Demari: Eerikan tapaus ei ole ainutlaatuinen (moku mainittu)

[writer]

Perheiden oikeusturvaa lastensuojelussa pitäisi parantaa samalle tasolle kuin rikoksista syytetyillä. Siihen on vielä paljon matkaa. Perussuomalaiset voisivat ottaa tämän ohjelmaansa, ainakin tässä ketjussa olevan kyselyn mukaan enemmistö hommalaisista kannattaisi sitä, että huostaanottojen kriteerejä tiukennetaan:

https://hommaforum.org/index.php/topic,128738.0.html

Toivottavasti Persut ei tee sitä.

Julkisuudessa on kosolti juttuja joissa huostaanotto ei ole tehty vaikka perusteet olisi miten hyvät. Esimerkkinä vaikkapa Eerikan tapaus
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/8-vuotiaan_Eerikan_surma

Minä en ainakaan lähtisi "julkisuudessa olevien yksittäistapauksien" perusteella vaikeuttamaan huostaanottoja. Sen sijaan laittaisin asiantuntijat perehtymään aiheeseen ensin.

Eerikan tapaus on yksi pahimmista. Toki se oli tapauksena hyvin ainutlaatuinen, kun miehen sukulaiset toimivat mukana lastensuojelubisneksessä ja toisaalta Eerikan äidillä taisi olla jotain päihdetaustaa. Eerikan pahoinpitelystä tuli useita ilmoituksia, mutta niihin ei reagoitu mitenkään.

Eerikan äiti oli kerran humalassa ja joku (Eerikan isä? Eerikan isän sukulainen?) istutti äidin mieleen ajatuksen että Eerika huostaanotetaan jollei äiti luovuta huoltajuutta isälle.
Näin ainakin mediasta lukemani perusteella.

[Atte Saarela]

Eerikan tapauksessa pahin virhe tehtiin kun hänet siirrettiin isälleen asumaan, mutta toinen tapa jolla Eerikan kuolema olisi voitu estää, olisi ollut se, että häntä olisi yksinkertaisesti kuunneltu.

Eerika oli koko elämänsä ajan lastensuojelun asiakas. Vanhempien erottua hän asui ensin äitinsä luona, mutta kaksi vuotta ennen kuolemaansa tyttö sijoitettiin kiireellisesti isänsä Touko Tarkin ja tämän naisystävän luo.

Isän luona olot muuttuivat julmiksi ja Eerikasta alkoi tulla lastensuojeluilmoituksia.

Neljän kuukauden avosijoituksen jälkeen maaliskuussa 2012 isä vaati lapsen kotiuttamista. Eerika itse olisi halunnut jäädä perhetukikeskukseen, mutta sosiaalityöntekijät eivät hänen toivettaan kuunnelleet.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016022521167742

Suomen lastensuojelujärjestelmä onkin siitä mielenkiintoinen, että lapsia itseään ei useinkaan kuunnella eikä heidän mielipiteitään huomioida. Suomessa on myös paljon lapsia jotka ovat vasten omaa tahtoaan sijoitettuna pois kotoa, ja tässäkin suhteessa olisi varmasti parannettavaa.

Ajatus siitä, että jopa 8-vuotias lapsi voisi itse omata mielekkäitä ajatuksia siitä missä hän mieluiten asuisi kuulostaa varmasti monen "asiantuntijan" korvaan oudolta, sillä eikö parempiin tuloksiin kuitenkin päästä, jos asiantuntijat päättelevät mitä lapsi oikeasti haluaa, kun otetaan huomioon jonkinlainen "kokonaisnäkemys"?

Ongelmana on kuitenkin se, että tällainen päättely on todellisuudessa niin monimutkainen tehtävä, ettei monikaan sosiaalityöntekijä sitä todellisuudessa osaa tehdä kovin hyvin, sillä se vaatisi aivan poikkeuksellisen hyvää ihmistuntemusta, jota suurimmalla osalla ihmisistä ei kuitenkaan ole.

Siksi parempiin tuloksiin päästäisiin lastensuojelussa, jos lasten itsensä mielipiteet otettaisiin vakavasti.

