Helsingin Sanomat: lehti ja yhtiö (yhdistetty)

[ikuturso]

Olemme ilmeisesti löytäneet homma-konsensuksen sananvapauden ja julkaisunvapauden rajoista: mikäli valtio on päättänyt että materiaali on salaista ja sensuroitavaa, sitä ei tule julkaista.

Ovatkos nuo vielä toimittajia ja töissä?

Eduskunnan turvapäällikkö julkaisi vielä puolustusvoimien viestikoekeskustakin salaisempaa materiaalia: Turvakameran kuvaa kansanedustajan tönimisestä. Siitä voi arvella yhden eduskunnan turvakameran sijainnin about seinän tarkkuudella. Hän taisi saada kenkää.

MTV3 julkaisi sen. Missä päiväsakot?

Onhan se potentiaalisesti rankempaa Suomelle, jos vaikka Ukrainan kriisi laajenisi tänne, ja vanja tietäisi, missä kohtaa manskin kulmalla voi jäädä kameraan. Siihen verrattuna on pikkujuttu, kun paljastellaan puolustusvoimien salaisten paikkojen tarkkoja sijainteja ja kuvaillaan niiden toimintoja.

-i-

[Melbac]

Olemme ilmeisesti löytäneet homma-konsensuksen sananvapauden ja julkaisunvapauden rajoista: mikäli valtio on päättänyt että materiaali on salaista ja sensuroitavaa, sitä ei tule julkaista.

Ovatkos nuo vielä toimittajia ja töissä?

Eduskunnan turvapäällikkö julkaisi vielä puolustusvoimien viestikoekeskustakin salaisempaa materiaalia: Turvakameran kuvaa kansanedustajan tönimisestä. Siitä voi arvella yhden eduskunnan turvakameran sijainnin about seinän tarkkuudella. Hän taisi saada kenkää.

MTV3 julkaisi sen. Missä päiväsakot?

Onhan se potentiaalisesti rankempaa Suomelle, jos vaikka Ukrainan kriisi laajenisi tänne, ja vanja tietäisi, missä kohtaa manskin kulmalla voi jäädä kameraan. Siihen verrattuna on pikkujuttu, kun paljastellaan puolustusvoimien salaisten paikkojen tarkkoja sijainteja ja kuvaillaan niiden toimintoja.

-i-

Eiköhän noi eduskuntatalon kamerat näy ihan katsomalla tai vain ottamalla tarkkoja kuvia?.Fudut taisi tulla siitä että antoi ne videot lehdille.Se mitä jokin masto tekee armeijan laitoksissa taitaa olla vähän arkaluonteista tietoa mutta jos katselet niitä antenneja niin kyllä niistä pystyy vähän päättelemää mitä mikäkin masto tekee.

[Eino P. Keravalta]

Tämä ei suoraan liity Helsingin Sanomiin, mutta koskee myös sitä, koska kyseinen lehti tahtoo esiintyä nk. 'vastuullisen median' puolesta ja sen ilmentymänä.

Luin äsken jossain pätkän tuoretta Voima-lehteä. Siinä on Susanna Ahosen kirjoitus 'Olennaista on tunnistaa journalismi'.

Ahosen keskeinen johdantoteesi on: 'Demokratian kannalta keskeistä on se, että yleisö tunnistaa vastuullisen journalismin kaiken muun viestinnän joukosta'.

Valitettavasti Ahonen on ymmärtänyt koko asian väärin. Vastuullisen median ydintehtävänä on kertoa seuraavat ydinasiat:

1. Kuka teki?
2. Mitä teki?
3. Kelle teki?
4. Missä teki?
5. Koska teki?

Nyt esimerkiksi HS ei ole vastuullinen media siksi, että se usein salaa osan noista tiedonvälityksen perusteista. Erityisen houkuttelevaa Hesarille on jättää kertomatta, kuka teki. Tämän tietäminen on yhteiskunnallisen tiedonvälityksen ja vastuun kannalta ensiluokkaisen tärkeää. Nyt HS kuitenkin joko jättää tämän mainitsematta tai sitten ilmaisee sen kiertoteitse, jolloin jää lukijan valppauden varaan, saadaanko uutisesta selvää. Keinovalikoimaan liittyy myös kuka-kysymyksen liudentaminen siten, että jos kohta kerrotaankin, kuka tai ketkä ovat tehneet jotakin, heti seuraavassa lauseessa asiaa vähätellään tai kerrotaan isällisesti/äidillisesti, että tekeväthän ne muutkin tällaista. Lisäkeinona on selitellä kuka-tahon syyllisyyttä erilaisilla yhteiskunnallisilla, oletetuilla syillä ja vaikutteilla - näin ainakin, jos kuka-taho on agendan suojeluksessa.

Ja mitä tulee agendaan, voidaan yleisesti ottaen sanoa, että nk. 'vastuullisena' ja 'luotettavana' mediana esiintyvä lehti toimii seuraavan kaavan mukaan:

Vaihe 1: Lehti saa ohjeet agendaansa ulkomailta, esimerkiksi Bilderbergistä.

Vaihe 2: Saamansa velvoittavan agendan pohjalta lehti rakentaa narratiivin, eli tarinallisen, syy- ja seuraussuhteet sisällään pitävän, poliittisesti värittyneen selitysmallin.

Vaihe 3: Kaikki lehden tietoon tulleet tapahtumat eli uutiset sijoitetaan jollain tavalla narratiiviin. Jos uutinen on tai se saadaan näyttämään narratiivin mukaiselta, sitä hehkutellaan suurin otsikoin. Jos uutinen ei ole narratiivin mukainen, se joko sensuroidaan kokonaan tai sitten 'kelvolliset' osat, eli narratiiviin sopivat osat siitä esitetään ja lopusta joko vaietaan tai sitten se luodaan sopivaksi kierolla vihjailulla tai ehkä kuullaan värittyneitä todistajanlausuntoja tai näkökulmia.

Vaihe 4: Jos uutinen saadaan sopimaan narratiiviin, silloin keskustelu on auki kommenttikentässä. Jos se ei sovi narratiiviin, keskustelua ei olla sallittu tai sitten se sallitaan ja läpi päästetään vain narratiivia tukevat kommentit, joista osa on lehden toimittajain itse kirjoittamia.

Vaihe 5: Kun edellämainituin keinoin saadaan koottua tietty 'narratiivivalli' agendan tueksi, sitä käytetään myöhemmin myöhempien uutisten taustoittamisessa siten, että narratiivi vahvistuu. Näin saadaan narratiivimyönteinen noidankehä aikaan.

Vaihe 6: Narratiivikuplassa elävä ihminen lukee yleensä vain narratiiviagendamediaa ja lukiessaan sitä hän kokee saavansa narratiiville ja siten omalle maailmankatsomukselleen koko ajan lisää tukea kaikkien uutisten ja linkkien kautta, jolloin lukijan usko narratiiviin kasvaa edelleen huomattavasti ajan mittaan. Kun näin käy, lehti voi tuottaa yhä sokeampaa ja radikaalimpaa narratiivia, joka sekin menee läpi, koska uhria on jo pitkään valmisteltu ja manipuloitu.

Vaihe 7: Kun lukijan mieli on kaapattu kehänomaisella ja itseään vahvistavalla narratiivikaappauksella, hänelle voidaan kertoa, että kaikki muu, paitsi sinun mediasi on valehtelua, mielipidevaikuttamista, populismia ja jonkun vihamielisen tahon puolesta pelaamista, ehkäpä jopa salaliittoteorioita suosivaa mielipuolisuutta.

