2010-03-21 HS MINÄ RAKASTAN J H-a: "Lapset opettavat suvaitsevaisuutta"

[skrabb]

MINÄ RAKASTAN
Palstalla tunnetut ihmiset paljastavat rakkautensa kohteen.

"Lapset opettavat suvaitsevaisuutta"
En voi kuvitella sellaista hirmutekoa, johon en olisi lapseni puolesta valmis, kirjoittaa Jussi Halla-aho.

En ole kovin omaperäinen ihminen. Jos on puhuttava rakastamisesta, puhun lapsistani. Kolme lastani ovat opettaneet minulle paljon rakkaudesta, ihmisistä ja maailmasta.

Eräs näistä asioista on ajan riittävyyden suhteellisuus. Kolme lasta vievät kaiken ajan, mutta muistaakseni aikaa ei tuntunut olevan sen enempää silloinkaan, kun lapsia oli kaksi, yksi tai ei yhtäkään. Ihminen ei siis luultavasti pysty juuri vaikuttamaan käytettävissään olevan ajan määrään, ainoastaan siihen, millä hän sen täyttää.

Haluaisin sanoa terveisiä niille, jotka lykkäävät lasten hankkimista siksi, että juuri nykyisessä elämäntilanteessa niille ei ole aikaa. Ei aikaa tule koskaan olemaan yhtään enempää, ja toisaalta lapset tekevät itselleen tilaa mihin elämäntilanteeseen hyvänsä.

Lapset opettavat suvaitsevaisuutta niin omaa itseä kuin muitakin ihmisiä kohtaan. Tuoreilla vanhemmilla on usein vakaa käsitys siitä, miten he aikovat lapsensa kasvattaa. Varsinkaan he eivät aio toistaa omien vanhempiensa tekemiä virheitä. Sitten he huomaavat uskollisesti toistavansa niitä. Lopulta he antavat sen itselleen anteeksi. Sillä täydellinen vanhemmuus on paitsi mahdotonta myös tarpeetonta.

Lapset opettavat vanhemmilleen, mitä on absoluuttinen, reunaehdoton rakkaus. En usko, että sellaista rakkautta esiintyy missään muussa suhteessa.

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanissa Janne Kivivuori puhui teloitettujen punaisten joukkohaudalla: "Emme voi vaatia äitiä kiroamaan poikaansa sen vuoksi, että hän on ryhtynyt kapinaan, sillä hänen tunteensa on voimakkaampi kuin yhteiskunta ja sen lait."

Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkitunnelmissa toimittajat ja tavalliset kansalaisetkin kävivät murhaajien vanhempien kimppuun ja vaativat näiltä "poikansa kiroamista". Se, että vanhemmat eivät sanoutuneet irti lapsistaan, tulkittiin joillakin tahoilla näiden tekojen puolusteluksi, mistä tietenkään ei ollut kysymys.

Aivan kuten en voi kuvitella sellaista hirmutekoa, johon en olisi lasteni puolesta epäröimättä valmis, en myöskään voi kuvitella sellaista kauheutta, johon syyllistymällä lapseni lakkaisivat olemasta lapsiani.

En tiedä, voiko elämällä olla joitakin muitakin tarkoituksia, mutta lapset ainakin tarjoavat sellaisen. Tärkein, oikeastaan ainoa tärkeä, tehtäväni on olla heille niin hyvä vanhempi kuin osaan, koska se, millaisen lapsuuden heille annan, jättää jälkensä heidän loppuelämäänsä ja heidän lastensa elämään. Millään muulla, mitä teen tai jätän tekemättä, ei ole samanlaisia, hamaan tulevaisuuteen ulottuvia vaikutuksia.

Lapset kertovat minulle paikkani maailmankaikkeudessa. Olen yksi lenkki loputtomassa ketjussa, joka tulee jostakin aikojen alkuhämäristä. Olen samaan aikaan äärettömän pieni ja äärettömän tärkeä. Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?


Kirjoittaja on helsinkiläinen kielitieteilijä ja perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu.

http://www.hs.fi/verkkolehti/sunnuntai/artikkeli/Lapset+opettavat+suvaitsevaisuutta/1135254851250

Artikkelin ohessa on todella hyvä ja symppis kuva JH-a:sta!

[suomelle]

Valitettavasti HS jälleen jätti tuolla maksullisella digillä miljoona ihmistä siihen ryhmään jotka eivät juttua näe.

