Bernard Lugan: "Vastauksia 'dekolonisteille' ja islamvasemmistolle" - kirja

[akez]

Saksalaislehdessä on ranskalaisen Afrikka-tutkija Bernard Luganin kirjan esittely. Kirja reagoi "dekolonistien", islamvasemmiston ja nykyajan katumusterroristien touhuihin. Samalla romutetaan nykyaikana itsestäänselvyyksinä pidettyjä myyttejä.

Postkolonialistien tuhotyöt

Junge Freiheit 9.7.2021

Bernard Lugania ei tunneta Saksassa. Yhtään hänen kirjoista ei ole tähän mennessä käännetty, ei edes mittavaa "Afrikan historiaa". Tämä on valitettavaa ja vieläkin valitettavampaa on se, että Lugan on afrikanisti ja kouliintunut alan asiantuntija, joka samalla tarjoaa vastuksen "dekolonisoinnin" nimissä toimivalle rappeuttamisen ideologialle.

Luganin uusin kirja "Pour répondre aux ,,Decoloniaux", aux Islamo-gauchistes et aux Terroristes de la Repentance" (Vastaus "dekolonisteille", islamivasemmistolle ja katumusterroristeille) tarjoaa hienoa ideologiaruodintaa. Kirjan keskipisteessä ovat kaikki ne tekijät, joita olemme saaneet viime aikoina nähdä ja kokea herännäiskörttiläisyyden (wokeness), BLM:n, muistomerkkien kaatamisen, antirasismin ja diversiteetti-propagandan merkeissä. Kaikki nämä ovat seurausta kulttuurisodasta, jolla on 1960-luvulta lähtien ollut ainoastaan yksi tavoite: Kaiken sen hävittäminen, mikä on valkoista, maskuliinista, tai jollakin tavalla peräisin eurooppalaisesta korkeakulttuurista.

Luganin mukaan hyökkäys on menestynyt, koska sen ideologiseksi kärjeksi on nostettu tasa-arvo ja samaan aikaan on tapahtunut merkittävää koulutusekspansiota. Ranskassa lukiosta valmistuvien määrä on nykyään jo yli 80% ja yhä useammalla nuorella on kelpoisuus opiskella yliopistossa, vaikka äly ja tietotaso eivät riitä matemaattisten ja luonnontieteellisten alojen opiskeluun, eikä myöskään maineikkaimpien yliopistojen pääsykokeiden läpäisemiseen. Niinpä nämä tulvivat sitten alempitasoisiin korkeakouluihin, ja niissä ennen kaikkea humanistisiin, sekä yhteiskunta- ja pseudotieteellisiin opintoihin. Näitä ovat mm. "gender" ja "postkolonialismi".

"Kaikki valkoiset pitää kaasuttaa"

Luganin mukaan 10 viime vuoden aikana yli 1 000 henkilöä on suorittanut tutkinnon noissa "oppiaineissa" ja niillä ei pätevöidytä muuhun kuin jonkin vähemmistölobbausryhmän, jatkuvasti kasvavan hoitoteollisuuden tai politisoituneen median tehtäviin. Mikään tuosta ei ole tuottavaa työtä. Tästä johtuu omalta osaltaan yhteiskunnan elättämien "postkolonialistien" korostunut aggressiivisuus, kun he kaikin voimin ja keinoin solvaavat elättäjiään.

Lugan siteeraa aktivisti  Afsa Aksarin lausuntoja ajalta, jolloin tämä toimi Ranskan suurimman opiskelijaliiton UNEF:in varapuheenjohtajana. Aksar: "Kaikki valkoiset on kaasutettava, koko tuo ali[ihmis]rotu" - "Kaikki mitä olen aina sanonut: Valkoiset lopettakaa lisääntyminen" - "Ei mitään sekoittumista valkoisten kanssa" - "Maailma olisi parempi paikka ilman valkoisia".

