2010-03-21 HS MINÄ RAKASTAN J H-a: "Lapset opettavat suvaitsevaisuutta"

[Leikkimielinen pihapeli]

Semanttinen väittely "äärimmäisestä teosta" on naurettavaa.

Toki ymmärrän, että uskoville on loukkaus se, jos joku kyseenalaistaa edes yhden heidän Messiaansa esittämistä virkkeistä. Siinähän loukataan teidän uskontoanne.

Hassuksi asian tekee se, että jos vaikkapa Astrid Thorsin tai jonkun rivivihreän tekstit tai puheet revitään riekaleiksi jokaista sanaa ja lausetta suurennuslasilla syynäten, kyseessä on rakentava keskustelu. Jos Halla-ahon tekstit alistetaan yhtä pikkutarkan tarkastelun alle, kyseessä on naurettava semanttinen pyörittely. Toki mikäs siinä, noinhan uskovaisen pitääkin Mestariinsa suhtaututa, jottei usko horjuisi.

[IDA]

Toki ymmärrän, että uskoville on loukkaus se, jos joku kyseenalaistaa edes yhden heidän Messiaansa esittämistä virkkeistä. Siinähän loukataan teidän uskontoanne.

Hassuksi asian tekee se, että jos vaikkapa Astrid Thorsin tai jonkun rivivihreän tekstit tai puheet revitään riekaleiksi jokaista sanaa ja lausetta suurennuslasilla syynäten, kyseessä on rakentava keskustelu. Jos Halla-ahon tekstit alistetaan yhtä pikkutarkan tarkastelun alle, kyseessä on naurettava semanttinen pyörittely. Toki mikäs siinä, noinhan uskovaisen pitääkin Mestariinsa suhtaututa, jottei usko horjuisi.

On itsestään selvää, että tekstiin joka edustaa täysin itselle vastakkaista maailmankatsomusta suhtautuu kriittisemmin kuin tekstiin, joka edustaa samankaltaista maailmankatsomusta kuin itsellä on. Muun väittäminen olisi valehtelua.

Sitä paitsi missä on yksikään esimerkki Thorsin tekstien puhki analysoinnista? Käsittääkseni sellaista ei ole, eikä oikeastaan voikaan olla.

[Jussi Halla-aho]

Hassuksi asian tekee se, että jos vaikkapa Astrid Thorsin tai jonkun rivivihreän tekstit tai puheet revitään riekaleiksi jokaista sanaa ja lausetta suurennuslasilla syynäten, kyseessä on rakentava keskustelu.

Odotan esimerkkejä. En lupaa pidätellä hengitystä tai edes pierua.

[herra 4x]

Hassuksi asian tekee se, että jos vaikkapa Astrid Thorsin tai jonkun rivivihreän tekstit tai puheet revitään riekaleiksi jokaista sanaa ja lausetta suurennuslasilla syynäten, kyseessä on rakentava keskustelu.

Odotan esimerkkejä. En lupaa pidätellä hengitystä tai edes pierua.

Ehdotan kaikille tässä säikeessä ikkunoitten avaamista suomalaiseen luontoon ja keväästä nauttimista ja tuulettamista. Sen jälkeen on helpompi keskittyä oleellisempiin.

[Leikkimielinen pihapeli]

On itsestään selvää, että tekstiin joka edustaa täysin itselle vastakkaista maailmankatsomusta suhtautuu kriittisemmin kuin tekstiin, joka edustaa samankaltaista maailmankatsomusta kuin itsellä on. Muun väittäminen olisi valehtelua.

Tuo Halla-ahon tämänkertainen teksti oli sellainen, että se ei kenellekään ihmiselle varmasti edusta täysin itselle vastakkaista maailmankatsomusta. Kaikki ihmiset varmaan ajattelevat pohjimmiltaan niin, että omat lapset ovat tärkeämpiä kuin muiden. Asiaa olisi hauska funtsia vaikkapa niin, että mitäs jos Astrid Thors olisi julistanut olevansa valmis kaikkiin kuviteltavissa oleviin hirmutekoihin omien lastensa puolesta. Olisikohan tällä foorumilla ihmisten päällimmäinen reaktio ollut, että "sehän on vain ihanaa, väistämätöntä ja luonnollista, että Astrid rakastaa lapsiaan, niin minäkin rakastan omiani."

