Mitä virkaa on parlamentarismilla?

[Kimmo Pirkkala]

Niklas Herlinin blogista inspiroituneena jäin ihmettelemään, minkä ihmeen takia parlamentarismi on nostettu demokratian ohella joksikin pyhäksi lehmäksi, jota pitää kunnioittaa ja jonka vastustaminen on ihan kaameata?

http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/83757-tarvitsemme-timo-soinin-jarjen-aanen

Onko kyse vain siitä harhasta, että termit "parlamentarismi" ja "demokratia" sekoitetaan iloisesti keskenään?

Toisin kuin demokratia, jota varmasti on syytäkin kunnioittaa, ei parlamentarismi ole mikään itseisarvo. Parlamentarismi tarkoittaa vain poliittista järjestelmää, jossa toimeenpanovallan on nautittava lainsäädäntöelimen luottamusta. Demokratia toimii varsin hyvin, ehkä jopa paremminkin ilman parlamentarismia niin, että kansa valitsee suoraan toimeenpanovallan käyttäjän (presidenttivaltainen järjestelmä, kuten mm. USAssa ja Ranskassa).

Jos halutaan järjestelmä, jossa toimeenpanovallan mandaatti on mahdollisimman suoraan kytköksissä kansan vaaleilla ilmaisemaan tahtoon, on parlamentarismi itse asiassa ristiriidassa demokratian kanssa lisätessään välikäsiä toimeenpanovallan käyttäjän valintaan.

Nykyisellään parlamentarismia on syytäkin Suomessa arvostella, sillä se ei yksiselitteisesti toimi puoluekurin maassa, jossa tosiasiallisesti kansanedustajat ovat hallituksessa istuvien puoluejohtajien käskyvallan alla. Täysin vastaanpanematon todiste tästä on se, että Suomessa hallitus on viimeeksi kaatunut eduskunnan epäluottamuslauseeseen... milloin? Ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen ei sellaista ole tapahtunut.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Parlamentarismi

[TJK]

Parlamentarismin puolta vahtivat apinan raivolla parlamentaarikot suurine verkostoineen. Demokratia ei tietenkään ole samaan malliin intresseissä.

Parlamentarismi on syntynyt ikään kuin sattumalta, kun kuninkaat on haluttu pitää nimellisesti valtionpäämiehinä. Näin ollen järjestelmässä ei ole ollut tilaa vallan kolmijaon mukaiselle toimeenpanevalle elimelle ja lainsäädäntövallan lisäksi sekin on valunut parlamenteille.

[Whomanoid]

Wekkulille: Kritiikkisi on osuvaa siltä osin, että nykyäänhän Suomessa hallituksenmuodostajan päätehtävä on muodostaa mahdollisimman tukeva enemmistöhallitus, jotta se ei vaan kaatuisi eduskunnassa. Muu kuin hallituksen vallan kyseenalaistamattomuus on toissijaista. Siksi haalitaan kaikki mahdolliset hallituskumppanit mukaan ja luovutaan omistakin periaatteista ja vaaliohjelmista. Tämä turmelee parlamentarismin sinänsä oikean ja kunnioitettavan perusidean: hallituksen pitäisi nauttia eduskunnan luottamusta eikä päinvastoin. Ei sekään ole hyvä, jos hallitukset kaatuvat tämän tästä, mutta hallituksen ylivalta ja eduskuntaryhmien sisäinen pakkkokonsensus ovat huono juttu. Jokin tasapaino tässä välillä olisi hyvä. Suomessa pitäisi silloin tällöin olla vähemmistöhallituksiakin.

Sen sijaan en ole vakuuttunut presidenttivaltaisesta järjestelmästä (vrt. Kekkonen), vaikka Yhdysvaltoihin se saattaa sopiakin. Nimittäin se on vielä selkeämmin winner takes it all -järjestelmä. Senaatissa ja edustajainhuoneessa käydään kovaa osto- ja myyntilobbausta kahden puolueen välillä, mutta polarisoitunut kaksipuoluejärjestelmä tekee uudistukset (esim. jo 1960-luvulla alkanut sairausvakuutusuudistus) äärimmäisen vaikeiksi ja hitaiksi. Sitäpaitsi jenkkilän senaattorit ja edustajainhuoneen jäsenet eivät oikeasti ole edustava otos amerikkalaisista, vaan raha ratkaisee, kuka pääsee päättämään laeista. Edustavuus toteutuu ja kansan ääni kuuluu paremmin parlamentarismissa, kuten viime eduskuntavaaleissakin nähtiin.

