Mitä on suomalaisuus?

[Lehmä]

Yksinkertaisinta olisi, jos kansalaisuuden saisi vain kunnollisen kansalaisuustestin kautta. Kriteereinä voisivat olla esim. vähintään 5 vuoden asumisaika, kielitaito, puhdas rikosrekisteri, Suomen historian/lakien riittävä tuntemus ja osoitettu kyky itsensä elättämiseen.

Jos testi olisi riittävän tiukka, eikä siitä pääsisi läpi millään "positiivisella erityiskohtelulla", olisi valmis pitämään sen läpäissyttä henkilöä suomalaisena. Sikäli, kun kysymys "suomalaisuudesta" yleensä on jollakin tavalla oleellinen.  

Tiedäthän toki että tilanne on nykyään juuri tuo. Ilman luettelemiasi asioita ei Suomen passia tipu.

Itse määrittelisin suomalaisuuden tavallaan asennekysymyksesi ja omaksi tunteeksi suomalaisuudesta. Itse hyväksyisin ihmisen myös osittain suomalaisena, eli vaikkapa ihminen joka kokisi että hänessä on kaksi etnisyyttä tms.

Uskonto tuntuu olevan monelle tärkeä kriteeri ja itsekin sen sillä tavalla miellän suomalaiseksi etten itse koe itseäni "oikeaksi" suomalaiseksi kun en ole ev.lut uskoon kastettu tai kasvatettu.

Negatiivisena määritelmänä suomalaisuudesta pitäisin sitä että aidon, oikean suomalaisen tulee pitää suomea ja suomalaisuutta aina ja kaikissa asioissa parempana kuin muita ja kokea lähtökohtaisesti ennakkoluuloja ja inhoa kaikkea ulkoa tulevaa kohtaan. (esim. kaupassa kuultu vaatimus siitä että pitäisi olla myynnissä"suomalaista riisiä" )

[Kimmo Pirkkala]

Noin. Mielestäni vain kansalaisuus on yksiselitteinen. Kaikista muista kohdista löytyy mielestäni rajatapauksia ja ristiriitaisuuksia, jotka estävät yksiselitteisen määrittelyn. Silti minusta olennaisin on sopeutuneisuus suomalaiseen yhteiskuntaan.

suomen kansalainen ja suomalainen ovat eri asioita...

Olen samaa mieltä ja todnäk niin on suurin osa keskustelijoista. Silti näkemykseni on vain mielipide, ei absoluuttinen totuus. Näkemys, jonka mukaan suomalaisuus on synonyymi kansalaisuudelle on mielipide sekin ja kuten todettua, kansalaisuus on noista tekijöistä ainut, joka on selvästi suomalaisuutta määrittävä tekijä. Rajatapauksia ei löydy, vaan kansalainen joko olet tai et ole. Sillä saadaan yksilön tarkkuudella tarkka vastaus kysymykseen "paljonko suomalaisia on?". Millään muulla rajauksella tarkkaa lukua ei saada.

[Rafael K.]

Valitsin kulttuuri- ja kasvuympäristön, koska länsi- ja itäsuomalaiset ovat perimältään ja ulkonäöltään erilaisia. Kielikään ei ratkaise, koska osa suomenruotsalaisista on enemmän suomalaisia, osa enemmän ruotsalaisia. Runebergin ansiosta ruotsalainen voi kuitenkin olla suomenruotsalainen. Suomalaisten ulkomailla kasvaneet jälkeläiset voi poissulkea kielen osaamattomuuden perusteella.

Kansalaisuutta en pitäisi merkittävänä, koska sen voi nykyään saada kuka tahansa vain Suomessa asumalla. Perimä ratkaisee tässä tietysti eniten, vieraan näköisiä (afrikkalaisia, aasialaisia) en pidä suomalaisina, vaikka olisivat adoptoituja ja eläneet koko ikänsä Suomessa. Siitä, että heillä ei ehkä ole kansallista identiteettiä, kantavat vastuun vanhemmat, jotka ovat valinneet kasvattaa lapsensa vieraassa ympäristössä.

Suomen kansalaisuus on kai nykyään myös monilla venäläisillä, joista ei oikein tiedä, tuleeko heistä aikanaan suomalaisia vai pysyvä vähemmistö.