[Jussi Halla-aho]

Asiasta viidenteen, lähetin tällaisen lisäyksen hovioikeudelle:

* * *

Helsingin hovioikeudelle

LISÄYS ASIAAN: VASTAUS VASTAPUOLEN VALITUKSEEN
(Helsingin käräjäoikeuden 7/2 tuomio 8.9.2009 nro 09/8225 (dnro R 09/3080))

Dnro: R 09/2786 ("Kiihottaminen kansanryhmää vastaan")
Valittaja: kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen

Alkuperäisessä vastauksessani syyttäjä Kolehmaisen valitukseen päivämäärällä 27.11.2009 lausuin seuraavaa:

"Syyttäjän kannan mukaan lausuma, jota syyte koskee, on rangaistava riippumatta siitä, missä tarkoituksessa se on esitetty. [...] Käytännössä tällainen laintulkinta on kuitenkin kestämätön, ja kiihottamistarkoitusta on pakko edellyttää. Mikäli tarkoitus, jossa sinänsä loukkaava lausuma on esitetty, on täysin yhdentekevä, kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyisivät myös esimerkiksi kaikki tiedotusvälineet, jotka ovat julkaisseet syytteessä olevan lauseen, samoin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, joka on lukenut sen ääneen televisio-ohjelmassa. Loukkaavien ja leimaavien lausumien käsittely ja kritiikki (jollaista omakin kirjoitukseni oli) muuttuisivat mahdottomaksi, jos niiden painaminen tai muu julkaiseminen olisi kategorisesti kielletty."

Tähän liittyen toimitan hovioikeuden, syyttäjä Kolehmaisen sekä apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen tietoon liitteenä olevan, Kokoomuksen kansanedustajan Raija Vahasalon blogikirjoituksen "Kylmäverisesti" (22.3.2010). Siinä on seuraava lause:

"Lastemme tulevaisuuden vuoksi meidän pitää poistaa maastamme vierasperäinen aines, tarvittaessa demokratia, moraali ja laki unohtaen, väkivaltaa käyttäen."

Nähdäkseni Vahasalon esittämä kehotus vastaa rikoslain 11. luvun 8. pykälässä kuvattua rikosta.

Oman näkemykseni mukaan Vahasalo pyrkii lauseellaan parodioimaan jonkun muun (allekirjoittaneen?) ajattelua, samalla tavoin kuin minua koskevassa syytteessä mainittu, somaleja koskeva lause on parodia sanomalehti Kalevan suomalaisia koskevasta lauseesta. Yllä siteerattu lause on silti Vahasalon oma eikä mistään ulkoisesta lähteestä lainattu.

Syyttäjä on minua koskevassa syyteharkinnassaan ja sittemmin käräjäoikeuden tuomiota koskevassa valituksessaan ottanut sen kannan, että arvioinnin kohteena on oltava ainoastaan lausuman loukkaavuus sinänsä, ei lausujan mahdollinen intentio. Tämän vuoksi katson, että syyttäjän, hänen nyt saatuaan Vahasalon kirjoitus tietoonsa, on määrättävä tekstiä koskeva esitutkinta ja ryhdyttävä sen pohjalta syytetoimiin Vahasaloa vastaan. "Kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos.