Sen maltillisempi ei ole myöskään "Parti des Indigènes de la République (PIR)" maahanmuuttajapuolueen puheenjohtajaksi valittu Houria Bouteldja. Hän julistaa poliittisen päätavoitteensa olevan "ainaisen ja gallialaisen Ranskan" tuhoaminen väestönvaihdon avulla; Kyse on "Kirkon vanhimman tyttären, jo kauan valkoisena pysyneen Ranskan väestön korvaamisesta afrikkalaisilla, arabialaisilla, berbereillä, kreoleilla, islamilaisilla ja maan muuttamisesta mustemmaksi".

Ranska teki virheen pitämällä kiinni siirtomaista

Lugan katsoo, että kun tuollaiseen röyhkeyteen ja suunsoittoon ei juurikaan reagoida, niin se johtuu vasemmistointelligentsijan hyväksynnästä ja suosionosoituksista, yleisessä tiedossa olevasta porvariston pelkuruudesta, sananvapautta tukahduttavista erityislaeista ja metodisesti harjoitetusta historian ja todellisuuden väärentämisestä. Ranskan osalta tämä alkaa jo siitä, että yritetään saada kaikki unohtamaan, mikä oli oman kolonialismin alkusyy. Se oli alun perin vasemmiston oma projekti [Jules Ferry, Republican Left (Gauche républicaine)]. He pyrkivät valistuksen ja kehityksen nimissä saattamaan "huonommat rodut" - tämä tarkoitti värillisiä - oikealle tielle. He olivat vakuuttuneita siitä, että se oli "ylivertaisten rotujen oikeus".
(...)

Lihavoinnit mun.

Pitkän aikaa olen jo katsellut, että varsin ovela temppu laitavasemmistolta nostaa ideologiansa kärjeksi tasa-arvo. Se lupaa kaikkea kaunista ja hyvää. Se hajottaa ja hallitsee. Yksilöllisyys korvautuu ryhmäominaisuuksilla. Samalla se kätkee lopullisen päämäärän, joka on yhtä raadollinen kuin aina ennenkin. Käytetyissä menetelmissä tämäkin puoli tulee toki esiin. On sananvastuuta, uuskieltä, "viharikoksia", mediapropagandaa, aivopesua, agitproppia, uusia toteemeja ja epäjumalia, itsevihan kylvöä, pelottelua jne. Ylimpänä prinsiippinä toimii kuitenkin entiseen tapaan laitavasemmiston tärkein instrumentaalinen päämäärä - pakko. Politbyroo päättää puolestasi mitä saat ajatella ja mikä on sinulle hyväksi. Moni tämän maan puolue on jo sisäistänyt hyvin nuo ajatukset ja mennyt kaikesta päätellen jo mukaan kansandemokratiarintaman kelkkaan varsin liukkaista keleistä huolimatta.

[akez]

Referaattia loppujutusta:

- Ranskalaisen kolonialismin isänä voidaan pitää Jules Ferryä (Republican Left), joka 1800-luvun loppuun mennessä oli liittänyt Afrikan alueiden lisäksi myös osan Vietnamia Ranskan imperiumiin. Hän selitti siirtomaiden olevan "hyvä bisnes", mutta jätti mainitsematta, että se on sitä ainoastaan maan kansalaisten kustannuksella.
- Lugan on laskenut tarkkaan sen kuinka suuri kustannuserä siirtomaat olivat Ranskalle. Kyse ei ollut vain investoinneista infrastruktuuriin, koulutukseen, kasvatukseen ja terveydenhoitoon, vaan uudesta talousjärjestyksestä, jossa siirtomaiden tuotteille taattiin menekki, vaikka niiden hinta oli säännöllisesti maailmanmarkkinahintaa korkeampi.
- Samaan aikaa rajoitettiin radikaalisti maahanmuuttoa eurooppalaisista naapurimaista, jotta voitaisiin sulattaa syntymään päässyt ylijäämäväestö, etenkin algerialaiset (seurausta "valkoisesta" lääketieteestä).

