Ilmastonmuutos, ekologinen ja hiilijalanjälki (yhdistetty)

[Roope]

Vieraskynä: Ilmaston pelastamiseksi tarvitaan toimintaa, ei jättimäisiä kokouksia

Kun kansainvälinen ilmastoyhteistyö on ajautunut vaikeuksiin, kansallisten ja vapaaehtoisten toimien merkitys korostuu.

Helsingin Sanomat 17.12.2024

Miksi sitten kaikki meteli ilmastokokouksista?

BAKUN marraskuinen ilmastokonferenssi päättyi laihoin tuloksin. Donald Trumpin palattua valtaan Yhdysvallat ei osallistu Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoon ainakaan seuraavaan neljään vuoteen. Eurooppa menettää tärkeän liittolaisen, jonka kanssa se voisi liehitellä ja painostaa muita maita tiukempiin ilmastotoimiin.

Liehitellä ja painostaa muita maita ilmastotoimiin? Tarkoittanut ainakin EU:n tapauksessa vain eurooppalaisten rahojen syytämistä Euroopan ulkopuolelle.

Yhdysvallat vähentää päästöjään reilusti myös Trumpin aikana. Se lienee sitä otsikossa vaadittua "toimintaa", kun taas "Pariisin sopimuksen toimeenpano" on suurimmalle osalle muuta maailmaa yhtä tyhjän kanssa.

Samaan aikaan ilmastonmuutos etenee armottomasti. Ilmastotoimilla ei ole koskaan ollut niin kiire kuin nyt.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka on vaikeuksista huolimatta onnistunut kirittämään ilmastotoimia. Vuonna 2015 solmittu Pariisin sopimus pudotti ennusteet ilmaston kuumenemisesta neljästä 2,1–2,8 asteeseen, kun lähes kaikki maailman maat asettivat itselleen ilmastotavoitteen.

On harhaanjohtavaa vedota muka kansainvälisen ilmastopolitiikan tuloksina mielivaltaisiin laskelmiin, jotka eivät ole olleet ennusteita ollenkaan vaan valikoituja päästöskenaarioita.

Jos kaikki tavoitteet huomioidaan, niiden toteuttaminen johtaisi 1,7-1,9 asteen lämpenemiseen, kun taas nuo luvut viittaavat siihen, että osa tavoitteista jätetään toteuttamatta tai että kehitys jopa pysähtyy tämänhetkiseen tilanteeseen. Sellainen on epätodennäköistä, eikä kyse siksi ole ennusteesta vaan jostain muusta.

Lähes 200 maan konsensusta edellyttävä ilmastopolitiikan uudistus olisi kuitenkin poliittisesti lähes mahdoton toteuttaa, ja siihen keskittyminen veisi huomion väärille raiteille.

VALTIOIDEN suvereniteetti asettaa kansainväliselle yhteistyölle reunaehdot, joita ei ole pystytty sivuuttamaan maailmanpoliittisesti nykyistä suotuisampinakaan aikoina. Pariisin sopimuksen syntymisen edellytys oli, että valtioille jätettiin paljon kansallista liikkumavaraa sekä ilmastotavoitteiden asettamisessa että konkreettisten ilmastotoimien valitsemisessa.

YK:n ilmastoneuvottelut eivät taivu tärkeimpiin ilmastokriisin edellyttämiin päätöksiin. Ne eivät voi pakottaa Kiinaa luopumaan hiilivoimasta, Suomea vahvistamaan maankäyttösektorin hiilinielua tai mitään valtiota ajamaan alas fossiilisia polttoaineita.

Pariisin sopimuksen merkitys voidaankin perustellusti kyseenalaistaa, kun sen velvoittavuudestakin on eri mailla erilaisia tulkintoja, jotka vielä ovat muuttuneet ajan myötä.

Ilmastoneuvottelut ja kansainvälinen oikeus ovat vain jäävuoren huippu. Ilmastopolitiikan sisällön ja tavoitteiden kannalta tärkeimpiä asioita ovat kansalliset päätökset. Niitä tulee tehdä myös kansainvälisen yhteistyön takkuillessa. Päästöt 20 vuodessa liki puolittanut EU:n päästökauppajärjestelmä luotiin, vaikka Yhdysvallat vetäytyi Kioton sopimuksesta.

Karkeasti jaettuna merkittävistä tekijöistä vain EU ja USA ovat sitoutuneet kansallisilla päätöksillään Pariisin sopimukseen ja päästövähennyksiin, muut eivät. Kiina, Intia, Venäjä, Brasilia ja Indonesia ovat kasvattaneet päästöjään.

PUHTAAN energian läpimurto etenee ennakoitua nopeammin, koska päästökaupan kaltainen ohjaus tukee kehitystä ja ympäristöystävällinen teknologia leviää markkinavetoisesti.

Kuulostaa uskomattomalta, että EU-alueen päästökauppa olisi vaikuttanut "puhtaan energian läpimurtoon", etenkin kun eurooppalainen energiapolitiikka on ollut suurelta osin suurta sekoilua ydinvoiman hylkimisineen (Saksa, Ruotsi, Suomi jne.). Yhtenä päästökaupan seurauksena pidetään monien EU-maiden sähkön moninkertaista hintaa kilpailijoihin (USA, Kiina) verrattuna, mikä taas on osaltaan johtanut kilpailukyvyn romahdukseen.

Se nyt ainakin on vitsi, että "ympäristöystävällinen teknologia" olisi levinnyt "markkinavetoisesti". Ei, vaan markkinat muokattiin uusiksi.

Kansainvälisen ilmastopolitiikan vaikeudet eivät ole syy pysähtyä. Eurooppa tarvitsee kiireellisesti konkreettisia toimia sekä maanosan omien päästöjen leikkaamiseksi että ilmastoyhteistyön tiivistämiseksi halukkaiden kumppaneiden kanssa. Vihreän siirtymän edistäminen Suomessa ja Euroopassa on järkevää sekä ilmaston kannalta että strategisesti. Kiristyvän suurvaltapolitiikan aikaan sujuva vihreä siirtymä turvaa Suomelle ja Euroopalle tärkeitä taloudellisia, teknologisia ja turvallisuuteen liittyviä etuja.

Ei "vihreä siirtymä" ole mikään turvallisuuden takaaja, ellei sitä varta vasten suunnitella sellaiseksi (vrt. Saksan ydinenergian hylännyt ja Venäjä-riippuvuuteen johtanut "Energiewende"). Nyt ei ole suunniteltu, vaan pääpaino on hiilipäästöjen vähentämisessä äärimmäisen nopeasti (Suomen hiilineutraalisuustavoite) vaikka sitten turvallisuuden ja omavaraisuuden kustannuksella, muuten kustannuksista tai seurauksista piittaamatta.

Kirjoituksen lopussa totta kai tällainen hyppäys ihan toisenlaisiin perusteluihin, koska EU:n ilmastopoliittisten valintojen vaikutus ilmastonmuutokseen on laskennallisesti mitätön, eikä sellaisenaan uskottava syy EU:n hurjalle ilmastolla perustellulle rahan polttamiselle (esim. yhteisvelalla kustannetun "elpymispaketin" ilmastotoimet).

Kati Kulovesi on kansainvälisen oikeuden professori Itä-Suomen yliopistossa. Antto Vihma on tutkimusprofessori Ulkopoliittisessa instituutissa.

Sitten joku taitelijaprofessori kertoo meille muille, miten asiat todella ovat, koska ilmastonmuutos, Trump ja sellaista, jonka vain taitelija voi etujoukoissa nähdä ja ymmärtää.

Essee: On inhimillistä haluta uppoutua suosikkisarjaan ja Wolt-ateriaan vaikka maailma palaa – mutta on aika avata silmät

Taide ja taiteilijat voivat auttaa avaamaan silmät maailman epäkohdille, kirjoittaa esseessään kirjailija ja taiteilijaprofessori Helena Sinervo.

[...]

Saarikoski (1937–1983) kehitti tämän avoimen, dialektisen tekniikkansa vuonna 1962 ilmestyneessä runokokoelmassa Mitä tapahtuu todella? Maailma tuntui sekavalta ja runokirjan sivuilla ajelehtivat lauseet heijastelivat sitä, toivat esiin järjettömän todellisuuden eri puolia.

Vielä hullummassa maailmassa elämme nyt, kun suurimman talousmahdin johtoon nousee uudelleen ilmastodenialisti.

SAARI­KOSKE­LAI­SEEN ajatusvirtaan sopisi luontevasti käsitellä myös sitä, miksi tosiasioiden tunnustaminen on niin vaikeaa. Kiistäminen, sivuuttaminen, torjunta ja kieltäminen ovat psykologisten ja sosiologisten tutkimusten mukaan ihmiselle lajityypillisiä reaktiotapoja. Haluamme kuulua joukkoon ja uskoa, että kaikki on hyvin.

Silmien sulkeminen todellisuudelta, valikoiva sokeus, tuo hetkellisen psykologisen helpotuksen. Tulisimme hulluiksi, jos emme aika ajoin työntäisi päätä pensaaseen.

Osittain sen vuoksi amerikkalaiset valitsivat presidentiksi jälleen Trumpin ja sivuuttivat hänen yleisessä tiedossa olleet demokratiaa ja oikeusvaltiota horjuttavat aikeensa. Viis kansalaisoikeuksista, kunhan oma lompakko pulskistuu.

Tällainen ajattelu voi kuitenkin toteuttaa tulevaisuuden pahimmat skenaariot.

Sama kehityskulku mahdollisti Hitlerin nousun valtaan Saksaa ja koko maailmaa riepotelleen 1930-luvun laman ja hurjan inflaation aikaan. Juutalaisten työpaikoille ja omaisuudelle löytyi ottajia, eikä syrjinnän moraalista oikeutusta haluttu ajatella. Natsien sortopolitiikka kun johti siihen, että useimpien saksalaisten toimeentulo koheni ja arki helpottui.

[...]

Ilmastokatastrofi on jo täällä, mutta hallituksen siunauksella suhaamme edelleen kätevillä autoillamme ja närkästymme Elokapinan tempauksista.

[...]

Ympäristöliike painaa jälkensä kirjallisuuteen ja muihin taiteisiin vuosi vuodelta enemmän. Niin tulee ollakin, koska ekologinen kriisi on juurisyy monille muille ongelmille sodat mukaan lukien. Muu yhteiskunta seuraa taiteiden ja tutkimuksen etujoukkoa vasta pakon edessä, vaikka ilmaston lämpeneminen ja lajikato ovat jo läsnä kaikessa elämässämme.

Ilmastokriisille tekee mieli kääntää selkä ja ajatella, että se ei koske minua. Sekin on inhimillistä.

PROFESSORI, visuaalisen kulttuurin tutkija Janne Seppänen kirjoittaa mainiossa blogissaan kiistämisen mekanismeista, jotka vaikuttavat meissä kaikissa siten, ettemme halua kuulla ympäristöongelmista.

Hän viittaa sosiologi Stanley Cohenin teokseen States of Denial (2001) ja kirjoittaa, että Elokapinaa "vihataan ennen kaikkea sen vuoksi, että he uhkaavat monia ilmastokriisiin liittyviä kiistämisen mekanismeja, joilla ihmiset suojelevat itseään todellisuudelta. Nämä mekanismit mahdollistavat asian työntämisen pois mielestä, arjen jatkumisen ennallaan ja näennäisen turvallisuuden tunteen ylläpitämisen."

[...]

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden ehto, kuten J.K. Paasikivi sanoi. Kiistämisen mekanismit on tehtävä näkyviksi, jotta näkisimme todellisuuteen, maailmaan, josta viisaus on tällä hetkellä vähissä.

Helsingin Sanomat 27.12.2024

[Luotsi]

Vieraskynä: Ilmaston pelastamiseksi tarvitaan toimintaa, ei jättimäisiä kokouksia

Kun kansainvälinen ilmastoyhteistyö on ajautunut vaikeuksiin, kansallisten ja vapaaehtoisten toimien merkitys korostuu.

Helsingin Sanomat 17.12.2024

Miksi sitten kaikki meteli ilmastokokouksista?

BAKUN marraskuinen ilmastokonferenssi päättyi laihoin tuloksin. Donald Trumpin palattua valtaan Yhdysvallat ei osallistu Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoon ainakaan seuraavaan neljään vuoteen. Eurooppa menettää tärkeän liittolaisen, jonka kanssa se voisi liehitellä ja painostaa muita maita tiukempiin ilmastotoimiin.