Voiman kirjoittaja Susanna Ahonen puhuu myös mediakasvatuksesta. Tässä on se paradoksi, että hänen kaltaisensa ihmiset katsovat, että mediakasvatus on tehtävä, joka on 'luotettavan' median itsensä hoidettava. Onhan viime vuosina ollut sellainenkin hupaisa ilmiö, että 'luotettava media' kertoo itse, että on 'luotettava media'. Näin kriittiset äänet halutaan kitkeä. Tästäkin pyritään synnyttämään itseään ruokkiva vahvistusharha.

Tosiasiassa mitään muuta mediakasvatusta ei ole kuin totuus. Totuus on vaikea tavoittaa, mutta ainakin voimme yrittää kahta asiaa:

1. Ajattelemalla itse

2. Lukemalla useita eri lähteitä, myös niitä, joita demonisoidaan.

Koko ajatus 'mediakasvatuksesta' on totalitaristinen. Siinä ajatellaan, että on olemassa vain yksi virallinen 'totuus', joka kaikkien kansalaisten on löydettävä, kaikki muu on väärää ja valhetta. Tässä ymmärretään väärin koko median olemus ja tarkoitus. Median tehtävänä ei ole 'kasvattaa' meitä mihinkään. Median tarkoitus on mahdollisimman puhtaasti kertoa, mitä on tapahtunut. Meidän yhteiskunnassamme medioiden rooli on kuitenkin sairaalloinen ja kieroutunut, koska media haluaa vaikuttaa siihen, mitä me tapahtumista ajattelemme. Media on ymmärtänyt kaiken väärin: sen tehtävänä ei ole tehdä johtopäätöksiä, selittää maailmaa, löytää syyllisiä tai luoda narratiiveja - se kaikki on LUKIJAN  tehtävä!

Median tulee olla kuin sinetöityä kirjettä kuljettava viestintuoja: hänen tehtävänsä ei ole avata viestiä, sensuroida sitä, selittää sitä tai muuttaa sitä - hänen tehtävänsä on vain viedä viesti eteenpäin. Samoin median tehtävä on vain eleettömästi ja kantaaottamatta raportoitava maailman tapahtumista. Loppu jää kansalaisille: heidän tehtävänsä on muodostaa useista lähteistä saamansa informaation pohjalta OMA käsityksensä asioista. Se on demokratiaa. Se toteuttaa ihmisoikeudet, sananvapauden ja ihmiskuntaa eteenpäin vievän mielipiteiden kirjon.

Lehti on kuin rautakaupan autokuski: hän ajaa tiilet pihaan ja pihan omistajan asia on, mitä hän tiilistä haluaa tehdä tai mitä kokee parhaan lopputuloksen olevan. Ei ole rautakaupan asia alkaa määräillä, ojentaa, pilkata, haukkua, demonisoida tai olla ylimielinen.

Vapaa media on sitä, että se antaa kansalaisille vapauden ajatella itse. Kaikki muu on epäilyttävää.

Vastuullinen media on sitä, että se kertoo neutraalisti ja eleettömästi asioista suojelematta tai syyllistämättä ketään.

Sitä odotellessa.

[Eino P. Keravalta]

Kouluissa on nykyään "kriittistä ajattelua". Näkemäni mukaan siinä on tarkoituksena tunnistaa ilmastonmuutos/lgbt/lihasyönti/polttomoottori -yms aiheet ja papukaijan lailla kaakattaa virallista mielipidettä sen päälle.

Varsinainen uuskielen termi tuokin nykyään.

Niin.

'Kriittinen ajatteluhan' tarkoittaa nykyisin sitä, että uskotaan papukaijoina kaikki vale/valtamedia, puolustellaan sen narratiivia ja hyökätään sitten eri mieltä olevien kimppuun, vaikkei mitään kotiläksyjä olla tehty. Jos joku sitten taas oikeasti ajattelee kriittisesti, hänet tuomitaan populistiksi, salaliittoteoreetikoksi, vähän koulutetuksi, naisvihaajaksi, syrjäytyneeksi, huijatuksi tai ryssäin orjaksi.

Oikeastaan voisi sanoa, että mitä korkeampi kuukausimaksu medialla on, sitä 'kriittisempää' ja arvokkaampaa se on.. 

[jmk]

Kouluissa on nykyään "kriittistä ajattelua". Näkemäni mukaan siinä on tarkoituksena tunnistaa ilmastonmuutos/lgbt/lihasyönti/polttomoottori -yms aiheet ja papukaijan lailla kaakattaa virallista mielipidettä sen päälle.

Varsinainen uuskielen termi tuokin nykyään.

Oikeaoppinen "kritiikki" tuntuu jotenkin ennestään tutulta. Olihan jo marxilais-leniniläisillä kritika i samokritika. Ehkä uuskieli onkin vanhkieltä.

Loppuun kevennys veljeskansamme veljeskansandemokratiasta.

Unkarilainen Imre oli loikannut perheineen länteen. Paikkakunnan puolueosaston kokouksessa keskusteltiin moisen teon johdosta. Béla noudatti oikeaoppista menetelmää:
– Toveri Imren raukkamainen teko on tuomittava ankarasti. Hän on pelkuri, kurja petturi ja hylkiö. Tämä on kritiikki.
Seurasi hetken hiljaisuus, sitten puhuja jatkoi:
– Ja nyt seuraa itsekritiikki. Miksi hitossa minä en lähtenyt Imren mukaan!

[l'uomo normale]

Erja Yläjärvi on ensimmäinen nainen HS:n vastaavana pää­toimittajana
Naisten osuus toimittajakunnassa alkoi kasvaa sota-aikana, ja 2020-luvulla heitä on jo HS:n toimittajista enemmistö.[...]

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009438643.html

Toinen näkökulma on että Hesarin ainakin Mikael Pentikäisen päätoimittajakaudesta jatkunut Kepu-kytkös jatkuu: Erja Ylöjärven isä oli Sorsan hallituksen (1983-87) maatalousministeri Toivo Yläjärvi. Hesarihan on tällä vuosituhannella suhtautunut hyvin puffaavasti Kepun liberaalisiipeen.

[Betonikostaja]

Hyvin jakselee sensuuri Hyysärissä. Voi yhtä paksusti kuin Fatim Diarra.

Kommentoin juttua Vesalan koulupuukotuksesta, ja vastasin yhdelle kommentoijalle, joka sanoi koulupuukotusten olevan vanhaa suomalaista puukkohippasperinnettä. Vastasin hänelle, että suomalainen puukotusperinne on yleensä ryyppyporukoiden välienselvittelyä, mutta nykyinen lasten puukonheiluttelu on tuore ilmiö ja tulee jostain ihan muualta. En kuitenkaan maininnut, mistä, vaan jätin sen lukijan pääteltäväksi.

Kommenttia ei julkaistu, vaikka kirjoitin omalla nimellä. Üllatus. Totuus on liian hapokas.

[l'uomo normale]

Essi Myllyoja HS, Juho Typpö HS
19:57 | Päivitetty 21:05
TAMPEREEN YLIOPISTON journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin ainejärjestö Vostok vietti lauantaina 30-vuotisjuhlaansa Tampereella.

Juhliin oli kutsuttu runsaasti myös journalistiikan entisiä opiskelijoita, muun muassa Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu.

[...]

VOSTOKIN puheenjohtaja Silja Kinnunen kertoi sunnuntai-iltana, että asia aiotaan selvittää ainejärjestössä.

Hänen mukaansa Tuulensuun käytöksen ympärillä liikkuvia puheita selvitetään nyt ainejärjestössä.

[...]

Kinnusen tiedossa ei sunnuntaina ollut, että tapahtumista olisi kirjattu rikos- tai häirintäilmoituksia.

HS:N PUHELIMITSE tavoittama Jussi Tuulensuu kommentoi asiaa hyvin lyhyesti.

"Olen ollut yhteydessä tapahtuman järjestäjään, ja ilman muuta haluan, että kaikki selvitetään niin kuin kuuluu."

