Suomalaisten alhainen syntyvyys (yhdistetty)

[Supernuiva]

Perhepäivähoitajaksi ryhtymisen kynnystä on kuulemma korotettu lisäämällä esim koulutusvaatimuksia ja vaatimuksia hoitoasunnolle, vaikka se voisi olla hyvä tapa työllistyä samalla kun hoitaa omia lapsiaan kotona ja hoitolapset pääsisivät olemaan pienemmässä ryhmässä kuin päiväkodissa

Tämä on tietoista politiikkaa, jotta perhepäivähoito ei tulisi suositummaksi kuin päiväkotihoito. Hyvin monet tienaavat päiväkotijärjestelmällä, eivätkä he tietenkään halua tämän kalliin järjestelmän siirtymistä vähemmän suosituksi.

Ideologinen tausta vaikuttaa myös, sillä varhaiskasvatuksen merkitystä korostetaan todella paljon. Ei pidä unohtaa kaikkea sitä propagandaa, jota päiväkotijärjestelmässä ujutetaan lapsien mieliin.

[Vörå]

Olisi todella hyvä, jos syntyvyys nousisi sangen reippaastikin. Mutta kun 1800-luku ei palaa takaisin, ei edes 1950-luku niin pitäisikö kokeilla ihan nykyajassa vaikuttavia konsteja - esim. synnyttämisen työnantajille tuottamat lisäkulut voisi tasata kaikille aloille eikä vain naisvaltaisille ja pitäisi reaalisesti pystyä minimoimaan äitien työuralle ja toimeentulolle tulevat haitat. Toki tätä ongelmaa ei ollut 1800-luvulla, itkettiin ja synnytettiin hellan ja nyrkin välissä hyvä ettei vuosittain, eikä suuresti ollut edes 1950-luvulla, mutta haikailu menneisyyteen ei ole mikään ratkaisu. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Eli mitä jos esim. PS ryhtyisi esittämään näitä merkittäviä rakenneuudistuksia ja muita tässä ajassa toimivia ratkaisuja syntyvyyden nostamiseksi?

[-PPT-]

Ihmiset ovat erilaisia. Yhdet sanovat että lapsettomana säästyy rahaa ja voi elää niin kuin itse parhaimmaksi näkee. Toiset taas sanovat että jos heillä ei olisi perhettä ja lapsia niin he eivät viitsisi edes mennä töihin koska koko hommasta puuttuisi tarkoitus.

[Ajattara]

Olisi todella hyvä, jos syntyvyys nousisi sangen reippaastikin. Mutta kun 1800-luku ei palaa takaisin, ei edes 1950-luku niin pitäisikö kokeilla ihan nykyajassa vaikuttavia konsteja - esim. synnyttämisen työnantajille tuottamat lisäkulut voisi tasata kaikille aloille eikä vain naisvaltaisille ja pitäisi reaalisesti pystyä minimoimaan äitien työuralle ja toimeentulolle tulevat haitat. Toki tätä ongelmaa ei ollut 1800-luvulla, itkettiin ja synnytettiin hellan ja nyrkin välissä hyvä ettei vuosittain, eikä suuresti ollut edes 1950-luvulla, mutta haikailu menneisyyteen ei ole mikään ratkaisu. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Eli mitä jos esim. PS ryhtyisi esittämään näitä merkittäviä rakenneuudistuksia ja muita tässä ajassa toimivia ratkaisuja syntyvyyden nostamiseksi?

(Lihavointi minun) TÄMÄ! Feministit pöyristyvät vessanovista ja miehistä eduskunnan kahvilassa, sen sijaan että puuttuisivat tähän ehkä suurimpaan yksittäiseen naisten asemaa heikentävään ongelmakohtaan tämän päivän Suomessa. 

[1NiitäKelanPoikia]

^ tämä.

Juuri siksi feministejä on hyvin vaikea arvostaa, kun vingutaan kaikenmaailman manspreadingeista ja sitten asioita joilla on oikeaa vaikuttavuutta tasa-arvon kannalta ei oteta edes puheeksi.

Minusta perheellistymisen ei pitäisi aiheuttaa työnantajalle muuta haittaa kuon sen ettei vanhemmaksi tullut henkilö tule hetkeen töihin. Kaikki työnantajalle potentiaalinen haitta vaikeuttaa potentiaalisen äidin työnsaantia. Homma voitaisiin toteuttaa siirtämällä nykyiset työnantajan kulut valtiolle ja rahoittamalla ne verovaroista.

[Tavan]

Toisaalta jos julkisen sektorin äitien aiheuttamat kulut alettaisiin verotuksen kautta periä myös yksityisen sektorin miesvaltaisilta aloilta, voisi Suomen viennin kilpailukyky rappeutua entisestään.

Noh, minusta ongelma ei ratkea nykysysteemiä justeeraamalla, vaan palaamalla siihen, että yhden ihmisen (isän) palkka riittää elättämään koko perheen.

[Marokon Kauhu]

Toisaalta jos julkisen sektorin äitien aiheuttamat kulut alettaisiin verotuksen kautta periä myös yksityisen sektorin miesvaltaisilta aloilta, voisi Suomen viennin kilpailukyky rappeutua entisestään.

Noh, minusta ongelma ei ratkea nykysysteemiä justeeraamalla, vaan palaamalla siihen, että yhden ihmisen (isän) palkka riittää elättämään koko perheen.

Tämä tietysti, mutta se aiheuttaisi sen, että isillä ei ole oikeutta enää vanhempainvapaaseen.

Ainut hyvä ratkaisu taitaa olla se, että yrityksiltä loppuu palkanmaksuvelvollisuus vanhempainvapaan ajaksi.
Ja tuen siltä ajalta maksaa valtio, eli kela.
Niin paljon kuin inhoankin kaikkea valtion puuttumista yksityisiin- ja perheasioihin, tämä on jo niin tärkeä asia että pakko tehdä jotain.
PS voisi hyvin alkaa ajamaan asiaa.

[Venne]

Ennen vanhaan oli sanonta lapsi tuo leivän taloon. Sitä on muokattu muotoon yhteiskunta tuo leivän taloon. Tähän uuteen normaaliin uskotaan nuorten keskuudessa. Nuori luottaa siihen että yhteiskunta huolehtii sitten vanhana. Ja on myös nähnyt vierestä että ainakaan omat lapset eivät huolehdi sitten vanhana, muutaman kerran käyvät toki katsomassa. Samalla kun tämä uskomus on muuttunut on tapahtuu yhä voimakkaampi kaupungistuminen. Sukupolvien väliset kuilut venyvät satoihin kilometreihin ja osaltaan kadottavat tätä näkymää miksi oman jatkumon kannalta kannattaisi panostaa aikaa, rahaa ja vaivaa lapsiin.