- Lugan katsoo, että siirtomaista kiinni pitäminen oli iso virhe ja se raakuus, jolla De Gaulle niistä luopui oli välttämätöntä. Tämä oli Ranskan onni, mutta iso vahinko Pohjois-Afrikan alueelle.
- Luganin mukaan siirtomaista luopuminen oli Afrikan historian kolmas suurkatastrofi. Ensimmäinen niistä oli ilmastomuutos, joka teki lopun "vihreän Saharan ajasta" ensimmäisellä vuosituhannella eaa. Toinen oli islamin voittokulku, joka pitkän tauon jälkeen on taas saanut viime aikoina uutta puhtia. Kolmas oli eurooppalaisten vetäytyminen pois.
- Viimeinen Luganin kohta kuulostaa yllättävimmältä. Lugan käy kuitenkin yksityiskohtaisesti läpi missä tilassa Afrikka oli maiden saadessa itsenäisyyden ja kuinka kyvyttömyys, lyhytnäköisyys, korruptio ja "demografinen itsemurha" hillittömän väestönkasvun seurauksena pyyhki pois kaiken mitä valkoiset olivat rakentaneet.  Esim. Saharan eteläpuolella ei tunnettu ennen eurooppalaisten tuloa pyörää, eikä väkipyörää, ei ollut toimivaa varastointia, ei tuhoeläintorjuntaa, ei kaivonporausmenetelmiä, ja nälkää sekä kulkutauteja pidettiin jumalan langettamina vitsauksina.

- Dekolonistit väittävät, että kolonialismi esti Afrikan omaehtoisen kehityksen. Väite on absurdi, sillä Afrikassa jokainen eriytynyt yhteiskuntajärjestys perustui orjuuteen.
- On myös huomattava, että vain Euroopassa on luovuttu orjuudesta ja sen ulkopuolella siitä luovuttiin ainoastaan siellä missä eurooppalaiset pääsivät valtaan.

- Ranskan presidentti Macron on väittänyt, että kolonialismi oli "rikos ihmisyyttä vastaan". Postkolonialistiset älypäät vuorostaan väittävät, että kyse oli "Auschwitzistä". Luganin mukaan kyse on silloin tietämättömyydestä tai pahantahtoisuudesta.
- Kun nuo väitteet eivät saa aikaan vastalauseita, niin Lugan katsoon sen olevan oman tieteenalansa afrikanistiikan vika. Tämä johtuu samalla myös Lännessä harjoitetusta aivopesusta, jolla on kylvetty itsevihaa ja -inhoa, sekä levitetty käsitystä siirtomaiden ryöstämisestä ja nostettu "jalo villi" epäjumalaksi.

---

Jo tuossa lyhyessä pätkässä paljastuu varsin yllättäviä seikkoja, jotka saavat jauhot suuhun yksipuolisten tarinoiden sepittäjiltä ja propagandisteilta. Näitä näyttää vielä yhdistävän jonkinlainen yhteinen tietämättömyys, yksisilmäisyys ja kyvyttömyys analyyttiseen ajatteluun. Siksi ei sinänsä ole ihme, että ideologia ja se puitteissa operoivat iskulauseet ovat korvanneet oman ajattelun.

Koitan ajanmittaan referoida vielä loputkin jutusta.

[Roope]

Mihin viittaa "katumusterrorismi" vai siihen, että vasemmistolaiset toimijat maahanmuuttotutkijoista lähtien puolustelevat islamistisen terrorismin oikeutusta muslimien vuosisataisella sorrolla?

[akez]

^ Käsitin tuon kohdan niin, että siinä puhuttiin eräiden piirien nykyään harjoittamasta "cancel"-touhusta, jossa milloin kenenkin pitäisi pyydellä anteeksi milloin mitäkin ja noissa puuhissa usein sovelletaan keinoja, jotka eivät juurikaan poikkea terrorismista. Kirjan nimessä puhutaan "Terroristes de la Repentance". Repentance tarkoittaa katumista. Ehkä joku muu termi olisi tässä saattanut olla parempi, mutta se jäi tällä kertaa keksimättä.

[akez]

Tässä vielä referaatti saksalaislehden loppujutusta.

