Länsimaisen ja aasialaisen kasvatuksen erot

[Futuristi]

Törkeästi yleistäen filosofisella tasolla voisi sanoa, että kiinalainen kulttuuri on kurin, yhteisöllisyyden ja sääntöjen kulttuuri. Sitä vastoin länsimainen kulttuuri on kapinan, yksilöhedonismin ja kurittomuuden kulttuuri. Siksi osa kiinalaisista nuorista ja kaupallisista tahoista jäljitteleekin länsimaisia tendenssejä, jotka tuottavat yksilölle enemmän mielihyvää. Mutta he tekevät sen, koska voivat, koska osalla on siihen taloudelliset mahdollisuudet. Kuka ihme välittäisi velvollisuuksista, yhteisöllisyydestä tai kurinalaisuudesta, jos käytössä on joka tapauksessa rahaa tyydyttämään kulutusyhteiskunnan tarpeita? Valtaosa kiinalaisista elää vaativissa olosuhteissa, ja niissä vaativa, kurinalainen ponnistelu on välttämätöntä. Tosin valtava osa afrikkalaisistakin elää kiinalaisten tapaan kurjissa olosuhteissa, mutta heidän kesken ei olla havaittu samaa luovuttamattomuuden ja ponnistelun mentaliteettia. Valkoisten syytä sekin?

Kiinassa on valtava määrä korruptiota ja tekopyhyyttä. Isänmaallinen propaganda on siellä valhetta. Kovasti puhutaan konfutselaisuudesta ja perhearvoista. Mutta luuletko, että kiinalaiset koulutetut urbaanit naiset käyttäytyvät yhtään vähemmän noista asioista piittaamattomasti kuin länsimaissakaan? Tai etteivätkö varakkaat miehet pidä Kiinassa haaremeita? Kommunistipuolueen jäsenet ja virkamiehet elävät kuin siat pellossa. Kiina ei tule ikinä ohittamaan länsimaita millään laadullisella mittarilla. Tosin, jos ja kun BKT per naama nousee Kiinassa ylemmälle itäeurooppalaiselle tasolle, he pääsevät määräävään asemaan maailmassa, koska heitä on 1.5-2 kertaa enemmän kuin länsimaalaisia.

[Maailmanmies]

Se tekijä, mitä ajelen tässäkin takaa, mutten saa kiinni, tulee estämään aasialaisten menestyksen evoluution rattaissa, pitkissä aidoissa, eli satojen ja tuhansien vuosien juoksussa.

100 vuoden päästä eurooppalainen valkoinen on vähemmistönä kaikkialla maailmassa. Ehkä vain n. 10% koko maailman populaatiosta on valkoisia. Se joka sanoo, että Aasiassa ei ole luovuutta, voisi tutustua vaikka näihin...


Singapore
--clip--

Dubai
--clip--

Ei ole ikävä luovaan sateiseen Helsinkiin ei

Singaporessa tuo voi ollakin kiinalaisen suunnittelema, mutta UAE:ssa, Bahrainissa, Kuwaitissa, Saudi-Arabiassa ja Quatarissa näkyvä loisto ei ole niiden maiden kansalaisten aikaansaamaa ellei rahoitusta lasketa sellaiseksi:

http://www.dubai-architecture.info/DUB-004.htm

Vauraissa arabimaissa rahat käytetetään loistokkuuteen ja kaikkeen järjettömään sen sijaan, että kehitettäisiin omaa teollisuutta.

[pelle12]

Kiinassa on valtava määrä korruptiota ja tekopyhyyttä. Isänmaallinen propaganda on siellä valhetta. Kovasti puhutaan konfutselaisuudesta ja perhearvoista. Mutta luuletko, että kiinalaiset koulutetut urbaanit naiset käyttäytyvät yhtään vähemmän noista asioista piittaamattomasti kuin länsimaissakaan? Tai etteivätkö varakkaat miehet pidä Kiinassa haaremeita? Kommunistipuolueen jäsenet ja virkamiehet elävät kuin siat pellossa. Kiina ei tule ikinä ohittamaan länsimaita millään laadullisella mittarilla. Tosin, jos ja kun BKT per naama nousee Kiinassa ylemmälle itäeurooppalaiselle tasolle, he pääsevät määräävään asemaan maailmassa, koska heitä on 1.5-2 kertaa enemmän kuin länsimaalaisia.

