Homoliitot IV, A New Hope

[Aldaron]

Olen aina ihmisen ja Jumalan puolella.
Vastustan aina "ihmistä" ja Jumalan vihollista.

Muistan entuudestaan että sinulla on tapana ilmaista itseäsi aika salaperäisellä ja monitulkintaisella tavalla, ikään kuin arvoituksin.

Voisit kuitenkin selventää, mikä ero mielestäsi on ihmisellä ja "ihmisellä", koska nämä ovat sinulle selvästi kaksi eri kategoriaa.

[M.K.Korpela]

Olen aina ihmisen ja Jumalan puolella.
Vastustan aina "ihmistä" ja Jumalan vihollista.

Muistan entuudestaan että sinulla on tapana ilmaista itseäsi aika salaperäisellä ja monitulkintaisella tavalla, ikään kuin arvoituksin.

Voisit kuitenkin selventää, mikä ero mielestäsi on ihmisellä ja "ihmisellä", koska nämä ovat sinulle selvästi kaksi eri kategoriaa.

Todennäköisesti "ihminen" tarkoittaa metaforisella tasolla sekulaarista humanismia ja ajatusta siitä että yhteiskunta voisi luoda omat lakinsa ilman että pyhien kirjoitusten tulkitsijat sekaantuvat asiaan.

Miksi toiseen ihmiseen ei ole laitettu lainausmerkkejä kielii siitä, että ilmeisesti kirjoittajan (teistisen) maailmankatsomuksen mukaan Jumalan mukaan eli siis pyhien kirjoitusten mukaan elävä ihminen on asioiden luonnollinen tila, ja että kirjoittaja on tämän tilan puolella.

Koska kirjoittaja sanoo kuitenkin vastustavansa jopa kirkkoa, eli siis pyhien kirjoitusten viralliset tulkitsijoita, tarkoittanee tämä sitä että kirjoittajan mielestä hekin ovat korruptoituneita tahi jollain muulla tavalla saastuneita siinä määrin, että pyhien kirjoitusten sanoma on vääristynyt.

Mahdollisesti kirjoittaja edustaa jotain vapaakirkollista suuntausta.

[IDA]

Minua kiinnostaisi nyt kuitenkin IDAn esittämä seikka, että avioliittolupaan sisältyisi automaattisesti tuo adoptio-oikeus. Ainakin YLEn mukaan näin onkin ja jos todella edetään näin, on kyseessä se, missä tämä lakiesitys todella toisi muutoksen. Parisuhteen nimi on vain sanoja peräkkäin paperilla, mutta adoptio on jo hieman muuta.

No siis nykyinen laki rekisteröidyistä parisuhteista takaa homoliitoille samat oikeudet kuin heteroliitoille paitsi oikeutta perheen ulkopuoliseen adoptioon. Sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaisi sitä, että kaikki oikeudet olisivat samat, eli homoparit saisivat oikeuden perheen ulkopuoliseen adoptioon.

Ja toki rekisteröityjen suhteiden nimeksi tulisi sama, eli niitä ei voisi virallisissa papereissa erottaa toisistaan. Itse olenkin tästä lähtien sitä mieltä, että sanan avioliitto voisi jättää vain kirkolliseen käyttöön ja muuten puhua sitten vain parisuhteista, jotka valtio on rekisteröinyt tai jättänyt rekisteröimättä. Siihen en enää ollenkaan usko, että nykyisen tätidemokratian asukit uskaltaisivat rakastaa ja rakastella ilman valtion virallista lupaa ja hyväksyntää.

[Tuija]

Kokonaisvaltaisesta seksuaalisesta suuntautumisesta eli homoseksuaalisuudesta puhuttaessa sydämeni itkee, kun kaikki muut suuntautumiset vaietaan eikä heille kukaan tule seuraavassakaan eduskunnassa vaatimaan oikeuksia toteuttaa omaa ihmisyyttään ja kokemuksellisuuttaan. Kuka puolustaisi apotemnofiilikoita, jotka ovat kokonaisvaltaisesti olleet sellaisia lapsesta saakka?

"Kyse on sinänsä ei-psykoottisista henkilöistä, jotka kokevat voimakasta eroottista viehtymystä tekeytyä henkilöksi, jolta puuttuu jokin raaja."
http://uskonpuolesta.blogspot.com/2008/11/vrss-ruumiissa.html

(Kirjoitus on laadittu kirkkoherra Olli/Marja-Sisko Aallon sukupuolenvaihdosleikkauskohun aikaan.)

[IDA]

Kokonaisvaltaisesta seksuaalisesta suuntautumisesta eli homoseksuaalisuudesta puhuttaessa sydämeni itkee, kun kaikki muut suuntautumiset vaietaan eikä heille kukaan tule seuraavassakaan eduskunnassa vaatimaan oikeuksia toteuttaa omaa ihmisyyttään ja kokemuksellisuuttaan. Kuka puolustaisi apotemnofiilikoita, jotka ovat kokonaisvaltaisesti olleet sellaisia lapsesta saakka?

Ei kyse ole tuosta. Ainakaan tässä keskustelussa. Siis onhan se nyt itsestään selvää, että homoseksuaalisuus ei ole samalla tavalla perversio, kuin joku fetisismi tai sadomasokismi. Homo voi olla fetisisti tai sadomasokisti aivan samalla tavalla, kuin heterokin. Jos homoutta pidettäisiin ihan pelkästään seksuaaliseen kiinnostukseen liittyvänä erityispiirteenä ihmisessä, niin silloin heterouttakin pitäisi oikeastaan pitää sellaisena. Eli tämä kokonaisvaltaisuus tarkoittaa sitä, että homot ovat homoja riippumatta seksuaalisen himon tyydyttämisestä ja sen kohteesta: he, ainakin luulen niin, tuntevat romanttista rakkautta, ovat valmiita uhrautumaan puolisonsa puolesta, elävät arkielämässä homoina jne...Eli homoille koko elämä on homoutta, hyvässä tai pahassa. Joku muuten perverssi voi tyydyttää himonsa ajoittain ja olla muuten kuten ollaan. Perversiot ovat yleensä keskittyneet nimenomaan seksuaalisen himon erityiseen ja poikkeavaan kohteeseen. Homous taas on kokonaisvaltaisempaa, koko elämän käsittävää. Väittäisin näin.