- Luganin kirjan loppuosa tarkastelee Etelä Afrikkaa ja sitä mitä siellä tapahtui apartheidin päättymisen jälkeen.
- Nykyisin Etelä-Afrikka on yksi Afrikan viidestä heikoimmin suoriutuvasta maasta valtavista luonnonvaroistaan huolimatta. Virallisten lukujen mukaan työttömyys on 28% (realistinen luku on 40%). Köyhimpien väestöryhmien reaalitulot ovat puolittuneet. Kolmannes asukkaista elää jatkuvasti valtiollisen avun varassa. BKT on vapaassa pudotuksessa. Maan vaurauden kannalta ratkaiseva kaivosteollisuus on romahtamassa, sillä modernisointiin välttämättä tarvittavia rahoja ei saada koottua mistään.
- Samaan aikaan kaivostyöläiset (ANC:n vannoutuneita kannattajia) ovat poliittisesti yhä radikaalimpia. He vaativat täyttämään ne lupaukset, joita heille annettiin "taistelujen kaudella". He haluavat pysyvää "hyvitystä". Samaa ajaa rotukiintiöillään myös Black Economic Empowerment -hanke, jonka seuraukset yrityksille ovat yhä omituisempia (mm. johtotehtävien kaksoismiehitys, jossa toinen tekee työt ja toinen on valittu kiintiöperusteella).

- Entiseen tapaa toimii enää vain valkoisten hallinnassa yhä oleva maatalous. Jäljelle jääneet maanviljelijät elävät kuitenkin jatkuvan pakkolunastusuhan alla ja lisäksi he eivät saa edes suojaa väkivaltaisia hyökkäyksiä vastaan. Samanlaisen kohtelun kohteeksi joutuvat Etelä-Afrikkaan saapuneen mustat "muukalaiset", jotka joutuvat pogromien ja karkotusten uhreiksi.
- Lugan toteaa maassa vallitsevan "viidakon lait". Etelä-Afrikassa murhataan joka päivä 58 ihmistä. Vuositasolla tämä on 37 murhattua per 100 000 asukasta. Apartheidin päättymisen jälkeen maassa on tapettu yli 500 000 ihmistä. 1,5 miljoonaa on raiskattu ja on tehty 11 miljoonaa väkivaltaista hyökkäystä.

- Buureja avoimesti vihaava Etelä-Afrikan vasemmiston johtohahmo Julius Malema on päätynyt merkittävään havaintoon: "Tilanne Etelä-Afrikassa on pahempi kuin apartheidin aikaan. Ainoa muuttunut asia on, että valkoinen hallitus on vaihdettu mustaksi hallitukseksi."
- Lugan ei näe Etelä-Afrikan ongelmiin olevan mitään ratkaisuja. Etenkin koska jatkuvasti levitetään vaarallista hölynpölyä kolonialismin ajasta ja silloisesta eurooppalaisten roolista. Siksi ei ole enää mitään mahdollisuuksia sälyttää uudelleen valkoisten harteille "valkoisen miehen taakkaa" ("the white man's burden", Rudyard Kipling).

---

Tuonneko Afrikkaan me kylvämme vielä joka vuosi yli miljardi euroa "kehitysapuna"? Sillähän ei elä paksusti muut, kuin kaikki välistävetäjät alkaen suomalaisista kepa-hemmoista ja muusta kehitysaputeollisuudesta. Kyse näyttää olevan samanlaisesta toiminnasta kuin se, mitä nähtiin Puolassa kommunistiaikaan, jolloin kansalaisten suunnalta aiheutuneen suuren paineen takia maahan tilattiin lopulta laivalastillinen sitruunoita Kuubasta. Kommunistimedia alkoi välittömästi ylistää johtoa ja järjestelmää tämän uuden mainion kommunistisen edistysaskeleen johdosta. Mediassa alettiin jo laskea päiviä kun sitruunat saapuisivat maahan ja kauppohin.

