Perussuomalaisten kanta lastensuojeluun?

[Atte Saarela]

Minusta Suomen lastensuojelussa on aika lailla parantamisen varaa. Koneisto on niin byrokraattinen ja kankea, että joskus sen kynsiin joutuneella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin karata ulkomaille ellei halua antaa lastaan pois

https://yle.fi/uutiset/3-10771016

Venäläiset sukujuuret omaava Tanya Khotenko muutti viime kesänä Paraisilta Kyprokselle, koska koki perheensä joutuneen rasismin ja lastensuojelun mielivallan uhreiksi.

– Tyttäreni kertoi, että hänen suunsa oli pesty päiväkodissa saippualla ja häntä oli painettu kipeästi sormella poskeen ja nenään. Päiväkodin mukaan minä löin, tukistin ja potkin lapsiani, Khotenko kertoo.

Riidat lastensuojelun kanssa kärjistyivät siihen, että poliisi alkoi tutkia Khotenkoa ja epäili häntä 6-vuotiaiden kolmosten pahoinpitelystä.

Mielestäni tässä on hyvä yhteenveto Suomen lastensuojelun ongelmista

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2979124/Juristit+Lastensuojelu+noudattaa+heikosti+lakia

Lastensuojelun neljä epäkohtaa

1. Virkamiesten suuri valta.
2. Oikeuskäsittelyn puutteet.
3. Epäpätevät työntekijät.
4. Tarkistamattomin tiedoin tehdyt päätökset.

Olen itse sitä mieltä, että persujen voisi olla hyvä ottaa jollain tavalla kantaa Suomen lastensuojeluun, sillä ongelma koskettaa monien ihmisten elämää jotka eivät sitä ansaitse.

Mutta tietysti kaikkein tärkeintä on puolueen kannatus, ja olisikin mielenkiintoista tietää, mitä mieltä persut yleensä ovat Suomen lastensuojelusta.

[Supernuiva]

Tunteeko kukaan puolueohjelmaa, onko siinä käsitelty tätä teemaa lainkaan?

Lastensuojelun lisäksi tulisi pohtia myös muita holhottavia, ja heidän oikeuksiaan sekä velvollisuuksia.

[kepposyksikkö]

Suomessa on maailman suurimpia huostaanottoprosentteja suhteessa väestöön eli täällä ilmeisesti matalampi kynnys siihen kuin useimmissa maissa ja niitä on myös paljon enemmän suhteessa väkilukuun kuin aiempina vuosikymmeninä. Kyllä sitä kannattaisi tutkia, varsinkin kun huostaanotot ovat kalliita ja siihenkin on tullut mukaan vanhustenhoidon tapaan yksityisiä palveluntarjoajia joilla voi olla oma lehmä ojassa. Kunnat saavat valtiolta rahaa huostaanottoihin mutta lievempiin toimiin eivät saa joten voi olla houkutus suosia niitä verrattuna lievempiin toimiin. Lisäksi sote-työntekijöitä on kannustettu tekemään lastensuojeluilmoituksia mahdollisimman matalalla kynnyksellä mikä on lisännyt niitä ja tuottanut ruuhkaa lastensuojeluun

[Atte Saarela]

JP Roos siirtäisi huostaanottopäätösten käsittelyn hallinto-oikeuksiltä käräjäoikeuksille

Roos ottaisi lastensuojelutyöntekijöiltä pakkotoimioikeudet pois ja veisi tuomioistuinkäsittelyyn heti tapaukset, joissa vanhemmat ja lapset panevat hanttiin.

–Juridinen asiantuntemus rauhoittaisi tätä tilannetta.

Roos siirtäisi myös huostaanottojen käsittelyn hallinto-oikeuksista käräjäoikeuksiin, joita olisi vahvistettu lastensuojelun asiantuntemuksella. Toinen vaihtoehto olisi erillinen perheoikeus.

–Hallinto-oikeudet eivät ole näytöstä kiinnostuneita tuomioistuimia. Ne katsovat vain, onko prosessi mennyt oikein.

–Huostaanotoissa on hyvin usein kyse siitä, että osapuolilla on hyvin erilainen käsitys tapahtumista. Sitä pitäisi oikeusistuimien pohtia, Roos sanoo.

https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Lasten-huostaanotot-k%C3%A4r%C3%A4j%C3%A4oikeuteen/491577

Olen samaa mieltä.

Aiheeton huostaanotto voi aiheuttaa perheelle enemmänkin kärsimystä kuin vaikka se, että joku joutuisi muutamaksi kuukaudeksi vankilaan.

Rikosoikeusjärjestelmäämme on pyritty rakentamaan mahdollisimman hyvä suoja sitä vastaan, että ketään ei tuomita syyttömänä.

Toisin on hallinto-oikeudessa.

Lastensuojeluun ajetut perheet eivät saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa vaan lastensuojelutapaukset käsitellään erillisessä hallinto- oikeudessa, jossa ei ole ammattituomareita, syyttömyysolettamaa tai tosiseikkaselvittelyä.
Mikä hyvänsä sosiaalityöntekijän väittämä tai huhu hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi ja asiantuntijoina ja tuomareina toimivat sosiaalityöntekijät.

Huostaanottoja tehdään mielivaltaisin perustein. Johanna Hiitola toteaa väitöskirjassaan 2015, että suomalaisia huostaanottoja eivät määritä niinkään lasten kaltoinkohtelu vaan sosiaalityöntekijän käsitys perheestä esim. koulutus ja varallisuus.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomalais-virolainen-sosiaalityontekija-houkuttelee-virossa-asuvia-ilmiantamaan-lastensuojelulle-suomessa-asuvat-sukulaisensa-pelkka-huoli-riittaa

[newspeak]

Tämän pitäisi varmaankin olla tässä ketjussa eli lainaus perussuomalaisten sosiaalipoliittisesta ohjelmasta 2019 (s.12):

Lastensuojelun ongelmat

Lastensuojelu on monissa kunnissa lähes kroonistuneissa ongelmissa. Lastensuojelun kriisi nousee aina otsikoihin, kun jotakin kamalaa tapahtuu, mutta konkreettiset parannukset jäävät vähäisiksi.

Ennaltaehkäiseviin toimiin ja perheiden palveluihin ei monissa kunnissa satsata riittävästi. Kun joudutaan turvautumaan huostaanottoon, ollaan jo erittäin suurissa ongelmissa, niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Ruohonjuuritason ennaltaehkäisevä työ on kaiken A ja O. Laitettu raha maksaa itsensä monin verroin takaisin, jos se onnistuu katkaisemaan perheitä uhkaavan kierteen.

Perussuomalaiset muistuttaa, että erilaiset lasten- ja perhepalveluiden uudet toimintamallit eivät itsessään ole taikatemppuja. Jos henkilöstöä ei vain ole riittävästi ja se olemassa olevakin uupuu kohtuuttoman taakan alle, eivät asiaa auta uudet käytänteet tai sosiaalityön ammattilaisille sälytettävät yhä uudet byrokratian työt.

