Suomen historian uudelleen tutkiminen ja kirjoitus

[sivullinen.]

Unkarissa ovat kansallismieliset saaneet uutta opetusmateriaalia aikaan. Temppu näyttää epäonnistuneen, sillä oppilaat väsyvät oikeistolaisen taakan alla.

Yle maailmalla: Riika 8.2.2016 klo 17:06
Unkarissa protestoidaan koulu-uudistusta vastaan – Oppilaat väsyvät oikeistolaisen taakan alla

Unkarin koulu-uudistus synnytti valtakunnallisen protestin. Opetuksen sisältöä kuvataan maan oikeistolaisen johdon näkemyksiä myötäileväksi.

[...]

– Opetuksen sisältö on rasistinen, elitistinen ja kansantahdon vastainen. Viimeksi sisältö oli tällaista maailmasotien välillä, Trencsenyi kuvaa.

http://yle.fi/uutiset/unkarissa_protestoidaan_koulu-uudistusta_vastaan__oppilaat_vasyvat_oikeistolaisen_taakan_alla/8615432

Televisiouutissa mainittiin myös uuden opetusmateriaalin "pehmentävän Holocaustin hirveyksiä". Internetissä olevaan uutiseen, jos tällaista mielipidekirjoitusta uutisena haluaa pitää, ei ole sentään uskallettu Holocaustin kieltämistä laittaa.

Suomessakin olisi syytä tehdä samanlainen historian uudelleen tulkinta ajan hengen mukaisesti. Palattaisiin vaikka siihen vanhaan hyvään aikaan, jolloin suomalaiset ja unkarilaiset olivat yhtä ja muodostivat oman suomalais-ugrilaisen kieliperheen.

[Shemeikka]

Hommalla liikkuneen tiedon mukaan Unkarin koulu-uudistus merkitsee sitäkin, että unkarilaiset painottavat yhteyttään Attilan hunneihin näitten soturi- ja valloittajamaineen vuoksi, ja vähättelevät sekä vaikenevat sukulaisuudestaan rauhanomaisiin, melkeinpä nössöihin suomalaisiin.

[Roope]

Televisiouutissa mainittiin myös uuden opetusmateriaalin "pehmentävän Holocaustin hirveyksiä".

Dosentti syytti opetusmateriaalin olevan "rasistisesti väritettyä" ja käsittelevän "äärioikeistolaisia hahmoja" kuten Romanian kansantuomioistuimen sotarikollisena kuolemaan tuomitsemaa kirjailija Albert Wassia, jonka kirjat olivat kiellettyjä kommunistivallan Unkarissa ja Romaniassa. Romanian turvallisuuspoliisi Securitate yritti ilmeisesti murhata Yhdysvaltoihin muuttaneen Wassin vielä 80-luvulla.

Tuli mieleen, että ulkomailla haastateltaisiin vastaavasti Suomen oppimateriaaleista Vesa Puurosta ja Inari Sakkia.

[fennikko]

Yle on taasen luultavasti löytänyt jonkun liberaalihömppänän puhutteluun. Mitä nyt uutisia aiheesta kun luin niin unkarin englanninkielisistä medioista en löytänyt sanaakaan rasismista, nationalismista tai historian kipukohtien siloittelusta.

Alla olevasta linkistä voi itse käydä lukemassa opettajien avoimen kirjeen unkarin hallitukselle ja huomata että ongelma opettajien silmin ei todellakaan ole arvon dosentin väittämä Orbanin ideologinen ristiretki vaan aivan toiset asiat.

http://budapestsentinel.com/letters/hungarys-educational-system-is-in-danger/

Unkarin hallituksen toimiin en suuremmin kantaa ota, vaikka ei nyt näin suomalaisen silmin nuot uudistukset kovin tehokkailta tahi hyviltä näytä.

[sivullinen.]

Hommalla liikkuneen tiedon mukaan Unkarin koulu-uudistus merkitsee sitäkin, että unkarilaiset painottavat yhteyttään Attilan hunneihin näitten soturi- ja valloittajamaineen vuoksi, ja vähättelevät sekä vaikenevat sukulaisuudestaan rauhanomaisiin, melkeinpä nössöihin suomalaisiin.