Eli joku sadomasokisti - siis todellinen, eikä mikään kinkyklubilainen - joka saa aitoa nautintoa satuttamisesta tai satutettavana olemisesta ei koskaan pysty yhdistämään persoonaansa seksiin ja nauttimaan siitä todellisen rakkauden yhteydessä. Seksi muuttuu ikään kuin rakkaudesta ja elämästä ulkopuoliseksi asiaksi, jonka ainoa tarkoitus on seksuaalisen himon tyydytys. Homoudessa näin ei uskoakseni väistämättä käy. Siinä mielessä homous on kokonaisvaltaisempaa ja se pitäisi nähdä erillään seksuaalisista perversioista.

[tosipaha]

En kumpaakaan tämän ketjun kantaa, mutta voin silti olla kanssasi samaa mieltä monesta asiasta.

Vastustan kirkkoa, homotuputusta ja homoseksuaalisuutta, mutta en kristittyjä tai homoja  ihmisinä.

Olen aina ihmisen ja Jumalan puolella.
Vastustan aina "ihmistä" ja Jumalan vihollista.

Asioiden erottaminen toisistaan ei aina ole niin helppoa.

Kaikki mitä sanot kuulostaa minusta erittäin hyvältä. Tuo kuulosti minusta raikkaalta, realistiselta ja ei-tekopyhältä.

Voitko vähän perustella mitä raikasta ja hyvää on siinä että vastustaa jotain ihmisryhmää heidän sellaisten ominaisuuksiensa takia joille he itse eivät voi mitään? Onko myös ihanan raikasta vastustaa vammaisia?

[risto]

...

Vastustan kirkkoa, homotuputusta ja homoseksuaalisuutta, mutta en kristittyjä tai homoja  ihmisinä.

...

Kaikki mitä sanot kuulostaa minusta erittäin hyvältä. Tuo kuulosti minusta raikkaalta, realistiselta ja ei-tekopyhältä.

Voitko vähän perustella mitä raikasta ja hyvää on siinä että vastustaa jotain ihmisryhmää heidän sellaisten ominaisuuksiensa takia joille he itse eivät voi mitään? Onko myös ihanan raikasta vastustaa vammaisia?

Jaa-a, menisikö tuo nyt ihan puhtaasti huolimattoman lukemisen piikkiin. Korostin ktv:n sanomisista mielestäni olennaisimman:

"en [vastusta] ... homoja ihmisinä"

Analogia toimisi, jos Päivänsäteen mielestä olisi ihanan raikasta vastustaa myös vammaisuutta, mutta olla vastustamatta vammaisia.

Lisätääs vielä rautalankaisempi ja tarkempi analogia:
"vastustan syöpää, mutta en syöpäsairasta ihmistä".

[mikkoellila]

Homoseksuaalisuus ei ole kehityshäiriö, vaan synnynnäinen vamma

Räsänen on väärässä. Homoseksuaalisuus ei ole kehityshäiriö, vaan synnynnäinen vamma. Homoseksuaalisuus on samanlainen synnynnäinen neurologinen poikkeavuus kuin esim. ADHD, epilepsia tai autismi.

Homoseksuaalisuuden luuleminen lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneiden psyykkisen kehityksen häiriöiden aiheuttamaksi traumaattiseksi reaktioksi on samanlainen virhearvio kuin esim. epilepsian, autismin tai ADHD:n luuleminen huonosta kasvatuksesta johtuvaksi.

Synnynnäinen neurologinen vamma ei riipu kasvatuksesta tai muista lapsuudenaikaisista elämänkokemuksista.

Homoseksuaalisuus on synnynnäinen neurologinen poikkeavuus, joka saa ihmisen käyttäytymään sukupuolelleen epätyypillisellä, epänormaalilla tavalla. Tämä poikkeava käyttäytyminen johtaa lapsuudessa ja nuoruudessa helposti sosiaaliseen eristyneisyyteen ja koulukiusaamiseen, koska lasten ja murrosikäisten on hankala sietää erilaisuutta.

Käytännössä kaikki homot ja lesbot kertovat aikuisena kokeneensa itsensä jo lapsina jollain tavalla poikkeaviksi, siis jo ennen seksuaalisen identiteetin selkiytymistä. Homot ja lesbot kokevat yleensä saaneensa murrosiässä selvinneestä seksuaalisesta suuntautumisestaan eräänlaisen selityksen jo aiemmin kokemalleen erilaisuudelle.

Räsänen siis sekoittaa korrelaation ja kausaliteetin. Homoja kiusataan lapsena ja nuorena enemmän kuin muita. He eivät kuitenkaan ole homoja siksi, että heitä on kiusattu. Heitä on kiusattu siksi, että homoina he ovat olleet erilaisia kuin muut. Homoseksuaalisuus ei siis ole kiusaamisen seuraus, vaan synnynnäisen homoseksuaalisuuden ilmeneminen epätavallisena käyttäytymisenä on kiusaamisen syy.

Koulukiusaamista ei tietenkään pidä hyväksyä, vaikka se johtuisi lapsen/nuoren homoseksuaalisuudesta tms. poikkeavuudesta. On kuitenkin elämän realiteetti, että koulukiusaamista esiintyy jossain määrin. Sitä voidaan pyrkiä ehkäisemään, mutta kokonaan sitä ei saada koskaan kitkettyä pois. Eihän rikollisuuttakaan voida koskaan hävittää kokonaan. Olisi täysin utopistista kuvitella, että mitään kiusaamista tai rikoksia ei koskaan tapahtuisi. Tämä ei ole syy hyväksyä kiusaamista tai muuta häiriökäyttäytymistä tai rikollisuutta, mutta tällaisten ongelmien olemassaolo on otettava huomioon.

Ajankohtaisen kakkosen suurta huomiota herättäneessä homokeskusteluohjelmassa sanottiin, että homoilla on nelinkertaisesti suurempi itsemurhariski kuin heteroilla. Tätä käytettiin keskustelussa osoituksena siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa yleinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on yhä hyvin vihamielinen. Mielestäni tämä on virheellistä päättelyä.

Homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan suomalaisessa yhteiskunnassa nykyään mielestäni erittäin suvaitsevasti. Homojen suuri itsemurhariski ei johdu siitä, että yhteiskunnassa yleisesti jotenkin vastustettaisiin homoseksuaalisuutta. Syynä lienee pikemminkin homojen synnynnäisestä erilaisuudesta johtuvan epätavallisen käyttäytymisen aiheuttama koulu- ja työpaikkakiusaaminen ja sosiaalinen eristäminen.

Tämä koskee niitäkin homoja ja lesboja, joiden suuntautuminen ei lainkaan ole ko. kiusaajien tiedossa. Homoja ei kiusata siksi, että he ovat homoja; heitä kiusataan siksi, että he käyttäytyvät epätavallisesti.

Homojen ja lesbojen yleisesti kokema erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne ei sitä paitsi välttämättä johdu edes suoranaisesta kiusaamisesta. Se voi johtua yksinkertaisesti siitä, että he vain itse kokevat itsensä ratkaisevasti erilaisiksi. Näin on jo lapsuudessa, jolloin tuleva seksuaalinen suuntautuminen ei ole vielä lapselle itselleen selvä. Homoseksuaalisen suuntautumisen aiheuttava neurologinen poikkeavuus aiheuttaa jo lapsuudessa, seksuaalisuuden latenssivaiheen aikana, tunteen perustavanlaatuisesta psyykkisestä erilaisuudesta. Vaikka tämä erilaisuus ei johtaisi kiusatuksi tulemiseen, homo/lesbo voi itse eristää itsensä kaveripiiristään oman erilaisuutensa vuoksi.

Homot ja lesbot eivät ole ns. samalla aaltopituudella kuin neurologisesti normaalit heteroseksuaaliset ihmiset. He eivät ole kiinnostuneita samoista asioista, he eivät keskustele samalla tavalla, he eivät ajattele samalla tavalla, heillä on erilainen huumorintaju, heillä on erilainen tyylitaju jne. Tämä erilaisuus johtaa siihen, että homot ja lesbot eivät välttämättä halua kaveerata tavallisten ihmisten kanssa. Tämä sosiaalisten kontaktien vähäisyys ja erakoituminen, eristäytyminen, syrjäytyminen johtavat helposti mielenterveysongelmiin, jotka näkyvät homojen itsemurhatilastoissa.

On myös täysin mahdollista, että homoseksuaalisuus itsessään liittyy muihin mielenterveysongelmiin. Homoseksuaalisuus johtuu neurologisesti epänormaaleista aivoista ja mahdollisesti sikiövaiheen hormonihäiriöistä. Tällaiset poikkeavuudet voivat aiheuttaa muitakin mielenterveysongelmia kuin pelkän homoseksuaalisuuden.

Tässä vaiheessa moni varmasti sanoo, että homoseksuaalisuus itsessään ei ole mielenterveysongelma. Tämä on kuitenkin silkkaa semantiikkaa. Ihminen on nisäkäslaji, joka lisääntyy suvullisesti eli heteroseksuaalisen parittelun kautta. Henkilö, joka ei ole sukukypsässä iässä halukas parittelemaan kenenkään vastakkaista sukupuolta edustavan sukukypsässä iässä olevan yksilön kanssa, on kyvytön tai haluton lajityypilliseen käytökseen. Yleensä kaikki lajityypillisestä käytöksestä poikkeavat ominaisuudet luokitellaan sairauksiksi tai vammoiksi. Jos esimerkiksi kissa tai koira ei halua syödä lihaa, se ei ole terve. Vastaavasti, jos suvullisesti lisääntyvän eläinlajin sukukypsä yksilö ei halua koskaan paritella vastakkaista sukupuolta edustavan sukukypsässä iässä olevan yksilön kanssa, kyseessä on sairas, poikkeava, lajityypilliseen käytökseen kykenemätön yksilö.

Ei ole mitään perustetta, miksi homoseksuaalisuutta ei olisi pidettävä sairautena tai vammana. Jos homoseksuaalisuutta pidetään normaalina, ei ole mitään perustetta olla pitämättä normaalina esim. pedofiliaa, sadomasokismia, nekrofiliaa, zoofiliaa tai koprofiliaa. Mikä looginen peruste erottaa homoseksuaalisuuden näistä muista? Ne kaikki ovat tavallisesta seksuaalisuudesta poikkeavia seksuaalisia suuntautumisia.

Joku voisi tietysti sanoa, että kahden aikuisen ihmisen välinen vapaaehtoinen homoseksuaalinen suhde on haitaton, pedofilia ei ole. Kuitenkin myös kahden aikuisen ihmisen välinen vapaaehtoinen sadomasokismi, esim. kahlehtiminen ja piiskaaminen, on haitatonta ja täysin laillista. Silti sadomasokismia pidetään perversiona eli parafiliana.

Homoseksuaalisuus ei ole seksuaalisuuden muotona sen normaalimpi kuin sadomasokismi, itse asiassa mielestäni jopa vähemmän normaali. Homoseksuaalisuus on samanlainen synnynnäinen neurologinen poikkeavuus kuin esim. ADHD, epilepsia tai autismi. Ei ole mitään syytä olla pitämättä homoseksuaalisuutta sairautena, jos ADHD, epilepsia ja autismi ovat sairauksia.

Se on sitten pelkkää semantiikkaa, että halutaanko synnynnäisistä neurologisista vammoista käyttää sanaa sairaus. Yleisesti kuitenkin esim. ADHD:tä kutsutaan sairaudeksi, vaikka se on synnynnäinen aivovamma. Homoseksuaalisuus voi vaikuttaa ihmisen elämään suunnilleen yhtä paljon kuin ADHD, joten miksi homoseksuaalisuutta ei olisi pidettävä neurologisena sairautena?

Jotkut autistit, erityisesti Asperger-syndroomaiset, ovat yrittäneet viime aikoina määritellä itsensä normaaleiksi ja terveiksi. Miten tämä eroaa siitä, että jotkut homot ja homomyönteiset tahot haluavat määritellä homoseksuaalisuuden normaaliksi?