Mikäli syyttäjä ei ryhdy toimiin Vahasaloa vastaan, pyydän hovioikeutta käsittämään tämän osoitukseksi siitä, että minua vastaan nostettu syyte ei perustu objektiiviseen harkintaan vaan on muulla tavoin motivoitu, ja että syyttäjä oikeuslaitoksen edustajana rikkoo Suomen perustuslain 6. pykälää, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Helsingissä 24.3.2010

Jussi Halla-aho

http://blogit.iltalehti.fi/raija-vahasalo/2010/03/22/kylmaverisesti/

[IDA]

Tuo Halla-ahon tämänkertainen teksti oli sellainen, että se ei kenellekään ihmiselle varmasti edusta täysin itselle vastakkaista maailmankatsomusta. Kaikki ihmiset varmaan ajattelevat pohjimmiltaan niin, että omat lapset ovat tärkeämpiä kuin muiden. Asiaa olisi hauska funtsia vaikkapa niin, että mitäs jos Astrid Thors olisi julistanut olevansa valmis kaikkiin kuviteltavissa oleviin hirmutekoihin omien lastensa puolesta. Olisikohan tällä foorumilla ihmisten päällimmäinen reaktio ollut, että "sehän on vain ihanaa, väistämätöntä ja luonnollista, että Astrid rakastaa lapsiaan, niin minäkin rakastan omiani."

Tarkoitin noin yleisluonteisesti. Tämä kyseinen teksti oli tietysti täysin epäpoliittinen ja henkilökohtainen.

En nyt mene täysin varmaa sanomaan, että yhtään esimerkkisi kaltaisia juttuja ei olisi, mutta noin yleisesti arvostelu keskittyy kuitenkin poliittisiin linjauksiin ja yleensä niissä ei tarvitse takertua johonkin yksityiskohtaan, joka kääntäisi kokonaisuuden merkityksen toiseksi.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on oikeus ilmaista tuollaisia tunteita, enkä rupeaisi siitä arvostelemaan.

[Mika.H]

Asiasta viidenteen, lähetin tällaisen lisäyksen hovioikeudelle:

* * *

heh. voi Jussi mitä menit tekemään...

Sinänsä saavatpahan miettiä päätöslauselmaa ihan uudelta näkökantilta, mutta usko pois, raijalta tuo oli lapsus... lukihäiriö, tai kiirus tai joku muu sekamelska.

mutta tuleepas taas pohdittavaa oikeusoppineille..

[PaulR]

mutta tuleepas taas pohdittavaa oikeusoppineille..

Hyvä väläys. 

[Kami]

Minulla nyt ei ole mitenkään erityisesti kokemusta vielä toistaiseksi omista lapsista, muuten kuin emännän pahoinvoinnin ja tunnemyrskyjen kautta, mutta kyllä sitä minulla kuohahtelee välillä asiaa ajatellessa.

Ensimmäistä kertaa elämässä olen oikeasti sitä mieltä että minun täytyy pysyä kunnossa, terveenä ja pitää homma kasassa. Se ei ole enää sellainen epämääräinen valintakysymys, vaan koen oikeasti, että tulen ylläpitämään tässä maailmassa vielä jotakin joka saattaa jäädä ainoaksi asiaksi millä on mitään merkitystä.

Ja loppupeleissä pelkään. Jos minusta tulee kuten oma isäni oli, väistämättä, saan aikaiseksi hirveän paljon pohjatonta vihaa ja raivoa. Siksi on kai pakko vaan uskoa, että pystyn parempaan kun minun vuoro tulee. Halla-aho kirjoitti anteeksiannosta. Kyllä kai sitä jokainen voi itselleen antaa anteeksi, mutta onko se lopulta minkään väärti?

Onko mitään pahempaa kuin jälkinkasvun haudallasi langettama kirous?

[kantakaupunkilainen]

  Hyvä Jussi!

[Dr.Pepper]

Tulipa tämän vuoksi vihdoin rekisteröidyttyäkin, vaikka jonkin aikaa olen näitä foorumeita jo seuraillut.

Kiitokseni Jussille siitä, että jaksat puolustaa oikeusvaltion periaatteita kun ne koetuksella tuntuvat olevan. Jo aiemmin olet ääneni ansainnut (vielä kun se on muuton tuloksena mahdollista), mutta viimeistään tällä sen sinetöit.