Reaalitodellisuus osoittautui kuitenkin karuksi. Varastelu alkoi jo merellä laivan kapteenin ja henkilökunnan toimesta. Kun laiva saapui satamaan mukaan varasteluun liittyivät näiden kaverit ja sukulaiset. Parhaat menivät jo silloin päältä. Media pääsi kuitenkin jo julistamaan ilosanomaa ja kertomaan kuinka monen viikon kuluttua kauan hartaasti odotetut sitruunat olisivat jo kaupoissa. Samaan aikaan varastelu jatkui lastinpurkajien toimesta. Sitten vuorossa oli kuljetusporras ja "tukkukauppa". Lopuksi varasteluun mukaan liittyi kauppaväki. Voi arvata mitä jäi jäljelle ja mitä mahtoi ajatella se tavallinen puolalainen, joka pitkän jonottamisen jälkeen ehti ensimmäisten joukossa (muut jäivät ilman) saada sen sitruunaa jotenkin vielä kenties muistuttavan kapineen käteensä?

Aivan samoin tapahtuu "kehitysavun" kanssa. Se on havaittu jo useaan otteeseen. Tuloksia ei synny. Laitavasemmisto vaatii silti yhä enemmän yhteisiä varoja tähän. Se taas johtunee siitä, että heidän oma sakkinsa on kaikissa väliportaissa parhaissa asemissa vajuuttamassa noita rahoja omaan taskuunsa. Sillä ei sitten enää väliä, vaikka gepardihattu pistäisi loput taskuunsa. Omat tienestit tuli jo hoidettua.

[Aimo Räkä]

- Buureja avoimesti vihaava Etelä-Afrikan vasemmiston johtohahmo Julius Malema on päätynyt merkittävään havaintoon: "Tilanne Etelä-Afrikassa on pahempi kuin apartheidin aikaan. Ainoa muuttunut asia on, että valkoinen hallitus on vaihdettu mustaksi hallitukseksi."

Hyvä Julius. Yhdistä pisteet. Pystyt siihen. Taistele kuin vutkelma.

[Talvetar]

Saksalaislehdessä on ranskalaisen Afrikka-tutkija Bernard Luganin kirjan esittely. Kirja reagoi "dekolonistien", islamvasemmiston ja nykyajan katumusterroristien touhuihin. Samalla romutetaan nykyaikana itsestäänselvyyksinä pidettyjä myyttejä.

Postkolonialistien tuhotyöt

Junge Freiheit 9.7.2021

Bernard Lugania ei tunneta Saksassa. Yhtään hänen kirjoista ei ole tähän mennessä käännetty, ei edes mittavaa "Afrikan historiaa". Tämä on valitettavaa ja vieläkin valitettavampaa on se, että Lugan on afrikanisti ja kouliintunut alan asiantuntija, joka samalla tarjoaa vastuksen "dekolonisoinnin" nimissä toimivalle rappeuttamisen ideologialle.

Luganin uusin kirja "Pour répondre aux ,,Decoloniaux", aux Islamo-gauchistes et aux Terroristes de la Repentance" (Vastaus "dekolonisteille", islamivasemmistolle ja katumusterroristeille) tarjoaa hienoa ideologiaruodintaa. Kirjan keskipisteessä ovat kaikki ne tekijät, joita olemme saaneet viime aikoina nähdä ja kokea herännäiskörttiläisyyden (wokeness), BLM:n, muistomerkkien kaatamisen, antirasismin ja diversiteetti-propagandan merkeissä. Kaikki nämä ovat seurausta kulttuurisodasta, jolla on 1960-luvulta lähtien ollut ainoastaan yksi tavoite: Kaiken sen hävittäminen, mikä on valkoista, maskuliinista, tai jollakin tavalla peräisin eurooppalaisesta korkeakulttuurista.

Luganin mukaan hyökkäys on menestynyt, koska sen ideologiseksi kärjeksi on nostettu tasa-arvo ja samaan aikaan on tapahtunut merkittävää koulutusekspansiota. Ranskassa lukiosta valmistuvien määrä on nykyään jo yli 80% ja yhä useammalla nuorella on kelpoisuus opiskella yliopistossa, vaikka äly ja tietotaso eivät riitä matemaattisten ja luonnontieteellisten alojen opiskeluun, eikä myöskään maineikkaimpien yliopistojen pääsykokeiden läpäisemiseen. Niinpä nämä tulvivat sitten alempitasoisiin korkeakouluihin, ja niissä ennen kaikkea humanistisiin, sekä yhteiskunta- ja pseudotieteellisiin opintoihin. Näitä ovat mm. "gender" ja "postkolonialismi".

