Lastenpsykiatri: Valta perheissä siirtynyt lapsille

[Alfresco]

Hesarissa tänään:

Lastenpsykiatri: Valta perheissä siirtynyt lapsille


Nykylapset ovat kurittomia, vastuuttomia ja narsistisia, koska heidän psyykensä on jäänyt pikkulapsen tasolle. Tällaiset lapset ovat vielä aikuisenakin kuin suuria lapsia: he ovat riippuvaisia vanhemmistaan ja heidän elämänhallintansa on nollassa.

Syy on vanhempien, jotka ovat Winterhoffin mukaan epävarmassa maailmassa liian riippuvaisia lastensa rakkaudesta. Tämä johtaa siihen, että vanhemmat käyttävät lapsiaan emotionaalisesti hyväkseen: he kerjäävät lapsiltaan rakkautta, kohtelevat heitä tasa-arvoisina kumppaneina tai samastuvat lapseensa niin, etteivät voi uskoa tämän tekevän mitään väärin.

Seuraus on se, että lasten on aikuistuttuaankin vaikea ottaa vastuuta, olla täsmällisiä tai hankkia töitä.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lastenpsykiatri+Valta+perheiss%C3%A4+siirtynyt+lapsille/1135268187222

Minusta tuo psykiatrin ajatus vaikuttaa todella uskottavalta ja vastaa suunnillen minunkin mielikuvaa perheiden nykytilanteesta.

Olisiko tässä syy miksi yhä useampi nuori on masentunut, ei kestä paineita ja vaatimuksia, on yliherkkiä kaikille vastoinäkymisille, josta taas seuraa ongelina arkielämässä kuten armeijasta ja töistä lintsaaminen, ei kyetä pitämään työpaikkaa, ylibailataan, halutaan fast life, ei osata ottaa vastuuta jne.

[pelle12]

 Juu, ja pienikin normaali hierarkiselle laumaeläimelle tyypillinen 'kuka on kukkona tunkiolla'-käytös muiden lauman jäsenten kohdalta, koetaan sietämättömänä kiusaamisena. Frustraation sietokyky on nolla. Kaikki mulle heti, tänne , nyt tai alan parkua.

[törö]

Suorituskeskeiset aikuiset haluavat lapsiltaan myönteistä palautetta kokeakseen olevansa hyviä vanhempia. Sen seurauksena roolit kääntyvät päälaelleen ja lapsista kehittyy pilalle hemmoteltuja aikuisia.

[punikkikeisari]

Lastenpsykiatri Winterhoffin mukaan 60-70% saksalaislapsista on häiriintyneitä. Ja tämä tarkoittaa tietysti tarvetta lisämäärärahoille lastenpsykiatriaan, tai ostakaa ees noita mun kirjoja, pliis.  

Winterhoff olisi varmaan tyytyväinen vuosisadan alkupuolen lapsiin, jotka olivat kurinalaisia, vastuullisia ja tottelevaisia. Menivät jo nuorina töihin, kävivät armeijan ja ennenkaikkea tottelivat eliitin käskyjä hautaan asti.

[JR]

Mainostanpa taas, että olen kolme lasta kasvattanut ja siinä on ollut melkoinen työ ja vaiva. Tällä kokemuksella väitän, että Winterhoffin arvio on vähintäänkin oikeansuuntainen.

[Malla]

Onneksi ihan kaikki lapset eivät ole sellaisia:
Eilen koiralenkillä tapasin kaksi fillaroivaa nuortaherraa (hammaskaluston harvuudesta päätellen noin seitsemänvuotiaita). Toisella oli puukko tanassa. Hätkähdin. Ennen kuin ehdin kysyä mitään, herrat pysähtyivät ja puukkojunkkari sanoi: "Me löydettiin tää keskeltä tietä! Joku olis voinu satuttaa. Me viedään tää roskiin!" Ehdotin, että minä otan puukon ja vien sen roskikseen, koska pyöräily puukko kädessä ei ole turvallista. Herra ojensi puukon huojentuneen näköisenä. Kehuin kumppanuksia hyvästä toiminnasta. Molemmat hymyilivät leveästi. (Ja vein puukon roskikseen, kuten olin luvannut.)

Olisihan tuostakin saanut toisenlaisen tarinan: "Pahasti häiriintynyt pikkulapsi uhkasi puukolla viatonta koirankusettajaa." Joskus kannattaa pysähtyä.