Mitä itse aiheeseen tulee, hieno kirjoitushan tuo on. Itse en usko että tuota hirmuteko kohtaa voi kukaan normaalilla lukutaidolla varustettu henkilö tahattomasti väärin ymmärtää. Lapsien hankkimisen kohdalla tämä on varmasti mahdollista, mutta kuten itse Tohtori Viha täällä jo mainitsikin, eihän tuossa mitään Universaalia Totuutta kenellekään tuputeta ja en usko että kovin moni muuna kuin pohdiskeluna ymmärsikään.

[Leikkimielinen pihapeli]

Onko mitään pahempaa kuin jälkinkasvun haudallasi langettama kirous?

Varmaan jälkikasvun elinaikanasi langettama kirous? Sitä haudalla langetettavaa kiroustahan ei loukkauksen kohde ole enää itse kuulemassa. Kaikkein säälittävimmilläänhän haudan päälle kuseksiminen on tyyppiluokkaa "Niklas Herlin". Isän elinaikana ei saatu suuta auki, kun ilmeisesti oli pelko perseessä miljoonaperinnön menettämisestä, mutta kun se perintö oli saatu, alkoi armoton mollaaminen. Tuollaisessa tapauksessa poika antaa huonomman kuvan itsestään kuin isästään.

[Kami]

Onko mitään pahempaa kuin jälkinkasvun haudallasi langettama kirous?

Varmaan jälkikasvun elinaikanasi langettama kirous? Sitä haudalla langetettavaa kiroustahan ei loukkauksen kohde ole enää itse kuulemassa. Kaikkein säälittävimmilläänhän haudan päälle kuseksiminen on tyyppiluokkaa "Niklas Herlin". Isän elinaikana ei saatu suuta auki, kun ilmeisesti oli pelko perseessä miljoonaperinnön menettämisestä, mutta kun se perintö oli saatu, alkoi armoton mollaaminen. Tuollaisessa tapauksessa poika antaa huonomman kuvan itsestään kuin isästään.

Minä ymmärrän Herlinin vetoa sinäänsä. Se ajoittui hänen isänsä elämänkerran julkaisuun ja hän halusi kertoa oman versionsa. Omalla kohdalla paha veri meni poikki siinä kohtaa kun isä lähti ambulanssilla viimeisen yhteenoton jälkeen ja rauha oli maassa sen jälkeen. Sitteminhän se kuoli pois.

Kuoleman jälkeen jostain syystä olin kuin persiiseen ammuttu karhu pitkän aikaa. Melko vaikea vihata ja rakastaa samaa ihmistä ja vihata itseään siitä että pahimmillaan on kuin pelikuva: Pahansisuinen, äkkipikainen ja kovapäinen, eikä siitä pääse eroon juuri muuten kuin arkkua naulatessa.

Turhaahan se on kuollutta miestä kirota, mutta ei se tieto sitä kaunaa mitenkään lievitä. Vasta nykyisen emännän kohdattuani sitä on vähän ruvennut rauhoittumaan, sen raivon kanssa kun ei mahdu elämään oikein itsekään, puhumattakaan muista ihmisistä.

Hyvin se silti veti, ei ollut yrityksen puutteesta kiinni, viime vuosi oli siskolla ensimmäinen vuosi puoleen vuosikymmeneen ettei kertaakaan päätynyt lepositeisiin masennuksineen ja paniikkihäiriöineen ja minulla toinen (tai kolmas) vuosi menossa ilman käräjillä istumista.

[JR]

On oikeasti hyvin tärkeätä tiedostaa, miten syvän käyttäytymismallin ihminen saa vanhemmiltaan. Omien lasten kanssa jossain vaiheessa huomaa toimivansa pitkälti omilta vanhemmilta saadun mallin mukaan. Hyvät mallit on syytä säilyttää, ja huonot karsia pois, tosin ensin ne huonot mallit pitää tiedostaa.