Kaupungistumisen myötä yhä suurempi osuus nuorista muuttaa pk-seudulle. Nuorella pariskunnalla, on valittanana dink-elämä keskustassa ja työn lisäksi oleva vapaa-aika vain itselle. Tämän voi vaihtaa lähiöön ja kaiken vapaa-aikansa lastenhoitoralliin. Omien vanhempien muodostama tukiverkko on toisella puolen Suomea. Neliöhinnat pyörivät sellaisissa lukemissa ettei loppuikä riitä ison perheasunnot maksamiseen.

Nuori pariskunta joka jo valmiiksi on pk-seudulta on paremmassa asemassa, kun tukea saa todennäköisesti vanhemmilta. Tosin sielläkin on kysymys laskenko elintasoa ja uhraanko vapaa-aikani lapsille. Vai nukunko pitkään viikonloppuna ja harrastan mitä tykkään.

Kotiseudulleen maakuntaan jäävällä pariskunnalla on monessa mielessä helpompaa. Palkalla elää ja tukiverkko löytyy.

Jo valmiiksi tuilla elävien tilannetta en osaa sanoa lastenteon kannalta. Heidän elintasonsa ei välttämättä laske, mutta vapaa-aika vähenee. Lisäksi on muitakin tekijöitä, jos oma tulevaisuus tuntuu valuvan hukkaan työttömänä, suvunjatkaminen varmaan voi tuntua turhalta tulevaisuuden rakentamiselta.

Mikäli olisin itse päättävässä asemassa, satsaisin siihen että synnytys tehtäisiin mahdollisimman mukavaksi ja turvalliseksi. Jonkinlaista minäkin synnyttävänä kampanjaa naiset ovat laittaneetkin pystyyn mutta valitettavan vähän asiasta puhutaan. Toinen muutos olisi kotiavustajat joiden käyttö olisi normaalia. Kotiapu olisi vanhempien tukiverkkoa korvaava ja käytössä pienten lasten  perheille. Myös lapsesta tuleva merkittävä verohuojennus pikkulapsiajaksi kannustaisi perheen perustamiseen. Eivät nämäkään keinot tosin välttämättä olisi riittäviä kun on vahva usko siihen että yhteiskunta huolehtii.

[no future]

Olisi todella hyvä, jos syntyvyys nousisi sangen reippaastikin. Mutta kun 1800-luku ei palaa takaisin, ei edes 1950-luku niin pitäisikö kokeilla ihan nykyajassa vaikuttavia konsteja - esim. synnyttämisen työnantajille tuottamat lisäkulut voisi tasata kaikille aloille eikä vain naisvaltaisille ja pitäisi reaalisesti pystyä minimoimaan äitien työuralle ja toimeentulolle tulevat haitat. Toki tätä ongelmaa ei ollut 1800-luvulla, itkettiin ja synnytettiin hellan ja nyrkin välissä hyvä ettei vuosittain, eikä suuresti ollut edes 1950-luvulla, mutta haikailu menneisyyteen ei ole mikään ratkaisu. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Eli mitä jos esim. PS ryhtyisi esittämään näitä merkittäviä rakenneuudistuksia ja muita tässä ajassa toimivia ratkaisuja syntyvyyden nostamiseksi?

(Lihavointi minun) TÄMÄ! Feministit pöyristyvät vessanovista ja miehistä eduskunnan kahvilassa, sen sijaan että puuttuisivat tähän ehkä suurimpaan yksittäiseen naisten asemaa heikentävään ongelmakohtaan tämän päivän Suomessa. 

Tuo vanhempainvapaiden kulujen tasaaminenhan on ollut feministisen liikkeen päätavoitteita niin kauan kuin itse muistan kannanottoja lukeneeni. Toki 6+6+6 -malli on ollut isona teemana esim edellisissä vaaleissa, mutta sama perustavoite siinäkin on.

[Beef Supreme]

Ihmiset ovat erilaisia. Yhdet sanovat että lapsettomana säästyy rahaa ja voi elää niin kuin itse parhaimmaksi näkee. Toiset taas sanovat että jos heillä ei olisi perhettä ja lapsia niin he eivät viitsisi edes mennä töihin koska koko hommasta puuttuisi tarkoitus.

Hyvin tiivistetty. Molemmat elämäntavat ovat hyväksyttäviä ja tarpeellisia, mutta vain jälkimmäinen on välttämätön. Omasta halustaan lapseton, itse rahoistaan päättävä kreisibailu-trävellääjä-purjehtija-koira-agility-järjestöaktiivi-ikisinkku-nautiskelija-kansanosa tarvitsee meitä perheellisiä persaukisia puurtajia ja meidän lapsiamme kansoittamaan virtuaalitodellisuuttaan ja mahdollistamaan omat mielihalunsa. Me taas emme tarvitse heitä oikeastaan mihinkään. Todellinen NPC on sellainen joka käy maan päällä elämässä ja jättää jälkeensä vain hiilijalanjäljen ja wautsiwau somepäivityksiä.

Jokainen on jonkun lapsi. Säälin sitä joka ei ole kenenkään vanhempi.

Ei millään pahalla kenellekään mutta näin sen näen.

[no future]

Ihmiset ovat erilaisia. Yhdet sanovat että lapsettomana säästyy rahaa ja voi elää niin kuin itse parhaimmaksi näkee. Toiset taas sanovat että jos heillä ei olisi perhettä ja lapsia niin he eivät viitsisi edes mennä töihin koska koko hommasta puuttuisi tarkoitus.

Hyvin tiivistetty. Molemmat elämäntavat ovat hyväksyttäviä ja tarpeellisia, mutta vain jälkimmäinen on välttämätön. Omasta halustaan lapseton, itse rahoistaan päättävä kreisibailu-trävellääjä-purjehtija-koira-agility-järjestöaktiivi-ikisinkku-nautiskelija-kansanosa tarvitsee meitä perheellisiä persaukisia puurtajia ja meidän lapsiamme kansoittamaan virtuaalitodellisuuttaan ja mahdollistamaan omat mielihalunsa. Me taas emme tarvitse heitä oikeastaan mihinkään. Todellinen NPC on sellainen joka käy maan päällä elämässä ja jättää jälkeensä vain hiilijalanjäljen ja wautsiwau somepäivityksiä.