Parlamentarismin perusidea on hyvä, mutta käytäntö tökkii. En silti vaihtaisi sitä mihinkään huonompaan. Parlamentarismin kipupisteisiin on puututtava. Parlamentarismi on jäänyt puoluejohtajien, heidän lehmänkauppojensa sekä vahvojen ministeriöiden virkamiesten vangiksi. Tästä syystä näen persujen menestyksen vaaleissa erittäin positiivisena asiana; sillä on parlamentarismia tervehdyttävä vaikutus. Vahvaa eduskuntaa ja oppositiota tarvitaan lähtökohtaisesti, jotta parlamentarismi voisi toimia. Vielä Koiviston aikaan presidentti oli se hallituksen päällä roikkuva Damokleen miekka, mutta sen KOKDEMKEPU on tehokkaasti nyt tuhonnut. Todelliset kriisiajat (sota ja katastrofit) ovat asia erikseen.

[Lemmy]

Parlamentarismin (äänestät mitä äänestät sama scheisse jatkuu) ja Presidentismin (Kekkoslovakia) välillä valinnan teko on yhtä helppoa kuin herpeksen ja syyhyn.

[repo]

Wekkuli teki erinomaisen keskusteluavauksen. Toivottavasti pystyn osaltani edistämään tätä mielenkiintoista ja tärkeää keskustelua. Mutta luettuani Wekkulin linkkaaman Herlinin kirjoituksen, en voi kuin ihmetellä, miten Wekkuli inspiroitui ja päätyi Herlinin kirjoituksesta tähän avaukseen. Ainoa mieleentuleva tekijä on varsin raadollinen: kirjoituksessaan Herlin vain raiskaa parlamentarismia ja antaa välillistä tukea Kiviniemelle (viittaus: 2011-09-19 US: Mari Kiviniemelle riitti – syynä Halla-aho). Muistutettakoon, että N. Herlin on monesti yhdistetty Keskustan kannattajaksi ja taustavaikuttajaksi.

Itse Wekkulin esittämään kysymykseen ja Whomanoidin ajatuksiin tekee mieli kommentoida mahdollisimman lyhyesti, että voima tarvitsee aina vastavoimansa. Minusta Presidentti-instituutio ja Eduskunta-instituutio täydentävät toisiaan erimuotoisina järjestelminä. Mikä nyt on mennyt vikaan, on se, että Eduskunta on saanut ylivallan. Sillä ei ole mitään oikeita pidäkkeitä ja Eduskunta (tai sen instituution nimissä toimivat poliitikot) on liiaksi päässyt raiskaamaan parlamentarismia juuri siten kuin Wekkuli esittää:

Nykyisellään parlamentarismia on syytäkin Suomessa arvostella, sillä se ei yksiselitteisesti toimi puoluekurin maassa, jossa tosiasiallisesti kansanedustajat ovat hallituksessa istuvien puoluejohtajien käskyvallan alla. Täysin vastaanpanematon todiste tästä on se, että Suomessa hallitus on viimeeksi kaatunut eduskunnan epäluottamuslauseeseen... milloin?

Nyt Eduskunta aikoo raiskata Suomen valtion valtiosäännön perustuslainmuutoksen yhteydessä. Miksi?

Koska mikään eikä kukaan pysty kyseenalaistamaan ja valvomaan itse lainsäätäjää. Itse pohdin tätä asiaa tässä Homma-ketjussa, jonka nimimerkki Fimbulvetr aloitti hyvin asiantuntevilla ja vastaansanomattomilla näkemyksillä.