"Kaikki valkoiset pitää kaasuttaa"

Luganin mukaan 10 viime vuoden aikana yli 1 000 henkilöä on suorittanut tutkinnon noissa "oppiaineissa" ja niillä ei pätevöidytä muuhun kuin jonkin vähemmistölobbausryhmän, jatkuvasti kasvavan hoitoteollisuuden tai politisoituneen median tehtäviin. Mikään tuosta ei ole tuottavaa työtä. Tästä johtuu omalta osaltaan yhteiskunnan elättämien "postkolonialistien" korostunut aggressiivisuus, kun he kaikin voimin ja keinoin solvaavat elättäjiään.

Lugan siteeraa aktivisti  Afsa Aksarin lausuntoja ajalta, jolloin tämä toimi Ranskan suurimman opiskelijaliiton UNEF:in varapuheenjohtajana. Aksar: "Kaikki valkoiset on kaasutettava, koko tuo ali[ihmis]rotu" - "Kaikki mitä olen aina sanonut: Valkoiset lopettakaa lisääntyminen" - "Ei mitään sekoittumista valkoisten kanssa" - "Maailma olisi parempi paikka ilman valkoisia".

Sen maltillisempi ei ole myöskään "Parti des Indigènes de la République (PIR)" maahanmuuttajapuolueen puheenjohtajaksi valittu Houria Bouteldja. Hän julistaa poliittisen päätavoitteensa olevan "ainaisen ja gallialaisen Ranskan" tuhoaminen väestönvaihdon avulla; Kyse on "Kirkon vanhimman tyttären, jo kauan valkoisena pysyneen Ranskan väestön korvaamisesta afrikkalaisilla, arabialaisilla, berbereillä, kreoleilla, islamilaisilla ja maan muuttamisesta mustemmaksi".

Ranska teki virheen pitämällä kiinni siirtomaista

Lugan katsoo, että kun tuollaiseen röyhkeyteen ja suunsoittoon ei juurikaan reagoida, niin se johtuu vasemmistointelligentsijan hyväksynnästä ja suosionosoituksista, yleisessä tiedossa olevasta porvariston pelkuruudesta, sananvapautta tukahduttavista erityislaeista ja metodisesti harjoitetusta historian ja todellisuuden väärentämisestä. Ranskan osalta tämä alkaa jo siitä, että yritetään saada kaikki unohtamaan, mikä oli oman kolonialismin alkusyy. Se oli alun perin vasemmiston oma projekti [Jules Ferry, Republican Left (Gauche républicaine)]. He pyrkivät valistuksen ja kehityksen nimissä saattamaan "huonommat rodut" - tämä tarkoitti värillisiä - oikealle tielle. He olivat vakuuttuneita siitä, että se oli "ylivertaisten rotujen oikeus".
(...)

Lihavoinnit mun.

Pitkän aikaa olen jo katsellut, että varsin ovela temppu laitavasemmistolta nostaa ideologiansa kärjeksi tasa-arvo. Se lupaa kaikkea kaunista ja hyvää. Se hajottaa ja hallitsee. Yksilöllisyys korvautuu ryhmäominaisuuksilla. Samalla se kätkee lopullisen päämäärän, joka on yhtä raadollinen kuin aina ennenkin. Käytetyissä menetelmissä tämäkin puoli tulee toki esiin. On sananvastuuta, uuskieltä, "viharikoksia", mediapropagandaa, aivopesua, agitproppia, uusia toteemeja ja epäjumalia, itsevihan kylvöä, pelottelua jne. Ylimpänä prinsiippinä toimii kuitenkin entiseen tapaan laitavasemmiston tärkein instrumentaalinen päämäärä - pakko. Politbyroo päättää puolestasi mitä saat ajatella ja mikä on sinulle hyväksi. Moni tämän maan puolue on jo sisäistänyt hyvin nuo ajatukset ja mennyt kaikesta päätellen jo mukaan kansandemokratiarintaman kelkkaan varsin liukkaista keleistä huolimatta.