Näin asia tietenkin on. Pari vuotta sitten unkarilaisten historian kirjoituksen uusia tuulia käsiteltiin täällä, ja jo silloin tiedettiin, etteivät unkarilaiset enää halua yhdistää itseään suomalaisiin. Valitettavasti. Silti pidän heidän uutta historian tulkintaansa hyvänä, koska se on "äärioikeistolainen" ja saa Suomen sosialistitoimittajat paskantamaan housuihinsa, kuten heidän tapoihinsa kuuluu. Jos suosikkikirjailijat pääsevät vielä pannasta, niin mikä parempaa; kenties Suomessakin vielä joskus saa lukea Rymy Eetua tai ainakin Peppi Pitkätossun sensuroimatonta alkuperäispainosta.

Toisaalta joudun kuitenkin vastustamaan uudistusta. Minä kannatan historian kirjoituksessa anglikaanista perinnettä, jossa yhdestä eletystä historiasta on lupa olla monta eri teoriaa ja tulkintaa. Unkarissa selvästi pyritään yhteen tulkintaan -- vaikkakin kansallismieliseen --. Sosialismin muuttuminen kansallissosialismiksi on silti sosialismia, eikä ole se tie, mitä minä kannatan. Valtion ei pitäisi voida päättää, mitä historian tulkintaa kukakin haluaa lapsilleen opettaa; pitäisi olla "historianvapaus". Tietyiltä osin sen pitäisi sisältyä uskonnon vapauteen, sillä lähes kaikki kirjoitettu historia -- ja historialla tarkoitetaan vain kirjoitettua historiaa -- on luettavissa kirjoista, joita nykyään pidetään uskonnollisena kirjallisuutena. Sitä pitäisi kirjoittaa enemmän. Yksityiskohdista ei kannata kantaa huolta. Luettavuus on pääasia ja hyvä tarina. Raamattua saatetaan pitää satukirjana, mutta siinä ei ole mitään uutta. Jopa kirkkoisät jo Nikean kirkolliskokouksen aikana, jolloin sen sisältö lyötiin lukkoon, sanoivat sen olevan todennäköisesti hyvin värittynyttä; olihan jopa Jeesuksen ajan tapahtumista jo 300 vuotta, ja kaiken lisäksi erittäin vaiherikasta aikakautta. Uskaltaisin väittää, ettei yksikään suomalainen muista kokeneensa edes 1990-lukua edes lähessamankaltaisesti kuin muut. Niin vaikea on entistä muistaa, ymmärtää ja yrittää pukea sanoiksi.

Harmittaa suunnattomasti oma saamattomuuteni ja laiskuuteni. Tekisi niin kovin mieli kirjoittaa Suomelle uusi kunniakas historia, mutta en saa itsestäni irti. Ei auta kuin yrittää manata Topeliuksen henkeä vaikuttamaan minussa; muuhun en pysty. Se, etten minä siihen pysty, ei tietenkään haittaisi, jos joku muu siihen pystyisi ja ryhtyisi, mutta ei näytä pystyneen tai ryhtyneen. Täälläkin olen usein yrittänyt ihmisiä innostaa siihen. Siitä ei irtoa edes paljoa jankkausta. Madjaareiden heimosta joku on pystynyt. Muistaakseni Laszlo. Nostan hattua hänelle. Hunneista ja gooteista minäkin historian kirjani aloittaisin. Aluksi oli muinaisgoottilainen kuningas Arja (saks. Adolf), joka oli Noan pojan Magotin suora jälkeläinen. Hän asui Turussa (saks. Thule), ja aina kesän tullen teki ryöstöretkiä kaikkialle maailmaan. Yhdellä retkellä hän rakennutti Egyptiin Sfinksin ja toisella Puma Punkun etelä-amerikkaan. Hänen kansansa oli väkevää ja teräväpäistä. He olivat yli-ihmisiä ja luotuja hallitsemaan muita. Me nykyiset suomalaiset olemme heidän jälkeläisiään, ja he jättivät hallitsemistehtävän meille perintönä. Me olemme valittu kansa. Valo nousee Suomesta. Amen.