Hallituksen soteuudistuksen myötä paljon tukea tarvitsevien perheiden palvelu muuttuu entistä katkonaisemmaksi eikä matalan kynnyksen nopea puuttuminen ongelmiin tule helpottumaan. Sosiaalipalveluiden ja terveyspalveluiden irrallisuus toisistaan – eli ns. integraation puute – niin, että sosiaalipalveluita ei yksinkertaista neuvontaa lukuun ottamatta saisikaan sotekeskuksesta, on yksi koko esityksen ongelmista.

Monet lastensuojelun ongelmat eivät kerro vain lastensuojelun tilasta vaan koko yhteiskunnan sairaustiloista. Jälleen kerran vaadimme huomiota kokonaisuuteen, suomalaisten tavallisten ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen. Meidän ei pidä kasvattaa maamme huono-osaisuutta tai huonovointisuutta.

https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2019/02/PS_sosiaalipoliittinen-ohjelma_2019.pdf

[Supernuiva]

^Tuosta ohjelmasta puuttuu yhteys lainsäädäntöön. En allekirjoittaisi tuota sellaisenaan. Pääpaino on ennaltaehkäisyssä, mutta mitä se tässä yhteydessä oikein tarkoittaa?

-Enemmän rahaa päihde- ja mielenterveysongelmaisille perheille? (Raha käytettäisiin päihteisiin, eikä ongelma korjaantuisi.)

Jotta tähän ongelmaan voitaisiin kunnolla puuttua, olisi käsiteltävä niitä aikuisten oikeita ongelmia huostaanoton taustalla. Jokainen tapaus on yksilöllisesti luonnollisesti hieman erilainen, mutta suuret linjat lienevät isoilta osin samat: Lasta kohdellaan kaltoin, tai vanhemmat eivät aseta lapselle riittäviä rajoja.

Vapaasti kasvatettu pahansisuinen lapsi voi olla hyvin hankala, vaikka vanhemmat olisivat sosiaalialan ammattilaisia. Joskus tällä taustalla oleva lapsi voi terrorisoida koko koululuokkaa, naapurustoa ja ties mitä, mutta huostaanottoa ei tehdä, koska vanhemmat...

Itse lähtisin lastensuojelussa ensisijaisesti siitä olettamasta, että ihmisille olisi taattava oikeus turvalliseen ympäristöön. Kaikki oppimistulokset heikkenevät, jos lapsen elämä on joko koulussa, kotona tai vapaa-aikana väkivallan ja rikollisuuden täyttämää.

[ÄmTeeAa]

Suomessa on maailman suurimpia huostaanottoprosentteja suhteessa väestöön eli täällä ilmeisesti matalampi kynnys siihen kuin useimmissa maissa ja niitä on myös paljon enemmän suhteessa väkilukuun kuin aiempina vuosikymmeninä. Kyllä sitä kannattaisi tutkia, varsinkin kun huostaanotot ovat kalliita ja siihenkin on tullut mukaan vanhustenhoidon tapaan yksityisiä palveluntarjoajia joilla voi olla oma lehmä ojassa. Kunnat saavat valtiolta rahaa huostaanottoihin mutta lievempiin toimiin eivät saa joten voi olla houkutus suosia niitä verrattuna lievempiin toimiin. Lisäksi sote-työntekijöitä on kannustettu tekemään lastensuojeluilmoituksia mahdollisimman matalalla kynnyksellä mikä on lisännyt niitä ja tuottanut ruuhkaa lastensuojeluun

Tämä on myös erittäin hyvä huomio yhdestä kipupisteestä tässä maassa.

Parin suhteellisen selväjärkisen vauvana huostaanotetun ihmisen kanssa olen ollut tekemisissä. Molemmat pitivät nykyistä systeemiä ihan täysin kriminaalina toimintana. Lastenkotien vanhempia kuulostaa olevan laidasta laitaan, osalla ihan OK kokemukset, osalla taas ihan karseat - siinä määrin, että huoltajaa vedetään kaupungilla lättyyn. Sanoivat, että auttaisi jo paljon, että otettaisiin perheeseen yhdeksi lapseksi omien lapsien joukkoon; nykyinen muiden lapsien kerääminen lastenkotiin on melkoinen bisnes.

Samalla myös sijaisvanhempien seulaa voitaisiin parantaa. Siitäkin olen kuullut jo kaikenlaista, muunmuassa kolmevuotiaan lapsen syyllistämistä kömpelyydestä, joka johtui siitä, ettei sijaisvanhemmat saaneet kotia turvalliseksi vanhempien lapsien touhuilta.

Noilta pohjilta on ollut uskomatonta nähdä, että nuo ihmiset ovat jollakin konstilla päässeet jollain tavalla yhteiskuntaan mukaan. Hyvin hyvin moni ei pääse, ja päättävät päivänsä pitkän huumeriippuvuuden jälkeen. Noille, joilla menee jokseenkin hyvin, olen lähinnä sanonut, että se mitä teille on tapahtunut, säilyy tapahtuneena lopun ikänne. Mutta voitte vaikuttaa omiin lapsiinne siten, että heidän ei tarvitse sitä nähdä.

Ählyjen mukuloista ei nyt sitten edes puhuta. Takas vaan kotimaahansa vanhempiensa kanssa, mikäli yksityistä työpaikkaa ei ole.

Sitten on vielä koulu- ja päiväkotirauha, jotka ovat vielä ihan eri juttuja. Haluttiin kannustaa tyttöjä peruskoulussa, ja ottaa opetuksessa tietokoneharppaus. Valittujen suuntien lopputulos alkaakin olla jo näkyvillä kaikille. Ei siellä toimi enää juuri mikään, ja tärkeimpänä koulun tehtävänä näyttää olevan paasata lisää ilmastojeesustelua ja usuttaa kakarat kokeilemaan vastakkaisen sukupuolen vaatteita. On tässä tieten se hyvä puoli, että korkeakoulutettujen palkkaus paranee tämän koulutuspolitiikan seurauksena vääjäämättä.

[kepposyksikkö]

Huomenta Suomen mukaan alle 20 vuodessa kodin ulkopuolisten sijoitusten määrä vuodessa on lähes kymmenkertaistunut. Tuskinpa samassa ajassa lasten olot ovat absoluuttisesti huonontuneet samassa suhteessa eli kynnys on syystä tai toisesta madaltunut

[Supernuiva]

Huomenta Suomen mukaan alle 20 vuodessa kodin ulkopuolisten sijoitusten määrä vuodessa on lähes kymmenkertaistunut. Tuskinpa samassa ajassa lasten olot ovat absoluuttisesti huonontuneet samassa suhteessa eli kynnys on syystä tai toisesta madaltunut

Huimausaineiden määrä katukaupassa on kuitenkin kasvanut tänä aikana, eivätkä narkit ole kuolemassa sukupuuttoon... Ainakin lapsia he tekevät. Selittää jotain, tiedä kuinka paljon?