"Poliittinen vastuu" ei ole oikeasti toimiva valvontamekanimi Eduskunnalle ja poliitikoille. Tämä korostuu varsinkin nyt, kun "vallanvahtikoira" media on osoittautunut enemmänkin vallanverikoiraksi, joka uhkaa ja demonisoi kaikkia valtaestablismenttiä uhkaavia tekijöitä. Röyhkeyden huippuna voidaan pitää sitä, että media on iskenyt hampaansa kansaan, jolle valta perustuslain kirjaimen ja demokratian periaatteiden mukaan kuuluu.

[Nuivanlinna]

Jo se että ministeri istuu itse eduskunnassa äänestämässä omasta luottamuksestaan on kummallista, (vain?) minun mielestäni.

En kaipaa hallitusten kaatumiskierrettä mitenkään, mutta edes sitä että hallituksen esitykset eivät menisi 100%:sesti läpi eduskunnassa olisi jo jotain parlamentarismiin viittaavaa.
Entä jos olisi kaikkien puolueiden hallitus jonka ministerit eivät istuisi eduskunnassa, vaan olisivat antaneet mahdollisen kansanedustajapaikkansa varamiehelle hyvä.

[Kullervo Kalervonpoika]

Olen näitä aikaisemminkin kommentoinut, mutta kertaus on hyvästä.

Parlamentarismi on härskeintä harvainvallan naamioimista kansanvallaksi. Perusteita väitteelleni löytyy tuolta, tuolta ja tuolta.

[Whomanoid]

Ongelma ei minusta ole lainsäätäjien liian suuri valta, vaan se, että kansanedustajat ovat puolueinstitutioidensa, johtajiensa ja lait valmistelevien (usein poliittisin perustein, mutta ei kansanvaltaisesti valittujen) virkamiesten tosiasiallisina vankeina.

Presidentti, joka saattoi hajottaa hallituksen, oli tarpeellinen. Mutta siinäkin oli väärinkäytöksen mahdollisuus niin kauan kuin puolueet valitsivat presidentin. Vaikka Koivisto oli ylimenokauden presidentti, niin juuri tuolloin puntit olivat minusta kohtuuhyvin tasan vallan eri toimijoilla. Ja lisäksi tuli suora presidentinvaali.

Mutta 1990-luvun lamasta lähtien oltiin tähän kevääseen saakka koko ajan menossa parlamentarismin toiseen äärilaitaan eli kolmen vahvan puolueen konsensuspohjaiseen partokratiaan, jossa pääministeripuolueelle on hiljaisesti hyväksytty lähes diktaattorin valta vedoten jatkuvaan kriisiin tai nurkan takana vaanivan kriisin torjumiseen. Tämä jatkuva uhkakuvilla pelaaminen on syönyt kansanedustajilta todellista valtaa. Reilumpaa olisi sitten nimittää virkamieshallitus, jos kerran mitään vaihtoehtoja ei ole.

Keväästä 2011 lähtien on ollut mahdollisuus taas etsiä parempaa tasapainoa.

[Marko Parkkola]

Mitenkä jos korjaisi tilannetta niin, että luottamusäänestykset eduskunnassa tehtäisiin suljettuna äänestyksenä? Puoluejohto ei saisi selville kuinka edustajat ovat äänestäneet, jolloin edustaja voisi (ehkä) äänestää omantunnon mukaan, kuten perustuslakikin vaatiin.

[Whomanoid]

Minusta parlamentarismia voidaan tukea myös näin:

1) Poliittiset virkanimitykset loppukoot ja tilalle oikeita asiantuntijoita ministeriöihin ja hallintoon.

2) Arvonsa tunteva media ryhtyköön toteuttamaaan sille kuuluvaa yhteiskunnallista tehtävää vallan analysoijana ja kriitikkona. Vaalirahajupakan hoito oli pieni toivonpilkahdus.

3) Lisää sekä neuvoa-antavia että lainsäätäjiä sitovia kansanäänestyksiä tärkeimmistä asioista.

4) Puolueet valitkoot kansanedustajaehdokkaiksi fiksuja ja hyvämaineisia kansalaisia enemmän puoluekoneistonsa ulkopuolelta ja vähemmän kasvattamojen broilereita.

[Whomanoid]

Mitenkä jos korjaisi tilannetta niin, että luottamusäänestykset eduskunnassa tehtäisiin suljettuna äänestyksenä? Puoluejohto ei saisi selville kuinka edustajat ovat äänestäneet, jolloin edustaja voisi (ehkä) äänestää omantunnon mukaan, kuten perustuslakikin vaatiin.

