HS: Turkki kärkkyy EU:n portilla

[skrabb]

Turkki kärkkyy EU:n portilla
Tiellä jäsenyyteen on lukuisia esteitä, joista monia Turkki ei itse voi hallita. Kypros on yksi pahimmista.
Sole Lahtinen

HELSINGIN SANOMAT

Sotilas vartioi modernin Turkin perustajan, Mustafa Kemal Atatürkin mausoleumia Ankarassa.

Ankara. Turkki sinnittelee kohti täyttä Euroopan unionin jäsenyyttä lukuisista vaikeuksista huolimatta.

"Olemme aloittaneet prosessin, jolla tuomme demokratian samalle tasolle markkinataloutemme kanssa", sanoo neuvottelujen kakkosmies, EU-pääsihteeri Volkan Bozkir Ankarassa.

Karun pääkaupungin päänähtävyys on modernin Turkin perustajan, Mustafa Kemal Atatürkin mahtava mausoleumi. Kukkulalta näkyy virastojen ja puoluetoimistojen valtakeskukseen, Turkin byrokratian pesään.

Vuodesta 2002 Turkkia on luotsannut Eurooppaan pääministeri Recep Tayyip Erdoganin enemmistöhallitus, jonka Oikeus- ja kehityspuolueella (AKP) on juuret islamissa.

Lakeja ja kansalaisvapauksia muutetaan nyt EU:n jäsenvaatimusten mukaisiksi. "Olemme poistaneet kuolemantuomion, muuttaneet 40 prosenttia perustuslaista, rikoslakia ja siviilioikeutta", Bozkir listaa.

"Edistymme kaikissa EU-neuvottelujen kohdissa [luvuissa]. Turkilla on kyky saada neuvottelut päätökseen 2–3 vuodessa. Ongelmana ovat poliittiset esteet", Bozkir selittää.

Poliittisia esteitä on kotimaassa, kun Turkin vanhat vallanpitäjät, oppositiopuolue CHP ja sotilaallis-byrokraattinen eliitti, vastustavat nopeita muutoksia. Suurimmat vaikeudet ovat Turkin mielestä EU:n sisällä.

Helsingin EU-huippukokous hyväksyi Turkin jäsenehdokkaaksi loppuvuodesta 1999.

Kypros ja yhdeksän muuta maata ehdittiin ottaa jäseniksi vuonna 2004 ennen kuin Turkin varsinaisia EU-neuvotteluja edes päästiin aloittamaan vuonna 2006.

Kiista jaetusta Kyproksesta on ajanut Turkin yhä syvemmälle umpikujaan neuvotteluissa, kun EU ja Kypros jäädyttivät jäsenyysneuvotteluissa yhä uusia lukuja eli lainsäädännön alueita.

Kaikkien 35 lainsäädännön alueen sopeuttaminen EU-lakeihin on jäsenyyden ehto.

Pattitilanteessa Turkki ei ole avannut satamiaan Kyproksen laivoille, kuten EU:n tullisopimus edellyttää. Siksi EU-maat eivät lopeta Turkin vuonna 1974 miehittämän Pohjois-Kyproksen kauppasaartoa, vaikka Turkki sitä vaatii. Turkki ei tunnusta kyproksenkreikkalaista hallitusta, kuten koko muu maailma. Vain Turkki tunnusti 1983 "itsenäistyneen" Pohjois-Kyproksen.

"Kyproksen yhtälö myrkyttää koko EU-prosessin", sanoo ulkoministeriön korkea virkamies Selim Yenel. "En ole toiveikas. Kyproksenkreikkalaiset eivät halua jakaa valtaa, asia on niin yksinkertainen."

Turkilla on selvä tavoite. "Me valmistaudumme joka tapauksessa", Bozkir julistaa. Turkin neuvottelijat jatkavat kaikkien aiheiden valmistelua, vaikka neuvotteluteemoja olisikin EU:ssa jäädytetty. "Tehtävämme on saattaa Turkki tarvittavalle tasolle. Poliittinen päätös on muiden tehtävä."

Huhtikuussa Turkin parlamentti alkoi käsitellä uusimpia EU:n vaatimia muutoksia perustuslakiin. Ja ensi kertaa Turkin historiassa korkeita upseereita on pidätetty ja kuulusteltu väitettyjen kaappaushankkeiden vuoksi.

EU:n laajentumiskomissaari Štefan Füle on toistuvasti kiitellyt Turkin toimia.

"Ylpein olen muutoksista kansalaisyhteiskunnassa [hallituksesta riippumattomissa järjestöissä]", Bozkir sanoo.