Mitä merkitystä on sanalla normaali, jos kuka tahansa invalidi voi sanoa olevansa terve ja normaali?

Homoseksuaalisuuden määritteleminen normaaliksi on samanlaista semantiikkaa kuin se, että kuuroja ei saa sanoa kuulovammaisiksi tai down-syndroomaisia kehitysvammaisiksi.

Normaalille on tietyt rajat. On olemassa tiettyjä lajityypillisiä normaaleja, terveitä ominaisuuksia. Ne, jotka poikkeavat lajityypillisistä normaaleista ominaisuuksista, ovat epänormaaleja.

Homojen itsensäkin pitäisi tajuta olevansa yksilöitä, jotka ovat syntyneet poikkeaviksi. Heidän ei pitäisi yrittää väkisin inttää olevansa normaaleja eikä heidän pitäisi vaatia normaaleja ihmisiä sopeutumaan heidän poikkeavuuksiinsa.

Lapsia ei pitäisi antaa homojen ja lesbojen kasvatettavaksi, koska lapsella pitää olla isä ja äiti. Kaksi homoa tai kaksi lesboa eivät ole isä ja äiti.

Homot ja lesbot itse ovat lapsena kasvaneet perheissä, joissa heillä on ollut isä ja äiti. He eivät itsekään varmaan olisi halunneet olla kahden lesbon tai kahden homon kasvatettavana.

Pyrkimykset homoseksuaalisuuden keinotekoiseen normalisointiin ja homoseksuaalisuuden hehkuttamiseen joka paikassa jonain ihanana asiana eivät ole hyväksi edes homoille ja lesboille itselleen. Eiväthän esimerkiksi kuurot yleensä pyri siihen, että joka paikassa kehuttaisiin kuuroutta ihanana asiana. Täysjärkiset kuurot eivät halua, että kuuroutta pidetäisiin normaalina. Eihän kuulovammoja edes tarvitsisi parantaa kuulolaitteilla tai implanteilla, jos kuulovammaisuus ei olisi ongelma. Lähes kaikki kuulovammaiset ymmärtävät itse, että se on ongelma.

Vastaavasti homojen ja lesbojen pitäisi tajuta, että homoseksuaalisuuden hehkuttamisesta normaalina, hyvänä ja ihanana asiana ei ole mitään hyötyä heille itselleenkään. Homoseksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä on vain pari prosenttia väestöstä ja homo- ja biseksuaaleja yhteensäkin vain viitisen prosenttia. Yli 95 % väestöstä on heteroseksuaalisia ja hyvä niin. Heteroseksuaalisten ihmisten määrä ei ole pienenemässä eikä homoseksuaalien kasvamassa. On ihan turha teeskennellä, että neurologisesti normaalista poikkeava vähemmistö olisi jotenkin valtavan merkittävä ihmisryhmä koko yhteiskunnan kannalta. Yhteiskunnalliset asiat, kuten avioliittoinstituutio ja lasten huoltajuus, on järjestettävä normaalien, terveiden ihmisten mukaan. 95-prosenttisen enemmistön ei pidä tanssia pienen vähemmistön pillin mukaan.

Tämä ei tarkoita sitä, että homoja ja lesboja pitäisi jotenkin erityisesti vainota tai syrjiä. Homoseksuaalisuuteen pitäisi suhtautua samalla tavalla asiallisesti kuin nykyään suhtaudutaan esim. autismiin. Ei pidä teeskennellä, että he olisivat jotenkin normaaleja tai jopa tavallista parempia, fiksumpia ihmisiä. Toisaalta heitä ei pidä myöskään mitenkään kiusata tai häiritä. Homoihin ja lesboihin pitää suhtautua samalla tavalla kohteliaasti ja asiallisesti kuin autisteihin tai epileptikkoihin.

[tosipaha]

yleistyksiä, kaappihomoutta ja muuta paskaa

Et yksinkertaisesti tiedä mistä puhut. Aloita vaikka tästä http://en.wikipedia.org/wiki/Homosexuality#Etiology

[JR]

Ajatelkaa, miltä kaikelta me säästymme, kun säilytämme avioliiton miehen ja naisen välisenä. Turha kuvitella, että mitenkään selviämme siitä sotkusta, kun pitää alkaa luokittelenmaan niitä ja näitä suuntauksia, joista jokainen haluaa olla normaali.
Sitäpaitsi homous ei ole normaali sukupuolinen suuntaus, koska normaalisti sukupuolikäyttäytyminen johtaa lisääntymiseen. Homous on normaalista poikkeava ilmiö, huolimatta siitä, että he muuten olisivat normaaleja. Kyllähän maailmasta kummallisuuksia löytyy, mutta toivottavasti tässä yhteydessä pysymme tällä lisääntymisen alueella.
(lisätty) Ellilä tuolla jo tyhjensikin pajatson.

[Tuija]

Seksi muuttuu ikään kuin rakkaudesta ja elämästä ulkopuoliseksi asiaksi, jonka ainoa tarkoitus on seksuaalisen himon tyydytys.

Näin on varmasti kaikessa irtoseksissä, niin heteroiden, homojen, kinkyklubilaisten ja muiden hoitosuhteissa ja yhdenyönsuhteissa ja muissa pikapanoissa. Ainoa tarkoitus on tyydyttää himo, ja mitään rakkautta siinä ei ole. On kuitenkin pariskuntia, jotka ovat löytäneet toisensa yhteisen harrastuksensa merkeissä ja sehän jos mikä on kaikkein ihanteellisin tilanne, jos molempien seksuaaliset halut ja toiveet kohdistuvat samanlaisiin teemoihin. Eikä perversioistakaan puhuttaessa tarvitse mennä sinne äärisadomasokismiin, vaan pariskunta voi elää täysipainoista ja kokonaisvaltaista master/sub-suhdetta maltillisemminkin ja nauttia ja rakastaa toisiansa.