Näin on näreet, ja länsimaisen individualismin apinoiminen on Kiinasta nostanut sen talousmahdin, joka se tänä päivänä on. Rusinoita ei valitettavasti voi noukkia pullasta. Kun tulee hyvä, tulee myös paha, siinä ei mitkään moraalisaarnat konfutselaisista perhe/sukuarvoista auta (vaikka kuinka yritetään).Ei USA:ssakaan jatkuva höpötys perhearvoista tee maata yhtään perhearvoisempaa. Talouden lait ovat mahtavammat kuin moraalisaarnat.

[Slicky]

Minua huvittaa nämä puheet eurooppalaisesta induvidualismista. Kysykää vaikka Suomen lätkämaajoukkueen valmentajalta mikä on Suomen valttikortti muihin nähden. Vastauksena ei tule mikään induvidualismi vaan joukkuepelaaminen. Nimenomaan yhteisöllisyys on ollut Suomen vavhuus kaikkina vuosinakymmeninä, eikä mikään induvidualismi.

Itse asiassa induvidualismi on tyypillistä kehitysmaille. Koko apinoiden kehitys järkeväksi ihmiseksi perustuu vahvaan yhteisöllisyyteen. Yhteisöllisyys on ollut apinoiden vahvuus niitä paljon yksilötasolla voimakkaampiin lajeihin nähden. Kyse ei ole siitä kuinka kova jätkä on jossain yksittäisessä asiassa. Sillä ei ole mitään arvoa, jos ei ymmärrä joukkueen panosta. Yhteen puhaltava joukkue on aina vahvempi, kuin joukko yksilöitä, jotka sinkoilevat kukin omiin suuntiinsa. Monet mustat ovat yksilötasolla paljon lahjakkaampia valkoisiin nähden. Esimerkiksi jos pistettäisiin fysiikkatesti Nigerian jalkapallomaajoukkueen pelaajien ja Hollanin vastaavien kesken, väitän, että nigerialaiset olisivat keskimäärin vahvempia. Silti Hollanti pärjää paljon paremmin.

Mielestäni kaikkein pisimälle yhteisöllisyydessä ovat menneet nimenomaan kaukoidän maat kuten esim. Japani. Korkea yhteisöllisyyden aste ja korkea älyllinen kapasiteetti on syitä miksi Japanissa on maailman matalimmat rikollisuusasteet.

Aivan kuten Suomessakin; turvalliusuus, vähäinen rikollisuus jne. ovat olleet Suomen vahvuuksia. Mutta nyt mm. kokoomuksen ja RKP:n johdolla nämäkin vahvuudet ollaan kovaa vauhtia heittämässä roskakoriin monikulttuurisuus yms. liberialismihötön varjolla. Suomesta itsestä on kovaa vauhtia tulossa kehitysmaa. Zlatan on hyvä esimerkikki millaisia ihmisiä tämä politiikka tuottaa. Itsekeskeisiä paskiaisia, jotka ajattelevat vain itseään.

(http://zlatan.theoffside.com/files/2009/07/zlatan-ibrahimovic_1360079.jpg)

[Eino P. Keravalta]

Ei ole mitään yhtä aasialaista kasvatusta. On iso joukko aasialaisia kasvatuksia ja kulttuureita. Venäjän Siperian arot, Japanin koulutusjärjestemä(t), Austaralian aboriginaalit, lammasfarmarit tai kaivoskeisarit, Burman tai Pohjois-Korean hallitut tai hallitsevat, Thaimaan turistikeskukset tai pohjoisen pikkukylät, Indonesian merirosvot ja islamistit, Pakistanin ja Afganistanin heimoalueet, Istanbulin eteläiset lähiöt...


Noiden käsitteleminen yhden termin tai mielikuvan alla on aika harhaanjohtavaa.