"Vielä 8–9 vuotta sitten yhdistykset eivät voineet ottaa vastaan kutsukirjeitä ulkomailla olevilta järjestöiltä ilman, että näyttivät kirjeenvaihdon viranomaisille. Kansalaisyhteiskuntaan ei luotettu. Ihmisoikeusjärjestöt myös välttivät kokoontumista, koska pelkäsivät, että osanottajat vangitaan puheittensa vuoksi. Se on muuttunut, ja se on vapautta."

Äsken Istanbulissa oli koolla 1 600 ihmistä yli 600 järjestöstä. "Voitteko kuvitella! 1980-luvulla järjestöjä oli vain jokunen kymmen."

EU-jäsenyyden puolesta puhuu Turkin painoarvo ja keskeinen sijainti: Liki 75 miljoonan asukkaan valtio on jo nivoutunut länteen. Natossa se oli ennen Länsi-Saksaa, EEC:n eli Euroopan talousyhteisön liitännäisjäsen jo 1963.

OECD-maa Turkki on nykyisin taloudeltaan jo maailman 15. suurin ja sijaitsee Euroopalle tärkeällä energiareitillä.

Teollisuus- ja maatalousmaana Turkki on EU:lle tärkeä kauppakumppani, sijoituskohde ja mahdollisen lisätyövoiman lähde: EU:n väki on jo keskimäärin nelikymppistä, tilastoturkkilainen vain 28-vuotias.

Puhumattakaan siitä, että muslimienemmistöinen Turkki on vakaa, maltillinen ja demokratiaa kehittävä valtio alueella, jolla sellaiset ovat harvassa. Turkin jäsenyys tähän asti "kristillisenä kerhona" pidetyssä EU:ssa voisi olla yhteistyön ja demokratian malli muillekin muslimimaille.

Epäilyt Turkin jäsenyydestä on tiivistetty ilmaukseen "liian suuri, liian köyhä, liian islamilainen".

Unioni notkuu jo nyt talousongelmiensa alla ja yrittää myös salata pettymystään Bulgarian ja Romanian kehnoksi todetun EU-kunnon vuoksi. 27 jäsenmaan EU potee laajenemisuupumusta.

"Turkki on [jäsenyyden vastustajista] yksinkertaisesti liian suuri EU:lle", Selim Yenel arvelee ulkoministeriössä Ankarassa.

Jo 2020-luvulla Turkki ohittanee väkiluvussa Saksan ja saisi EU:n jäsenmaana eniten edustajia europarlamenttiin. Ranska saa nykyisin hyvän osan EU:n maatalousbudjetista. Turkista tulisi Ranskalle uusi haastaja.

Jäsenyys antaisi viisumivapauden myös turkkilaisille. Muutto Turkista muualle Eurooppaan helpottuisi.

Jo nyt saksanturkkilaisia on kolmisen miljoonaa. Ranskassa muslimivähemmistö on suuri ja populistipolitiikan aihe.

Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ovatkin tarjonneet Turkille unionissa vain "etuoikeutettua kumppanuutta".

Turkissa epäilyjä ei ymmärretä. Pääministerin korvissa ehdotukset erikoiskumppanuudesta ovat silkkaa pilkkaa: Turkki on Euroopassa jo nyt, Erdogan on toistanut.

Kemalistinen oppositiokin tukee periaatteessa EU-jäsenyyttä, mutta oppositiopuolueiden mielestä hallitus hoitaa tätäkin hanketta väärin.

Kemalismi viittaa nyky-Turkin perustajaan, Kemal Atatürkiin, joka 1923 käänsi Turkin kehityksen kohti Eurooppaa. Valtaan jämähti turkkilaisnationalistien maallinen ja sotilasvaltainen byrokratia ja valtapuolueeksi CHP. Eliitti lujitti keskitetyn vallan ja tukahdutti kurdien ja muiden vähemmistöjen oikeuksia. Vuodesta 2002 CHP on ollut oppositiossa, ja asevoimienkin näkyvä ote vallasta rakoilee. Turvabyrokratian ja oikeuslaitoksen liittoumasta puhutaan silti yhä "syvänä valtiona", jolla olisi oma käsikirjoitus politiikan kulisseissa.

Demokratialla ja uudistuksilla on nykyisin Turkissa laaja kannatus. Muuten ei hallituspuolue AKP jatkaisi uudistuksia, kun vaaleihin on enää reilu vuosi. Viime vuosina kansalaisten EU-toiveikkuus kyllä on laantunut.

Entä jos jäsenyyshanke ei sittenkään toteudu? Kääntääkö Turkki selkänsä Euroopalle ja lännelle? Alkaako se veljeillä muitten islamilaisten maiden kanssa? Lisääntyykö uskonnollisten valta?

