Kulttuurimarxismin saatanallisuudesta

[Kristian IV]

Päivää herrasväki,


  Marxismi ja siten vasemmistolaisuus tiivistyy ajatukseen, että on epäreilua, että jollakulla on paljon enemmän kuin toisella. Vaikka tämä enemmän olisi hankittu rehdisti, muita pakottamatta. Varsinkin vanhan ajan tehdastyöläinen, jonka työ oli fyysisesti raskasta ja kuluttavaa, koki koko tehtaanomistajan konseptin vastenmielisenä. " Tuohan vaurastuu ilman, että laittaa kehoaan likeen". Täällä on taustalla ajatus, ettei teoreettinen työ ole kunniallista työtä laisinkaan, eikä työläinen edes välttämättä tiedä omistajan työnkuvaa, siihen sisältyvää uurastusta ja riskejä.

  Orwellin Eläintenvallankumouksessa juuri tämä suorittava, fyysistä työtä harjoittava yhteiskunnanosa alkoi pitämään ohjaavaa luokkaa vapaamatkustajina, kermat kuorivana loisena. Tämä on jossain määrin analoginen sen kanssa, että lihaksisto, vatsa, keuhkot yms. hyökkäisivät aivojen kimppuun, koska aivot eivät tuota varsinaisesti mitään. Teoksessa kuitenkin nopeasti huomattiin, että kokonaisuutta tulee ja pitääkin ohjata, jolloin vasemmisto sitten päätyi kuitenkin luomaan muista elimistään uudet aivot, jotka sitten eivät olleet ainakaan parannusta alkuperäiseen tilanteeseen. Ääritasa-arvo perversoitui nopeasti.

  Eli vasemmisto nojaa ajattelussaan reiluuteen, eli että heikoimpia ja vaikeammissa tilanteissa tulee vahvistaa eniten. Tässä ei itsessään ole mitään vikaa, mutta tämä ajatus äärimmilleen vietynä ajautuu ajattelemaan, että nämä heikoimmat ovatkin sitten yhtäkkiä tärkeimpiä. Ja jos vielä aletaan syyllistämään vahvaa heikon ongelmista, voi valtion keskustelukulttuuri ajautua jonkinlaiseen keinotekoiseen luokkasotaan. Tarinoissa heikoista tuodaan marxinkummitus mukaan, ja ajatellaan että heikot eivät ole heikkoja omien ominaisuuksiensa myötä, vaan ulkopuolisen oppression myötä. Tällöin lähdetään noitajahtiin kohti sitä pahaa, vahvaa alistajaa. Halu löytää tämä syyllinen muiden alistuneisuudelle on niin kova, että sitä aletaan nähdä ihan tavallisissa suomalaisissakin miehissä. Pitää alkaa pyydellä anteeksi asioita, joihin ei ole ollut millään tavalla osallinen.

  Eli perinteisessä marxismissa oli epäreilua kun jollain oli enemmän. Kulttuurimarxismi onkin sitten jo kahta vaarallisempi tulokulma, sen  mukaan on epäreilua, että joku tietää enemmän. Että joku on taitavampi. Että joku on hyveellisempi.

  Marxisti kiljuu, että kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita. Että kaikki yksilöoliot ovat jumalan() silmissä yhtä arvokkaita. Kuvitellaan yleinen ihmisarvo, joka ei ole sidoksissa mihinkään yksilön ominaisuuksiin. Mistään spesifistä diskurssista irroitettu ääritasa-arvon konsepti on juuri tätä, kaikki on vain samaa massaa. Hyveitä ei ole, paitsi samanarvoisuuden tavoittelu. Jos tositieto kielletään, on vain relativistinen helvetti joissa näkemykset ovat kaikki irrallisia totuudesta, äärimmilleen vietynä on yhtä totta sanoa että 7+5=27, kuin että sanoa 7+5=12, sillä jokaisella on " oma totuutensa."

  Täten ei ole mitään yleisiä hyveitä tai päämääriä, jotka olisivat kaikilla ihmisillä totta. On vain ikuinen suo erilaisuutta, jossa mikään eroavaisuus ei ole parempaa tai huonompaa. Marxistille mikään ei ole hyvää, on vain hyvän näköisyyttä. Ei ole miehiä tai naisia, on vain veikkauksia tai olettamia. Tästä perspektiivistä monikulttuurisuuskin on niin helposti perusteltavissa, sillä mikään kulttuuri ei ole parempi kuin toinen, vaan ihan vain tapojen moninaisuuden kautta tapahtuu jonkinlainen rikastuminen. Älkää kysykö mitä tuo rikastuminen on, kukaan ei tiedä, taustalla on ajatus että erilaisuus on itsessään hyvää. = Raiskarit ovat vähemmistöä, siten erilaisia, siten...? 

