2016-08-15 Sisäministeriö: Väkivaltainen ääriliikehdintä maltillista suomessa

[von Manstein]

VUONNA 2015 kirjattiin kuusi rikosepäilyä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. SVL liittyy niistä viiteen tapaukseen, kertoo selvitys. Sen mukaan tapauksissa on esimerkiksi levitetty järjestön materiaalia sisältäviä lentolehtisiä julkisille paikoille sekä postilaatikoihin.

Natsismi jylläsi Suomessa vuonna 2015.

[jka]

SISÄMINISTERIÖN MUKAAN Keskusrikospoliisi ja paikallispoliisi käynnistivät vuonna 2015 noin kymmenen väkivaltaista jihadismia, terrorismirikoksia ja niitä sivuavia rikoksia koskevaa esitutkintaa.

Joka ainoa tötteröpää tiedetään pilkulleen mutta poliisi ei tiedä tarkalleen että kuinka monta oikeaa terrorismirikostutkintaa se ylipäätään edes aloitti.

Tästä voidaan kuitenkin tulkita että Suomi sai pelkästään vuonna 2015 enemmään oikeita terroristeja ja sotarikollisia tulijoiden joukossa kuin yli viisi miljoonainen kansa kykeni synnyttämään vokkien polttopulloiskuja.

[nollatoleranssi]

Siinä missä mielestäni äärioikeiston toiminnan voi sanoa pitkälti vielä "hakevan muotoaan", on äärivasemmiston suunta selkeä. Äärivasemmisto pystyy ponnistamaan 2000-luvun antiglobalismin ja squattaaamisen perinnöstä ja on riveiltään harvinaisen yhtenäinen. Äärioikeistolaisten piiristä taas ns. skinhead-liike on pitkälti kadonnut tai näkyy vain esteettisenä ja kulttuurillisena liikkeenä
...
esim. SoO:n toiminta vaikuttaa nyt täysin lopahtaneen kun taas Rajat Kiinni/Suomi Ensin -meininki on nousussa^.

Skinhead-liike on ollutta ja mennyttä. Samoja vaikutteita saattoi nähdä Vastarinta-liikeessä, mutta hyvin lievässä muodossa. Toiminnan manttelijanperijäksi veikkailtu Soldiers of Odin oli liian spontaani ja yhden asian liike noustakseen pitempiaikaiseen suosioon.

Yhteiskunnassa muodissa olevat asiat näkyvät myös ääriliikkeissä ja siinä miten ne ilmentyvät.

On sinänsä huvittavaa, että äärivasemmistolaisuus (aiemmin luontoaktivismi) on ottanut maailmalta väkivallan aseekseen (valtaosa terrori-iskuista on äärivasemmistolaisten tekemiä Euroopassa) ja taas perinteinen skinhead-liike (joka tuli tunnetuksi tuosta väkivallastaan Suomessa) on laantunut ja kadonnut kokonaan.

[nollatoleranssi]

Nykyisin monet iltapäivälehdet estävät tälläisiin uutisiin kommentoimisen, koska vihapuhe saattaisi paljastaa tilanteen todellisen luonteen.

HS on harvoja medioita, joihin voi vielä kommentoida, mutta sinnekin pitää kirjoittaa erittäin taiten sanomisiaan tai muuten niitä ei julkaista. Sitten on vielä kuuluisa "jälkikäteismoderaatio" joka poistaa ne viimeisetkin sananvapauden rippeet pois. Joskus tapahtuu kuitenkin erheitä ja virheitä eli sadoista kommenteista voi päästä sellaisiakin läpi, jotka eivät joudu yllättäen moderaation hampaisiin.

[Roope]

Iltalehden versio:
...
Ministeriön tilannekatsaukseen koottujen tietojen mukaan viime vuonna yhteensä 62 rikosepäilyä täytti väkivaltaiseen ekstremismiin liittyvän rikoksen määritelmän. Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sitä, että väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen kannustetaan tai se oikeutetaan aatemaailmalla perustellen.

Ei tarkoita. Raportin mukaan:

ekstremistisiksi rikoksiksi katsotaan sellaiset tunnistettuihin väkivaltaisiin ääriliikkeisiin kuuluviksi tiedettyjen henkilöiden tekemät edellä mainitut väkivaltarikokset, joiden motiivina ei selkeästi ole muu seikka kuin aatemaailma (..)  esimerkiksi äärioikeistolaisten skinhead-jengien jäsenten spontaani katuväkivalta katsotaan ekstremistisiksi rikoksiksi.

Toisin sanoen raportin ekstremistiseksi määrittämällä väkivallalla ei tarvitse olla muuta todettua yhteyttä ekstremismiin kuin tunnistettu tekijä. Mikäli muuta motiivia ei erityisesti osoiteta (esim.  perheväkivalta), äärioikeistolaisen tekijän väkivallan motiivi kirjataan aina ideologiseksi. Poliittisen väkivallan ideologisia oikeuttajia kyllä löytyy helposti esimerkiksi Kansan Uutisista, mutta poliisin kivittämisen julkista puolustelua ei lasketa sisäministeriössä ekstremismiksi.

- Rikosten määrä ei ole lisääntynyt, mutta samanaikaisesi väkivaltaan liittyvä puhe on lisääntynyt ja ikään kuin tullut näkyvämmäksi se vastakkainasettelu, sanoo kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen sisäministeriöstä.

Väkivaltaan liittyvä puhe ja vastakkainasettelu. Mitä tekemistä sillä on väkivaltaisen ekstremismin kanssa, kun raportissa lainatussa tutkimuksessakaan puheiden ei ole todettu johtaneen tekoihin?

Mankkisen mukaan viime vuonna äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisten ryhmien liikehdintä on tullut Suomessa avoimemmaksi.

- Ja varmaan se kielenkäyttökin on muuttunut, että sanotaan asioita, joita vielä muutama vuosi sitten ei olisi kuviteltukaan sanoa julkisuudessa.

Jos puhe on laillista, sananvapauden piiriin kuuluvaa, asian ei pitäisi kuulua Mankkisen kommentoitavaksi. Jos Mankkinen vihjaa, että maahanmuuttovastaiset puheet ovat johtaneet väkivaltaan, pitäisi väitteen tueksi olla perustelut.

Katsauksen mukaan poliittisen väkivallan uhka Suomessa on kasvanut. Tiedot perustuvat Helsingin yliopistossa tekeillä olevan tutkimuksen ennakkotietoihin.

- Tutkimuksessa on analysoitu netissä käytyä keskustelua ja todettu, että on riski kehitykselle, että puhe ja keskustelu alentavat kynnystä poliittiseen väkivaltaan. Toinen huomattava seikka on, että ne, jotka lietsovat väkivaltaa muita kohtaan, eivät ole niitä, jotka tekevät sen konkreettisen teon, Mankkinen sanoo.

Siis tutkimuksen mukaan teoreettinen riski on kasvanut, mutta ei ole näyttöä, että tällainen riski olisi toteutunut. Sen sijaan on selkeästi näyttöä turvapaikanhakijamäärän kasvun väkivaltariskien toteutumisesta niin vastaanottokeskuksissa kuin niiden ulkopuolellakin.

Mankkinen puhuu väkivallan lietsomisesta, vaikka sellainen toiminta on Suomen lain mukaan rikollista. Rikosepäilyjen määrästä ja laadusta päätellen tällaisesta ei ole ainakaan ilmiötasolla merkkejä.

[Ernst]

Mitä -vettiä on maltillinen väkivaltainen liikehdintä, joko siitä järjestetään valden, siis meidän, rahoittamaa koulutusta?
Haluan osallistua.

Harjoittelin "väkivaltaista" liikehdintää aikoinaan budosalilla.

[Roope]

Poliisi on seurannut viharikosten määrän kehitystä Suomes-
sa vuodesta 1997. Vuodesta 2008 lähtien eri vuosia kuvaavat
tiedot ovat yhteismitallisia. Viharikosten määrää koskevat tiedot
saadaan Poliisiammattikorkeakoulussa vuosittain tehtävällä tut-
kimuksella. Vuoden 2015 tilannetta koskeva tutkimus julkaistaan
syksyllä 2016. Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä on
aiempina vuosina pysynyt samalla tasolla usean vuoden ajan.

Vuoden 2015 tilanteesta saatujen ennakkotietojen perusteella
näyttäisi kuitenkin siltä, että poliisin tietoon tulleiden viharikos-
ten määrä olisi lisääntynyt merkittävästi. Tämän taustalla saattaa
vaikuttaa yhteiskunnallinen keskustelu ja sen myötä poliisin ja
viharikosten uhrien lisääntynyt tietoisuus siitä, mikä on viharikos.

Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 1/2016

Tuossa on niin monta virhettä, että on hieman vaikea uskoa niiden tahattomuuteen.

Poliisi on seurannut viharikosten määrän kehitystä Suomessa vuodesta 1997.

Viharikosepäilyjen. Poliisi ei seuraa eikä tilastoi, kuinka paljon oikeuksissa vahvistetaan viharikoksia.

Vuodesta 2008 lähtien eri vuosia kuvaavat tiedot ovat yhteismitallisia.

Eivät ole, ei edes raportoijan itsensä mukaan. Edes perättäisten vuosien tilastot eivät ole välttämättä käytäntöjen muutosten takia täysin yhteismitallisia.

Poliisiammattikorkeakouluun raporttiin sisältyvät sekä poliisin rasismi/viharikoskoodilla merkitsemät rikosepäilyt, että PAMK:n tutkijoiden ns. vihasanalistan perusteella rikosilmoituksista poimimat tapaukset. Muun muassa vihasanalistan laajentamisen vuoksi tutkijoiden jälkikäteen kirjaamien viharikosepäilyjen osuus on moninkertaistunut muutamassa vuodessa. Poliisin käytännöt rikosilmoituksen koodilla merkitsemisessä taas vaihtelevat alueittain. Paikoitellen kaikki ulkomaalaisiin kohdistuneet rikosepäilyt merkitään koodilla.

Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä on aiempina vuosina pysynyt samalla tasolla usean vuoden ajan.

Poliisin koodilla merkitsemien viharikosepäilyjen määrä on laskenut monta vuotta, mutta vastaavasti tutkijoiden kaivamien tapausten määrä on koko ajan noussut, kun kriteerejä on muutettu.

Vuoden 2015 tilanteesta saatujen ennakkotietojen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä olisi lisääntynyt merkittävästi. Tämän taustalla saattaa vaikuttaa yhteiskunnallinen keskustelu ja sen myötä poliisin ja viharikosten uhrien lisääntynyt tietoisuus siitä, mikä on viharikos.

Sepä se, kun "uhrien lisääntynyt tietoisuus" ei oikeasti vaikuta sitä eikä tätä vahvistettujen viharikosten määrään. Sen sijaan "uhrit" voivat kyllä tehtailla rikosilmoituksia esimerkiksi nettikommenteista ja vaatia, että heidän ilmoituksensa merkitään viharikoskoodilla. Poliisi ei voi käyttää omaa harkintaansa vaan se voi vain suostua tähän. Hyvin pieni osa, 1-2 prosenttia, viharikosepäilyistä vahvistetaan viharikoksiksi.

[Roope]

Hallintovaliokunta on pyytänyt Suojelupoliisin asiantuntijalausuntoa ulko- ja turvallisuuspoliittiseen
sekä sisäisen turvallisuuden selontekoihin liittyen. Valiokunta on pyytänyt lausuntoa ulko- ja turvallisuuspoliittista
merkitystä sisältävistä sisäisen turvallisuuden alueista.

Suojelupoliisin lausunto 27.9.2016

Äärivasemmisto

Väkivaltaista äärivasemmistolaista liikehdintää esiintyy Suomessa anarkismin ja antifasismin toimintaympäristöissä.
Anarkistiliike ei ole kovinkaan järjestäytynyt vaan pääosin verkon välityksellä kommunikoiva
ja ajoittain yhteen kokoontuva löyhä verkosto yksittäisiä henkilöitä ja pieniä ryhmiä.

Anarkistiliikkeen harjoittama väkivalta jakautuu kolmeen eri muotoon. Yleisintä on mielenosoitusten
yhteydessä esiintyvä mellakointi, jossa väkivalta kohdistuu ensisijaisesti poliisiin. Väkivaltaisia mielenosoituksia
on Suomessa vuosittain muutamia. Hieman harvinaisempi väkivallan muoto on anarkistien
vastustamiin tahoihin kohdistuvat sabotaasiluonteiset tuhotyöt. Tällaisia iskuja tapahtuu epäsäännöllisesti
ja kausiluonteisesti. Kasvava uhka liittyy äärivasemmiston ja äärioikeiston väliseen vastakkainasetteluun,
joka konkretisoituu ajoittain väkivaltaisina yhteenottoina tai niiden yrityksinä. Vastakkainasettelu
on voimistunut viimeisten vuosien aikana, ja turvapaikanhakijatilanne on kärjistänyt sitä entisestään.

Väkivaltaisen antifasistisen toiminnan keskiössä on löyhä Antifa-verkosto, jonka ensisijaisena
kohteena on Pohjoismainen Vastarintaliike ja Soldiers Of Odin, mutta kohteiksi voivat valikoitua
myös maahanmuuttovastaisiksi tai oikeistopopulistisiksi profiloituvat tahot.

Mielenosoituksien ja esimerkiksi Palefacen musiikkivideon Antifa-liput eivät edelleenkään herätä mitään huomiota valtamediassa.

[Khevonen]

Anarkistiliike ei ole kovinkaan järjestäytynyt vaan pääosin verkon välityksellä kommunikoiva
ja ajoittain yhteen kokoontuva löyhä verkosto yksittäisiä henkilöitä ja pieniä ryhmiä.

En tajunnut tuosta mitään. Luulen siinä olevan jonkinlainen oxymoron. Jos kommunikoidaan verkon välityksellä ja kokoonnutaan, sehän on järjestäytymistä?

[Roope]

En tajunnut tuosta mitään. Luulen siinä olevan jonkinlainen oxymoron. Jos kommunikoidaan verkon välityksellä ja kokoonnutaan, sehän on järjestäytymistä?

Kyllä, mutta järjestäytyminen on luonteeltaan hyvin toisenlaista kuin staattisella järjestöllä, jolla on siihen liittyneitä jäseniä ja vakiintunut hierarkia. Anarkistit järjestäytyvät joka tapahtumaa varten uudestaan hieman eri tavalla ja eri kokoonpanolla, eikä organisaation hierarkia ja toiminnan tavoitteet ole välttämättä selviä kaikille toimijoille itselleenkään.

[repsikka]

b]kielenkäyttökin[/b] on muuttunut, että sanotaan asioita, joita vielä muutama vuosi sitten ei olisi kuviteltukaan sanoa julkisuudessa.

Ensimmäinen mieleeni tullut rasistinen, sittemmin pannasta päässyt lausahdus
on MAASSA MAAN TAVALLA .

[Khevonen]

En tajunnut tuosta mitään. Luulen siinä olevan jonkinlainen oxymoron. Jos kommunikoidaan verkon välityksellä ja kokoonnutaan, sehän on järjestäytymistä?

Kyllä, mutta järjestäytyminen on luonteeltaan hyvin toisenlaista kuin staattisella järjestöllä, jolla on siihen liittyneitä jäseniä ja vakiintunut hierarkia. Anarkistit järjestäytyvät joka tapahtumaa varten uudestaan hieman eri tavalla ja eri kokoonpanolla, eikä organisaation hierarkia ja toiminnan tavoitteet ole välttämättä selviä kaikille toimijoille itselleenkään.

Hui! Kuulostaa terroristisolujen toiminnalta.

[hattiwatti]

Väkivaltaisen antifasistisen toiminnan keskiössä on löyhä Antifa-verkosto, jonka ensisijaisena
kohteena on Pohjoismainen Vastarintaliike ja Soldiers Of Odin, mutta kohteiksi voivat valikoitua
myös maahanmuuttovastaisiksi tai oikeistopopulistisiksi profiloituvat tahot.

Mielenosoituksien ja esimerkiksi Palefacen musiikkivideon Antifa-liput eivät edelleenkään herätä mitään huomiota valtamediassa.

Toisin sanoen SUPO myöntää, että Antifa on poliittisten mielipiteiden omaavien vainoamiseen erikoistunut järjestö, sillä gallupien mukaan enemmistö kansasta on maahanmuuttovastaisia, jos sillä tarkoitetaan tätä nykyistä linjaa. Ne jotka miekkareita pitävät joita antifa - häiriköi, lähinnä ilmaisevat aktiivisesti sen näkemyksen mitä kansan enemmistö kannattaa.

Eli Antifa haluaa lakkauttaa demokratian ja korvata sen väkivaltaisesti kontrolloidulla totalitärismillä.

Lisätty puuttuva lainauksen aloittava tagi.