Enkä toistaiseksi usko tuohon 60-70 prosenttiin. En tosin tunne saksalaislapsia.

[pelle12]

Lastenpsykiatri Winterhoffin mukaan 60-70% saksalaislapsista on häiriintyneitä. Ja tämä tarkoittaa tietysti tarvetta lisämäärärahoille lastenpsykiatriaan, tai ostakaa ees noita mun kirjoja, pliis.  

Winterhoff olisi varmaan tyytyväinen vuosisadan alkupuolen lapsiin, jotka olivat kurinalaisia, vastuullisia ja tottelevaisia. Menivät jo nuorina töihin, kävivät armeijan ja ennenkaikkea tottelivat eliitin käskyjä hautaan asti.

Voisiko mitenkään löytää synteesin eli ottaa oppia virheistä, ts. molemmista ääripäistä löytää sen kultaisen keskitien. Ennen wanhaan annetiin lapsille piiskaa varmuuden vuoksi ja että se vanha aatami eli perisynti saisi kyytiä. Sitten toisen maailmansodan jälkeen alkoi pikku hiljaa vakiintua ajatus romanttisesta lapsuudesta, ts. lapsi käyttäytyy väärin vain jos häntä kohtaan on ensin käyttäydytty väärin (lähentelee enkeliteoriaa, jossa enkeli syntyy maailmaan, mutta kasvatus/yhteiskunta/kulttuuri turmelee hänet). Noiden ääripäiden  välimaastosta voisi löytää kenties totuuden? Ja täten myös realistisen kasvatusideologian pohjan.

[Eino P. Keravalta]

Olen Winterhoffin kanssa samoilla linjoilla.

Ongelman voisi kiteyttää siihen, ettei lapsilla ja vanhemmilla nykymaailmassa aina ole selkeitä käskysuhteita ja hierarkiaa.

Näin aikuinen ei voi siirtää tehokkaasti arvomaailmaansa lapselle ja toisaalta lapsi on eksyksissä, koska kokee, ettei hänellä ole turvaa ja ohjausta. Lapsesta tulee pahoinvoiva ja kuriton. Tähän aikuinen puolestaan reagoi antamalla lisää myönnytyksiä ja pyrkimällä miellyttämään lasta entistä enemmän. Näin noidankehä on valmis.

Ilmiö liittyy myös maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien sopeutumiseen:

Kun maahanmuuttajille ei aseteta velvollisuuksia, heiltä ei edellytetä paikalliseen arvomaailmaan sopeutumista ja kun heidän syyllistämistä ja rankaisuaankin vältetään viimeiseen saakka ja sen sijaan ongelmien ilmaannuttua heille vain kohdistetaan lisää resursseja ja helpotuksia, tehdään karhunpalvelus niin maahanmuuttajalle kuin hänen uudelle asuinmaalleenkin.

Maahanmuuttajat eivät enää tunne paikkaansa yhteiskunnassa, he joutuvat ristiriitatilanteisiin kahden kulttuurin välissä ja samalla heille syntyy valheellinen kuva omasta auktoriteetistaan ja ylemmyydestään. Maahanmuuttajakin alkaa oireilla ja käyttäytyä vahingollisesti niin itseään kuin yhteiskuntaakin vastaan.

Kuri, vaatimukset, selkeät säännöt ja rangaistukset yhdistettynä hyväntahtoiseen ohjaukseen ovat avain niin hedelmälliseen lastenkasvatukseen kuin toimivaan maahanmuuttopolitiikkaankin.

PS: Tomppeleille pakollinen täsmennys. Ei, en tietenkään tarkoita jokaikistä maahanmuuttajaa yksilönä. Puhun yleisellä ja teoreettisella tasolla.

[Salvation]

Hesarissa tänään:

Lastenpsykiatri: Valta perheissä siirtynyt lapsille


Nykylapset ovat kurittomia, vastuuttomia ja narsistisia, koska heidän psyykensä on jäänyt pikkulapsen tasolle. Tällaiset lapset ovat vielä aikuisenakin kuin suuria lapsia: he ovat riippuvaisia vanhemmistaan ja heidän elämänhallintansa on nollassa.