Sitten ei kyllä äänestäjäkään näe, miten hänen ääntään tässä käytetään.

[repo]

Mitenkä jos korjaisi tilannetta niin, että luottamusäänestykset eduskunnassa tehtäisiin suljettuna äänestyksenä? Puoluejohto ei saisi selville kuinka edustajat ovat äänestäneet, jolloin edustaja voisi (ehkä) äänestää omantunnon mukaan, kuten perustuslakikin vaatiin.

Sitten ei kyllä äänestäjäkään näe, miten hänen ääntään tässä käytetään.

Hyvä ehdotus ja vasta-argumentti. Kysymys "Miten?" jää edelleen odottamaan vastausta...

Minusta parlamentarismia voidaan tukea myös näin:

Joo, mutta Miten? Tehostan kysymystä sanomalla, että esityksesi kalskahtavat korviini naivismilta ellei vastata, miten niihin päästään.

[Marko Parkkola]

Mitenkä jos korjaisi tilannetta niin, että luottamusäänestykset eduskunnassa tehtäisiin suljettuna äänestyksenä? Puoluejohto ei saisi selville kuinka edustajat ovat äänestäneet, jolloin edustaja voisi (ehkä) äänestää omantunnon mukaan, kuten perustuslakikin vaatiin.

Sitten ei kyllä äänestäjäkään näe, miten hänen ääntään tässä käytetään.

Totta. Onko Suomi siis puolueiden panttivankina? Retorinen kysymys. Käytännössähän näin on.

[JmR]

Nykyisellään parlamentarismia on syytäkin Suomessa arvostella, sillä se ei yksiselitteisesti toimi puoluekurin maassa, jossa tosiasiallisesti kansanedustajat ovat hallituksessa istuvien puoluejohtajien käskyvallan alla.

Näin on.Valta keskittyy puolueiden ylimmälle johdolle, noin 5 henk per puolue.

Lisäksi puolueiden väliset diilit tämä sulle, tämä mulle ovat täysin demokratian vastaisia.

Esim. Suomeen ei rakenneta seuraavaa yhdinvoimalaa, koska vihreät ( kannatus 5%) ei suostunut hallitukseen muuten.

Varmasti yli puolet kansasta haluaisi uuden voimalan, koska sähkön hinta laskisi.

[Kimmo Pirkkala]

luettuani Wekkulin linkkaaman Herlinin kirjoituksen, en voi kuin ihmetellä, miten Wekkuli inspiroitui ja päätyi Herlinin kirjoituksesta tähän avaukseen.

No Herlinin kirjoituksella ja avauksellani ei nyt oikeastaan mitään yhteyttä olekaan, muuta kuin se oivallus, että Herlinin kirjoituksesta tuli sellainen ajatus, ettei hän oikeasti ymmärrä mitä on parlamentarismi. Tai sitten hän käyttää sanaa väärin.

Mielestäni tuo väärinymmärtämättömyys tai sanan väärinkäyttö on monesti muulloinkin tullut vastaan. Presidentin valtaoikeuksien kaventamista on mm. perusteltu parlamentarismilla, ikään kuin se parlamentarismi olisi joku absoluuttisen hyväksi todettu tapa hallita. Nykyolosuhteissa se on tosin vain naamiointiyritys puolueiden vallan kasvattamiselle. Nykysuomessa parlamentarismi = puoluekratia. Maata hallitaan puoluetoimistoista käsin ja parlamentti on vain kumileimasin.

Joskus ennen vanhaan parlamentarismi on varmasti ollut ihan toimiva systeemi, mutta nykyisellään käsitteen 'ylentäminen' on mielestäni aivan järjetöntä. Selvästikin yritetään luoda vaikutelmaa, että parlamentarismi olisi yhtä kuin demokratia, mikä on törkeä valhe.

[Kimmo Pirkkala]

Semmoinen tuli vielä mieleen, että mikä on johtanut puolueiden valtaan? Tietenkin se, että vain jonkun puolueen listoilta voit käytännössä tulla valituksi eduskuntaan, et mitenkään muuten. Ja jos et ole nätisti, et pääse listoille vaaleissa.