[Khevonen]

Supossa kyllä tiedetään miten minulle kävi viime vuoden lokakuussa ja mitä tapahtui sen jälkeen Turussa. Ongelmapesäke sijaitseekin sisäministeriössä, joka ei ottanut kumpaakaan tapausta huomioon omassa vastaavassa lausunnossaan. Kysyinkin että eikö sisäministeriön mukaan minua sitten hakattukaan mielenosoituksessa. He vastasivat, että eivät ota kantaa yksittäistapauksiin tulkitessaan trendejä.

[Roope]

Uhkien torjunta muuttuvassa toimintaympäristössä

Poliisin oman toimintakyvyn varmistaminen

Turvallisuusjohdon koulutusohjelma TJK14
Tutkielma
Veli Hukkanen
Helsingin poliisilaitos

Helsinki 1.4.2017
Aalto University Professional Development – Aalto PRO

https://www.aaltopro.fi/media/aalto-pro-publications/tjk/hukkanen_veli_14_tjk_kehitysprojekti.pdf

Tiivistelmä

Toimintaympäristö ja uhkakuvat ovat muuttuneet Euroopassa ja Suomessa
viime vuosina. Tilanne edellyttää koko yhteiskunnalta uutta ajattelua ja varautumisen
kehittämistä uhkien torjumiseksi.

Poliisilla on keskeinen rooli sisäisen turvallisuuden ylläpitämisessä. Poliisilain
1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen,
rikostorjunta, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen.
Kyetäkseen kaikissa olosuhteissa hoitamaan yhteiskunnallisen vastuunsa poliisin
tulee varmistaa oma toimintakykynsä.

Kehitysprojektin tavoitteena on kokonaisvaltaisen riskienhallinnan ja jatkuvuudenhallinnan
kehittäminen poliisissa. Uhkakuvien muutokset edellyttävät
poliisilta uudenlaista ennakoivaa varautumista oman organisaation suojaamiseksi.

Työ toimii taustoituksena muun muassa poliisiasemiin kohdistuvien
terrori-iskujen varalta laadittaviin jatkuvuussuunnitelmiin. Työ on julkinen; kaikki aineisto on julkisista lähteistä. Työn teoriaosassa kä-
sitellään muun muassa valmius- ja jatkuvuussuunnittelua, yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa,
sisäisen turvallisuuden sekä poliisin toimintasuunnitelmia,
kokonaisvaltaista riskienhallintaa sekä terrorismin ja muiden väkivaltaisten
ilmiöiden määritelmiä ja torjuntastrategioita.

Työ sisältää otannan väkivaltaisista poliisin kohdistuneista iskuista Suomessa
sekä terrori- ja muista iskuista Pohjoismaissa ja Euroopassa. Lopussa esitellään
terrorismiin, radikalisoitumiseen, väkivaltaiseen ekstremismiin ja muihin
väkivaltaisiin trendeihin ja alakulttuureihin liittyvää tilannekuvaa ja torjuntakeinoja
Suomessa

[Lalli L.]

Sisäministeriö on taas julkaissut "väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksen":

https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410869/vakivaltaiset-aariliikkeet-toimivat-koko-maan-alueella
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162174

Poimintoja:

Arjen turvallisuuden kannalta suurimman uhkan muodostaa väkivaltainen ulkoparlamentaarinen äärioikeisto. Uhka ilmenee esimerkiksi spontaanina katuväkivaltana, joka kohdistuu vihollisiksi koettuihin henkilöihin, jotka voivat valikoitua uhriksi sattumanvaraisesti. Väkivaltaisen äärioikeiston herättämä pelko ja turvattomuuden tunne voivat myös heikentää arjen turvallisuutta erityisesti alueilla, joissa näiden ryhmien toiminta on näkyvää.

Ulkoparlamentaariseen väkivaltaiseen äärivasemmistoon – jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan erityisesti anarkismia ja antifasismia – liittyvä radikaaliliikehdintä on ollut Suomessa vähäistä viime vuosien aikana ja sitä ilmenee pääsääntöisesti mielenosoitusten yhteydessä.

Vihapuhe on lisääntynyt, ja se luo kasvualustaa väkivaltaiselle ekstremismille ja radikalisoitumiselle. Vihapuheella pyritään sulkemaan tiettyjä ihmisiä ja ryhmiä ulkopuolelle. Yksittäiseen henkilöön suunnattu teko toimii viestinä koko ryhmälle, jota uhri edustaa. Vihapuheella on tämän vuoksi laajoja vaikutuksia, ja se on erityisen haitallista kohdistuessaan haavoittuvammassa asemassa oleviin henkilöihin ja ryhmiin. Väkivaltaisen radikalisoitumisen taustasyitä tutkittaessa on tuotu esille, että ulkopuolisuuden tunne on yksi väkivaltaiselle radikalisoitumiselle altistava tekijä.

Väkivaltaisen äärioikeiston toiminta ruokkii väkivaltaisten anarkistien ja antifasistien toimintaa.

Yllättäen "äärioikeisto" on suurin uhka, suvaitsevaiston toimintaa vähätellään, heistä kirjoitetaan vain antifasisteina (ilman lainausmerkkejä) ja heidän toimintaa muutenkin mainostetaan reaktiona "väkivaltaiseen äärioikeistoon".

[Tomatoface]

Yllättäen "äärioikeisto" on suurin uhka, suvaitsevaiston toimintaa vähätellään, heistä kirjoitetaan vain antifasisteina (ilman lainausmerkkejä) ja heidän toimintaa muutenkin mainostetaan reaktiona "väkivaltaisen äärioikeistoon".

Ei yllättäne ketään tämän "tilannekatsauksen" lopputulema. Äärivasemmistohan sen laatii..

[foobar]

Miten tämä väkivaltainen äärioikeistolaisuus realisoituu uhrillisiksi (fyysisiksi) rikoksiksi jos rikoksia tarkkaillaan rakentamatta luokittelua joka tuottaa varmuudella äärioikeistolaisen väkivallan tilastoilmentymän? Käsittääkseni selkeästi poliittisesti motivoituneiden väkivallantekojen määrä Suomessa on vuositasolla yhden tai kahden käden sormin laskettavissa. Mikäli tätä uhkaa pitää merkittävänä, on menettänyt kyllä suhteellisuudentajunsa ihan väkivallankin määrän suhteen tässä maassa.

Vai onko niin että "uhka" riittää perusteeksi korostaa yhtä ryhmää samalla kun uhrilliset teotkaan eivät kaadu toisen synniksi?

[foobar]

Väkivaltaisen äärioikeiston toiminta ruokkii väkivaltaisten anarkistien ja antifasistien toimintaa.

Yllättäen "äärioikeisto" on suurin uhka, suvaitsevaiston toimintaa vähätellään, heistä kirjoitetaan vain antifasisteina (ilman lainausmerkkejä) ja heidän toimintaa muutenkin mainostetaan reaktiona "väkivaltaiseen äärioikeistoon".

Rehellisempää olisi todeta että eriävien mielipiteiden olemassaolo riittää väkivaltaisten anarkistien ja antifasistien tekojen oikeutukseksi heidän omissa piireissään, mutta se ei olisi kai riittävän vinoutunut näkemys tutkimusraporttiin painettavaksi.

Ei minun tarvitse hakea minkäänlaista konfliktia antifasistien kanssa jotta he alkavat uhkailemaan (onnekseni suuri osa on sen verran irrallaan omasta aatteestaan ettei kuitenkaan näe urapolkua uhkaustensa toteuttamisessa). Siihen riittää pelkästään se että olen näkyvästi jotain muuta mieltä kuin minkä he hyväksyvät. Tällaisia vääriä mielipiteitä vastaan väkivaltaisesti hyökkääminen on niinkin "mainstream"-organisaatioiden kuin Vasemmistoliiton piirissä vahvasti myötäymmärrettyä. "Toiminnaksi" riittää sen tason provokaatio että ajattelee toisin kuin he. Se on sitä vasemmistolaista suvaitsevaisuutta ja tuo "ruokkiminen" konseptina on vasemmistolaista ajattelua siitä oikeutuksesta. Ikäänkuin väkivallalle, varsinkaan poliittiselle väkivallalle olisi ylipäänsä oikeutusta.

[Roope]

Miten tämä väkivaltainen äärioikeistolaisuus realisoituu uhrillisiksi (fyysisiksi) rikoksiksi jos rikoksia tarkkaillaan rakentamatta luokittelua joka tuottaa varmuudella äärioikeistolaisen väkivallan tilastoilmentymän? Käsittääkseni selkeästi poliittisesti motivoituneiden väkivallantekojen määrä Suomessa on vuositasolla yhden tai kahden käden sormin laskettavissa.