Jokainen on jonkun lapsi. Säälin sitä joka ei ole kenenkään vanhempi.

Ei millään pahalla kenellekään mutta näin sen näen.

Hyvää vastakkainasettelua siinä. Mihinkäs ne lapsettomat lapsiperheitä tai näille suunnattuja palveluita tarvitsevat? Näin itsekin lisääntyneenä kyselen. Taitaa kuitenkin olla niin, että tällä hetkellä kansantaloutta kannattelevat rahallisesti eniten liikaa töitä tekevät, perheettömät puurtajat.

[kepposyksikkö]

Toisaalta jos julkisen sektorin äitien aiheuttamat kulut alettaisiin verotuksen kautta periä myös yksityisen sektorin miesvaltaisilta aloilta, voisi Suomen viennin kilpailukyky rappeutua entisestään.

Noh, minusta ongelma ei ratkea nykysysteemiä justeeraamalla, vaan palaamalla siihen, että yhden ihmisen (isän) palkka riittää elättämään koko perheen.

Niissä maissa mitkä ovat ehkäisyn tai aborttien tavoitettavuuden, ei-agraarisen elämäntavan, epäuskonnollisuuden, yms osalta verrannollisia Suomeen, mutta äitiyteen liittyy normi siitä, että pitää olla taloudellisesti riippuvainen lasten isästä on syntyvyys yleisesti ottaen nimenomaan pienempi kuin niissä maissa mitkä muistuttavat Suomea tässä suhteessa, koska äitiyden hinta ja riskit ovat silloin paljon suurempia naisen näkökulmasta

[J.M]

On tämä elämä ihmeellistä. Etenkin lapsiin ja lapsensaantiin liittyen. Yhdet niitä haluavat, toiset eivät. Yhdet saavat lapsia, toiset eivät. Yhdet saavat lapsia, vaikkeivät niitä halua, toiset eivät saa, vaikka haluaisivat.

Ihmetyttää nykyisen lastensaanti-iässä olevan bile-oma-aika-matkustelu-sukupolven lyhytnäköisyys. Ei lisäännytä, koska se koetaan vaivalloiseksi. Ei haluta luopua omasta ajasta, ei haluta panostaa lapsen kasvatukseen. Hoetaan, että nyt on niin pahat ajat näkyvissä, ettei halua lapsia "tähän maailmaan". Tuota, jos toisen maailmansodan aikaiset esi-isämme olisivat ajatelleet samoin, minkälainen yhteiskunta meilä mahtaisi olla nyt?

Yritän sanoa, että jokaisella sukupolvella on omat haasteensa ja vaikeutensa. Sota-aikana tietenkin sota ja sen lieveilmiöt, kylmän sodan aikana jatkuva pelko Neuvostoliitosta ja mitä metkuja niillä on mahdollisesti mielessä Suomelle, 90-luvulla lama ja näköalattomuus hyvästä tulevaisuudesta talouskurimuksessa, nykyään globalisaatio ja pelko työpaikan pysyvyydestä sekä pelko holtittoman maahanmuuton seurauksista.

Itse ajattelen asian niin, että mikäli emme lisäänny ja jatka kulttuuriamme ja verenperintöämme, ojennamme tulevaisuutemme ohjakset suoraan niiden käteen, joille en niitä ainakaan haluaisi antaa. Voi olla, että ne ohjakset päätyvät lopulta kuitenkin noihin samoihin käsiin, tulevaisuutta ei voi tietää, mutta ei niitä voi luovuttaa noin vain. Huonoja aikoja on aina ollut, niitä tulee aina olemaan, aina löytyy syitä lasten saannin puolesta ja vastaan.

Ei ihmiset maailmasta lopu, ja ihmisiä on jo liikaa. Sekin on yksi vapaaehtoisesti lapsettomien mantroista. Totta, ihmisiä on liikaa. Tosin aivan muualla kuin Suomessa. Pohjimmiltaan ne, jotka kannattavat vapaata maahanmuuttopolitiikkaa, ovat samaa mieltä. Ei muuten voi kannattaa ihmisten laajaa muuttoliikettä Pohjolaan.

Traagisia ovat ne kohtalot, joissa lapsia ei tule, vaikka haluaisi. He eivät voi asialle mitään. Heitä ei voi syyllistää asiasta.

Sen sijaan he, jotka valitsevat vapaaehtoisen lapsettomuuden ilmaston takia, oman vapaa-ajan takia, vaivalloiseksi kokemisen takia. Pyydän, miettikää. Miettikää, onko meidän lisääntymisemme ilmaston kannalta katastrofi. Miettikää, voisiko oma vapaa-aika olla muutaman vuoden vähän erilaista. Ei lapsen saaminen tarkoita oman elämän loppumista, vaan lapset saattavat tuoda siihen paljon lisää. Miettikää, ovatko lapset loppujen lopuksi koko elämän mittaisella aikajanalla niin vaivalloisia. Jokainen lapsi on tietysti yksilö, mutta keskimäärin se "vaivalloisin" aikaa mitataan muutamissa vuosissa.

Miettikää, kannattaako noiden yllä mainittujen takia katkaista tuhansia vuosia jatkunut sukuketju. Jos tulette vielä siihen tulokseen, että kannattaa, toivottavasti pystytte elämään sen päätöksen kanssa. Sittenkin, kun entistä harvempi on kannattelemassa tätä yhteiskunta-nimistä korttitaloa, kun olette vanhuksia. Vain siksi, että poditte aikanaan ilmastoahdistusta ja koitte oman vapaa-aikanne sekä pidäkkeettömän "itsenne toteuttamisen" sukupolvien jatkuvuutta tärkeämmäksi.

[Beef Supreme]

Hyvää vastakkainasettelua siinä.

Ei se ole vastakkainasettelua että toteaa kolikon kaksi puolta. Hyväksyn ihmisten elämänvalinnat mutta pidän toista parempana kuin toista. Oikeastaan alleviivasit pointtini mainitsemalla rahan. En puhunut taloudellisesta puolesta vaan yhteiskunnan ja ihmissuvun jatkuvuudesta. Elämästä, ei nettohyödystä. Lissu ja Tero 40 v ja heidän 2,5 lastaan ovat kiistämättä pelkkää kuluerää kansantaloudelle. Mutta ilman heitä ei OLE kansaa eikä taloutta. Silloin nettomaksaja Jorma 55 v ei lapsia voi pistää lapun luukulle ja sammuttaa valot. Dig?