[Rosetta]

Olen ihmetellytkin tätä asiaa, siis mm. PS:n vastauksissa hallitustunnustelijan kysymyksiin esitettyä kantaa siitä, että pitäisi panostaa "varhaiseen puuttumiseen" (tms.) - en voi mitenkään käsittää sitä, että PS:n kaltainen puolue näyttäisi tukevan lastensuojelua. Koko lastensuojelukoneistohan perustuu täysin äärivasemmistolaiselle, suoraan sanoen totalitaristiselle näkemykselle siitä, että ihmiset eivät itse osaa kasvattaa lapsiaan "oikein", joten valtion on puututtava asiaan. Miksi ihmeessä mikään muu kuin totalitarismia kannattava puolue siis tukisi ko. instanssin olemassaoloa?? Puhumattakaan siitä täydestä mielivallasta, joka sen toiminnassa vallitsee. Tämä ihmetyttää suuresti.

Ilmeisesti ihmiset on jotenkin aivopesty uskomaan, että ko. instanssi eli lastensuojelu on jollain lailla tarpeellinen tai jopa välttämätön - ei ole. Se on ihan yhtä tarpeellinen tai välttämätön kuin humanitaarinen maahanmuutto: jotkut tahot ovat uskotelleet että se on tarpeellista tai välttämätöntä, koska joidenkin tahojen intressissä on tehdä niin - enemmistön intressissä asia ei ole.

Tässäkin on myös kyse sanakikkailusta - kun termissä on kaksi asiaa, "lapset" ja "suojelu", joita kukaan ei tietenkään voi vastustaa leimautumatta pahaksi ihmiseksi, niin ei voi myöskään instanssia jonka nimessä nämä sanat ovat. Samaa sanakikkailua kuin puhuminen "ihmisoikeuksista" ja "eurooppalaisista arvoista" kun puhutaan haittamaahanmuutosta - kuka nyt ihmisoikeuksia vastustaisi, muuten kuin todella paha ihminen? 

Mielestäni tässä on hyvä yhteenveto Suomen lastensuojelun ongelmista

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2979124/Juristit+Lastensuojelu+noudattaa+heikosti+lakia

Lastensuojelun neljä epäkohtaa

1. Virkamiesten suuri valta.
2. Oikeuskäsittelyn puutteet.
3. Epäpätevät työntekijät.
4. Tarkistamattomin tiedoin tehdyt päätökset.

Olen itse sitä mieltä, että persujen voisi olla hyvä ottaa jollain tavalla kantaa Suomen lastensuojeluun, sillä ongelma koskettaa monien ihmisten elämää jotka eivät sitä ansaitse.

Totta, ja kiitos että toit aiheen esiin. Noihin epäkohtiin vain voisi lisätä kymmeniä muita...

Minusta tässä on toinen, vaikka aika erilainen yhteenveto lastensuojelun epäkohdista:

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa/

Ja toki jokaisen tulisi minusta lukea ym. jutussa mainittu varatuomari Leeni Ikosen kirja "Salassa pidettävä - suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa?" Varsinkin juuri niiden, jotka luulevat ettei lastensuojelussa mitään epäkohtia ole ja että se on jotenkin "tarpeellinen" instanssi. On niin monta lastensuojelun tuhoamaa elämää, niitä on paljon enemmän kuin (harvoja) autettuja.

[kepposyksikkö]

Olen ihmetellytkin tätä asiaa, siis mm. PS:n vastauksissa hallitustunnustelijan kysymyksiin esitettyä kantaa siitä, että pitäisi panostaa "varhaiseen puuttumiseen" (tms.) - en voi mitenkään käsittää sitä, että PS:n kaltainen puolue näyttäisi tukevan lastensuojelua. Koko lastensuojelukoneistohan perustuu täysin äärivasemmistolaiselle, suoraan sanoen totalitaristiselle näkemykselle siitä, että ihmiset eivät itse osaa kasvattaa lapsiaan "oikein", joten valtion on puututtava asiaan. Miksi ihmeessä mikään muu kuin totalitarismia kannattava puolue siis tukisi ko. instanssin olemassaoloa?? Puhumattakaan siitä täydestä mielivallasta, joka sen toiminnassa vallitsee. Tämä ihmetyttää suuresti.

Ilmeisesti ihmiset on jotenkin aivopesty uskomaan, että ko. instanssi eli lastensuojelu on jollain lailla tarpeellinen tai jopa välttämätön - ei ole. Se on ihan yhtä tarpeellinen tai välttämätön kuin humanitaarinen maahanmuutto: jotkut tahot ovat uskotelleet että se on tarpeellista tai välttämätöntä, koska joidenkin tahojen intressissä on tehdä niin - enemmistön intressissä asia ei ole.

Tässäkin on myös kyse sanakikkailusta - kun termissä on kaksi asiaa, "lapset" ja "suojelu", joita kukaan ei tietenkään voi vastustaa leimautumatta pahaksi ihmiseksi, niin ei voi myöskään instanssia jonka nimessä nämä sanat ovat. Samaa sanakikkailua kuin puhuminen "ihmisoikeuksista" ja "eurooppalaisista arvoista" kun puhutaan haittamaahanmuutosta - kuka nyt ihmisoikeuksia vastustaisi, muuten kuin todella paha ihminen? 

Mielestäni tässä on hyvä yhteenveto Suomen lastensuojelun ongelmista

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2979124/Juristit+Lastensuojelu+noudattaa+heikosti+lakia

Lastensuojelun neljä epäkohtaa

1. Virkamiesten suuri valta.
2. Oikeuskäsittelyn puutteet.
3. Epäpätevät työntekijät.
4. Tarkistamattomin tiedoin tehdyt päätökset.

Olen itse sitä mieltä, että persujen voisi olla hyvä ottaa jollain tavalla kantaa Suomen lastensuojeluun, sillä ongelma koskettaa monien ihmisten elämää jotka eivät sitä ansaitse.

Totta, ja kiitos että toit aiheen esiin. Noihin epäkohtiin vain voisi lisätä kymmeniä muita...

Minusta tässä on toinen, vaikka aika erilainen yhteenveto lastensuojelun epäkohdista:

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa/

Ja toki jokaisen tulisi minusta lukea ym. jutussa mainittu varatuomari Leeni Ikosen kirja "Salassa pidettävä - suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa?" Varsinkin juuri niiden, jotka luulevat ettei lastensuojelussa mitään epäkohtia ole ja että se on jotenkin "tarpeellinen" instanssi. On niin monta lastensuojelun tuhoamaa elämää, niitä on paljon enemmän kuin (harvoja) autettuja.