  Vastapuoli on hullumpi kuin mitä voisi ensialkuun luulla. Ne ovat niin ristiriitaisia, että riitelevät keskenäänkin täysin keinotekoisista ongelmista. Meidän ei kannata hypätä riitaan mukaan, vaan vain kuivasti puhua asiaa ja perustella kantojamme. Antaa konkretiaa ikuiseen metakeskusteluun.

[Lalli IsoTalo]

Marxin saatanallisuudesta kertovat mm. kirjat Was Karl Marx A Satanist? ja Marx & Satan. Kirjoittajat ovat kritittyjä, tietenkin.

https://www.amazon.com/Marx-Satan-Richard-Wurmbrand/dp/0891073795:

While Communism portrays itself as a noble endeavor for the good of mankind, and claims an Atheistic view, Wurmbrand exposes its true roots, revealing that Karl Marx and the fathers of the modern Communist/Socialist movements were inspired by the powers of darkness.

By examining the confessions, writings, and poetry of Marx and his followers, the author demonstrates how the "prince of darkness" gave these men the "sword" by which they have terrorized the nations. Wurmbrand proves that this movement is not simply the work of greedy men, hungry for wealth and power, but is "after the working of Satan" with the intent of destroying mankind.

In Marx's poem The White Girl, he wrote: So I have lost heaven.I know that. I once believed in the soul of God. Now destined to go to hell.

Kulttuurimarxismi on sitten tietenkin vähän eri asia.

[Lalli IsoTalo]

Marxismi ja siten vasemmistolaisuus tiivistyy ajatukseen, että on epäreilua, että jollakulla on paljon enemmän kuin toisella.

On se noinkin, joskin itse pidän pääajatuksena "kultakin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeiden mukaan". Joku manageri sitten päätti, kuka sai enemmän, ja keneltä otettiin enemmän.

^^^

Pidän marxismia myös eräänlaisena orjille räätälöitynä uskontona, koska muinaisina aikoina orjat eivät saaneet saaneet omistaa mitään. Joku Rockefellereista sanoi kuulemma, että "en halua omistaa mitään, mutta haluan kontrolloida kaikkea."

Tuohan sopii siihen, että nämä miljonäärit siirsivät USAssa omaisuuteensa verovapaisiin säätiöihin, joita sitten kontrolloivat, ja joilla rahoittivat kulttuurimaxismin etenemistä.

Motto sopii myös kommunististen valtioiden johtajiin, joiden kanssa USAn miljonäärit tekivät yhteistyötä (rahoittamalla vallankumouksia), voidakseen sitten ryöstää vastavuoroisesti ryöstää esim. Venäjän valtion luonnonvaroja ja kultavarastoja.

^^^

Pidän kulttuurimaxismia Marxin ja Freudin ajatusten hybridinä. Kun Eurooppa ei suurelta osin suostunut kommunismiin väkipakolla, niin sitten yritettiin vapaaehtoisuuden pohjalta, suostuttelemalla. Se on onnistunut järkyttävän hyvin. Mitä mielipuolisimmat ajatukset ovat menneet sukkana läpi, kun hulluutta on ujutettu länsimaihin jo sata vuotta, sukupolvi toisensa jälkeen, yksi pieni askel kerrallaan, eräänlaisena hidastettuna psykologisena sodankäyntinä.

^^^

Saas nähdä mitä tästäkin vielä tulee. Kommunistiset valtiot murhasivat 100 miljoonaa oman maan kansalaista, eli enemmän kuin maailmansodat tappoivat yhteensä sotilaita. Lisää tietoa täällä: https://en.wikipedia.org/wiki/The_Black_Book_of_Communism

Tuo omien kansalaisten tappaminen ei sattumaa tai erikoistapaus, vaan rikollisten tyypillinen, vakiintunut ja pakollinen toimintatapa. Vallankumous syö paitsi lapsensa, myös maan älymystön.

[sancai]

Olen tässä pohtinut erästä vasemmistolaisuudelle tyypillistä ajatustapaa, tai ajatusvirhettä. Vasemmistolaiset näkevät maailman nollasummapelinä, taisteluna. Joko perinteisesti yhteiskuntaluokkien välillä tai sitten uusvasemmistolaisesti taisteluna "representaatiosta" erinäisten identiteettiryhmittymien välillä.

Oikeistolainen ajattelu perustuu markkinatalouteen, talouskasvuun. Voit luoda lisää, voit kasvattaa elintasoasi ottamatta muilta mitään pois ja se ilmenee talouskasvuna. Itse asiassa rikastumisesi hyödyttää myös muita, koska tulet luoneeksi kysyntää, joka auttaa muita rikastumaan. Ongelma ei siis ole joidenkin rikkaus, vaan joidenkin köyhyys.

Vasemmisto ei näe maailmaa näin, he hyväksyvät varastamisen, koska he kokevat, että ainoa tapa rikastua itse (tai auttaa muita rikastumaan) on varastaa joltain, jolla on enemmän kuin muilla. He eivät näe varallisuutta yksilöiden oman ahkeruuden tai neuvokkuuden tuotoksena, vaan jonain yhteiskunnassa olevana vakiona. Jos jollain ei ole tarpeeksi, yksilöllä, identiteettiryhmällä, valtiolla... on syynä tietysti sorto, eikä se, että tämä tekee jotain väärin.