Liehitellä ja painostaa muita maita ilmastotoimiin? Tarkoittanut ainakin EU:n tapauksessa vain eurooppalaisten rahojen syytämistä Euroopan ulkopuolelle.

Liehitellä ja painostaa? Onpas pitkä eufemismi lahjonnalle! Nyt kun USAn rahahana tuohon tyrehtyy, mistähän ne lahjusrahat kehy-maille EUn kanssa leikkimiseksi oikein saataisiinkaan tiristettyä? Jostain Hölmölästä varmaankin

[Roope]

Muuttunut Suomi

Ilmasto lämpenee Suomessa jopa kolme kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. HS keräsi ainutlaatuiset tilastot, jotka näyttävät, kuinka paljon ilmasto ja luonto ovat muuttuneet Suomessa vain muutamassa kymmenessä vuodessa.

Helsingin Sanomat 28.12.2024

Hesarin ilmastojutussa pelotellaan marraskuun lämpöennätyksellä, kasvukauden pitenemisellä ja riekkojen vähenemisellä, kunnes päästään hellekuolemiin.

Helteet lisäävät kuolleisuutta Suomessa jo nyt. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan joitakin viikkoja kestävistä helleaalloista voi aiheutua useampia satoja kuolemia.

Helle­aaltojen voimistuminen ja pidentyminen ovat riski erityisesti ikääntyneille ja pitkäaikais­sairaille.

Kesän 2018 poikkeuksel­lisesta helleaallosta aiheutui THL:n mukaan manner-Suomessa arviolta yli 400 ennenaikaista kuolemaa ja yli 700 sairaala­hoitojaksoa.

Suomessa kuolee nykyään keskimäärin sata ihmistä vuodessa helleaaltojen takia. Valtio­neuvoston teettämän tutkimuksen mukaan vuotuisten hellekuolemien määrä nelinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä ja seitsen­kertaistuu vuoteen 2080 tultaessa, jos päästöt kasvavat.

Laajasti käytössä olevien ilmasto­skenaarioiden niin sanotussa kauhu­ennusteessa hellekuolemat voivat jopa yli kymmenkertaistua nykyisestä alle 50 vuodessa.

Kuten tyypillistä, jutussa ei mainita, että kylmyyteen liittyvät kuolemat vähenisivät moninkertaisesti enemmän. Ilmastoon liittyvät kuolemat siis vähenevät Suomessa ilmaston lämmetessä.

Entäpä nuo valtioneuvoston teettämässä tutkimuksessa käytetyt ennusteet? Kuinka realistisia päästöoletuksia kuolemaennusteissa on käytetty?

Tulevaisuuden vaikutuksia arvioitiin kolmessa ilmastonmuutoksen voimakkuutta kuvaavassa skenaariossa. Näistä SSP1-2.6 edustaa tilannetta, jossa ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistutaan hyvin ja vastaavasti SSP5-8.5 tilannetta, jossa hillintätoimia ei tehdä lainkaan. Skenaario SSP2-4.5 sijoittuu ääripään skenaarioiden välimaastoon ja on tämän hetken kansainvälisen ilmastopolitiikan perusteella todennäköisin tulevaisuuden näkymä ilmastonmuutoksen etenemisestä. SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5 skenaariot perustuvan uusimman ilmastomallisukupolven tuottamiin ennusteisiin, ja ne vastaavat karkeasti RCP-skenaarioita 2.6, 4.5 ja 8.5.

[...]

Ilmaston lämpenemisen vaikutusta rakennusten ylilämpenemiseen tutkitaan vuoteen 2018 pohjautuvalla sääaineistolla, jolle Ilmatieteen laitos teki RASMI-hankkeessa 2050- ja 2080-luvuille ulottuvan ilmastonmuutoskorjauksen käyttäen RCP8.5 päästöskenaariota (Jylhä ym. 2020). Kuvassa 2.2 on esillä vuoden 2018 sekä vuosien 2050 ja 2080 päästöskenaarion RCP8.5 mukaiset kesäkuukausien vuorokauden korkeimmat tunnittaiset ulkolämpötilat. Kun vuorokauden korkein lämpötila on kesällä 2018 noin 31 °C, niin vuonna 2050 se olisi 34 °C ja vuonna 2080 36 °C, mikäli päästöskenaario RCP8.5 toteutuu. Hellepäivien lukumäärä kasvaisi samalla merkittävästi ja vuonna 2050 niitä olisi 58 ja vuonna 2080 jopa 80.

Valtioneuvoston julkaisusarja: Ilmanvaihto- ja jäähdytysjärjestelmien resilienssi lämpöaaltojen ja hengitystieinfektioiden suhteen (2023)

Eli tuttu meininki. Vain vuoden takaisessa tutkimuksessa on käytetty ilmastoskenaarioita, jotka on esitetty tahallaan virheellisesti ennusteina, joita ne eivät ole.

SSP5-8.5-skenaario tai tutummin jotakuinkin RCP8.5 ei esitä "tilannetta, jossa hillintätoimia ei tehdä lainkaan", vaan siinä tietoisesti ja epärealistisesti siirrytään kaikesta muusta energiankulutuksesta globaalisti hiilitalouteen, jossa hiilidioksidipäästöt pumpataan kasvamaan lopun vuosisadan aikana moninkertaisiksi. Tämä ei ole IPCC:lle minkäänlainen ennuste vaan pelkkä mielikuvituksellinen referenssiskenaario, joka muun muassa osoittaa, että maapallo ei pahimmassakaan tapauksessa muutu kiehuvien merien Venukseksi, kuten sellaiset tiedemiehet kuten James Hansen ja Stephen Hawking ovat uskottavuutensa uhraten pelotelleet.

SSP1-2.6-skenaario sen sijaan olettaa niin suuria päästövähennyksiä niin nopeasti, että se tuskin voi enää toteutua sellaisenaan, vaan vaatii hiilidioksidinpoistoa myöhemmin, mutta skenaarion päästöille asettama nettonollatavoite vuonna 2075 on hyvinkin realistinen. Skenaario vastaa parhaiten nykyisten päästölupausten toteuttamista.

SSP2-4.5-skenaario esitetään yhden mahdottoman ääripään ja toisen ääripäänä esitetyn (oikeasti toinen ääripää SSP1-1.9, jossa nettopäästöt nolla vuonna 2050) skenaarion kompromissina ja "todennäköisimpänä tulevaisuuden näkymänä". Se ei kuitenkaan ole todennäköinen tai edes todennäköisin (olettaa päästöhuipun vuoden 2040 paikkeille ja nettopäästöjen nollaamisen vasta ensi vuosisadalle), vaan vastaa suunnilleen tilannetta, jossa globaalisti luovuttaisiin erillisistä ilmastotoimista ja -tavoitteista ja päästövähennysten annettaisiin tapahtua luonnollista tietä teknologian kehittyessä. Tiedämme, että näin ei enää käy.

Mitä arvoa on tällaisella agendajournalismilla ja -tutkimuksella?

[Roope]

Arvostelu merkattu Hesarissa "ilmastonmuutos"-tagillä.

Hemmotellut ja vauraat tanskalaiset ovatkin yhtäkkiä Euroopan hylkiöitä

Leena Virtanen HS

Families Like Ours. MTV Katsomo+. ★★★

PÄIVÄNÄ minä hyvänsä voisi Itämeren pinta nousta niin paljon, että vesi peittäisi alavat maat kuten Tanskan ja Hollannin.

Tanskalaisessa draamasarjassa kuvitellaan, mitä siitä seuraisi. Kaikki tanskalaiset joutuisivat lähtemään pois kotimaastaan, ja heistä tulisi pakolaisia.

[...]

VASTA viidennessä jaksossa perheenjäsenet joutuvat kohtaamaan sen, mitä sarja on pedannut. "Hemmotellut", vauraat tanskalaiset ovat yhtäkkiä Euroopan hylkiöitä, joilla ei ole pääsyä juuri minnekään.

Heiltä vaaditaan oleskelu- ja työlupia. Rajoilla heiltä viedään passit säilöön. He päätyvät siivoojiksi ja tarjoilijoiksi ja asumaan huonokuntoisissa vuokra-asunnoissa.

Laura rämpii rannikolla. Lauran äiti (Paprika Steen) pääsee sujuvasti Bukarestiin ja asettuu sinne. Lauran isä (Nikolaj Lie Kaas) on arkkitehti, jolle Pariisin toimiston ovet eivät enää avaudu.

Helsingin Sanomat 28.12.2024

Selailin tanskalaissarjan englanninkielisiä arvosteluja, eikä missään todettu saati moitittu ilmastokatastrofiasetelmaa epärealistiseksi ilmastonmuutoksella pelotteluksi. Päinvastoin, joissain kehuttiin sarjan Hollannin ja Tanskan peittävää tulvaa tervetulleeksi muistutukseksi ilmastonmuutoksen todellisuudesta. Sarjaan suhtaudutaan fiktion sijaan uskottavana tulevaisuudenkuvana. Oikeasti ilmastonmuutoksen oletetaan nostavan merenpintaa Tanskan rannikolla noin 40 senttiä vuosisadan loppuun mennessä.

Oma ironiansa on siinä, että jo vuosia sitten ideoidun sarjan piti alunperin sijoittua Kiovaan, mutta sitten tuli Ukrainan sota ja ukrainalaiset pakolaiset, kun sarja esittää tulvaa pakenevat muualla Euroopassa hyljeksittyinä ja torjuttuina. Lisäksi Kiova sijaitsee noin 150 metriä merenpinnan yläpuolella.

[ikuturso]

Kysyin tänään tsätkeepeeteeltä paljonko maailmassa on sähköhammasharjoja.

Sales figureita löytyi viime vuosilta, mutta vain 2022 vuodelta löytyi myyntimäärä, joka oli 66 miljoonaa.

Kysyin sitten paljonko kuluu energiaa, jos kaikilla maailman sähköhammasharjoilla pestään hampaita keskimäärin kaksi minuuttia päivässä. Tsättärä mietti lataustehon kautta sähköharjan tehoksi 2W. Otti estimaatiksi tuon ainoan tunnetun luvun ja tuumasi, että "vähintään" sen verran lienee käytössä.

Tuosta laski vuosikulutukseksi 1,6 GWh, eli noin 140 amerikkalaisen kotitalouden sähkönkulutus.

Kuinkahan moni ilmastonmuutosta kauhisteleva ituhippi välttelee sähköhammasharjan käyttöä? Ai niin, niissä on akku joka latautuu langattomasti ilmasta.

-i-

[Lalli IsoTalo]

Oma ironiansa on siinä, että jo vuosia sitten ideoidun sarjan piti alunperin sijoittua Kiovaan ...

Jonkinlainen ironiansa on myös siinä, että +/- 12000 vuotta sitten veden pinta oli 120 metriä alempana, ja silloinen Doggerland on meren pohjaa. Silti ihmiskunta selvisi ja porskuttaa edelleen.

[F1nka]

Hollantilaiset, joilla on laajat viljelymaat vedenpinnan alapuolella tälläkin hetkellä, siis jotekin kadottavat kykynsä padota ja säädellä merivettä? Varmaan heihin on tässä dystopiaelokuvassa iskenyt jonkinlainen virus tai muu aivoja turmeleva sairaus, joka on vienyt heiltä muistin, oppimis- ja järkeilykyvyn. Perus elokuvalta ei varmaan voi vaatia tarkempaa selitystä, miten moinen sairaus iskisi valikoivasti hollantilaisiin ja tanskalaisiin. Aivotoiminnan turmelevasta sairaudesta loogisesti seuraisi se, että heille ei tarjottaisi muita kuin hyvin yksinkertaisia töitä. Eli ainakin työpaikka-asia on olisi ihan looginen seuraus. En ole nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta voi olla ihan mielenkiintoinen kaikille 28 päivää myöhemmin -elokuvasta nauttineille variaationa perus zombileffasta.

[Roope]

"Vuosikymmen tappavaa kuumuutta" – Vuosi 2024 on merkki "ilmasto­­romahduksesta"

Päättyvä vuosi on konkretisoinut monia ilmastonmuutoksen riskejä ja tuonut mukanaan rankkasateita, tulvia, hirmumyrskyjä, sekä äärimmäistä kuivuutta ja metsäpaloja.

Helsingin Sanomat 30.12.2024

En ole pannut merkille, mutta sovitaan sitten niin.

Raportin mukaan ilmastonmuutos oli tekijä vähintään 3 700 ihmisen kuolemassa, mutta todellinen lukema on todennäköisesti vähintään kymmenissä ellei sadoissa tuhansissa.