Vitsi on siinä sisäministeriön tilastointiperiaatteessa, että äärioikeiston kohdalla ekstremismirikoksiksi tilastoidaan myös ne väkivaltarikosepäilyt, joissa ei ilmene sen kummempaa poliittista motiivia (esim. satunnainen nakkikioskirähinä), mutta joissa epäilty voidaan liittää äärioikeistoon.

[Lalli L.]

(Lisää poimintoja ja kommentteja...)

Äärimmäisen hienoa tuo suvaitsevaisten kyky saada selville suvaitsemattomien piilotetut motiivit ja ajatukset:

[PVL:n ja Kohti Vapautta! -liikkeen] toiminnan tavoitteena on herättää pelkoa ihmisissä esimerkiksi lipuilla ja symboleilla.

Tavallinen typerys ajattelisi, että PVL pitää lippuaan ja symboleitaan esillä samasta syystä kuin muutkin liikkeet. Mutta ei: he pitävät niitä esillä, koska haluavat herättää pelkoa ihmisissä.

Miten nämä neutraalit huippuasiantuntijat ovat saaneet tämän selville? Onko PVL jossain myöntänyt tämän motiivin? En halua horjuttaa suomalaista yhteiskuntaa ja sen pyhiä instituutioita ja perustuksia kyseenalaistamalla näitä asiantuntijoita, minua vain kiinnostaisi tietää. Varmasti joku äärioikeistotrolli kuvittelee, että joku suvaitsevainen aktivisti keksii päästään paskaa. Asiantuntijoiden olisi nyt hyvä katkaista näiltä salaliittoteorioilta siivet ja kertoa, että mihin tämä tieto perustuu.

Suomessa äärioikeistolaisten ja maahanmuuttovastaisten ainesten toteuttamia vihakampanjoita on ilmennyt vastamedioiden, esimerkkinä MV-lehti, ja anonyymien sosiaalisen median profiilien kautta. Vihakampanjoinnin tavoitteena on vastakkainasettelun luominen ja vahvistaminen sekä kohteeksi otettujen henkilöiden mustamaalaaminen ja maalittaminen.

Vihakampanjoiden ja maalittamisen tavoitteena on lisäksi heikentää laajasti kansalaisten luottamusta viranomaisia ja instituutioita kohtaan. Vihakampanjointiin osallistuvien henkilöiden määrä on pysynyt melko pienenä, mutta heidän toimintansa saama julkisuus ja toiminnan kielteiset vaikutukset ovat heidän lukumääräänsä suuremmat. Viranomaisiin ja muihin yhteiskunnallisissa tehtävissä toimiviin henkilöihin kohdistuvan vihakampanjoinnin suorana tavoitteena tai välillisenä seurauksena voidaan pitää laillisen yhteiskunnan toimintakyvyn ja päätöksenteon häiritsemistä.

Tavallinen typerys ajattelisi, että maahanmuuttokriittiset näkevät sen erittäin paheksuttavana asiana, kun huhtelat ja taposet virkatileillään nälvivät maahanmuuttokriittisiä ja ottavat muuten kantaa politiikkaan, käyttävät oikeusjärjestelmää ja asemaansa poliittisten vastustajiensa kiusaamiseen ja vaientamiseen tehtailemalla heistä naurettavia rikosilmoituksia ja -tutkintoja. Mutta ei, kritiikki on oikeasti "vihakampanjointia ja maalittamista", ja sen oikea tavoite on "vastakkainasettelun luominen ja vahvistaminen", "kansalaisten luottamuksen heikentäminen viranomaisia ja instituutioita kohtaan", sekä "laillisen yhteiskunnan toimintakyvyn ja päätöksenteon häiritseminen". Jne.

Nämä ovat aivan sanoinkuvaamattoman sairaita ihmisiä.

Anarkistinen ja antifasistinen radikaaliliikehdintä näyttäytyy Suomessa ensisijaisesti äärioikeistoa vastustavina mielenosoituksina, joissa yksittäiset henkilöt pyrkivät väkivaltaisiin yhteenottoihin äärioikeiston kanssa.

Siinä on klassinen esimerkki terroristitovereiden puolustelusta: hyökkäykset ovat yhteenottoja antifasistien ja äärioikeiston välillä. Jos eivät viitsi täysin kääntää todellisuutta ylösalaisin ("Maahanmuuton vastustajat käynnistivät mellakan..."), niin kyseessä on "yhteenotto". Ja tietysti kyse on taas vain "yksittäisistä" henkilöistä.

Oliko Utoyalla yhteenotto antimarksistien ja äärivasemmiston välillä?

Verrattuna väkivaltaisiin islamistisiin terrori-iskuihin, väkivaltaiseen äärioikeistoon liittyvät iskut ovat pienempiä, mutta niitä on useammin. Vuosien 2001-2016 välisenä aikana äärioikeistolaisten ryhmien iskuja tehtiin Länsi-Euroopassa 85, ja näissä kuoli yhtensä 179 ihmistä. Tutkimuksen mukaan eniten äärioikeistolaisissa iskuissa kuolleita suhteessa väkilukuun on Ruotsissa, ja seuraavaksi eniten Saksassa.

Vaihtuikohan Norja Ruotsiksi? Breivik tappoi Norjassa yhdessä iskussa 77 henkilöä. (179-77) / 77 ≈ 1,32.

Terrorismin torjunnan kohdehenkilöitä on 390. Heistä valtaosa kannattaa tai tukee toiminnallaan radikaali-islamistista terrorismia.

Mutta kuitenkin "äärioikeisto" on suurin uhka.

Äärioikeistolaisiksi profiloituneisiin henkilöihin kohdistuvat väkivaltaiset hyökkäykset ovat joissakin Euroopan maissa yleisesti radikaalien antifasistien käyttämä toimintamalli, mutta Suomessa ilmiö on edelleen varsin harvinainen. Vuonna 2019 tuli ilmi yksi tapaus, jonka toimintamalli oli sama kuin antifasistien käyttämä. Tapauksessa useampi naamioitunut henkilö pahoinpiteli äärioikeistolaiseen ryhmään kuuluneen henkilön hänen kotipihallaan.

[...]

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella äärivasemmiston toiminta on ollut aiempia vuosia vähäisempää vuoden 2019 aikana. Itsenäisyyspäivänä 6.12.2019 PVL:een kuuluva henkilö ja tämän puoliso pahoinpideltiin kotipihassaan. Rikoksesta epäillään muutamaa toistaiseksi tuntematonta mieshenkilöä, joilla epäillään olevan yhteyksiä äärivasemmistoon. Vastaavanlainen äärioikeistolaiseksi määriteltyyn henkilöön kohdistunut pahoinpitely tapahtui Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella syksyllä 2018.

Sivukaupalla ja vuosien takaa ruoditaan sitä, miten äärioikeistolaiset liimailevat tarroja, jakavat provosoivia flaijereita, luovat pelkoa pitämällä lippujaan ja kylttejään esillä, kävelevät kadulla, käyttävät tuhmia sanoja netissä jne. jne.. Tällaiset jutut kuitataan pienesti ja vähätellen.

Äärioikeistolaisten ryhmien järjestämiä tapahtumia oli vuonna 2019 Turussa järjestetyt 6.4.2020 Awakening II - puhujatilaisuus ja 18.8.2020 188-Kukkavirtakulkue. Awakening II -tapahtumaan liittyen oli häiriötä ennen ja jälkeen tilaisuuden. Vasemmistoliiton samana päivänä tapahtuvaan tilaisuuteen liittyi maalittamista videoissa. Awakening -tilaisuuden loputtua kaksi henkilöä häiriköivät Vasemmistoliiton vaalikojulla. Osa Awakening -tilaisuuden osallistujista aiheutti myöhemmin häiriötä Turun yössä. Tilaisuuteen osallistuivat vieraspuhujina sekä suomalaisia että ulkomaalaisia äärioikeistovaikuttajia.

Lisätietoja tästä?

Kouluista on tullut yhteydenottoja nuorista, joilla on sympatioita äärioikeistoa ja natsismia kohtaan.

Tästäkin olisi mielenkiintoista kuulla lisää. Suvaitsevaiset haluavat tunkea aatteellista aivopesua ihan joka paikkaan, ml. kouluihin. Nyt aletaan jo tekemään ilmiantoja väärin ajattelevista nuorista ylemmille tahoille? Minne? Suvaitsevainen opettaja ei ole saanut esseekirjoitukseen mieluisia mielipiteitä?

[Äärioikeiston] uhka ilmenee esimerkiksi spontaanina katuväkivaltana, joka kohdistuu vihollisiksi koettuihin henkilöihin, jotka voivat valikoitua uhriksi sattumanvaraisesti.

