Vakiofraaseja & Mokutuksen helmiä

[Roope]

Baltian maiden kansalaisista kolmannes on muuttanut maasta EU-jäsenyyden aikana. Milloin Suomessa havahdutaan siihen, että maastamuutto on maahanmuuttoa isompi uhka, kysyy Reetta Räty.

Reetta Rädyn kolumni: Euroopassakin maastamuutto on maahanmuuttoa isompi uhka 15.5.2019

Ja nyt: Eurooppa rakentaa muureja ulkorajoilleen. Kannatusmittaukset ennakoivat EU-vastaisille puolueille noin kolmanneksen kannatusta vaaleissa. Oikeusvaltiokehitys esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa on pöyristyttävää, eikä Vironkaan vaalitulosta tahdo tajuta: maa, jossa ei ole maahanmuuttajia, äänestää innolla puoluetta, jonka agendan kärjessä on maahanmuuton kiihkeä vastustus.

Mikä niitä vaivaa? Mikä meitä vaivaa? Mitä tapahtui 90-luvun optimismille ja tunteelle siitä, että kun rajat romahtavat alas, mikään voima ei saa niitä takaisin ylös?

Euroopan piti olla liberaali, ihmisoikeuksiin ja vapaaseen liikkuvuuteen uskova sivistyksen kehto, mutta nyt se on sisällissodassa omia arvojaan vastaan.

Kolumnista ei selviä, miksi on pöyristyttävää ja sisällissotaa Euroopan arvoja kohtaan, että Puola ja Unkari ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan EU:n lähettämiä EU:n ulkopuolelta tulevia siirtolaisia, jotka eivät ole aiemmin jalallaan astuneet kumpaankaan maahan eivätkä välttämättä edes EU-alueelle. Esimerkiksi YK:n pakolaissopimus ei velvoita tällaiseen, eikä kyse ole yleensä edes pakolaissopimuksen tarkoittamista pakolaisista.

Virolaiset haluavat ennakolta välttää ne Suomessa ja Ruotsissa näkemänsä maahanmuuton ongelmat, joita EU:n ajama liberaali turvapaikkapolitiikka aiheuttaa. Viron vaalitulos heijastelee tätä.

Tuoreessa kirjassa Vapiseva Eurooppa (Vastapaino) tutkijat Juri Mykkänen ja Antti Ronkainen kertaavat bulgarialaisen Eurooppa-tutkija Ivan Krastevin analyysia Itä-Euroopan maiden muukalaisvastaisuudesta harvinaisen ymmärrettävästi: "Neuvostoliiton etupiiriin kuuluneissa maissa vallitsi tavallaan pakotettu kansainvälisyys, jonka vastapainona kylmän sodan jälkeinen vapauden huuma on johtanut oman etnisyyden korostamiseen mutta myös valtavaan maastamuuttoon. Miljoonat itäeurooppalaiset ovat käyttäneet uutta vapauttaan ja muuttaneet länteen paremman elämän toivossa. Tästä syntyy kierre, jossa jäljelle jäävä väestö kurjistuu ja samalla kasvaa katkera nationalismi, jota paikalliset populistipuolueet käyttävät hyväkseen omissa valtapyrkimyksissään. Syyllinen löytyy yhä useammin vapaan liikkuvuuden nimiin vannovasta Brysselistä."

Onhan tämä ihan loogista: jos näkee Brysselin uutena Neuvostoliittona, pakolaiset sopivan ajankohtaisena uhkana ja oman taloudellisen tilanteensa uhattuna, voi hyvinkin järkeillä, että muutosta lupaava, tavallisten ihmisten tavallisia asioita ajava puolue on järkevä vaihtoehto, kun taas EU-liberaalit ovat jonkinlainen symboli petetyille lupauksille EU:n mukana tulevasta autuudesta, joka ei koskaan osunut omalle kohdalle.

Tämä tosiaankin on ihan loogista.