[TJK]

Määritelmä kuitenkin vain siirtää kysymyksen siihen, millaisia ihmisiä muut sitten suomalaisiksi katsovat. Jos suomalaisuuden käsitettä ei avata, ollaan vielä kehäpäätelmän tasolla.

Siksi se juuri onkin määritelmänä pätevä, että se on yhtä aikaa sekä mahdollisimman löysä, että tiukka. Sen sijaan, että tehtaillaan loputtomia määritelmälistoja ja mietitään kriteerejä ja poikkeuksen poikkeuksia, on järkevämpää vain katsoa antamani lista läpi tapauskohtaisesti, sikäli kuin tarvetta esiintyy. Ensimmäiset kaksi kriteeriä ovat yksinkertaisia suodattimia, jotka karsivat yli 99.9% maailman väestöstä pois kysymyksestä. Viimeinen kriteeri taas toimii vähän kuin yksityinen urheiluseura, jonka jäseneksi päästäkseen tulee saada suositus n kappaleelta sen nykyisiä jäseniä.

Kahteen ensimmäiseen kriteeriin minulla ei huomauttamista olekaan. Kolmas taas saattaa olla esimerkiksi käytännöllisesti toimiva, mutta se jättää kuitenkin teoriassa suomalaisuuden käsitteelle rajattoman liikkumisvapauden. Koska sillä ei sinunkaan mielestäsi varmaankaan sellaista ole (ellet ole vakaumuksellinen dekonstruktivisti), jokaista rajausta sopinee pitää tervetulleena... olipa niitä sitten kuinka loputtomasti tahansa.

[Spesialisti]

Monitahoinen juttu. On eroteltava kaksi eri asiaa jos puhutaan suomalaisesta henkilönä.

a) Suomen kansalainen, ts. Suomen valtion rekisteröimä yksilö, jolla on tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia Suomea kohtaan.
b) Etninen suomalainen. Tiettyjen kulttuuris-rodullisen määreiden yhteensulautuma useeiden sukupolvien saatossa. Lasken tähän mukaan myös suomenruotsalaiset. 

"Suomalaisuus" tasapainoilee siis jotenkin näiden kahden välillä. En oikeasti hyväksy sitä, että somalia sanotaan suomalaiseksi. Tämä loukkaa omaa etnistä arvoani etnosuomalaisena. Somali on joko suomensomali tai suomensomalialainen. Somali toki voi olla Suomen kansalainen jos on sattunut syntymään Suomessa. Silti tunnen ristiriitaa jos hänestä puhutaan suomalaisena.

[Marius]

Jos nyt puhutaan muslimeista, niin kaikkein hulluin ristiriita on ilman muuta siinä, että he nimenomaan EIVÄT EDES HALUA olla suomalaisia, mutta haluavat kyllä RAHAA.

[normi]

Monitahoinen juttu. On eroteltava kaksi eri asiaa jos puhutaan suomalaisesta henkilönä.

a) Suomen kansalainen, ts. Suomen valtion rekisteröimä yksilö, jolla on tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia Suomea kohtaan.
b) Etninen suomalainen. Tiettyjen kulttuuris-rodullisen määreiden yhteensulautuma useeiden sukupolvien saatossa. Lasken tähän mukaan myös suomenruotsalaiset. 

"Suomalaisuus" tasapainoilee siis jotenkin näiden kahden välillä. En oikeasti hyväksy sitä, että somalia sanotaan suomalaiseksi. Tämä loukkaa omaa etnistä arvoani etnosuomalaisena. Somali on joko suomensomali tai suomensomalialainen. Somali toki voi olla Suomen kansalainen jos on sattunut syntymään Suomessa. Silti tunnen ristiriitaa jos hänestä puhutaan suomalaisena.

Niinpä, minuakin loukkaa kun jotkut vitun fadet ovat olevinaan parempia suomalaisia, kuin ne jotka ovat suomalaisuuden saanet verenperintönään ja äidinmaidossaan ja isänmaan kamaralla syntyneet. Kun miettii mikä siinä jurppii, niin on juuri tuo, että tullaa tänne ja aletaan arvostella suomalaisia ja sitten ryhtyvät muuttamaan maata heidän mielensä mukaiseksi, niin se on suorastaan rienausta että ovat muka suomalaisia, paskanmarjat ne mitään suomalaisia ole.