Tämä ihan ilman kulmikuutta. Kommentoin @-PPT- :n postausta ja horisen omiani.

[kepposyksikkö]

Ennen vanhaan oli sanonta lapsi tuo leivän taloon. Sitä on muokattu muotoon yhteiskunta tuo leivän taloon. Tähän uuteen normaaliin uskotaan nuorten keskuudessa. Nuori luottaa siihen että yhteiskunta huolehtii sitten vanhana. Ja on myös nähnyt vierestä että ainakaan omat lapset eivät huolehdi sitten vanhana, muutaman kerran käyvät toki katsomassa. Samalla kun tämä uskomus on muuttunut on tapahtuu yhä voimakkaampi kaupungistuminen. Sukupolvien väliset kuilut venyvät satoihin kilometreihin ja osaltaan kadottavat tätä näkymää miksi oman jatkumon kannalta kannattaisi panostaa aikaa, rahaa ja vaivaa lapsiin.

Kaupungistumisen myötä yhä suurempi osuus nuorista muuttaa pk-seudulle. Nuorella pariskunnalla, on valittanana dink-elämä keskustassa ja työn lisäksi oleva vapaa-aika vain itselle. Tämän voi vaihtaa lähiöön ja kaiken vapaa-aikansa lastenhoitoralliin. Omien vanhempien muodostama tukiverkko on toisella puolen Suomea. Neliöhinnat pyörivät sellaisissa lukemissa ettei loppuikä riitä ison perheasunnot maksamiseen.

Nuori pariskunta joka jo valmiiksi on pk-seudulta on paremmassa asemassa, kun tukea saa todennäköisesti vanhemmilta. Tosin sielläkin on kysymys laskenko elintasoa ja uhraanko vapaa-aikani lapsille. Vai nukunko pitkään viikonloppuna ja harrastan mitä tykkään.

Kotiseudulleen maakuntaan jäävällä pariskunnalla on monessa mielessä helpompaa. Palkalla elää ja tukiverkko löytyy.

Jo valmiiksi tuilla elävien tilannetta en osaa sanoa lastenteon kannalta. Heidän elintasonsa ei välttämättä laske, mutta vapaa-aika vähenee. Lisäksi on muitakin tekijöitä, jos oma tulevaisuus tuntuu valuvan hukkaan työttömänä, suvunjatkaminen varmaan voi tuntua turhalta tulevaisuuden rakentamiselta.

Mikäli olisin itse päättävässä asemassa, satsaisin siihen että synnytys tehtäisiin mahdollisimman mukavaksi ja turvalliseksi. Jonkinlaista minäkin synnyttävänä kampanjaa naiset ovat laittaneetkin pystyyn mutta valitettavan vähän asiasta puhutaan. Toinen muutos olisi kotiavustajat joiden käyttö olisi normaalia. Kotiapu olisi vanhempien tukiverkkoa korvaava ja käytössä pienten lasten  perheille. Myös lapsesta tuleva merkittävä verohuojennus pikkulapsiajaksi kannustaisi perheen perustamiseen. Eivät nämäkään keinot tosin välttämättä olisi riittäviä kun on vahva usko siihen että yhteiskunta huolehtii.

Käytännössähän se vanhana, yms huolehtiva taho ovat silti lapsia hankkineiden ihmisten lapset, mutta koska se on hajautettua ja tapahtuu kasvottomasti, sitä ei mielletä niin. Aiemmin tuollaista kotiapua saattoi saada neuvolan kautta, mutta 2000-luvulta lähtien se alkoi korvautua sellaisella järjestelyllä että sosiaalityöntekijä, tms käy tarkkailemassa vanhempien ja lasten vuorovaikutusta, siisteyttä, äidin väsyneisyyttä, mielialaa, yms sellaisten perheiden luona jotka sanovat esim neuvolassa kokevansa syystä tai toisesta tarvitsevansa kotiapua auttamatta kuitenkaan konkreettisesti mitenkään vaan tulkiten sen lastensuojelullisesti "huolestuttavaksi" jos joku ylipäänsä kokee tarvitsevansa kotiapua, joka on johtanut siihen että lastensuojelun asiakkuus, huostaanotot ja lastensuojelun kulut ovat nousseet reippaasti 2000- ja 2010-lukujen aikana. Tuossa on jonkin verran vaihtelua kunnittain, mutta yleinen trendi on ollut tuo

[kriittinen_ajattelija]

Itse kannatan mielivaltaista lakia joka estää naisilta korkeakouluopinnot kunnes ne on tehnyt vähintään 2x lasta. Huoltosuhteen kannalta näes on parasta, että naiset tekee lapset mieluummin nuorena kun 35v ja lisäksi laki estää väestön tyhmentymisen koska se patistaa high IQ naisia lasten tekoon, muutenhan ne tuskin lapsia ikinä tekisi edes.

[Nikolas]

Olisi todella hyvä, jos syntyvyys nousisi sangen reippaastikin. Mutta kun 1800-luku ei palaa takaisin, ei edes 1950-luku niin pitäisikö kokeilla ihan nykyajassa vaikuttavia konsteja - esim. synnyttämisen työnantajille tuottamat lisäkulut voisi tasata kaikille aloille eikä vain naisvaltaisille ja pitäisi reaalisesti pystyä minimoimaan äitien työuralle ja toimeentulolle tulevat haitat.

Onko siinäkään mitään järkeä että työnantajia ja siten työvoimavaltaisia aloja erityisesti vahingoitetaan taloudellisesti kun työntekijät hankkivat lapsia? Suomessa tuntuu olevan muutenkin sellainen käytäntö että työnantajia kuritetaan taloudellisesti milloin mistäkin syistä. Onko työllistäminen jokin rikos?

Minusta perheellistymisen ei pitäisi aiheuttaa työnantajalle muuta haittaa kuin sen ettei vanhemmaksi tullut henkilö tule hetkeen töihin.

P. O. Liitikkoa lainatakseni: Juuri tätä tarkoitin.

Työllistämistä ja työvoimaa rasitetaan Suomessa leveällä verokiilalla ja muilla sosialistien pikku hirvityksillä että ei pidä ihmetellä suurtyöttömyyttä. Siihen on syitä.