Saattaa olla että lastensuojeluun ei tohdita kohdistaa kritiikkiä ulkopuolelta vaan otetaan annettuna lastensuojelun oma näkemys asioista tuon "pyhyyden" mielikuvan takia. Esim kun lastensuojelun rahantarve, henkilöstöntarve, asiakkuudet ja huostaanotot ovat koko ajan vain lisääntyneet, otetaan annettuna lastensuojelun näkemys siitä että tarve näille kaikille on lisääntynyt eikä tutkita sitä onko kynnys lastensuojelun huomion kohteeksi joutumiselle madaltunut, vaikka tunnetusti julkisilla instansseilla on taipumus paisua, koska niillä on kannustin käyttää kaikki määrärahat jotka niille on varattu ja mielellään enemmän, että ensi vuonna rahaa annettaisiin vähintään yhtä paljon.

[Atte Saarela]

Saksassa lastensuojelujärjestelmä on jo politisoitunut ja sitä on alettu käyttää aseena maahanmuuttokriittisiä vastaan .. Sama riski on olemassa täälläkin, niin kauan kuin lainsäädännössämme ei ole huostaanotoille selkeitä kriteerejä joiden pitää olla voimassa, siten että todistustaakka on lastensuojelulla.

https://www.zerohedge.com/news/2019-07-04/germany-shocking-degree-self-censorship

In September 2015, Die Welt reported that people who air "xenophobic" views on social media, risk losing the right to see their own children. There need not even be a criminal offense for a court to consider the child's welfare to be endangered and to restrict the parents' right to see his or her child or to order "an educator" present during a meeting between parent and child, who can "intervene as required." It is also possible to forbid certain actions, expressions or meetings in the presence of the child. As a last resort, the court can take the child out of the parent's care entirely.

Tämän vuoksi huostaanottojen siirto käräjäoikeuksiin olisi hyödyllistä, sillä käräjäoikeus on tuomioistuin, jossa todistustaakka on aina sillä joka syyttää, toisin kuin hallinto-oikeudessa.

Jo nykyään lastensuojeluilmoituksia voi Suomessa käyttää kiusanteon välineenä. Tiedän ainakin kaksi maahanmuuttokriitikkoa joille on tehty näin. Eikä lastensuojeluviranomaisista eroon pääseminen ole aina helppoa.

Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset ovat Suomessa johtaneet jopa huostaanottoihin. Kannattaa lukea kirja "135 päivää".

[Brandis]

Ilmeisesti ihmiset on jotenkin aivopesty uskomaan, että ko. instanssi eli lastensuojelu on jollain lailla tarpeellinen tai jopa välttämätön - ei ole

Ei ole tarpeellinen ainakaan nykymuodossaan. Mutta se on paikka minne voidaan lähettää eteenpäin tapaukset, lapset perheineen, joille ei voida enää tehdä mitään muutakaan missään muussa instanssissa. Lastensuojelun piiriin Suomessa ohjataan todella matalalla kynnyksellä ja sillä periaatteella, että vasta siellä tutkitaan perheen kokonaistilannetta ja sen piirissä kartoitetaan mahdollista palvelu- ja tukitarvetta. Täällä luotetaan turhan paljon rakenteiden rakkaudettomaan turvaan, ja aivan liian vähän lapsen vanhempiin sen määrittelyssä mikä on kunkin lapsen ja perheen paras.

Trendi on lastensuojelun käytön suhteen kiihtyvä, ei suinkaan vähenevä. Virallinen ohjeistus on, että sinne tulee ilmoittaa matalalla kynnyksellä, jos yhtään herää huoli lapsesta, nuoresta tai perheiden kokonaisjaksamisesta. Paljon voidaan tehdä ihan vain kohtaamalla paremmin, ajan kanssa perheet yksilöineen ja jututtamalla heitä normaaleista elämänhallintataidoista esimerkiksi neuvolan terveystarkastuksissa jo pienen lapsen kohdalla, kehittämällä avoimien päiväkotien toimintaa ja perheiden kotiapua. Lastensuojelun ja vastaavan perheiden elämään kohdistuvan viranomaistoiminnan tulisi olla vasta se viimesijainen vaihtoehto, puhumattakaan huostaanotoista lastensuojelun keinoina. Jos yksityiset toimijat, kuten Mehiläisen konserni, avaavat 4-5 lastenkodin vuositahtia uusia rahasampoja Suomeen, kannattaa suuntauksesta huolestua.

[MW]

Ilmeisesti ihmiset on jotenkin aivopesty uskomaan, että ko. instanssi eli lastensuojelu on jollain lailla tarpeellinen tai jopa välttämätön - ei ole

Ei ole tarpeellinen ainakaan nykymuodossaan. Mutta se on paikka minne voidaan lähettää eteenpäin tapaukset, lapset perheineen, joille ei voida enää tehdä mitään ***

Sen tiedän, lähietäisyydeltä seuranneena, että kultakaivos.

[Brandis]

^ Sen uskon. Niin epäeettistä toimintaa, että oksat pois.

Entä kaikki ne säännöllisin väliajoin etsittävät, karkuteillä olevat nuoret. Kuinka moni heistä on lastenkotilapsi, kokevat syvää juurettomuutta ja rakkaudettomuutta, sitä, ettei ole elämässä vaihtoehtoja. Fiksu, auktoriteetteja kumartamaton nuori jo ymmärtää hyvin nuorella iällä miten kamalia ja turhia laitoksia, lasten säilytyspaikkoja nuo laitosasumiset ovat. Ollaan suojelevinaan lasta, mutta tullaan aiheuttaneeksi vahinkoa.

[Kari Kinnunen]

Voi voi.

En oikein usko, että penskoja oikein jahdataan dollarinkuvat silmissä. Huostaanotolle kai on aina jokin syy.
Itse tiedän vain yhden äidin jolta otettiin penskat talteen. Ihan syystä sieltä haisevasta vuokraslummista. Äitylillä oli pyykinpesusta alkaen elämänhallinta tyyppiä lähiöpubi.

Ykäkin aikoinaan kirjoitti asiasta ammattilaisena...

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2007/10/lastensuojelusta-ruohonjuuritasolta.html

[Supernuiva]

En oikein usko, että penskoja oikein jahdataan dollarinkuvat silmissä. Huostaanotolle kai on aina jokin syy.

On varmasti tämän maan historiassa ollut ainakin muutama yksittäistapaus, jossa "huostaanottobisnes" on ollut vajaakäytöllä, jolloin on jostain "kaapattu" mielellään helppohoitoisia muksuja huostaan, jotta kaverit tai tutut saavat tienata.