[KalleK]

Teininä suorastaan vihasin suurta osaa siitä, minkä laskin suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaksi. Täällä oli mielestäni tylsää, ihmiset olivat rumia ja tyylitajuttomia, musiikki paskaa, ruoka vielä paskempaa ja sää ihan perseestä. Halusin niin kovasti lähteä maailmalle elämään "kunnon elämää". Ja niin teinkin.

Mutta mikään ei poistanut sitä faktaa, että tein mitä tahansa, asuin missä tahansa ja vaikka puhuisin mitä kieltä tahansa, niin olen ja pysyn suomalaisena.

Yksi käänteentekevistä hetkistä tämän tosiseikan edessä nöyrtyessäni koin, kun kerran ulkomailla asuessani purskahdin krapulapäissäni itkuun pelkästään ajattelemalla Sibeliuksen Finlandiaa. Tajusin, että tätä tunnetta en voi jakaa kenenkään muun kuin suomalaisen kanssa.

Silloin iski koti-ikävä, eikä minulla ollut epäilystäkään siitä, missä minun kotini on.

[Marius]

Teininä suorastaan vihasin suurta osaa siitä, minkä laskin suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaksi. Täällä oli mielestäni tylsää, ihmiset olivat rumia ja tyylitajuttomia, musiikki paskaa, ruoka vielä paskempaa ja sää ihan perseestä. Halusin niin kovasti lähteä maailmalle elämään "kunnon elämää". Ja niin teinkin.

Mutta mikään ei poistanut sitä faktaa, että tein mitä tahansa, asuin missä tahansa ja vaikka puhuisin mitä kieltä tahansa, niin olen ja pysyn suomalaisena.

Yksi käänteentekevistä hetkistä tämän tosiseikan edessä nöyrtyessäni koin, kun kerran ulkomailla asuessani purskahdin krapulapäissäni itkuun pelkästään ajattelemalla Sibeliuksen Finlandiaa. Tajusin, että tätä tunnetta en voi jakaa kenenkään muun kuin suomalaisen kanssa.

Silloin iski koti-ikävä, eikä minulla ollut epäilystäkään siitä, missä minun kotini on.

Kohtuullisen hyvin sanottu, kiitos.

[Peril]

Suomalainen on semmoinen, jonka sydän pamppailee ylpeydestä ja ajattelee, että ME voitetaan, kun Granlund ilmaveivaa kiekon maaliin.

[Daemonic]

Minun mielestäni perinteinen suomalainen äijä on ahkera, rehellinen ja hiljainen. Ennen kaikkea rehellinen. Ei puhuta jos ei ole asiaa ja se tehdään mikä luvataan. Joskus turhankin periksiantamaton ja pitkäpinnainen. Kun se pinna sitten joskus katkeaa niin siitä on leikki kaukana.

EDIT: Eli vastasin siis "Kulttuuri- ja kasvuympäristö".

[Zeitgeist]

Kyllä geneettisesti suomalaisen erottaa ulkonäöstä aika hyvin.

[Brandöt]

Vastasin kulttuuri- ja kasvuympäristö, sillä mielestäni se määrittää kodin (ja ympäristön) mallin kautta parhaiten kasvavalle lapselle moraalisesti oikeaa ja väärää - ja mielestäni samanlainen arvopohja (oikeustaju) on ihan ensisijaisen tärkeä asia, mikä yhdistää yhteiskunnan kansalaisia.

Kulttuuri- ja kasvuympäristökään ei tosin määritä suomalaisuutta, jos kodin malli sotii sitä vastaan ja edustaa erilaista arvomaailmaa, kun mitä ympäristön "totuus" edustaa. Suhtaudun aina vähän varauksella, jos puhutaan, että esimerkiksi maahanmuuttaja on tässä mielessä "suomalaistunut" tai "länsimaalaistunut" - luulen ja uskon vakaasti, että tämä on asia, mikä rakentuu meissä ja meihin jo pitkältä sukupolvien takaa; ja se tulee lasten kasvatuksessa "selkäytimestä" vaistomaisesti - en usko, että sitä on niinkään mahdollista tuosta vaan oppia ja omaksua ainakaan siinä mittakaavassa, että aina ja joka tilanteessa osaisi sitten toimia sen uuden moraalikoodistonsa avulla. No way. 

Hienoja suomalaisuuden määritelmiä tässä ketjussa, muuten. 