[-PPT-]

Minä edelleen uskon että alentunut syntyvyys on sitä että he ketkä hankkivat lapsia hankkivat yhden lapsen vähemmän. Kuitenkin keskustelu tämän asian ympärillä pyörii niissä ihmisissä jotka eivät hanki ensimmäistäkään lasta.

Tuskinpa lapsettomiksi jättäytyneiden kohdalla kovinkaan usein on kyse siitä että menee aivan upea vanhempi hukkaan. Joidenkin ihmisten kohdalla on suorastaan toivottavaa että he eivät hanki lapsia.

[Larva]

Vähän omakohtaisia kokemuksia tähän väliin:

Suomessa on erittäin lapsikielteinen ilmapiiri. Vanhukset yleensä hymyilevät ja suhtautuvat pieniin lapsiin kauniisti, mutta oma ikäluokkani (30-40-vuotiaat) on monesti että evvk ja voisitko viedä sen kakarasi muualle.

Sain itse ensimmäisen lapseni nuorena, 23-vuotiaana, ja aika nopeasti tuli sellainen tunne, että minua on petetty. Neuvolasta luvattiin apua ja tukea. Lehdissä ja netissä hehkutettiin vauvaonnea ja autuutta. Todellisuus iski päin kasvoja ja kovaa, vauva-arki oli ylivoimaisen rankkaa ja raskasta ja yksinäistä, eikä apua lopulta saanut mistään. No perhetyöntekijä saatiin, mutta eihän se tehnyt muuta kuin kävi kerran viikossa kysymässä että mitenkäs täällä jaksellaan ja ootteko ulkoilleet vauvan kanssa. Joka paikassa, niin julkisilla paikoilla kuin silloisten (lapsettomien) kaverien seurassa, tunsi yhtäkkiä olevansa persona non grata, jonka pitäisi poistua mahdollisimman pian takavasemmalle ja viedä pentunsa pois, tai jos ei viedä pois, niin pitää sen hiljaisena ja olla puhumatta siitä sanaakaan. Kaverit katosivat ympäriltä kuin pieru Saharaan. (Miehen kaverit luonnollisestikin pysyivät.) Kukaan, paitsi äitini ja mummoni, ei kysellyt vauvasta. Ketään ei kiinnostanut. Se, että oli tehnyt uuden ihmisen maailmaan, tuntui olevan enemmänkin synti ja häpeä kuin ylpeyden ja ihastelun aihe, mitä sen pitäisi olla, jos yhteiskunta on terve. Siskonikin tokaisi, että maapallon kannalta olisi ollut parempi jos et olisi synnyttänyt ollenkaan, kun ihmisiä on valmiiksi ihan liikaa. Jos oma äitini ei olisi ollut tukemassa, se vauva-arki olisi voinut päättyä melko rumasti.

Eivät lapsentekoiässä olevat ole tyhmiä. (Yleensä.) He kyllä vaistoavat, että yhteiskunta ei halua lapsia. Niinpä niitä ei sitten tehdä, kun vastaanotto on jääkylmä. Jos lisäännyt, yksin jäät. Pienet lapset eivät ole tervetulleita kauppaan, ravintolaan, kirkkoon, minnekään. Heidän pitää pysyä kotona mieluusti siihen asti kunnes he osaavat olla hiljaa.

Milloin Suomesta tuli tällainen, näin lapsikielteinen maa?

[kepposyksikkö]

Vähän omakohtaisia kokemuksia tähän väliin:

Suomessa on erittäin lapsikielteinen ilmapiiri. Vanhukset yleensä hymyilevät ja suhtautuvat pieniin lapsiin kauniisti, mutta oma ikäluokkani (30-40-vuotiaat) on monesti että evvk ja voisitko viedä sen kakarasi muualle.

Sain itse ensimmäisen lapseni nuorena, 23-vuotiaana, ja aika nopeasti tuli sellainen tunne, että minua on petetty. Neuvolasta luvattiin apua ja tukea. Lehdissä ja netissä hehkutettiin vauvaonnea ja autuutta. Todellisuus iski päin kasvoja ja kovaa, vauva-arki oli ylivoimaisen rankkaa ja raskasta ja yksinäistä, eikä apua lopulta saanut mistään. No perhetyöntekijä saatiin, mutta eihän se tehnyt muuta kuin kävi kerran viikossa kysymässä että mitenkäs täällä jaksellaan ja ootteko ulkoilleet vauvan kanssa. Joka paikassa, niin julkisilla paikoilla kuin silloisten (lapsettomien) kaverien seurassa, tunsi yhtäkkiä olevansa persona non grata, jonka pitäisi poistua mahdollisimman pian takavasemmalle ja viedä pentunsa pois, tai jos ei viedä pois, niin pitää sen hiljaisena ja olla puhumatta siitä sanaakaan. Kaverit katosivat ympäriltä kuin pieru Saharaan. (Miehen kaverit luonnollisestikin pysyivät.) Kukaan, paitsi äitini ja mummoni, ei kysellyt vauvasta. Ketään ei kiinnostanut. Se, että oli tehnyt uuden ihmisen maailmaan, tuntui olevan enemmänkin synti ja häpeä kuin ylpeyden ja ihastelun aihe, mitä sen pitäisi olla, jos yhteiskunta on terve. Siskonikin tokaisi, että maapallon kannalta olisi ollut parempi jos et olisi synnyttänyt ollenkaan, kun ihmisiä on valmiiksi ihan liikaa. Jos oma äitini ei olisi ollut tukemassa, se vauva-arki olisi voinut päättyä melko rumasti.

Eivät lapsentekoiässä olevat ole tyhmiä. (Yleensä.) He kyllä vaistoavat, että yhteiskunta ei halua lapsia. Niinpä niitä ei sitten tehdä, kun vastaanotto on jääkylmä. Jos lisäännyt, yksin jäät. Pienet lapset eivät ole tervetulleita kauppaan, ravintolaan, kirkkoon, minnekään. Heidän pitää pysyä kotona mieluusti siihen asti kunnes he osaavat olla hiljaa.

Milloin Suomesta tuli tällainen, näin lapsikielteinen maa?

Aiemman käytännön kotiavun tilalle neuvoloihin on tosiaan tullut tuo sosiaalityöntekijän tai vastaavan "perhetyö" joka on  sitä että sosiaalityöntekijä tarkkailee perhettä, arvioi siisteyttä, vanhempien mielialaa, väsyneisyyttä, yms auttamatta mitenkään käytännössä. Siitä on usein enemmän stressiä kuin hyötyä

[Abdul Reis]

Vähän omakohtaisia kokemuksia tähän väliin:

Suomessa on erittäin lapsikielteinen ilmapiiri. Vanhukset yleensä hymyilevät ja suhtautuvat pieniin lapsiin kauniisti, mutta oma ikäluokkani (30-40-vuotiaat) on monesti että evvk ja voisitko viedä sen kakarasi muualle.