Tätä, 'kyllä me kirjoitetaan ihan kaikesta' -harhautusta, on näköjään alettu käyttämään yhä useammin, silloin kun kyseessä on mamukriittisten kirjoitukset.

[Jussi Halla-aho]

Valitettavasti HS jälleen jätti tuolla maksullisella digillä miljoona ihmistä siihen ryhmään jotka eivät juttua näe.

Tätä, 'kyllä me kirjoitetaan ihan kaikesta' -harhautusta, on näköjään alettu käyttämään yhä useammin, silloin kun kyseessä on mamukriittisten kirjoitukset.

Ei nyt valiteta. Ei noita sunnuntaisivujen human interest -juttuja ole koskaan maksuttomilla verkkosivuilla.

[Juha Päivärinta]

Valitettavasti HS jälleen jätti tuolla maksullisella digillä miljoona ihmistä siihen ryhmään jotka eivät juttua näe.

Tätä, 'kyllä me kirjoitetaan ihan kaikesta' -harhautusta, on näköjään alettu käyttämään yhä useammin, silloin kun kyseessä on mamukriittisten kirjoitukset.

Ei nyt valiteta. Ei noita sunnuntaisivujen human interest -juttuja ole koskaan maksuttomilla verkkosivuilla.

Todella hieno kirjoitus. Oli pakko mennä katsomaan nukkuvaa poikaa ja tuli melkein tippa linssiin.

[Ernst]

Ottakaa aina välillä ilmainen annos Hesaria. Kampanjoivat ja antavat digilehden + paperilehden viikoksi.

[Mika]

Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?

Sympaattinen kirjoitus, joka päättyy kummalliseen ja yksisilmäiseen näkemykseen. Suomessa on hyvin paljon lapsettomuudesta kärsiviä pareja, ja ihmisiä, jotka jostain muusta syystä jäävät lapsettomiksi. 

[suomelle]

Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?

Sympaattinen kirjoitus, joka päättyy kummalliseen ja yksisilmäiseen näkemykseen. Suomessa on hyvin paljon lapsettomuudesta kärsiviä pareja, ja ihmisiä, jotka jostain muusta syystä jäävät lapsettomiksi. 

Totta. Tuo olisi varmaan pitänyt ymmärtää jättää sanomatta.

Tunnen monia ja olen nähnyt kuinka heihin sattuu. Oma vanhin poikani on muuten ns. koeputkilapsi, niitä ensimmäisiä Suomessa.
Ongelma ei siis ollut/ole minussa, ja yleisemminkin, naisilla on kokeiltu jos jonkinlaisia 'ehkäisymenetelmiä' (mm. kuparikierukka), joiden on myöhemmin havaittu olleen tuhoisia tulevaisuuden perheenrakentamiselle.

[rähmis]

Artikkelin ohessa on todella hyvä ja symppis kuva JH-a:sta!

(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135254851248.jpeg)
Tohtori Viha

[Uljanov]

Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?

Sympaattinen kirjoitus, joka päättyy kummalliseen ja yksisilmäiseen näkemykseen. Suomessa on hyvin paljon lapsettomuudesta kärsiviä pareja, ja ihmisiä, jotka jostain muusta syystä jäävät lapsettomiksi. 

Totta. Tuo olisi varmaan pitänyt ymmärtää jättää sanomatta.

Tunnen monia ja olen nähnyt kuinka heihin sattuu. Oma vanhin poikani on muuten ns. koeputkilapsi, niitä ensimmäisiä Suomessa.
Ongelma ei siis ollut/ole minussa, ja yleisemminkin, naisilla on kokeiltu jos jonkinlaisia 'ehkäisymenetelmiä' (mm. kuparikierukka), joiden on myöhemmin havaittu olleen tuhoisia tulevaisuuden perheenrakentamiselle.

Toisaalta JH-a:n tyyliin ei ole ennenkään kuulunut jättää näkemyksiään (johon tässäkin tapauksessa on varsi helppo yhtyä) sanomatta, vaikka niistä joku saattaisi pahoittaa mielensä.

Sitä en kyllä ymmärrä, miten joku voisi tuosta loukkaantua. En osaa nähdä tuota hyökkäyksenä lapsettomia vastaan.

[M.E]

Totta. Tuo olisi varmaan pitänyt ymmärtää jättää sanomatta.