Miksi tosiaan tyytyä 3 700 kuolemaan? Näppärää, kun näin voidaan periaatteessa kaikki ilmastoon liittyvät kuolemat liittää ilmastonmuutokseen ja lisätä nollia ilmastonmuutoksen uhrien määrään.

Tuhansien kuolleiden lisäksi miljoonat joutuivat jättämään kotinsa ilmastonmuutoksen aiheuttamien sään ääri-ilmiöiden vuoksi.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamien? Ei siellä niin sanottu vaan "climate change contributed".

MAAN keskilämpötilan odotetaan jatkavan nousuaan ja ylittävän 2 asteen lämpenemisen rajapyykin jopa seuraavan vuosikymmenen aikana.

Ei odoteta, sillä tällaiset skenaariot perustuvat päästöjen jatkuvaan kasvuun, jota tuskin odottaa enää kukaan.

Linkin takana Carbon Briefin artikkelissa graafi, jossa kaikkein epätodennäköisimmissä päästöskenaarioissa kaksi astetta ylittyisi kaikkein pessimistisimmissä arvioissa 30-luvun puolella, kun esimerkiksi SSP2-4.5-skenaariossa vaihteluvälinä on vuodet 2038-2072. Kyseisessä skenaariossa tosin oletetaan, että päästöt jäävät suunnilleen nykyiselle tasolle vuosisadan puoliväliin asti, kun päästöjen oikeasti odotetaan lähtevän laskuun jo lähivuosina. Mukana artikkelissa roikkuu edelleen myös pähkähullu (globaalit hiilipäästöt moninkertaistetaan nykyisestä) SSP5-8.5-skenaario, mutta siinäkin vaihteluvälin mediaani kahden asteen ylittämiselle on vasta 40-luvulla.

Artikkelissa ei sitä mainita, mutta nykyiset päästölupaukset täyttämällä kahden asteen ei odoteta todennäköisimmin ylittyvän ollenkaan ja vielä jää pari asteen kymmenystä pelivaraakin.

[aged]

Kysyin tänään tsätkeepeeteeltä paljonko maailmassa on sähköhammasharjoja.

Sales figureita löytyi viime vuosilta, mutta vain 2022 vuodelta löytyi myyntimäärä, joka oli 66 miljoonaa.

Kysyin sitten paljonko kuluu energiaa, jos kaikilla maailman sähköhammasharjoilla pestään hampaita keskimäärin kaksi minuuttia päivässä. Tsättärä mietti lataustehon kautta sähköharjan tehoksi 2W. Otti estimaatiksi tuon ainoan tunnetun luvun ja tuumasi, että "vähintään" sen verran lienee käytössä.

Tuosta laski vuosikulutukseksi 1,6 GWh, eli noin 140 amerikkalaisen kotitalouden sähkönkulutus.

Kuinkahan moni ilmastonmuutosta kauhisteleva ituhippi välttelee sähköhammasharjan käyttöä? Ai niin, niissä on akku joka latautuu langattomasti ilmasta.

-i-

Oisko ollut aikanaan pahkasiassa; heebo huusi innoissaan kylpyhuoneessa kun sähköt palasi "elämä on raiteillaan taas, hammasharja pelaa".

[Roope]

Taalaksen kaksi peliä

Ilmatieteen laitoksen johtaja Petteri Taalas niputtaa HS:n haastattelussa "ikävien ennätysten vuoden" opetukset. Suomea hän kehuu, muttei varauksetta.

Helsingin Sanomat 1.1.2025

Miksi tätä?

TAALAKSEN mukaan maailmalla on käsissään kaksi elinolojen tulevaisuuden ratkaisevaa peliä, joista yksi on menetetty ja toinen ei.

Menetetty peli on jäätiköiden sulaminen. Se jatkuu tuhansia vuosia jo päästetyillä päästöillä, Taalas sanoo.

"Ellemme sitten keksi keinoa poistaa isoja määriä hiilidioksidia ilmakehästä."

Voi itku näiden taalaksien ja tomppelitoimittajien kanssa. On jo keksitty, ja on tietysti selvää, että tuhansien vuosien aikana keksitään yhä halvempia keinoja poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Seuraava ongelma.

Pariisin sopimus solmittiin 2015. Maailman maat päättivät pitää lämpötilan nousun selvästi alle kahdessa asteessa ja pyrkiä alle 1,5 asteen.

Nykytoimin ollaan matkalla kohti kolmea astetta.

Taas tämä...

Ei olla matkalla kohti kolmea astetta, sillä tällainen skenaario perustuu oletukseen, että hiilidioksidipäästöt kasvavat seuraavan vuosikymmenenkin. Kukaan asiantuntija ei väitä näin tapahtuvan, mutta tämä on silti oletuksena kaikissa valtamedian todennäköisenä kehityskulkuna esittämissä ennusteissa.

Taalas ajattelee, että Suomi saattaisi olla ilmastonmuutoksen voittaja, jos olisimme muusta maailmasta eristetty kupla. Sitä me emme ole.

Maailman talousfoorumi arvioi, että äärisäiden voimistuminen on tulevan kymmenen vuoden aikana maailmantalouden suurin riskitekijä.

Afrikan väkiluvun ennustetaan kasvavan vuosisadan loppuun mennessä miljardista neljään miljardiin samalla kun kuivuudet pahenevat. Moni lähtee liikkeelle.

Eli olemme ilmastonmuutoksen voittajia, kunhan afrikkalaista ylijäämäväestöä ei päästetä idioottimaisella maahanmuuttopolitiikalla tänne.

ONKO Suomi tehnyt osansa?

Petteri Taalas ei ole se ankarin Suomen ilmastopolitiikan ruoskija. Onnistumisista hän nytkin aloittaa.

"Suomi on Breakthrough Instituten tilaston mukaan kolmanneksi eniten maailmassa vähentänyt päästöjä. Se on tapahtunut hyvin paljon energiasektorin avulla."

On luovuttu kivihiilestä ja turpeesta. Rakennettu tuulivoimaa ja uusi ydinvoimala. EU:n päästökauppa kirittää siirtymää. Tämä hallitus aikoo tehdä vihreille investoinneille verotuen.

Ja tämä on maksanut kuinka paljon, politiikalla on vaarannettu Suomen huoltovarmuutta kuinka paljon ja vaikutus ilmastonmuutokseen on ollut mikä?

PETTERI ORPON (kok) hallitus linjasi, että ilmastopolitiikkaa tehdään nostamatta arjen kustannuksia. Bensaveroa laskettiin.

Myös Taalas murehtii ilmastotoimien hyväksyttävyyttä. Ei hän silti ajattele, että niiden pitäisi olla ilmaisia.

"Kyllä ihmiset ovat jonkin verran tästä valmiita myös maksamaan", hän sanoo. "Ja osasta maksamisesta saa hyötyä, kuten vaikka hyöty ilmalämpöpumpusta tai terveyshyöty ilmastoystävällisestä ruokavaliosta."

Suomalaisilta ei ole kysytty, kuinka paljon he ovat valmiita maksamaan. Taalas saa tyontää pakotetun ilmastoystävällisen ruokavalionsa sinne, missä aurinkopaneeli ei tuota sähköä.

"Eivät nämä vaaditut muutokset edellytä, että elintaso romautetaan. Ja pitää muistaa, että ilmastonmuutoksen kanssa eläminen tulee olemaan monta kertaa kalliimpaa kuin näiden haittavaikutuksien torjuminen."

Tuo on ilmastohuijarin tapa muotoilla se, että suomalaiset eivät tule koskaan saamaan takaisin niitä rahoja, jotka heidät pakotetaan Suomen äärimmäisen ilmastopolitiikan kautta uhraamaan ilmastoeleinä.

[Lalli IsoTalo]

Pekka Salo

Pakko korjata luutuneita asenteitaan ja myöntyä nöyränä ilmaston lämpenemisen edessä. Todisteet ovat nyt sen verran murskaavat.

Kuka olisi uskonut, että tammikuun ensimmäinen päivä on koko kuluneen vuoden 2025 lämpöisin.

Ajatelkaa nyt ihmiset, vuoden toistaiseksi lämpöisin päivä on tammikuussa, siis tammikuussa jonka pitäisi olla vuoden kylmimpiä kuukausia.

Jos tällaisesta ei iske rehti ilmastoahdistus ja kunnon maailmanlopun paniikki päälle, niin mistä sitten.

Kertokaa minne voisin lähettää rahaa.

[Isagoge]

...Kuka olisi uskonut, että tammikuun ensimmäinen päivä on koko kuluneen vuoden 2025 lämpöisin.

Samalla toki kylmin, sateisin, vähäsateisin jne. jne.

Hauska esimerkki siitä, että kun datassa on hyvin vähän vapausasteita, johtopäätökset ovat kyseenalaisia.

Ilmatieteen laitos julkaisi eilen katsauksen päättyneen vuoden 2024 säästä, ja mukana oli myös viime vuoden keskilämpötila Suomessa. Niinpä voin täällä jakaa kiinnostuneille laitoksen hila-aineistoon perustuvan Suomen vuotuista keskilämpötilaa koskevan aikasarjan vuodesta 1900 viime vuoteen asti päivitettynä (viestini 1. kuva). Se, miten paljon ilmasto on Suomen alueella 1900-2024 lämmennyt riippuu siitä, minkälaisella menetelmällä lähtötaso ja nykyinen taso määritetään. Kuvan aikasarjasta näkyy hyvin, että Suomessa vuotuisen keskilämpötilan vaihtelu on todella suurta, ja yksittäisten vuosien käyttäminen on tämän takia hyvin kyseenalaista. Useimmat datan ja asian laajemminkin tuntevat puhuvat jo noin 2,5 asteen lämpenemisestä. Tämä on selvästi enemmän kuin globaalisti johtuen siitä, että Suomi kuten muutkin valtiot pääosin sijaitsevat mantereilla, joilla lämpeneminen on yksinkertaisista fysikaalisista syistä nopeampaa kuin merialueilla, ja meillä vielä arktinen amplifikaatio saa aikaan sen, että lämpeneminen on täällä hieman nopeampaa kuin manneralueilla keskimäärin.

Kaisaniemestähän on olemassa vielä pidemmälle ulottuva aikasarja, ja ilahduttavasti tämäkin saatiin Ilmatieteen laitoksen tutkijan viime vuoteen asti päivittämänä versiona julkiseen käyttöön. Siksipä laitan sen jakoon täälläkin asiasta kiinnostuneille. Se on viestini toisessa kuvassa. On syytä huomata, että tässä ei ole UHI-korjausta. Jos se tehdään tähän aikasarjaan, lähtötaso aikasarjan alkupäässä on noin 5 °C.

Palaan lopuksi vielä viestini alkuun: vuodesta 2024 tullee käytännössä varmasti mittaushistorian lämpimin vuosi useimmissa globaaleissa keskimääräisen pintalämpötilan anomalia-aikasarjoissa. Samalla kaikki kuitenkin viittaa siihen, että ilman valtavaa muutosta vulkaanisessa toiminnassa tai isoa asteroidi-iskua jakso 2024-2030 on kyseisenä vuonna syntyneille ja tästä keskimääräisen ihmisiän eteenpäin eläville kylmin jakso heidän elämänsä aikana.

Hyvää alkanutta vuotta ja kiitoksia viime vuoden keskusteluista kaikille tänne kirjoittaneille riippumatta siitä, miten isoja näkemyseroja meillä ilmastoasioista on!     

[mannym]

Kaisaniemestähän on olemassa vielä pidemmälle ulottuva aikasarja, ja ilahduttavasti tämäkin saatiin Ilmatieteen laitoksen tutkijan viime vuoteen asti päivittämänä versiona julkiseen käyttöön. Siksipä laitan sen jakoon täälläkin asiasta kiinnostuneille. Se on viestini toisessa kuvassa. On syytä huomata, että tässä ei ole UHI-korjausta. Jos se tehdään tähän aikasarjaan, lähtötaso aikasarjan alkupäässä on noin 5 °C. 

Miksi ihmeessä UHI korjaus tehtäisiin aikasarjan lähtöpäähän, aikakauteen jolloin kaupunki on ollut nykyistä paljon vähemmän asutettu, rakennettu ja liikennöity?

[Roope]

Täytyy myöntää, että Kerttu Kotakorvelle on tullut annettua matkan varrella siimaa ihan vain nuoruuden, naiseuden ja nätin naaman vuoksi. Totuus kuitenkin on, että ei hän puhu ilmastoasioissa hölmöjä hölmöyttään tai vahingossa, vaan on viimeistään nykyään täysiverinen propagandisti.

