Voiko maahanmuutosta keskustella, keskustellaanko siitä?

[Roope]

Susanna Niinivaara: Muisti pätkii

Ensin perussuomalaiset onnistuivat brändäämään itsensä maahanmuuttokriittisenä puolueena, ja sitten puolue onnistui sumentamaan meidän toimittajien muistia.

Perussuomalaiset toistavat sitkeästi, että Suomessa maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista on vaiettu ja varsinkin näitä ongelmia on hyssytellyt media. Viestimissä on väitteelle annettu tilaa ja perussuomalaiset ovat saaneet kiitosta siitä, että he ovat nostaneet vaietun aiheen keskusteluun.

Sitten pitäisi enää tajuta, mistä viestimet ovat tähän asti vaienneet. Väitän, että eivät ainakaan maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista. Todistusaineistoa löytyy vaikkapa vanhoista lehtijutuista.

[esimerkkejä lehtiuutisista 90-luvun alusta tähän päivään]

Sanomalehti Uusi Suomi tutkituttaa suomalaisten mielipiteet loppuvuodesta 1990. Selviää, että neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että Suomen viranomaisten tulisi pitää Neuvostoliitosta pyrkivät pakolaisryhmät rajojen ulkopuolella.

Viranomaisten ongelmat saavat viljalti palstatilaa uutisissa ja pääkirjoituksissa. Ulkomaalaiskeskuksen johtaja epäilee, että turvapaikanhakijoita tuodaan Suomeen "organisoidusti". Suomalaiset oppivat nopeasti, että kaikki organisoituminen ja järjestelmällisyys turvapaikanhaussa viittaa siihen, että hakija ei ole vilpittömin mielin turvan tarpeessa.

[esimerkkejä ulkomaalaisten rikollisuuden uutisoinnista]

Jos ja kun kiitämme perussuomalaisia maahanmuuton ongelmien nostamisesta vihdoin yhteiskunnalliseen keskusteluun, meillä pätkii muisti. Maahanmuutosta keskustelu ei ole uutta, ei edes ongelmista.

Perussuomalaiset ovat tuoneet keskusteluun mukaan vihaisen sävyn, joka ei siedä vastaväitteitä.

Ihmisiä muuttoliikkeessä 19.9.2011

...kun Halla-aho viittasi totalitaariseen keskusteluilmapiiriin, joka on yhteiskunnassa. Tämä on tällainen tyypillinen argumentti, jota niin sanotut maahanmuuttokriitikot koko ajan esittää, että maahanmuutosta muka ei saisi puhua Suomessa tai että on olemassa joku tällainen poliittisesti korrekti hegemonia, joka vaientaa ihmisiä. Samanaikaisesti Suomessa ollaan viime vuosina enemmän kuin koskaan puhuttu maahanmuutosta.

Väitteessä siitä, että vastoin median/perussuomalaisten/ns. maahanmuuttokriittisten luulotteluja maahanmuuton ongelmista on aina (Niinivaara) tai ainakin viime vuosina (Andersson) saanut avoimesti keskustella ja keskusteltukin, ja että muun väittäminen on silkkaa marttyyriksi heittäytymistä, voisi olla ainesta uudeksi standardiargumentiksi. Sitä on käytetty aika harvakseltaan, mutta nykyään yhä useammin.

Jos lähdetään ihan kirjaimellisesti siitä, saako puhua, niin toki saa. Hyvin harvoissa tapauksissa puhumista on estetty. Mieleen muistuu muutamia työntekijöiden maahanmuuttomielipiteistään saamia varoituksia ja erottamisia, mutta pääsääntöisesti sana on ollut vapaa. Ei kaikkialla, mutta ainakin internetissä, ainakin jossain siellä.

On kuitenkin hurskastelua väittää, että pelkkä internetin teoreettinen sananvapaus tarkoittaisi myös avointa keskustelua. Andersson mainitsi kommentissaan hegemonian, ja juuri viranomais- ja mediahegemonia teki maahanmuuton ongelmista keskustelun 90-luvulta lähtien käytännössä mahdottomaksi. Muutama uutinen poliisin tai maahanmuuttoviraston huolestumisista ei muuta tätä vielä miksikään.

Niinivaaran mainitsema mielipidekysely, jossa 80 prosenttia suomalaisista ei olisi halunnut päästää Neuvostoliiton kautta Suomeen pyrkiviä somaleita maahan, on kuvaava. Kansalaisilla oli selkeä kanta kiistanalaiseen asiaan, jossa oltaisiin perustellusti ja aikaisemman linjan mukaisesti voitu päätyä päinvastaiseenkin ratkaisuun, mutta sen jyräsivät mennen tullen poliitikot, viranomaiset, toimittajat ja ihmisoikeusaktivistit. Ei ollut puhettakaan, että asiasta olisi syntynyt mediassa todellista kansalaiskeskustelua ja että kansan enemmistön mielipide olisi sen jälkeen näkynyt tehdyissä päätöksissä.