Tunnen monia ja olen nähnyt kuinka heihin sattuu. Oma vanhin poikani on muuten ns. koeputkilapsi, niitä ensimmäisiä Suomessa.
Ongelma ei siis ollut/ole minussa, ja yleisemminkin, naisilla on kokeiltu jos jonkinlaisia 'ehkäisymenetelmiä' (mm. kuparikierukka), joiden on myöhemmin havaittu olleen tuhoisia tulevaisuuden perheenrakentamiselle.

Aina joku jaksaa valittaa, sanoi Jussi mitä hyvänsä. Kyseessä oli henkilön subjektiivinen arvelu asiasta, ei ex cathedrana lausuttu opinkappale, joka sitoo jokaista tekstin lukijaa.

Eikö teillä ole parempaa tekemistä kuin tuollainen ammattiloukkaantuminen?

[suomelle]

Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?

Sympaattinen kirjoitus, joka päättyy kummalliseen ja yksisilmäiseen näkemykseen. Suomessa on hyvin paljon lapsettomuudesta kärsiviä pareja, ja ihmisiä, jotka jostain muusta syystä jäävät lapsettomiksi. 

Totta. Tuo olisi varmaan pitänyt ymmärtää jättää sanomatta.

Tunnen monia ja olen nähnyt kuinka heihin sattuu. Oma vanhin poikani on muuten ns. koeputkilapsi, niitä ensimmäisiä Suomessa.
Ongelma ei siis ollut/ole minussa, ja yleisemminkin, naisilla on kokeiltu jos jonkinlaisia 'ehkäisymenetelmiä' (mm. kuparikierukka), joiden on myöhemmin havaittu olleen tuhoisia tulevaisuuden perheenrakentamiselle.

Toisaalta JH-a:n tyyliin ei ole ennenkään kuulunut jättää näkemyksiään (johon tässäkin tapauksessa on varsi helppo yhtyä) sanomatta, vaikka niistä joku saattaisi pahoittaa mielensä.

Sitä en kyllä ymmärrä, miten joku voisi tuosta loukkaantua. En osaa nähdä tuota hyökkäyksenä lapsettomia vastaan.

Ne (Noin joka kuudes hedelmällisessä iässä oleva pari kohtaa tahatonta lapsettomuutta - VL) joilla ei ole valinnanmahdollisuutta, eivät varmasti voi käsittää toimivansa oikeudettomasti.

Heidän ja aikanaan oman perheeni onneksi erinomaisia hoitokeinoja on jo olemassa.
(Noin 80 % hoitoon tulevista lapsettomista saa käytettävissä olevien hoitojen avulla toivomansa lapsen. - VL)

[Juha Päivärinta]

Totta. Tuo olisi varmaan pitänyt ymmärtää jättää sanomatta.

Tunnen monia ja olen nähnyt kuinka heihin sattuu. Oma vanhin poikani on muuten ns. koeputkilapsi, niitä ensimmäisiä Suomessa.
Ongelma ei siis ollut/ole minussa, ja yleisemminkin, naisilla on kokeiltu jos jonkinlaisia 'ehkäisymenetelmiä' (mm. kuparikierukka), joiden on myöhemmin havaittu olleen tuhoisia tulevaisuuden perheenrakentamiselle.

Aina joku jaksaa valittaa, sanoi Jussi mitä hyvänsä. Kyseessä oli henkilön subjektiivinen arvelu asiasta, ei ex cathedrana lausuttu opinkappale, joka sitoo jokaista tekstin lukijaa.

Eikö teillä ole parempaa tekemistä kuin tuollainen ammattiloukkaantuminen?

Onneksi sinä sanoit tuon. Tässäkin ketjussa on kaksi ammattiloukkaantujaa. Hieno termi muuten. Täytyy ihan rehellisesti kertoa, että te olette säälittäviä.

[suomelle]

Aina joku jaksaa valittaa, sanoi Jussi mitä hyvänsä. Kyseessä oli henkilön subjektiivinen arvelu asiasta, ei ex cathedrana lausuttu opinkappale, joka sitoo jokaista tekstin lukijaa.

Eikö teillä ole parempaa tekemistä kuin tuollainen ammattiloukkaantuminen?

Onneksi sinä sanoit tuon. Tässäkin ketjussa on kaksi ammattiloukkaantujaa. Hieno termi muuten. Täytyy ihan rehellisesti kertoa, että te olette säälittäviä.

Jos nyt sitten minä olen toinen noista kahdesta, niin en mielestäni ottanut asiaa puheeksi, vaan esitin vain oman mielipiteeni jonkun toisen mielipiteeseen, ja siitä juttu pääsi hieman ryöpsähtämään.