[Rosetta]

^ Sama pätee myös myös huoltajuuskiistoissa, vasta 12-lapsen mielipide siitä, kumman vanhemman luona hän itse haluaisi asua (mikä nyt on kuitenkin aika ratkaisevan tärkeää), otetaan edes jollain lailla huomioon, vaikkei sekään tietääkseni asiaa ratkaise, sitä nuoremman ei lainkaan; sosiaaliviranomaiset kun nyt ovat sitä mieltä, että "lapsen mielipide ei ole sama kuin lapsen etu"...   Toki koko lastensuojelu ja sen väärinkäytökset ovat huomattavasti rankemman tason vääryys kuin huoltajuuskiistat, mutta nämä voivat myös hyvinkin tiukasti liittyä toisiinsa, kuten tuossa yllä mainitussa tapauksessakin nähtiin. (Ja jostain syystä huoltajuuskiistoissa järjestelmä suosii isiä aivan järjettömällä tavalla; tuossa se sitten nähtiin mihin se johtaa...)

[kepposyksikkö]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000877162.html  "POLIISIN esitutkinta-aineistosta selviää, että Vilja-Eerikan isän Touko Tarkin äiti osallistui neuvotteluun tytön kohtalosta vain kaksi kuukautta ennen kuolemaa.

Tarkin äiti työskenteli tuolloin erään kunnan sosiaalijohtajana. Hän oli siis samalla alalla mutta virka-asemaltaan ylempänä kuin Eerikan asioita hoitaneet lastensuojelun työntekijät.

Neuvottelu pidettiin Helsingissä perhetukikeskus Meripihassa 16.3.2012. Läsnä olivat Tarkki, hänen äitinsä ja kolme Eerikan asioita hoitanutta sosiaalityöntekijää. Aiheena oli se, palautetaanko Eerika isälleen vai pitäisikö hänen jäädä Meripihaan. Tyttö itse olisi halunnut jäädä, mutta isä vaati hänet takaisin itselleen."

[1NiitäKelanPoikia]

(Ja jostain syystä huoltajuuskiistoissa järjestelmä suosii isiä aivan järjettömällä tavalla; tuossa se sitten nähtiin mihin se johtaa...)

Anteeksi mitä.
https://www.ilkka.fi/mielipide/paakirjoitus/miehen-oikeus-lapseen-vaietaan-huoltajuuskiistoissa-naisen-eduksi-1.1286890
"...lähivanhemmuus määrätään useimmiten äidille.

Jos isiä olisi enemmän lähivanhempina, luvutkin näyttäisivät todennäköisesti toiselta.

Suomessa 3257 isää sai viime vuonna lapsensa huoltajuuden. Äideille huoltajuuksia määrättiin viisi kertaa useammin."

Artikkeli vuodelta 2012 mutta silti ajankohtainen eikä asianlaita ole muuttunut miksikään.

[kepposyksikkö]

Eerikan isän uusi kumppani oli ilmeisesti poikkeuksellisella tavalla häiriintynyt https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000536400.html "Murhatutkinnan esitutkintapöytäkirjoista ilmenee, että tyttö oli jatkuvan kotiväkivallan uhri ilmeisesti siitä lähtien, kun 47-vuotias nainen muutti tytön ja tämän isän luo.

Pariskunta myönsi tekonsa kuulusteluissa, mutta vähätteli niiden vakavuutta. Heidän mielestään kyse oli kasvatuksesta.

- Minä olen ollut sitä mieltä, että pitää olla pelisääntöjä ja rajoja, nainen sanoi poliisille.

Äitipuoli lavasti tuhot?


Esitutkinnasta käy ilmi, että nainen syytti tyttöä kaikesta mahdollisesta. Kun isän kitarasta oli katkaistu kielet, naisen korut olivat kadonneet tai avaimet hävinneet, se oli aina tytön vika.
Ja siitä seurasi rangaistus.

Esitutkinnan perusteella on ilmeistä, että tosiasiassa nainen itse teki ja lavasti kaikki tuhot, joista syytti tyttöä.

Ulospäin nainen esiintyi useiden todistajien mukaan suorastaan yliystävällisenä.

Nainen oli selkeästi aloitteellinen väkivallassa ja syytti isää siitä, ettei tämä laita lasta "kuriin". Isä myötäili - ja lähti mukaan julmimpiinkin "rangaistuksiin".

Tyttöä lyötiin, tukistettiin, pakkosyötettiin, annettiin remmiä.

Isä kuvasi nöyryytykset


Poliisi löysi tietokoneelta kuvia ja videoita, joissa itkevää tyttöä nöyryytettiin ilkeästi. Kameraa käytti isä.

Äärimmäiseksi väkivalta yltyi keväällä, kun sosiaaliviranomaiset palauttivat tytön laitoksesta isälleen.