"Naurettavaa puhetta", Selim Yenel kuittaa ulkoministeriössä. Hänen mukaansa Turkin länsisuuntaus säilyy. Naapurussuhteiden paraneminen muihin suuntiin on vain hyvänä lisänä, kun Turkki nostaa profiiliaan alueen vakauden takaajana.

"Meillä tulee aina olemaan suhteet Euroopan unioniin. Olemme eurooppalainen maa, kuuluimmepa unioniin tai emme. Selviämme kyllä ilman jäsenyyttä."

"Ja jos he eivät halua meitä – niin olkoon sitten niin."

http://www.hs.fi/verkkolehti/ulkomaat/artikkeli/Turkki+k%C3%A4rkkyy+EUn+portilla/1135256372382

Missä ja mikä Turkki oikein on?
Sole Lahtinen

HELSINGIN SANOMAT

On monta Turkkia, kiinteistönvälittäjä Nihal Celikan sanoo.

Onko Turkki Eurooppaa vai Aasiaa, missä Turkki oikein on? Mitä hyötyä EU-jäsenyydestä olisi? Turkkilaisilla on siitä vahvoja käsityksiä.

"Me näytämme ehkä eurooppalaisilta ja toimimme kuten he, mutta emme me eurooppalaisia ole", sanoo Nihal Celikan, 41, Lontoosta Turkkiin palannut kiinteistönvälittäjä.

"On Länsi-Turkki ja vähemmän kehittynyt Itä-Turkki. Myös itäosa on Turkkia, melkeinpä se aidoin osa. Mielestäni Turkki menettäisi ominaislaatuaan liittymällä unioniin. Eikä kukaan menetä mitään, vaikka emme liitykään."

Sergi Tüfekyapanin, 40, mielestä Turkilla on unionissa tehtävä, missio. "On tärkeää selittää itää lännelle ja länttä idälle, tehdä selväksi, että demokratia ei ole ristiriidassa islamin kanssa. Menetimme aikaisemmin niin paljon demokratiakehitystä."

"Islamin sisällä jo itsessään on demokratia ja yksilön vapaus. Turkissa parasta on veljeys ja yhtenäisyys", Nevsehiristä vieraileva rouva selittää pojalleen Muhammedille.

"Istanbulista voi sanoa, että se on Eurooppaa, mutta suuri osa muuta Turkkia ei ole", sanoo Yahya, 24. Hän on kotoisin Diyarbakirista, kurdialueelta.

"Kun EU-neuvottelut jatkuvat, unionin pitäisi olla täsmällinen esittäessään vaatimuksia Turkille. "Ei ylimalkainen, ei silotteleva, vaan konkreettinen ja tarkka."

Tärkeä parannus olisi jäsenyyden tuoma viisumivapaus, Yahya sanoo. "Voisi matkustaa ulkomaille opiskelemaan."

Selbahattin Özdal, 52, ja rouva Türkan Özdal, 53, asettelevat kukkasia myytäviksi Gernencik-kadun kulmassa Istanbulissa aikaisena sunnuntai-aamuna. Özdalit ovat romaneja, Turkissa syrjittyä vähemmistöä.

Pääministeri Recep Tayyip Erdogan on juuri ensi kertaa osallistunut romaniyhteisön juhlaan, mikä on suora seuraus EU-jäsenhankkeesta. Vähemmistöjähän ei EU:ssa saa syrjiä.

"Hyvä juttu, mutta tärkeintä olisi kuitenkin työ ja toimeentulo. Ja se, että puolueet lakkaavat riitelemästä."

"Turkki ei ole Aasiaa, ei Eurooppaa, se on keskellä", Alacer Kalak, 28, sanoo meikkikaupassa Istanbulin Istiklal-kadun varrella.

Bilecikistä kotoisin oleva lääkäri ei usko EU-jäsenyyden toteutuvan pian.

"On hyvin vaikea ennustaa, millainen Turkki olisi 20 vuoden päästä. Koulutuksen suhteen olemme nyt takapajuisia. Koulutusta pitäisi korjata."

http://www.hs.fi/verkkolehti/ulkomaat/artikkeli/Miss%C3%A4+ja+mik%C3%A4+Turkki+oikein+on/1135256372258

Turkki

Pinta-ala: 780 580 km²

Väestö: 74,8 miljoonaa (2009).

Pääkaupunki: Ankara (noin neljä miljoonaa asukasta).

Hallituspuolue: Oikeus- ja kehityspuolue (Adalet ve Kalk{inodotnma) AKP, juuret islamissa.