Itse pääitsekään ei kuitenkaan voi olla se, jonka sanomisia ei voisi arvostella. Vai miten se sanan-/sanomisen vapaus nyt täällä menikään.

Ugh, olen puhunut ja asia kohdaltani loppuunkäsitelty.

mod: tiesitkö muuten, että sääli on sairautta ja merellä rikos

[Juha Päivärinta]

Jos nyt sitten minä olen toinen noista kahdesta, niin en mielestäni ottanut asiaa puheeksi, vaan esitin vain oman mielipiteeni jonkun toisen mielipiteeseen, ja siitä juttu pääsi hieman ryöpsähtämään.

Itse pääitsekään ei kuitenkaan voi olla se, jonka sanomisia ei voisi arvostella. Vai miten se sanan-/sanomisen vapaus nyt täällä menikään.

Ugh, olen puhunut ja asia kohdaltani loppuunkäsitelty.

Missasit pointin, mutta ei se mitään. Jatketaan tästä.

[Hessu]

Jussi kirjoittaa syvällisesti ja kauniisti asiasta, jonka toivoisin olevan kaikille ihmisille itsestäänselvyys. Olen itse puhunut puhumasta päästyäni monessa eri tilanteessa ja monien vanhempien kanssa kodin ja perheen merkityksestä. Joidenkin mielestä joskus ehkä liiankin innokkaasti.

Lapsi saa kotoaan eväät tähän elämään. Kaikki mitä vanhemmat tekevät lasten nähden, tarttuu riittävän usein toistuessaan muodossa tai toisessa lapsen mieleen. Joissain asioissa riittää jopa yksi kerta.

Kukaan ei ole täydellinen kasvattaja, ei sellaista olekaan, aivan kuten kirjoituksesta saa lukea. Toivon, että jokainen vanhempi ymmärtää oman merkityksensä, mutta ei kuitenkaan aseta itselleen liikaa vaatimuksia eikä aseta niitä lapselleenkaan.
Se ei tarkoita sitä, etteikö kannata "kasvattaa". Kasvatus on yksinkertainen juttu. Sinä olet malli, lapsi oppii sinun kauttasi, matkimalla. Hyvä "kasvattaja" tietää tämän ja elää sen mukaisesti. Lapsi oppii teoista ja tekemällä. Puheet ja teot eivät saisi olla koskaan ristiriidassa lasten suhteen. Kasvatus, jossa sanotaan toista ja tehdään päinvastoin, ei kanna hedelmää. Samoin kasvatus, jossa vastuu ja velvollisuus jätetään lähes yksinomaan yhteiskunnan tehtäväksi, johtaa usein huonoon lopputulokseen.

Olen verrannut kasvatusta hiekkalaatikkoon. Lapsi leikkii siellä turvallisesti isän, äidin tai muun rakkaan seuratessa laatikon reunalta lapsen tekemistä osallistuen välillä tämän puuhiin.
Hiekkalaatikossa on reunat, jotta hiekka ei valuisi pois eikä lapsi karkaisi muualle. Samalla tavoin koti asettaa lapselle rajat, jotta tämän olisi turvallista astua maailmaan sitten, kun se aika tulee.
Hiekkalaatikosta valuu välillä hiekkaa reunan yli ja saattaa se lapsikin sieltä silmän välttäessä pyrkiä karkaamaan. Aikuisen tehtävä on nostaa lapsi takaisin laatikkoon, jos arvelee lapsen kehitysvaiheen tai turvallisuuden niin vaativan. Aikuisen on myös huolehdittava, ettei kaikki hiekka joudu laatikon ulkopuolelle.
Hiekkalaatikolla lapsi saa myös useasti ensimmäiset henkilökohtaiset kontaktinsa muihin lapsiin. Kodin lisäksi hiekkalaatikolla voi olla sosiaalinen merkitys ja kasvattajat ovat vastuussa siitä, että hiekkalaatikollakin säilyy oikeudenmukaisuus.

Tarkoittamani hiekkalaatikko ei välttämättä ole hiekkalaatikko, se voi olla mikä tahansa tila tai tilanne. Hiekkalaatikko on konkreettinen vertaus monelle abstraktille asialle.