[Kami]

On oikeasti hyvin tärkeätä tiedostaa, miten syvän käyttäytymismallin ihminen saa vanhemmiltaan. Omien lasten kanssa jossain vaiheessa huomaa toimivansa pitkälti omilta vanhemmilta saadun mallin mukaan. Hyvät mallit on syytä säilyttää, ja huonot karsia pois, tosin ensin ne huonot mallit pitää tiedostaa.

Seuraa tahallista vastakkaisuuksilla leikkimistä ja yksinkertaistuksia, ihan vaan havainnollistavana esimerkkinä:

Ei kai vanhemmuus mikä suoritus ole? Yleisesti ajatellulla hyvällä saattaa olla rapauttava vaikutus. Lapsi joka saa aina voittaa, ei opi ikinä häviämään. Lapsi joka joutuu aina häviämään, saattaa lakata yrittämästä. Lapsi joka elää täysin turvallisessa ympäristössä, ei tajua mitään ennen kuin on liian myöhäistä, selviää huonosti kriiseistä. Lapsi joka elää pelon keskellä, oppii selviämään, mutta näkee vihamielisyyttä kaikkialla, eikä hallitse normaaleja tilanteita. Kaikki hyvä tuo mukanaan pahaa ja paha hyvää. Lopulta suuressa kuvassa katsellaan aina aikuisia, jotka on kasvatettu uskomaan tiettyjä asioita hyviksi ja tiettyjä huonoiksi. Käytännön hyvyys ja huonous näkyy ainoastaan siinä, miten lapsi suhtautuu ympäröivään todellisuuteen. Jos kasvatus on ristiriidassa ympäröivän todellisuuden kanssa, syntyy myös lapselle joka kasvaa aikuiseksi ristiriitainen suhde siihen.

Pelottavassa todellisuudessa parhaiten pärjäävät ne, jotka on sitä käsittelemään kasvatettu, he myös toteuttavat sitä, sillä ihmisyyden yksi merkittävistä tekijöistä on oman maailmankuvan tuottaminen ympäristöön.

Esim. minun ongelma ei koskaan ollut se, miten pärjään äkkinäisessä, väkivaltaisessa tilanteessa tai raskaassa fyysisessä suorittamisessa. Opin selviämään niissä ja koin olevani parhaimmillani niissä. Suurimmat kriisit kasvoivat siitä, etten osannut käsitellä normaalielämää ja ihmissuhteita oikein mitenkään. Normaalit asiat näyttäytyivät ylitsepääsemättöminä ongelmina. Kun ei tunne mitään armoa itseään kohtaan, väsymys tai kipu ei juuri vaivaa, mutta kyky pyytää ja hakea apua - tai edes hyväksyntää - on olematon.

Vaikka on helppo tuijotella vain pahoja asioita ja nähdä ihmiset vain hyvinä tai pahoina, minun usä oli lojaali, sitkeä ja peloton. Täynnä tahtoa ja elämänhalua. Elinvoimaisin ihminen jonka olen ikinä tuntenut. Pidän silti kaikkea sitä mitä olen nähnyt ja kokenut arvokkaana. Tunnen itseni mielestäni aika hyvin. Tiedän rajani, sillä olen niillä käynyt. Turvallinen ja valmiiksi laitettu ympäristö olisi rakentanut minusta jotakin paljon heikompaa. Jos oman jälkeläiseni säästän kaikelta pahan mitä olen kokenut, poistan ehkä tuntemani pahan, mutta vien myös paljon hyvää siitä mitä olen.

En oikein osaa keksiä mistä minun pitäisi luopua, mihin vetää rajat, mutta kun katselen tuttavieni pentuja hallitsemassa koko taloutta, uhkailemassa, syleskelemässä ruokia, repimässä, lyömässä ja potkimassa vanhempiaan tai kiduttamassa kotieläimiä, olen ihan varma ettei tule onnistumaan minun nenän edessä moinen. Minä en neuvottele, lahjo tai äittele. Minä olen isä ja minua uskotaan. Mielellään ensimmäisellä sanomisella. Toistaminen on jo merkki siitä, että uskottavuus on heikoilla kantimilla ja auktoriteetti olematon, sanahelinää.