Naton jäsenmaa. Turkin armeija on sotilasliitto Naton toiseksi suurin.

Virallinen kieli: turkki, kurdikielten puhujia 15–20 miljoonaa.

Pääuskonto: islam. Valtaosa sunnilaisia, lisäksi shiiavaikutteiset alevit, 10–20 miljoonaa.

Elinajanodote: Miehet 71 vuotta, naiset 76 vuotta.

Bruttokansantulo henkeä kohti: 7 050 euroa (2008). Turkki on maailman 15. suurin talous.

Työikäisistä palkkatyössä: Miehet 66%, naiset 24%. Joka neljäs maataloustyössä. Työttömyys 14,5 %, nuorisotyöttömyys noin 25% (2010).

http://www.hs.fi/verkkolehti/ulkomaat/artikkeli/Turkki/1135256372193

[ibn ghul]

Pattitilanteessa Turkki ei ole avannut satamiaan Kyproksen laivoille, kuten EU:n tullisopimus edellyttää. Siksi EU-maat eivät lopeta Turkin vuonna 1974 miehittämän Pohjois-Kyproksen kauppasaartoa, vaikka Turkki sitä vaatii. Turkki ei tunnusta kyproksenkreikkalaista hallitusta, kuten koko muu maailma. Vain Turkki tunnusti 1983 "itsenäistyneen" Pohjois-Kyproksen.

"Kyproksen yhtälö myrkyttää koko EU-prosessin", sanoo ulkoministeriön korkea virkamies Selim Yenel. "En ole toiveikas. Kyproksenkreikkalaiset eivät halua jakaa valtaa, asia on niin yksinkertainen."

No huhhuh... Tällaista paskaa kun latelee niin ei kyllä ole mitään asiaa EU:hun jo muita syitä analysoimattakaan. Jos pitää hallussaan puolta toisesta EU-maasta ja väittää että se ei edes ole itsenäinen valtio, niin se on sitten siltä osin selvä että EU:hun ei pitäisi olla minkäänlaista asiaa edes teoriassa.

[Maastamuuttaja]

Ns. Rehnin olettaman pohjalla Turkki täytyisi hyväksyä jäseneksi heti ja edellytykset tarkistaa sitten myöhemmin. Vrt. Bulgaria ja Romania.

[Runner]

Jos turkki tosiaan päästetään EU:seen, niin tarkoittaa se sitä että EU:sta on tarkoitus tehdä jokaisen maan unioni. En näe siinä mitään järkeä enkä nähnyt romanian hyväksymisessäkään.

[Uljanov]

EU:n laajeneminen vaatii kaikkien EU-maiden hyväksynnän. Käsittääkseni EU:n tuntijat ovat varsin yleisesti sitä mieltä että lähivuosikymmeninä tällaista hyväksyntää ei ole tulossa jos mitään odottamatonta ei tapahdu. Muistaakseni esim. Ranska on sanonut muodostavansa kannan Turkin jäsenyyteen kansanäänestyksellä jos sen aika joskus tulee. 

[petebe]

Aivan samoin on turha ajatella Kyproksen olevan ihan ensimäisenä kannattamassa Turkkia, samoin Saksassa jo nyt alkaa olla liiankin voimakas turkkilaisperäinen kansanosa. Eli kyllä Keski-Euroopassa edelleenkin osataan erotella asioista debet ja kredit.


edit: typoja

[Topelius]

EU-jäsenyyden puolesta puhuu Turkin painoarvo ja keskeinen sijainti. (...) Natossa se oli ennen Länsi-Saksaa, EEC:n eli Euroopan talousyhteisön liitännäisjäsen jo 1963.

OECD-maa Turkki on nykyisin taloudeltaan jo maailman 15. suurin ja sijaitsee Euroopalle tärkeällä energiareitillä.

Mielestäni yksikään mainituista asioista ei puhu Turkin EU-jäsenyyden puolesta. Jos Turkki täyttää EU:n jäsenyysvaatimukset sataprosenttisesti ja EU:n jäsenmäärää ylipäätään päätetään laajentaa, niin vasta sitten Turkin jäsenyys on perusteltu. Turkin painoarvolla, sijainnilla, EEC-jäsenyyden ajankohdalla tai talouden koolla sen sijaan ei ole tässä asiassa mitään merkitystä.

