorin toimeksiannosta mahdollisuus panna oppilas ruotuun voimakeinoin. Vahtimestarin oikeuksin varustettu henkilö voisi toimia myös välituntivalvojana jolloin opettajat voisivat keskittyä paremmin opettamiseen. Jos tämä vaatii enemmän rahaa, niin se kannattaa siihen ehdottomasti sijoittaa.

[Ernst]

Opetustoimeen perehtyneet hoi! Onko peruskouluissa annettava opetus edelleen julkista siinä merkityksessä, että sitä voi mennä seuraamaan paikan päälle. Oppitunteja, välitunteja?

[Whomanoid]

Opetustoimeen perehtyneet hoi! Onko peruskouluissa annettava opetus edelleen julkista siinä merkityksessä, että sitä voi mennä seuraamaan paikan päälle. Oppitunteja, välitunteja?

On julkista ja saa mennä oppituneillekin, kunhan se tehdään sovitusti ja yhteistyössä. Olikos se Espoossa, jossa taannoin ongelmaluokan vanhemmista osa puuttui järjerjestyshäiriöihin lähettämällä jonkun vanhemmista kuunteluoppilaaksi luokan ongelmallisimmille tunneille. Ulkopuolisen vanhemman läsnäolo rauhoitti tilanteen tehokkaasti. Tämä oli tietysti hätäratkaisu eikä tällaista pidä omaksua pysyväksi käytännöksi.

[Sarppi]

Ulkopuolisen kriteerilistaan tarkentava kysymys - mitä tarkoitat tuolla "jää kiinni kiusaamisesta"?

Helppo soveltaa, jos puhutaan jostain tönimisestä käytävällä tai nastasta tuolilla (näennäisen yksittäisiä tilanteita), mutta miten lista suhtautuu siihen, että kesken lukuvuoden paljastuu vaikkapa, että Jaana levittää Jatasta juoruja ja huhuja muiden tyttöjen keskuuteen, eikä Jattaa enää valita tunneilla ryhmän jäseneksi, hänen kanssan puhuta, tai jos opettaja pakottaakin olemaan samassa ryhmässä, niin mulkoillaan vaan ja tehdään työt muiden ryhmän jäsenten kesken. Tällainen jää helposti huomiotta opettajan taholta ja jatkuu siksi niin pitkään. En vaan osaa luokitella tällaista, että "5 kertaa".