"He kertoivat selvittävänsä omalla tahollaan, ja olemme yhteydessä sitten myöhemmin heidän kanssaan."

[...]

SANOMIEN viestintäjohtaja Hanna Johde kertoi sunnuntaina, että yhtiössä suhtaudutaan vakavasti tällaisiin puheisiin ja siksi on "hirveän hyvä", että asiat selvitetään huolellisesti.

Johde kertoi myös, että Jussi Tuulensuu ilmoitti itse sunnuntai-iltana olevansa poissa Aamulehden toimituksen päivittäisestä työstä siihen asti, että asia on selvitetty.

Aamulehti ja Helsingin Sanomat kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009448855.html

Selvitetään kunhan selvitään, jos selvin päin kestetään.

[Outo olio]

^Sivuhuomiona, aloin miettimään että jopa on erikoisesti nimetty opiskelijajärjestö.

Vostok ry on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden ainejärjestö. Vostok on lyhenne sanoista Voimakkaasti sitoutumaton toimittajakoulu.

https://www.vostok.fi/

Semmonen toimittajakoulun ainejärjestö.

[räsänen]

Näyttää siltä että sanomien päätoimittajiksi valikoituu jostain syystä vain parasta A-ryhmää. Voin hyvin kuvitella että Tuulensuu on ollut monessa yhteydessä sormi pystyssä neuvomassa miten sopii käyttäytyä korrektisti.

[l'uomo normale]

Näyttää siltä että sanomien päätoimittajiksi valikoituu jostain syystä vain parasta A-ryhmää. Voin hyvin kuvitella että Tuulensuu on ollut monessa yhteydessä sormi pystyssä neuvomassa miten sopii käyttäytyä korrektisti.

Aamulehti julisti syyskuussa 2017 pyrkivänsä sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön. Lehti ilmoitti luopuvansa muun muassa nimikkeistä puhemies, lautamies, luottamusmies ja palomies.[6]

Päätoimittajat

[...]

Jussi Tuulensuu päätoimittaja 2015–, vastaava 2017 (vt.), 2018–[9][10]

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aamulehti

[l'uomo normale]

^Sivuhuomiona, aloin miettimään että jopa on erikoisesti nimetty opiskelijajärjestö.

Vostok ry on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden ainejärjestö. Vostok on lyhenne sanoista Voimakkaasti sitoutumaton toimittajakoulu.

https://www.vostok.fi/

Semmonen toimittajakoulun ainejärjestö.

90-luvun alussa käsittelivät esi-hipsteristisessä hengessä yliopistonsa ja sen opiskelijakunnan punaista taustaa itseironisella nimellä. Itseironian turvin voivat jatkaa äärivasemmistolaisella ajatusmaailmalla ja nostalgisoida 70-lukua, jonka ajan opiskelijoiden ja henkilökunnan vaikutuksessa Vostokin perustajapolvikin oli opiskellut.

[ikuturso]

^Sivuhuomiona, aloin miettimään että jopa on erikoisesti nimetty opiskelijajärjestö.

Vostok ry on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden ainejärjestö. Vostok on lyhenne sanoista Voimakkaasti sitoutumaton toimittajakoulu.

https://www.vostok.fi/

Semmonen toimittajakoulun ainejärjestö.

Uutisen kommenttiosiosta:

Onko Tampereen yliopiston journalistiikan järjestön nimi edelleen "Vostok" eli "Itä"?
Vieläko kyseinen laitos pyrkii niin sanotun porvarillisen tiedotushegemonian murtamiseen.
Muistan kun Tampereen yliopiston uuden "demokraattisen toimittajakoulutuksen" ihanteena oli "voittava järjestelmä" eli Neuvostoliitto ja Itä-Saksa.

Tuo oli ihan nimellä jätetty kommentti.

Sen lisäksi, että Vostok tarkoittaa itää, se on venäjän kieltä, ja Ukrainassa jyräävissä tankeissa on itäisen divisioonan tunnuksina "V". (Kun Z tarkoittaa zapad, eli länsi).

Tiedotusopin harjoitustyö:
Perussuomalainen poliitikko kirjoittaa nettiin, kuinka ainejärjestösi nimi on edustettuna Venäjän erikoisoperaatiossa olevien taisteluajoneuvojen kyljissä. Sinun tehtävänäsi on toimittajaharjoittelijana kirjoittaa hesarin pääkirjoitussivulle asiaa sivuava kolumni siten, että vähättelet asiaa, korostat nimen olevan sattumaa, koska järjestön nimihän korostaa sitoutumattomuutta: ( Voimakkaasti sitoutumaton toimittajakoulu ). Kolumnin lopuksi sinun tulee löytää kirjoittajan nettikirjoituksista jotain rasistista, jolla leimaat koko puolueen rasistiseksi ja syrjiväksi. Täydet pisteet saat, jos ilman aasinsiltoja kolumnissa esiintyy sana "ilmastonmuutos".

-i-

[Golimar]

X

Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoiden ainejärjestö Vostok kertoo, että järjestön vuosijuhlilla Tampereella sattui useita häirintätapauksia.

Ainejärjestön 30-vuotisjuhlia vietettiin Tampereella lauantaina.

Journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden ainejärjestö Vostok sanoo tiedotteessa, että ainejärjestö suhtautuu tapauksiin vakavasti ja tuomitsee kaiken häirinnän. Järjestön mukaan tapahtumassa on rikottu järjestön tapahtumissa noudatettavaa turvallisen tilan periaatetta.

Ainejärjestö kerää parhaillaan juhlien osallistujilta tietoja koetusta tai nähdystä häirinnästä. Järjestö sanoo käsittelevänsä häirintätapauksia luottamuksellisesti hallituksen kesken. Lisäksi järjestön edustajat tapaavat Tampereen ylioppilaskunnan Treyn häirintäyhdyshenkilöiden kanssa maanantaina.

Vostok ei kommentoi tapauksia vielä tarkemmin, koska haluaa suojella häirinnän uhreja ja saada tilanteesta kokonaiskuvan.

X

https://yle.fi/a/74-20022077

[tweet]1634953915312791553[/tweet]

https://twitter.com/tuulensuu/status/1634953915312791553

[l'uomo normale]

Riika Tauriainen
[email protected]
Tänään klo 14:48 (muokattu klo 14:49)
Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu jättää tehtävänsä. Asiasta kerrotaan Sanoman tiedotteessa.

[...]

Sanoman mukaan tapahtumia on selvitetty tarkemmin. Tiedossa on tällä hetkellä selkeä päihtymys tärkeässä sidosryhmätilaisuudessa sekä epäasiallinen, ahdistavaksi koettu, käytös naisia kohtaan.

– Emme hyväksy epäasiallista käytöstä emmekä minkäänlaista häirintää työssä tai työhön liittyvissä tapahtumissa, tähän meillä on selkeä ohjeistus, sanoo Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pia Kalsta.

– Myös alkoholinkäyttöön liittyen meillä on olemassa toimintamallit, joita on varmasti hyvä edelleen tarkentaa. Pahoittelemme Jussi Tuulensuun käytöstä

[...]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3cabd69c-527b-497e-b295-165b30a4b96b

Selvää tuli. Kukahan vagina valitaan seuraavaksi päätoimittajaksi?

Millainen on selkeä päihtymys?

[RP]

Millainen on selkeä päihtymys?

ja mistä lähtien se (itsessään) on ollut yhteensopimaton opiskelijajärjestöjen vuosijuhlien kanssa?

[Golimar]

Toivottavasti tuo hyypiö saa kunnolla lokaa päälleen.