Siinä olet kyllä oikeassa, että yhtä lailla homoparit voivat harrastaa vaikka herra/mistress-orja-leikkejä, mutta et silti vakuuttanut minua lainkaan siitä, että miksi mainitsemani apotemnofilia ei olisi yhtälailla kokonaisvaltainen seksuaalinen suuntautuminen kuin homouskin. Apotemnofiilikot ovat ihan yhtä lailla syrjityssä asemassa ja ihmisoikeuksien ulkopuolella kuin homotkin.

Samoin laki syrjii minua ja kahta isosiskoani siinä, että en ole oikeutettu astumaan vastuulliseen avioliittoon heidän kanssaan. Itse asiassa tekisin sen mielelläni, sillä siskoni ovat minun elämäni tärkeimmät ihmiset, heidän kanssaan jaan kaiken, mitä elämässäni tapahtuu ja jos kuolisin, heille haluaisin jakaa myös (olemattoman) omaisuuteni (sitähän voi tässä vielä vuosikymmenien mittaan kertyäkin). Ja se, harrastanko seksiä siskojeni kanssa (mitä tosin ei tule tapahtumaan) ei taas kuulu kellekään yhtään sen enempää kuin kellekään kuuluu se, mitä homot makuuhuoneissaan harrastavat.

Kun kerran avioliittoa ollaan määrittelemässä uudelleen, niin minä vaadin, että se määritellään seksineutraaliksi avioliitoksi. Näin ollen avioliittoon voi hyvillä perusteilla hakeutua myös toisiaan rakastavat sisarukset, jotka haluavat ottaa toisistaan vastuun ja sitoutua rakastamaan ja huolehtimaan toisiaan elämänsä loppuun asti. Kuka on määritellyt sen, että avioliittoon ylipäänsä pitäisi liittyä seksi millään tavoin? Miksi juuri seksuaalisen kiinnostuksen pitäisi olla mikään kriteeri siihen, miten avioliitto määritellään?

[risto]

Ihan fiksun oloinen kirjoitus Mikolta. Loogisesti vastaansanomaton, mutta monelle ehkä tunteella ajateltuna turhan heviä kamaa.

Olen tosin hieman epätietoinen siitä, mihin perustuu väite siitä, että varhaislapsuudella ei olisi osuutta homouden tai toisaalta ADHD:n syntymiseen. Itse asian kannalta tämä on tietysti täysin merkityksetöntä. Oli homous tai ADHD sitten geneettistä, raskausaikana syntyvää tai varhaislapsuudessa syntyvää, lopputulos ei muutu.

Eiväthän esimerkiksi kuurot yleensä pyri siihen, että joka paikassa kehuttaisiin kuuroutta ihanana asiana. Täysjärkiset kuurot eivät halua, että kuuroutta pidetäisiin normaalina. Eihän kuulovammoja edes tarvitsisi parantaa kuulolaitteilla tai implanteilla, jos kuulovammaisuus ei olisi ongelma. Lähes kaikki kuulovammaiset ymmärtävät itse, että se on ongelma.

Olen kuullut ilmeisesti tositarinaa kuurojen perheestä, jossa kuuroilla vanhemmilla oli kuuroja lapsia. Nykytekniikalla heille pystyttäisiin tekemään joitain korvan rakenteita, jolloin heistä saataisiin kuulevia, mutta he eivät tällaista halua. Perustelu kuului jotenkin siihen tapaan, että se olisi jotenkin outoa tai pelottavaa. Siinä perheessä tavallaan epänormaaliudesta oli tullut normaali ja normaalista epänormaali.

Samaan tapaan jos esimerkiksi vuonna 2150 keksittäisiin keino parantaa homous heteroseksuaalisuudeksi, luultavasti leijonaosa päättäisi olla muuttumatta ja vielä vahvemmin perustein kuin edellä mainittu kuuro perhe. Jos lukemani väite homo- ja heteroseksuaalisten ihmisten erilaisesta aivorakenteesta pitää paikkansa, tuollaista taikanappia ei tosin saada aikaiseksi. Muistaakseni tämän tutkimuksen mukaan seksuaalisuutta säätelevä aivolohko oli heteroilla huomattavasti suurempi kuin homoseksuaaleilla.

[risto]

yleistyksiä, kaappihomoutta ja muuta paskaa

Et yksinkertaisesti tiedä mistä puhut. Aloita vaikka tästä http://en.wikipedia.org/wiki/Homosexuality#Etiology

Arvostan erityisen paljon yksityiskohtaista vasta-argumentointia ja erityisen vähän tuollaisia tyhjentäviä "roskaa-mutta-en-pysty-vasta-argumentoimaan" -tunnepläjäyksiä tai "linkkiargumentointia".

Mikä Ellilän kirjoituksessa tarkalleenottaen oli "yleistyksiä, kaappihomoutta ja muuta paskaa", ja oliko kirjoituksessa kenties jotain, joka ei ollut "yleistyksiä, kaappihomoutta ja muuta paskaa"?

Lisäys:
Linkkisi takaa löytyy tällaista:

The Royal College of Psychiatrists stated in 2007:
"   Despite almost a century of psychoanalytic and psychological speculation, there is no substantive evidence to support the suggestion that the nature of parenting or early childhood experiences play any role in the formation of a person's fundamental heterosexual or homosexual orientation. It would appear that sexual orientation is biological in nature, determined by a complex interplay of genetic factors and the early uterine environment. Sexual orientation is therefore not a choice.[59]

Eikös tuo nyt ole yhtenevä Ellilän näkemyksen kanssa?

Lisäys2:
Olosuhteet tunnetusti synnyttävät "vankilahomoseksuaalisuutta", joka lienee kuitenkin erillinen ilmiö varsinaisesta homoseksuaalisuudesta. Eli vankilassa (tai vastaavassa paikassa) naisen puute ajaa käyttämään seuraavaksi parasta korviketta. Eräs alimman kastin valkoinen naistentappaja oli laitettu syömään naishormoneja, jotta tälle kasvaisi rinnat. Mustat miehet käyttivät sitten tätä huoranaan, ja tuskin olivat varsinaisesti homoja.