Voisiko tälle tehdä jotain? Entä jos istuvalta kansanedustajalta ei voitaisi kieltää listoille pääsyä seuraavissa vaaleissa? Tai peräti jos vaalilistoille pääsemiseen riittäisikin pelkkä ehdokkaan oma ilmoitus, eikä puolueella olisi valtaa estää ehdokkuutta?

[l'uomo normale]

Voisiko tälle tehdä jotain? Entä jos istuvalta kansanedustajalta ei voitaisi kieltää listoille pääsyä seuraavissa vaaleissa? Tai peräti jos vaalilistoille pääsemiseen riittäisikin pelkkä ehdokkaan oma ilmoitus, eikä puolueella olisi valtaa estää ehdokkuutta?

Sata allekirjoitusta, niin pääset ehdokkaaksi. Viidellä tuhannella allekirjoituksella saa puolueen. Vähästä perussuomalaitkin aloittavat. Yhdistysten vapauteen ei tule puuttua.

Jonkinlainen perustuslakituomioistuin ja yksilönvapauksien korostetumpi suoja perustuslaissa voisivat auttaa. Kentie myös kansanedustajien, ministerien ja korkeimpien virkamiesten virkakausien rajoittaminen sekä paikallisen itsehallinnon vahvistaminen.

[mossad]

 
Onko niin että hallitusohjelma lukitsee kaikki asetelmat. Eli eduskuntaa ei saada äänestämään "kansan asioista" .. esim. Pakkoruotsi?

[repo]

Tämän ketjun aiheeseen liittyen mitään häpeätön lainaus toisesta ketjusta.

Kyllä, mutta pelkona tässä onkin että tässä yritetään tehdä EU:sta eromisesta vielä vaikeampaa kuin pelkkä yksinkertainen enemmistöpäätös. Jos nykyinenn esitys hyväksytään ja sen jälkeen tulkitaan että EU:sta eroaminen vaatii perustuslain muutoksen, tarvitaan vähintään 133 edustajaa kahdessa eduskunnassa että saadaan perustuslaki muutettua tai 167 edustajaa jos muutos tahdotaan tehdä yhdessä eduskunnassa.

Ymmärrän, mutta perustuslakivaliokunnan kannan kai kuitenkin määrää (kaikissa tilanteissa) sen yksinkertainen enemmistö, eli sama osuus, joka minimissään kuitenkin vaadittaisiin suuressa salissa.

Onko Suomen perustuslakivaliokunta antanut Suomen valtion perustuslain muutoksen oleellisista osista virallista kannanottoa?

[...]
Heidän pitäisi olla asiantuntijoita.

He ovat poliittisia apinoita valitsevassa poliittisessa päätöksentekokulttuurissa, joka rikkoo jo itsessään perustuslain kirjainta kansanedustajan riippumattomuudesta puoluekratiasta. Näin perustuslakivaliokunta ei ole mikään tuosta poliittisesta päätöksentekokulttuurista mahdollisimman riippumaton taho, joka yrittäisi varmistaa jo lakien valmistelussa, että lainsäätäminen tuottaisi kansakunnan kannalta mahdollisimman hyviä lakeja.

Lainauksesta helppo johtopäätös on, että Eduskunnan valiokuntien tulisi mitä ilmeisimmin olla vähintään puolueista riippumattomia tai jopa kansanedustajista riippumattomia asiantuntijaelimiä, joiden valinta tapahtuisi jollain riippumattomalla tavalla X.

Mitä iloa valiokunnat todellisuudessa tuovat parlamentarismin toimintaan, mikäli ne ovat joko samanmielisiä hymistelykerhoja tai armosta eriävät näkemykset kirjaava juntta-kerho? Kummankin kerhon teatteriin kuuluu asiantuntijoiden kutsuminen kuultavaksi.

[Kullervo Kalervonpoika]

Lainauksesta helppo johtopäätös on, että Eduskunnan valiokuntien tulisi mitä ilmeisimmin olla vähintään puolueista riippumattomia tai jopa kansanedustajista riippumattomia asiantuntijaelimiä, joiden valinta tapahtuisi jollain riippumattomalla tavalla X.