Leijonasymboli on valitettavan tehokkaasti omittu maahanmuuttovastaiseen käyttöön. Pidetään Suomen lippu yhteisenä omaisuutena käyttämällä sitä paljon ja iloisesti. KUVA: TOMI VUOKOLA

Jussi Tuulensuu
22.6.2017 11:00
Perussuomalaisista irronnut Uusi vaihtoehto -ryhmä on ottanut julkisuudessa eroa puolueeseen jääneisiin rasisteihin. Ministerit Juha Sipilä ja Petteri Orpo taas puhuivat hallituskriisiviikolla siitä, että etenkään maahanmuuttokysymyksissä nykyisen perussuomalaisen puolueen arvot eivät kelpaa keskustalle ja kokoomukselle.

TILAAJALLE
Lue eurolla 12.4. saakka

https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000007477261.html

[L. Brander]

X

Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoiden ainejärjestö Vostok kertoo, että järjestön vuosijuhlilla Tampereella sattui useita häirintätapauksia.

Ainejärjestön 30-vuotisjuhlia vietettiin Tampereella lauantaina.

Journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden ainejärjestö Vostok sanoo tiedotteessa, että ainejärjestö suhtautuu tapauksiin vakavasti ja tuomitsee kaiken häirinnän. Järjestön mukaan tapahtumassa on rikottu järjestön tapahtumissa noudatettavaa turvallisen tilan periaatetta.

Ainejärjestö kerää parhaillaan juhlien osallistujilta tietoja koetusta tai nähdystä häirinnästä. Järjestö sanoo käsittelevänsä häirintätapauksia luottamuksellisesti hallituksen kesken. Lisäksi järjestön edustajat tapaavat Tampereen ylioppilaskunnan Treyn häirintäyhdyshenkilöiden kanssa maanantaina.

Vostok ei kommentoi tapauksia vielä tarkemmin, koska haluaa suojella häirinnän uhreja ja saada tilanteesta kokonaiskuvan.

X

https://yle.fi/a/74-20022077

[tweet]1634953915312791553[/tweet]

https://twitter.com/tuulensuu/status/1634953915312791553

Sattumuksia ainejärjestö Vostok(in) juhlissa. Vostokin urheilijoukkue on Dynamo.   

Isojen medioiden toimittajat on aina valittamasta suomalaisten sikamiesten käytöksestä ja siitä, kuinka milloin mikäkin ei ole tätä päivää ja pitäisi siksi sensuroida. Itse käyttäydytään, miten sattuu ja kaikki näkevät Vostokin ja Dynamon (ehkä olevinaan muka hauskaa) viittaavan suoraan Neuvostoliittoon ja Venäjään (järjestöhän on perustettu vuonna 1993).

[HDRisto]

Millainen on selkeä päihtymys?

ja mistä lähtien se (itsessään) on ollut yhteensopimaton opiskelijajärjestöjen vuosijuhlien kanssa?

Sanomalehden vastaava päätoimittaja ei ole opiskelija. Siinä varmaan ero kuka saa olla selvästi päihtynyt. Opiskelijana olisi mennyt "pojat on poikia" laariin.

[Siili]

Sanomalehden vastaava päätoimittaja ei ole opiskelija. Siinä varmaan ero kuka saa olla selvästi päihtynyt. Opiskelijana olisi mennyt "pojat on poikia" laariin.

Sukupuolella on kenties myös merkitystä.  Olisiko esimerkiksi Maria Pettersson saanut enemmän anteeksi?

[Augustus]

Millainen on selkeä päihtymys?

ja mistä lähtien se (itsessään) on ollut yhteensopimaton opiskelijajärjestöjen vuosijuhlien kanssa?

Sanomalehden vastaava päätoimittaja ei ole opiskelija. Siinä varmaan ero kuka saa olla selvästi päihtynyt. Opiskelijana olisi mennyt "pojat on poikia" laariin.

Juuri näin. Jos ääliö tuo on heitellyt jotain epäasiallista läppää enemmänkin joillekin 20v-opiskelijatytöille, kun on kuvitellut olevansa sellaisessa asemassa, että voi tehdä niin oman pursuavan egon harhassa, niin oikeinhan jätkän ura otti nyt vähän mahalaskua.

Tuo, että vanhempi jossain asemassa oleva vanhempi mies kuvittelee olevansa joku stara nuorille naisille ei ole uusi, harvemmin kuitenkaan se perustuu mihinkään realismiin, jotkut rokkistarat ovat varmaan poikkeuksia, mutta yleensä joku keskiluokkainen perusharmaus ei varmaan ole se likkoja inspiroima juttu.

[l'uomo normale]

Lasse Kerkelä HS, Pihla Loula HS
15:32 | Päivitetty 18:36

[...]

HS:N haastattelemat silminnäkijät kertovat nähneensä Tuulensuun juoneen alkoholia iltapäivästä asti.

Vuosijuhlissa Tuulensuu edusti tapahtuman pääsponsoria Aamulehteä ja samalla myös Sanoma Media Finlandia. Hän piti vuosijuhlan alussa puheen, jossa hän muun muassa toivotti opiskelijoita tervetulleeksi töihin Aamulehteen.

[...]

Erään silminnäkijän mukaan Tuulensuun pitämä puhe oli sisällöltään asiallinen, mutta esittäjän humalatila saattoi vaikuttaa puheen tyyliin. Toinen silminnäkijä kuvaili puheen olleen jäykkää ja hieman katkonaista.

JUHLIEN TUPAKKAPAIKALLA Tuulensuu halasi alkuillasta yhtä naispuolista juhlavierasta melko läheisesti. Nainen ja Tuulensuu tuntevat toisensa jo entuudestaan, nainen kertoo. Halatessa Tuulensuun käsi valahti melko alas. Nainen ei kokenut halausta tyylikkääksi, mutta ei epäsopivaksikaan. Lisäksi ystävällisen juttelun lomassa Tuulensuu antoi naiselle kevyen poskisuudelman.

"Hän myös kysyi, mitä rakkauselämääni kuuluu. En kokenut hänen käytöstään silti vääränä tai häirintänä. En halua vähätellä muiden kokemaa, mutta näin itse koin."

Tuulensuu päihtyi silminnäkijä­havaintojen mukaan illan aikana voimakkaasti. Tuulensuun kerrotaan olleen sekavan oloinen keskusteluissa loppuillan aikana.

"Tuulensuu vaikutti olevan kovassa humalassa siinä vaiheessa, kun virallinen illallisosuus päättyi", silminnäkijä kertoo HS:lle.

Yksi 30-vuotisjuhliin osallistunut nainen kertoo HS:lle poistuneensa tilaisuudesta osittain Tuulensuun käyttäytymisen vuoksi.

"Tuli olo, että hän on hieman liian maistissa, aika paljonkin liikaa", nainen kertoo.

Naisen mukaan Tuulensuu siirsi tuolinsa lähelle häntä ja alkoi nojata häntä vasten illallispöydässä. Hän ehdotti myös siirtymistä ensin baarin puolelle ja myöhemmin tanssilattialle.

"Lähdin pois juhlista sen takia, että Tuulensuun käytös alkoi muuttua eikä tilanne eskaloituisi. En siltikään koe, että hän olisi häiriköinyt minua."

VUOSIJUHLILTA juhlaväki siirtyi jatkoille Tullikamarin Klubille. Siirtymätilanteessa yksi silminnäkijä todisti, kuinka nuori opiskelijanainen huusi Tuulensuulle.

Kolme HS:n haastattelemaa silminnäkijää kertoo nähneensä Tuulensuun jatkopaikalla yksin. Yksi juhlissa ollut kuvailee tämän kiertäneen juoma kädessä porukoista toiseen.

Yksi silminnäkijä näki, kun kaksi järjestyksenvalvojaa meni juttelemaan Tuulensuulle. Hetken puhuttuaan järjestyksenvalvojat saattoivat Tuulensuun ulos.