[pelle12]

Kyllä geneettisesti suomalaisen erottaa ulkonäöstä aika hyvin.

Ihan noin kategorisesti en menisi sanomaan. Toisaalta olisi kiva, jos noin olisi, sehän todistaisi, että olemme 'rotu'. Lentokentillä sen sijaan ujot tennissukat usien paljastavat suomalaisen, ja täytyy myöntää, että rinnassa tuntuu lämpimältä kun tapaa toisen estoisen. Pale, male and stale.

[Spesialisti]

Kyllä geneettisesti suomalaisen erottaa ulkonäöstä aika hyvin.

Monta kertaa ulkomailla on käynyt niin, että korkeiden poskipäiden, persjalkojen, siansilmien ja tietyn asentoisen perunanenän perusteella on tullut ajatelleeksi "tuon on pakko olla härmäläinen". Havainto on todettu oikeaksi kun on alettu juttusille. 
Ruotsalaiset on myös usein helppo erottaa, etnosvenskinkin tunnistaa naamasta.

[Marius]

Suomalaisuus on normaaliutta. Kaikki muut kansakunnat ovat jotenkin kummasti vinksallaan...

[AstaTTT]

Suomalaisuus on normaaliutta. Kaikki muut kansakunnat ovat jotenkin kummasti vinksallaan...

No niin on! 

Suomalaisuus on totuuden näkemistä, itsenäistä ajattelua ja rohkeutta kaiken edessä. Ihana Suomi!

[Mika Mäntylä]

Minun mielestäni perinteinen suomalainen äijä on ahkera, rehellinen ja hiljainen. Ennen kaikkea rehellinen. Ei puhuta jos ei ole asiaa ja se tehdään mikä luvataan. Joskus turhankin periksiantamaton ja pitkäpinnainen. Kun se pinna sitten joskus katkeaa niin siitä on leikki kaukana.

EDIT: Eli vastasin siis "Kulttuuri- ja kasvuympäristö".

Huomioidaanpa Suomen eri heimot. Toisaalta voidaan pohtia, että onko esim. hämäläinen suomalaisempi kuin savolainen?

[pelle12]

Kyllä geneettisesti suomalaisen erottaa ulkonäöstä aika hyvin.

Monta kertaa ulkomailla on käynyt niin, että korkeiden poskipäiden, persjalkojen, siansilmien ja tietyn asentoisen perunanenän perusteella on tullut ajatelleeksi "tuon on pakko olla härmäläinen". Havainto on todettu oikeaksi kun on alettu juttusille.  
Ruotsalaiset on myös usein helppo erottaa, etnosvenskinkin tunnistaa naamasta.

Toisaalta aika monta kertaa on mennyt arvaus päin Prinkkalaa, eikö totta? Nuo kuvaukset nim. sattuvat aika moneen esim. pohjoissakuun.

[Zeitgeist]

Mitä on suomalaisuus?

Kaiketi jotain tämän suuntaista.
http://www.youtube.com/watch?v=o_0q12kKH-A&feature=related

[pelle12]

Mitä on suomalaisuus?

Kaiketi jotain tämän suuntaista.
http://www.youtube.com/watch?v=o_0q12kKH-A&feature=related

Suomi ei ole vankila. News flash for you? Pääset täältä pois milloin ikinä haluat, ja voit viedä eput mukanasi, vaikka vahvasti epäilen, etteivät mukaasi lähde.

[TJK]

Kyllä geneettisesti suomalaisen erottaa ulkonäöstä aika hyvin.

Monta kertaa ulkomailla on käynyt niin, että korkeiden poskipäiden, persjalkojen, siansilmien ja tietyn asentoisen perunanenän perusteella on tullut ajatelleeksi "tuon on pakko olla härmäläinen". Havainto on todettu oikeaksi kun on alettu juttusille. 
Ruotsalaiset on myös usein helppo erottaa, etnosvenskinkin tunnistaa naamasta.

Siinä genetiikan ongelma onkin... turkulaiset muistuttavat enemmän ruotsalaisia kuin kuusamolaisia. Ja jollain tavalla geneettisesti suomalainen on joka tapauksessa eri asia kuin muuten suomalainen, kuten on huomautettu, niin kuin vaikkapa maastamuuttaneiden jälkeläiset osoittavat.