[JR]

Vailla minkäänlaista parampaa ymmärrystä asiasta, uskon hyvin ne väitteet, että sukupuolinen poikkeavuus johtuu äidin raskausaikaisesta hormoonihäiriöstä. Hormoonit ne meitä kuljettavat läpi elämän, niin, että vasta iän myötä asian huomaa. Onnellisia ne, joiden elämä määräytyy jonkun muun, kuin "viisarin suunnan" mukaan. (nimim. aina kusessa ollut.)

[Tuija]

Sitäpaitsi homous ei ole normaali sukupuolinen suuntaus, koska normaalisti sukupuolikäyttäytyminen johtaa lisääntymiseen. Homous on normaalista poikkeava ilmiö, huolimatta siitä, että he muuten olisivat normaaleja. Kyllähän maailmasta kummallisuuksia löytyy, mutta toivottavasti tässä yhteydessä pysymme tällä lisääntymisen alueella.

Olen samaa mieltä. Myöskään itsetyydytys ei ole normaalia sukupuolikäyttäytymistä, kun asiaa syvällisesti miettii. Se on seksuaalisten patoutumien purkamista, kun ei ole saatavilla urosta/naarasta, jonka kanssa sukuansa jatkaisi. Tiedän, että apinatkin runkkaavat ja koirat nuolevat värkkejään ja monet muutkin eläimet tekevät sitä. Koska tätä siis löytyy luonnostakin, voidaan sanoa, että itsetyydytys on luonnollista, mutta luonnossa se ei johda yhtään mihinkään eli jälkeläisen saamiseen sen enempää kuin kahden kiimaisen lehmän toistensa selkään hyppiminen kuten äitini on kertonut lapsuudestaan.

Minulla on esimerkiksi sellainen seksuaalinen suuntaus, että olen kymmenisen vuotta aika vakavasti harkinnut, että minulle on paras elämänmuoto pysyä naimattomana. En siis hae aktiivisesti puolisoa ja olen ihan tyytyväinen elämääni yksinkin. Katson kuitenkin täysin moraalittomaksi teoksi, että lähtisin hakeutumaan raskaaksi spermapankin turvin, vaikka lapset ihania ovatkin ja olen päiväkodissakin työskennellyt. Jos valitsen tällaisen elämäntavan, niin silloin täytyy hyväksyä se, että lapset eivät kuulu minulle. Minun mielestäni olisi ehdottoman väärin lasta kohtaan luoda yhden naisen perhe ilman isää.

Yhtälailla voi olla mies, joka on täysin tyytyväinen seksuaaliseen suhteeseensa sen kuuluisan Kyllikin kanssa, eikä tunne mitään halua etsiä itselleen vaimo ja avioitua. Kuitenkin tuokin mies lapsirakkaana haluaa itselleen lapsen, mutta hän ei sitten olekaan oikeutettu siihen munasolupankkiin ja vaatimaan tieteeltä sorron lopettamista ja keksimään miehellekin kohdun, jolla synnyttää lapsi. Tasa-arvon kannattajien puheenvuoroja kuunneltuani, mielestäni olisi aivan yhtä tärkeää lopettaa miesten sortaminen heti ja antaa yksinäisille miehille adoptio-oikeus siinä missä naisillekin.

Minä itse tosin pitäydyn tuhansia vuosia vanhaan traditioon, joka on hyväksi havaittu. Latinan verbi "tradere" tarkoittaakin "jättää, antaa haltuun, luovuttaa; jättää perinnöksi; kertoa". Traditiot eivät suinkaan katso taaksepäin, vaan ne katsovat eteenpäin.

[Tuija]

Kerran vielä:

Avioliitto on lisääntymisen suojaksi tarkoitettu instituutio. Normaalitilanne on, että mies ja nainen(eivät liian lähisukulaisia) avioituvat yhteisestä sopimuksesta ja hankkivat muutaman lapsen, ja pysyvät yhdessä lastensa häiriöttömän kehityksen turvaamiseksi.

Kaikki muu on pahasta.

Itsekin näin uskon. Mutta sitten on se ihan järkevä asiallinen kysymys, että kuinka perustellaan tai oikeutetaan se, että nainen, jolla on kuukautiset loppuneet saa kuitenkin mennä naimisiin? Minä uskon miehen ja naisen väliseen avioliittoon ja tuohon esittämääni kysymykseenikin minulla on teologinen vastaus, mutta tässä kun olisi kai tarkoitus etsiä vain järkiperäisiä selityksiä (sinänsä Jumalaan uskominen on minusta erittäin järkevää, mutta ei mennä nyt siihen), niin pitäisikö asettaa laki, jonka mukaan yli neli- tai viisikymppiset naiset eivät enää saisi mennä miehen kanssa avioliittoon, koska he eivät enää pysty lisääntymään ja avioliitto on tarkoitettu heille, jotka lähtökohtaisesti pystyvät keskenään lisääntymään, ei homoille? Kuinka tähän voisi vastata?

Onko tästä siis keskusteltu jo aiemmin täällä? En ole lukenut koko ketjua, vaan hyppäsin mukaan kesken kaiken.

[JR]

Tuija se osaa tehdä miehen uteliaaksi......

[Tuija]

Tuija se osaa tehdä miehen uteliaaksi......

Häh? Mikä on jäänyt epäselväksi?

[Kullervo Kalervonpoika]

Ei mikään, kirjoittajat eivät vain ole tottuneet siihen, että joku kirjoittaa omista asioista avoimesti niiden oikeilla nimillä. Se koetaan  intiiminä.

Olen seurannut hieman hämmästyneenä samaa asiaa.

Tuijan kirjoitustyylissä olisi kaikille opiskeltavaa - se menee ytimeen, mutta vähemmän pullistellen tai väitellen. Toisin kuin esimerkiksi (tietoisesti valittu) oma tyylini (ja helevetin monen muunkin kirjoittajan).

[Tuija]

Tuija se osaa tehdä miehen uteliaaksi......

Häh? Mikä on jäänyt epäselväksi?

Ei mikään, kirjoittajat eivät vain ole tottuneet siihen, että joku kirjoittaa omista asioista avoimesti niiden oikeilla nimillä. Se koetaan  intiiminä.