Journalisti: Kerttu Kotakorpi toivoo ilmastojournalismin uskovan parempaan, vaikka se on vaikeaa 3.1.2025

Mitäs jos vain kertoisitte faktat ja antaisitte ihmisten tehdä itse johtopäätökset?

"Mielenosoittajat sotkivat eduskuntatalon."

"Eduskuntatalo töhrittiin."

"Eduskuntatalon pylväät töhrittiin."

Kerttu Kotakorpi huokaisee sarkastisesti esitellessään lehti-otsikoita Helsingin Lasipalatsin Bio Rex -salin lavalla. Hän on tullut satavuotiasta Journalistia juhlistavaan Journalistin päivään kertomaan, ­mikä suomalaisessa ilmastojournalismissa on pielessä.

Jutut käsittelevät Elokapinan ja ruotsalaisen Återställ Våtmarker -ryhmän iskua, jossa eduskuntatalon pylväät värjättiin maalilla verenpunaisiksi.

Mielenosoittajien viesti jäi otsikoissa piiloon. Iskulla kritisoitiin nykyisin Neova-nimellä toimivan, suomalaisen valtionyhtiö Vapon osuutta turvetuotannossa Ruotsissa.

Olisiko asia ollut tärkeämpi kuin pylväät, Kotakorpi kysyy.

Yleisö koostuu journalisteista, mutta useimpia ­Kotakorven suorasukainen tyyli naurattaa. Mediakritiikki tuntuu tervetulleelta.

No, mutta totta kai. Huomioarvon vuoksi rikoksen tehneiden asian yleisölle välittäminen on tärkeämpää kuin rikoksesta ja sen taustoista ja tekijöistä kertominen.

Ilmastonmuutoksesta raportoiminen on Kerttu Kotakorvelle sydämen asia. Hän lopetti viime elokuussa 15 ­vuotta kestäneen työrupeamansa Yleisradion meteorologina.

Nyt Kotakorpi työskentelee Ylen luontotoimituksessa. Uusi pesti antaa mahdollisuuden kertoa suomalaisille planeetan hätätilasta huomattavasti suoremmin, journalistisemmin.

Elokuun lopussa Yle Areenaan ilmestyi kuusiosainen, toimittaja Markku Sipin kanssa tehty reportaasisarja Kerttu ja Markku – Toivoa etsimässä. Sarja kertoo maailman tilasta monipolvisesti mutta konkreettisesti, sekä henkilökohtaisella että systeemitasolla. Kotakorpi ja Sipi työskentelivät sarjan parissa puolentoista vuoden ajan ennen uutista Kotakorven uudesta työstä.

Toivoa etsimässä on yksi vastaus Kotakorven omaan kysymykseen, millaista ilmastonmuutosta käsittelevä journalismi voisi olla. Kotakorven ja Sipin journalismi on kaunistelematonta, mutta kaikkea muuta kuin toivotonta. Toivoa etsitään ja myös löydetään, vaikkei se ­aina ole helppoa.

Sarja keskittyi perustelemattomaan tunteenomaiseen pelotteluun ja erinäisten ilmastohörhöjen (Pasi Toiviainen, Risto Isomäki, Niklas Kaskeala jne.) esiinnostamiseen. Sarjan katsonut suomalainen ei ollut jälkikäteen viisaampi ilmastonmuutoksen ennakoiduista vaikutuksista elämäänsä mutta epämääräisesti peloissaan, kun meteorologi Kerttu Kotakorpi ei uskalla edes hankkia lapsia ilmastonmuutoksen vuoksi.

Tekijät halusivat rajata ohjelmasta pois sellaiset usein mediassa esiin nostetut teknologiset innovaatiot, joiden toteutuminen on vuosikymmenten päässä tai kaiken kaikkiaan epävarmaa, esimerkiksi vetytalouden. He halusivat kertoa asioista, joihin voi kiinnittää toivonsa nyt eikä viidentoista vuoden päästä.

Tämä ei ole perustelu valita sarjaan oletuksena pessimistinen ilmastonmuutosskenaario, jossa ilmastoon liittyviä teknologisia innovaatioita ei tehdä enää ollenkaan tällä vuosisadalla.

Donald Trump on valittu uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi. Hän aikoo presidenttikautensa aikana jarruttaa ilmastonmuutoksen vastaisia toimia niin paljon kuin pystyy, ja pystyyhän hän.

Toimittaja Manu Haapalainen tietää nämä jutut. Aivan kuten Vihreän Langan toimittaja Lasse Leipola Trumpin edellisellä kaudella, että Trump "muodostaa suurimman uhkan ihmiskunnalle sitten Adolf Hitlerin".

Olemme selvästikin matkalla kohti maailmanloppua:

Maapallo lämpenee, eivätkä päättäjät halua tehdä tarpeeksi.

Luontokato etenee. Edes raakkujen jyrääminen metsä­puroon ei tunnu millään lailla poikkeukselliselta esimerkiltä suomalaisten "erityisestä luontosuhteesta".

Espanja palaa ja tulvii.

Suomessa hallitus on saanut eduskunnan hyväksymään Yleä koskevat massiiviset leikkaukset, ­joiden seurauksena sadat yleläiset menettävät työpaikkansa. Sen seurauksena suomalaiset todennäköisesti saavat aiempaa vähemmän tärkeää tietoa.

Varmasti ilman ironian häivääkään, että nyt kun Ylen määrärahoja ei koroteta ("massiiviset leikkaukset"), Yle on pakotettu leikkaamaan nimenomaan "tärkeän tiedon" välittämisestä – aloittaen ilmastonmuutoksen vaikutuksista suomalaisille.

Toivoa etsimässä on Kotakorven mukaan kuitenkin otettu hyvin vastaan myös sosiaalisessa mediassa. Hän kertoo etsimällä etsineensä somesta negatiivista palautetta – koko lailla turhaan.

"Sarja on koskettanut monia", hän sanoo.

Jopa ilmastonmuutosteemoista eri lailla ajattelevat ovat kiittäneet sarjaa avaavaksi ja oivaltavaksi, ­Kotakorpi hämmästelee.

"Toivon ja omien tunteidemme esiin tuominen ovat ilmeisesti koskettaneet monia", hän sanoo.

"Siitä kiitos ohjaaja Gitte Enjalalle, joka ­pakotti meidät näyttämään tunteitamme ja vei ohjelman ­visuaalista puolta lifestyle-kuvaston suuntaan."

Varsinkin Markku Sipi näyttää sarjassa tunteensa avoimesti. Läsnä ovat niin itku kuin riemukin – jälkimmäinen mieleenpainuvimmin Dubain viimevuotisen ilmastokokouksen saavutuksiin liittyen. Dubain osallistujamaat sitoutuivat nollaamaan hiilipäästönsä vuoteen 2050 mennessä.

"Tunteiden näyttäminen oli ohjelmaa tehdessä vaikeinta", Kotakorpi sanoo.

"Enhän minä ole sellaiseen meteorologiroolissani tottunut. Mutta ajattelemme, että tunteet saavat muutoksia aikaan ihmisissä, ei aina pelkkä tieto."

Sarjassa näytettiin ja ruokittiin pelkoa, surua ja moraalista raivoa jostakin epämääräisestä tulevaisuudessa tapahtuvasta, jota ei tuettu faktoilla, mutta josta syyllistettiin suomalaisia.

Tästä hän pääsee ilmastojournalismin puutteisiin. Tunteet ovat siinä läsnä harvoin, Kotakorpi sanoo. Ero esimerkiksi Ukrainan sotaa tai muutama vuosi sitten koronakriisiä koskeneeseen uutisointiin on Kotakorven mukaan dramaattinen.

Näiden kriisien yhteydessä on kirjoitettu paljon myös siitä, miten lamaannuttavien ja masentavien uutisten kanssa voi tulla toimeen ja pärjätä.

Kotakorpi kohottaa äänensä puolittaiseen huutoon.

"Missä on tämmöinen keskustelu ilmastonmuutoksesta", hän kysyy.

"Silloin kun sitä on, se keskittyy helposti nuoriin ja on otteeltaan holhoavaa, ikään kuin heidän ahdistuksensa olisi jotenkin väärin."

Ei nuorten ahdistus ole itsessään oikein tai väärin, mutta ahdistus ei tee heistä profeettoja, joiden hysteerisiä puheita ei saisi kyseenalaistaa. Totta kai saa ja pitääkin.

Väärin on ruokkia ahdistusta uutisoimalla faktojen vastaisesti tulevasta ilmastoapokalypsistä ja kyseenalaistamatta Elokapinaa, joka propagandassaan pelottelee miljardien ihmisten kuolevan ilmastonmuutokseen.

Erityisesti Ukrainan sota myös usein jyrää yhtä lailla tärkeät ilmastoaiheet uutisagendalta. Onko Putinin ja sodan uhka myyvempi siksi, että se on ajallisesti välittömämpi? Venäjä voisi kai teoriassa iskeä Suomeen koska vain. Ilmastonmuutos taas on vuosikymmenten mittainen hidas prosessi.

Mitä sellaista ilmastoaiheista on jäänyt meillä sanomatta, joka on jäänyt Ukrainan sodan jalkoihin? Palstatilaa on kuitenkin löytynyt esimerkiksi kohuotsikoille Golfvirran pysähtymisestä.

"Niin. Vaikka näkyyhän ilmastonmuutoskin koko ajan. Ehkä se vaatii aina jonkin konkreettisen katastrofi­tulvan tullakseen huomatuksi", Kotakorpi sanoo.

Mitä sitten, vaikka tulisi "konkreettinen katastrofitulva"? Ilmastohysterian lietsomisella ei silti ole kuin kielteisiä seurauksia, eikä se estä yhdenkään tulvan tuloa.

Kotakorpi kertoo haaveilleensa yleistajuisesta, koko kansan ilmastonmuutosohjelmasta jo noin vuodesta 2016 alkaen. Toimittaja Markku Sipin tavattuaan hänen ajatuksensa konkretisoitui.

"Oli Markun ajatus, että tämän pitää olla Hyvät uutiset. Kukaan ei jaksa epätoivon saarnaamista."

Muun muassa opettajat ovat kiittäneet sarjaa nuorille sopivaksi. Moni nuori taas kertoo vanhempiensa havahtuneen puhumaan ilmastonmuutoksesta uudella ­tavalla, Kotakorpi sanoo.

"Nämä ovat ehkä eniten vau-juttuja, mitä ohjelman-tekijänä voi saada aikaan."

Kotakorpi korostaa pitävänsä suomalaista ilmastojournalismia laadukkaana: sen tehtävä on nimenomaan tuoda esiin tilanteen epätoivoisuus.

Mutta miksi? Miksi ilmastojournalismissa pitää hokea liioitellen ja syyllistäen tilanteen epätoivoisuutta ja siihen päälle sitten jeesustella toivolla?

Vuoden 2024 YK:n ilmastoraportin mukaan maailma on jo nyt peruuttamattoman katastrofin kynnyksellä. Ilmastonmuutoksen seuraukset iskevät maapallolla ­ennen pitkää jokaiseen. Merten pintalämpö ja globaalit lämpötilat nousevat ennätysvauhtia. Jäätiköt sulavat silmiemme edessä ja metsäkato etenee.

Kotakorpi kieltäytyy näkemästä näitä uutisia tai esimerkiksi Trumpin uudelleenvalintaa kuolin­iskuna ilmastonmuutoksen vastaiselle kamppailulle. Kamppailua on pakko jaksaa puskea eteenpäin tämänkin lisätaakan kanssa. Kotakorven mielestä ­olisi hyvä, jos toivo ja katastrofiuutiset osattaisiin lomittaa mediassa. Ilmastoraportin julkistus lokakuussa olisi voinut olla siihen hyvä hetki.

"Siinähän on lueteltu myös joukko ratkaisuehdotuksia, joiden avulla lämpenemistä voitaisiin edelleen hillitä ja pahimpia skenaarioita välttää. Raportin ilmestyminen on hyvä kohta medialle kysyä, mitä meillä Suomessa tehdään tämän eteen."

Kotakorpi tietää meteorologina, että viime vuosikymmenet pelottelun vuoksi esillä pidetyt "pahimmat skenaariot" (kuten mahdottomaksi tiedetty RCP8.5, jota hän käytti oletuksena vuoden 2100 Suomea ennustavassa kirjassaan) eivät koskaan olleet toteutumassa. Lämpötilan vaihteluväli realististen ratkaisuvaihtoehtojen välillä on pieni, mutta erot kustannuksissa huimat, jos ilmastopolitiikkaa kiristetään entisestään Suomessa ja Euroopassa mutta ei muualla, kuten aikomus näyttää olevan.