[requiem]

Yksinkertaisesti Turkin jäsenyyden esteenä omasta mielestäni on jo pelkästään maantiede. Mielestäni Turkki ei alueellisesti yksinkertaisesti ole Euroopassa oleva valtio, eikä se tällöin voi kuulua Euroopan unioniin. Joku voi tulla nillittämään että mitä Kyproksen tasavalta sitten tekee unionissa, mutta sielläpä on ja pysyy kun kerran on liittynyt.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö Turkin kanssa pitäisi etsiä uusia yhteistyömahdollisuuksia, tietenkin sellaisella edellytyksellä että porkkanan saamiseksi unionilta (yhteistyön parantuminen) pitää sitten myös tulla jotakin porkkanaa unionin suuntaan (esim. ihmisoikeustilanteen parantuminen).

Yksi tällainen yhteistyön tiivistämisvaihtoehto voisi olla että esim. Marmaran alueesta muodostettaisiin jonkinasteinen erikoistalousalue. Tämä ei tarkoittaisi rajavalvonnan poistamista, mutta eurooppalaisten yritysten investoimista alueelle helpoitetttaisiin. Vastapalveluksena unionin jäsenmaiden ja Turkin välistä kauppaa vapautettaisiin maltillisesti.

Mutta tämä kaikki sillä samalla edellytyksellä kuin Turkin nykyinenkin jäsenyyskelpoisuus. Tämän pitää sopia kaikille unionin jäsenmaille, mieluiten vielä jokaisessa jäsenmaassa järjestetyn sitovan kansanäänestyksen seurauksena.

[PaulR]

Me - niin kuin suomalaiset - emme todellakaan halua Turkkia EU:n jäseneksi. Vaikka EU:n parikymmentä sikariportaan pelleä haluaakin.

Sieltä löytyy sitten 80 miljoonaa innokasta muslimia ja naapurimaina jatkossa maltilliset Afganistan ja Iran.

[Maastamuuttaja]

Onko kukaan kuullut sanonnan "maltillinen kuin turkkilainen"? En minäkään.

[JT]

Me - niin kuin suomalaiset - emme todellakaan halua Turkkia EU:n jäseneksi. Vaikka EU:n parikymmentä sikariportaan pelleä haluaakin. Sieltä löytyy sitten 80 miljoonaa innokasta muslimia ja naapurimaina jatkossa maltilliset Afganistan ja Iran.

Näinpä. Turkki on pelkkä pohjaton halpatyövoimareservi, jonka jäsenyydellä tapetaan duunariammattiliittojen kaikki saavutukset Euroopassa lopullisesti. Ja samalla tuhotaan koko Euroopan sielu. Turkin jäsenyyden kannattaminen on näissä oloissa silkkaa maanpetturuutta, koska Stubb, Katainen, Rehn, jne., tietävät varmasti mitä tekevät.

[Topelius]

Me - niin kuin suomalaiset - emme todellakaan halua Turkkia EU:n jäseneksi.

Haluammepas.

"Vanhasen mukaan Suomi on aina tukenut Turkin jäsenyyshakemusta ja tekee niin jatkossakin."

[Eino P. Keravalta]

Me - niin kuin suomalaiset - emme todellakaan halua Turkkia EU:n jäseneksi.

Haluammepas.

"Vanhasen mukaan Suomi on aina tukenut Turkin jäsenyyshakemusta ja tekee niin jatkossakin."

Matti Vanhasen sanomisilla ei ole väliä, koska Suomen kansa ei tue Matti Vanhasta. Turhaan Uuniperuna louskuttaa.

[PaulR]

"Vanhasen mukaan Suomi on aina tukenut Turkin jäsenyyshakemusta ja tekee niin jatkossakin."

Ok, nyt saattoi jopa hieman suutahtaa.

Tämä saatanan terroristi tee muuta kuin kommunistista myyräntyötä ja löytyy pokkaa puhua suomalaisten suulla.

[requiem]

Me - niin kuin suomalaiset - emme todellakaan halua Turkkia EU:n jäseneksi.

Haluammepas.

"Vanhasen mukaan Suomi on aina tukenut Turkin jäsenyyshakemusta ja tekee niin jatkossakin."

Tästäpä syystä jäsenmaan halukkuuden arvioimiseksi pitäisikin järjestää se sitova kansanäänestys, ei arvioida päätöstä vain poliittisen eliitin mielipiteen mukaan.

Jopa silläkin uhalla että joku En-muista-mitään-Vanhanen vetäisisi uuniperunan nenäonteloonsa. Olisihan se kauheaa jos kansa olisi eri mieltä kuin poliittinen eliitti.

[Porilainen munalla]

Turkki on Eu:n liittovaltioille hieman sama asia kuin Meksiko on Usa:lle.