Onko tällaista muka tapahtunut jossain?

[Roope]

Sisäministeriö: Suomen äärioikeistolainen kenttä on muuttunut

Sisäministeriö on julkaissut Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksen.

Haastateltavana väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyä koordinoiva Tarja Mankkinen Sisäministeriöstä ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyys erikoistunut Timo Kilpeläinen Poliisihallituksesta.

"Arjen turvallisuuden kannalta suurin uhka on väkivaltainen ulkoparlamentaarinen äärioikeisto", Mankkinen kertoo.

Sisäministeriön tilannekatsauksen mukaan Suomen äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen kenttä on elänyt 2010-luvulla voimakkaan muutoksen aikaa.

Kilpeläinen kertoo, että väkivaltaiset ääriliikkeet saivat polttoainetta vuoden 2015 maahanmuuttoilmiöstä.

Antisemitismi on lisääntynyt Euroopassa ja Suomessa. Suomessa toimii avoimen antisemitistinen ja äärioikeistolainen uusnatsistinen liike Pohjoismainen Vastarintaliike PVL.

Väkivaltaisen äärioikeiston uhka ilmenee esimerkiksi spontaanina katuväkivaltana.

Suomessa myös kouluista on tullut yhteydenottoja nuorista, joilla on sympatioita äärioikeistoa ja natsismia kohtaan, Sisäministeriö kertoo tilannekatsauksessa.

Korona-kriisiä käytetään hyväksi äärioikeiston toiminnan oikeutuksen väline, Kilpeläinen kertoo. Koronasta levitetään erilaisia salaliittoteorioita.

Jihadistijärjestö Daesh eli Isis on edelleen uhka myös Suomessa. Euroopassa radikaali-islamististen terrori-iskujen määrä vähentyi vuonna 2019 verrattuna kahteen edelliseen vuoteen. Syynä vähenemiseeen on Mankkisen ja Kilpeläisen mukaan Daeshin kukistuminen ja viranomaisten hyvä ennaltaehkäisevä työ.

Toimittajana Linda Pelkonen.

Yle Areena 27.4. (55 min)

Tasan sellaista kuraa kuin tuolla kokoonpanolla voi odottaakin. Nousussa ovat kuulemma niin vihapuhe, ekstremismi, antisemitismi kuin väkivaltainen äärioikeistokin, vaikka mistään tällaisesta ei esitetty konkreettista näyttöä, vaan heitot olivat puhdasta mutua. Väkivaltaisen äärioikeiston uhan paisuttelussa mentiin naurettavuuksiin asti, kun suomalaisten "arjen turvallisuutta" uhkaa kuulemma ennen kaikkea "väkivaltainen äärioikeisto". Näin siitä huolimatta, että kyse on kuulemma "spontaanista väkivallasta" eli väkivallasta, joka ei liity politiikkaan vaan poliisitarkastaja Kilpeläisen kertoman mukaan alkoholiin. Lisäksi Kilpeläisen mukaan ainoa mainittu "väkivaltaisen äärioikeiston" edustaja eli PVL:kin on pidättäytynyt väkivallasta jo pari vuotta.

Keskustelussa sinkoiltiin äärioikeistosta puhuttaessa (ja paljon muusta ei puhuttukaan) asiasta toiseen ja ympäri maailmaa niin, että jäi konkretisoimatta, mikä on se väitetty suomalaisen äärioikeiston aiheuttama uhka. Kilpeläinen kertasi viiden minuutin paikkeilla väkivaltaisen ekstremismin lähihistoriaa Suomessa, mutta jätti mainitsematta Suomeen pesiytyneen väkivaltaisen islamismin kannattajat (esim. Mullah Krekarin opetuslapset), europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon Suomessa asuneelta Isis-taistelijalta saaman tappouhkauksen, uskonnollisten ryhmien väliset väkivaltaisuudet vastaanottokeskuksissa ja jopa Turun islamistisen terrori-iskun, kuin islamismia ei Suomessa olisikaan. Hups.

"Antisemitismin nousu" (nousua ei kylläkään voi julistaa pelkästään otsikoiden määrän tai koon perusteella, kuten toimittaja tuntuu luulevan) Suomessa kaadettiin äärioikeiston niskaan joidenkin PVL:n levittämien tarrojen perusteella, vaikka jos antisemitismin yleisemmästä noususta voidaan puhua Suomessa, se johtuu kuten muuallakin Euroopassa muslimimaahanmuutosta ja vasemmistoaktivistien Israel-kampanjoista. Sisäministeriön katsauksessa vilahtivat ohimennen FRA:n eurooppalaisen tutkimuksen luvut muslimien ja vasemmistolaisten ylivoimasta juutalaisiin kohdistuvassa vakivallassa äärioikeistoon verrattuna, mutta tämä fakta ei päätynyt katsauksen tai radiokeskustelun analyysiin asti, vaan antisemitismin syntisäkki vieritettiin äärioikeiston päälle.

18 minuutin paikkeilla toimittaja Pelkonen kysyi, mitä tehdään, kun koululaisella on natsistisia arvoja.

Tarja Mankkinen: Henkilö koko luokan oppimisen kannalta haaste, koska tulee jännitettä, ristiriitaa ja vastakkainasettelua sekä rasismia ja syrjintää luokkaan. Opettajan velvollisuus puuttua siihen, koska perusopetuslain mukaisesti koulun tehtävä luoda oppimisympäristö, joka mahdollistaa kaikkien oppimisen ja turvallisuuden. Jos tilanne vakava, ollaan yhteydessä paikalliseen Ankkuri-toimintaan (poliisi, sosiaalityöntekijä, terveydenhuollon ammattilainen, nuorisotoimi, opetustoimi).

Entäs jos koululaisella on islamistisia arvoja, kuten monilla ellei useimmilla muslimilapsilla kasvatuksen seurauksena on? Tai muodikkaasti ilmastonmuutokseen vedoten yhteiskunnan lamauttamiseen pyrkivän sabotaasitoiminnan hyväksyviä arvoja, kuten Elokapinan kannattajilla, joita lienee Suomen kouluissa kymmeniä ellei satoja.

[tweet]1254720428574195712[/tweet]

[tweet]1254722774293188608[/tweet]

[Jaska Pankkaaja]

Työkansalta varastetuilla verovaroilla itse loisiva Tarja Mankkinen pitää suurimpana ongelmana hänen suoja-haitta-leikki-mädätys-"työ"paikkansa rahoitusta arvostelevaa ääääärioikeistoa eikä suinkaan suomalaisia tappavia 3. maailman rikollisia.

Ullatus.

[nollatoleranssi]

Toimittajana Linda Pelkonen.
Yle Areena 27.4. (55 min)

Tasan sellaista kuraa kuin tuolla kokoonpanolla voi odottaakin. Nousussa ovat kuulemma niin vihapuhe, ekstremismi, antisemitismi kuin väkivaltainen äärioikeistokin, vaikka mistään tällaisesta ei esitetty konkreettista näyttöä, vaan heitot olivat puhdasta mutua.

Hauskaa ohjelmassa olikin juuri tuo, että siinä ei annettu yhtään konkreettista esimerkkiä äärioikeiston vaarallisuudesta, mutta siitä huolimatta kaikki äärioikeiston viittaava toiminta pitää kieltää ja sellaiseen ajatteluun puuttua rajummin.

---

Koko ohjelman ajan puhutaan lähinnä äärioikeistosta. Sitten kun sisäministeriön edustaja joutuu perustemaan oikeasti todellista esimerkkiä millä toiminnan tärkeyttä on perusteltu kansalaisille ja eri tahoille niin 34min kohdalla puhutaan yllättäen Isisin joukkoihin lähteneistä ääri-islamisteista.

Koronakriisistä mainittiin edelleen viitaten äärioikeistolaiseen narratiiviin "aasialaistaustaisten pahoinpitelyt", mutta eikös näissä ole kunnostautuneet lähinnä rodullistetut vähemmistöt?

Jos aiemmin puhuttiin epämääräisestä Venäjän yhteydestä kansallismielisiin piireihin ja poliittisiin järjestöihin salaliittoteorioiden tyyliin, niin uusin narratiivi tuntuu olevan puhuminen salaliittoteorioiden vaarallisuudesta.

PVL:n lakkauttamista voidaan perustella sillä, koska Iso-Britanniassa lakkautettiin n. 100 henkilön vastaavanlainen järjestö. Pvln toiminta ei ole kummoista, mutta kaikki siihen liittyvä toiminta vaaditaan kieltäväksi.