Syy on vanhempien, jotka ovat Winterhoffin mukaan epävarmassa maailmassa liian riippuvaisia lastensa rakkaudesta. Tämä johtaa siihen, että vanhemmat käyttävät lapsiaan emotionaalisesti hyväkseen: he kerjäävät lapsiltaan rakkautta, kohtelevat heitä tasa-arvoisina kumppaneina tai samastuvat lapseensa niin, etteivät voi uskoa tämän tekevän mitään väärin.

Seuraus on se, että lasten on aikuistuttuaankin vaikea ottaa vastuuta, olla täsmällisiä tai hankkia töitä.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lastenpsykiatri+Valta+perheiss%C3%A4+siirtynyt+lapsille/1135268187222

Minusta tuo psykiatrin ajatus vaikuttaa todella uskottavalta ja vastaa suunnillen minunkin mielikuvaa perheiden nykytilanteesta.

Olisiko tässä syy miksi yhä useampi nuori on masentunut, ei kestä paineita ja vaatimuksia, on yliherkkiä kaikille vastoinäkymisille, josta taas seuraa ongelina arkielämässä kuten armeijasta ja töistä lintsaaminen, ei kyetä pitämään työpaikkaa, ylibailataan, halutaan fast life, ei osata ottaa vastuuta jne.

Tämä ei tietenkään päde Homma forumlaisten omiin lapsiin. Ne kasvatetaan oikein ja niistä tulee kunnon kansalaisia. 

[pelle12]

Kuri, vaatimukset, selkeät säännöt ja rangaistukset yhdistettynä hyväntahtoiseen ohjaukseen ovat avain niin hedelmälliseen lastenkasvatukseen kuin toimivaan maahanmuuttopolitiikkaankin.

Sama pätee eläinten kasvatukseen. Kyllä esim. koira oppii hyvin äkkiä mistä narusta vetää, että saa tahtonsa lävitse, ja kuritonta käytöstä ei tarvitse opettaa, kunhan jättää opettamasta mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Moni ihminen oppisi kasvatusmetodeista, ja myös ihmisen perusluonteesta, paljon enemmän eläimiä tarkkailemalla (objektiivinen, ulkopuolisen rooli) kuin psykologian opuksia kahalailemalla.

[pelle12]

Tämä ei tietenkään päde Homma forumlaisten omiin lapsiin. Ne kasvatetaan oikein ja niistä tulee kunnon kansalaisia. 

Just joo. Klassinen heitto.
Jos yksikin Hommaforumia lueskeleva ottaa vinkistä vaarin, niin eiköhän ketju ole paikkansa ansainnut?

[Veli Karimies]

Syytän viherpiipertäjiä tästäkin ilmiöstä. Nykyisin lapsille/nuorille toitotetaan vain heidän oikeuksiaan. Ei heillä juuri mitään muuta olekaan, oikeuksia, oikeuksia ja oikeuksia, muttei yhtään mitään vastuuta. Tämä on todella vaarallinen yhdistelmä ja johtaa juurikin käyttäytymishäiriöisiin pikku kusipäihin. Lisätään tähän vielä harhaiset vanhemmat, jotka kuvittelevat juuri heidän jälkikasvunsa olevan jumalaisia mitään väärää koskaan tekemättömiä pikku enkeleitä.

Ja sitten tosiaan mukaan vielä se, ettei kusipäisen kakaran tekosiin voi juurikaan kukaan puuttua, edes oikeestaan vanhempi, koska puuttumalla fyysisesti tai sanallisesti puuttuja on pian oikeuden edessä syytettynä kunnianloukkauksesta tai pahoinpitelystä.

[JaskaJokunen]

Valitettavan oikeaan osunut artikkeli.

Tosin kyseinen ilmiö on ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa, mistä syystä osa nuorista aikuisista on pilalle hemmoteltuja narsisteja joille tiimipelaaminen, rehellisyys ja "työn tekeminen" jne ovat täysin vieraita käsityksiä.


Tämä on nähtävissä erittäin hyvin muunmuassa opiskelijaelämässä.

[Farrow]

Syytän viherpiipertäjiä tästäkin ilmiöstä. Nykyisin lapsille/nuorille toitotetaan vain heidän oikeuksiaan. Ei heillä juuri mitään muuta olekaan, oikeuksia, oikeuksia ja oikeuksia, muttei yhtään mitään vastuuta. Tämä on todella vaarallinen yhdistelmä ja johtaa juurikin käyttäytymishäiriöisiin pikku kusipäihin. Lisätään tähän vielä harhaiset vanhemmat, jotka kuvittelevat juuri heidän jälkikasvunsa olevan jumalaisia mitään väärää koskaan tekemättömiä pikku enkeleitä.