Yhden huostaanotetun lapsen hoidosta maksetaan paljon, ja jos huostaanotto on vielä hieman kyseenalaisesti tehty, niin helppohoitoisista ja kilteistä - oikeastaan normaaleista (ainakin ennen huostaanottoa) lapsista saa joku paljon rahaa per kuukausi.

Mediassa on aina silloin tällöin uutisia, joissa etsitään sijoitusperheitä. Tiedän yhden perheen, joka piti "sijoitusbisnestä" ennen avioeroaan. Isäntä sanoi kyläreissulla aivan avoimesti, että "tuo, tuo ja tuo on ostettu niillä lapsista saaduilla rahoilla". 

Huostaanottoon (kiireellisenä) kun voi jossain tapauksessa riittää jopa epäilys, jota sitten aletaan selvittelemään.

Sanotaanko vaikka näin, että tälläkin hetkellä tässä maassa on varmasti monta lasta, joiden edun mukaista huostaanotto saattaisi olla, mutta vastaavasti olen myös oletuksissani melko varma siitä, että huostaan on otettu myös sellaisia lapsia, joiden olisi parempi olla omassa kodissa. On mahdollista, että joskus halutaan ottaa huostaan ja tienattavaksi "helppohoitoisia" lapsia ja jättää vaikeimmat tapaukset vanhemmilleen.

Huhujen mukaan sosioekonominen asema vaikuttaa myös paljon. Jos lääkäriperheen lapsi kirjoittaa äidinkielen aineessaan vanhemman lyöneen häntä, voi opettaja piirtää hymiön kirjoituksen viereen. Jos taas työttömän perheen lapsi kirjoittaisi vastaavalla tavalla, voi huostaanotto käynnistyä välittömästi opettajan tekemän lastensuojeluilmoituksen perusteella. (Tiedän yhden lääkäriperheen, jossa lapsi oli tehnyt noin. Äiti oli järkyttynyt ja pelännyt seurauksia, kun hän oli nähnyt aineen sekä opettajan piirtämän hymiön. Hän odotti sydän kurkussa milloin jotain tapahtuu, mutta mitään ei koskaan tästä kyselty perään. Hän itse on kertonut minulle olettaneensa, että työttömän lapsi olisi voitu samasta... Ei siis ole oman mielikuvitukseni tuotetta tämä kirjoitus.)

[Kari Kinnunen]

^
@Supernuiva tämä ei ole oikein alaani, en ota kamalasti kantaa. Asialla, kuten kaikella lienee puolensa.

Tuon sosioekonomisen pointin uskon pitävän paikkansa. Suomessa on vielä melko voimkas luokka-ajattelu. Itseänikin penskana varoiteltiin niistä kunnantalojen asukeista.
Oman kokemukseni mukaan varmastikin syystä.

[kepposyksikkö]

Raja sille, milloin lastensuojelun asiakkuus aloitetaan tai huostaanotto tehdään on liukuva ja jossain määrin kuntien paikallisista käytännöistä ja yksittäisten sosiaalityöntekijöiden eroista riippuvainen. Tuo määrittelyn epämääräisyys yhdistettynä siihen että lastensuojelun asiakkuus ja huostaanotot ovat lisääntyneet jatkuvasti useiden vuosien ajan tarkoittaa luultavasti sitä että liukuvalla rajalla on siirrytty jatkuvasti alemmas ja yhä lievempien asioiden takia seuraa jotain lastensuojelun toimia. Jos tuo kehitys jatkuu, sen lisäksi että rahaa kuluu jatkuvasti enemmän, tulee keskivertoperheillekin kuumottavat oltavat ja esim neuvolan, päiväkodin ja koulun kanssa asioimisesta ahdistavaa, jos pitää varoa ettei lähetä mitään viranomaisten näkökulmasta huolestuttavia signaaleja. Lisäksi mitä matalammaksi kynnys tulee, sitä kyseenalaisemmaksi muuttuu että ovatko sijoituspaikan olot paremmat kuin kotiolot, vaikka sijoitushoito on huomattavasti kalliimpaa. Jos vaikka äidin masentuneisuus, heikko kiintymyssuhde lapseen tai muu psykologinen, vaikeasti arvioitava asia on perusteluna sijoitukseen niin nämähän luultavasti pätevät myös moniin laitosten työntekijöihin, koska tuskin he kiintyvät syvästi kaikkiin laitoksissa hoitamiinsa lapsiin ja masennus on niin yleistä, että on todennäköistä että laitosten työntekijöissäkin on masentuneita. Hoitohenkilökunnasta on vielä pulaa monin paikoin niin, että rekrytoijilla ei ole välttämättä varaa olla nirsoja ja henkilökuntaa voi olla liian vähän suhteessa hoidettaviin niin, että stressi lisää entisestään mahdollista masentuneisuutta ja kiintymyssuhteen puutetta lapsiin.

[Brandis]

Onnistuitpa kuvaamaan hyvin ja konkreettisin esimerkein arjen todellisuutta. Silti suomalainen yhteiskunta luottaa jotenkin enemmän rakenteissaan tuotettuihin palveluihin, kuten esimerkiksi nyt lastensuojelupalveluihin, kuin perheisiin, ihmisiin ja vanhemman näkemykseen oman lapsensa asioissa. Tiedän ulkomaalaisperheitä, joiden mielestä ihan jo Suomen äitiys- ja lastenneuvoloista lähtien puututaan aivan liikaa perheiden yksityisasioihin, mutta me suomalaiset emme osaa nähdä näissä toimintatavoissa, rakenteissa, mitään eriskummallista. Meille se on normaalia, että valtio koneistoineen ulottaa vahvan kontrollinsa perheeseen.

On luonnollista ja oikein, että vanhemmat haluavat omien lastensa parasta, ja näin pääsääntöisesti aina tapahtuukin. Harvoissa ihmiskohtaloissa lapsella ei ole biologisista vanhemmista niin riittävää suojaa, että yhteiskunnan koneistoihin pitäisi turvautua. Silti luvut kertovat aivan toista, lukujen valossa yhteiskunnan puuttuminen lapsiperheiden elämään on yleistä.

THL - Lastensuojelu 2018

Kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi 7 prosenttia
Lastensuojeluilmoitus tehtiin 78 875 lapsesta vuonna 2018. Lastensuojeluilmoitusten määrä (145 880) kasvoi 5 prosenttia edellisestä vuodesta. Yhtä lasta kohti tehtiin keskimäärin 1,8 lastensuojeluilmoitusta.
Vuonna 2018 sijoitettiin kiireellisesti 4 390 lasta, mikä on 6,9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017. Huostassa olleiden lasten määrän (10 861) kasvu (2,3 %) oli hillitympää.
Kodin ulkopuolelle oli vuoden 2018 aikana sijoitettuna kaikkiaan 18 544 lasta ja nuorta. Lukumäärä kasvoi 2,6 prosenttia edellisestä vuodesta.
Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 54 883 lasta ja nuorta vuonna 2018. Määrä väheni tuhannella asiakkaalla (1,8 %) edellisestä vuodesta.
Kunnan velvollisuus on järjestää tarvittava jälkihuolto sijaishuollossa olleelle lapselle ja nuorelle. Vuonna 2018 jälkihuoltoperustein sijoitettuna oli 1 621 lasta ja nuorta, minkä lisäksi avohuollon tukea sai yhteensä 7 595 jälkihuollossa olevaa lasta ja nuorta.