Yksilöt ovat köyhiä, koska rikkaat sortavat heitä (ei sen takia, että heillä on puutteellinen koulutus tai heikko työmoraali), jotkut etnisyydet ovat köyhiä, koska yhteiskunta rakenteellisesti estää heitä (ei sen takia, että heidän kulttuurinsa tukee vahingollisia toimintatapoja), jotkut valtiot köyhiä siksi, että rikkaat valtiot riistävät niitä (ei valtion puutteellisten rakenteiden ja korruption takia).

Tämä oli vallitseva henkinen tila maailmassa ennen nykyaikaisen talouskäsityksen syntymistä ja yhä monessa maailman kolkassa. Tällainen yhteiskunta on julma, korruptoitunut ja köyhä.

[Julleht]

Aina mukava lukea pidempää pohdintaa, kiitos. Oma lähtökohtani oikeastaan kaikenlaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun on aina lähteä "vastapuolen" positiosta, pyrkiä ymmärtämään sitä, ja rakentaa se mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman vahvaksi. Tätä kutsutan ns. steelmanning-konseptiksi, vastakohtana straw manille, olkiukolle.

Tästä näkökulmasta en näe kovin mielekkäänä sitä, että lähdetään olettamasta, että vasemmistolaisuus tai marxismi (nämäkin eri asioita) tiivistyisi kateuteen tai muuhun pahana pidettyyn ominaisuuteen. Yhtä lailla se on mielestäni tyhmää, miten oikeistolaisuuden katsotaan joissain piireissä tiivistyvän ahneuteen tai erilaisten vihaamiseen. Ymmärtämisen kannalta paljon hedelmällsiemmät lähtökohta on, että lähes kaikkien vilpittömänä tavoitteena on tehdä yhteiskunnasta parempi – itselle, perheelle, luonnolle, valtiolle, kansalle, ihmiselle, mitä ikinä arvopalettisi tavoitteleekin. Se toki käsitetään eri tavoin, ja sitä myöten keinot sen saavuttamiseksi eriävät.

Mielestäni avauksen jälkimmäisen puoliskon pihvi tiivistyy oikeastaan tähän:

Jos tositieto kielletään, on vain relativistinen helvetti joissa näkemykset ovat kaikki irrallisia totuudesta

Mikä on käsityksesi tositiedosta? Tätä on kyetty muotoilemaan ja selvittämään parituhatta vuotta, enemmän tai vähemmän tuloksellisesti, ja se on nähdäkseni monen edellämainitun eron taustalla.

[Kristian IV]

^^

Sancai! Mainiota, että toit tuon nollasumma-pelin esiin. Se on kuvaava käsite, mutta hyvin vaarallinen. Perinteinen marxilaisuus juuri sortuu tuonkaltaisiin yleistämisiin. Itseasiassa ennen kapitalismia ja vapaakauppaa Euroopassa jylläsi merkantilismi, jossa juurikin ajateltiin että tuotto on vakio. Pellot tuottavat tietyn verran piste. Kultaa ja hopeaa on tietty määrä, ja siitä järjestelyn kautta yritetään saada mahdollisimman iso osuus. Täten selkein keino saada itselleen plussaa, on ryöstää naapurilta. Oma vahvistuminen on aina toisen kustannuksella, kylmäävää!

Tämä on marxilaisuuden materiaalinen osuus. Sitä kun ulottaa henkisempiin asioihin, yhteisöön niin juurikin tämä nollasumma-peli aiheuttaa kamalaa tuhoa. Monet, varsinkin tällaiset high testosterone low IQ- porukka elää maailmassa, jonne projisoidaan kuviteltujakin valtarakenteita. Kuvitellaan, että tavoitellaan jotain kultaista valtaistuinta, jonkinlaista " päällikkyyttä". Jos yhteisöt alkavat kuvittelemaan sinne ylimääräisiä valtarakenteita, yhteisö itsessään heikkenee sillä se aiheuttaa itsekästä vallantavoittelua, usein jopa omien kustannuksella. Varsinkin jos näitä kuviteltuja positioita on vähän, tilanteessa herää juurikin tämä nollasummapeli, eli oma menestys kohti positiota voi tapahtua muiden heikkenemisen kustannuksella. Tätä valtalarppausta näkee juurikin geelien keskuudessa, pukeudutaan " muodikkaasti" ja kerätään sosiaalista pääomaa, pääomaa joka ei toimi valuuttana muualla kuin kyseisessä yhteisössä. Se kenel on isoin bling-bling on boss!   