Vielä 90-luvulla esimerkiksi somalien rikoksista saattoi etenkin sensaatiolehdissä maalailla turhankin leveälla pensselillä, mutta 2000-luvulle mennessä astuttiin poliittisen korrektiuden aikaan. Kuten muun muassa mediatutkija Pentti Raittila on todennut, niin tiedotusvälineet omaksuivat maahanmuuttoon ja rasismiin kasvatuksellisen näkökulman. Maahanmuuttajat pyrittiin esittämään myönteisessä valossa esimerkiksi tuomalla esiin maahanmuuttajien menestystarinoita. Maahanmuuttajien vastapariksi ja maahanmuuton kritisoijien prototyypiksi taas kehitettiin kuva rasistisista skinhead-nuorista. Sekä menestyviä maahanmuuttajia että väkivaltaisia skinejä oli oikeastikin olemassa, mutta todellisuutta latistavilla valinnoillaan media halusi tietoisesti tukea viranomaisia muokkaamalla ihmisten ajattelua ja yleistä ilmapiiriä maahanmuutolle myönteiseksi.

Tämä onnistui siinä mielessä, että vielä kymmenen vuotta sitten esimerkiksi eduskunnan täysistunnoissa käytiin pöytäkirjojen mukaan huomattavasti kovempaa vääntöä maahanmuutosta kuin lehdissä tai televisiossa, jossa tiedottamista suodatettiin korrektimpaan ja yhdenmukaisempaan muotoon. Toisaalta ongelmien maton alle lakaiseminen epäonnistui, kun 2000-luvun edetessä maahanmuuttokeskustelu löysi internetin myötä hiljalleen omat valtamediasta riippumattomat uomansa. Kävi niin, että ero virallisen totuuden ja internet-samizdatien paremmin kuvaaman todellisuuden välillä huomattiin niin suureksi, että valtamedia, poliitikot ja viranomaiset menettivät uskottavuutensa ja joutuivat maahanmuuttofraaseineen nopeasti laajenevan pilkan kohteeksi. Tuntuu siltä, että toimittajat ja päättäjät eivät edes osaa kaivata uskottavuuttaan takaisin.

Vielä ei ole saavutettu lähellekään normaalin keskustelun tilaa, enkä ole oikein varma, onko maahanmuuttokeskustelu edennyt substanssitasolla kovinkaan paljon kymmenen vuoden takaisesta. Volyymi on kasvanut, mutta se johtuu enimmäkseen valtavasti lisääntyneestä rasismista ja vihapuheesta keskustelemisesta, ei itse asiasta eli maahanmuuton kysymysten hahmottamisesta tai maahanmuuttopolitiikan valinnoista. Malliesimerkki tästä metakeskustelusta on tietenkin vääntää keskustelua siitä, voiko maahanmuuton ongelmista keskustella, siis niinku oikeesti...

Vastoin Niinivaaran väitettä on ihan oikeasti monia maahanmuuttoon liittyviä aiheita, joista viestimet ovat vaienneet täysin tai ainakin hyvin tehokkaasti tähän päivään saakka. Osasta niistä olen omalla vajavaisella tietämykselläni yrittänyt täällä kirjoitella, mutta osasta minulla ei varmaan ole vielä hajuakaan. Mitä tällaisia aiheita teille tulee mieleen ja mitä esteitä maahanmuuttokeskustelun tiellä vielä on, tai sanotaanko niin, että mitä rajapyykkejä siinä pitäisi vielä saavuttaa?

[orientexpressen]

Tuntuu, että on olemassa monia ihan perustavanlaatuisia kysymyksenasetteluja joita ei ole päästy käsittelemään laajemmin julkisuudessa.

Esimerkiksi se, että johtavat poliitikot ja isommat puolueet tunnustaisivat tosiasiat: turvapaikkamenettely on muuttunut lähes kokonaan normaalin siirtolaisuuden väyläksi, me emme tiedä keitä tulijat ovat tarkalleenottaen (ei vaatimusta henkilöllisyyden ja matkareitin luotettavasta selvittämisestä) ja humanitaarinen maahanmuutto tuottaa väistämättä suuria tappioita kansantaloudelle ja määrättyjä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia. Siinä vaiheessa, kun poliitikot sanovat todellisen mielipiteensä siitä miksi nämä premissit omaavia siirtolaisia tulisi/ei tulisi päästää maahan, ollaan saavutettu eräs tärkeä etappi rakentavan maahanmuuttokeskustelun tiellä.