Rajat ovat osoitus rakkaudesta, niin paradoksaaliselta kuin se saattaa monesta tuntuakin. Rajaton kasvatus kertoo jostain aivan muusta, välinpitämättömyydestä ja vastuuttomuudesta. Rajat luovat lapselle viitekehyksen, jonka avulla hän saa itselleen turvallisen kasvupohjan. Rajat antavat turvallisuuden ja luottamuksen tunteen lapsen elämään. Rajat antavat eväät pärjätä maailmassa muiden joukossa. Rajat eivät kuitenkaan saa olla lapsen kehityksen ja opettavaisen uteliaisuuden esteenä.

Kasvattakaa rakkaudella, joka sisältää rajoja, hellyyttä ja huolenpitoa. Mitään muuta ei tarvita. Lapsissa teillä on elämän kultakimpaleet käsissänne. Pitäkää niistä hyvä huoli muistaen kuitenkin, että kasvatus ei anna suurinta palkintoaan heti vaan vasta vuosien päästä. Huomaatte tämän kiitoksen viimeistään sitten, kun lapsenne kasvavat pois kodin lämpimästä ilmapiiristä.

Omat lapset ovat useimmille rakkain asia, mitä ihmisellä on. Joskus käy niin, että sen ymmärtämiseen menee pitkä aika. Toiset ymmärtävät tämän jo aivan alussa. Juuri näin on tapahtunut Jussin kohdalla. Toivotaan Jussin esimerkin antavan voimaa myös niille, jotka tuntevat välillä uupumusta omassa kasvattajan roolissaan.
Jussin kirjoitus oli herkkä ja koskettava. Herkkänä ihmisenä silmät kostuivat sen luettuani. Mutta sehän on sallittua, kunhan ei aivan itkuun pillahda? Lukija voi tulkita edellisen lauseen kuten haluaa.

Tämä kirjoitus on tarkoitettu kaikella rakkaudella erityisesti omalle pojalleni.

[Zngr]

Tuo juttu oli

[uberteeni]

Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?

Sympaattinen kirjoitus, joka päättyy kummalliseen ja yksisilmäiseen näkemykseen. Suomessa on hyvin paljon lapsettomuudesta kärsiviä pareja, ja ihmisiä, jotka jostain muusta syystä jäävät lapsettomiksi. 

Itseäni tuo ei häirinnyt, vaikka jokin ketju onkin pättynyt minuun. Ajattelen asiaa siten, että suomalaiset ovat kuin rehevä puu. Ei kaikki oksat kasva puissakaan loputtomasti, vaan ne päätyvät oksan päähän, muutoinhan puita ei voisi olla. Oksien päiden tehtävänä on kuitenkin yhteyttää ja tuottaa energiaa juuriin, joista se nousee vielä kasvaviin oksiin.

Pidin Halla-ahoa filosofina ajattelijana, mutta erehdyin. Älä ala pullistelemaan sillä, että sulla on lapsia; Sinä et ole millään tavoin itsessäsi ansiollinen siihen.

[Eino P. Keravalta]

Ihmisessä elää erittäin vahvana halu suojella lastaan. Kuten Jussi sanoi, vanhempi voi olla valmis vaikkapa hirmutekoihin lapsensa suojelemiseksi. Onneksi tuollaiset tilanteet ovat lähinnä teoreettisia, eikä lastemme puolesta tarvitse yleensä vuodattaa verta. Monikulttuurisuus kuitenkin on uhka, joka ehkä enemmän kuin mikään muu uhkaa lastemme tulevaisuutta. Sitä vastaan on vaikea taistella, sillä kyseessä ei ole selkeä, ajallisesti ja paikallisesti rajattu kohde, kuten pedofiili, joka yrittää repiä lapsen sylistämme autoonsa. Monikulttuurisuus etenee hitaasti vuosikymmenien mittaan, rapauttaa yhteiskuntaa ja vähittäin ulottaa lonkeronsa  arkielämäämme, talouteen, politiikkaan, lainkäyttöön, turvallisuuteen ja sosiaaliseen elämään sekä arvoihin. Jos kehitys saa jatkua tällaisena, tuloksena on kehitysmaaksi luisuva etnohelvetti, jossa varsinkaan tyttölapset eivät ole turvassa. Miten suojella lasta tällaiselta?

PS: haluaisin nähdä sen aseistakieltäytyjän, joka aseeseen tarttumalla voisi estää lapsensa joutumasta pedofiiliringin vangiksi, mutta ei sitä tee..