Ahaa. Olenkohan saanut ihmiset vaivaantumaan teksteilläni? Minulla on mahdollisesti geneettisenä erityispiirteenä (jota en tahdo liittää naissukupuoleen, jotten loukkaisi muita naisia, jotka eivät koe samoin kuin minä) taipumus kirjoittaa hyvin omakohtaisesti. Uskontofoorumeilla miehet keskustelevat Raamatun opetuksista teoreettisesti, sen sijaan naiset kertovat siitä, miten usko juuri heidän elämässään ilmenee, kuinka he ovat uskon omassa käytännön elämässään ymmärtäneet.

Minulla on hyvin vahva taipumus kirjoittaa mutupohjalta omia kokemuksiani asioista ja jos selitän jotakin asiaa, mitä mieltä olen, kuten vaikka tässä keskustelussa, järkeilen asioita luonnostaan ottamalla mahdollisimman omakohtaisia esimerkkejä, miten asiat voisivat olla, kuten vaikka ajatus siitä, että menisin lesboavioliittoon siskojeni kanssa. Tämähän ei ole kuin ajatusleikki, sillä oikeasti vanhin siskoni on aviossa lapsineen ja toinenkin sisko ollut jo vuosia avoliitossa.

Tämä on siis luonnollinen tyyli minulle kirjoittaa. Miesten kanssa kirjoittaessa olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että pitäisi argumentoida ja perustella ja mielellään jokaisen väitteen tueksi tulisi olla esitettävänä tieteellisiä tutkimuksia asiasta kuin asiasta. Olen hirveän huono tässä, mutta yritän harjoitella. Pitäisi varmaan mennä jonnekin logiikan peruskurssille.

Politiikka on ollut tuhansia vuosia miesten heiniä ja sitä on tehty miesten logiikalla. Jos nainen pyrkii politiikkaan, hänen täytyy opetella silloin miesten tavoille keskustelussa. Hommafoorumikaan ei ole mikään rupattelukerho, vaan täällä pitäisi olla esitettävänä jotakin asiaakin. Minulle ei sopisi täällä tai missään muuallakaan netissä kirjoitella omalla nimelläni, koska niin herkästi pohdin asioita oman elämäni kautta.

Pohjimmiltani olen sellainen rupattelija, joka mielellään keittää sitä kahvia tuvan lieden ääressä, joskin kommentoin mielelläni (ehkä omakohtaisilla kokemuksilla) sitä teoreettista keskustelua, mitä siellä pöydän ääressä käydään, ja minulle erityinen piirre on kantaa huolta siitä, että kaikki tuntisivat olonsa kotoisaksi. Oikeassa elämässä olen kuitenkin paljon hiljaisempi kuin täällä netissä, jossa olen huomannut olevani hirmuinen jaarittelija, joka ei osaa tiivistää sanomaansa riittävästi.

[dothefake]

Nimimerkillä kirjoittaminen on villinnyt Tuijan, hän on hurja.

[saint]

Joo. Sanatulvat eivät ole kenenkään mieleen, mutta rehellisyys on.

Mielestäni huolitellut ja taitavasti kirjoitetut sanatulvat voivat olla nautittavaakin luettavaa.
Pojot Tuijalle! 

[Tuija]

Nimimerkillä kirjoittaminen on villinnyt Tuijan, hän on hurja.

En koe olleeni mitenkään hurja. Tuija on yksi oikeista etunimistäni, mutta ei puhuttelunimi. Joskus risoo se, että olen joskus typeryyttäni kirjoittanut jotakin oikealla nimelläni nettiin, kun en ole ihan oikeasti tajunnut tuolloin vielä Googlen iankaikkisuutta. Mutta se on pientä sen rinnalla, mitä joudun jokaisesta sanastani kerran Jumalalle tilittämään. Puheet unohtuvat aina, mutta jotain vanhoja foorumiviestejä vuosien takaa lukiessa hävettää niin, että silloin tajuaa sen iankaikkisuusnäkökulmankin turhien sanojen suhteen.

Arvostan suuresti heitä, jotka kirjoittavat omalla nimellään. Minulla oli pitkään sama periaate. Kirjoitin 14-vuotiaana suorat sanat jokakeväisestä koiranpaskakeskustelusta paikallislehden yleisönosastoon ja otin periaatteeksi sen, että jos en omalla nimelläni tätä kirjoitusta uskalla lähettää, niin sitten jääköön mielipide vain omaan päähäni. Sain hyvää palautetta kirjoituksestani ja sen jälkeen olen pitänyt periaatteena olla rohkea ja kertoa mielipiteeni.

Nettiin siirryttyäni vasta muutama vuosi sitten en tajunnut sitä, että Google on ikuinen ja koko internet hieman monimutkaisempi juttu ja keskustelu erilaista kuin kasvotusten tai kotikunnan kahvilassa. Mutta yhä olen ylpeä siitä 16 vuoden takaisesta yleisönosastokirjoituksesta, en häpeä sitä yhtään. Enää se on tallessa vain omassa muistojen arkistossani, silloin ei lehdetkään olleet vielä netistä kuulleetkaan.

Mutta nyt pitäisi varmaan lopettaa keskustelu Tuijasta ja palata homosorvin ääreen.

[dothefake]

Nimimerkillä kirjoittaminen on villinnyt Tuijan, hän on hurja.

Mitä katiskalle kuuluu? Täällä menee jo vedet jäähän.
[/quote
Katiska on jo tuossa pihalla, saaliskirjaan voitiin merkata tänä kesänä kuhaa ja rapu.
Muikun katiskasaalistus jäänee ensi kesään. Suunnitelma on laittaa tuo miesten katiska
killumaan muikkupaikan kohdalla sopivaan korkeuteen.

[dothefake]

Hehe, sorvaatko kynttilänjalkoja? Jokainen on tehnyt nettivirheitä,
mutta pääasiahan on, että vaikka paljastuisi, niin kyllä niiden
kirjoittamiensa asioiden takana seisoo.