Myös esimerkiksi kulttuurirelativismista ja onnistuneeseen kotoutumiseen vaadittavasta kulttuurisen assimilaation tasosta olisi erittäin tärkeä saada aikaan asiallista keskustelua. Alkaen sen tunnustamisesta, että kulttuurissa on pitkälti kyse yhteiskuntakäsityksestä ja sosiaalisen kanssakäymisen säännöistä, vaatteet, ruoka ym. ovat vain (valtaosin harmitonta) pintaa.

Nettikeskustelusta: Homman kaltaisten foorumien perusongelma on se, että ylivoimainen enemmistö keskustelijoista on samaa mieltä, jolloin yksittäiset toisinajattelijat saavat yleensä vastaansa valtaisan viestiryöpyn. Tämä estää käytännössä sen, että myös foorumin valtamielipiteen edustajat saataisiin seinää vasten koskien päättelyketjujensa heikkouksia (joita taatusti löytyy puolin ja toisin).

[MoonShine]

Nettikeskustelusta: Homman kaltaisten foorumien perusongelma on se, että ylivoimainen enemmistö keskustelijoista on samaa mieltä, jolloin yksittäiset toisinajattelijat saavat yleensä vastaansa valtaisan viestiryöpyn. Tämä estää käytännössä sen, että myös foorumin valtamielipiteen edustajat saataisiin seinää vasten koskien päättelyketjujensa heikkouksia (joita taatusti löytyy puolin ja toisin).

Totta, ongelma on kaikilla nettipalstoilla. Menepäs perho-onginta sivuille kehumaan verkkokalastuksen ihanuutta tai vauvapalstoille kertomaan lapsiperheiden saamien sosiaalisten tulonsiirtojen tulevan yhteiskunnalle ja varsinkin sinkkutalouksille liian kalliiksi.

Sama jos menisi yöllä snagarijonossa aukomaan päätä kokonaan toiselle aate- tai etniselle ryhmälle.

[Siili]

Nettikeskustelusta: Homman kaltaisten foorumien perusongelma on se, että ylivoimainen enemmistö keskustelijoista on samaa mieltä, jolloin yksittäiset toisinajattelijat saavat yleensä vastaansa valtaisan viestiryöpyn. Tämä estää käytännössä sen, että myös foorumin valtamielipiteen edustajat saataisiin seinää vasten koskien päättelyketjujensa heikkouksia (joita taatusti löytyy puolin ja toisin).

Eivät keskustelupalstat ole hermeettisesti suljettuja paikkoja.  Homma-foorumissa keskustellaan muualla esitetyistä asioista ja median edustajat lurkkaavat takuuvarmasti Homma-foorumilla.  Näitä "päättelyketjujen" heikkouksia voi sitten esitellä itselleen mieluisammilla foorumeilla, ja näin myös tapahtuu.  Minusta näihin muualla (ml. ulkomailla) käytävään keskusteluihin linkitetään kiitettävästi täällä Homma-foorumilla. 

[orientexpressen]

Eivät keskustelupalstat ole hermeettisesti suljettuja paikkoja.  Homma-foorumissa keskustellaan muualla esitetyistä asioista ja median edustajat lurkkaavat takuuvarmasti Homma-foorumilla.  Näitä "päättelyketjujen" heikkouksia voi sitten esitellä itselleen mieluisammilla foorumeilla, ja näin myös tapahtuu.  Minusta näihin muualla (ml. ulkomailla) käytävään keskusteluihin linkitetään kiitettävästi täällä Homma-foorumilla.

Toki linkataan ja reagoidaan, mutta ongelma on se, ettei aitoa osapuolten välistä keskustelua (=faktojen läpikäyntiä) juuri pääse tapahtumaan tässä ympäristössä. Keskitytään useimmiten vain keskustelemaan keskenään, kuinka väärässä vastapuoli taas sen ja sen ulostulon myötä oli.

Harvalla on kuten sanottua kärsivällisyyttä olla jollakin foorumilla pienessä vähemmistössä ja aktiivisesti puolustaa "väärää" mielipidettään.

Foorumien välillä tapahtuva (vähäinen) keskustelu taas lähinnä muistuttaa sitä, miten lehdet kommentoivat toistensa mielipiteitä pääkirjoitussivuillaan. Mitään kovin rakentavaa keskustelua ei siinä pääse syntymään.