Helsingin Sanomat ja Aamulehti kuuluvat molemmat Sanoma-konserniin.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009449697.html

Ennen tuollaisista olisi vain juoruiltu työpaikalla ja baarissa.

[Betonikostaja]

Olipa üllatus. Toimittajat kertovat aina innoissaan, miten itse kunkin tulee elää ja ajatella, mutta oma pesä on aika likainen, kun sinne kurkistetaan.

Tulee mieleen eräs Savossa ilmestyvä sanomalehti, jossa oli aikoinaan toimituspäällikkönä uskovais-feministinen miesoletettu. Tämä ääliö otti töihin mieluummin naisia ja ihan myönsikin suosimisen sukupuolen perusteella, eivätkä hänen kiihkofeministiset mielipiteensä jääneet huomaamatta keneltäkään. Hieman noloa oli kuitenkin se, että tätä perheellistä, omasta mielestään korkeamoraalista pastoria nuoret naiset kiinnostivat kovasti muutenkin, ja vonkaaminen oli armotonta, vaikka menestys jäikin heikoksi. Kaiken moraalisäteilyn ja feminismin takana oli vain yritys saada pildeä.

Toimittajia tekopyhempää ammattikuntaa saa hakea. Vain poliitikot pystyvät samaan.

[Jorma M.]

Tuulensuun ja Lintilän armoton myllytys johtunee false flagista. Samaan aikaan Marin pääsee paljon vähemmällä töppäilyineen kun taivastellaan että juodaan lonkero lentokoneessa ja halaillaan vostok-pissiksiä.

[l'uomo normale]

Molemmissa tilanteissa harkinta on pettänyt alkoholin käytön takia", sanoo Haaga-Helian journalismin koulutuksen tutkintojohtaja Anne Leppäjärvi.

Se, että harkinnan pettäminen johtaa tehtävästä eroamiseen, kertoo journalismin suojelemisesta.

"Päätoimittajan rooli on merkityksellinen ja arvokas. Kyse on myös uskottavuudesta", hän sanoo.

[....]


Toiminta kertoo Leppäjärven mukaan tapahtuman ja opiskelijoiden arvostamisesta – olisi nimittäin ollut myös mahdollista, ettei opiskelijajuhlaa olisi laskettu sidosryhmätilaisuudeksi.

[...].



[....]

STT:N vastaava päätoimittaja ja aiemmin päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Minna Holopainen ei halua suoraan kommentoida tapahtunutta.

Holopainen kuitenkin sanoo olevansa todella pahoillaan kaikkien osallisten kannalta, varsinkin tekojen kohteiden.

Kyse ei hänen mielestään ole pelkästään päätoimittajan asemaan liittyvistä paineista tai media-alalla vallitsevasta juhlimiskulttuurista vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä.

"Avoimuus on lisääntynyt. Media kohtelee omiaan samalla tavalla kuin muitakin", Holopainen arvioi.

Nykyään valta-asemassa olevilta edellytetään parempaa käytöstä kuin muilta. Aiemmin saattoi olla päinvastoin.

Holopainen näkee, että #metoolla on ollut tässä suuri merkitys. Epäasiallisesta käytöksestä ei vain kuiskailla, vaan se selvitetään ja siihen puututaan.

Silti nämä tapahtumat samoin kuin kohu elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) alkoholinkäytöstä voivat johtaa hyviinkin asioihin. Keskustelusta voi päätellä, että suomalaisten suhtautuminen alkoholinkäyttöön on muuttunut.

"Tämä voi olla tervehdyttävää. Tapahtumat ovat ikäviä, mutta kohu voi edistää keskustelua siitä, mitä me pidämme yhteiskunnassa hyväksyttävänä. Alkoholinkäyttöön liittyviä virheitä ei enää katsota sormien läpi."

Aamulehti ja Helsingin Sanomat kuuluvat Sanoma-konserniin.Sanoma on STT:n enemmistöomistaja.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009450727.html

[ikuturso]

Huonon journalismin tekeminen ja kännissä örveltäminen näyttäisi olevan Sanoma-konsernin päätoimittajien kansallinen, ellei geneettinen ominaispiirre.

-i-

[Roope]

Entä jos media joskus hoitaakin hommansa? Toimittajat eivät aina ole surkeita, kirjoittaa Maria Pettersson.

Jos haluaa luoda itsestään kuvan rehellisenä, suorapuheisena ja oikeudenmukaisena journalistina, kannattaa haukkua mediaa.

Toimittajakollegat eivät seuraa jotakin uutisaihetta riittävän hyvin, eivät perehdy asioihin tarpeeksi tai ovat nyt muuten vain vähän tyhmiä. Tai ainakin he suhtautuvat omiin tekemisiinsä ja omiin kavereihinsa liian kritiikittömästi.

Tiedän tämän, koska kritisoin itse mediaa säännöllisesti.

Joskus kuitenkin sattuu niinkin, että media itse asiassa hoitaa hommansa.

[...]

Toinen tapaus, jossa toimittajat väitetysti suhtautuivat kollegaan suojelevasti, oli Helsingin Sanomien entisen vastaavan päätoimittaja Kaius Niemen alkoholinkäyttö. 

"Yhdet vielä ja sitten töihin! Tätä me toimittajat sallimme kollegoille, mutta emme ministereille", kirjoittaa Demokraatin päätoimittaja Petri Korhonen.

Tekstin pääväite on, että media käsitteli elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) ja päätoimittaja Kaius Niemen alkoholinkäyttöä täysin eri tavoin. Lintilää moitittiin, Niemeen suhtauduttiin ymmärtäväisesti.

"Molemmista edellä kuvatuista vaikuttajista pitää mielestäni uutisoida", Korhonen kirjoittaa.

"Pitää kysyä, sekä tarvittaessa myös kyseenalaistaa tai arvostella heidän toimintaansa, sekä vaatia vastuunkantoa."

Ovatko toimittajat sitten epäonnistuneet vaatimaan vastuunkantoa? Olemmeko penkoneet Lintilää huolella ja päästäneet Niemen vähällä?

Todellisuudessa toimittajat ovat penkoneet Niemen edesottamuksia todella runsaasti. Hesarin ja Ilta-Sanomien työntekijät ovat saaneet kymmeniä elleivät satoja yhteydenottoja, joissa heiltä on kyselty entisen esihenkilön alkoholinkäytöstä. Onko käyttäytynyt asiattomasti töissä, onko ollut kännissä, onko alkoholisti?

Tietoja on kysytty myös jopa minulta, joka olen työskennellyt Niemen alaisuudessa viimeksi vuonna 2015. Kiviä on käännetty – ihan niin kuin pitääkin. Media on hoitanut hommansa.

Se, ettei mitään ole löytynyt, ei siis toisin sanoen johdu yrityksen puutteesta tai siitä, etteikö mediapomosta uskallettaisi kirjoittaa. Ei vain syystä tai toisesta ole löytynyt kirjoitettavaa. Toimittajat eivät ole olleet laiskoja tai korruptoituneita vaan tehneet työtään. 

Lintilän penkominen jatkuu pidempään myös siksi, että Niemi erosi ennen kuin suurin osa ehti edes kuulla tapahtumista Sanomatalon autotallissa. Niemeltä ei ehditty Lintilän tapaan vaatia vastuunkantoa tai eroa. 

Osa Niemen entisistä alaisista tai tuttavista on sosiaalisessa mediassa kertonut olevansa pahoillaan tai yllättynyt tämän erosta. Ja kyllä, joku keräsi Hesarin toimituksessa nimiäkin Niemen puolesta. Asiasta uutisointi on kuitenkin ollut pääasiassa varsin linjakasta ja paikoin erittäinkin kriittistä. Toimittajat ovat hoitaneet hommansa – kilpailevat tiedotusvälineet kaikkein ärhäkimmin, mikä on ymmärrettävää.