[kepposyksikkö]

Suhteellinen kasvu on suurempaa kuin kasvu absoluuttisessa määrässä kun huomioi, että syntyvyys on ollut epätavallisen matalaa viime vuosina ja koska syntyvyys on ollut alle uusintamisrajan jo kymmeniä vuosia, oli sitä aiemminkin yleensä niin, että syntyvät ikäluokat ovat pienempiä kuin aikuistuvat ikäluokat, mutta silti 2000- ja 2010-luvuilla huostaanotot ja muut lastensuojelujutut ovat lisääntyneet koko ajan

[Heikki Luoto]

Koko lastensuojelukoneistohan perustuu täysin äärivasemmistolaiselle, suoraan sanoen totalitaristiselle näkemykselle siitä, että ihmiset eivät itse osaa kasvattaa lapsiaan "oikein", joten valtion on puututtava asiaan. Miksi ihmeessä mikään muu kuin totalitarismia kannattava puolue siis tukisi ko. instanssin olemassaoloa??

En oikein jaksa pitää sattumana sitä, että nykyisin yhteiskunta tunkee rooleihin, joita ovat perinteisesti hoitaneet lapsen biologiset vanhemmat. Se näyttää pyrkivän rikkomaan jopa perheen rippeetkin.
Vain perussuomalaisia, kristillisdemokraatteja ja keskustaa lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueet ajavat varhaiskasvatusta. Lasten vieraannuttaminen toisesta vanhemmastaan yhteiskunnan avustuksella näyttää oleva hyvin yleistä.

Pari päivää sitten juttelin huostaanottoasioiden parissa työskentelevän kanssa. Hän oli niin tyrmistynyt huostaanotoista, että aikoo lähteä sillä teemalla ehdolle 2021 kunnallisvaaleihin.

[newspeak]

Oma kokemukseni on, että lastensuojelun tärkeyttä osataan kyllä painottaa erinäisten tahojen koulutuksessa ja kynnystä lastensuojeluilmoituksen tekemiselle yritetään selvästi madaltaa, mutta käytännössä tämä luo lasten parissa työskentelevien keskuudessa lähinnä epävarmuutta. Lastensuojelu ei suurimmalta osalta kuulu eri ammattiryhmien toimenkuvaan, eikä selkeitä lastensuojelua edellyttäviä tilanteita osata tuoda esille. Samanaikaisesti yhteiskunta painostaa lastensuojeluilmoitusten tekemiseen, mutta ei anna kunnon välineitä puuttumiseen kaikkinaisesta epämääräisyydestä johtuen. Sitten ihmisiä pelotellaan tilanteilla, joissa lapsi on joutunut toinen toistaan karmaisevimpien rikosten kohteeksi, vaikka lastensuojeluilmoituksen ei pitäisi olla sama kuin rikosilmoitus. Koulutuksellisiin ja tiedotuksellisiin epäkohtiin reagoidaan kuitenkin enimmäkseen siten, että painotetaan yhä enemmän lastensuojelun tärkeyttä ja opastetaan lastensuojeluilmoituksen tekemiseen luoden lisää epävarmuutta.

[Brandis]

Olisiko teillä hetki aikaa keskustella siitä mitä tapahtui joulukuussa Koskelassa?

Siellä kuoli 16-vuotias toistuvaa väkivaltaa 'kaveripiirinsä' taholta kokenut nuori, sijoitettuna lastensuojeluyksikköön. Tapahtuman jälkimainingeissa valtamedian uutisvälineet ovat välittäneet meille tietoa siitä miten nyt kouluille tuodaan uutta uljasta toimenpideohjelmaa kiusaamisen ehkäisemisen varalle (voidaan sulkea koulu 2 pv ajaksi ja niin edelleen). Uusi toimenpideohjelma käsittää myös muutosehdotuksia opettajan koulutusohjelmasta lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen keinoihin.

Millään tästä ei ole mitään merkitystä, jollei toimintakulttuurimme samanaikaisesti muutu yhteisö- ja yksilötasolla radikaalisti. Yksilötasolla huomiota tulisi kriittisen toiminnan alueella, siellä, missä kannetaan korkea vastuu lapsistamme ja nuoristamme, kiinnittää enemmän rekrytointiprosessiin, keinoihin tehdä psykologista sekä persoonakohtaista arviota, perehdytysprosessiin ja yleisen välittämisen nostattamiseen tasolle, jossa tehdään työtä lasten ja nuorten aito etu etusijalla, ei vain työn suorittamisen vuoksi periaatteella 'teen vain tässä työtäni'. Yksikään tällainen menen sieltä missä aita on matalin -ihminen ei saa eksyä tällaisille korkean vastuun työalueille, ja silti sanomattakin on selvää kuinka moni näillä periaatteilla siellä työskentelee kasvatustyön ja sosiaalityön ydinasemissa.

Yhteisötasolla lastensuojelun fokus tulee kohdistaa takaisin niihin perheen auttamiskeinoihin, jotka tukevat aitoa läsnäolevaa vanhemmuutta. Emme koskaan saa sortua ajattelemaan, että establismentti tietää perhetilanteissa paremmin, ja on oikeutettu tuomaan henkistä väkivaltaa koteihin. Kotiensa ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärää tulee aktiivisesti seurata myös mittarina siitä millaisia keinoja yhteiskuntamme käyttää lastensuojeluasiakkuuksien hoitamisessa. Se on signaali perheiden pärjäämisen ohella siis myös yhteiskuntatason valinnoista ja keinoista, joita järjestelmä itselleen oikeuttaa. Poliittisella päätöksenteolla ohjataan järjestelmän vallankäyttöä.

Yhtenä esimerkkinä yksilötason laiminlyönneistä aion nostaa Koskelan yläkoulun rehtorin.

KOSKELASSA tapahtuneen henkirikoksen 16-vuotias uhri joutui kiusatuksi koko peruskoulun ajan. Yläkoulussa kiusaaminen paheni.

Näin kertoo uhrin koulutoveri, joka kävi uhrin ja kahden epäillyn tekijän kanssa yhtä aikaa samaa peruskoulua. Poliisi epäilee murhasta kolmea tekoaikaan 16-vuotiasta poikaa.