Sain itse ensimmäisen lapseni nuorena, 23-vuotiaana, ja aika nopeasti tuli sellainen tunne, että minua on petetty. Neuvolasta luvattiin apua ja tukea. Lehdissä ja netissä hehkutettiin vauvaonnea ja autuutta. Todellisuus iski päin kasvoja ja kovaa, vauva-arki oli ylivoimaisen rankkaa ja raskasta ja yksinäistä, eikä apua lopulta saanut mistään. No perhetyöntekijä saatiin, mutta eihän se tehnyt muuta kuin kävi kerran viikossa kysymässä että mitenkäs täällä jaksellaan ja ootteko ulkoilleet vauvan kanssa. Joka paikassa, niin julkisilla paikoilla kuin silloisten (lapsettomien) kaverien seurassa, tunsi yhtäkkiä olevansa persona non grata, jonka pitäisi poistua mahdollisimman pian takavasemmalle ja viedä pentunsa pois, tai jos ei viedä pois, niin pitää sen hiljaisena ja olla puhumatta siitä sanaakaan. Kaverit katosivat ympäriltä kuin pieru Saharaan. (Miehen kaverit luonnollisestikin pysyivät.) Kukaan, paitsi äitini ja mummoni, ei kysellyt vauvasta. Ketään ei kiinnostanut. Se, että oli tehnyt uuden ihmisen maailmaan, tuntui olevan enemmänkin synti ja häpeä kuin ylpeyden ja ihastelun aihe, mitä sen pitäisi olla, jos yhteiskunta on terve. Siskonikin tokaisi, että maapallon kannalta olisi ollut parempi jos et olisi synnyttänyt ollenkaan, kun ihmisiä on valmiiksi ihan liikaa. Jos oma äitini ei olisi ollut tukemassa, se vauva-arki olisi voinut päättyä melko rumasti.

Eivät lapsentekoiässä olevat ole tyhmiä. (Yleensä.) He kyllä vaistoavat, että yhteiskunta ei halua lapsia. Niinpä niitä ei sitten tehdä, kun vastaanotto on jääkylmä. Jos lisäännyt, yksin jäät. Pienet lapset eivät ole tervetulleita kauppaan, ravintolaan, kirkkoon, minnekään. Heidän pitää pysyä kotona mieluusti siihen asti kunnes he osaavat olla hiljaa.

Milloin Suomesta tuli tällainen, näin lapsikielteinen maa?

Tässä on varmasti yksi merkittävä syy miksi lapsia ei hankita Suomessa. Ihmiset pitävät yhteyttä mieluiten samanlaisessa elämäntilanteessa olevien tuttavien kanssa. Jos ystäväpiiri on lapseton niin lapsen hankkiminen on varsinkin naiselle sosiaalinen itsemurha (ja samoin käänteisesti sellaisessa yhteisössä missä lapsien hankkiminen on normi, lapseton nainen varmasti syrjäytyy helposti). Tähän ei valitettavasti ole mitään helppoa ratkaisua koska tämä on itseään tehostava kierre: mitä vähemmän lapsia hankitaan, sitä vähemmän houkuttelevaksi lapsien hankkiminen naiselle tulee.

Olen pahoillani tilanteestasi.

[kepposyksikkö]

Vähän omakohtaisia kokemuksia tähän väliin:

Suomessa on erittäin lapsikielteinen ilmapiiri. Vanhukset yleensä hymyilevät ja suhtautuvat pieniin lapsiin kauniisti, mutta oma ikäluokkani (30-40-vuotiaat) on monesti että evvk ja voisitko viedä sen kakarasi muualle.

Sain itse ensimmäisen lapseni nuorena, 23-vuotiaana, ja aika nopeasti tuli sellainen tunne, että minua on petetty. Neuvolasta luvattiin apua ja tukea. Lehdissä ja netissä hehkutettiin vauvaonnea ja autuutta. Todellisuus iski päin kasvoja ja kovaa, vauva-arki oli ylivoimaisen rankkaa ja raskasta ja yksinäistä, eikä apua lopulta saanut mistään. No perhetyöntekijä saatiin, mutta eihän se tehnyt muuta kuin kävi kerran viikossa kysymässä että mitenkäs täällä jaksellaan ja ootteko ulkoilleet vauvan kanssa. Joka paikassa, niin julkisilla paikoilla kuin silloisten (lapsettomien) kaverien seurassa, tunsi yhtäkkiä olevansa persona non grata, jonka pitäisi poistua mahdollisimman pian takavasemmalle ja viedä pentunsa pois, tai jos ei viedä pois, niin pitää sen hiljaisena ja olla puhumatta siitä sanaakaan. Kaverit katosivat ympäriltä kuin pieru Saharaan. (Miehen kaverit luonnollisestikin pysyivät.) Kukaan, paitsi äitini ja mummoni, ei kysellyt vauvasta. Ketään ei kiinnostanut. Se, että oli tehnyt uuden ihmisen maailmaan, tuntui olevan enemmänkin synti ja häpeä kuin ylpeyden ja ihastelun aihe, mitä sen pitäisi olla, jos yhteiskunta on terve. Siskonikin tokaisi, että maapallon kannalta olisi ollut parempi jos et olisi synnyttänyt ollenkaan, kun ihmisiä on valmiiksi ihan liikaa. Jos oma äitini ei olisi ollut tukemassa, se vauva-arki olisi voinut päättyä melko rumasti.

Eivät lapsentekoiässä olevat ole tyhmiä. (Yleensä.) He kyllä vaistoavat, että yhteiskunta ei halua lapsia. Niinpä niitä ei sitten tehdä, kun vastaanotto on jääkylmä. Jos lisäännyt, yksin jäät. Pienet lapset eivät ole tervetulleita kauppaan, ravintolaan, kirkkoon, minnekään. Heidän pitää pysyä kotona mieluusti siihen asti kunnes he osaavat olla hiljaa.

Milloin Suomesta tuli tällainen, näin lapsikielteinen maa?