Kuviteltu nollasumma-peli ja muut teoreettiset valtarakenteet aiheuttavat kieroutunutta käytöstä muutenkin. Se, että ylistää jotakin / jotakuta mielletään olevan jotenkin itseltä pois, tappion myöntämistä. Ja kääntäen sitten taas jonkin / jonkun kritisoiminen on liike osoittaa, että olisi jollain tavalla tämän päällä. Näiden käsitteiden ja vastakkainasettelujen ympärillä pyöriminen on hyvin ugga-bugga- kamaa, joista kulttuureina voi kasvaa eroon.

Ei kaikki yhteisöt tarvitse minkäänlaista kisaa tai ylipäätänsä käsitettä vallasta. Katsotaan vaikka tätä meidän upeaa Hommaa! Ihmiset jakavat tietoa ja tulkintaa ilman mitään poikamaista kisailua positioista tai muusta. Ei täällä ole mitään nollasumma-peliä muistuttavaakaan, ei mitään ylimääräistä, ja hyvä niin. Ei tarvitse kerätä kannattajia tuleviin Homma-vaaleihin, täten ei tarvitse etsiä ja hivellä mitään epämääräistä konsensusta jolla saisi eniten nyökytyksiä osakseen 


Edit: Julleht! Tuota juu. Itse uskon, että Platon osu oikeaan. Käytännössä kaikesta. Sen jälkeen Euroopan historian nimekkäiksi filosofeiksi on noussut niitä, jotka pontevimmin on saanut Platonia horjumaan, usein kieltämällä dualismin, sielun, tai ns. " suljetun yhteiskunnan" Mitä kukakin. Varsinkin jos on luontaista kiinnostusta näistä aiheista, niin voin vain osoittaa suunnan. En nyt varsinkaan tässä yhteydessä pysty enempää antamaan tuohon ikiaikaiseen, jättimäiseen sarkaan.

[Totti]

Eli vasemmisto nojaa ajattelussaan reiluuteen, eli että heikoimpia ja vaikeammissa tilanteissa tulee vahvistaa eniten.

Psykologi Jonathan Haidt piti aikoinaan TedTalkin ( https://www.youtube.com/watch?v=8SOQduoLgRw ), jossa hän pitkälti selitti vasemmistolaisten ajatuksenjuoksun.

Eräässä tutkimuksessa moraaliarvot jaettiin 5 pääryhmään:

1. Haitta / hoiva (harm / care) eli miten tärkeää haitan välttäminen ja hoivan antaminen on.
2. Oikeudenmukaisuus / vastavuoroisuus (fairness / reciprocity) eli miten tärkeä oikeudenmukaisuutta pidetään.
3. Sisäryhmä / lojaalisuus ( ingroup / loyalty) eli kuinka tärkeä oma porukka ja lojaalisuus siihen on.
4. Auktoriteetti / kunnioitus eli kuinka vahvasti kunnioitetaan ja hyväksytään auktoriteetteja.
5. Puhtaus / pyhyys ( purity / sanctity ) eli miten vahvasti koetaan "hyvyyden" saavuttamista kontrolloimalla itsensä (tyyliin selibaatti tms.)

(kannattaa kuunnella Haidtin tarkempaa selitystä näistä alk. noin kohdasta 5 min.).

Kyselyssä ns. liberaalit (vasemmistolaiset) painottavat moraalisessa päättelyssään haittaa ja oikeudenmukaisuutta ja alipainottavat auktoriteettia, sisäryhmää ja puhtautta. Konservatiivit painottavat kaikkia moraalisia arvoja suunnilleen saman verran. Tulos oli sama monessa maassa ja kuvasti siis liberaalien ja konservatiivien arvomaailman jakautumista.

Tutkimuksesta voi päätellä esim. seuraavat asiat (ja toki monia muitakin asioita):

1. Vasemmistolaisen reiluuden korostus ylittää auktoriteettien kunnioitusta, jonka perustella voidaan esim. perustella lakien (auktoriteetin) rikkomista jos sillä savutetaan mielletty reilumpi lopputulos.

2. Oma sisäryhmä on vähemmän tärkeä jos joku ulkoryhmä voidaan mieltää olevan heikommassa asemassa (kokevan enemmän haittaa) kun oma sisäryhmä.

3. Vasemmistolainen ei koe tärkeänä olla "puhdas" esim. noudattamalla muiden silmissä moraalisesti kestävää elämäntyyliä.

4. Vasemmistolainen katsoo, että hänen käsitys haitasta ja oikeudenmukaisuudesta on suhteellisesti vahvempi kun oikeistolainen, ts. hän pitää itsensä moraalisesti korkeammalla tasolla kun oikeistolainen.

On korostettava, että kaikki moraaliset arvot ovat aina subjektiivisia. Esim. vasemmistolaisen oikeuskäsitys ei välttämättä ole ainoa oikea, se on vain hänen oikeuskäsitys, jonka hän myös pisteyttää hyvin korkealle.

Vasemmistolaisen usein omituinen ja epärationaaliselta vaikuttava käyttäytyminen on helpompi ymmärtää näitä moraalimittareita vastaan.