Koulutoveri halusi jakaa tietonsa uhrin kiusaamiskokemuksista, sillä hän haluaa, että kiusaamiseen puututtaisiin ja siitä käytäisiin yhteiskunnallista keskustelua. Asian arkaluontoisuuden ja nuoren iän vuoksi haastateltu henkilö esiintyy nimettömänä.

Ilta-Sanomien haastattelema henkilö tunsi uhrin, käytetään hänestä tässä jutussa nimitystä M, jo ennen peruskoulun alkua.

– Pienenä hänellä oli ystäviä. Kun katson vanhoja kuvia, niissä hänellä näkyy aito, iloinen hymy, koulutoveri kertoo.

[..]

Aito hymy katosi, kun M aloitti koulun. Siellä hän näytti olevan aina yksin, ja hänen olemuksensa muuttui sisäänpäin kääntyneeksi. Vain yksi poika näytti viettävän aikaa M:n kanssa.

– Hänen ryhtinsä oli tosi huono ja hän katsoi aina maahan. Hänessä ei näkynyt enää sitä samaa onnea kuin silloin pienenä.

KOULUTOVERI kertoo, että koko peruskoulun ajan M koki kiusaamista, joka oli nimittelyä, haukkumista ja härnäämistä sekä tönimistä. Haukkuja tuli silmälaseista ja ulkonäöstä, kaikesta mahdollisesta. Poliisi on kertonut, että uhri oli lastensuojelun asiakas. Hänet oli sijoitettu asumaan kodin ulkopuolelle Helsingissä.

– Hän oli sellainen syrjäänvetäytyvä tyyppi, joka tykkäsi esimerkiksi videopeleistä. Hän oli helppo kohde kiusaamiselle, koulutoveri kertoo.

Kiusaamiseen osallistui useita oppilaita.

– Se oli muiden mielestä ehkä viatonta. Ehkä ajateltiin, ettei se ole niin paha asia.

Myös Helsingin Sanomien haastattelemat useat uhrin tunteneet henkilöt kertoivat, että uhria oli kiusattu jo alakoulusta lähtien ja kiusaaminen jatkui uhrin kuolemaan saakka.

KOSKELAN sairaala-alueella 4. joulukuuta tapahtunut henkirikos järkytti alueen asukkaita. Kun haastatellulle koulutoverille selvisi, kuka henkirikoksen uhri oli, hän järkyttyi.

– Siinä vaiheessa tuli hirveä tunne koko kehoon. Osasin vain ajatella, että M on pieni, viaton poika. Tuli ihan kauhea olo, että kaikista maailman ihmisistä tuollainen poika on joutunut uhriksi.

Ja ko. yläkoulun rehtorin, Sirpa Kopsan, anti asiaan.

Sisältäen yleiset ulkoa opetellut fraasit vastaavien ikävien tapausten varalle ja ajatuksen siitä miten aikuisen (ja rehtorin) auktoriteetilla tarvittaessa hiljennetään ja vaimennetaan ne äänenpainot koulusta, jossa kiusaamisen jatkumista vuodesta toiseen oikeutetusti käsitellään.

KÄPYLÄN peruskoulun rehtori Sirpa Kopsa sanoo, ettei hän voi kommentoida yksittäisten oppilaiden asioita.

– Olisi hyvä tietää, kuka tämä oppilas on (joka kertoo vuosia jatkuneesta koulukiusaamisesta), jotta voisi hänen kanssaan keskustella siitä, minkälainen käsitys hänellä on siitä, miten täällä puututaan yleensä asioihin.

Kopsa selvittää, että koululla on kiusaamisstrategia. Se julkaistaan vuosittain ja se on kaikkien nähtävillä.

– Sen mukaan toimitaan. Kouluissa ei kerrota toisille oppilaille, miten tilanteisiin puututaan. Ei missään koulussa. On erilaisia tilanteita, joissa toimitetaan tilanteen mukaan itse kunkin kohdalla.

[..]

Varmasti asioita on hoidettu tilanteiden mukaan, mutta eiväthän oppilaat tiedä toisten oppilaiden asioista. On virkamieslain vastaista, että me puhuisimme oppilaiden asioista.

IS.

Vedotaan virkamieslakiin, aito kohtaaminen jäi tapahtumatta. Aitoa välittämistä ei ollut. Ihmisyys ja inhimillinen ote jäivät puuttumaan Koskelassa 16-vuotiaana kuolleet pojan osalta, ja se on hirveä tragedia.

Vastuu pojasta oli delegoitu sijaisvanhemmille (jotka selvästi eivät välittäneet tarpeeksi pojan tilanteesta) ja koulun aikuisille, jotka nuorta päivittäin sosiaalisissa kohtaamisissa näkivät (eivätkä he selvästikään välittäneet riittävästi tuodakseen helpotusta pojan tilanteeseen puuttumalla pitkään jatkuneisiin kiusaamiskuvioihin).

Tiesittekö, että..

Opettajien keskuudessa on huomattavan runsaasti myös aikuisten välistä työpaikkakiusaamista?

Koskelan sairaala-alue on paikkana sellainen, josta on paljon läpikulkua Koskelantieltä Käpyläntielle ja toisinpäin, alueella liikkuvat lähes joka vuorokauden aikana myös hoitoalan työntekijät vuorotyöhön, on koiran ulkoiluttajia ym. Miten voi olla mahdollista, ettei kukaan kuullut tai puuttunut kiusaamistilanteisiin niiden ollessa tämän pojan osalta päällä jo useampana ennen kuolemaa edeltävänä perjantaina? Miksi kukaan ei puuttunut riittävästi kotona tai koulussa pojan pahoinpitelyjälkiin (fyysisiin ja henkisiin)?

Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret kokevat enemmän kiusaamista ja häirintää, se on tilastollinen fakta. Asiaa ei silti vielä ole tutkittu riittävän laaja-alaisesti.

Entiset koulukaverit kertoivat HS:n haastattelussa, että poika oli kiltti ja hiljainen. Yhden nuoren mukaan hän istui tunneilla huppu päässä ja pää pulpetissa eikä puhunut mitään.

HS.

Miten tällainen on voinut jäädä näkemättä?

[Seurailija]

Mihin perustuu tuo idioottimainen mielipide siitä, että huostaanotosta pitäisi tehdä nykyistä hankalampaa? En tiedä yhtäkään lasta, joka olisi Suomessa otettu huostaan turhan takia.

Lastensuojelun ongelmia ovat avohuolto (jota ei pitäisi edes olla), turhat lastensuojeluilmoitukset (tavallisista nuorten viikonloppukännäämisistä), lastenpsykiatria (jolla korvataan lastensuojelua, eli huostaanottoa), loma- ja tukiperheet, jotka vain rahastavat sijaislapsilla sekä kiusaamistarkoituksessa tehdyt nimettömät lastensuojeluilmoitukset.