Hauskaa koko ohjelmassa on tuo, että väkivaltaista äärioikeistoa pidetään äärimmäisenä uhkakuvana koko ajan ja sen ympärillä puhutaan oikeista väkivaltaliikkeistä mm. Isisin terroristeista (joita on koko ajan yritetty lennättää Suomeen). Sen sijaan millään argumenteilla ei haluta perustella äärioikeiston vaarallisuutta, vaan aihe ohitetaan viittaamalla väitteeseen "Koska se on kielletty/koska toiminta pitää kieltää/Koska jokainen äärioikeistolainen on potentiaalisesti vaarallinen".
Hyvä toimittaja kysyisi varmaan tässä vaiheessa hallituksen toimiin liittyen alholin Isisin terroristien tuontioperaatioihin?

Propagandan taso on tietenkin lähtöisin jo sieltä alkuvuosista, kun nämä höpöraportit sisäministeriön toimesta laitettiin pystyyn.

Kuvaavaa tilanteelle on miten tuolloin tapahtui Marko Parkkolan törkeä pahoinpitely antifanttien toimesta ja ryöstö kymmenien toimittajien edessä, mutta aiheesta ei tullut kuin pari uutista. Sisäministeriön myöhempi raportti ei tietenkään kertonut mitään. Eli jos voidaan hakata ihminen täysin julkisesti kymmenien toimittajien edessä, aihe ohitetaan parilla pikku-uutisella ja siitä ei löydy mainintaa ministeriön raportista, niin mitä voidaan tehdä piilossa julkisuudelta?

Nyt viime aikoina on nähti ääriantifanttien tekemiä pahoinpitelyitä ja tuomioitakin on tullut, niin löytyyköhän uusimmasta sisäministeriön ektremiraportista mainintaa? Sama tilanne väkivaltaisiin kurdeihin ja yhteen julkiseen pahoinpitelyyn?

[Roope]

Sisäministeriö on taas julkaissut "väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksen":

https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410869/vakivaltaiset-aariliikkeet-toimivat-koko-maan-alueella
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162174

[...]

Yllättäen "äärioikeisto" on suurin uhka, suvaitsevaiston toimintaa vähätellään, heistä kirjoitetaan vain antifasisteina (ilman lainausmerkkejä) ja heidän toimintaa muutenkin mainostetaan reaktiona "väkivaltaiseen äärioikeistoon".

Valtamedia ei näköjään ole noteerannut, että vasemmistolaisten toimijoiden ärähdettyä sisäministeriö on valtiosihteeriksi nostetun Ollipoika Parviaisen (vihr) suulla irtisanoutunut ekstremismiraportistaan: "Katsaus ei edusta sisäministeriön kantaa."

OlliPoika Parviainen
Replying to @SyksyRasanen and @MariaOhisalo
Katsaus ei edusta sisäministeriön kantaa. Se käy yleistasolla läpi ulkoparlamentaarista radikaaliksi miellettyä liikehdintää ja ilmiöitä johon viranomaishavaintojen perusteella voi liittyä rikosriskejä. Selvästikään väkivallaton rauhanomainen kansalaistoiminta ei ekstremismiä ole

Kysymys kuuluukin, että kenen kantaa katsaus sitten edustaa?

Raportin historiahan on eräiden sisäministeriön toimijoiden kymmenen vuoden takaisissa hyökkäyksissä perussuomalaisia vastaan. Silloinen sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen ja sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen toistivat väitteitä vihapuheen ja äärioikeiston noususta ja vihjailuja siitä, että Perussuomalaiset väkivaltaisine kannattajineen on uhka Suomelle. Raporttiin muun muassa kehitettiin luovasti erilaiset kriteerit tilastoida äärioikeiston ja äärivasemmiston ns. ekstremismirikoksia.

Bias ei kuitenkaan ole riittävä äärivasemmistolle, jonka mielestä sisäministeriön raportista pitää poistaa kokonaan viittaukset oikeamielistä poliittista väkivaltaa ja laittomuuksia harjoittaviin ja siihen yllyttäviin ryhmiin.

"Ei edusta ministeriön kantaa" – Sisäministeriön ekstremismiraportti herättää kritiikkiä

Sisäministeriö julkaisi 16. huhtikuuta 2020 vuosittaisen tilannekatsauksensa "väkivaltaiseen ekstremismiin" Suomessa. "Väkivaltaiseen ekstremismiin" oli sisällytetty muun muassa kansainvälisen väkivallattomuuteen sitoutuneen Extinction Rebellion -liikkeen Suomen haara Elokapina. Raportti herätti sosiaalisessa mediassa niin paljon kritiikkiä, että sisäministerin valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen irtisanoutui jo raportista ja ilmoitti, ettei se edes edusta sisäministeriön kantaa.

[...]

Toimenpideohjelmassa "väkivaltaisella ekstremismillä" tarkoitetaan sitä, että "väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen kannustetaan tai se oikeutetaan aatemailmalla perustellen." (s.14) Käytännössä kuitenkin mikä hyvänsä uskonnollinen tai poliittinen yhteisö, joka pyrkii muuttamaan vallitsevia olosuhteita, voi joutua toimenpideohjelman kohteeksi epämääräisen määrittelyn ja epätieteellisen viitekehyksen takia. Kuten valtiosihteeri Olli-Poika Parviainenkin sanoo, "väkivaltaista ekstremismiä" käytetään leimaavana synonyyminä mille hyvänsä "radikaaliksi mielletylle liikehdinnälle", eikä käsitteen soveltamisalaan ole selkeitä kriteerejä. Muun muassa Elokapinan tapaus osoittaa, ettei esimerkiksi väkivalta tai väkivallattomuus todellisuudessa määritä "ekstremismiä", vaan järjestöt voivat joutua toimenpideohjelman kohteeksi pelkän poliittisen sisältönsä takia. Isossa-Britanniassa esimerkiksi Greenpeace listattiin "ekstremististen järjestöjen" joukkoon, mutta listaus purettiin massiivisen kritiikin takia.

Toimenpideohjelman lähtökohtana oleva epätieteellinen "ekstremismi" ei ole yhteiskuntatutkimuksessa yleisesti hyväksytty teoria, vaan heijastelee ennemminkin poliisin ja Suojelupoliisin operatiivisia intressejä. Se ei oikeastaan edes ole varsinainen teoria, vaan löyhä käsitteellinen viitekehys, jota erityisesti poliisi ja suojelupoliisi ovat kehittäneet joidenkin terrorismitutkijoiden myötävaikutuksella. "Ekstremismi"-käsitteen tarkoitus on toimia terrorismia laajempana epämääräisenä kattoterminä, jotta poliisiviranomaisten toimintakenttää voitaisiin laajentaa käsittämään myös perustuslain turvaama yhteiskunnallinen ja poliittinen toiminta.

[...]

Käytännössä siis osa poliittisesta toiminnasta, esimerkiksi kapitalismikriittinen ympäristöaktivismi ja fasismin vastustaminen, on määritelty lähtökohtaisesti "ekstremistiseksi" riippumatta siitä, mitä ympäristöaktivistit tai antifasistit tekevät. Raportissa puhutaan esimerkiksi "väkivaltaisesta äärivasemmistosta", "jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan erityisesti anarkismia ja antifasismia". (s. 11) "Väkivaltainen äärivasemmistolaisuus" on siis raportin lähtökohta, ei empiirinen johtopäätös. Sitä käytetään yleisnimenä kaikelle ulkoparlamentaariselle vasemmistolaiselle ja anarkistiselle liikehdinnälle.

[...]

Ekstremismi perustuu valheelliseen neutraaliuteen. Yhteiskunnallisessa tutkimuksessa on luovuttu jo 1900-luvun loppupuolella ajatuksesta, että yhteiskunnallista todellisuutta voisi tutkia neutraalista asemasta. Sen sijaan käytännöksi on vakiintunut oman aseman ja teoreettisen viitekehyksen avoin tarkastelu, jotta lukijat voivat suhteuttaa lukemansa tunnettuun teoriaan ja metodologiaan.

"Ekstremismi"-jargonissa sen sijaan puhutaan esimerkiksi "radikaaliksi mielletystä liikehdinnästä" avaamatta lainkaan millä perusteilla radikaaliutta arvioidaan. Raporteissa ei myöskään olla avoimia, millaisiin poliittisiin intresseihin rajausvalinnat perustuvat.