"Historia on aina epätäydellistä ja ongelmallista uudelleen tulkintaa siitä, mikä ei enää ole olemassa. Muistot menneestä ovat aina osa meidän aikakautemme elämää ja saavat aikaan seurauksia menneisyydestä nykyiseen; historia on aina menneisyyden uudelleentulkintaa." -- Pierre Nora

[Tragedian synty]

Vastaan tähän ketjuun jäsen @mökkihöperölle ohi aiheen menevään kysymykseen Sinimustat-ketjussa:

Tragedian synty, toki katolisella kirkolla on suuri merkitys Suomelle ja sieltähän se luterilaisuuskin on peräisin. Mutta eiköhän tuossa luterilaisuuden ja ortodoksisuuden mainitsemisessa erikseen ole taustalla ihan vaan se, että Suomessa ei ole ollut merkittävää määrää (ainakaan suomalaisia) katolisia sen jälkeen kun ne muuttuivat salamaniskusta kuninkaan päätöksellä luterilaisiksi 500 vuotta sitten. Vaikea nähdä puolueohjelman vähättelevän katolisen kirkon merkitystä, katolisen kirkon merkitys kun on Suomen historiassa, lut ja ort nykyhetkessä.

Tämä on hyvä ja käytännöllinen selitys. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että Sinimustat saisivat tehdä edes jonkinmoisen hatunnoston katolisuutta kohtaan, kun samassa uskontopoliittisessa ohjelmassa kunnioitetaan myös suomalaisten pakanallisia juuria.

Se mitä sanot suomen kirjakielen kehittymisen pysähtymisestä reformaation vuoksi on mielenkiintoista. En ole ennen kuullut kuin päinvastaista, uskonpuhdistuksen myötä haluttiin latinan sijasta kansankieliset Raamatut ja muut uskonnolliset tekstit ja näin kirjakielen kehitys edistyi.

Tosiaan, luterilaisuuteen kuuluu ihanne kansankielisestä uskonnonharjoituksesta ja jokaisen kristityn kyvystä lukea Raamattua, ja sillä on ollut suuri vaikutus paitsi kirjakielten kehitykseen, myös lukutaidon yleistymiseen. Juuri Lutherin innoittamana Agricola ryhtyi kääntämään Uutta Testamenttia.

Pointtini kuitenkin oli, että Suomessa uskonpuhdistusta (siis koko läntistä kristikuntaa ravistellutta poliittis-hengellistä mullistusta, ei vain opillista muutosta) seurasi kahden vuosisadan henkinen lamaannus, mutta tosiaan, ei se ollut suoraa seurausta luterilaisuudesta. Se johtui sekä seurakuntien omaisuuden takavarikoinnista kruunulle että siitä, etteivät suomalaiset ylioppilaat enää päässeet Keski-Euroopan katolisiin yliopistoihin. Agricolan aktiivisuuden jälkeen kesti lähes sata vuotta ennen kuin Vanhan Testamentin kääntäminen suomeksi valmistui, ja oikeasti vireäksi kirjakieleksi suomi kehittyi vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla, kun Porthan ja muut fennofiilit sillä alkoivat kirjoittaa.

Agricola saa historiankirjoituksessa hieman liioitellun suurmiehen aseman. Hän on kirjoittanut vanhimmat säilyneet tekstit suomeksi, ei ensimmäiset tekstit. Suomen kirjakieli aloitti haparoivat askelensa jo 1400-luvulla ja olisi epäilemättä niitä jatkanut, vaikka Agricola ei olisi Lutherin opeista innostunutkaan. Kirjakieli olisi tietenkin saanut hitaamman alun ilman luterilaisuuden ideologista vauhditusta, mutta katolisessa Suomessa se olisi epäilemättä jatkanut vauhdin keräämistä läpi todellisen historian kahden vuosisadan lamaannuksen.

En valitettavasti osaa kertoa, mistä kirjasta näistä asioista voisi lukea. Oma tietämykseni on peräisin kirkkohistorioitsija Jussi Hanskalta, joka yliopistolla seminaarissa näistä asioista innostui puhumaan.

Kansallismielisyydestä ja eri kirkkokunnista tuli myös mieleen, että katolisuudella on vahva perinne paikallisten myyttien sitomisessa kristinuskoon. Monet tavalliset ihmiset on kanonisoitu osaksi katolista uskoa, jolloin katolisuudesta on kehittynyt jatkuvasti elävä ja paikallisesti omintakeinen kirkkokunta. Siksi katolisissa maissa uskonnon merkitys varmaan onkin niin paljon suurempi kuin esimerkiksi Suomessa. Luterilaisuus määrättiin ylhäältä käsin ja siinä on selkeä, jäykkä ja universalistinen Raamattuun perustuva oppi, joten se on hyvin samanlainen maasta riippumatta ja piittaamaton paikallisia kansasta lähtöisin olevia myyttejä ja tapoja kohtaan. Tästäkin syystä kansallismielisten luulisi kunnioittavan katolisuutta.