Sijaisperheet soveltuvat sijaishuoltopaikoiksi korkeintaan vauvaikäisille, mutta eivät kouluikäisille tai sitä vanhemmille. Itse olen laitosvaltaisuuden vankka puolestapuhuja, mutta laitosten tulisi olla kaupunkien ja kuntien omistamia eikä yksityisten yritysten omistamia.

Katkerien ja vittuuntuneiden biologisten vanhempien, joiden lapset on otettu huostaan, tilitykset eivät kiinnosta minua pennin vertaa. 

[Supernuiva]

En tiedä yhtäkään lasta, joka olisi Suomessa otettu huostaan turhan takia.

Salassapidon vuoksi emme voi tietää totuutta kaikkien tapauksien takana. Huostaanotto on kuitenkin myös bisnestä, ja joskus bisneksen "raaka-aine" voi olal vähissä, tuolloin voi olla kiusaus ottaa erityisesti helppohoitoisia lapsia huostaan, jotta hyvä-veli-ja-sen-sisko-järjestelmä pystyy tienaamaan.

Suomessa on aivan varmasti tapauksia, joissa huostaanotto olisi pitänyt tehdä, mutta melko varmasti on myös tapauksia, joissa huostaanotto olisi ainakin joidenkin arvioiden mukaan ollut täysin aiheeton.

Ihmisten väliset riidat, kateudet, koston tarpeet ja kaunat voivat joskus heijastua myös perheiden lapsiin saakka.

Huostaanoton tarpeellisuutta arvioidaan ymmärtääkseni ainakin osin subjektiivisesti, jolloin objektiivinen totuus ei välttämättä tule esiin. Lisäksi erot eri maantieteellisten alueiden välillä voivat olla hyvinkin suuria. Jossain toisaalla voidaan mahdollisesti ottaa huostaan sellaisia, joita jossain toisaalla tuettaisiin avotoimenpitein.

Asioiden ympärillä oleva salailun kulttuuri voi mahdollistaa myös erinäisiä "suhmurointeja", varsinkin silloin, jos tarpeeksi vaikutusvaltaiset ovat päättäneet jotain.

Lastensuojelussa on myös ollut tarkastuksissa esiin tulleita epäkohtia, jotka ovat joskus jatkuneet vuosikausien ajan. Asiat eivät siis ole olleet kunnossa joiltain osin vuosiin, vaikka kaikki on näyttänyt varmasti paperilla hyvältä.

[Seurailija]

Lastensuojelussa on myös ollut tarkastuksissa esiin tulleita epäkohtia, jotka ovat joskus jatkuneet vuosikausien ajan. Asiat eivät siis ole olleet kunnossa joiltain osin vuosiin, vaikka kaikki on näyttänyt varmasti paperilla hyvältä.

Ne eivät ole liittyneet "turhiin" huostaanottoihin, vaan pikemminkin lasten kaltoinkohteluun sijaisperheissä ja sijaisperheiden puutteelliseen valvontaan.

[Brandis]

@Seurailija

Vanha kunnon tuttu (ja perisuomalainen) tyyli kuitata ikävä asia sen piikkiin, että asian esilletuoja on 'vain katkeroitunut' tai henkilö, joka on kokenut lasten huostaanoton.

Sehän nyt olisi tyystin mahdotonta, että joku ajattelee myös oman kokemuspiirinsä ulkopuolisia asioita. Ottaen kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, vaikka ne eivät suoraan koskekaan häntä. 

Tuolle linjalle ei varmaan kannata lähteä, pysy ihan asiaperusteissa vaan.

Tässä nimenomaisessa 16-vuotiaan suomalaisnuoren tapauksessa on moni vastuunalainen aikuinen mokannut ja niiden mokien seurauksena on yksi nuori kuollut. Nyt kannattaa herätä osoittamaan mielenkiintoa. Asiasta tekee vielä merkityksellisemmän se miten yhteiskuntarakenteemme mahdollistavat tällaiset tilanteet - ja tälläkin hetkellä monen muun kohtaamatta jääneen lapsen ja nuoren päivittäisen hädänalaisuuden - ei vähintään sen vuoksi, että sokeasti pidämme ylimpänä lasten absoluuttisen turvassa olon takeena lastensuojelua ja sen keinovalikoiman viimeisintä ja äärimmäisintä keinoa, huostaanottoa. Pidämme sijaisvanhemmuutta ja -perhettä turvan takeena, koska siellä ollaan valveutuneita ja kouluttautuneita. Tässäkään tapauksessa tuskin tunnistetaan niitä tosiasiallisia syitä, joiden vuoksi tilanteet kärjistyivät näin äärimmilleen, sillä viranomaiskoneisto on joka käänteessä turvannut selustansa ja, kuten tuossa ylläkin sanottiin, asiat on tehty paperilla oikein. Opettajat ml. rehtori ovat toimineet virkamieslain hengen mukaan oikein, sijaisvanhempien hoitoon 'päässyt' nuori oli äärimmäisessä turvassa Suomen valtiokoneiston ja asiantuntijoiden huomassa.

Jossakin vaiheessa tätä polkua katosi ote olennaiseen; ei ollut välittämistä, turvaa tai rakkautta.

e: yhdyssana

[Brandis]

Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret kokevat enemmän kiusaamista ja häirintää, se on tilastollinen fakta. Asiaa ei silti vielä ole tutkittu riittävän laaja-alaisesti.

Aikuisilla työpaikkaselvityskäyntien yhteydessä jos havaitaan työpaikalla häirintää, on se välittömästi 'code red' -tilanne, johon työterveyshuollon tulee puuttua.

On käsittämätön tilanne, että maamme lapset ja nuoret voivat kärsiä systemaattisesta vakava-asteisesta pahimman luokan häirinnästä koko peruskoulun ajan ilman että kenelläkään oikeastaan on virkavelvollisuutta puuttua siihen.

[Seurailija]

Vanha kunnon tuttu (ja perisuomalainen) tyyli kuitata ikävä asia sen piikkiin, että asian esilletuoja on 'vain katkeroitunut' tai henkilö, joka on kokenut lasten huostaanoton.

Sehän nyt olisi tyystin mahdotonta, että joku ajattelee myös oman kokemuspiirinsä ulkopuolisia asioita. Ottaen kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, vaikka ne eivät suoraan koskekaan häntä. 

Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Minut otettiin lapsena huostaan ja toimitettiin surkeimpaan sijaisperheeseen, jonka vain kuvitella saattaa. Huostaanotto sinänsä oli tarpeellinen, mutta perhe oli väärä. Lastenkoti olisi ollut parempi. Onneksi pääsin lopulta kunnon nuorisokotiin.

Lisäksi kokemusta löytyy myös erinäisistä loma- ja tukiperheistä, jotka vain rahastivat lomalapsilla alkamatta pitkäaikaisiksi sijaisvanhemmiksi.

"Avohuollon" piirissä olin myös ennen huostaanottoa.