[Phantasticum]

Turkin jäsenyysneuvottelujen yhteydessä kannattaa pitää mielessä, millaista maailmankatsomusta Turkin nykyinen pääministeri Recep Tayyip Erdogan edustaa. Aika kaukana ovat eurooppalaiset arvot näistä näkemyksistä. Erdogan nauttii myös suurta kansansuosiota. Tästä voisi päätellä, että merkittävä osa turkkilaisista omaa Erdoganin kanssa yhteisen arvomaailman.

Turkista ja Erdoganista löytyy useampia ketjuja. Tämän muistin ensimmäisenä.

http://hommaforum.org/index.php?PHPSESSID=j157duadtdd5shu2b9ln1c3p81&topic=25231.msg347023#msg347023

En usko Turkilla olevan mitään vaikeuksia päästä Euroopan Unionin jäseneksi. Ei ollut niillä Itä-Euroopan maillakaan, joiden kansalaiset tulevat tällä hetkellä Suomeen hakemaan turvapaikkaa tai muuten vaan vierailemaan (sekä kerjäämään ja varastelemaan) vapaan liikkuvuuden suomin oikeuksin.

Turkin jäsenyysneuvotteluihin kuuluu ensiksi lässyttää asioista, joissa Turkki ei olevinaan ole jäsenyyteen valmis. Tämä kuuluu näytelmän käsikirjoitukseen. Loppupeleissä näillä asioilla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä.

[PaulR]

Tämä kuuluu näytelmän käsikirjoitukseen. Loppupeleissä näillä asioilla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä.

Näinpä. Peliähän "Turkin jäsenyysneuvottelu" vain on. Päätös on jo tehty.

[Ari-Lee]

Näen tässä suuren mahdollisuuden itsenäistymiseen. Eu meinaa pyllähtää nyt jo nykyisellään zorbakseen mutta luuttujen säestäessä rytisee komeammin.

[Ernst]

www.facebook.com/group.php?gid=6039778309

[Jiri Keronen]

Tietääkö kukaan, haluavatko turkkilaiset EU:hun vai onko kyse ainoastaan hallitsijoiden tarpeesta?

[Uljanov]

Tämä kuuluu näytelmän käsikirjoitukseen. Loppupeleissä näillä asioilla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä.

Näinpä. Peliähän "Turkin jäsenyysneuvottelu" vain on. Päätös on jo tehty.

Niin, ja se päätös on kielteinen. Kossupullosta vetoa ettei vuonna 2030 Turkki ole EU:n jäsen?

[Jari-Petri Heino]

Teollisuus- ja maatalousmaana Turkki on EU:lle tärkeä kauppakumppani, sijoituskohde ja mahdollisen lisätyövoiman lähde: EU:n väki on jo keskimäärin nelikymppistä, tilastoturkkilainen vain 28-vuotias.

Sama kaiku on askelten.
Eikö näitä turkkilaisia ole jo pilvin pimein Euroopassa sekä töissä, että työttömänä.
Suomen rikostilastojen kärkikastia ovat turkkilaiset.

Tietääkö kukaan, haluavatko turkkilaiset EU:hun vai onko kyse ainoastaan hallitsijoiden tarpeesta?

Vuonna 2005 kun keskustelin ihmisten kanssa sekä Istanbulissa, että Ankarassa niin ei kovaa hinkua ainakaan ankaralaisilla ollut ja istanbulilaiset näkivät unioniin liittymisen mahdottomana asiana.

[pelle12]

Tietääkö kukaan, haluavatko turkkilaiset EU:hun vai onko kyse ainoastaan hallitsijoiden tarpeesta?

Taitaa mennä 50-50 nuo mielipiteet kansan parissa. EU:hn on kaikkialla ollut enemmän tai vähemmän eliitin hanke, niin myös Turkissa.

[Morsum]

Siellä kärkkykööt portilla. Eivät ne rummuttamalla avaudu(toivottavasti) Turkilla ei ole mitään asiaa Euroopan Unioniin. Sen valtiojohto antaa tasaisen tappavasti puolivihamielisiä julistuksia, ja osoittaa rauhantahtoaan myös loukkaamalla jatkuvasti Helleenien Tasavallan ilmatilaa tavalla, joka saa Venäjän kerran-pari vuodessa tehdyt parin km koukkaukset näyttämään harmittomalta naapurien hassuttelulta. Tämän lisäksi on tietysti myös se rauhanuskonto.

[kohmelo]

Voipi olla, että Turkki alkaa kärkkymään ihan muihin suuntiin kuin Eurooppaan.

http://www.dw-world.de/dw/article/0,,5499758,00.html

Turkey's foreign policy not exclusively focused on Europe anymore


Like China, Brazil or the EU, Turkey in recent years has upgraded its engagement with Africa. Ankara's new interest in Africa is not just economically driven, but exemplifies a recalibration of Turkish foreign policy.
...