Aivan totta. Noin laajalla esittämälläsi kulttuuripiirien kirjolla ei ole juuri mitään yhteistä. Itse otaksuin, että tässä on puhe lähinnä Etelä-Korean, Japanin ja Kiinan kaltaisista maista. Näistä löytyy jo enemmän samaa mentaliteettia. Ja monesti on niin, että ajatteluprosessi vaatii keskiarvojen hahmottamista ja jopa yleistyksiä joidenkin tosiasioiden kustannuksella, sillä havaintomaailma on niin monisäikeinen, ettei kaikkia tuhatlukuisia detaljeja voi aina ottaa lukuun.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että monilla taloudellisesti vahvoilla Aasian mailla on keskimäärin länsimaisesta mentaliteetista poikkeavia näkemyksiä kasvatuksesta ja vanhempien suhteesta lapsiin. Toisaalta globalisaation myrskyissä myös länsimaiset kulttuurivaikutteet ovat löytäneet tiensä aasialaisiin käytäntöihin kasvavin määrin.

[myötäjuoksija]

Muistaakseni joku Kiinassa asunut suomalainen kirjoitti joskus jossain, mikä on se kiinalaisuuden ydin, jota harva länsimaalainen ymmärtää. Se on sukulaisuussuhteiden ymmärrys.

Jos kiinalainen kuuluu vaikkapa sukuun Zhong, hänen tulee tietää ja hän tietääkin kuka on suvun päämies. Ja päämiehestä seuraava. Ja kolmanneksi korkea-arvoisin Zhong ja niin edelleen, aina omaan asemaansa asti, toki myös itseään alemmat Zhongit noin suurin piirtein tuntien. Ja nämä suvuthan ovat suuria, niiden jäsenmäärä lasketaan miljoonissa.

Tämä ehkä antaa jotain kuvaa, mitä tarkoittaa aasialainen kollektivismi.

En kuitenkaan ole varma, että Kiina on juuri se Aasian maa, joka pitkällä tähtäimellä - siis satojen, ehkä n. viidensadan vuoden - tulee jyräämään. Epäilen, että kaikesta huolimatta Japanilla saattaa olla enemmän potentiaalia.

Miksikö? Mietitäänpä vaikka kulttuurivientiä. Kiinan talousmahti voi pistää suomalaisen bisnesmiehen opiskelemaan kiinalaista bisnes-etikettiä, mutta sillä aikaa hänen omat lapsensa saattavat vapaaehtoisesti pukeutua kissahattuun ja huudella "Nihon sugoi kawaii desu!" Muistaakseni luin jostain, jonkun kiinalaisen kirjoittamana, ettei Kiinassa ainakaan pitkään aikaan pystytä tuottamaan mitään (länsimaihin) vientikelpoista massakulttuuria, koska kollektivismi, häpeäkulttuuri ja yleinen -kulttuuri vesittää kaikki erikoisemmat ja siten myyvimmät ja mahdollisesti myös vallankumouksellisimmat ideat.

Japani sen sijaan on ehkä peruuttamattomasti suistettu Kiinan edustaman itämaisen kollektivismin tieltä. Maa länsimaistui ensin vapaaehtoisesti ja tämän jälkeen atomipommein pakottamalla. Sodan jälkeen Japanissa jopa harkittiin, pitäisikö japanin kielen käyttö lopettaa ja siirtyä puhumaan englantia. Japani on toki edelleenkin itämainen häpeäkulttuuri, mutta kukaan esim. animetarjontaan tutustunut ei voi sivuuttaa sitä faktaa, että Japani on saanut virulentin ruiskeen länsimaista individualismia. Japanissa on arkipäivää sellainen individualismi, mikä ei vain olisi mahdollista esim. Kiinassa.

Tuleeko Kiina jämähtämään teollisen vallankumouksensa jälkeen uudelleen taantumukseen, vai estääkö esim. länsimailta omaksuttu tiedemeemi sen? Kehittyykö Japanin kulttuurista jokin kumma itämais-länsimainen synteesikulttuuri (etenkin, jos se pysyy pitkään liittoutuneena länsimaiden kanssa eikä itämaisten naapurivaltioittensa)? Onko se heikompi, samantasoinen vaiko vahvempi kuin länsimainen kulttuuri? Tulevaisuuden historijoitsijoiden on varmaankin mielenkiintoista seurata kehitystä.