Esim. maahanmuutto on helposti perusteltavissa kohdan 2. järkeilyn mukaan. Ts. jos vassari kokee, että joku ulkolainen on heikolla, hän katsoo että tätä pitäisi auttaa myös oman sisäryhmän kustannuksella. Samalla lailla kohta 3. implikoi, että vassari ei kärsi moraalista tuskaa esim. valehtelemisesta. Kohta 1. taas paljastaa usein todetun tosiasian, että vassareille "tavoite pyhittää keinot". Vasemmiston usein dogmaattinen suhtautuminen omiin teeseihin taas pohjautuu kohtaan 4., eli koska vassari painottaa omaa oikeustajua hyvin vahvasti, oman aatteen oikeustotuudet muuttuvat  dogmiksi.

Tutkimus osoittaa siis sen, minkä moni on havainnut myös empiirisesti, että vasemmalla tunneseikat eli haitta- ja oikeudenmukaisuuskäsitys ovat vahvoilla kun taas yhteiskunnan organisatoriset arvot kuten lojaalisuus (auktoriteetti) ja itseparannus (puhtaus) ovat pienemmässä arvossa.

Vasemmiston moraalikoodisto on kuitenkin ongelmallinen jos sille ei laiteta jotain jarruja. Jos nimittäin oikeudenmukaisuutta ja haitan vähentämistä korostetaan liikaa, yhteiskunta aletaan rakentelemaan miellettyjen haittavaikutusten minimoimisen ympärille, joka väistämättä edellyttää uhriryhmien ja siten myös sortajien tunnistamista. Uhri-sortaja asetelma on välttämätön koska kaikki voivat kokea haittaa, jolloin on valittava, kenen haitta on suurin. Tämä realiteetti syntyy siitä, että luonto ei ole luonnostaan oikeudenmukainen vaan se pitää tehdä sellaiseksi poliittisin keinoin.

Kaikki se vasemmistoliberaalinen hulluus rotuoppeineen päivineen, jota nyt näemme, pohjautuu siis vasemmistolaisten lievästi sanottuna epäbalanssissa olevaan moraaliseen arvomaailmaan.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin syytä nostaa esiin myös konservatiivinen ongelma, joka taas tuuppaa hidastaa yhteiskunnallista kehitystä. Konservatiivisessa yhteiskunnassa voidaan nimittäin helposti päätyä tilanteeseen, jossa esim. epäoikeudenmukaiseksi miellettyä tilannetta ei korjata koska muut arvot painavat yhteensä tai erikseen enemmän.

Voisikin sanoa, että vasemmistolainen yhteiskuntamalli perustuu enemmän oikeuksien antamiseen kun taas konservatiivinen yhteiskuntamalli perustuu enemmän oikein tekemiseen.

[Julleht]

Julleht! Tuota juu. Itse uskon, että Platon osu oikeaan. Käytännössä kaikesta. Sen jälkeen Euroopan historian nimekkäiksi filosofeiksi on noussut niitä, jotka pontevimmin on saanut Platonia horjumaan, usein kieltämällä dualismin, sielun, tai ns. " suljetun yhteiskunnan" Mitä kukakin. Varsinkin jos on luontaista kiinnostusta näistä aiheista, niin voin vain osoittaa suunnan. En nyt varsinkaan tässä yhteydessä pysty enempää antamaan tuohon ikiaikaiseen, jättimäiseen sarkaan.

En varsinaisesti ollut suuntaa tai vastaavaa etsimässä, aihepiiri on tuttu, vaan kyselin näkökulmaasi "tositietoon", se kun pomppasi tekstissä esiin ja on kovin usein ylösnostettu vastakohta jonkin pystytetyn ja usein määrittelemättömän "relativismin" konseptille. Närästää moinen asioiden mustavalkoistaminen, varsinkin kun tätä tositiedon konseptia – joka usein kiistellyksi ja ei-yksiselitteiseksi osoittautuu – alleviivataan ikään kuin itsestäänselvyytenä sen kummemin määrittelemättä. Mutta tattis, valaisi näkökantaa myös tähän julkilausuttu platonilaisuus.

[Kristian IV]

^^

No jopas Totti tuli räjäyttämään pankin! Onpa perusteellisen näköinen analyysi. 5 perusarvoa joista en ole ollut tietoinenkaan. Kaipa maailman pystyy jotenkin noihinkin pusertamaan. Vassareiden sisäryhmä / ulkoryhmä ainakin eniten haiskahtaa, mistä ihmeestä tulee se vastuu uhrata omastaan niille, jotka eivät ole itse pärjänneet?

Aika harva nykyään itsestään tai yhteiskunnasta puhuu puhtauden käsitteellä. Minkä puhtaus? Eikö pidä ensin olla aika tarkka kuva siitä, mikä on hyvää, ja sen jälkeen erottaa sen, mikä sitä hyveellisyyttä vähentää? Islamistille koraani-fundamentaalisuus nimenomaisesti on sitä puhtautta ja pyhyyttä. Nykyvassarille puhtautta on se, ettei horju veganismissaan tai sorru autolla huristeluun. Kristitty taasen pitäisi puhtautta uskollisuutena Jumalalle vs sortumista itsekkääseen syntiin.