[suomelle]

PS: haluaisin nähdä sen aseistakieltäytyjän, joka aseeseen tarttumalla voisi estää lapsensa joutumasta pedofiiliringinn vangiksi, mutta ei sitä tee..

Olen kysynyt tuota todellisessa elämässä usein, enkä kertaakaan ole saanut siihen mitään varsinaista vastausta.

[Pandalous]

Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?

Sympaattinen kirjoitus, joka päättyy kummalliseen ja yksisilmäiseen näkemykseen. Suomessa on hyvin paljon lapsettomuudesta kärsiviä pareja, ja ihmisiä, jotka jostain muusta syystä jäävät lapsettomiksi. 

Itseäni tuo ei häirinnyt, vaikka jokin ketju onkin pättynyt minuun. Ajattelen asiaa siten, että suomalaiset ovat kuin rehevä puu. Ei kaikki oksat kasva puissakaan loputtomasti, vaan ne päätyvät oksan päähän, muutoinhan puita ei voisi olla. Oksien päiden tehtävänä on kuitenkin yhteyttää ja tuottaa energiaa juuriin, joista se nousee vielä kasvaviin oksiin.

Pidin Halla-ahoa filosofina ajattelijana, mutta erehdyin. Älä ala pullistelemaan sillä, että sulla on lapsia; Sinä et ole millään tavoin itsessäsi ansiollinen siihen.

No, että saadaan puolesta js vastaan asettelua, ni avaanpa oman sanaisen arkkuni. Ihmiset tuntuvat ottavan kovin "tosissaan" tuon Jussin loppulausuman. Eihän tuossa keskustella mistään muusta kuin elämänarvoista ja millaisena niitä pitää? Se, että joku lapsettomuudesta kärsivä, pitää tuota hyökkäyksenä itseään kohtaan edes jollain tasolla on tosi outoa. Ja varsinkin sellainen, joka ei kärsi lapsettomuudesta itse, ja pitää uota hyökkäyksenä lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan, on vielä oudompaa.

Jos Jussi tuntee lapset niin tärkeinä asioina, että kummaksuu lapsien tekemättä jättämistä tarkoituksella. Ei se tarkoita, että hän pitäisi näitäkään ihmisiä huonompina, vaan sellaisina joiden elämänarvot on erilaiset. JA lienee kysymysmerkki siellä lopussa vittaakin siihen, että kyseenalaistetaan se, onko muidenkin elämänarvot samanlaiset.

Mikäli lapset on tärkeintä maailmassa, niin en näe mitään syytä, miksei pullistelis lapsistaan. Moni on häpeilemättä ylpeä erilaisista asioista. Mielestäni lapset on paljon parempi ylpeilyn aihe, kuin esim. raha tai joku muu materialistinen näkemys

[Embo]

Hyvä juttu, hyvä kuva, hyviä ajatuksia. Itse ajattelen hyvin pitkälti samalla tavalla Jussin kanssa, ja uskon, että erittäin moni muukin vanhempi ajattelee niin.

Arvo Ylppö sanoi joskus, että "Lapsi tuo ilon". Se on totta. Lapsi tuo tietysti myös huolen ja murheen, mutta iloa on enemmän.

[Muuttohaukka]

Eihän nyt aina ja aina ja aina pidä ottaa kaikkia asioita niin filosofisen näkemyksen takaa.
On olemassa myös aivan tavallisen ihmisen, isän, äidin, lapsen ajatuksia. Tämä oli isän ajatus.
Nämä ajatukset sitten julkaistiin hieman suuremmasa verkkoyhteisössä.
Eihän tässä oltu haettukaan mitään suuren suurta, ennen kirjoittamatonta uutta ajatussuuntaa. Tässä oli puettu sanoiksi meidän ajatuksia ja tunneta siitä, mitä omaa lasta kohtaan tuntee ja oman vanhemmuuden mietteitä.

Jos alkaa loukkaantua, niin sopii aloittaa se heti ja sitä voi jatkaa ikuisuuksiin. Aina löytyy joku kohta, joka e nyt juuri sovi minulle ja minun maailmaani. Siispä loukkaannun ja voin jatkaa loukkaantumistani lukemalla kaiken mahdollisen ja etsiä sieltä lisää sopivia loukkaantumiskohteita.
Lapsettomuus on varmasti kipeä asia, mutta ei sitä yhden yksittäisen ihmisen henkilökohtainen mietelmä suurenna, eikä myöskään voi pienentää.