Se, että lapset eivät ole toivottuja minnekään muualle paitsi lapsierityisiin paikkoihin johtaa myös siihen, että lapsettomat ihmiset vieraantuvat lapsista, mikä saa lasten hankkimisen tuntumaan vieraalta ja epäluontevalta ajatukselta. Esim Afrikassa taas käytännössä kaikki kohtaavat joka päivä paljon lapsia riippumatta siitä onko heillä omia lapsia, koska niitä pyörii useimmissa paikoissa, missä ihmisiä ylipäänsä on

[Larva]

^^ Näinpä. Ihmettelen suuresti tätä yhden sukupolven aikana tapahtunutta muutosta, koska omassa lapsuudessani yksilapsiset perheet olivat harvinaisuus; kaikilla kavereilla oli vähintään yksi sisarus, itsellänikin useampi. Tuntuu oudolta, että oma sukupolveni, joka sai kasvaa monen lapsen perheissä, ei yhtäkkiä halua yhtään omaa lasta tai jos haluaa, niin vain yhden. 

[1NiitäKelanPoikia]

Vähän omakohtaisia kokemuksia tähän väliin:

Suomessa on erittäin lapsikielteinen ilmapiiri. Vanhukset yleensä hymyilevät ja suhtautuvat pieniin lapsiin kauniisti, mutta oma ikäluokkani (30-40-vuotiaat) on monesti että evvk ja voisitko viedä sen kakarasi muualle.

Sain itse ensimmäisen lapseni nuorena, 23-vuotiaana, ja aika nopeasti tuli sellainen tunne, että minua on petetty. Neuvolasta luvattiin apua ja tukea. Lehdissä ja netissä hehkutettiin vauvaonnea ja autuutta. Todellisuus iski päin kasvoja ja kovaa, vauva-arki oli ylivoimaisen rankkaa ja raskasta ja yksinäistä, eikä apua lopulta saanut mistään. No perhetyöntekijä saatiin, mutta eihän se tehnyt muuta kuin kävi kerran viikossa kysymässä että mitenkäs täällä jaksellaan ja ootteko ulkoilleet vauvan kanssa. Joka paikassa, niin julkisilla paikoilla kuin silloisten (lapsettomien) kaverien seurassa, tunsi yhtäkkiä olevansa persona non grata, jonka pitäisi poistua mahdollisimman pian takavasemmalle ja viedä pentunsa pois, tai jos ei viedä pois, niin pitää sen hiljaisena ja olla puhumatta siitä sanaakaan. Kaverit katosivat ympäriltä kuin pieru Saharaan. (Miehen kaverit luonnollisestikin pysyivät.) Kukaan, paitsi äitini ja mummoni, ei kysellyt vauvasta. Ketään ei kiinnostanut. Se, että oli tehnyt uuden ihmisen maailmaan, tuntui olevan enemmänkin synti ja häpeä kuin ylpeyden ja ihastelun aihe, mitä sen pitäisi olla, jos yhteiskunta on terve. Siskonikin tokaisi, että maapallon kannalta olisi ollut parempi jos et olisi synnyttänyt ollenkaan, kun ihmisiä on valmiiksi ihan liikaa. Jos oma äitini ei olisi ollut tukemassa, se vauva-arki olisi voinut päättyä melko rumasti.

Eivät lapsentekoiässä olevat ole tyhmiä. (Yleensä.) He kyllä vaistoavat, että yhteiskunta ei halua lapsia. Niinpä niitä ei sitten tehdä, kun vastaanotto on jääkylmä. Jos lisäännyt, yksin jäät. Pienet lapset eivät ole tervetulleita kauppaan, ravintolaan, kirkkoon, minnekään. Heidän pitää pysyä kotona mieluusti siihen asti kunnes he osaavat olla hiljaa.

Milloin Suomesta tuli tällainen, näin lapsikielteinen maa?

Aika raakaa luettavaa.

Oma äitini on nuorempana tehnyt töitä kunnalla kodinhoitajana, joka kiersi ympäri kylää auttaen tuoreita vanhempia. Tämä vielä 80-luvulla. En pysty ymmärtämään miksi käytäntö on lopetettu. Ennenkaikkea neuvoja tuoreet vanhemmat kaipaa ja välillä yhdet hyvät unet.

Lapsuudenystäväni tuli isäksi pari kuukautta sitten, ja kävin siellä pari päivää. Kuulosti stressi olevan kova kun oli seuraavalla viikolla sossuntäti tulossa käymään ja paikat oli vähän sekaisin. Lapsen mummo joka asuu parinsadan kilsan päässä oli käynyt auttelemassa kuten myös tuoreen äitin sisko jolla itselläänkin monipäinen lapsikatras. Silti näytti väsyttävän molempia.

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää miksi meitä nuoria epäilyttää lasten hankkiminen, mutta kyllä se itselläkin on pian edessä, nyt kun puitteet on saatu kuntoon.

Olen pahoillani tilanteestasi, tämä kaipaa muutosta ettei kuolla sukupuuttoon

[guest15826]

Se taitaa olla suunniteltu juttu, että lapsiperheet ajetaan Euroopassa ahtaalle. Valtaväestön ei haluta lisääntyvän ja miten he siihen pystyvätkään, kun työelämä vie kaikki mehut? Yhdellä tai edes kahdella palkalla ei elä, koska korkea verotus. Maahanmuuttajille on helpompi lisääntyä, koska he saavat osansa verorahoista. Samaan aikaan viranomaiset tunkeutuvat yksityiselämään tavalla, jota olisi pidetty törkeänä valtion yksityisalueelle hyökkäämisenä vielä jonkin aikaa sitten.

Ei tämä tilanne ole vahingossa tähän päätynyt. Eivätkä kansalaisjärjestöt vahingossa kuskaa maahanmuuttajien laumoja Eurooppaan laiva kerrallaan. Media ja yrityselämä eivät vahingossa vaadi poliittista korrektiutta. Se, että Suomessakin näkee yhä vähemmän kantaväestön lapsia ja yhä useampia afrikkalais-suomalaispareja, joissa mies on etelästä ja nainen pohjoisesta, ei sekään ole irrallaan mediateollisuuden puskemasta propagandasta.

[Venne]

Se taitaa olla suunniteltu juttu, että lapsiperheet ajetaan Euroopassa ahtaalle. Valtaväestön ei haluta lisääntyvän ja miten he siihen pystyvätkään, kun työelämä vie kaikki mehut? Yhdellä tai edes kahdella palkalla ei elä, koska korkea verotus. Maahanmuuttajille on helpompi lisääntyä, koska he saavat osansa verorahoista. Samaan aikaan viranomaiset tunkeutuvat yksityiselämään tavalla, jota olisi pidetty törkeänä valtion yksityisalueelle hyökkäämisenä vielä jonkin aikaa sitten.