Jää kuitenkin vaikutelma, että ei oikein mene toimittajalla perille asti, vaan hänestä itäeurooppalaiset ovat huijattuina väärän tietoisuuden vallassa. Heidän pitäisi äänestää EU-liberaaleja, jotka avaisivat rajat ja pakottaisivat kaikki EU-maat vastaanottamaan pakkokiintiöiden kautta siirtolaisia toisista maanosista.

Euroopan kiinnostavimmat trendit eivät välttämättä edes liity europarlamenttiin. Itse olen ollut ihan kuumissani maahanmuuton sijaan maastamuutosta. Monissa EU-maissa maastamuutto on paljon akuutimpi huoli kuin maahanmuutto. Romaniasta on lähtenyt 3,4 miljoonaa ihmistä, ja myös Espanjassa, Italiassa, Kreikassa ja Puolassa ihmisiä huolettaa enemmän maastamuutto kuin maahanmuutto. Baltian maiden kansalaisista kolmannes on muuttanut maasta EU-jäsenyyden aikana.

Kolmannes! Etusivu uusiksi, tämähän on valtava luku!

Maastamuutto on joissakin EU-maissa ihan oikeasti suuri ongelma, eivätkä useimmat puolueet halua puhua siitä tai kehityksen hillitsemisestä.

Milloinkahan Suomessa havahdutaan siihen, että maastamuutto on maahanmuuttoa isompi uhka? Meidänkin koulutettu väkemme liikkuu rajojen yli ihan riippumatta eurovaaleista, nationalistien vaalimenestyksestä ja muukalaisvihamielisyyden hovikelpoistumisesta.

Tuskin havahdutaan sellaiseen tilanteeseen, jota tuskin tulee. Haittamaahanmuutto on Suomessa kaikilla mittareilla (vaikutukset talouteen, yhteiskuntaan, politiikkaan) aivan toisen kertaluokan ongelma kuin maastamuutto, mutta aivovuoto vain korostaa Suomen nykyisen maahanmuuton ja maahanmuuttopolitiikan kehnoutta.

Vaikka päätyisi toiseen populistien panttivankina pyristelevään maahan, isoissa kaupungeissa voi rakentaa itselleen elämän, jossa ei tarvitse erikseen "puolustaa Eurooppaa", voi ihan vain elää sitä. Ainakin siihen asti, kun ilmastopakolaisuus pakottaa Euroopan saman pöydän ääreen kriisikokoukseen miettimään, olisiko sittenkin pitänyt uskoa Euroopan ideaan ja siihen, että nykyaikaisiin uhkiin on ihan pakko varautua yhdessä.

Ilmastokriisin seuraukset tulevat koskemaan eniten niitä, joille nyt syötetään ajatusta ilmastovouhotuksen turhuudesta. Kun kriisi puhkeaa, rikkaat ja vahvat selviävät, muut pyristelevät. Populismin onttous paljastuu, kuljetaan kauas Euroopan ideasta, rauhasta ja vakaudesta.

Ilmastopakolaisuus ei tule olemaan Suomessa ja Euroopassa oikeasti juuri minkäänlainen ongelma, elleivät EU-liberaalit tarkoituksella tee siitä ongelmaa runnomalla lakeihin keinotekoista turvapaikkaan oikeutetun "ilmastopakolaisen" määritelmää, kuten esimerkiksi vihreät haluavat.

Samoin hitaasti etenevä ilmastonmuutos tuskin tulee muuttumaan täällä kriisiksi, mutta EU-liberaalien äkkiväärä ilmastopolitiikka Afrikan Marshall-apuineen voi tulla eurooppalaisille äärimmäisen kalliiksi ja ajaa Euroopan viimeistään liittovaltiovaatimusten kautta sekasortoon.

e: typo

[kivimies]

Milloin Suomessa havahdutaan siihen, että maastamuutto on maahanmuuttoa isompi uhka, kysyy Reetta Räty.

Räty ei viitsinyt laittaa kolumniinsa tilastoja Suomen maastamuutosta, ilmeisesti, koska ne eivät olisi palvelleet tarkoitusta. Suomalaistaustaisten nettomaahanmuutto on viimeisen 15 vuoden aikana ollut keskimäärin -900 per vuosi ja ulkomaalaistaustaisten 13800 per vuosi. Suomessa maahanmuutto on volyymiltään huomattavasti suurempaa kuin maastamuutto.