Mitä muuta ilmastojournalismista sitten voisi muuttaa?

Kotakorpi haluaisi journalistien miettivän jok'ikisen aiheen ja jokaisen jutun kohdalla, olisiko aiheeseen myös joku ilmastokulma. Ilmastonmuutos pitäisi toisin sanoen tehdä entistäkin näkyvämmäksi, koko ajan kaikessa.

Se voi kuulostaa rajulta.

Toisaalta onko se peruuttamattoman globaalin ­katastrofin äärellä lainkaan liian rajua?

Edelleen, miksi? Mitä tällä suomalaisten syyllistämisellä ja ahdistamisella lopulta tavoitellaan?

Suomessa kyllä tehdään paljon ja laadukkaita ilmasto­juttuja, Kotakorpi sanoo. Ongelma on, että juttuja lukevat lähinnä ne, joita aihe jo valmiiksi kiinnostaa.

"En tiedä, miten hyvin me siinä onnistuimme, mutta halusimme sarjallamme tavoittaa ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita, joiden mielestä tällä ei ole väliä, joita ei kerta kaikkiaan kiinnosta."

Samalla logiikalla ilmastoaspektin pitäisi olla läsnä matkailujournalismissa, ruokajutuissa ja lifestylessa.

"Se ei vaadi paljoa. Maininnan, että tällainen vaikutus tällä toiminnalla on", Kotakorpi sanoo.

"Kysytään vaikka matkailuyrittäjältä, mitä asiakkaanne ajattelevat päästöistänne. Ymmärrän tietysti, että on helpompi soittaa siivousliikkeelle ja kysyä, paljonko pylväiden puhdistaminen maksaa, kuin kysyä paljonko soiden käyttö pilaa vesistöjä."

Käykö tällainen sitten lukijan kannalta liian raskaaksi?

"Voi olla, mutta saa käydäkin. Ainahan journalis­missa on ajateltu niin, että pitää kertoa sellaisistakin asioista, jotka voivat monen mielestä tuntua tylsiltä, siksi ­koska ne asiat ovat tärkeitä. Vaikka jotkut kunnallisvaalit", Kotakorpi sanoo.

Mitä sitten, kun vyörytys käy "lukijan kannalta liian raskaaksi", kuten on monille käynyt? Ei vaan kuulu vastausta.

Kotakorpi sanoo omistautuneensa juuri suomalaisten herättelyyn. Eikö sitten ole turhauttavaa herätellä juuri suomalaisia, pienen kielialueen kansaa globaalin valtavan ongelman ratkaisuun? Että joutuu toimimaan näin pienessä lokerossa?

"Kaikki muu turhauttaa, mutta ei tuo. Meidän suomalaisten on tärkeää tajuta, että voisimme tehdä enemmän."

Kotakorpi toivoo median pitävän aktiivisesti esillä sitä, miten juuri suomalaiset päättäjät selviävät ilmastonmuutoksen kanssa. Mitä he tekevät? Mitä he jättävät tekemättä? Täyttääkö Suomi kansainväliset velvollisuutensa?

"Sen kautta on synnytettävissä ymmärrys siitä, että ei Suomi todellakaan ole vielä tehnyt kaikkea voitavaansa, ja ymmärrys siitä, mikä on vaikuttava toimi juuri tässä ajassa ja mikä ei."

Suoria vastauksia ei tule, mutta kuva alkaa nyt hahmottumaan toista kautta. Kyse on uskonnosta, oikeaan uskoon heräämisestä, ilmastosyntien pesemisestä.

Kotakorpi kysyy vain retorisesti, täyttääkö Suomi kansainväliset velvollisuutensa. Vaikka täyttäisikin, on luotava mediavyörytyksen kautta yhteinen ymmärrys siitä, että Suomen pitää tehdä lisää, aina vain lisää, loputtomasti lisää, eikä tätä saa enää antaa kyseenalaistaa.

Kotakorven haaveissa media ottaisi mahdollisimman erimielisiä ihmisiä keskustelemaan saman pöydän ääreen – ei kuitenkaan klassiseen huutoväittelyyn, vaan etsimään vaikkapa ilmastotoimenpiteitä, joista ovatkin samaa mieltä.

"Sellaisia vaalikeskustelujenkin pitäisi olla: Etsi joku, joka on kanssasi mahdollisimman eri mieltä ja saavuta hänen kanssaan yksimielisyys jostakin. Politiikka on kompromissien tekemistä."

Rajataan politiikasta pois vaihtoehdot, jotta päädytään yksimielisyyteen triviaaleista asioista. Kuulostaa Elokapinan vaatimilta neuvostoilta ja valtion kaavailemilta kansalaispaneeleilta, joille valikoidut asiantuntijat kertovat, mitä mieltä heidän pitää olla.

Pitäisikö median olla näin valtavissa kysymyksissä sittenkin enemmän mieltä, enemmän osapuoli, enemmän aktivisti?

Kotakorpi pitää kysymystä vaikeana.

"Olen ilmasto- ja luontojournalisti, mutta en saa ­olla aktivisti. Näen, että faktat voivat puhua puolestaan. Sillä on kuitenkin suuri merkitys, miten mediassa esimerkiksi puhutaan ympäristöaktivistien tavoitteista. Ja ­sillä, kyseenalaistetaanko mediassa Suomen 'kunnianhimoista' ilmastopolitiikkaa."

Johan tuo tuli selväksi, että Kotakorpi ei hyväksy aktivistien tavoitteiden, keinojen tai tekojen oikeutuksen kyseenalaistamista, vaan valtamedian pitäisi olla alusta lakia rikkovien aktivistien viestien välittämiselle. Kuten on Suomessa ollutkin.

[Roope]

^Edelliseen suoraan liittyen samassa toimittajien lehden tammikuun numerossa agendajournalismin puolustus:

Journalisti: Journalismin pitää kertoa, miten elää rikkinäisessä maailmassa 3.1.2024

Paino sanoilla miten elää.

"Ei ole kovin kiinnostavaa, kuinka voimme kuolla, vaan kuinka voimme elää maailmassa, joka on rikki."

Näin kirjoittaa kirjailija ja kääntäjä Ville-Juhani Sutinen esseekokoelmassaan ­Hajonneen maailman käyttöohje (Into 2023). Se käsittelee sopeutumista elämään ilmastokriisin ja luontokadon todellisuudessa.

Ajatus sopisi ohjeeksi ilmastojournalismin tekemiseen.

Ilmastonmuutosta käsittelevä uutisointi on pitkään keskittynyt lähinnä sen torjumiseen tai hillitsemiseen.

Paitsi että sopeutuminen ei tässä oikeasti tarkoita sopeutumista – kun Suomessa ei ole juurikaan tarvetta erityiseen sopeutumiseen – vaan juuri sitä, miten sinun pitää elää.

Sopeutumisen käsittely on tärkeää siksi, että se antaa ihmisille mahdollisuuden toimia, tehdä jotain oman selviytymisensä hyväksi.

Tammikuun Journalistin kansijutussa aiemmin meteoro­logina työskennellyt Ylen luontotoimittaja Kerttu Kotakorpi puhuu toivon merkityksestä ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta uutisoinnissa. Hänen mielestään olisi hyvä, jos toivo ja katastrofiuutiset osattaisiin lomittaa.

Katteettomaan toivoon on turha hukata aikaa. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen käsittely voi kuitenkin luoda toivoa siitä, ettei nykyisen elämäntavan loppu olekaan maailmanloppu.

Toisaalta sopeutumisen käsitteleminen on tärkeää siksi, että käsillä on aivan jokaisen ­arjen perustuksia horjuttava muutos. Journalistien pitäisi jo olla haastamassa päättäjiä siitä, kenen ehdoilla sopeutuminen tapahtuu. Ketkä voittavat ja ketkä häviävät? Millaisia perustuksia uutta maailmaa varten rakennetaan?

Jos lukee vaikka Kerttu Kotakorven oman kirjan, joka käsittelee Suomen luonnon muutoksia äärimmäisen liioitellussa lämpenemisskenaariossa vuonna 2100, ei siitä ole havaittavissa "jokaisen arjen perustuksia horjuttavaa muutosta" tai "nykyisen elämäntavan loppua".

Joten mistä tässä sitten puhutaan? Aivan ilmeisesti poliittisesta agendasta liittää ilmastonmuutokseen vallankumouksellinen "uusi maailma", jollaista oli ajettu muilla perusteilla jo vuosikymmeniä ennen ilmastonmuutoksen nousemista pääuutisiin.

"Me elämme katastrofaalista aikaa, mutta ­katastrofi tapahtuu hidastettuna ja siksi siitä tulee meille toinen luonto", Ville-Juhani ­Sutinen kirjoittaa.

Arkemme on muuttunut vähä vähältä, harmittoman oloisesti. Kerrostaloasuntoihin ostellaan viilentäviä ilmalämpöpumppuja, koti­mainen porkkana on kortilla lähikaupassa, pohjoisen turistit pettyvät vähälumiseen joulukuuhun.

Maailmalta saamme lukea uutisia metsäpaloista, kuivuudesta ja tuhotulvista.

"Suuri mullistus on tosiasiassa jo meneillään, ja silti me puhumme siitä niin kuin se ­olisi vasta tulossa", Sutinen kirjoittaa.

"Suuri mullistus" jää rivien väliin ja taakse, sillä ilmalämpöpumput tai vähäluminen joulukuu eivät sen kummemmin mullista suomalaisten elämää.

Euroopan metsäpalotkin ovat olleet suurempia otsikoissa kuin tilastoissa, joissa metsää tuhoutui aiempina vuosikymmeninä paljon enemmän paljon vähemmällä mediahuomiolla. Ilmastoon liittyvissä luonnonmullistuksissa kuolee väestönkasvusta ja tarkemmasta tilastoinnista huolimatta aina vain vähemmän ihmisiä.

Reilut kuusi vuotta sitten Vihreän Langan toimitus kehotti journalisteja kysymään jokaisen juttunsa kohdalla: "Entäs ilmasto?"

Tarkoitus oli kiinnittää huomiota siihen, ­miten ilmastonmuutos ei ole vain tieteen tai politiikan aihe, vaan että se pitäisi huomioida myös jutuissa halpalennoista ja jättikodeista:

"Meidän velvollisuutemme toimittajina on ilmastonmuutoksen syiden ja seurauksien huomioiminen kaikkien aiheiden ja kaikkien juttutyyppien kohdalla", toimitus kirjoitti.

Nyt näyttää siltä, että ilmastomuutos seurauksineen on jo uinut jokaiseen aiheeseen ilman, että journalistit sitä erikseen huomioivat.

Mutta miksi?

Maahanmuutolla on suomalaisten elämään paljon suurempi vaikutus läpi yhteiskunnan kuin ilmastonmuutoksella. Maahanmuuttopolitiikan valinnoilla voidaan vaikuttaa paljonkin maahanmuuton vaikutuksiin, kun taas ilmastonmuutoksen kehitykseen ei Suomesta käsin vaikuteta sitten millään. Silti journalistit ovat kokeneet velvollisuudekseen vaieta maahanmuuton haittavaikutuksista ja puolustaa sitä niistä huolimatta.

[Luotsi]

Täysin turhanaikuisia huuhaa-ilmastoselvityksiä ei vaaditakaan - vakava heikennys!

"Tämä on erittäin vakava heikennys" – Uusi rakennuslaki huolettaa ympäristöjärjestöä
....
Luonnonsuojeluliitto on kritisoitunut esimerkiksi hiilijalanjäljen laskentaa koskevia muutoksia sekä siihen liittyvän valitusoikeuden rajaamista.
Uudessa laissa ei esimerkiksi vaadita ilmastoselvitystä omakotitalorakentajilta, kuten vielä edellisellä hallituskaudella suunniteltiin.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010941379.html

Eloapina-asenteella on Suomen luonnonsuojeluliittokin liikkeellä. Vaaditaan höpöhöpöä joka vain heikentää uskottavuutta suuren yleisön silmissä.

[ämpee]

"Lapsemme eivät tule tietämään mitä lumi on", jotain tuollaista vähän väliä on julkisuudessa kauhisteltu.
Nyt tuo pelko voi vähäksi aikaa hellittää sillä tämän päivän lapsille on ihmeteltävää monin paikoin.