[kurko69]

Täällä on hyviä pointteja paljon ja tavoistani poiketen päätin lukea jokaisen kommentin asian kiinnostavuuden vuoksi. Asiaan.

Itse äänestin oma tunne Suomalaisuudesta, koska lähtökohtaisesti jokainen rakentaa oman identiteettinsä. Tämä vastaus ei kuitenkaan toteudu ilman, että a)Muiden suomalaisten hyväksyntä "suomalaiseksi" tai b) Sopeutuneisuus yhteiskuntaan. Vaikka itse mieltäisi itsensä Suomalaiseksi sanotaan vaikka sen perusteella, että on kansalaisuus, mutta "suomalaiset" eivät kohtele "suomalaisena" on hyvin vaikea pitää itseään "suomalaisena".

Frank Salter, josta on oma aihe hommalla http://hommaforum.org/index.php/topic,7665.90.html#lastPost lainaa John Stuart milliä: "Vapaat instituutiot ovat miltei mahdottomia eri kansallisuuksista koostuvassa maassa." Tämä johtuu siitä, että kun yhteiskunta koostuu "kansasta ilman yhteishenkeä ... sitä yhtenäistä yleistä näkemystä, joka on välttämätön edustuksellisen hallinnon toiminnalle, ei voi olla."

Tuen tässä sunihmin väitettä

Ensimmäiset kaksi kriteeriä ovat yksinkertaisia suodattimia, jotka karsivat yli 99.9% maailman väestöstä pois kysymyksestä. Viimeinen kriteeri taas toimii vähän kuin yksityinen urheiluseura, jonka jäseneksi päästäkseen tulee saada suositus n kappaleelta sen nykyisiä jäseniä.

Nämä väittämät toimivat ikäänkuin pyramidin tasoina joista jokainen vähentää ihmismäärää ja lopulta huipulta löytyy Suomalaiset. En kuitenkaan usko siihen, että ihmiset voisi järjestää järjestykseen kuka on suomalaisin, joten pyramidin huipu ei ole kartio vaan pikemminkin pallo, joka sisältää suomalaiset, mutta on jaettu kulttuuri sektoreihin, ehkäpä heimoihin.

Gonman lainaus on hyvä

"Minulle ei ole merkittävää lipun alkuperä, vaan se, mitä se tätä päivänä edustaa.
Suomalaisuus on identiteetti ja se on sekoitus hyvin monenlaisia asioita. Uskon myös,
että se identiteetti on hieman erilainen eri puolella Suomea syntyneillä.
Identiteettiin liittyy kiinteästi monia asioita, muistoja, hajuja, ruokien tuoksua ja makuja,
luonnonilmiöitä, kieli, ihmisten tapa puhua, olla toistensa kanssa jne..
Minulle vaikka sellaisia asioita, kuin maalaissaunan savun haju sen lämmitessä kesäiltana.
Ehtookellojen soitto kylällä, kun helle on seissyt koko päivän ja maaseutu hiljentyy lauantai-iltana.
Vastaleivottujen arinalta otettujen karjalanpiirakoiden haju.
Metsä puolukoita punaisenaan. Kuhankeittäjän huuto kevätillassa, kun koko metsä on sinisenään sinivuokoista.
Jäiden vongahtelu, kun suuret selät jäätyvät. Valtavat muutto- ja vesilintujen parvet keväällä.
Uinti lammen kristallinkirkkaassa vedessä valon siivilöityessä lehdistön läpi.
Hiihto maaliskuussa Lapissa, kun aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja suksi sihisee hankea vasten.
Mielenliikutus Ateneumissa katsellessa Edefeltin näyttelyä: taulu jossa soudettiin lapsen arkkua hautajaisiin.
Suvivirsi koulun kevätjuhlassa. Sankarihautausmaa, jonka kivessä näkyy sedän olleen 20v kuollessaan.
Se suomalaisuus on kansamme historiaa, se on luontoa, vuodenaikojen vaihtelua hajuineen, valo-ilmiöineen,
se on kotoisia ruokia, puu-uunin lämmitystä, hiljaisuutta.
Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta yhteisiäkin elementtejä löytynee.

Missään nimessä se ei ole chadoriin kääriytyneitä naisia."