Sisäministeriön ja suojelupoliisin raportteja onkin esimerkiksi kritisoitu vuosikausia niin sanotusta "false balance"-harhasta. Kuvitteellisesta neutraaliasemasta katsottuna kaikki omasta – siis tässä tapauksessa poliisiviranomaisten – ajattelusta poikkeavat ajattelutavat luokitellaan radikaaleiksi. Kyselytutkimukset osoittavat, että poliisiviranomaisten keskuudessa erityisesti perussuomalaisten kannatus on ylikorostunutta, joten olettavasti ekstremismikatsauksissakaan ei ymmärretä oikeistoradikalismin ja fasismin vakavuutta kun taas maltillisetkin vasemmistolaiseksi mielletyt ryhmät nähdään ylikorostuneen uhkaavina. "Väkivaltainen äärivasemmisto" on itsessään äärioikeiston popularisoima epäanalyyttinen termi ja raportissa vasemmistolaista ja anarkistista liikehdintää kuvaavat termit menevät jatkuvasti sekaisin, kuten tutkija Oula Silvennoinen huomauttaa. Näin "ekstremismi"-teoria ei ainoastaan luo virheellistä kuvaa yhteiskunnasta, vaan myös tukee äärioikeiston narratiivia ja antaa polttoainetta äärioikeistolaiseen propagandaan.

Uusimmassa raportissa "väkivaltaista äärivasemmistoa" käsittelevään osioon olikin listattu esimerkeiksi muun muassa Extinction Rebellionin väkivallattomat kansalaistottelemattomuustempaukset ja Varis-verkoston uutisointi Awakening-tapahtumasta. Käytännössä koko "väkivaltainen äärivasemmisto"-osio käsittelee tavanomaista poliittista toimintaa. Räikeimmin tämä ongelma näkyy kurdijärjestöjen kuvauksessa, jossa niin ikään liberaalit raportit uusintavat Turkin fasistisen ja islamistisen hallinnon näkökulmaa (Turkin autoritäärinen hallinto on lobannut kurdijärjestöjen kriminalisointia myös maansa rajojen ulkopuolella 1990-luvulta lähtien).

Koska "ekstremismi"-raporttien taustalla olevia intressejä ja valheellista neutraalisuutta ei avata kriittisesti, tutkittavaa liikehdintää ei myöskään suhteuteta vallitsevan yhteiskunnan systemaattiseen väkivaltaan. Poliisin mukaan esimerkiksi pakkopalautusten vastustaminen on radikaalia, mutta ihmisten lähettäminen kidutettavaksi ja teloitettavaksi ei ole. Turkin miehityssodan vastaiset mielenosoitukset on listattu radikaaliliikehdinnäksi, mutta Turkin valtioterroria ja sotarikoksia ei pidetä radikaalina. Väkivallaton ympäristöaktivismi on listattu "ekstremistiseksi", mutta pohjavesien myrkyttämistä ei pidetä radikaalina.

Jos taustalla olevia premissejä ei analysoida kriittisesti, päädytään Suojelupoliisin ja sisäministeriön tavoin estämään kriittinen keskustelu siitä, mikä on todellisuudessa yhteiskunnalle tuhoisaa ja mikä ei. Yhteiskunnallisten vaikutusten sijaan keskitytään abstraktioihin ja yksittäisiin kontekstistaan irroitettuihin tekoihin.

[...]

Suojelupoliisin mukaan radikaalin vasemmiston pääasiallinen toiminta vuonna 2019 on nimenomaan painottunut toisaalta äärioikeiston ja toisaalta Isisin ja Turkin hallinnon radikaalin islamismin vastustukseen. Erityisesti vasemmistolaisiksi mielletyt toimijat ovat katsoneet epäoikeudenmukaiseksi, että heidät rinnastetaan uusnatseihin ja islamisteihin.

Raportin puolustelijat ovat väittäneet, ettei tällaista rinnastusta tehdä, mutta raportti alkaa jo lauseella: "Suurin vakavan väkivallan, kuten joukkosurman, uhka liittyy yksittäisiin toimijoihin, joiden motiivi voi liittyä laajasti väkivaltaiseen ekstremismiin." (s. 11)

Lause on epätosi jo siinä mielessä, ettei "väkivaltainen ekstremismi" ole osa yhdenkään poliittisen toimijan itseymmärrystä: kukaan ei ole ikinä ilmoittanut "väkivaltaista ekstremismiä" motivaatiokseen. Toisaalta väite on myös empiirisesti epätosi, sillä esimerkiksi viime vuosikymmenellä ei tapahtunut yhtäkään vasemmistolaista joukkosurmaa. Raportin mukaan eurooppalaiset joukkosurmaajat ovat pääosin fasismin, ja vähemmässä määrin islamismin motivoimia. Miksi raportin johtopäätöksissä sitten väitetään vastoin raportin havaintoja, että oletettu motivaatio liittyisi "laajasti ekstremismiin", johon on kaiken lisäksi sisällytetty mukaan vasemmistolaisia järjestöjä? Mitä konkreettinen yhteys esimerkiksi Extinction Rebellionilla on joukkosurmiin?

[...]

Epämääräinen puhe "ekstremismistä" stigmatisoi yhteiskunnallisia, poliittisia ja uskonnollisia järjestöjä, jotka rinnastetaan uusnatsien ja ISISin kaltaisiin liikkeisiin. Jos esimerkiksi joukkosurmiin halutaan puuttua, on lopetettava epämääräinen puhe "ekstremisteistä" ja käytettävä ilmiöistä niiden oikeita nimiä, fasismi ja radikaali islamismi. Sen sijaan, että esimerkiksi antifasistit stigmatisoidaan rinnastamalla heidät uusnatseihin, heidän positiivinen roolinsa äärioikeiston vastustamisessa tulee tunnustaa. Samoin sen sijaan, että kurdijärjestöt ja Syyrian demokraattisiin voimiin (SDF) osallistuneet kansainväliset vapaaehtoiset rinnastetaan islamisteihin, heidän asemansa Kansainvälisen Isisin vastaisen koalition tärkeimpinä maajoukkoina tulee tunnustaa.

[...]

Terrorismintutkija Leena Malkki puolustelee raporttia sillä, että "olisi outoa", jos siinä ei käsiteltäisi kaikkia 'ideologisia ilmansuuntia'. Hänen mukaansa raportissa ei myöskään oteta kantaa "tavoitteiden hyväksyttävyyteen" tai liikkeiden "vaikutuksiin demokratialle".

Raportissa kuitenkin selkeästi otetaan kantaa käsiteltyjen ryhmien ja tavoitteiden hyväksyttävyyteen, sillä raportin mukaan sen tarkoitus on "helpottaa tunnistamaan ja ennalta ehkäisemään väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä sekä ääriliikkeiden toimintaa." (s. 13) Epämääräisesti "ääriliikkeiksi" tuomittujen järjestöjen tavoitteet selkeästi tuomitaan, koska koko raportin tavoite on niiden ennaltaehkäisy. Raportissa ei myöskään tarkastella toimenpideohjelman suhdetta perustuslailliseen kokoontumis-, sanan- ja yhdistysvapauteen, vaan kehotetaan suorasanaisesti ehkäisemään "ääriliikkeiden" toiminta siitäkin huolimatta, että suurin osa tästä toiminnasta on raportin itsensäkin mukaan normaalia yhteiskunnallista aktiivisuutta, ei suinkaan esimerkiksi terrorismia.

Se, ettei tavoitteiden hyväksyttävyyttä ja toiminnan vaikutuksia demokratialle, vapaudelle ja luonnolle analysoida, on nimenomaan "ekstremismi"-raporttien suurin heikkous. Poliittista toimintaa tulee tarkastella nimenomaan sen yhteiskunnallisten vaikutusten ja tavoitteiden kautta, jotta politiikassa ylipäänsä olisi mitään mieltä. Pahimmillaan puhe "ekstremismistä" estää näkemästä yhteiskunnallisia epäkohtia ja sekoittaa keskenään päinvastaisia ilmiöitä, kuten fasismin ja antifasismin, keskenään. Yhteiskunnan intressejä palvelee poliittinen keskustelu, jossa arvioidaan eettisistä ja poliittisista lähtökohdista järjestöjen yhteiskunnallisia tavoitteita ja toimintaa, ovat ne sitten radikaaleja tai ei. Tällaista keskustelua tarvitaan juuri nyt kun koronakriisi runtelee yhteiskuntaa. Sen sijaan tarvetta ei ole yhteiskunnallisista vaikutuksista, arvoista ja politiikasta riisutulle "ekstremismi"-keskustelulle, joka palvelee ainoastaan poliisiviranomaisten intressejä.