[tarhuri]

Marius, kyse on huonosta markkinoinnista: jos maailman nuorille miehille myytäisiin länsimaisen individualismin ja kulutuksen sijaan islamilaista mieskuvaa, jonka mukaan mies voi nauttia kaikkia oikeuksia vapaasti naiset mukaanlukien samalla, että miehille luvattaisiin kaikkinainen yksinoikeus aineellisiin resursseihin, ihmisoikeuksiin ja päätäntävaltaan, eikö tällainen elinikäisen playboyn elämä kiehtoisi monia miehiä?

Maukas visio, aina siihen asti, kunnes eurooppalainen mies, ehkä hetken rötvättyään, jälleen kerran toteaisi,
luonteensa mukaisesti, että ei hiivattu, ei tämä ole oikein, ei oikeaa vapautta.
Ja ymmärtäisi jälleen kerran että yhteiskunta ei moisella pönttöilyllä sittenkään kehity vaan tuppaa taantumaan, eikä ole rento paikka elää.
Fantasiana silti tietyiltä piirteiltään, hmmm...

Muista kuin eurooppalaisista miehistä en menisi takuuseen.
Uskon silti ihmisen perimmäiseen kaipuuseen tasapuoliseen, rehelliseen vapauteen.

Joo, ei siitä mitään tulisi.  Se on sitäpaitsi jo kokeiltu, keskiajalla Euroopassa miesten asema oli kutakuinkin Einon kuvailema.  Ja eipä yhteiskunta paljon silloin mennyt eteenpäin.

[Angelos]

Se sama tekijä, mikä esti kiinalaisten maailmanvalloituksen 1400-luvulla,
on olemassa edelleen. Itse en osaa määritellä tuota tekijää, mutta se on äärimmäisen kiinnostava ja aivan selkeästi olemassa.

Kiinalaisen, tai yleisesti aasialaisen ihmisen eroavaisuus nimenomaan henkiseltä kantilta eurooppalaiseen verrattuna on niin selvä, että kaikki kyllä sen tunnistavat, mutta sitä on vaikeaa pukea sanoiksi.

...

Se tekijä, mitä ajelen tässäkin takaa, mutten saa kiinni, tulee estämään aasialaisten menestyksen evoluution rattaissa, pitkissä aidoissa, eli satojen ja tuhansien vuosien juoksussa.

Helpointa on ilmaista mika tekee lannen erilaiseksi kiinalaisesta kulttuurista ja sen kautta selostaa syita siihen, etta lansi toteutti teollisen vallankumouksen, valloitti valtavat siirtomaaimperiumit ja toi tieteellisen vallankumouksen maailmalle.

Ensimmaiseksi: Lansi kantaa mukanaan antiikin perintoa, kreikkalaisten filosofiaa ja roomalaisten lakia. Monet tieteet johtavat alkunsa antiikkiin, lakijarjestelmat periytyvat sielta, taiteet ja sotilaallinen tieto ovat hakeneet innoitusta antiikista. Tama valtava sivistyksen perinto on lannen suurimpia aarteita.

Toiseksi: Kristinuskosta johtuvat yhteisollisyys jota voi kutsua vaikka sosialismiksi, pitkaan vaikuttanut kiihkea levityskaskyn ja sita kautta muiden kulttuurien assimilaation toteuttaminen seka ennen kaikkea tapa nahda ihminen luomakunnan herrana. Levityskasky ja myohemmin nationalismi toimi kaupallisten syiden ohella motivaationa etsia muita alueita ja levittaa omaa kulttuuria niille, mika yhdistettyna voimakkaaseen militarismiin ja valloitushaluun teki lantisesta kulttuurista aggressiivisesti kilpailijoiden alueille leviavan. Luonnon nakeminen hyodykkeena puolestaan on hyvin ainutlaatuista verrattuna moneen muuhun kulttuuriin ja osittain johti lannen teknologiauskoon ja sita kautta, ironista kylla, tieteen vallankumoukseen.