Jokainen Suomalainen löytää tästä varmasti jotain itselleen tai ainakin enemmän yhteistä kun sanotaan samanikäinen albaani, joka asuu Suomessa. Havainnot ovat luontoon hyvin sidonnaisia ja siksi moni suomalainen löytää jotain itselleen niistä. On kuitenkin muistettava, että asiat joista kokemukset koostuvat vaihtelevat tai voimistuvat riippuen suomalaisen asumispaikasta.

Siksi pitäisinkin Sopeutuneisuus yhteiskuntaan alakohtana geeniperimää, Koska geenit muokkautuvat elinolojen mukaan esimerkkinä Suomessa keliakiaa sairastavien suuri määrä. Suomessa ei kauhean kauaa ole syöty viljaa ja se näkyy ihmisten tottumattomissa vatsoissa, joka on puhtaasti geneettinen piire mielestäni.

Minusta myös seuraavassa kommentissa on järkeä.

En oikeasti hyväksy sitä, että somalia sanotaan suomalaiseksi. Tämä loukkaa omaa etnistä arvoani etnosuomalaisena. Somali on joko suomensomali tai suomensomalialainen. Somali toki voi olla Suomen kansalainen jos on sattunut syntymään Suomessa. Silti tunnen ristiriitaa jos hänestä puhutaan suomalaisena.

Käydään tämä minun ajatusmaailmalla läpi. Suomessa asuva somalituntee itsensä suomalaiseksi, mutta muut suomalaiset eivät oikein hyväksy häntä suomalaiseksi. miksi häntä ei koeta suomalaiseksi? Syy on joku seuraavista tai useampi niistä. Somali ei ole sopeutunut yhteiskuntaan  tai jos on hänellä ei ole Suomen kansalaisuus(Sikäli sivuseikka, koska kansalaisuudella on edelleen vain juridinen merkintä.)

Mikäli hänellä on kansalaisuus hän on tai ei ole oppinut suomalaisen Kulttuuri- ja kasvuympäristön tavat. Jokatapauksessa kieli on kulttuurin yksi tärkein tekiä, mutta jos somali taitaa suomen Puhekielen ja puhuu tätä jopa äidinkielenään viimisen rajan vetää geenit, joka estää häne tulemisen kaikkien suomalaisten hyväksmäksi suomalaiseksi. No sitten päästään näihin mulaatti tapauksiin. tässä ottaisin tuekseni tämän esitetyn pätkän

Esimerkiksi yksi kaverini on perimältään puoliksi romani. Pidän häntä suomalaisena, joka on perimältään puoliksi romani.

Toivottavasti, joku ottaa selvää mitä tarkoitin, mutta tälläisen kokonaisuuden minä tässä yhdeltä istumalta väsäsin.

[Oami]

Suomalainen voi tarkoittaa sekä kansalaista että etnisen ryhmän edustajaa. Kun puhutaan suomalaisista, on syytä tapauskohtaisesti selvittää, kummasta on kyse, ettei tule väärinkäsityksiä. Usein, ei aina, se on tosin asiayhteydestä selvää. Monissa kielissä näille merkityksille on kaksi eri sanaa. Meidän kielessämme ei ole, vaikka meillä onkin eri sanat esim. somalille ja somalialaiselle. Mutta eletään tämän kanssa.

On selvää, keitä Suomen kansalaiset ovat, joten käsittelen nyt sanaa suomalainen nimenomaan merkitsemässä etnisen ryhmän edustajaa. Tässä mielessä suomalaisina en pidä esim. suomenruotsalaisia, saamelaisia enkä romaneja. Toisaalta kyllä pidän suomalaisina esim. ruotsinsuomalaisia ja amerikansuomalaisia. On totta, että rajanveto ei ole aivan tarkka; tämä epätarkkuus pitää nähdäkseni vain hyväksyä.

Ja toisin kuin jotkut todellisuuslaiset ehkä kuvittelevat, niin se, etten pidä jotakuta suomalaisena, ei tarkoita, etten pitäisi häntä sinänsä hyvänä ihmisenä ja vertaisenani.

[Salvation]

Noin. Mielestäni vain kansalaisuus on yksiselitteinen. Kaikista muista kohdista löytyy mielestäni rajatapauksia ja ristiriitaisuuksia, jotka estävät yksiselitteisen määrittelyn. Silti minusta olennaisin on sopeutuneisuus suomalaiseen yhteiskuntaan.

http://www.youtube.com/watch?v=gpFZyaokb0w&feature=related

[Peril]

Suomalainen on semmoinen, jonka sydän pamppailee ylpeydestä ja ajattelee, että ME voitetaan, kun Granlund ilmaveivaa kiekon maaliin.