Kun yleisön edustaja valittaa, että media ei koskaan kirjoita kriittisesti vaikkapa maahanmuutosta, poliisista, Nalle Wahlroosista tai mistä milloinkin, moni journalisti hymähtelee. Kyllä kirjoittaa.

Itsekritiikki tekee medialle erittäin hyvää, ja se onkin usein paikallaan sekä toimituksen sisällä että julkisesti. Kollegoita kritisoidessamme voisimme kuitenkin itsekin pitää mielessä, että ehkä kollegat eivät välttämättä ole ihan surkeita.

Journalisti 21.3.2023

Toinen tapaus, jossa toimittajat väitetysti suhtautuivat kollegaan suojelevasti, oli Helsingin Sanomien entisen vastaavan päätoimittaja Kaius Niemen alkoholinkäyttö.
...
Tekstin pääväite on, että media käsitteli elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) ja päätoimittaja Kaius Niemen alkoholinkäyttöä täysin eri tavoin. Lintilää moitittiin, Niemeen suhtauduttiin ymmärtäväisesti.
...
Todellisuudessa toimittajat ovat penkoneet Niemen edesottamuksia todella runsaasti.
...
Toimittajat ovat hoitaneet hommansa – kilpailevat tiedotusvälineet kaikkein ärhäkimmin, mikä on ymmärrettävää.

Kaikkia toimittajia ei voi haukkua Helsingin Sanomien päätoimittaja Niemen tapauksen vuoksi, mutta monella toimittajalla ja toimituksella se otti todella koville. Esimerkiksi media-alaa käsittelevän Suomen Lehdistö -lehden pääkirjoituksessa kehdattiin kyseenalaistaa Niemen humalassa törmäily "väitetyksi".

Kun yleisön edustaja valittaa, että media ei koskaan kirjoita kriittisesti vaikkapa maahanmuutosta, poliisista, Nalle Wahlroosista tai mistä milloinkin, moni journalisti hymähtelee. Kyllä kirjoittaa.

Toki jokin media kirjoittaa kriittisesti maahanmuutosta, mutta eivät ne hymähtelijät tai heidän toimituksensa, joiden mielestä aina on vähintään tusinan verran syitä olla kirjoittamatta, ellei ole jotain positiivista sanottavaa.

Esimerkiksi väkisin eduskuntavaaliteemaksi nostetusta työperäisestä maahanmuutosta ja sen järjettömimmästäkään puolustelusta ei ole näkynyt valtamediassa minkäänlaista kriittistä analyysiä. Kestämättömät väitteet käytännössä kaikenlaisen maahanmuuton taloudellisesta hyödystä ja jopa välttämättömyydestä kestävyysvajeen korjaajana otetaan annettuna niin pääkirjoituksissa kuin vaalianalyyseissäkin, vaikka ainoat valikoimatonta maahanmuuttoa tukevat laskelmat perustuvat tahallisen harhaanjohtavasti bkt:n kasvuun eivätkä esimerkiksi elinkaarikustannuksiin.

[Kemolitor]

Laitan päätöksen kokonaisuudessaaan, JNS on kai ainakin olevinaan jonkinlainen viranomaisentapainen:

8263/UL/22
Langettava
Vastaaja: Helsingin Sanomat
Journalistin ohjeet: JO 8, JO 10, JO 12, JO 20
Asia: lähdekritiikki, olennainen asiavirhe, tietojen tarkistaminen, totuudenmukainen tiedonvälitys

Lehden jutuissa oli useita olennaisia asiavirheitä, joista se korjasi vain yhden ja senkin tavalla, joka ei poistanut virheen aiheuttamaa väärinkäsitystä. Verkkojutun korjauksessa viivyteltiin eikä printtijuttuun jääneitä virheitä korjattu ollenkaan.

Kantelu 15.11.2022

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 13.10.2022 printti- ja näköislehdessään julkaisemaan juttuun WWF vaatii luontokadon pysäyttämistä heti sekä saman jutun 13.10.2022 julkaistuun verkkoversioon, jonka alkuperäisenä otsikkona oli WWF: Yli kaksi kolmannesta maapallon eliölajeista kadonnut alle 50 vuodessa.

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 13.10.2022 printti- ja näköislehdessään julkaisemaan juttuun WWF vaatii luontokadon pysäyttämistä heti sekä saman jutun 13.10.2022 julkaistuun verkkoversioon, jonka alkuperäinen otsikko oli WWF: Yli kaksi kolmannesta maapallon eliölajeista kadonnut alle 50 vuodessa.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009131317.html

Kantelun mukaan Helsingin Sanomat on virheellisessä jutussaan 13.10.2022 ja sen jälkihoidossa rikkonut Journalistin ohjeita. Kantelu kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti.

"WWF vaatii luontokadon pysäyttämistä heti -otsikolla varustetun jutun ingressissä todettiin, että "Kaksi kolmannesta eliölajeista on kadonnut alle 50 vuodessa". Seuraavassa kappaleessa väite oli kääntynyt muotoon, että 69 prosenttia maapallon eliöstöstä olisi kadonnut. Kaiken kaikkiaan nämä hätkähdyttävät väitteet antoivat ymmärtää, että kaksi kolmannesta maailman lajeista, eläimistä, kasveista ja mikrobeista olisi kuollut sukupuuttoon. Tiedon lähteeksi esitettiin ympäristöjärjestö WWF:n Elävä planeetta -raportti.

Uutinen jatkui väitteellä, että Etelä-Amerikan lajikanta olisi kutistunut peräti 94 prosentilla. Lukijalle siis uskoteltiin, että Etelä-Amerikan lajeista olisi enää jäljellä vain kuusi prosenttia. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, ettei tämä tieto voi olla totta. Ja tuskin siitä seuraavakaan väite, että maailmanlaajuisesti makean veden eliöiden määrä olisi alentunut 84 prosentilla.

Maailman lajien ja niiden yksilömäärien kehityksestä on syytäkin olla huolissaan, mutta nämä Helsingin Sanomien ja WWF:n levittämät tiedot antavat kuvan, että maapallon luomakunta olisi jo suoranaisen maailmanlopun kourissa. Voidaan kysyä, kuinka paljon pelkoa ja ahdistusta tällainen kauhu-uutisointi herättää ihmisten ja erityisesti nuorten keskuudessa.

Uutisessa puhuttiin useassa kohdassa lajien "katoamisesta", ilman että olisi selvitetty, mitä katoamisella tarkoitetaan. Jos harvinainen laji häviää joltakin maantieteelliseltä alueelta, ilmaantuakseen kenties myöhemmin takaisin, voidaan puhua lajin paikallisesta katoamisesta. Mutta jos laji poistuu lopullisesti koko maapallolta, on kysymyksessä sukupuuttoon kuoleminen. Sanaa sukupuutto ei mainittu HS-uutisessa, mutta kun tarkastelukulma oli globaali, syntyy lukijalle oikeutetusti mielikuva sukupuuttokuolemien järkyttävästä kasvusta. Vain aihepiiriin perehtynyt lukija voi ymmärtää, että näin suuret, suorastaan apokalyptiset sukupuuttoluvut, eivät voi mitenkään pitää paikkaansa, ei edes likimain.

Laajasti omaksutun tieteellisen näkemyksen mukaan (mm. Stork, Nigel E. 1997:68 Measuring Global Biodiversity and its Decline) lajien sukupuuttovauhti on nykyisin n. 0,7 prosenttia 50 vuodessa. Maailmassa lienee tällä hetkellä enemmän lajeja kuin koskaan. (YK:n ympäristöohjelma UNEP 1995: 204, 206, 207).