[Kareliana-55]

Tämän takia piti kirjautua sisään:

Kami,
hienoa kuvausta ja pohdintaa sinulta! Kun tuollaiseen pystyt, varmaan pystyt myös aikanaan asettamaan sopivat rajat omille tuleville lapsillesikin. Kyllä tosiaan rakkaus lapsiaan kohtaan on myöskin rajojen asettamista; rakkauden vastakohtahan on välinpitämättömyys. Ja käytäntö opettaa lisää aina vaan...

[alyniekka]

Itse olen Jussin kirjoituksesta sitä mieltä, että ainoa asia joka siinä tökki on Jussin pohdinnat, että "onko kenelläkään oikeutta" olla tekemättä lapsia.  Täysin järjetön ja absurti väite.

Tiesitkö, että sinulla on miljardeja siittiöitä joita muodostuu koko ajan lisää.  Jos tuolle linjalle lähdetään niin jokainen nykyinen ja tuleva syntyvä siittiä pitäisi olla oikeutettu syntymään.  Sinun pitäisi tehdä koko ajan lapsia koska sinulla ei ole oikeutta olla antamatta heille elämää!

Mitä tulee taas eri ihmisten panikointiin sanasta "hirmuteko" niin naurettavaa. Itselle ei tullut heti ekana mieleen mitään "jyrään 20-vauvaa traktorilla pelastaakseni oman poikani" -skenaariota kuten joillekkin ihmisille näyttäisi tulevan.

[Jussi Halla-aho]

Itse olen Jussin kirjoituksesta sitä mieltä, että ainoa asia joka siinä tökki on Jussin pohdinnat, että "onko kenelläkään oikeutta" olla tekemättä lapsia.  Täysin järjetön ja absurti väite.

Mitään väitettähän siinä ei esitetä vaan retorinen kysymys.

Tiesitkö, että sinulla on miljardeja siittiöitä joita muodostuu koko ajan lisää.

Näin olen lukenut Wikipediasta.

Jos tuolle linjalle lähdetään niin jokainen nykyinen ja tuleva syntyvä siittiä pitäisi olla oikeutettu syntymään.  Sinun pitäisi tehdä koko ajan lapsia koska sinulla ei ole oikeutta olla antamatta heille elämää!

Oikeastaan kysymys ei liittynyt siittiön elämisen oikeuteen vaan siihen, onko minulla oikeus olla jatkamatta sitä ketjua, jonka elintärkeä lenkki olen. Kaipa sitä nyt voi paremman tekemisen puutteessa fundeerata.

[pelle12]

 Minua huvitti suuresti kun Jussin valtuustokollega Maija R. valitti, että HS oli antanut Halla-ahosta liian positiivisen KUVAN. Miksei suoraan sanonut: 'Mielestäni HS:n julkaisema VALOkuva Halla-ahosta oli aivan liian positiivinen. Tähän asti olemme saaneet luottaa, että toimitus julkaisee valokuvia, jotka vastaavat rotu-ja vihatohtorista luotuun mielikuvaan: jotenkin omituinen (ja kenties jopa vastenmielinen). Tällä kertaan toimitus petti meidät'.

[PaulR]

1986 HS julkasi B. Jonssonista sellaisen,että lapsikin tajusi.

[Karvajalka]

Jussilla on oikeus omaan mielipiteeseensä mutta itse olen sitä mieltä, että omiin lapsiini kohdistuva uhka ei oikeuttaisi minua esimerkiksi tappamaan tilanteeseen täysin viattomia,

Kukaan ole puhunut "oikeuttamisesta" yhtään mitään. Puhuin vanhemman rakkaudesta nimenomaan tunteena, joka ohittaa ja ylittää tavanomaiset kohtuullisuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökulmat.