... josta johtopäätöksestä on enää lyhyt askel kansanedustajien tarpeettomuuden toteamiseen.

Tilalle suora demokratia, jossa asiantuntijat valmistelevat ja kansa päättää.

[Whomanoid]

Kukas käy töissä, kun koko ajan pitää olla painamassa äänestysnappia  kansanäänestyksessä?

[Kullervo Kalervonpoika]

Suoraa demokratiaa pitäisi käyttää lähinnä vain parlamentarismia korjaavana välineenä. Siten en kannata kansanedustajista luopumista.

Se on mielipiteesi, johon Sinulla on oikeus. Kansanedustajat ja puoluelaitos ovat oman näkemykseni mukaan käenpoika suomalaisen kansanvallan pesässä.

Sen sijaan perustuslakivaliokunta tulisi lakkauttaa ja perustuslakivaliokunnan tilalle pitäisi perustaa perustuslakituomioistuin.

Tästä olen samaa mieltä kanssasi.

[Kullervo Kalervonpoika]

Kansanedustajat ja puoluelaitos ovat oman näkemykseni mukaan käenpoika suomalaisen kansanvallan pesässä.

Tämä on tilanne tällä hetkellä, koska edustuksellinen demokratia mahdollistaa kansanvallan väärinkäytön.

Suoran demokratian välineiden tuomisella edustuksellisen demokratian tueksi kansalaiset pystyisivät puuttumaan kansanvallan väärinkäyttöön ja korjaamaan parlamentarismin heikkouksia.

Siten puhdas edustuksellinen demokratia ei ole paras mahdollinen poliittinen järjestelmä.

Minä näen edutuksellisuuden yhteisistä asioista päättämisen yhteydessä lähinnä ikävänä jäänteenä menneiltä ajoilta.

Jos (ja joskus kun) valta hajautetaan alemmas ja lähemmäs kansalaisia, poliittiset puolueet ja edustuksellisuus ovat  kulkeneet tiensä loppuun.

[Jouko]

Nojoo. Parempaakaan systeemiä ei ole keksitty. Kansanäänestykset ovat OK, mutta ihan kaikista asioista niitä ei voi järjestää. Demokratia jää sivuun sillon kun kansakunta on vaarasssa. Silloin pitää olla vastuuntuntoisia johtajia. Ei hyvä tilanne enkä toivo ikinä sitä. Mutta näyttää vahvasti siltä että ajaudumme siihen.

[Whomanoid]

Nojoo. Parempaakaan systeemiä ei ole keksitty. Kansanäänestykset ovat OK, mutta ihan kaikista asioista niitä ei voi järjestää. Demokratia jää sivuun sillon kun kansakunta on vaarasssa. Silloin pitää olla vastuuntuntoisia johtajia. Ei hyvä tilanne enkä toivo ikinä sitä. Mutta näyttää vahvasti siltä että ajaudumme siihen.

Ei Suomi ollut diktatuuri edes sota-aikana, toisin kuin kaikki kanssasotijansa ja iso joukko vihollisistakin.

[Kimmo Pirkkala]

Nojoo. Parempaakaan systeemiä ei ole keksitty.

Siis olet sitä mieltä että parlamentarismia parempaa järjestelmää ei ole keksitty?

Olen eri mieltä. Presidenttijohtoinen järjestelmäkin, jossa toimeenpanovaltaa käyttävä 'hallitsija' on valittu suoraan vaaleilla (eikä poliittisin lehmänkaupoin puolueiden kesken) on parempi.

Ja sitäpaitsi se parlamentarismi ei toimi, sillä on naurettava ajatus, että hallituksen pitäisi nauttia eduskunnan luottamusta tilanteessa, jossa hallitus voi käskeä, mitä nappia kansanedustaja painaa.

[Kimmo Pirkkala]

Nojoo. Parempaakaan systeemiä ei ole keksitty. Kansanäänestykset ovat OK, mutta ihan kaikista asioista niitä ei voi järjestää. Demokratia jää sivuun sillon kun kansakunta on vaarasssa. Silloin pitää olla vastuuntuntoisia johtajia. Ei hyvä tilanne enkä toivo ikinä sitä. Mutta näyttää vahvasti siltä että ajaudumme siihen.