Jutun ilmestyttyä otin samana päivänä yhteyttä jutun kirjoittajaan toimittaja Pekka Hakalaan, ja pyysin häntä toimimaan niin, että tälle ilmeisen sotkuiselle uutiselle saataisiin nopeasti sen käsitteellisiä väärinymmärryksiä sekä faktavirheitä korjaava juttu. Hakala myönsikin "älyttömyydet", jotka oli tullut kirjoittaneeksi iltavuoron päätteeksi, ja sanoi korjanneensa ne. Kirjeenvaihtoni Hakalan ja päätoimittaja Kaius Niemen kanssa on kantelun liitteenä.

Eräänlainen oikaisu ilmestyikin seuraavan päivän lehden Oikaisuja-palstalla. Se oli niin omituinen, että minulla oli aluksi vaikeuksia uskoa sitä pyytämäni korjauksen toteutukseksi. Sen ensimmäinen lause kuului seuraavasti: "Toisin kuin torstaina 13. lokakuuta sivulla A 28 kerrottiin, maapallon selkärankaisista villieläimistä ei ole kadonnut 69 prosenttia,"   

Tällaista lausetta ei kuitenkaan ollut HS-jutussa, enkä minäkään sellaiseen viitannut. Oikaisu jatkui: "vaan selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 69 prosenttia". 

Helsingin Sanomat siis oikaisi väitteen, jota se ei ollut edes esittänyt.

Sen sijaan vaille oikaisua jäi sen esittämä väite maapallon eliölajien katoamisesta, mikä on aivan eri asia kuin villieläinten populaatioiden kutistuminen.

Kyseinen oikaisu jätti myös huomiotta kaikki muut osoittamani virheellisyydet, väärinkäsitykset ja liioittelut HS:n lajikatojutussa.

Tajuttuani lopulta, että tuo 14.10. lehdessä ollut oikaisun irvikuva oli kaikki, mitä uutisen kirjoittaja aikoi asialle tehdä, kirjoitin päätoimittaja Kaius Niemelle ja pyysin häneltä kunnollista virheen oikaisua. En ole saanut häneltä enkä keneltäkään HS-toimituksesta minkäänlaista reaktiota pyyntöihini.

HS-julkaisee kiitettävästi päivittäisiä oikaisuja, jotka ovat usein melko triviaaleja, tyyppiä "koiran nimi ei ollutkaan Sasu vaan Sasou", mutta hyvin harvoin lehdessä näkee todella tärkeitä uutisaiheita koskevia oikaisuja. Kysymys maapallon biosfäärin tilasta kuuluu kuitenkin niihin suuriin, eksistentiaalisiin uutisaiheisiin, joiden käsittelyssä tulisi noudattaa erityisen suurta kriittisyyttä, tarkkuutta sekä nöyryyttä asiallisten oikaisuvaatimusten edessä.

Näin myös edistettäisiin parhaiten ympäristömme tilaa koskevaa keskustelua.

Pidin selvänä, että HS/WWF-jutun virhesumaa ei voitaisi korjata vain Oikaisuja-palstan puitteissa, ja siksi pyysin toimitukselta aivan uuden lajikatoa ja -sukupuuttoa avaavan jutun tekemistä.

Tällaisen tarpeen tunnustavat myös Journalistin ohjeet todetessaan, että "Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan."

Katson, että hyvään journalistisen tapaan kuuluu myös velvollisuus vastata yleisön tekemiin asiallisiin oikaisupyyntöihin."

Kantelun täydennys 4.2.2023

Kantelijan mukaan Helsingin jutun verkkoversiossa oli nostettu otsikkoon näköislehden ingressissä esitetty väite "Yli kaksi kolmasosaa maapallon eliölajeista on kadonnut alle 50 vuodessa", ja näin verkkolehden versio oli paitsi virheellinen, niin vielä näköislehteäkin pelottavampi.

Kantelijan mukaan oikaistu otsikko "Selkärankaisten villieläinten kannat ovat kutistuneet merkittävästi alle 50 vuodessa" on sinänsä järkeenkäypä, mutta käsitesotku jatkuu, kun juttua lukee eteenpäin. Väittämä "Etelä-Amerikan lajikanta on kutistunut 48 vuoden aikana peräti 94 prosentilla", toistaa alkuperäisissä jutuissa olleen virheen. Lajikanta on tietyn alueen lajien kokonaisuus ja lukumäärä, joten lajikannan kutistuminen ei tarkoita populaatioiden kutistumista, vaan lajien määrän vähenemistä, globaalissa katsannossa sukupuuttoa. Sen sijaan lajin kannan supistuminen tarkoittaa lajin tai sen populaation, eli yksilöiden määrän vähenemistä.

Kantelijan mukaan HS on yrittänyt selittää tarkoittaneensa lajien katoamisella lajien tai niiden populaatioiden kutistumista, tässä onnistumatta. HS ei selvästikään ymmärrä tai välitä perehtyä ns. luontokadon peruskäsitteistöön.

Päätoimittajan vastaus 21.2.2023

Helsingin Sanomien vt. vastaava päätoimittaja Antero Mukka toteaa, että lehti käsitteli verkkosivuillaan 13.10.2022 sekä samana päivänä ilmestyneessä painetussa lehdessä Maailman luonnonsäätiön WWF:n julkaisemaa Elävä planeetta -raporttia. 

Päätoimittajan mukaan kyseessä oli tavanomainen uutisjuttu, jossa pyrittiin tiivistämään raportin olennainen sisältö suurelle yleisölle.  Uutisen ytimessä oli raportin tieto siitä, että maailman selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 69 prosenttia 1970-luvulta vuoteen 2018. Muutos on tapahtunut alle 50 vuodessa.

Päätoimittajan mukaan tietoa oli syytä pitää luotettavana asiantuntija-arviona, eikä HS laiminlyönyt tietojen tarkistamista ja pyrkimystään todenmukaiseen tiedonvälitykseen.

Päätoimittajan mukaan valitettavasti inhimillisen erheen vuoksi raportin tiedot päätyivät uutiseen virheellisessä muodossa.  Kyse oli kiireisessä uutistyössä tapahtuneesta käsitesekaannuksesta. Kun raportti kertoi tietoja lajikohtaisten populaatioiden kutistumisesta, uutisessa kerrottiin virheellisesti lajien katoamisesta.  Tieto siitä, että kaksi kolmasosaa eliölajeista tai eliöstöstä olisi kadonnut 50 vuodessa, oli selkeästi virheellinen.

Päätoimittajan mukaan myös Etelä-Amerikan tilannetta kuvattiin virheellisellä käsitteellä, kun väitettiin, että lajikanta olisi supistunut 94 prosenttia.  Makean veden eliöiden määrän vähentymisen oli niin ikään helppo lukea virheellisesti eliöiden kokonaismäärän romahduksena, vaikka kyse oli tässäkin populaatioiden koosta.

Päätoimittajan mukaan kantelija on oikeassa todetessaan alkuperäisessä uutisessa olleen oikaisua vaativia olennaisia asiavirheitä. Kantelijan otettua yhteyttä toimitukseen, aiheesta tehtiinkin oikaisu, jolla pyrittiin tiiviisti mutta kattavasti korjaamaan käsitesekaannuksesta syntynyt virheellinen tieto. Tällöin keskityttiin uutisen ydinväitteeseen, joka oli myös alkuperäisen verkkojutun otsikossa ja printtijutun ingressissä.  Oikaisulla korjattiin siten virheellinen tieto, ettei kyse ollut eläinten kokonaismäärän romahdus vaan lajien kantojen eli populaatioiden kutistuminen. Tämä tieto tuli HS:n arvion mukaan oikaistua riittävällä tavalla, ja oikaisu tarjosi lukijalle lukuohjeen myös koko uutisen lukemiseen. Oikaisun muotoilu oli harkittu, jotta se olisi tarjonnut riittävän, korjaavan viitekehyksen koko uutiseen ja olisi oikaissut olennaisen ydinvirheen. Päätoimittajan mukaan tästä syystä oikaisun sanoitus ei kantelijan kuvaamalla tavalla vastannut täysin alkuperäisestä uutisesta löytyvää yksittäistä lausetta.