Ja sitten tosiaan mukaan vielä se, ettei kusipäisen kakaran tekosiin voi juurikaan kukaan puuttua, edes oikeestaan vanhempi, koska puuttumalla fyysisesti tai sanallisesti puuttuja on pian oikeuden edessä syytettynä kunnianloukkauksesta tai pahoinpitelystä.

Viherpiipertäjiä saa toki kukin syytellä ihan miten tahtoo, mutta fakta on se, että kyllä sitä voisi peiliin katsoa meistä hyvinkin moni - oli sitten "maahanmuuttokriitikko", "perussuomalainen", "viherpiipertäjä" tai mikä tahansa. Ei kovin rakentavaa syytellä vain yhtä ihmisryhmää (jos nyt viherpiipertäjiä voi yksittäiseksi ihmisryhmäksi identifioida). Se on niin helppo ulkoistaa ongelma toisaalle, ja toisenlaisten ihmisisten syyksi kuin mitä itse on.

Ei mulla muuta. Ketjun aihe toki huolestuttaa minuakin kovasti.

[Veli Karimies]

Ongelma johtuu ihan suoraan rikoslakien ja yhteiskunnan muutoksesta, missä tukkapöllystä, luunapista ja selkäsaunasta on tullut pahoinpitely, missä kotitöiden/pihatöiden teettämisestä lastensuojelurikos, missä toisen lapsen tekemisiin puuttumisesta on tehty epäilyttävää ja tuomittavaa, missä lapsen, tuon vajaavaltaisen vajaamielisen holhouksen alaisena olevan pienen ihmisen oikeuksia on laajennettu joka suuntaan, mutta vastuuta pelkästään vähennetty.

Viherpiipertäjät tätä politiikkaansa ovat ajaneet.

[Salvation]

Ongelma johtuu ihan suoraan rikoslakien ja yhteiskunnan muutoksesta, missä tukkapöllystä, luunapista ja selkäsaunasta on tullut pahoinpitely, missä kotitöiden/pihatöiden teettämisestä lastensuojelurikos, missä toisen lapsen tekemisiin puuttumisesta on tehty epäilyttävää ja tuomittavaa, missä lapsen, tuon vajaavaltaisen vajaamielisen holhouksen alaisena olevan pienen ihmisen oikeuksia on laajennettu joka suuntaan, mutta vastuuta pelkästään vähennetty.

Viherpiipertäjät tätä politiikkaansa ovat ajaneet.

Mistäs tollasta olet saanut päähäsi? Lapsen "kurittaminen" voi olla muutakin kuin fyysistä kuritusta.

[Varsinaissuomalainen]

Olen Winterhoffin kanssa samoilla linjoilla.

Ongelman voisi kiteyttää siihen, ettei lapsilla ja vanhemmilla nykymaailmassa aina ole selkeitä käskysuhteita ja hierarkiaa.

Näin aikuinen ei voi siirtää tehokkaasti arvomaailmaansa lapselle ja toisaalta lapsi on eksyksissä, koska kokee, ettei hänellä ole turvaa ja ohjausta. Lapsesta tulee pahoinvoiva ja kuriton. Tähän aikuinen puolestaan reagoi antamalla lisää myönnytyksiä ja pyrkimällä miellyttämään lasta entistä enemmän. Näin noidankehä on valmis.

Ilmiö liittyy myös maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien sopeutumiseen:

Kun maahanmuuttajille ei aseteta velvollisuuksia, heiltä ei edellytetä paikalliseen arvomaailmaan sopeutumista ja kun heidän syyllistämistä ja rankaisuaankin vältetään viimeiseen saakka ja sen sijaan ongelmien ilmaannuttua heille vain kohdistetaan lisää resursseja ja helpotuksia, tehdään karhunpalvelus niin maahanmuuttajalle kuin hänen uudelle asuinmaalleenkin.

Maahanmuuttajat eivät enää tunne paikkaansa yhteiskunnassa, he joutuvat ristiriitatilanteisiin kahden kulttuurin välissä ja samalla heille syntyy valheellinen kuva omasta auktoriteetistaan ja ylemmyydestään. Maahanmuuttajakin alkaa oireilla ja käyttäytyä vahingollisesti niin itseään kuin yhteiskuntaakin vastaan.