Se ei tule yllätyksenä, ettei vasemmistolla ole esikuvia / auktoriteetteja. Rokkarit ja punkkarit, vanhan maailman rebellit juuri rakentivat identiteettinsä sen ympärille, etteivät he kumarra ketään. Vanhempi kansa oli tylsiä lampaita, he olivat villejä ja vapaita! Läpällä pitävät seinillä Che Quevaran ja Leninin kuvia. Onko yllätys, että konservatiivit ovat enemmän perhekeskeistä väkeä kuin nämä ääri-individualismin kukkaset? --- > Tämä pohdinta siis siitä, etteivät vapaakasvatuksen tuotokset pidä edes omia vanhempiaan minkäänlaisina auktoriteetteinä, jotenka miten he pitäisivät mitään harmaita valtiomiehiä tai akateemikkoja kunniassa?

Oikeudenmukaisuus tuntuu olevan itsessään jo hyvin lähellä hyvyyttä sellaisenaan. Mikä on asia, joka saa yksilöolion luopumaan oikeudenmukaisuudesta? Laki ehkä, mutta on itsessään jo ongelmallista jos on lai'iksi päätynyt täysin epäoikeudenmukaisuuksia.

Noiden viiden kategorion myötä tehdyt johtopäätökset ja tulkinnat tuntuvat kuitenkin oikeansuuntaisilta, vaikka tuntuvat enemmän konstruktioilta kuin vääjäämättömyyksiltä. Toisaalta jo ihan tämä liberaali vs konservatiivi- jaotelmakin tuntuu yksinkertaistavalta, kuten psykologikin totesi niin ne pohjautuvat enemmän tai vähemmän jenkkien demokraatti / konservatiivi- jakoon, joka täältä metsästä käsin on myös verrattain vieras.

Itse myös universalistina haastaisin tuon mainitun aksiooman, että kaikki moraaliset arvot ovat subjektiivisia. Saatetaan sanoa, että kauneus on katsojan silmässä, mutta entä jos silmät itsessään ovat vain kauniimpia tai rumempia? Tai on olemassa absoluuttinen hyvyys, mutta yksilöolennot taipuvat ja jopa kieroutuvat matkalla hyvyyttä kohti?

                                          --------------------------

Julleht olen pahoillani, etten pysty avaamaan ja siten puolustamaan käyttämääni käsitettä. Menisi aivan liian kauas aiheesta kyseinen keskustelu, enkä välttämättä ylipäätänsä ole tarpeeksi tietäväinen antamaan muille mitään lopullista noin perustavanlaatuisesta dilemmasta.

[Lalli IsoTalo]

Psykologi Jonathan Haidt piti aikoinaan TedTalkin ( https://www.youtube.com/watch?v=8SOQduoLgRw ), jossa hän pitkälti selitti vasemmistolaisten ajatuksenjuoksun.

Eräässä tutkimuksessa moraaliarvot jaettiin 5 pääryhmään:

1. Haitta / hoiva (harm / care) eli miten tärkeää haitan välttäminen ja hoivan antaminen on.
2. Oikeudenmukaisuus / vastavuoroisuus (fairness / reciprocity) eli miten tärkeä oikeudenmukaisuutta pidetään.
3. Sisäryhmä / lojaalisuus ( ingroup / loyalty) eli kuinka tärkeä oma porukka ja lojaalisuus siihen on.
4. Auktoriteetti / kunnioitus eli kuinka vahvasti kunnioitetaan ja hyväksytään auktoriteetteja.
5. Puhtaus / pyhyys ( purity / sanctity ) eli miten vahvasti koetaan "hyvyyden" saavuttamista kontrolloimalla itsensä (tyyliin selibaatti tms.)

Tämä on hyvä! Laitoin litteraatin liitetiedostoksi.

Tässä lienee samaa asiaa:

Jonathan Haidt's Moral-Political Psychology
Helping us understand liberal and conservative value systems
https://www.psychologytoday.com/intl/blog/theory-knowledge/201201/jonathan-haidts-moral-political-psychology

1) Care for Others/Do no harm;
2) Fairness/Justice/Equality;
3) In-Group Loyalty;
4) Respect for Authority; and
5) Purity.
Conservatives tend to value the five domains relatively equally.
Liberals, in contrast, value the first two domains much more than the latter three.

[Lalli IsoTalo]

Ja tässä vielä se oleellinen kaavio.