Britanniassa ja Hollannissa on luvassa lapsille paljonkin ihmeteltävää, pohjoiseen Englantiin jopa 25 senttiä kummajaista.
https://yle.fi/a/74-20134977
Skotlantilaisetkin pääsevät osallisiksi talven riemuihin yli 10 asteen pakkasten myötä.

Samaan aikaan toisaalla.
Etelä-Koreassa oikeutta mielenosoittamiseen käytetään tuhansin osallistujin "lumimyräkästä" piittaamatta.
https://yle.fi/a/74-20135011
Uutinen ei kerro pääsivätkö etelä-korealaiset lapset leikkimään muistikapasiteettiaan täyteen, kertoakseen sitten joskus omille lapsilleen.

Sitten vielä ihan muualla.
Yhdysvaltoihin on lujasti lunta luvassa.
https://yle.fi/a/74-20134997
Saattaapi jopa Floridassa asti päästä rakentelemaan lumi-Trumppeja, ja muualle on luvassa tavaraa niin paljon, että suurempiakin hirviöitä voidaan veistellä.

Näin muistinvaraisesti lapsille on ilmaantunut muisteltavaa vanhoille päivilleen niin Israelissa kuin Marokossakin, joten lunta vaille ollaan jääty vain kaiketi siellä missä nyt yleensä jäädään lunta vaille.
Ihan niin onnellinen ei ole tilanne, että siellä päiväntasaajan Quineassa jouduttaisiin päästäisiin maakuopan suojissa päreenvalon vauhdittamina järsimään jäätynyttä banaania.
Lisää tilisiirtoja niin ehkäpä tuokin vielä toteutuu.

[ämpee]

Kun köyhempi kansa vaihtaa makkarasopan kesäkeittoon niin maailma pelastuu !1!!
Mitä puuhastelee samaan aikaan varakkaampi väki ?
No torjuu kaamosmasennusta ympärivuotisesti !1!!

Lentoliikenteessä ennätykset paukkuvat ja korona-ajan masennus on vaihtunut helpottuneeseen kuhinaan maailman lentoasemilla, paitsi tietenkin Helsinki-Vantaalla.
https://yle.fi/a/74-20135063

Ihmiset lensivät viime vuonna vimmatusti, ja kaikki ennätykset näyttävät menneen rikki
Tuoreet raportit kertovat, että lentämisen trendit lyövät ilmastotoimia korville.

Ehkäpä nämä ympäriinsä lentelevät ihmiset korvaavat aiheuttamansa ilmastokuormituksen tuntemalla syvää lentoahdistusta ja julistavat miten kesäkeitto ratkaisee kaiken ?

Maailma lensi viime vuonna kiivaammin kuin koskaan.

Lentoliikenne näyttää tehneen niin sanotun "triplajättipotin", eli rikkoi kaikki aiemmat ennätykset.

Sekä lentoja että matkustajia oli enemmän kuin koskaan aiemmin, ja lentopolttoainetta kului ennätysmäärä.

Ennusteet lupaavat ahdistusten ja masennusten lisääntyvän tänä vuonna, joten valistustyölle ja kesäkeitolle on tilausta !1!!

Suomi ei ole vastaavassa lentohuumassa.

Helsinki-Vantaan lentoaseman matkustajamäärä jäi viime vuonna noin 16 miljoonaan matkustajaan, kun huippuvuonna 2019 matkustajia oli 22 miljoonaa.

Syynä on ennen kaikkea se, että Venäjän ylilentokielto on syönyt Aasian-reittien kansainvälistä suosiota.

Voimme siis huokaista helpotuksesta vaikka joku olisikin santsannut sitä makkarasoppaa, kyse vähennyksistä oli jossain muualla kuin lautasellamme.

Polttoaine oli halpaa, lipunhintakin halpeni

Polttoainetta kului ennätysmäärä.

Lukuisista sodista huolimatta öljyn keskihinta oli vain noin 80 dollaria tynnyriltä, kun esimerkiksi vuoden 2022 keskihinta oli yli 100 dollaria.

Näin myös lentopolttoaine oli aiempaa halvempaa, ja halpenemisen ennustetaan jatkuvan alkavana vuonna.

Paremmat ihmiset voivat siis nukkua yönsä hyvin, tänäkään vuonna ei tarvitse miettiä kumpaa ottaisi kaamosmasennukseen, pillerin purkista vai lentolipun matkatoimistosta.

Uusiutuvan polttoaineen pientäkin läpilyöntiä lentoliikenteeseen odottavat saavat odottaa edelleen.

Markkina ei ole edes alkutekijöissään. IATA:n arvion mukaan uusiutuva lentopolttoaine on vielä tänäkin vuonna neljä kertaa kalliimpaa kuin perinteinen fossiilinen.

Onko väärä maksaja kun hinnoista edes puhutaan ?

Katsaus: ilmastotoimet ovat täysin levällään

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi lentoliikenteen päästöt olisi saatava nopeasti alas. Lentoliikenne tuottaa noin neljä prosenttia maailman kaikista päästöistä.
Biopohjaisista materiaaleista valmistettu uusiutuva polttoaine on tärkeässä roolissa, sillä se voisi leikata päästöjä jopa 80 prosenttia.Euroopan liikenne- ja ympäristöliitto T&E arvioi tuoreessa katsauksessaan, että yhdelläkään 77 merkittävästä lentoyhtiöstä ei ole riittäviä suunnitelmia uusiutuvan lentopolttoaineen käytön lisäämiseksi, ja että yhtiöistä 67 ei käytä juurikaan uusiutuvaa polttoainetta.

IATA ennustaa, että tänä vuonna 0,6 prosenttia maailmalla käytetystä lentopolttoaineesta olisi uusiutuvaa.

EU on asettanut tälle vuodelle kahden prosentin kiintiön. Sen saavuttaminen on vaikeaa, Frankfurtin lentokenttäoperaattori Fraportin toimitusjohtaja Stefan Schulte varoitti kesällä.

– Uusiutuvaa polttoainetta ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, Schulte kommentoi.

Erikoisia ovat ilmastotoimet, kovasti lisätään ja kovasti määrätään vähimmäisrajoja tavaralle jota ei edes ole saatavilla.
Kyse ei todellakaan näytä olevan makkarasopasta jolla on todellinen kiire, varsinkin kouluruokailussa.

[Roope]

^Vaikerointia Lappiin lentämisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen ja hiihtoladut pilaavista turisteista:

Katoavaa lunta katsomaan lentävät turistit ovat kävelevä ristiriita

Rovaniemen matkailun vaikutukset paikallisen asukkaan arkeen eivät ole pelkästään positiivisia. Lisäksi olohuoneessa on elefantti, kirjoittaa toimittaja Anna Ruohonen.

JOULUNAJAN aloittavan viikonlopun aikana asuntoni yli lensi 91 lentoa. Ne kuljettivat noin 65 000 asukkaan kotikaupunkiini Rovaniemelle muutamassa päivässä suunnilleen saman verran turisteja kuin kaupungissa on asukkaita.

Napapiirillä majailevaa joulupukkia käy arvion mukaan katsomassa tänä vuonna 700 000 ihmistä, joista suurin osa nyt talvikaudella.

Luvut eivät aiheuta reaktioita, sillä Lapin matkailussa ennätykset ovat menettäneet merkityksensä. Sen kasvukäyrä nousee kuin maapallon keskilämpötila: joka vuosi uusiin lukemiin.

Talvea ei enää tarvitse edes markkinoida. On kesän markkinoinnin vuoro. Se on paketoitu viileyden kautta: Kun ilmastonmuutoskesät korventavat eteläisempiä maita, helpotusta voisi lentää hakemaan Suomen Lapista.

Hieman epäilyttää oletus, että ihmiset lähtevät kotiseutujensa elinolosuhteiden kurjistuessa lomamatkalle. Todennäköisemmältä vaikuttaisi uuden asuinpaikan etsiminen.

[...]

ROVANIEMI on noussut Reykjavikin rinnalle toiseksi tunnetuksi arktiseksi massaturismin kohteeksi. Suurimalle osalle turisteista arktiset olosuhteet ovat kuitenkin vaikeita. Marraskuun lopun ilmaston­muutos­liukkailla kaatuneet turistit ruuhkauttivat Lapin keskussairaalan päivystyksen ja Lapin Kansa uutisoi kuumana käyvästä pyörätuolikaupasta. Niitä hankkivat lähes ainoastaan turistit.

Matkailussa kestävyyden rajat ovat abstraktimpia tai monimutkaisempia kuin muilla Lapin perinteisillä teollisuuden aloilla, esimerkiksi kaivos- tai metsäteollisuudessa. Turismi koettelee ennen kaikkea yhteistä ilmakehää ja sosiaalisen hyväksyttävyyden rajoja, mutta myös luontoa.

[...]

Turistit kävelevät ja pulkkailevat hiihtoladut pilalle. Mikään opaskylttien määrä ei pitele heitä pois laduilta tai avannon reunalta. Hiihtämässä ollutta naapuria ajoi viime talvena vuokraamon auto vastaan ladulla kohdassa, josta on lähimmälle autotielle pari kilometriä. Ratissa oli eksynyt turisti. Vertailemme, kuka on vetänyt eniten turistien autoja ojasta. Ja niin edelleen. Pikkujuttuja, mutta silti niin suuria.

[...]

Huoneessa on kuitenkin elefantti: alan kivijalka on valettu fossiiliteollisuuteen.

Lentämisen luulisi olevan ongelma myös matkailualalle, mutta toistaiseksi siihen on päätetty suhtautua mahdollisuutena. Lentäminenhän aiheuttaa vain muutaman prosentin globaaleista hiilidioksidipäästöistä!

Suurimmalla osalla turisteista 90 prosenttia matkan päästöistä syntyy matkanteosta, lentämisestä.

Jotain keskeistä ajastamme tiivistyy siinä, kuinka vaikealta tuntuu kyseenalaistaa loputtoman kasvun ajatus. Montako lentoyhteyttä ja turistia itse asiassa tarvitsemme? Entä kenellä on oikeus lentää katsomaan sulavaa arktista?

Helsingin Sanomat 6.1.2025

Suomalaisille aiheutettuja haittoja voisi pyöritellä samaan malliin myös maahanmuuttonäkökulmasta, mutta ei sentään.

[Lalli IsoTalo]

Turistit kävelevät ja pulkkailevat hiihtoladut pilalle.

Ei sitten tullut mieleen tehdä kävely/pulkkaväylää siihen viereen, ja muuallekin? Hangessako luxus-asiakkaiden kuten Ronaldon pitäisi kahlata?

Sorry ot.

[Caucasian]

Merijäätilanne on pohjoisessa ollut heikko, joten ensi kesänä voi tulla se kauan odotettu sulamisenkka. Toisaalta jäätä on puuttunut etenkin hudsonin lahdelta (jäätyminen tosi myöhässä) että se vähän vääristää kokonaiskuvaa. Joka tapauksessa se sieltä kesäksi katoaa.
Yllättävää on että antarktinen merijää on tässä etelän kevään ja kesän aikana palannut normaalille mediaanikäyrälle todella alhaiselta tasolta.

[Roope]

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi järjestöjen tekemän valituksen Orpon hallituksen ilmastotoimista

Järjestöjen mukaan valtioneuvosto ei noudata Suomen kansainvälisiä sitoumuksia ja ilmastolain vaatimuksia.

Yle 8.1.2025

Vaikea ulkopuolisena arvioida, kuinka lähellä katastrofipäätös loppujen lopuksi oli, mutta kyllä se ilmeisesti oli ihan mahdollinen. Sveitsissähän se jo toteutui.

Tämä oli kuitenkin vasta osavoitto, sillä päätöksessä vihjataan, että jonkin ajan kuluttua tilanne on toinen, kun tulee vieläkin selvemmäksi, että Suomen itselleen asettamiin maailman kovimpiin ilmastotavoitteisiin on mahdotonta päästä.

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt niin kutsutun toisen ilmastovalituksen. Se koski valtioneuvoston eduskunnalle antaman ilmastovuosikertomuksen 2024 yhteydessä tekemiä ratkaisuja.

Valituksessaan järjestöt katsoivat, että valtioneuvosto ei noudata Suomen kansainvälisiä sitoumuksia ja ilmastolain vaatimuksia.

Tällä kertaa korkein hallinto-oikeus tutki valituksen ja sen jälkeen hylkäsi sen. Edellisellä kerralla se jätti valituksen tutkimatta. Silloin korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei valtioneuvoston päätös ilmastovuosikertomuksen antamisesta eduskunnalle ollut valituskelpoinen.