* Kaikki blm mellakointi yms on seurausta kulttuurisodasta, jolla on 1960-luvulla lähtien ollut ainoastaan yksi tavoite: Kaiken sen hävittäminen, mikä on valkoista, maskuliinista, tai jollakin tavalla peräisin eurooppalaisesta korkeakulttuurista.

* "Kaikki valkoiset pitäisi kaasuttaa"

*Afsa Aksar: "kaikki valkoiset on kaasutettava, koko tuo ali(ihmis)rotu - kaikki mitä olen aina sanonut: valkoiset, lopettakaa lisääntyminen." - " Ei mitään sekoittumista valkoisten kanssa" - "maailma olisi parempi paikka ilman valkoisia."

* Houria Bouteldja julistaa poliittisen päätavoitteensa olevan "ainaisen ja gallialaisen ranskan" tuhoaminen väestönvaihdon avulla; kyse on "kirkon vanhimman tyttären, jo kauan valkoisena pysyneen ranskan väestön korvaamisesta afrikkalaisilla, arabialaisilla, berbereillä, kreoleilla, islamilaisilla ja maan muuttaminen mustemmaksi."

Lainaukset minun.

Ei mikään ihme, ettei Bernard Lugania tunneta saksassa ja ettei hänen kirjoistaan yhtäkään ole julkaista saksaksi.

Ihan liian hapokasta ja satuttavaa totuuttahan Lugan kertoo mm väestönvaihdosta - vieläpä islamilaisten ihan itsensä tunnustamana..

Ja siinä 1930-1945 luvuilla puhuttiin saksassakin ali(ihmis)roduista.

Nykyään se aika on kuulemma pahimman luokan rasismia ja natsismia, mutta kyllähän tässä nykyajan islamistien ulostuloissa yhtäläisyyksiä siihen löytyy....

[akez]

Ranskalaisessa nettikirjakaupassa Luganin kirja esitellään seuraavasti. Se sisältää tilannekuvan Ranskasta. Sama tilanne vallitsee selkeästi myös monessa muussa Länsi-Euroopan maassa. Esitetty tilanneanalyysi on paras tähän mennessä näkemäni.

Islamvasemmiston kanssa yhteen liittoutuneet "dekolonialistit" ovat ryhtyneet dekonstruoimaan Ranskaa käyttäen välineenä ennennäkemätöntä mediaterrorismia ja henkistä terrorismia. Kyse ei ole "separatismista". He eivät halua eroa. He hyötyvät jo niin monesta edusta Ranskassa, joka on ottanut heidät vastaan, ruokkinut heidät, antanut asunnot, hoivannut, kouluttanut ... mutta jota maata he silti vihaavat ... UNEF opiskelijaliiton varapuheenjohtajana toimineen Hafsa Askarin tavoin, joka 15. huhtikuuta 2019 katedraalin palaessa kirjoitti: "En piittaa tippaakaan Notre-Dame de Paris'ista, sillä en piittaa Ranskan historiasta ... Wallah ... on s'en balek [käännös: v*tut siitä], objektiivisesti ottaen, se on teidän pienten valkoisten ihmisten oma houre."

Heidän tavoitteensa on panna Ranska ylösalaisin. Alistaa se tyrkyttämällä rodullisia, filosofisia, kulttuurisia, sosiaalisia, poliittisia, historiallisia, ravitsemus, vaatetus, taide, seksuaalisia ja uskonnollisia normeja, jotka kaikki on suunnattu sen pohjimmaista luonnetta vastaan.

Täydessä henkisessä sekamelskassa, pussitettuina "ihmisoikeuksien", "yhdessäelon" ja "ei-sekoittumisen" ideologiseen umpikujaan, ja hautautuneina "sekulaarisuuden" sanahelinään, ovat Ranskan johtajat voimattomia ja aseettomia tämän kumous- ja valloitushankkeen edessä, joka on jotakin ainutlaatuista maan tuhatvuotisen historian aikana.

Syntyperäiset ranskalaiset, joita käsketään antamaan kaduilleen uudet nimet, karsimaan museoitaan, kieltämään historiansa, kaatamaan patsaitaan ja melkeinpä pyytämään anteeksi olemassaoloaan - heillä on edessään valinta: "alistuminen", tai reagointi ja toimiminen.