[Tuija]

Mielestäni foorumeiden voima on myös omissa kokemuksissa. Moniinkaan tieteellisiin tutkimuksiin ja konsensuksiin en juuri usko, tiedettä vääristellään niin paljon ja mitä tahansa tuloksia saa rahalla ja maineella. Pitää nähdä kauhea vaiva, mennä raakadataan ja kyseenalaistaa metodit jne. ennenkuin tietää voidaanko tutkimuksesta todella vetää niitä johtopäätöksiä mitä linkkaaja on hakenut. Oma kokemus on paljaan yksinkertaista ja freesiä .

Pakko sanoa vielä tähän jotain, niin hyvin muotoilit asian. Ehkä molempia näkökulmia tarvitaan. Jos vaikka minun pitäisi ottaa kantaa maahanmuuttopolitiikkaan puhtaasti omien kokemuksieni pohjalta, niin minulla on ehdottomasti paljon enemmän myönteisiä kokemuksia maahanmuuttajista (siis niistä varsinaisista kun puhutaan) kuin huonoja kokemuksia. Tältä pohjalta voisin alkaa väittää "kyllä minä tiedän, että muslimit on yhtä hyvin sopeutuvia kuin muutkin ihmiset!"

Minun siskoni edustaa tätä näkökulmaa. Hänellä on työpaikallaan YK:ssa lukuisia äärimmäisen korkeastikoulutettuja ja fiksuja työkavereita, joiden uskonto on islam ja hänen on siksi mahdotonta niellä väitettä, että islamissa olisi mitään pahaa.

Tarvitaan siis näitä Halla-ahoja, jotka täräyttävät esiin ne tilastot. Kyllähän se aluksi suututtaa, mutta toiset asian lopulta ymmärtävät ja toiset eivät. "Kuinka minusta tuli nuiva" -kertomuksissa hyvin monet kertovat olleensa nuivia aina, jo koulupojasta lähtien (onko se verrattavissa homoseksuaaliseen synnynnäiseen suuntautumiseen?), mutta minä en ole nuiva ihminen perusluonteeltani. Suhtaudun aina ihmisiin ja asioihin lähtökohtaisen myönteisesti.  Ei, en missään tapauksessa ole nuiva. Mutta yritän silti hyväksyä tosiasioita.

[dothefake]

Miesten kanssa keskustelu on yksinkertaista. Ei tarvitse tietää mitään, eikä osata senkään vertaa.

Off topic: Muikkua katiskalla? joopa joo. Mereltä tuli kuitenkin huonosti viime kesänä.

Kyllä minä vielä ne muikut katiskoin, henkilökohtainen haaste.

[sr]

Ihan fiksun oloinen kirjoitus Mikolta. Loogisesti vastaansanomaton, mutta monelle ehkä tunteella ajateltuna turhan heviä kamaa.

Mitä väliä logiikalla on, jos faktat, joihin logiikka perustuu, ovat täysin ilman mitään viitteitä pääosin hänen oman pääkoppansa tuotoksia? Minäkin voin sinulle todistaa täysin toimivalla logiikalla, että lehmät lentävät, jos minun annetaan valita faktat, joista logiikkaa käyttäen väitteen osoitan.

Toiseksi, mitä "fiksun oloista" omien homoantipatioidensa revittelyssä oikein on?

Olen tosin hieman epätietoinen siitä, mihin perustuu väite siitä, että varhaislapsuudella ei olisi osuutta homouden tai toisaalta ADHD:n syntymiseen.

No, ei tuossa epätietoisuudessa mitään ihmeellistä ole, kun Ellilä ei antanut väitteelleen mitään viitettä.

Samaan tapaan jos esimerkiksi vuonna 2150 keksittäisiin keino parantaa homous heteroseksuaalisuudeksi, luultavasti leijonaosa päättäisi olla muuttumatta ja vielä vahvemmin perustein kuin edellä mainittu kuuro perhe. Jos lukemani väite homo- ja heteroseksuaalisten ihmisten erilaisesta aivorakenteesta pitää paikkansa, tuollaista taikanappia ei tosin saada aikaiseksi. Muistaakseni tämän tutkimuksen mukaan seksuaalisuutta säätelevä aivolohko oli heteroilla huomattavasti suurempi kuin homoseksuaaleilla.

Kyse on molemmissa vähän samasta. Homoushan on lasten tekoa lukuunottamatta puhtaasti sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttava asia. Siitä "parantaminen", että tykkää oman sukupuolen jäseniä vastakkaiseen verrattuna seksi- ja rakkauselämässään, on suunnilleen yhtä järkevää kuin siitä parantaminen, että tykkää mansikoista mustikoita enemmän, koska mansikat sattuvat olemaan kilohinnaltaan halvempia. On huomattavasti todennäköisempää, että vuoteen 2150 on "parannettu" homojen (ainakin naispuolisten) kyky hankkia lapsia, jotka kantavat molempien vanhempiensa perimää kuin se, että homous pystyttäisiin poistamaan aikuisesta ihmisestä. Jos homous on kiinni puhtaasti geeneistä (mikä on epätodennäköistä), voisi olla mahdollista, että GM-tekniikalla se voitaisiin hedelmöittyneestä munasolusta poistaa.

Kuuroudella on toki enemmän konkreettisia vaikutuksia ihmiselle kuin vain sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikutus, mutta se lienee kuitenkin se tärkein. Kuurot kommunikoivat viittomakielellä, kuulevat puhuvat. Tästä syystä ei ehkä haluta erota niistä ihmisistä, joiden kanssa eniten on tekemisissä. Homoudessa tämä on tietenkin täysin selvää (jos puhutaan aikuisista, nuorilla saattaa olla toisin). Homo ei tietenkään haluaisi ehdoin tahdoin vähentää vetoaan rakastamaansa ihmiseen vain siksi, että muuttuisi heteroksi.

[dothefake]

Jos homoliitot sallitaan ilman adoptio-oikeutta, niin eikö
silloin käy niin, että homot kuolevat sukupuuttoon?

[dothefake]

Jos homoliitot sallitaan ilman adoptio-oikeutta, niin eikö
silloin käy niin, että homot kuolevat sukupuuttoon?

Eivät, koska homous ei tunnetusti ole periytyvää. Homous on opittua samalla tapaa kuin verkon pauloitus.

En kyllä usko, että homoksi voi opiskella, kyllä siinä luonto panee vastaan,