Mitä tulee maastamuutoon, siihen on useita eri syitä, mutta varmasti tärkein niistä on taloudellinen. Kun rahaa laitetaan maahanmuuton kustannuksiin, niin verotus nousee tai julkiset palvelut heikkenevät. Tämä varmasti lisää maastamuuttoa. Lisäksi maahanmuuton aiheuttama elinympäristön muutos voi myös kannustaa maastamuuttoon.

Maastamuutto on vakavampi ongelma Itä-Euroopassa. Tosin tärkein syy tähän on Rädyn ihailema EU ja sen vapaa liikkuvuus.

[Syämmistynyt]

Toimittajan on syytä töräyttää säännöllisin väliajoin julki uskontunnustuksensa rajattomuuteen ja ilmastonmuutokseen, että kollegat tykkäisivät, ja pääsisi jatkossakin telkkariin.  Varmaan eniten ajatustyötä noissa kirjoituksissa vaatii, että osaa toistella juuri vaadittavaa mielipidettä, mutta vaihtelevin sanoin, että onnistuu kuulostamaan samalla tuoreelta, ja kuin olisi asian juuri ihan itse keksinyt.

[akez]

Milloin Suomessa havahdutaan siihen, että maastamuutto on maahanmuuttoa isompi uhka, kysyy Reetta Räty.

Räty ei viitsinyt laittaa kolumniinsa tilastoja Suomen maastamuutosta, ilmeisesti, koska ne eivät olisi palvelleet tarkoitusta. Suomalaistaustaisten nettomaahanmuutto on viimeisen 15 vuoden aikana ollut keskimäärin -900 per vuosi ja ulkomaalaistaustaisten 13800 per vuosi. Suomessa maahanmuutto on volyymiltään huomattavasti suurempaa kuin maastamuutto.

30 viime vuoden aikana maahan on haalittu asyylihumpuukilla noin 100.000 muslimia Aasian ja Afrikan kehitysmaista. Tulivat kun annettiin. Jotkut suomalaiset jopa elävät tästä saamalla palkallaan.

Tuon maahanmuuton negatiivisten ilmiöiden saldo on helposti havaittavissa ja haarukoitavissa. Siten tuo on selkeästi paljon suurempi uhkatekijä kuin maastamuutto. Edes maastamuutto ei olisi näiden osalta uhkatekijä, vaan päinvastoin, koska näistä kertyy vuosittain yhteiskunnalle miljardikustannukset. Lähialueilla pystyttäisiin auttamaan huomattavasti suurempaa ihmisjoukkoa noilla kustannuksilla tai vastaavaa määrää pienemmillä kustannuksilla.

Norjassa on lisäksi tutkimuksissa havaittu, että asyylillä maahantulleet saattavat myös muuttaa maasta pois, mutta tämä koskee lähinnä koulutettuja henkilöitä. Kouluttamattomat ja sossun varassa elävät kyllä jäävät, eivätkä ikinä lähde minnekään. Syy on helppo arvata.

[kivimies]

Hesari haastatteli apulaispormestari Anni Sinnemäkeä (vihr) Itäkeskuksen täydennysrakentamiseen liittyen. Haastattelu tehtiin paikan päällä.

Sinnemäki kertoo lapsuudestaan 80-luvun Itäkeskuksessa ja muistelee, kuinka "Itäkeskuksessa pyörinyt väestö" oli sillloin "homogeenistä".

Toimittaja lisää tähän, että aukiolla on nyt "taustoiltaan hyvin erilaisia" ja "monia eri kieliä puhuvia" ihmisiä.

Kun suuntaamme kohti Stoan kulttuurikeskuksen uusittua aukiota, Sinnemäki muistelee, kuinka homogeeninen ihmisjoukko pyöri hänen kouluaikanaan Itäkeskuksessa. "Se näkyy hyvin myös arkkitehtien silloisista havainnekuvista."