Kuri on vanha karjalainen sana, joka tarkoittaa aitausta, jota pitkin karja tuotiin turvallisesti laitumelta takaisin navettaan. Siinä on rajat, ettei pääse tapahtumaan vahinkoa.
Lapsemme tarvitsevat kuria, siis rajoja elämän turvalliseen läpikulkemiseen. Alkuperäinen sana ei tarkoita väkivaltaa, enkä sitä tarkoita minäkään.
Elokuvassa Sofien valinta on hirvittävin tilanne, johon voisi kuvitella joutuvansa: valita toinen ja jättää toinen.
Olen usein ajatellut, että olisin valmis tappamaan sen rattijuopon, joka tappaisi lapseni tai tappamaan sen, joka tappaisi omani. Todelisuus on sitten toista, mutta ajatustasolla  näin.
Voi ajatella, että onneksi sekä Jokelan että Kauhajoen molemmat tekijät kuolivat itsekin.

[prestionat]

En voi kuvitella sellaista hirmutekoa, johon en olisi lapseni puolesta valmis, kirjoittaa Jussi Halla-aho

Kohta kyllä joku sanoo, että Jussilla on taas väkivaltafantasioita ja päättelee, että hän on lastensa vuoksi valmis sarja-, joukko- ja kansanmurhiin. Ei hyvä hommalle.

[foobar]

Kukakohan haluaa voittaa suvaitsevaiston röyhkeyskilpailun ja muistuttaa ensimmäisenä omien lapsien rakastamisen olevan törkeää nepotismia jolla yritetään vaan peitellä pahinta kaikista, ts. varsinaisen suvaitsevaisuuden vähäisyyttä. "Sinun lapsesi eivät ole sinun", mutta vielä perverssimmin käänteisesti...

Sehän se monikulttuuriuskon suurin palkinto on kaikesta päätellen: mahdollisuus nähdä kuinka vääräuskoisilta riistetään usko siihen että he voisivat kokea onnea missään mikä on heille oikeasti arvokasta. Toisten lasten elämän institutionaalisoitua terroria (sänkyepisodit jne) musertavampaa tapaa on vaikea keksiä.

Odotan sitä päivää kun maailmanparantajat alkavat kunnioittamaan myös niiden mielipiteiden esittäjien ihmisarvoa joiden mielipiteet eivät suoraan palvele heidän tavoitteitaan. En kuitenkaan pidättele hengitystäni.

[escobar]

Lapsia en "omista", mutta olen aina pitänyt oksettavana tuota kuinka vanhemmat kohtelevat omia kullannuppujaan eri säännöillä kuin muita ihmisiä (vaikka tiedänkin mistä se johtuu). "Eihän se meidän Pertti voi sellaista tehdä" etc.

[jopparai]

PS: haluaisin nähdä sen aseistakieltäytyjän, joka aseeseen tarttumalla voisi estää lapsensa joutumasta pedofiiliringinn vangiksi, mutta ei sitä tee..

Olen kysynyt tuota todellisessa elämässä usein, enkä kertaakaan ole saanut siihen mitään varsinaista vastausta.

Suomessa kun ollan lopputulos olisi kuitenkin, että isä joutuisi vankilaan ja pedofiilirenkaalle kunnon korvaus ja sitten lasta ei suojelisi kukaan.

Tottapuhuen, en usko edes asiestakieltäytyjän jättävän aseenkäyttöä, jos se olisi viimeinen keino.

[pelle12]

 Halla-aho kysyy onko kenelläkään oikeutta katkaista sukupolvien ketjua?
Kyllä on. Jotkut tekevät sen jopa vapaaehtoisesti. Toteuttavat sitä hyvin pientä eroa, joka on ihmisen ja muiden kädellisten välillä. Ihminen on (toki hyvin rajoitetusti) neinsagenkönner eli kykenevä sanomaan ei vieteilleen. Olisi koko maapallon kannalta hyvinkin tärkeää, että yhä useampi käyttäisi tuota ei-vaihtoehtoa. Valitettavasti maapallo on vielä täynnä kulttuureja, joissa suuri lapsiluku on itse asiassa jonkinlainen statussymboli (etenkin miehelle).

[Hommelitäti]

Jos olisin valinnut toisin, kymmenien, satojen ja tuhansien sukupolvien ketju olisi katkennut minuun. Olisiko minulla ollut oikeutta siihen? Onko kenelläkään?