Onneksi missään muussa maassa, etenkään Argentinassa tai Brasialiassa, ei seurata jalkapalloa ja olla innoissaan kun ME voitetaan, kun Messi tekee maalin.

Eli?

[DuPont]

Valitsin tuon "oma tunne suomalaisuudesta" -vaihtoehdon. Ulkomaalaisperäinen voi olla tai tulla suomalaiseksi, kunhan hyväksyy suomalaisen yhteiskunnan ja (pääosin) sen normit ja toimintamallit. Maassa maan tavalla, maahantulija sopeutuu.

[Malmi]

Mielenkiintoinen kysymys. Vastasin sopeutuneisuus suomalaiseen yhteiskuntaan, sillä se on minusta "ensisijainen" asia.

Minulla on eräs kaveri joka on syntynyt Suomessa, aasialainen rodultaan, molemmat vanhemmat ovat Vietnamista. Mukava ja yritteliäs kaveri, omistaa perheensä kanssa ravintoloita ympäri Pirkanmaata.

Minulla on kuitenkin ollut tarkoitus kysyä häneltä, esitteleekö hän itsensä suomalaisena vai vietnamilaisena. Haluaisin tietää kummaksi hän itsensä mieltää. Helvetin vahva aksentti, mutta käyttäytyy kuin kuka tahansa suomalainen nuorimies.

Itse vetäisin tietenkin vahvan eron suomalaisen ja Suomen kansalaisen välille.

[Ammadeus]

Suomalainen jaksaa katsoa syömättä Täällä Pohjantähden alla II:n, vaikka se onkin Koivusalon tekemä.

Mutta ei juomatta...

[Nauris]

Olin etsimässä toiseen aloitukseen liittyen tietoa nuorten asenteista, niin etsintä jäi puolitiehen, koska löysin mielenkiintoisen tutkimuksen Suomeen ulkomailta adoptoitujen lasten identiteeteistä, jota sitten aloin lukemaan. Näitä samantyyppisiä tutkimuksia voi löytää vaikka hakusanoilla: maahanmuuttajien identiteetti suomalaisuus, joihin kannattaa aiheeseen liittyen tutustua.

En ole vielä kokonaan Maarit Koskisen adoptiolapsia käsittelevää tutkimusta lukenut, mutta kyllä siitä käy selväksi, että pitkälti ulkonäkö, mutta myös ei suomalaiset juuret vaikuttavat näiden lasten suomalaisuuteen hyvin paljon vaikka heidät olisi kasvatettu täysin suomalaisessa perheessä.

Yksi tutkimuksessa haastateltu henkilö on Etiopiasta Suomeen adoptoitu nainen, joka on aikuisena avioitunut etiopialaisen miehen kanssa. Tässä parinvalinnassa voidaan päätellä kyseessä olevan osaltaan etnisistä geneettisistä intresseistä, joista on täällä Hommassa keskusteltu. Vaikka tutkimuksessa on haluttu mahdollisimman hyvin peitellä haastateltujen henkilöllisyydet on kuitenkin todennäköistä, että tämä suomalaisetiopialainen nainen on sama, josta oli joskus juttua Interpedia-lehdessä.

Muutama poiminta tutkimuksesta.

Mitä enemmän erilaisuutta adoptoidun ja adoptioperheenjäsenten välillä on, sitä kompleksisemmaksi adoptoidun identiteetin kehitys muodostuu. Adoptoitu kohtaa kysymyksiä siitä, mitä hänelle merkitsee se, että hän on erilainen niin fyysisiltä ominaisuuksiltaan kuin myös mahdollisesti temperamentiltaan, älykkyydeltään ja kyvyiltään kuin adoptioperheensä. Haasteita identiteetin kehitykselle asettaa myös ristiriita siitä, että hän näyttää fyysisesti esimerkiksi kiinalaiselta mutta kokee sisimmässään itsensä suomalaiseksi.