Itse asiassa joku on.

Ilkka Kantola:

Erikoiselta, suorastaan kammottavalta sen sijaan tuntuu se, mitä johtopäätöksiä Halla-aho tästä tekee. Hän kirjoitti: "Aivan kuten en voi kuvitella sellaista hirmutekoa, johon en olisi lasteni puolesta epäröimättä valmis, en myöskään voi kuvitella sellaista kauheutta, johon syyllistymällä lapseni lakkaisivat olemasta lapsiani."

Halla-aho tekee päättelyssään valtavan eettisen hypyn rakkauden maailmasta hirmutekojen oikeuttamisen maailmaan. Päättely ontuu pahasti. Siitä, että en isänä tunnetasolla hylkää hirmutekoihin syyllistynyttä lastani, ei seuraa eettistä oikeutusta minulle tehdä mitä tahansa hirmutekoja lapseni puolustamiseksi.

Kantolan kirjoituksesta toteaisin, että ihminen, joka sekoittaa teon syyn oikeutukseen, on joko liian tyhmä tai liian epärehellinen kirkonmieheksi mutta sopii kyllä mainiosti SDP:en kansanedustajaksi.

Jotta syy, siis asia joka osaltaan aiheuttaa teon, olisi yksiselitteisesti myös oikeutus tekoon, niin silloinhan kaikki teot olisivat oikeutettuja, koska kaikkiin tekoihinhan on kuitenkin aina jokin syy. Kantolan kirjoitus siis kaatuu tuohon virheelliseen tulkintaan, jossa syylle annetaan sama merkitys kuin oikeutukselle.

Tosin Kantolan pykäämän ajatuskaavan voi saada jotenkin näennäisesti toimimaan, jos tekee tälle jotain todella radikaalia eli ns. jakaa nollalla. Tällöin kaavaan kätketään vielä tökerömpi virhe, joka tekee aiemmasta merkityksettömän. Tarvitaan vain se nolla, mutta huom. nollaa ei missään tapauksessa pidä kutsua suoraan nollaksi, vaan jotenkin näin:

Suhteutetaan Kantolan "syy on yhtä kuin oikeutus väite" kuulun kolumnistin ja ajattelijan esittämään näkemykseen kulttuurittomasta kulttuurista. Koska kulttuuri on lopulta arvojen ilmentymä, on kulttuuriton kulttuuri täten arvoista vapaa, joten kulttuurittomassa kulttuurissa ei ole arvoja joiden perusteella tuomita mitään tekoja. Jollei ole arvoja joilla tuomita tekoja, voi kaikkia tekoja pitää yksiselitteisesti oikeutettuina, ja näin saadaan johdettua seuraava:

Jos on syy, joka mahdollistaa teon olemassaolon, on myös oikeutus. -> Syy = Oikeutus

[Hiidenlintu]

Tiesitkö, että sinulla on miljardeja siittiöitä joita muodostuu koko ajan lisää.  Jos tuolle linjalle lähdetään niin jokainen nykyinen ja tuleva syntyvä siittiä pitäisi olla oikeutettu syntymään.  Sinun pitäisi tehdä koko ajan lapsia koska sinulla ei ole oikeutta olla antamatta heille elämää!

Et nyt varsinaisesti tee oikeutta nimimerkillesi.

Jos ihminen näkee itsensä muunakin kuin vain individualistisena yksilönä, on Jussin pohdinta hyvinkin tavanomaista henkilölle, joka katsoo olevansa osa jotain suurempaa; sukua, kansaa, kulttuuria. Minäkuva voi rakentua enemmin sille, että on joidenkin poika ja on joillekin isä, kuin sille että on vain MINÄMINÄMINÄ.

Joko on kykenemättömyyttä ymmärtää mitä tarkoitettiin, tai sitten mentiin tahalliseen saivarteluun.