Joka ilta - syytteen mukaan ainakin 25 kertaa - tyttö sidottiin julmasti ja paketoitiin yöksi. Kuolinyönä pahoinpidelty tyttö taisteli elämästään oikeuslääkärin arvion mukaan neljästä kuuteen tuntia, mutta tukehtui lopulta.

- Ainakin minä ajattelin, että ilmaa saa avoimen päälaen kautta, äitipuoli puolustautui.

Isä taas sanoi uskoneensa, kun äitipuoli väitti työskennelleensä lastenkodissa, jossa menetelmä olisi ollut tavallinen käytäntö.

Kun tyttö kuoli vuodesohvalle, isä soitti hätäkeskukseen vasta 10 minuutin kuluttua.

Ennen ambulanssin tuloa pariskunta piilotti sitomistarpeet. Paikalle kutsutut kokeneet rikostutkijat havaitsivat, ettei kaikki ollut kohdallaan, ja ottivat heidät kiinni. Molemmat puhalsivat alkometriin nollan.

Poliisi järjesti esitutkinnassa rekonstruktion, jossa äitipuoli ja isä vuorotellen näyttivät nuken kanssa, mitä he lapselle tekivät.

Rekonstruktiovideolla nainen esittelee julmaa tekoaan rennosti ja välillä naurahdellen kuin kyse olisi mistä tahansa arkisesta askareesta.

Isä taas puhuu tasaisella ja tasapaksulla äänellä. Isä vakuutteli poliisille, ettei missään nimessä halunnut vahingoittaa tyttöä.

Murhasta syytetty äitipuoli vietti paljon aikaa kotona kaksin tytön kanssa, kun isä oli töissä.

Isä perusteli sitomista poliisille myös sillä, ettei tyttö teloisi itseään yöllä.

Äitipuoli esiintyi ulkomaalaistaustaisena lääkärinä nimeltä "Nadia", vaikka hän on täysin suomalainen.

Hän oli kehitellyt itselleen tekaistun henkilöllisyyden, joka paljastui Eerikan isällekin vasta poliisitutkinnassa. "En aluksi halunnut (isän) saavan tietää, kuka oikeasti olen, ja sitten siitä ei vaan enää päässyt irti," nainen perusteli."

[kepposyksikkö]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-aitipuolen-oikea-henkilollisyys-selvisi-valehtelu-ei-aiheuttanut-toimenpiteita/4777348#gs.ojxfab "Aluksi Touko Tarkin naisystävä ei herättänyt sosiaalityöntekijässä epäilyksiä. Naisystävä, Vilja Eerikan äitipuoli, esiintyi valehenkilöllisyydellä Nadja Berough. Sosiaalityöntekijä oli siinä uskossa, että Berough oli ranskalais-marokkolainen ja tullut Suomeen vuonna 2009. Sosiaalityöntekijä ei ollut tavannut naista henkilökohtaisesti, mutta nainen puhui murtaen suomea. Äitipuoli vaikutti sosiaalityöntekijän mukaan tehokkaalta, iloiselta, reippaalta naiselta, joka auttoi isää Vilja Eerikan hoidossa, vaikka odotti samaan aikaan nelosia.

Sosiaalityöntekijä kävi syksyllä 2010 kotikäynnillä Vilja Eerikan ja isän luona, eikä hänellä ollut silloin huolta tytön hyvinvoinnista. Sosiaalityöntekijä oli yhteydessä tytön päiväkotiin, eikä myöskään sieltä ilmennyt huolta Vilja Eerikasta tai isän ja äitipuolen kyvystä hoitaa lasta.

Passia ei toimitettu - epäily heräsi
Sosiaalityöntekijä soitteli syksyllä 2010 useita kertoja äitipuolen kanssa. Tuolloin äitipuoli kertoi odottavansa nelosia ja sosiaalityöntekijä soitti äitipuolen luvalla HUS:iin selvittääkseen naisen mahdollista raskaudenseurantaa naistenklinikalla. Selvisi, että Nadja Beroughina esiintynyt äitipuoli oli käynyt sairaanhoitopiirissä vain kerran aiemmin, vuonna 2009 silmä- ja korvapoliklinikalla.

Isän ja äitipuolen epäselvä asuntokauppa ja nelosraskaus herättivät kuitenkin sosiaalityöntekijän epäilyt.