Sympaattinen kirjoitus, joka päättyy kummalliseen ja yksisilmäiseen näkemykseen. Suomessa on hyvin paljon lapsettomuudesta kärsiviä pareja, ja ihmisiä, jotka jostain muusta syystä jäävät lapsettomiksi. 

Kirjoittajalla on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta ymmärrän kyllä hyvin jos se loukkaa tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä.
Lasten hankkiminen on normi. On helpompi kysyä pariskunnalta: Miksei teillä jo ole jälkikasvua? kuin Miksi olette hankkineet jälkikasvua? (vaikka joissakin tapauksissa jälkimmäinenkin kysymys olisi paikallaan).

Tunnen muutamia tarkoituksellisesti lapsettomia pariskuntia, ja olen kolmen lapsen äitinä oppinut hyvin paljon käymistämme keskusteluista. He ovat perustelleet valintaansa toisaalta ekologisilla näkökulmilla, mutta myös sillä, että itsetuntemuksensa pohjalta heistä ei olisi perhe-elämään. He ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa tienneet, että heistä ei olisi loputtomiin yövalvomisiin, tunnin välein tapahtuviin imetyksiin, korvatulehduskierteisiin jne. Heidän persoonalleen ei sovi, että joku/jotkut tarvitsevat ja ovat riippuvaisia heistä ainakin seuraavat 20 vuotta. Nämä aikuiset haluavat työpäivän jälkeen heittäytyä sohvalle nokosille tai ottaa viinilasillisen, pari lukiessaan rauhassa päivän lehden.

Minä ymmärrän näiden tarkoituksellisesti lapsettomien kannan. He ovat olleet kaukaa viisaita. Yksikään lapsi ei ansaitse vanhempia, jotka tietävät jo valmiiksi että heistä ei siihen tehtävään ole ja ryhtyvät siihen kuitenkin ulkopuolisten painostuksesta tai velvollisuudentunteesta. Näitä kaukaa viisaita ihmisiä taitaa vain olla valitettavan harvassa. Monesti vanhemmaksi ryhdytään täysin pystymetsästä ja harjoittelu kestää koko vanhemmuuden ja isovanhemmuden ajan. Ns. ruuhkavuosina monelle saattaa tulla mieleen, olisiko sittenkin kannattanut valita toisin. Itse en kadu, mutta tulen kuitenkin muistuttamaan teini-ikäisille lapsilleni: kaikesta ihanuudesta ja rikkaudesta huolimatta vanhemmuus on peruuttamatonta. Olet äiti tai isä elämäsi loppuun asti, iloineen ja suruineen.

[Hagbard]

Tässä pitää ihan ihmetellä, että onko Jussi löytänyt valtamedian kentältä nyt liittolaisen, kun vanha luotettava Hyysäri huipentaa rassisminvastaisen viikkonsa tähän sympaattiseen juttuun pedattuaan sitä ensin julkaisemalla Scripta-kirjoituksen?

Alkoiko kaikki siitä, kun Jussi kehui Pravdan raportointia hottencaustista, vai ovatko nämä oudot petikaverit muhineet pinnan alla jo pidempään?

Tästä näyttää olevan enää pieni askel Vieraskynään tai jopa vakiokolumnistiksi...

[pelle12]

Tässä pitää ihan ihmetellä, että onko Jussi löytänyt valtamedian kentältä nyt liittolaisen, kun vanha luotettava Hyysäri huipentaa rassisminvastaisen viikkonsa tähän sympaattiseen juttuun pedattuaan sitä ensin julkaisemalla Scripta-kirjoituksen?

Alkoiko kaikki siitä, kun Jussi kehui Pravdan raportointia hottencaustista, vai ovatko nämä oudot petikaverit muhineet pinnan alla jo pidempään?

Tästä näyttää olevan enää pieni askel Vieraskynään tai jopa vakiokolumnistiksi...

Mediassahan on se sisäänkirjoitettu logiikka, että ensin nostetaan, sitten lasketaan. Tuo logiikka saattaa päteä myös päinvastoin. Kun tarpeeksi ensin rusikoidaan, alkaa pikkuhiljaa rehabilitointi. Kuka tietää?

Vielä tuosta onko kenenlläkään oikeutta katkaista sukupolvien ketjua. Valitettavasti Suomi ja maailma on täynnä vanhempia, joiden ei olisi koskaan pitänyt ryhtyä vanhemmiksi. Jo pelkästään kasvavat huostaanottoluvut ovat tästä todistuksena.