Jälkimmäinen vaihtoehto voi toteutua vain kyseenalaistamalla ja haastamalla koko dominoiva ideologia, se maaperä, jossa nämä Ranskan kokonaan toiseksi muuttamaan pyrkivät invasiiviset aikeet ja suunnitelmat kehittyvät ja kukoistavat.

Lihavoinnit mun.

On selvää, että asialla on (ääri)vasemmisto, jolla on vaikutusvaltaisia positiota monella suunnalla, mm. YK:n nykyinen pääjohtaja Gutierres on entinen Sosialistisen internationaalin puheenjohtaja.

Tämä pelkästään ei silti riitä. Tarvitaan muutakin. Lännessä avainasemassa ovat ne kuusi jenkkikorporaatiota, jotka kontrolloivat 90 prosenttisesti kaikkea sitä mediavirtaa, jota jenkit (ja samalla muut) lukevat, kuulevat ja näkevät. Erityishuomiona voi todeta, että juutalaiset ovat monissa noissa korporaatioissa tärkeimmissä johtotehtävissä tai niiden hallitsevia omistajia. Tämä seikka käy hassulla tavalla yhteen sen kanssa, että George Soros, juutalainen hänkin, ruokkii juuri tuota vasemmiston kumouksellista toimintaa kylvämällä vuosittain miljardi dollaria ei-valtiollisille järjestöille ja "kansalaisyhteiskuntaan" (eli propagandajoukoille). Liekö juutalaisilla jotkut hyvät bisnekset mielessä, vai jotakin muuta?

Silti edes tuokaan ei vielä riitä. Tarvitaan vielä, että Lännen johtopoliitikot ovat edellä kuvatulla tavalla päätyneet ajatukselliseen sekamelskaan, jolloin heillä ei enää ole omia aatteellisia tai ajatuksellisia välineitä panna hanttiin. Pelkuruuttakin on mainittu syyksi. On toki myös niin, että helpointa on antaa periksi ja myötäillä. Näin ei tule ryppyjä retonkeihin, ainakaan lyhyellä juoksulla.

Usein kuulee väitettävän, että tuossa ideologisessa tyrkyttämisessä on kyse jostakin yleismaailmallisesta trendistä, edistyksestä ja voittokulusta, joka valtaa alaa kaikkialla. Se vain ei ole totta. Suurin osa tästä maailmasta ei ole noiden vallankumousideologioiden pauloissa. Saattavat jopa olla niille täysin immuuneja. Siksi povaan kehnoa yleismaailmallista menestystä tuolle hankkeelle. Lännen se selvästi kyllä kykenee romuttamaan. Kuka lie juoninut jutun? Putin, kiinalaiset, muslimit ...?

[Aimo Räkä]

Silti edes tuokaan ei vielä riitä. Tarvitaan vielä, että Lännen johtopoliitikot ovat edellä kuvatulla tavalla päätyneet ajatukselliseen sekamelskaan, jolloin heillä ei enää ole omia aatteellisia tai ajatuksellisia välineitä panna hanttiin. Pelkuruuttakin on mainittu syyksi. On toki myös niin, että helpointa on antaa periksi ja myötäillä. Näin ei tule ryppyjä retonkeihin, ainakaan lyhyellä juoksulla.

Johtajista tehdään hyödyllisiä idiootteja melkein ilmaiseksi. Tulee kutsu konferenssiin. Sinne menee muitakin silmäätekeviä joten sinne pitää mennä. Ohjelma on valmiiksi mietitty. Se on pseudotieteellistä kukkua. Se syötetään yleisölle. Esitaputtajat aloittavat aplodeeraamisen niin että kaikki liittyvät aplodeihin. Sitten kaikki tietää että koska kaikki taputtivat sen täytyi olla hyvä esitys vaikka jotain jäi vähän epäselväksi. Poliittisille johtajille järjestellään mukavia pikku eläkevirkoja. Kaikkea hullua saadaan syötettyä näin. On muka edistyksellistä ja uudet tuulet.