Johannes Kukko

Takku 19.4.2020

Toinen saman nyrjähtäneen logiikan varaan rakennettu pitkä "Varis-verkoston mediaryhmän jäsenen" kirjoitus lienee samalta näppikseltä:

Varis-verkosto: Kommentti sisäministeriön raporttiin: poliisiviranomaisten käsitys politiikasta kaventaa demokratiaa, ei laajenna sitä 24.4.2020

Sisäministeriön tulee määritellä maalitus-käsite tarkemmin tai luopua käsitteen käytöstä, jos sille ei löydy riittävän selkeää määritelmää. Maalittamista pitää tarkastella sen yhteiskunnallisten vaikutusten ja demokraattisen politiikan lähtökohdista, ei äärioikeiston narratiivien mukaan. Sisäministeriön tulee rajata käsitteistönsä kuvaamaan maalittamista niin, että se on sidottu kontekstiinsa, siis rasistisiin, kansanryhmää vastaan kiihottaviin, homofobisiin, naisvihamielisiin tai muihin kampajoihin, jotka eivät kuulu sananvapauden piiriin ainakaan sen tasa-arvoisessa ja eettisessä merkityksessä ja joilla pyritään vaientamaan poliittisiin päättäjiin kohdistuva kritiikki ja avoin yhteiskunnallinen keskustelu.

Samaan aikaan on arvioitava huolellisemmin ei ainoastaan antifasistisen mediatyön vaan myös laajemmin tiedotusvälineiden suhdetta äärioikeistoon. Kuten aiemmin sanottu, se mediatyö, jota sisäministeriön raportissa käsitellään "väkivaltaiseen äärivasemmistoon liittyvänä toimintana ja rikollisuutena", on Saksan ja Ruotsin kaltaisissa maissa osa myös valtavirtalehdistön poliittista journalismia. Myös tässä suhteessa ekstremismin vastaisen toimenpideohjelman ja sen johtopäätösten demokratiavastaiset vaikutukset on käytävä kriittisesti läpi, kuten koko ohjelma laajemminkin.

Ruotsissa äärivasemmiston poliittisella väkivallalla ja muilla laittomuuksilla (mm. laiton tiedonhankinta ja yksityisten tietojen levittäminen) on tosiaan laaja hiljainen hyväksyntä puolueissa ja valtamediassa. Jäänyt mieleen Aftonbladetin kulttuuritoimittajan muutaman vuoden takainen kolumni, jossa ylistettiin ja romantisoitiin vasemmistoradikaalien poliittista väkivaltaa, mutta varoitettiin kuitenkaan tappamasta poliittisia vastustajia, koska silloin tulee ikävää julkisuutta, joka kääntyy agendaa vastaan.

[Roope]

[tweet]1268442654502793216[/tweet]

Amnesty: Rauhanomaisia kansalaisliikkeitä ei pidä rinnastaa väkivaltaiseen ekstremismiin 3.6.2020

Sisäministeriön keväällä julkaisemassa väkivaltaisen ekstremismin raportissa esiintyvät epäjohdonmukaisuudet vaarantavat rauhanomaisten kansalaisliikkeiden toiminnan.

Toukokuussa 2020 Amnesty lähestyi sisäministeri Maria Ohisaloa kirjeellä, jossa pyydettiin oikaisua ministeriön hiljattain julkaisemaan Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 2020 -raporttiin.

Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sisäministeriön raportissa sitä, että "väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen kannustetaan tai se oikeutetaan aatemaailmalla perustellen". Määritelmästä huolimatta raporttiin on otettu mukaan liikkeitä, jotka ovat sanoutuneet irti väkivallasta ja edellyttävät väkivallattomuuden periaatteita kaikessa toiminnassaan.

Esimerkiksi väkivallattomaan kansalaistottelemattomuuteen sitoutuneet ilmasto-oikeudenmukaisuutta vaativat Ende Gelände- ja Elokapina -liikkeet on listattu katsauksessa, vaikka ne eivät täytä yhtäkään raportissa esitettyä ekstremististä liikehdintää koskevaa kriteeriä.

Elokapina eli Extinction Rebellion ei ole niinkään sitoutunut toiminnassaan väkivallattomuuteen kuin vain kutsuu verkostoaan ja strategiaansa väkivallattomaksi. Se kuulostaa ontolta, kun liikkeen päämääränä on demokratioiden kumoaminen ihmishengistä piittaamattomalla sabotaasitoiminnalla. Liikkeen ääriradikaaleja (potenssiin kaksi) tavoitteita, jotka ovat käytännössä täysin mahdottomia muuten kuin ehkä kolmannen maailmansodan jälkiseurauksena, ei voida saavuttaa demokraattisen prosessin kautta, eikä liike edes yritä sitä.

Raportti ei tee selkeää eroa väkivaltaisen toiminnan ja väkivallattoman suoran toiminnan tai kansalaistottelemattomuuden välillä. Vaikuttaa siltä, että raportissa ei eroteta mielipiteen ilmaisua ja rauhanomaista kokoontumista rikolliseksi epäiltävästä toiminnasta.

Elokapinan toiminta ei ole "mielipiteen ilmaisua ja rauhanomaista kokoontumista" vaan nimenomaan rikollista toimintaa. Väkivallatontakin se on vain siinä mielessä, että ketään ei oikopäätä tapeta (vielä), mutta toisaalta myöskään sabotaasitoimien kuten suurkaupunkien sumputtamisen ja lentoliikenteen häirinnän seurauksista ei piitata pätkääkään.

Myös ministeriön johto irtisanoutui raportista valtiosihteeri Olli-Poika Parviaisen suulla Twitterissä 18. huhtikuuta 2020. Tämä asettaa katsauksen uskottavuuden yhä vahvemmin kyseenalaiseksi. Tällaisenaan tilannekatsaus on omiaan kasvattamaan vastakkainasetteluja, ei edistämään dialogia kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja viranomaisten välillä.

Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksessa esiintyvät epäjohdonmukaisuudet vaarantavat rauhanomaisten kansalaisliikkeiden toiminnan. Raportti on leimaava ja saattaa vahingoittaa väkivallattomiin periaatteisiin nojaavia kansalaisliikkeitä. Vaadimme, että kaikki sellaiset liikkeet poistetaan raportista, ellei ministeriö osoita niiden käyttäneen väkivaltaa, uhanneen sillä, kannustaneen siihen tai oikeuttaneen sitä ideologiallaan.

Elokapina nimenomaan oikeuttaa väkivallan ja ihmishenkien vaarantamisen ideologiallaan ja ohjelmallaan, joka asettaa kaiken inhimillisen toiminnan ykkösprioriteetiksi koko maapallon hiilineutraalisuuden viidessä vuodessa, mikä edellyttää nykyisten demokraattisten järjestelmien pikaista ohittamista ja kumoamista.

Koko olemassaolonsa ajan Amnesty on puolustanut ihmisten oikeutta osoittaa rauhanomaisesti mieltään, yhdistyä tärkeinä pitämiensä tavoitteiden taakse, ilmaista tyytymättömyyttään ja vaatia muutosta. Erityisen tärkeää perusvapauksien puolustaminen on nyt, kun kriittisiä ääniä hiljennetään ja kansalaisyhteiskunnan tilaa kavennetaan eri puolilla maailmaa esimerkiksi mustamaalauskampanjoilla ja terrorismilakeja väärinkäyttämällä.

Suomessa kansalaisyhteiskunnan liikkumatila ja vapaus poliittiseen toimintaan on ollut korkealla tasolla. Yhteinen velvollisuutemme on varmistaa, että näin on myös jatkossa.

Elokapinan puolustaminen "rauhanomaisena mielenosoittamisena" on sama kuin jos puolustelisi Suomen sodanaikaista Neuvostoliiton puolelle asettunutta viidettä kolonnaa sillä, että se myyräntyössään keskittyi enimmäkseen rauhanomaiseen vakoiluun ja infrastruktuurin tuhoamiseen.

Extinction Rebellion on jo ihan ohjelmansakin perusteella yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen pyrkivä liike. Miksi Amnesty valkopesee sen todellista luonnetta ja puolustaa sitä niin innokkaasti?

[foobar]

Extinction Rebellion on jo ihan ohjelmansakin perusteella yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen pyrkivä liike. Miksi Amnesty valkopesee sen todellista luonnetta ja puolustaa sitä niin innokkaasti?

Tämä lienee ainakin Suomen Amnestyn osalta aikalailla retorinen kysymys.

[Rauno Murju]

Suomen poliisi ottaa selfieitä rotuvihaa ja väkivaltaa ihannoivan porukan mielenosoituksessa, joten sille täytyy olla sisäministeriön sekä poliisihallituksen tuki tai muuten tulee lähtö putkia kuuraamaan.

Tehtailijana tai muuten suurporvarina kuuntelisin herkällä korvalla myös sosialistihallituksen verotusaikeita.