Kuri, vaatimukset, selkeät säännöt ja rangaistukset yhdistettynä hyväntahtoiseen ohjaukseen ovat avain niin hedelmälliseen lastenkasvatukseen kuin toimivaan maahanmuuttopolitiikkaankin.

PS: Tomppeleille pakollinen täsmennys. Ei, en tietenkään tarkoita jokaikistä maahanmuuttajaa yksilönä. Puhun yleisellä ja teoreettisella tasolla.

Tämähän on melkein kuin tiivistelmä Gondwanan lapsista, jossa Alexis Kouros yrittää löytää merkitystä elämälleen.

[Lalli IsoTalo]

Hesarissa tänään:

Lastenpsykiatri: Valta perheissä siirtynyt lapsille

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lastenpsykiatri+Valta+perheiss%C3%A4+siirtynyt+lapsille/1135268187222

Minusta tuo psykiatrin ajatus vaikuttaa todella uskottavalta ja vastaa suunnillen minunkin mielikuvaa perheiden nykytilanteesta.

Jeps. Vanhemmuus out, kaveeraus in.

[Terhon puolesta]

Tietämistäni kukkahattutätien kasvateista on tullut kunnon kansalaisia. Kukkahattumenetelmä lienee kasvatusmenetelmistä paras, jos vanhemmilla on sen toteuttamiseen eväät. Se kuitenkin on menetelmänä sen verran vaativa, että monet soveltavat sitä puolivillaisesti. Silloin tulos on huono.

Kukkahattuilu ei sovi laiskoille. Se vaatii vanhemmilta valtavaa sitoutumista.

[Alma-ata]

Syytän viherpiipertäjiä tästäkin ilmiöstä. Nykyisin lapsille/nuorille toitotetaan vain heidän oikeuksiaan. Ei heillä juuri mitään muuta olekaan, oikeuksia, oikeuksia ja oikeuksia, muttei yhtään mitään vastuuta. Tämä on todella vaarallinen yhdistelmä ja johtaa juurikin käyttäytymishäiriöisiin pikku kusipäihin. Lisätään tähän vielä harhaiset vanhemmat, jotka kuvittelevat juuri heidän jälkikasvunsa olevan jumalaisia mitään väärää koskaan tekemättömiä pikku enkeleitä.

Ja sitten tosiaan mukaan vielä se, ettei kusipäisen kakaran tekosiin voi juurikaan kukaan puuttua, edes oikeestaan vanhempi, koska puuttumalla fyysisesti tai sanallisesti puuttuja on pian oikeuden edessä syytettynä kunnianloukkauksesta tai pahoinpitelystä.

Maailmankatsomuksesta riippumatta lapset ovat valtava hyysäysprojekti nykyään, ihan turha tässä asiassa on viherpiipertäjiä pistää vastuuseen. Toinen päälinja on sitten keskittyminen omaan uraan ja lapset jäävät huomiotta ja kasvattamatta, mikäs puolue tästä olis vastuussa?
Minusta on pelkästään hyvä, että väkivaltaa sen eri muodoissa ei enää sallita kasvatuksessa. Auktoriteettia on muutakin lajia kuin sitä, joka perustuu väkivallan uhkaan.

[Veli Karimies]

Mistäs tollasta olet saanut päähäsi? Lapsen "kurittaminen" voi olla muutakin kuin fyysistä kuritusta.

Näin se näyttäisi olevan. Yleisesti kurittamisesta en ole puhunut, vaan nimen omaan tukkapöllyistä, luunapeista ja selkäsaunasta, mitkä ovat nykyisin pahoinpitelyitä tai lieviä pahoinpitelyitä.

Lapsia ei todellakaan pidä pahoinpidellä, ei tukistaa, piiskata tai luunapitella. Kasvatus vaatii enemmän vaivannäköä ja hyviä hermoja kuin lyömistä.

Ja kun enempi vaivannäkö ei auta? Mitä sitten teet? Luunapin luokittelu pahoinpitelyksi on aivan järkyttävää kukkahattuilua joka yleensä kertoo sittä, ettei tuollaisen mielipiteen esittäminen tiedä mistään, yhtään mitään. Siis mistään yhtään mitään.

Tietämistäni kukkahattutätien kasvateista on tullut kunnon kansalaisia. Kukkahattumenetelmä lienee kasvatusmenetelmistä paras, jos vanhemmilla on sen toteuttamiseen eväät. Se kuitenkin on menetelmänä sen verran vaativa, että monet soveltavat sitä puolivillaisesti. Silloin tulos on huono.