Sosiaalityöntekijä pyysi pariskunnalta kertomuksiensa vahvistukseksi asiakirjoja, kuten asunnon kauppakirjaa, naisystävän passia ja raskaustodistusta. Asiakirjoja ei kuitenkaan koskaan toimitettu. Tämän jälkeen sosiaalityöntekijä alkoi selvittämään äitipuolen taustoja tarkemmin.

Sosiaalityöntekijä uskoi, että isä Touko Tarkki valehteli tahtomattaan sen vuoksi, että hän luotti naisystäväänsä. Hän myös arveli, että naisystävä valehteli Toukolle, ettei heidän suhteensa katkeaisi. Sosiaalityöntekijä arveli naisystävän valehtelun syyksi sen, että hän saattoi olla naimisissa jonkun toisen miehen kanssa tai hän saattoi valehdella varallisuudestaan.

Myöhemmin syksyllä 2010 sosiaalityöntekijälle selvisi, ettei naisystävän nimi ollut Nadja Berough vaan Sirpa Laamanen. Naisystävän oikea henkilöllisyys selvisi, kun Touko Tarkki mainitsi sosiaalityöntekijälle naisystävän lasten nimet. Viranomainen löysi lapset sosiaaliviraston asiakastietojärjestelmän väestörekisteritiedoista. Epävarmuus toimimisesta
Sosiaalityöntekijä ei kuitenkaan voinut olla varma, oliko Sirpa Laamanen naisystävän oikea henkilöllisyys vai kaapattu esimerkiksi naisen naapurilta, koulukaverilta tai tuttavalta. Asiakastietojärjestelmästä ei löytynyt hälyttäviä tietoja, kuten naisen mielenterveysongelmista tai lastensuojeluasiakkuudesta.

Sosiaalityöntekijä kertoi esitutkinnassa, että hän sanoi naisystävälle puhelimessa suoraan, ettei tämä ole Marokosta tai Ranskasta. Sosiaalityöntekijän mukaan naisystävä ei suuttunut epäilyistä, vaan piti tiukasti kiinni siitä, että toimittaa passinsa näytille piakkoin.

Sosiaalityöntekijä ei tiennyt kuinka menetellä tietojensa kanssa ja hän pyysi apua esimieheltään ja sosiaaliviraston lakimiesyksiköstä. Hän pohti selvittämiensä tietojen kertomista naisystävälle, mutta lakimies neuvoi häntä odottamaan, kunnes oli täysin varma ettei naisystävä ollut raskaana - eli 9 kuukautta siitä, kun hän mainitsi ensi kerran raskaudestaan.

Sosiaalityöntekijä jäi kuitenkin ennen sitä äitiysvapaalle. Hän kertoi tiedoistaan esimiehelleen, työparilleen ja sosiaaliohjaajalle. Sosiaaliviranomaisen mukaan esimies ei pitänyt tietoa naisen henkilöllisyyden valehtelusta merkityksellisenä.

Työparina toiminut sosiaalityöntekijä kertoi esitutkinnassa, että äitipuolen valehtelu oli selvää ja hänen ymmärryksen mukaan kyse oli jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä. Tästä huolimatta sosiaalityöntekijä näki, että valehtelusta huolimatta Vilja Eerikan isä oli vilpittömästi huolissaan tytön voinnista.

Esitutkinnassa työparina toiminut sosiaalityöntekijä ei osannut sanoa, vaikuttiko tieto äitipuolen valehenkilöllisyyden paljastumisesta lastensuojelutyöhön.

– Tietysti se vaikutti luotettavuuteen ja häneltä pyydettiin varmistusta henkilöllisyydestä, koska hän ei ollut esittänyt mitään dokumenttia henkilöllisyydestään. Kysymykseen oliko sillä muuta vaikutusta, vastaan, että en osaa sanoa, sosiaalityöntekijä sanoi esitutkinnassa.

Sosiaalityöntekijän esimies kertoi esitutkinnassa, että äitipuolen valehenkilöllisyyden paljastumisella on ollut vaikutusta lastensuojelutyöhön. Poliisille ei kuitenkaan tehty virka-apupyyntöä äitipuolen oikean henkilöllisyyden varmentamiseksi, koska esimiehen mukaan äitipuoli ei osallistunut Vilja Eerikan kasvatukseen."

[Rauno Murju]

Yllämainittu on hirvittävää luettavaa ja kertoo paljon tästä hyvinvointikoneistosta, jossa virkavaltaa käytetään mielivaltaisesti ja klikkiperustaisesti.