[Lalli IsoTalo]

Eräässä tutkimuksessa moraaliarvot jaettiin 5 pääryhmään:

1. Haitta / hoiva (harm / care) eli miten tärkeää haitan välttäminen ja hoivan antaminen on.
2. Oikeudenmukaisuus / vastavuoroisuus (fairness / reciprocity) eli miten tärkeä oikeudenmukaisuutta pidetään.
3. Sisäryhmä / lojaalisuus ( ingroup / loyalty) eli kuinka tärkeä oma porukka ja lojaalisuus siihen on.
4. Auktoriteetti / kunnioitus eli kuinka vahvasti kunnioitetaan ja hyväksytään auktoriteetteja.
5. Puhtaus / pyhyys ( purity / sanctity ) eli miten vahvasti koetaan "hyvyyden" saavuttamista kontrolloimalla itsensä (tyyliin selibaatti tms.)

Conservatives tend to value the five domains relatively equally.
Liberals, in contrast, value the first two domains much more than the latter three.

Tämähän tarkoittaa sitä, että PS:n kannattaisi laajentaa viestintäänsä ja potentiaalista kuulijakuntaansa tekijöiden 1 ja 2 suuntaan, siinä määrin kuin se on mahdollista, tinkimättä omasta linjasta, korostamatta liikaa sisäryhmänäkökulmaa, tai haukkumalla liikaa ulkoryhmää.

Esim.

1. Vältetään haittaa:
- Vältetään suomalaislasten kokemaa rikoshaittaa palauttamalla kotiinsa maassa laittomasti oleskelevat elintasoveijarit, jotka eivät ole, eivätkä koskaan ole olleet aitoja turvapaikanhakijoita.

2. Lisätään oikeudenmukaisuutta ja tasa-avoa:
- Ei ole oikeudenmukaista eikä tasa-arvoista, että meidän rahoja annetaan ilmaiseksi EU:n koronarahastohuijauksen kautta eteläeuroopan mafioille. Eikä etenkään ole oikein, että Suomen hyvinvaltio voitaisiin romuttaa, jota italiaanot voivat alentaa verojaan.

@Matias Turkkila

Ei siis korosteta viestinnässä, että EU rikkoo omia sääntöjään (kohta 4, auktoriteettien kunnioittaminen, se ei kiinnosta liberaalista suvaitsevaistoa). Sen sijaan korostetaan, että se on niin väärin (kohta 2, oikeudenmukaisuus, se kiinnostaa suvaistoa), että meidän ahkerien suomalaisten rahat annetaan meitä röyhkeimmille laiskoille eteläeurooppalaisille huijareille.

Varmaankin kaikista vaalikeskustelun aiheista voitaisiin löytää se suvaitsevaistoon vetoava näkökulma, siis korostamalla myös kohtia 1 ja 2.  Ja kirkossa istuvalle seurakunnallehan ei tarvitse enää saarnata, ne ovat jo uskossa, ja äänestävät oikein.

[kelloseppä]

^^

Sancai! Mainiota, että toit tuon nollasumma-pelin esiin. Se on kuvaava käsite, mutta hyvin vaarallinen. Perinteinen marxilaisuus juuri sortuu tuonkaltaisiin yleistämisiin. Itseasiassa ennen kapitalismia ja vapaakauppaa Euroopassa jylläsi merkantilismi, jossa juurikin ajateltiin että tuotto on vakio. Pellot tuottavat tietyn verran piste. Kultaa ja hopeaa on tietty määrä, ja siitä järjestelyn kautta yritetään saada mahdollisimman iso osuus. Täten selkein keino saada itselleen plussaa, on ryöstää naapurilta. Oma vahvistuminen on aina toisen kustannuksella, kylmäävää!
...

Vaikka mennee hivenen ohi ketjun aiheen, nimenomaan mustavalkoisuuden välttämiseksi takerrun merkantilismi -yläkäsitteen ongelmallisuuteen yhden esimerkin merkantilismin, tai kameralismin, mallimaan pidetyn 1600-1700-luvun Ruotsia yläkäsitteen tavoitteiden käytännön muodot olivatkin ruotsalaisen ruohonjuuritason näkkulmasta aivan vastakkaisia ns. "kylmäävälle todellisuudelle". Ruotsi käytti merkantilisminsa käytännön tasolla lähinnä neljää keinovalikomaryhmää, joista oikeastaan yksikään ei ole ole nykyiselle (vapaalle) kapitalismille vieras.

1. Tulleja purettiin noin varsin vaihtelevin poliittisin ja taloudellisin perustein, mutta suurena linjana sekä ulkomaankauppa että kotimaan kauppa muuttui vähitellen pienin askelin yhä vapaammaksi.

2. Ulkomaisten suurkauppaiden (ts. globaaleja suuryritysten) monopoleja purettiin ja määräävää markkina-asemaa rajoietttiin  jälleen ties mistä poliittisesta ja taloudellisesta syystä.

3. Kotimaisten raaka-aineiden (etenkin metallit) jalostusasetetta pyrittiin nostamaan erittäin tarmokkaasti ja ehkäpä jälkimaailman silmissä juuri tässä Ruotsi onnistui jopa yli kaikkien odotusten.