[kohmelo]

http://www.norwaypost.no/news/norwegian-human-rights-activist-denied-entry-to-turkey.html

Norwegian human rights activist denied entry to Turkey
Norwegian Senior university lecturer and human rights activist, Kariane Westrheim, was on Saturday denied entry to Turkey. On Sunday she was put on a return flight to Norway.

Westrheim, who has been a central person in the Rafto Foundation, was on her way to a conference for women, when she was detained at the Istanbul Airport on Saturday.

According to NRK, the reason is reportedly the fact that she has engaged in the issue of human rights for the Kurdish people.

According to Bergens Tidende Westrheim was to have met Rafto Prize winner Leyla Zana, who has been sentenced to a jail term by a Turkish court.

(NRK)

[Titus]

Mukava huomata, että Turkki saa kavereita Afrikan puolelta kun EU:hun liittyminen vääjäämättä lähestyy. Sittenhän EU:lla on portit auki Irakiin, Iraniin, Syyriaan ja Afrikan muslimivaltioihin...

Voiko päätään enää yhtään hölmömmin laittaa hirttosilmukkaan mitä Eu tekee laajentumisellaan ? Kenen etu tämä laajentuminen edes on kun työttömyys ja sosiaaliset ongelmat ovat muutenkin käsiin räjähtämäisillään.

[skrabb]

Mukava huomata, että Turkki saa kavereita Afrikan puolelta kun EU:hun liittyminen vääjäämättä lähestyy. Sittenhän EU:lla on portit auki Irakiin, Iraniin, Syyriaan ja Afrikan muslimivaltioihin...

Voiko päätään enää yhtään hölmömmin laittaa hirttosilmukkaan mitä Eu tekee laajentumisellaan ? Kenen etu tämä laajentuminen edes on kun työttömyys ja sosiaaliset ongelmat ovat muutenkin käsiin räjähtämäisillään.

Johan sitä on perustettu Välimeren unionikin, jonka toiminta on vielä vaiheessa - onneksi.
Siinä sitä riemua riittäkin, kun/jos sekin porukka jollain vippaskonstilla EU:iin liitetään.

Artikkelit ja kolumnit, 5.2.2010
Välimeren unioni yhä alkutekijöissään
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 5/2010.

Ranskan aloitteesta perustettiin puolitoista vuotta sitten Pariisissa komeassa seremoniassa Välimeren unioni vauhdittamaan EU-Euroopan ja Välimeren etelä- ja itärannan valtioiden yhteistoimintaa. Perustamisen jälkeen yhteistyön seremonioita ei ole nähty. Unioni on toistaiseksi paljolti vain suunnitelma paperilla. Yhtäkään hanketta ei ole vielä toteutettu.

Tähän on kaksi pääsyytä. Ennen Välimeren unionia EU-Euroopan ja alueen valtioiden yhteistyötä varten oli olemassa jo kahdetkin raamit, Barcelonan prosessi ja Euroopan unionin naapuruuspolitiikka, sen ENPIn keinovalikoima. Jo ennen uuden unionin perustamista monet pitivät kolmansien raamien rakentamista turhana.

Ranskan tuolloin uusi presidentti kuitenkin halusi uuden unionin. Idea Välimeren unionista oli yksi hänen vaalilupauksistaan, ties mistä syystä.

Toinen syy siihen, ettei edes unionin peruskirjan mukaisia hallinnollisia rakenteita ole vielä saatu kokoon, on maailmanpoliittinen. Se on Israelin ja palestiinalaisten vastakkain olo. Myös nämä kestoselkkauksen osapuolet ovat suunnitellun unionin jäseniä. Vuosi sitten käydyn Gazan sodan ja Israelin nykyhallituksen perustamisen jälkeen arabiosapuoli ei ole halunnut osallistua yhteisen unionin rakennustoimiin.

Välimeren unioni jo valmisteluvaiheen ongelmineen on osoitus siitä, kuinka maailmanpolitiikassakin on paljon helpompaa ideoida uusia asioita kuin toteuttaa niitä käytännössä. Välimeren unioni perustettiin aivan liian hätäisesti ja huonolla harkinnalla.

Alun perin Sarkozy halusi uuden unionin täysjäseniksi vain Välimeren rantavaltiot, siis EU-puolelta eteläiset jäsenmaat ja Välimeren eteläisiltä ja itäisiltä rannoilta ne viitisentoista maata, joilla on ulkorajanaan tuota rantaviivaa. Sarkozy pelasi geopoliittista peliä: Ranskan asema unionin perustajana ja alueen vanhana toimijana olisi korostunut muiden EU-maiden kustannuksella.