Minä olen työn puolesta näitä kukkahattujen kasvatteja nähnyt sadoittain ellen jopa tuhansittain. Hyvin harvoin se kasvatus näyttää onnistuneen.

[Lalli IsoTalo]

Luunapin luokittelu pahoinpitelyksi on aivan järkyttävää kukkahattuilua joka yleensä kertoo sittä, ettei tuollaisen mielipiteen esittäminen tiedä mistään, yhtään mitään. Siis mistään yhtään mitään.

Rauhoitu nyt vähän.

[AstaTTT]

---

Arvon Veli, mielipiteesi saavat painoarvoa heti kun kerrot, montako lasta olet kasvattanut? 

[Veli Karimies]

No just..

[AstaTTT]

No just..

En minäkään, sen takia luotan kasvattajien mielipiteisiin ja kirjoitusten perusteella tiedän, että Bonaventura on järki-ihminen. Brandöt kerran kirjoitti, että vanhemmuus muuttaa aivan kaiken. Uskon niin, ja uskon, että kasvatus nyt on erilaista kuin kasvatus oli silloin, kun olin lapsi. Maailma on nyt erilainen, vaikka ihminen olisikin pysynyt samana. 

[Saippuakupla]

Arvon Veli, mielipiteesi saavat painoarvoa heti kun kerrot, montako lasta olet kasvattanut? 

Tietoa on monenlaista, joten pelkkä kokemustieto omakohtaisesta vanhemmuudesta ei ole ainoa tapa jäsentää asiaa. Kokemustietoa karttuu myös mm. omakohtaisesta kokemuksesta kasvatukseen liittyen. Täällä on hieman analysoitu tietoa ja sen eri lajeja.

[Veli Karimies]

Kerros Asta montako tälläistä vapaan kasvatuksen kakaraa olet tavannut vartijan työtä suorittaessasi? Kerros monenko kanssa olet ollut tekemisissä seurakuntien lasten- ja nuortenleireillä? Kerros monellako ala- ja yläasteella olet ollut katselemassa noitten touhua? Kerros monenko sellaisen henkilön kanssa olet vaihtanut mielipiteitä tästä asiasta, jotka ovat nähneet näiden touhua kaissa noissa edellä mainitsemissani hommissa ja paikoissa?

[AstaTTT]

Kerros Asta montako tälläistä vapaan kasvatuksen kakaraa olet tavannut vartijan työtä suorittaessasi? Kerros monenko kanssa olet ollut tekemisissä seurakuntien lasten- ja nuortenleireillä? Kerros monellako ala- ja yläasteella olet ollut katselemassa noitten touhua? Kerros monenko sellaisen henkilön kanssa olet vaihtanut mielipiteitä tästä asiasta, jotka ovat nähneet näiden touhua kaissa noissa edellä mainitsemissani hommissa ja paikoissa?

Olen ollut hyvin vähän tekemisissä lasten ja nuorten kanssa ja omaa kokemusta kasvatuksesta ei ole ollenkaan. Sen takia luotan muiden kokemuksiin.

Tuo muuten selvensi paljon aikaisempaa viestiäsi. Kiitos siitä. 

[Brandöt]

Brandöt kerran kirjoitti, että vanhemmuus muuttaa aivan kaiken

Kiitos muistamisesta, Asta. <3

Todellakin; ennen lapsia on monia hienoja kasvatusteorioita - lasten jälkeen teoriat tuppaavat karisemaan yksi kerrallaan (ainakin lapsilukumäärän kasvaessa)  , sillä jokainen lapsi ja jokainen ihminen on yksilö.

Minä uskon myös, että nykyajan vanhemmat ovat jollakin lailla jumissa oman vanhemmuutensa kanssa; meillä on kaikkea tätä hienoa tietoutta, mutta samassa suhteessa, kun lisäämme tietomääräämme, loittonemme vaistonvaraisesta vanhemmuudesta. Uskon, että parasta lapsille olisi, jos vanhemmat pystyisivät näyttämään tunteitaan - niin hyvässä kuin "pahassakin" (myös siis niitä negatiivisina pidettyjä tunteita), ja luottamaan myös omiin vaistoihinsa.