Kolmanneksi: Eurooppa on Rooman hajoamisen jalkeen ollut pysyvasti jakaantunut keskenaan kilpaileviin ja sotiviin valtioihin, mika on pitkalla tahtaimella johtanut suureen maaraan sotia ja pakottavaan tarpeeseen kehittya tai tulla syodyksi. Jatkuva sotiminen on johtanut vahvan militaristiseen kulttuuriin ja kehittyneeseen sotataitoon- ja teknologiaan, mika on tehnyt lannesta sotilaallisesti ylivoimaisen sen levittaessa vaikutuspiiriaan. Kilpailu puolestaan on johtanut lannen tarpeeseen levittaa vaikutuspiiriaan ja etsia uusia tapoja paasta muiden edelle. Aggressiivinen ja kilpailuhenkinen mentaliteetti on kieltamatta johtanut suureen maaraan verenvuodatusta ja toisinaan liian innokkaaseen laajenemiseen, mutta se on myos tehnyt lannesta vahvan.

Nyt tapahtuva talouden ja politiikan muutos Aasian hyvaksi johtuu pikemminkin lannen heikkenemisesta kuin Aasian erityisesta vahvuudesta: Maailmantalous on ollut ennen uutta aikaa keskittynyt Aasiaan, uuden ajan ja loytoretkien myota tilanne muuttui Euroopan ja lannen hyvaksi. Aasia ottaa vain luonnollisen paikkansa.
Sen sijaan lansi ja Eurooppa pehmenevat ja rappioituvat. Vanha vauraus, joka hankittiin teollisen vallankumouksen myota, katoaa hiljalleen, kun lannen vaesto keskittyy lahinna vanhojen etujensa valvomiseen ja omaan mukavuuteensa uudistumisen ja kehittymisen sijaan.

[Slicky]

Maahanmuutto Japanissa

"Japanilla on miellyttävä omaleimainen kulttuurinsa, jossa harmonian ja tasapainon periaatteet ulottuvat käytännön elämästä henkisen mielenrauhan tavoitteluun. Yksi syy japanilaisten kehuttuun kohteliaisuuteen voi puolestaan olla se, että ahtaasti asutussa maassa väestönpaljous ohjaa välttämään konflikteja. Suomea vain vähän suuremmalla alueella asuu 127 miljoonaa ihmistä.

Japanin ulkopolitiikan merkittävä piirre on, että maa suhtautuu avoimen penseästi ulkomaalaisten maahanmuuttoon. Tämä on ymmärrettävää korkean väestöntiheyden vuoksi, eikä ystävällisyyden ja maahanmuuton rajoittamisen välillä nähdäkään mitään ristiriitaa: turismia ja kansainvälistä kanssakäyntiä pidetään eri asioina kuin pysyvää maahanmuuttoa, kiinteistöjen omistusta ja kansalaisuuden myöntämistä. Ja eroahan näillä asioilla tietysti onkin.


Tämän politiikan tuloksena Japanin väestö on varsin yksiaineksinen: 98,5 prosenttia väestöstä on japanilaisia. Maahan muuttaneita vähemmistöjä ovat korealaiset (0,5 prosenttia väestöstä), kiinalaiset (0,4 prosenttia) ja Japaniin palanneet brasilianjapanilaiset. Maassa asuu myös pari sataa tuhatta Filippiineiltä tullutta ja muutama kymmenen tuhatta Perusta muuttanutta.

Väestön yksiaineksisuutta ei pidetä jäänteenä nationalismin aikakaudelta, sillä Japani on pyrkinyt hillitsemään väestönkasvua ja torjunut maahanmuuttoa pelkästään määrällisiin, ei rodullisiin, näkökohtiin vedoten. Väestön geneettisen yksiaineksisuuden ei myöskään pelätä johtavan degeneraatioon, sillä japanilaisia pidetään yhtenä maailman älykkäimmistä kansakunnista, ja PISA-tutkimuksen mukaan japanilaislasten koulumenestys on suomalaisten tavoin huippuluokkaa. Voi olla, että tässä suhteessa geneettisellä kumulaatiolla on ollut myös myönteinen vaikutus. Japanilaisilla on myös yksi maailman korkeimmista elinajanodotteista, noin 82 vuotta.