4. Kotimaisten resurssien, etenkin veronmaksukyky- ja teollisuuden raaka-aineresursseja tehostettiin monin eri tavoin aina supermassiivisista onnistuneista megauudistuksista kuten ruotujakolaitos, varsin ylioptimistisiin yksityiskohtiin kuten silkkitoukkien kasvatukseen Ruotsin ilmastossa!

1600-luvun lopun maailmassa kupari koettiin ainakin puoliksi jalometalliksi ja silti Ruptsin oli tuolloin maailman suurin kuparin viejä, joten ei se merkantilistinen nollasummapeli ollut edes aikansa silmin mekanistinen kaikenkattava totuus. Saati sitten jälkimaailman historiankirjoituksen silmin. Ehkäpä marxilaisuudenkin tarkasteluun olisi hyvä käyttää monimuotoisuuttakin sietaviä silmälaseja.

1800-luvun alun teollistunut Englanti oli varsin kurja paikka matalasti koulutetulle teollisuustyöväestölle: 14-16 tuntiset työpäivät, lapsityövoima ja terveydellisesti kammoittavat asuin- ja työolosuhteet olivat arkipäivää. Toki tuollainen oli varsin karua arkea maatalouden työvoimallekin, mahdollisesti yleisiä työ- ja asuinolosuhteita lukuunottamatta. Ehkäpä kuitenkin suurin ongelma piili tuolloin siinä, että perinteisen maaseutuaristokratian perinteinen moraalinen velvollisuus pitää töissä ja leivässä alustalaisensa ei kuulunut lainkaan esiteollisen maailman teollisuusmiesten moraalikoodistoon - myös varsin odottamattoman jyrkän vöestönkasvun vuoksi ja myös juurikin sen mahdollistamana.

Kenties näkisin Marxin kirjoitukset suuren historiallisen siirtymävaiheen aikana varsin karseiksi ylikorostuneiden ongelmien kovin ehdottomana ja varsin suuren itsetyytyväisyyden sävyttänä ratkaisuehdotuksena enkä niinkään aivan loppuun asti ajateltuna uuden maailmanjärjestyksen hahmotelmana. Ellei Venäjällä moinen ajatusmaailma olisi päässyt poliittisen vallan huipulle ja aikanaan kaksinapaisen maailman toiseksi navaksi, Marx olisi jäänyt ehkäpä lähes vain Thomas Münzerin kaltaiseksi varsin mielenkiintoiseksi historian yksityiskohdaksi. Näin sanoassani toki ymmärrän olevani hivenen epäoikeudenmukainen ranskankielisiä ja saksankielisiä "marxilaisuuden" suuntauksia kohtaan.

------------------

Yritän seuraavassa sovitta Haidtin viisi moraaliarvoa Venäjän kansallismielisten näkemyksiin. Kärjistäen ja yksinkertaistaen:

1. Puhtaus/pyhyys on ykkösarvo. Oikeauskoisuus on välttämätön lähtökohta kaikelle niin yksilön, perheen, suvun, hallintojärjestelmän ja valtion kannalta. Kaikki muut arvot voidaan johtaa tästä.

Tsaari Moskovan Kremlissä ei ansaitse kunnioitusta ellei hän ole puhdas ja pyhä ja hänellä on auktoriteetti vain, jos hän on puhdas ja pyhä. Sama logiikka valuu aina perhe/yksilötasolle saakka.

Kaikki, jotka tunnustavat puhtaan ja pyhän tsaarin ja Venäjän valtion auktoriteetin ja kunnioittavat niitä ovat "meikäläisiä" ja "muut" ovat muita ikuisesti. Lojateetti koskee 100% "meitä" ja 0% "muita".

Edellä mainitun perusteella vain tsaari ja "me" voimme olla oikeudenmukaisia toisillemme ja vastavuoroisuus koskee vain "meitä" . Muut ovat kaiken tämän ulkopuolella. Siksi myös haitat "meille" tulee aina minimoida ja hoiva koskee aina vain "meitä".

Miten tämä alkeellinen kiteytys koskee tämän ketjun aihetta?

Kultturimarxisti sanoo, että ei ole lainkaan, missään eikä missään määrin "meitä" ja "muita". Missä silloin on vastavuoroisuus, velvollisuus, kunnioitus ja pyhyys? Miten silloin kestävällä tavalla luodaan, rakennetaan ja kehitetään oikeudenmukaisuutta, hoivaa ja turvallisuutta? Perheessä, suvussa ja kansallisvaltiossa.

(Venäjän multikultimaailma lähteekin Moskovan vallan tunnustamisesta, Moskovan valtiaan armosta sietää ei-oikeauskoisia ja ei-venäläisiä osana valtapiiriään. Täten he ansaitsevat Venäjän valtio suojelun ja vastavuoroisesti he hyväksyvät velvollisuuden palvella Venäjän valtiota. Lännen multikultissa ei ole tällaista vastavuoroisuutta - ei ainakaan käytännön tasolla.)