Ranskan sooloilua EU-orkesterissa asettui hillitsemään Saksa. Se halusi torjua uuden maksuautomaatin luomisen – unionin, josta Ranska hyötyisi eniten, mutta Saksa maksaisi eniten kuten EU-maatalouspolitiikassa. Tukenaan pohjoiset EU-kumppanit Saksa onnistui muuttamaan uuden unionin mallia niin, että jäseniksi tulivat kaikki EU-maat. Unionin nimikin pidennettiin muotoon "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni".

Pidennetty nimi perustuu siihen yhteistyöhön, mitä EU:n ja Välimeren alueen valtioiden kesken on tehty jo vuodesta 1995 lähtien. Silloin Espanjan aloitteesta perustettiin Barcelonan prosessi edistämään laajasti yhteistyötä kyseisten maiden kesken - siis sama tavoite kuin Välimeren unionilla. Monenlaisia hankkeita on 15 vuodessa viritelty, mutta tuloksia on saatu odotettua vähemmän.

Voidaankin yhä kysyä, millaista lisäarvoa Välimeren unioni voisi jo muuhun, aiemmin aloitettuun yhteistoimintaan tuoda, jos unioni saataisiin käyntiin. Tuskin paljoakaan. Lähes kaikki se, mitä Välimeren unionissa nyt suunnitellaan tehtäväksi, olisi voitu tehdä Barcelonan prosessissa, EU-naapuruuspolitiikan keinoin tuettuna, ilman uusia rakenteita ja hallinnollisia kuluja. Perustettiinkohan turha unioni?

Välimeren alueen yhteistyöpyrkeissä ei ole ollut puutetta hyvistä ideoista. Niiden toteuttamiseen ei ole ollut riittävästi poliittista tahtoa eikä maksumiehiä. Niitä on osaltaan vähentänyt ratkaisematon Lähi-idän perusselkkaus, joka pahimmillaan voi jäädyttää kaiken merkittävän yhteistyön koko Välimeren alueella. Niin paljon Israel ja arabipuoli vierastavat toisiaan.

Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=185664&nodeid=15153&contentlan=1&culture=fi-FI

[Topelius]

Tietääkö kukaan, haluavatko turkkilaiset EU:hun vai onko kyse ainoastaan hallitsijoiden tarpeesta?

Bloomberg (2007):

Turkish support for joining the European Union is plunging and barely a quarter of the population expects the nation to become a member, a survey showed.

Only 40 percent of Turks think EU membership would be a "good thing," down from 54 percent last year and 73 percent in 2004, according to a poll released today by the German Marshall Fund of the United States and the Italian foundation Compagnia di San Paolo. European support for Turkey joining the EU stayed at 21 percent.

Wikipedia:

Public reactions

In the EU

Public opinion in EU countries generally opposes Turkish membership, though with varying degrees of intensity. The Eurobarometer September-October 2006 survey shows that 59% of EU-27 citizens are against Turkey joining the EU, while only about 28% are in favour. Nearly all citizens (about 9 in 10) expressed concerns about human rights as the leading cause. In the earlier March-May 2006 Eurobarometer, citizens from the new member states were more in favour of Turkey joining (44% in favour) than the old EU-15 (38% in favour). At the time of the survey, the country whose population most strongly opposed Turkish membership was Austria (con: 81%), while Romania was most in favour of the accession (pro: 66%). On a wider political scope, the highest support comes from the Turkish Cypriot Community (pro: 67%) (which is not recognised as sovereign state and is de facto not EU territory and out of the European institutions). These communities are even more in favour of the accession than the Turkish populace itself (pro: 54%). Opposition in Denmark to Turkish membership was polled at 60% in October 2007, despite the Danish government's support for Turkey's EU bid.

In Turkey

The opening of membership talks with the EU in December 2004 was celebrated by Turkey with much fanfare, but the Turkish populace has become increasingly skeptical as negotiations are delayed based on what it views as lukewarm support for its accession to the EU and alleged double standards in its negotiations particularly with regard to the French and Austrian referendums. A mid-2006 Eurobarometer survey revealed that 43% of Turkish citizens view the EU positively; just 35% trust the EU, 45% support enlargement and just 29% support an EU constitution.

Eipä siinä, ihan viisasta skeptisyyttä Turkin taholta. Jos jollakin on tietoa tuoreemmista tutkimuksista, niin kiinnostaisi kyllä, nämä kun ovat kaikki parin-kolmen vuoden takaa.