Nyt korkein hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että valtioneuvosto on pitänyt erityisesti maankäyttösektorin hiilinielujen lisätoimia tarpeellisena. Lisätoimien valmistelu on käynnistetty ja niiden toteuttaminen vie aikaa.

Tässä vaiheessa ei siten ole mahdollista ottaa kantaa siihen, voidaanko lisätoimia pitää riittämättöminä ilmastolain taakanjakosektoria koskevan vuoden 2030 tavoitteen ja vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi.

Valtioneuvoston kannanottoa ei siten voitu pitää lainvastaisena.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin huomauttaa, että valituksen lopputulos voi olla myöhemmin toinen, jos osoittautuu, ettei lisätoimilla voida saavuttaa ilmastolain mukaisia sitovia tavoitteita.

Yle: Järjestöt tyrmistyivät KHO:n päätöksestä hylätä valitus hallituksen ilmastotoimista, Greenpeace: "Annetaan vielä mahdollisuus" 8.1.2025

Korkein hallinto-oikeus (KHO) tulkitsee hallituksen toimet vielä riittäviksi, vaikka ilmastoasiantuntijat ovat asiasta eri mieltä.

– Olen aivan superpettynyt siihen, minkä näköiseen lopputulokseen tässä ratkaisussa päädyttiin. Se ei ole sitä, mitä odotimme, tai varsinkaan sitä, minkä näköisillä perusteluilla se on tehty, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöoikeuden asiantuntija Hannes Koljonen.

Koljosen mukaan ei voi olla niin, että jokainen hallitus voi tehdä kaksi tai kolme vuotta selvityksiä ja suunnitelmia, muttei toimeenpanna päätöksiä ilmastotoimista.

– Tällainen viivyttely ja odottelu ja perustelu, että tehdään selvityksiä, ei ole riittävää. Se ei osoita, että ilmastolain tavoitteisiin päästään, Koljonen sanoo.

Järjettömän ilmastolain tavoitteisiin pääseminen minkäänlaisella mielekkäällä politiikalla on mahdotonta. Vastaa ajatuksena Elokapinan vaatimusta globaalista hiilineutraalisuudesta vuonna 2025. Ai niin, sehän on nyt.

Onneksi Suomi sai vuoden tai kaksi vuotta armonaikaa, mutta tuo aika pitäisi käyttää ilmastolain purkamiseen. Turha toivo, kun kukaan ei ole sellaista edes ehdottanut. Seuraava vasemmistohallitus tulee tekemään ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä järkyttäviä päätöksiä Suomen tuhoksi.

Asiantuntijat ovat jo pitkään arvioineet, että Suomi tulee nykytoimilla jäämään ilmastotavoitteistaan. Asia todettiin myös ilmastovuosikertomuksen yhteydessä kesäkuussa.

Tuolloin ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) myös myönsi tilanteen suoraan.

Greenpeacen ilmastoasiantuntijan Kaisa Kososen mukaan oikeuden päätös antaa hallitukselle vuoden aikaa tehdä puuttuvat ilmastotoimet. Se tarkoittaa erityisesti metsien hiilinielujen vahvistamista.

Kososen mukaan hallituksen pitää tarkastella, minkälaisin kepein ja porkkanoin metsien hakkuut saataisiin kestävälle tasolle. Myös muun muassa maataloudessa ja turvepeltojen päästöissä on tehtävää.

– Annetaan hallitukselle nyt vielä yksi mahdollisuus näyttää, miten ilmastolaki, joka on saanut kansainvälistäkin ihailua, viedään Suomessa kunnialla maaliin, Kosonen sanoo.

Vai että ihan kansainvälistä ihailua. En ole kuullutkaan, mutta sen tiedän, että yksikään muu maa koko maailmassa ei ole tehnyt lähellekään vastaavaa lakia oman maansa vahingoksi. Suomi on ainoa omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen sanoo, että hallitus on tunnistanut metsien hiilinielujen parantamistarpeet. Niitä on myös alettu valmistella hallitusohjelman mukaisesti osana energia- ja ilmastostrategiaa.

[...]

Mykkäsen mielestä on liian aikaista ottaa kantaa, ovatko hallituksen valmistelussa olevat toimet riittäviä ilmastolain täyttämiseen eli siihen, tuleeko Suomesta hiilineutraali vuonna 2035.

Mykkänen vahvistaa, että Suomi ei pääse hiilineutraaliksi ilman, että hakkuut vähenevät.

– Niin suuria nielun paranemisia kuin tavoitteeseen tarvitaan, on vaikeaa nähdä ilman, että kokonaishakkuusuorite jonkin verran nykytasolta laskee, Mykkänen sanoo.

[Roope]

Ei näille voi kuin nauraa.

Yle: Kiinan ilmastopäästöt ovat saavuttaneet lakipisteen, mutta päästöjen laskuun voi mennä aikaa 10.1.2025

Arvasin otsikosta, että Ylelle on tullut taas aika kaivaa ex-Greenpeace-aktivisti Lauri Myllyvirta kertomaan, kuinka Kiinan ilmastopäästöt ovat saavuttamassa huippunsa. Ei muuten, mutta onkohan tämä jo kolmas vai neljäs vuosi, kun "analyytikko" Myllyvirta tietää näin tapahtuvan.

Kiina on planeetan suurin saastuttaja, ja siksi uutista Kiinan ilmastopäästöjen lakipisteen saavuttamisesta on odotettu pitkään. Nyt se – ilmeisesti – on tullut.

– Kiinan päästöt kasvoivat todella nopeasti vuosina 2020–2023, ja nyt viime vuoden aikana näyttää siltä, että päästöjen kasvu on taittunut, tutkimuslaitos Crean johtava analyytikko Lauri Myllyvirta sanoo.

Kiinan toimilla on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa. Sen osuus koko planeetan päästöistä on liki kolmannes. 27 maan Euroopan Unionin ilmastopäästöt ovat noin viisi kertaa Kiinan päästöjä pienemmät.

Olennaista Kiinan ilmastopäästöissä olisi mahdollisimman pikainen kääntyminen laskuun. Presidentti Xi Jinping on luvannut, että käänne nähdään ennen vuotta 2030.

Analyytikon olisi tällä track recordilla paras lopettaa ennustaminen. Tai no, toimittajille tuntuu kelpaavan sama huttu vuodesta toiseen.

Uusiutuvaa energiaa eli esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimaa Kiinaan rakennetaan valtavia määriä ja ennätykset paukkuvat vuodesta toiseen.

Maan hallitus ilmoitti hiljattain uudesta toimintaohjelmasta. Sen tavoitteena on varmistaa, että vuosina 2025–2027 sähköverkkoon lisätään yli 200 gigawattia tuulta ja aurinkoa. Pelkästään alkaneen vuoden aikana Kiinaan valmistuu uutta vihreätä energiaa enemmän kuin koko Saksan sähköntuotanto.

Ei näköjään kaikelta hehkutukselta edes maininnan arvoista, että Kiina rakentaa edelleen myös uusia hiilivoimaloita.

Myllyvirran mukaan diplomatian saralla, kansainvälisissä neuvotteluissa Kiina ei ole ollut vielä kovin aktiivinen. Se näkyi esimerkiksi YK:n ilmastokokouksissa Dubaissa ja Bakussa.

– Sen sijaan Kiina neuvottelee monien maiden kanssa kahdenvälisesti ja pyrkii niin lisäämään puhtaan energian hankkeita, joita se rahoittaa ja vie teknologiaa muualle maailmalle, Myllyvirta sanoo.

Lähitulevaisuuden ja ilmastonmuutoksen kannalta mielenkiintoista on, miten Kiinan ja Yhdysvaltojen ilmastoyhteistyö jatkuu.

Asetelma menee pitkälti uusiksi, kun Donald Trump aloittaa toisen presidenttikautensa parin viikon kuluttua. Trump aikoo muun muassa irrottautua Pariisin ilmastosopimuksesta ja kiihdyttää fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Kiina näkee puhtaan energian tärkeänä talouden kasvun lähteenä. Trumpin politiikka, esimerkiksi korkeat tariffit Kiinan vientiteollisuudelle, voi myös olla syy Kiinalle vahvistaa ilmastoyhteistyötä muun maailman kanssa.

– Tietenkin jos Trump onnistuu houkuttelemaan Euroopan ja kehittyvät maat hidastamaan omaa energiasiirtymäänsä, se kyllä heikentää argumenttia energiasiirtymään myös Kiinassa, Myllyvirta sanoo.

Kiinan "ilmastoyhteistyö" tarkoittaa tavaroiden ja teknologian myymistä muihin maihin, myös velaksi, ja sitä kautta rikastumisen ohella muun maailman kontrolliin ottamista, ei naiivia länsimaista "vihreän siirtymän" ideologiaa. Kiina ei ole ilmaissut pienintäkään intressiä vähentää hiilidioksidipäästöjä pelkän hiilidioksidipäästöjen vähentämisen vuoksi kuten länsimaissa. Kiinassa ei ole länsimaista "argumenttia energiasiirtymään", eikä tule koskaan olemaan.

[Pentecost]

Toimittelija:

Hieman epäilyttää oletus, että ihmiset lähtevät kotiseutujensa elinolosuhteiden kurjistuessa lomamatkalle. Todennäköisemmältä vaikuttaisi uuden asuinpaikan etsiminen.

Kaikkea sitä tuleekin lukeneeksi ja tästä sai päivän naurut aikaiseksi. Että koko maailman "turistit" seuraavaksi muuttamassa Rovaniemelle asumaan? Tämän typerämpää vitsiä en ole vähään aikaan kuullutkaan. Mistä alueista ja niiden elinolosuhteista tämä toimittelija puhuu vai ovatko nuo alueet vain ja ainoastaan hänen mielikuvituksessaan? En ole kuullut italialaisten tai espanjalaisten suunnittelevan muuttoa Rovaniemelle. Sen sijaan suomalaisetkin jatkavat säännöllisiä talvilomiaan Kanarialle ja Aurinkorannikolle.

Kun argumentointi on näin mielipuolisen naurettavaa, niin milloin suuri yleisö havahtuu tähän naurettavuuteen? Siihen, ettei ilmastokeisarilla ole lainkaan vaatteita?

[Isagoge]

Useat globaalin keskimääräisen pintalämpötilan kehitystä kuvaavien aikasarjojen valmistajat julkaisivat tänään päivitetyt versiot aikasarjoistaan (viestini 1. kuva, vasen puoli), joissa on nyt mukana myös vuosi 2024. Vuoden 2024 ennakoitiin olevan jälleen kerran mittaushistorian lämpimin vuosi ja lisäksi ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka osalta lämpeneminen esiteolliseen tasoon (vuosien 1850-1900 keskiarvo) verrattuna on yli 1,5 astetta.

Miltei kaikkien aikasarjojen osalta näin kävi. Toki tässä on Berkeley Earthia lukuun ottamatta kyse piste-estimaateista eikä tavalla tai toisella lasketuista epävarmuusväleistä, jotka sisältävät vielä mahdollisuuden sille, että keskilämpötilan muutos vuonna 2024 olisi jäänyt alle puolentoista asteen (viestini 1. kuva, oikea puoli). Lisäksi on syytä korostaa sitä, että nyt vallitsevaa lämpötilatasoa ei voi määrätä yksittäisen vuoden perusteella, vaan siihen tarvitaan menetelmä, jolla voidaan määrittää, mikä on odotusarvo (käytännössä keskiarvo) sille todennäköisyysjakaumalle, josta säätekijät "arpovat" kunkin vuoden globaalin keskimääräisen pintalämpötilan. Tämä arvo on tällä hetkellä noin 1,2-1,3 astetta laskentatavasta riippuen. Lämpötilataso globaalisti saavuttanee 1,5 asteen eron esiteolliseen tasoon vasta ensi vuosikymmenellä.

Alueellisesti vuosi 2024 oli vuosien 1991-2020 keskiarvoa lämpimämpi valtaosassa maapalloa. Suomessa vuoden 2024 keskilämpötila oli noin 4,0 astetta, mikä riittää tekemään viime vuodesta Suomessa mittaushistorian 3. lämpimimmän vuoden tasatuloksessa eräiden 1930-luvun ja 2000-luvun vuosien kanssa, jos epävarmuusvälit otetaan huomioon. (viestini 2. kuva.)