Japanin väkiluvun on ennustettu putoavan sataan miljoonaan vuoteen 2050 mennessä ja 67 miljoonaan vuoteen 2100 mennessä. Huvittavaa onkin, että tämän toivotun vähenemisen käynnistyttyä muutamat yliopistotutkijat ja sosialistit ovat ehdottaneet huoltosuhteessa näkemänsä ongelman ratkaisuksi maahanmuuttoa, mutta vaihtoehto ei ole saanut kannatusta, sillä Japaniin muuttaneiden ulkomaalaisten sopeutumisessa on jo nyt havaittu suuria ongelmia.

Japanilaisten suosima konservatiivisuus sisältyy harmonian ja tasapainon kulttuuriin. Sen yksi piirre on elinikäisen työpaikan periaate: suuryritykset palkkaavat työntekijät koko työuran mittaiseen työsuhteeseen. Tämä voi säästää sekä työntekijää että työnantajaa turhilta sydämentykytyksiltä ja auttaa ylläpitämään yhteishengen kulttuuria. Juuri sen varaan rakennettiin Japanin talousihme 1960- ja 1970-luvuilla. Vastaava kansallisen edun tunnustaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat välttämättömiä kaikkialla, missä luodaan menestyviä kansantalouksia. Aasian maissa tämä näköjään osataan, kuten tiedämme myös Intian ja Kiinan talousnoususta.

Muutoin länsimainen elämäntapa, tekniikka, teollisuus ja tavat ovat japanilaisille pelkkää pintaa. Ne perustuvat jäljittelyyn, jonka alla elää Japanin oma kulttuuri. Paikoin kulttuurit ovat ajautuneet myös ristiriitoihin. Länsimaista elämäntapaa käsitellään Japanissa kuitenkin pelkkänä välineenä ja kuorena, joka on milloin tahansa riisuttavissa pois. Koska kyseessä on imitaation tulos, se on ollut helppo opiskella ulkopuolelta katsellen, sitä on helppo hyödyntää, ja siitä on helppo myös tarpeen tullen luopua.

Japanin tunnetuimpia maahanmuuttajavaikuttajia on muuten suomalaissyntyinen Marutei Tsurunen (entinen Martti Turunen), joka on Japanin parlamentin ylähuoneen ensimmäinen länsimaalaissyntyinen jäsen. Vuonna 1940 syntynyt Tsurunen lähti 1960-luvulla Japaniin ja sai Japanin kansalaisuuden vuonna 1979 vaihdettuaan virallisen nimensä japaninkieliseen muotoon, kuten kansalaisuuden saaminen edellyttää.

Tiukoissa kansalaisuusehdoissa näkyy japanilaisten itsearvostus ja oman kulttuurin kunnioitus, joista on tietysti oppimista myös muilla kansakunnilla. Hyvästä itsetunnosta kasvaa aito kulttuurien moneus, ja juuri tämäntapaisilla ehdoilla ja rajoituksilla pidetään yllä todellista kulttuurien erilaisuutta: aitoa"

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2010/10/maahanmuutto-japanissa.html

[Marius]

Talous ei koskaan ole keskittynyt, eikä tule realistisesti keskittymään sinne, missä valtaosalla kansasta ei ole mitään käsin kosketeltavaa, konkreettista.

Kiina voi omistaa vaikka koko maailman, paperilla, mutta mitä on paperi tai lupaus tai haave verrattuna siihen mitä ihmisillä on.

Jos minulla esimerkiksi olisi maa, metsä, talo, ja pellot, kiinteää omaisuutta autossa, kiluissa ja kaluissa, sekä toimiva luottamusyhteiskunta ja sen mukanaan tuomat aineelliset sekä henkiset ammusvarastot, mutta kiinalaisella vain paperi, ja lisäksi vielä moraalinen alakynsi, niin kuka omistaisi ja mitä?

Kokonaisuutena ottaen on Aasia kehitysmaanosa.

Kiina maailmantalouden tekijänä on kupla, myytti, niin historiassa kuin nykypäivänä. Sillä; mitä kiinalaisella on, kun paperit revitään?
Vain kaipuu länsimaisen ihmisen tietoon, taitoon ja opastukseen.