Ei tämä tilanne ole vahingossa tähän päätynyt. Eivätkä kansalaisjärjestöt vahingossa kuskaa maahanmuuttajien laumoja Eurooppaan laiva kerrallaan. Media ja yrityselämä eivät vahingossa vaadi poliittista korrektiutta. Se, että Suomessakin näkee yhä vähemmän kantaväestön lapsia ja yhä useampia afrikkalais-suomalaispareja, joissa mies on etelästä ja nainen pohjoisesta, ei sekään ole irrallaan mediateollisuuden puskemasta propagandasta.

viime aikaisiin alhainen syntyvyys uutisiin on ratkaisuna mainittu aina maahanmuutto.  Ei liene vahinkoa sekään. 

[Roope]

viime aikaisiin alhainen syntyvyys uutisiin on ratkaisuna mainittu aina maahanmuutto.  Ei liene vahinkoa sekään.

Pekka Mattilan kolumni: Erilaiset synnytystalkoot

Suomi tarvitsee lisää tekijöitä mutta sietää pohjimmiltaan huonosti tulijoita. Ylhäältä päin komennetut synnytystalkoot eivät tuo helpotusta. Siksi huomion pitää kiinnittyä työelämän rakenteisiin ja laatuun. Sinkkujen, dinkkujen ja perheiden edut on mahdollista yhdistää, kirjoittaa Pekka Mattila.

[...]

Moni arvovaltainen taho Eläketurvakeskuksesta valtiovarainministeriöön on yksi toisensa jälkeen todennut, ettei nykyiseen elintasoon ja hyvinvointivaltioon ole varaa, mikäli työvoiman tarjontaa ei onnistuta lisäämään.

Työvoiman tarjontaa voidaan vahvistaa joko maahanmuutolla tai syntyvyydellä. Sekä arvoja ja asenteita kartoittavien kyselytutkimusten että yleisen taksipuheen perusteella suomalaisten suhde maahanmuuttoon – myös työperäiseen – on melko nurja.

Emme toki ole rasisteja, joten tänne on empimättä tervetullut esimerkiksi neljä korkeakoulututkintoa suorittanut, syöpähoitoihin erikoistunut lääketieteen ja genetiikan osaaja. Tämäkin tosin vain siinä tapauksessa, ettei kotirapussa ala käydä eksoottisia vieraita, uimarannalla ei metelöidä ja lähikaupassa osataan punnita vihannekset asianmukaisesti sekä jonottaa hiljaisuudessa. Melkoista pinsettitekniikkaa, sanoisin.

Suhteemme työperäiseen maahanmuuttoon on kuin huolestuneiden vanhempien arvio lukioikäisen tyttären sopivista poikaystäväkandidaateista. Liian epäkypsä, liian kypsä. Liian veltto, liian kunnianhimoinen. Liian ujo, liian itsevarma. Ei meille oikein kukaan tunnu kelpaavan. Sitten on vielä kysymys siitä, kuinka moni korkean työmarkkina-arvon migrantti lopulta Suomeen edes hinkuu. Kun on tämä sää, ne naapurit ja radikaalin mulkoileva hiljaisuus.

Ainakin nykyisessä asenneilmastossa työvoimaongelmaan vastaamisessa jäljelle jää siis syntyvyyden lisääminen. Kovennetulla paineella.

[...]

Kirjoittaja on Aalto EE:n toimitusjohtaja, valmentaja, kirjailija ja useiden hallitusten jäsen sekä työelämäprofessori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Yle 1.7.2019

Ehhehee, miten ratkiriemukasta ja oivaltavaa professori Mattilalta.

Tosiasia kuitenkin on, että niin nykyinen maahanmuutto keskimäärin kuin sellainenkin työperäiseksi kutsuttu kouluttamattoman halpatyövoiman maahanmuutto, johon helpotuksia on viime aikoina luotu ja ehdotettu, on Suomelle hyvinvointivaltion yllapitämisen kannalta haitallista.

[newspeak]

Syytän vaihteeksi numeromagiaa. Kun ihmisille kerrotaan alhaisesta syntyvyydestä, se toimii perusteena lastenteon välttämiselle. Kun ihmisille kerrotaan erojen yleisyydestä, se toimii perusteena eroille. Itsensä toteuttavia ennustuksia siis. Näin syntyy häviäjien kulttuuri, jossa luovutetaan kaikessa, koska tappiota suorastaan odotetaan.

Numerot ja luvut eivät ole todellisia. Ne ovat kuvitteellisia, abstraktioita. Tieteestä on tehty uskonto ja kaikkia kiroava taikausko. Ihmisistä on tehty tilastojen orjia. Menneet tapahtumat on hyvä kirjata muistiin, mutta niiden ei saa määrittää tulevaisuutta.

Tyhmät ja tietämättömät pärjäävät tässä maailmassa parhaiten, koska älyllisessä laiskuudessaan he epähuomiossaan välttävät nykyajan kiroukset. On helppoa mennä naimisiin ja saada lapsia. Se on luonnollista ja haluttavaa.

Häviämisen pitäisi olla vaikeaa, eikä kuvitella sen olevan helpoin tie. Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvyys, kun se siltä tuntuu jokaisesta?

[guest15826]

Tieteestä on tehty uskonto ja kaikkia kiroava taikausko.

Länsimaiden kansalaisista on tehty Salvinin sanoin "slaves to corporations", joiden toivotaan olevan masentuneita ja paikkaavan masennustaan kulutuksella. Yliopistomaailma on korruptoitunut, sillä se ei noudata edes omia standardejaan ja etsi totuutta, vaan pyrkii vaientamaan soraäänet. Raha on aikamme epäjumala.

Ei ole mitään muuta pelättävää kuin pelko itse.

[Larva]

Asiaa sivuten, MTV:n sivuilta löytyi tällainen brittitutkimus:

Äitien arvostus nollissa

Saadessaan lapsia naiset kokevat olevansa epäarvostettuja, ja tämä lisää heidän riskiään masentua, sanoo brittiläinen psykologi ja kolumnisti Oliver James.

Vähävaraisilla äideillä riski on vielä merkittävämpi, sillä heillä on vähemmän tyydyttävä työ ja suuremmat odotukset vanhemmuudelle.