Päätoimittajan mukaan kantelijan näkemys, että myös uutisen viittaukset Etelä-Amerikan lajikantaan ja makean veden eliöiden vähentymiseen olisi erikseen tullut oikaista, on perusteltu. Pääväittämään nähden kyse ei kuitenkaan ollut samassa määrin oikaisua vaativista, olennaisista asiavirheistä, kun keskiössä ollut pääväittämä tuli korjattua.  Toimituksen saatua Julkisen Sanan Neuvostolta tiedon kantelusta, myös nämä virheet on jälkikäteen asianmukaisesti oikaistu verkkojuttuun. Alkuperäistä oikaisua on myös tarkennettu vastaamaan virheellisen uutisen väittämää. Uutisen eri versiot ovat sisältäneet myös linkin alkuperäislähteeseen, jotta lukijalla on ollut koko ajan mahdollisuus perehtyä itse raporttiin.

Päätoimittajan mukaan HS katsoo pyrkineensä asiassa hyvän journalistisen tavan mukaiseen toimintaan, mutta epäonnistuneensa sekä alkuperäisen uutisen laadinnassa että kattavan oikaisun julkaisemisessa, sillä oikaisulla korjattiin vain pääväittämä.  Oikaisuvaateeseen reagoitiin sinänsä nopeasti, ja virheellinen tieto pyrittiin korjaamaan välittömästi. Nyt käytettävissä olevin tiedoin on kuitenkin perusteltua päätyä kantelijan näkemykseen siitä, että uutisen ydinväitteen virheellisyys olisi edellyttänyt virheen korjaamista tavanomaista oikaisua perusteellisemmin, ja verkkojuttua onkin edellä kuvatusti oikaistu myös kantelun vireille tulon jälkeen. Toimituksen olisi kuitenkin mahdollisesti jopa ollut syytä julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Päätoimittajan mukaan kantelun kohteena koskevaan asiaan liittyi edellä kuvatusti HS:n näkökulmasta selkeästi lieventäviä asianhaaroja, joiden pohjalta katsomme, ettei lehti ole toiminut hyvän journalistisen tavan vastaisesti. Kyse oli inhimillisestä virheestä, josta toimitus ottaa opikseen.

Helsingin Sanomat katsoo toimineensa käsiteltävässä asiassa Journalistin ohjeiden ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Kantelu on kokonaisuudessaan hylättävä.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.

Helsingin Sanomat käsitteli verkkosivuillaan sekä samana päivänä ilmestyneessä painetussa lehdessään Maailman luonnonsäätiön WWF:n julkaisemaa Living Planet 2022 -raporttia. Raportissa kerrottiin maailman selkärankaisten eläinten populaatioiden kutistumisesta kuluneiden 50 vuoden aikana.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kyseessä oli yhteiskunnallisesti tärkeä uutisaihe, josta yleisöllä oli oikeus saada tietoa. Helsingin Sanomien jutut perustuivat WWF:n 13.10.2022 julkaisemaan englanninkieliseen Living Planet -raporttiin ja siitä lähetettyyn suomenkieliseen tiedotteeseen. Lehden lähdekritiikissä ei ollut puutteita ja se oli pohjannut juttunsa alkuperäislähteisiin.

Neuvosto toteaa, että lehden jutuissa oli kuitenkin kolme olennaista asiavirhettä, joista syntyi harhaanjohtava käsitysmaailman lajien uhanalaisuuden tilasta. Jutuissa kerrottiin virheellisesti muun muassa, että kaksi kolmannesta maailman eliölajeista oli kadonnut 50 vuodessa.

Neuvosto katsoo, että lehti ei korjannut juttujaan Journalistin ohjeen 20 edellyttämällä tavalla. Saatuaan kantelijan oikaisupyynnön lehti korjasi juttujaan vain yhden virheellisen väitteen osalta. Tämäkään korjaus ei kohdistunut selkeästi alkuperäiseen virheeseen. Lisäksi lehti korjasi verkkojuttuaan muiden virheiden osalta vasta saatuaan tiedon Julkisen sanan neuvostolle tehdystä kantelusta. Printtijuttuun jääneitä virheitä ei ole korjattu. Virheiden merkityksen huomioon ottaen lehdellä olisi ollut myös mahdollisuus julkaista aiheesta korjaava juttu.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8 ja 20, ja antaa sille huomautuksen.


https://jsn.fi/paatos/8263-ul-22/

Päätös löytyy kokonaisuudessaan myös Hesarin sivuilta:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009502781.html

Tässä taas tulee hyvin esille, miten joutavanpäiväinen systeemi koko Julkisen sanan neuvosto on. Lehti kieltäytyy korjaamasta selkeitä virheitä jutussaan eikä vaivaudu edes vastaamaan virheistä valittaneelle. Vasta sitten kun lehti kuulee, että asiasta on tehty kantelu Julkisen sanan neuvostoon, virheet suostutaan korjaamaan. Mutta itse päätöksellä ei tule olemaan mitään merkitystä, samaa jatketaan uudestaan ja uudestaan. Ujutetaan artikkeleihin tarkoituksellisia virheitä, joita sitten kovasti levitetään sosiaalisessa mediassa. Pakkohan tämän on olla totta, kun kerran Hesari niin kirjoittaa ja Hesarihan edustaa luotettavaa mediaa.

[Siili]

JNS on kai ainakin olevinaan jonkinlainen viranomaisentapainen:

Ei ole. Alla keskeiset kohdat boldattu.

Suomalaiset joukkoviestinnän harjoittajat ja journalistit, käytännössä suuret kustantajat ja heidän palveluksessaan olevat toimittajat, ovat sitoutuneet siihen, että neuvosto valvoo heidän toimintaansa alan eettisten periaatteiden ja neuvoston perussopimuksen mukaisesti, jotka on kirjattu journalistin ohjeisiin. Tarkoituksena on ollut välttää sananvapauteen kohdistuvan julkishallinnollisen valvonnan lisääntyminen ja kunnianloukkausjutuista mahdollisesti oikeusistuinten avulla tuomitsemat suuret vahingonkorvaukset.

Neuvosto ei ole tuomioistuin, eikä se käytä julkista valtaa. JSN ei ota käsiteltäväkseen asioita, joiden oikeudellinen käsittely on kesken. Julkisen sanan neuvoston lausuntoja on käytetty kunnianloukkauksia koskevissa riitajutuissa vapaan todistelun keinona. Näin ollen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä voidaan käyttää nykysäännösten mukaan myöhemmin oikeusjutun perusteluna.

[l'uomo normale]

Niemi kertoi kuulusteluissa aloittaneensa oluen ja viinin nauttimisen edellisenä iltana noin kello 18 ja lopettaneensa yöllä puoli kolmen ja kolmen välillä.

Esitutkintamateriaalin mukaan Niemi puhallutettiin kello 08.18 aamulla ja rikoksen tapahtuma-ajaksi on kirjattu 07.35.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009502884.html

Varmasti Niemi tajusi olevansa vielä rattijuopumuksen rajan sisällä, mutta ei välittänyt vaan arvioi ajokuntonsa väärin. Onkohan ollut kertoja ennenkin jolloin maistissa ajaminen on kuitenkin sujunut? En muista rattijuopporatsioita Töölössä nähneeni aamuseitsemältä.