Ei Suomi ollut diktatuuri edes sota-aikana, toisin kuin kaikki kanssasotijansa ja iso joukko vihollisistakin.

Niinpä. Vai oliko Suomen johdossa montakin päättäjää, joka ei ollut saanut valtaansa demokraattisissa prosesseissa tai demokraattisissa prosesseissa valittujen johtajien valtuuttamina?

Ei yhtäkään. Koko Suomen komentoketju presidentistä ja armeijan ylipäälliköstä korpraaliin saakka oli demokraattisen lainsäädännön ja toimeenpanovallan tulosta. Kansan valitsemien valitsijamiesten valitsema presidentti luovutti ylipäällikkyyden eräälle Mannerheimille, joka ylensi ylimmät upseerit, jotka ylensivät alemmat upseerit jne kunnes oltiin sotamiestasolla. Ja jokaisen upseerin ja aliupseerin käskyvalta pohjautui lakiin, joka oli kansanedustajien säätämä.

Suomi oli sodan aikanakin demokratia mitä syvimmässä määrin. Muutamien vaalien väliinjäänti ei sitä muuksi muuta.

[Siili]

Ja sitäpaitsi se parlamentarismi ei toimi, sillä on naurettava ajatus, että hallituksen pitäisi nauttia eduskunnan luottamusta tilanteessa, jossa hallitus voi käskeä, mitä nappia kansanedustaja painaa.

Ei hallitus voi kansanedustajaa käskeä.  Nytkin kaksi hallituksen kansanedustajaa painaa nappeja keskeisessäkin asiassa aivan eri tavoin kuin hallituspuolueet ovat keskuudessaan sopineet.  Toki se on johtanut siihen, että eduskuntaryhmä ei tee yhteistyötä näiden kahden kanssa, mutta ei kai moinen boikotointi lainvastaista ole?  

[Kimmo Pirkkala]

Ja sitäpaitsi se parlamentarismi ei toimi, sillä on naurettava ajatus, että hallituksen pitäisi nauttia eduskunnan luottamusta tilanteessa, jossa hallitus voi käskeä, mitä nappia kansanedustaja painaa.

Ei hallitus voi kansanedustajaa käskeä.  Nytkin kaksi hallituksen kansanedustajaa painaa nappeja keskeisessäkin asiassa aivan eri tavoin kuin hallituspuolueet ovat keskuudessaan sopineet.  Toki se on johtanut siihen, että eduskuntaryhmä ei tee yhteistyötä näiden kahden kanssa, mutta ei kai moinen boikotointi lainvastaista ole?

Niin, siis ne kaverithan eivät enää ole 'hallituksen kansanedustajia', mitä se sitten tarkoittaakaan.

[Kullervo Kalervonpoika]

Olen eri mieltä. Presidenttijohtoinen järjestelmäkin, jossa toimeenpanovaltaa käyttävä 'hallitsija' on valittu suoraan vaaleilla (eikä poliittisin lehmänkaupoin puolueiden kesken) on parempi.

Itse asiassa  kunnallisdemokratiassahan ollaan siirtymässä tällaiseen malliin pormestarinvaalien kehittymisen kautta. Jos myös kaikki johtavat virkamiehet nimitettäisiin (määräaikaisiksi ja todellisella virkavastuulla) kansanvaaleilla (pätevistä ehdokkaista), kansanvalta lujittuisi siltäkin osin.

Meidän ei ehkä tarvitsisi nähdä kunnallistasolla Vantaalla juuri nähdyn farssin uusintaa - eikä pekkasaureja. Valtakunnallisella tasolla se tarkottaisi monon kuvaa persauksille kaiken maailman evabiaudeteille, mikkopaateroille ja ritvaviljasille.

Eikö kuullosta houkuttelevalta?

Ja sitäpaitsi se parlamentarismi ei toimi, sillä on naurettava ajatus, että hallituksen pitäisi nauttia eduskunnan luottamusta tilanteessa, jossa hallitus voi käskeä, mitä nappia kansanedustaja painaa.

Juuri näin.