Nykylainsäädäntö kurituksen suhteen on mitä on, sillä meillä on kansakuntana pitkät perinteet suoranaisesta lapsen pieksennästä ja todellisesta väkivallasta. Nyt on heilahdettu toiseen ääripäähän.

Jos katsoo tässä asiassa esimerkiksi monia Keski- ja Etelä-Euroopan maita (Ranskaa, Italiaa nyt esimerkiksi), on siellä hyvin käyttäytyvät lapset ja verrattain vähän "kärsiviä" (mielenterveysongelmaisia tms.) nuoria - niissä maissa vanhemmat läpsäyttävät kyllä, jos ei lapsi puhetta usko - mutta vastapainoksi osoitetaan myös paljon rakkautta; kasvatus on muutenkin fyysisempää.

Minusta vakavampi ongelma, kuin ruumiillinen kuritus (silloin, kun se on järkevissä mittasuhteissa ja vain äärimmäinen keino), on nykyajan vanhempien suoranainen välinpitämättömyys omia lapsiaan kohtaan; ollaan neuvottomia lapsen edessä ja helposti luovutetaan ja annetaan lapsen mennä omia menojaan - ajatellaan, että "kyllä "Siperia" / koulu / opettaja opettaa" aikanaan. Ei se nyt niin mene - vanhempien kuuluu kantaa lapsistaan vastuuta.

Edit: Parantelin hieman lauserakenteita.

[Possumi]

Yhdyn Velin kokemukseen, johon ei tosiaan välttämättä tarvitse niitä omista loimista sienneitä tapauksia...

Sekä tuttava perheissä että ihan omassa suvussa on näitä tapauksia - sinänsä vihervasemmistolainen, tai oikeastaan jo new-age ajattelusta lähtenyt kasvatus-ajatus on nykyään 'in' ja olet 'huono-vanhempi' leikkikentän juororaadin mielestä jos et löydä omasta kullanmurustasi itsenäisen ajattelian ja vapaan sielun ominaisuuksia viimeistään 3 vuotiaana.

On meinaan todistanut näitä tuskallisia keskusteluja kun aikuinen vanhempi väittelee/keskustelee/neuvottelee ja viimein alistuu pienen kullanmurunsa jokaiseen mielenliikkeeseen - kun samalla lapsen silmistä paistaa avuttomuuden pelonsekainen katse kun vanhempi ei osaa antaa mitään turvaa ja rajoja - vaan selittää mitä monimutkaisempia poliittis-sosiaalisia maailman-näkemyksiään perusteluiksi sille miksi kullanmuru ei nyt saa kolmatta jäätelötuuttia...

Ja meneppä tosiaan näille ehdottomaan että oisko heillä vaikka jotain opittavaa koiran kouluttamisesta - sieltä tulee kyllä välitön palaute - ja standardi-argumenttihan on tosiaan tämä "monta lasta sää oot kasvattanu?". No, siihen ei voi sanoa kuin että oon mää joskus ollu ittekkin aika vittumainen lapsi, ja tiedän tasan tarkkaan minkälaisella pelillä vanhemmilta saa ihan mitä haluaa - ja millaiseksi se suhteen vanhempiin loppujenlopuksi vie...

Onneksi maailman meno kotoa karattuani kasvatti hyvin nopeasti ja kovakouraisesti ja nyt tiedän tasan tarkkaan ainakin sen miten EN tule kasvattamaan omia lapsiani.

Sinänsä hauska anekdootti (ei mitään tieteellistä painoarvoa) mutta nuo samaiset lapsoset kun jätetään allekirjoittaneelle kotihoitoon käyttäytyvät hämmästyttävän eritavalla kuin omien vanhempiensa kanssa. Lapsi kun on hyvin oppivainen eläin - ja kun se huomaa että se saa kiukutteluunsa vain vastaukseksi sarkastisen kommentin - niin johan ääni muuttuu ja ollaan niin kilttejä ja tottelevaisia ... saatika se riemu minkä lapsi (ja kasvattaja) saavat siitä kun tällaiselle piltille sitten antaa vähän omaa vastuuta - ja valvoo että homma toimii - vaikkapa ihan tosiaan sillä roskien viennillä tai ruohonleikkuulla orjuuttamista - kun homma on hoidettu ja tavarat on takaisin vajassa niin yllätys yllätys pöydällä onkin odottamassa jätskiannos ... ihan ilman kiukuttelua!

PS: en ehdi tarjota lapsenhoitopalveluita kuin lähisukulaisille.