Merten lämpösisältö jatkoi nousuaan myös 2024 (viestini 3. kuva, vasen puoli). Mielenkiintoinen knoppitieto on se, että voimakkaan El Niñon vallitessa (kuten oli vuonna 2023 ja osan vuotta 2024) merten lämpösisällön pitäisi teoriassa kasvaa hitaammin kuin La Niña -vuosina, koska pintavedet ovat lämpimiä ja pinnan ilmakehään lähettämä sekä ilmakehän avaruuteen lähettämä lämpösäteily Stefanin–Boltzmannin lain mukaan on tällöin keskimääräistä voimakkaampaa. Ilmastojärjestelmään siis kertyy enemmän lämpöä silloin, kun La Niña -vuosina keskimääräinen globaali pintalämpötila on hieman aikaisempia El Niño-vuosia alhaisempi, jos pakotteet tai pakotteiden muutos pysyvät vakioina. Tämä efekti on kuitenkin niin pieni, että se jää nykyisen mittaustarkkuuden tavoittamattomiin.

Lämpöennätyksiä tehtiin laajalti koko maapallolla (viestini 3. kuva, oikea puoli). Kylmyysennätyksiä ei tehty juuri ollenkaan.

Ilmastotutkimuksen kannalta erityisen mielenkiintoinen kysymys on se, mikä aiheutti sen, että sekä 2023 että 2024 molemmat olivat reiluilla marginaaleilla vuotta 2023 edeltäneitä mittaushistorian vuosia lämpimämpiä. Tässä kysymyksessä joudumme odottamaan vuosia sitä, että asiasta on tehty tarpeeksi tutkimuksia, mutta käyttämieni lähteiden pohjalta voidaan toki esittää alustavia tulkintoja asiasta. Tässä niistä pieni yhteenveto:

-on periaatteessa mahdollista, että ENSO (El Niño–Southern Oscillation) oli 2023-2024 niin poikkeuksellinen, että pelkästään se riitti nostamaan globaalin keskimääräisen pintalämpötilan niin korkealle kuin se 2023-2024 oli. Ilmastomalleilla tehtyjen mallikokeiden perusteella tämän todennäköisyys on kuitenkin vain noin 0,1 eli 10 %. (Raghuraman et al. 2024).

-ihmiskunnan rikkiyhdistepäästöt kasvoivat toisen maailmansodan jälkeen tai jo sen loppumetreillä rajusti, ja tämä sai aikaan lämpenemisen tilapäisen pysähtymisen 1940-luvun loppupuolelta 1970-luvun loppuun asti. Kun rikkiyhdistepäästöjä ryhdyttiin globaalisti rajoittamaan, niiden aiheuttama viilentävä säteilypakote alkoi palata kohti nollaa, ja lämpeneminen saattoi jatkua. Rikkiyhdistepäästöjä on koko ajan onnistuttu vähentämään, joten niiden aiheuttama viilentävä säteilypakote on pienentynyt.  Erityisesti Kiina on viime vuosina saanut laskettua roimasti rikkiyhdistepäästöjään. Lisäksi IMO (International Maritime Organization) onnistui saamaan voimaan määräyksiä, joilla laivaliikenteen rikkiyhdistepäästöjä on tämän vuosisadan aikana saatu laskettua huomattavasti. Nämä päästömuutokset ovat aiheuttaneet viilentävän säteilypakotteen palautumista kohti nollaa, ja näillä voi olla vaikutuksensa siihen, miksi globaali keskimääräinen pintalämpötila 2023-2024 oli niin korkealla kuin oli. (ks. esim. Yuan et al. 2024; Skeie et al. 2024). Näiden efekti vaikuttaa mallikokeiden perusteella olevan kuitenkin varsin vähäinen.

-Hunga-Tonga Hunga Ha'apai -tulivuoren merenpinnan alapuolinen purkaus syöksi ilmakehään sekä vesihöyryä että rikkiyhdisteitä. Purkauksen ansiosta stratosfääriin päätyneen vesihöyryn ja sulfaattiaerosolien lämmittävä ja viilentävä vaikutus on eri tutkimuksissa arvioitu eri tavoin, mutta nykyinen konsensus näyttäisi olevan, että nettovaikutus globaaliin keskimääräiseen pintalämpötilaan on käytännössä ± 0 astetta. (Yhteenveto HTHH:n efektistä¹.)

-Auringon 11-vuotinen syklissä säteilyteho on ollut nousussa, joten silläkin voi olla vaikutuksensa, mutta tyypillisesti tämän syklin efekti globaaliin keskimääräiseen pintalämpötilaan on ollut 0,05-0,1 asteen luokkaa, ja sen efekti näkyy viiveellä.

-On näyttöä siitä, että pilvisyydessä ja sitä kautta planetaarisessa albedossa on tapahtunut lämpenemistä voimistavia muutoksia (Goessling et al. 2024). Tätä on ilmastotutkimuksen valtavirrassa ennustettu jo usean vuosikymmenen ajan. On selvää, että kasvihuonekaasupäästöjemme aiheuttama merijään alan pienentyminen ja pohjoisen pallonpuoliskon mannerten lumipeitteen ajallinen ja maantieteellinen vähentyminen aiheuttaa planetaarisen albedon heikentymistä. Mutta on myös mahdollista, että pilvipalaute on lämpenemistä voimistava. Kaikki viittaisi tähän, mutta tässä asiassa tarvitaan vielä runsaasti lisää tutkimusta, ennen kuin tähän voidaan ottaa kovin vahvasti kantaa.       

VIITTEET

1) Yhteevento HTHH:n efektistä: Hunga Tonga-Hunga Ha'apain purkaus ja sen ilmakehään syytämä vesihöyry ei tutkimusten mukaan juuri selitä sen jälkeen tapahtunutta lämpenemistä. Tutkimustuloksia:
- Schoeberl ja kumppanit, 2023: -0.037°C eteläisellä pallonpuoliskolla
https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1029/2023GL104634
-Schoeberl ja kumppanit, 2024: nettovaikutus globaalisti nolla
https://essopenarchive.org/users/523044/articles/741323-evolution-of-the-climate-forcing-during-the-two-years-after-the-hunga-tonga-hunga-ha-apai-eruption
-Jenkins ja kumppanit, 2023: ~0.05°C
https://www.nature.com/articles/s41558-022-01568-2
-Jucker ja kumppanit, 2023: 0.015°C
https://essopenarchive.org/users/304243/articles/657090-long-term-climate-impact-of-large-stratospheric-water-vapor-perturbations
-Zhang ja kumppanit, 2024: -0.05°C https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1029/2023GL105762
-Zhu ja kumppanit, 2023: pieni kylmentyminen
https://egusphere.copernicus.org/preprints/2023/egusphere-2023-1334/

LÄHTEET

Copernicus. (2025). 2024 is the first year to exceed 1.5°C above pre-industrial level.
https://climate.copernicus.eu/copernicus-2024-first-year-exceed-15degc-above-pre-industrial-level

Hausfather, Z. (2025). State of the climate: 2024 sets a new record as the first year above 1.5C.
https://www.carbonbrief.org/state-of-the-climate-2024-sets-a-new-record-as-the-first-year-above-1-5c/

Goessling et al. (2024). Recent global temperature surge intensified by record-low planetary albedo. Science, 387 (6729), 68-73.
https://www.science.org/doi/10.1126/science.adq7280

Nasa. (2025). Temperatures Rising: NASA Confirms 2024 Warmest Year on Record.
https://www.nasa.gov/news-release/temperatures-rising-nasa-confirms-2024-warmest-year-on-record/

Raghuraman, S. P. and Soden, B. and Clement, A. and Vecchi, G. and Menemenlis, S. and Yang, W. (2024). The 2023 global warming spike was driven by the El Niño–Southern Oscillation. Atmospheric Chemistry and Physics. 24 (19), 11275-11283.
https://acp.copernicus.org/articles/24/11275/2024/

Skeie et al. (2024). Multi-model effective radiative forcing of the 2020 sulphur cap for shipping.
http://dx.doi.org/10.5194/egusphere-2024-1394

Yuan et al. (2024). Abrupt reduction in shipping emission as an inadvertent geoengineering termination shock produces substantial radiative warming. Communications Earth & Environment, vol. 5, 2024.
http://dx.doi.org/10.1038/s43247-024-01442-3

[Reino Rivimies]

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomelle ovat enemmän positiivisia kuin negatiivisia, joten meidän ei kannata olla etunenässä sitä estämässä, vaan pikemminkin edistää sitä ja  nauttia tilanteesta.

[MinäVuan]

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomelle ovat enemmän positiivisia kuin negatiivisia, joten meidän ei kannata olla etunenässä sitä estämässä, vaan pikemminkin edistää sitä ja  nauttia tilanteesta.

Ilmasto muutoksen positiiviset näyttäytyvät toisessa valossa, kun miljoona läpsyttelijää tulee Suomeen... noin niinku etujoukkona.

[JoKaGO]

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomelle ovat enemmän positiivisia kuin negatiivisia, joten meidän ei kannata olla etunenässä sitä estämässä, vaan pikemminkin edistää sitä ja  nauttia tilanteesta.

Kunnon lumitalvia luvassa Suomeen ilmaston lämmetessä globaalisti, me like. Ja eikös ne väitä, että sitä ei voi edes estää enää.
Turistivirta lumiseen ja leutoon Lappiin, ennen kaikkea Rovaniemelle luo uuden Nokian, kunhan rakennetaan turismi-infraa vastaamaan huutoon.

Helsingissä ja Turussa luvassa loskatalvia ja märkää, mutta who gives a shit!

[mannym]

Aah, 4 aikasarjaa jotka käyttävät samoja havaintoasemia, olevia ja olemattomia, sekä carbon brieffin Zettajoule graafi merten lämpösisällöstä.

Merten lämpösisältö jatkoi nousuaan myös 2024

Se on vähän niinkuin että graafi joka perustuu arvaukseen, tulee näyttämään sitä mitä sen laatijat haluavat sen näyttävän. Onhan se Zettajoule kamala juttu, ja kas se on valittu koska se näyttää valtavalta nousulta. Isagoge tapansa mukaan jättää kertomatta mitä se on Celsius asteina. Eikä virhemarginaalia ole näkyvillä.

Cheng et al kertoo mittausepätarkkuudeksi ± 8 ZJ , ± 7 ZJ ja ± 31 ZJ Joista ensimmäinen on noin ±0,0025ºC toinen noin ±0,002°C ja kolmas ±0,01°C. Ja koko tuo hurja nousu vajaa 500ZJ vastaa +0,18ºC lämpötilan nousua.

Tämä on valtavan suuri nousu varsinkin kun ottaa huomioon ettei merten lämpötilasisällöstä ole vieläkään saatavilla moista mittatarkkuutta. Mutta sehän ei haittaa lainkaan kun arvon tieteilijät kykenevät ilmeisesti kyllä maagisesti hatustaan vetämään.

Tähän vielä sellainen mainio kuriositeetti, jos jaetaan pallon meret 1°x1° ruudukoihin, jättäen pois napa-alueet, niitä ruudukoita on reilu 33 000. argo poijuja joilla merten lämpöä sieltä 2000 metrin syvyydestä mitataan, on vajaa 4000. Joka tarkoittaa että 90% noista ruudukoista on vailla mittaustulosta. Hip hei.

Kun vielä otetaan huomioon nuo maanpäälliset mittauspisteet, joiden peitto on onneton. Niin kyllä, ilmastointitieteilijät kykenevät mittaamaan auton pakoputken poistolämpötilan etupuskurista. parin tuhannesosa asteen tarkkuudella...

[Roope]

Petteri Taalas kommentoi Ylen aamu-tv:ssä, että ilmakehän korkean hiilidioksidipitoisuuden vuoksi peli on menetetty suurten jäätiköiden sulamisen suhteen niin, että jäätiköt jatkavat sulamista vielä jopa tuhansia vuosia ja että merenpinta nousee sen vuoksi puolesta metristä metriin per vuosisata.

Mikähän se tällainen skenaario on, mihin Taalas viittaa, sillä totta kai voimme vaikuttaa vuosituhansien aikana lämpötilaan ja siten sulamiseen?

Wikipediassa mainitaan IPCC:n raporttiin viitaten, että "sea level rise would amount to 2–3 m over the next 2000 years if warming stays to its current 1.5 °C over the pre-industrial past", mikä on paljon vähemmän kuin Taalaksen kuvaama nousu. Globaali keskilämpötilahan on muutenkin pitemmällä tähtäimellä teknologian kehittyessä poliittinen päätös, eikä välttämättä lukittuna juuri tuo 1,5 asteen lämpeneminen.