Kulttuuria ja rotua sekä niiden vuorovaikutusta ympäröivään yhteisöön on mahdotonta jättää huomioimatta kansainvälisesti adoptoidulla. Dalen (2005, 218–219) toteaa, että jos tapa, jolla adoptoitu itse identifioituu etnisyyteensä, on sama, jolla ympäristö määrittelee hänet, ei ongelmia ole. Näin ollen ongelmalliseksi voidaan nähdä tilanne, jossa adoptoitu kokee itsensä suomalaiseksi, mutta jossa muut määrittelevät hänet erilaisen ulkonäkönsä vuoksi ulkomaalaiseksi.

Vaikka ”Henna Hämäläisellä” täyttyvät sellaiset kuulumisen kriteerit, kuten kansalaisuus, suomalaiseen kulttuuriin kasvaminen ja suomalaiseksi identifioituminen, joutuu hän valtaväestöstä poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi kohtaamaan jatkuvasti suomalaisuutensa kyseenalaistamista ympäristön taholta.

Jenkinsin (1996, 80–89) mukaan ihmisiä kategorisoidaan erityisesti ulkonäön kuten ihonvärin perusteella tiettyyn ryhmään kuuluvaksi. Tästä on aineistossa esimerkkinä Venäjältä adoptoitu henkilö, joka ei erotu ulkonäöltään suomalaisista ja oli siksi poikkeus muiden adoptoitujen joukossa. Hän ei joutunut toistuvasti kohtaamaan tilanteita, joissa hänet luokiteltaisiin ulkomaalaiseksi, maahanmuuttajaksi tai pakolaiseksi. Ainoastaan kerran hänet tunnistettiin etniseltä ”rodultaan” venäläiseksi.

Se yks vaihe oli , kun menin sinne uuteen kouluun ja aloin liikkumaan samalla alueella. Sitten semmonenkin, joka liitty just ulkonäköön, et yhtäkkiä oli hirveesti ulkomaalaisia kavereita ja sit kävi tietenkin senkin vaiheen läpi, et alko tutustuu niihin ja oli vähän aikaa niissä ympyröissä. Sitten oli kuitenkin ne omat vanhat kaverit, jotka sanokin, et sun piti vaan käydä se läpi, niin et sä huomasit et sä oot ihan suomalainen.

Ja sit vähän aikaa liikku niiden ulkomaalaisten piirissä, kun huomas sit, et sekin on nähty, et en mä kuulu siihen porukkaan.

Varmaan silloin tuli ehkä niinku väkisinkin nähtyy se puoli ja sit mä tajusin sen, et mä en kuulu tänne, koska ne kokee ittensä niinku ulkomaalaiseksi.

Et aina jos näkee intialaisia jossakin, niin heti ne tunnistaa ja se on muistutus geeneistä ja ulkonäöstä. On se ihan kivakin nähdä joskus, et aijaa toi on kyllä aika samannäkönen ja intialainen. Jollain lähtemättömällä tavalla mä olen intialainen, mutta kuitenkin mä tunnen itteni ihan suomalaiseksi.

Kyl mä rodultani samastun etiopialaisiin, koska mä tiedän, et mä näytän samalta, mut sit taas tavallaan niinku se on ihan eri kulttuuri. Rodultani mä oon etiopialainen, mä oon aina etiopialainen.

Joo. Ehkä täällä Helsingissä tulee semmonen, että onpa kyllä intialaisen näköisiä ja hetken päästä tulee, et näytänks mäkin tolta? Se on helpompi jotenkin Intiassa matkalla nähdä sen maan kauneuden, rikkauden ja erilaisuuden, mutta kun se erilaisuus tuodaan tänne pohjolaan sareissa, niin se näyttää enemmän hullunkuriselta, että täällähän on pakkasta ja kylmää.

Mutta vieläkin se on sillai ongelmallista, että jos täällä tulee vastaa intialaisia, niin niissä tilanteissa mä koen ennen kaikkea olevani suomalainen, supisuomalainen, että on tärkeetä jotenkin erottua heistäkin.

Lähde

Jussi Ojajärvi:

Portin toteaa lopumpana, että jos väestöjen välisistä eroista pitää puhua, parempi käsite on etninen ryhmä. "Se on rodun käsitettä parempi muun muassa siksi, että se ottaa biologisten seikkojen ohella huomioon myös erilaiset kulttuuriin kuuluvat tekijät.

Race and Evolution: An Interview with Professor Henry Harpending

minulle suomalaisuus on ensisijaisesti etninen (RODULLINEN)
Theodore Rooseveltin puhe monikulttuurisuudesta