Aukion avajaisissa kuhisee väkeä. Auringossa paistattelee taustoiltaan hyvin erilaisia ihmisiä ja monia eri kieliä puhuvia. Sinnemäki katselee ympärilleen. "Aika kauan on kulunut kouluajoista."

HS (23.5.2019)

[Roope]

Asioita pitää tehdä intohimosta. Jos kaikki tehdään loogisesti, yllättävät asiat jäävät kokematta", julistaa 50-vuotias Alex Nieminen

Alex Nieminen on juontanut radiossa, perustanut nettikonsulttifirman, kirjoittanut kasvisruokakeittokirjan, ideoinut kirjan pohjalta ravintolan ja johtaa nyt pr-firmaa.

[...]

Vakiintumisen aika koitti vuonna 2009, jolloin Laundry laajeni markkinointiviestintäkonserni N2:ksi.

"Tätä on tehty nyt kymmenen vuotta. N2 on minulle hirvittävän rakas työpaikka ja opin edelleen uutta joka päivä."

[...]

Nieminen pelkää, että Suomi on taantumassa Euroopan takapajulaksi.

"Suomeen mahtuisi helposti 80 miljoonaa ihmistä, mutta nyt väestö on kääntymässä laskuun – toisin kuin muissa Pohjoismaissa."

Toinen koti Berliinissä on avannut silmiä ja tuonut perspektiiviä suomalaiseen keskusteluun.

"Kun Suomeen saapui 2015 runsaat 32 000 pakolaista, puhuttiin suuresta maahanmuuttokriisistä. Saksaan tuli samaan aikaan miljoona pakolaista ja Berliiniin satatuhatta. Siellä se oli business as usual."

Nieminen kavahtaa tunkkaista nationalismia:

"Populistisen keskustelun jalkoihin jää, että tyhjänä maana Suomella ei ole mitään arvoa."

Helsingin Sanomat 1.6.2019

Se Saksan "business as usual" tosin tarkoitti Saksan poliittisen kentän sekasortoa, Merkelin lähtölaskennan käynnistymistä ja arviolta lähes tuhannen miljardin euron kustannuksia, mutta onneksi miljonäärin omassa pikku kuplassa on kaikki hyvin.

Matias Turkkilalle kiitokset hyvästä esiintymisestä ohjelmassa, tulevaa poliitikko ainesta?

Toivottavasti.

Nimettömästä keskustelusta, kommentoisin omalta kohdatani anonyymiteetin syyksi yhteiskunnan ja työelämän realiteetit. Esimerkiksi nostaisin edellisestä Turkkilan Yle vierailusta A2 Teema: Netti-ilta http://atuubi.yle.fi/node/13550 jossa Alex Nieminen pyysi Turkkilalta nimilistaa niistä vapaaehtoisista jotka Hommafoorumia ovat olleet rakentamassa. Syyksi hän ilmoitti että ei tarvitsisi koskaan tehdä töitä heidän kanssaan.

Suurempaa syytä en tarvitse, syrjintä poliittisten mielipiteiden vuoksi on mielestäni tällä todistettu.

[foobar]

"Suomeen mahtuisi 80 miljoonaa ihmistä" on kyllä näitä älyttömimpiä business as usual -mokutoteamuksia. Toki tänne mahtuisi vaikka sata miljardia seisomaan, mutta silti...

Realiteetit eivät turhaan hyviä ihmisiä häiritse. Jotta Suomessa olisi vuonna 2100 asuntokapasiteettia kaikille 80 miljoonalle asukkaalle, pitäisi asuntotuotannon määrän kasvaa joka vuosi seuraavat 80 vuotta vähintään 38% vuodessa. Tämähän olisi projektina suunnilleen Suomen asuntokannan 15-kertaistaminen, ei muuta. Ja tämä vain sen todistamiseksi että ei olla juntteja rasisteja. Luontoarvoista saatettaisiin hieman joutua tinkimään, mutta mitä pienistä.

Tulijoita ne 75 miljoonaa varmasti 80 vuodessa löytyisi Afrikasta jos niiden majoittaminen olisi kansakunnan päätehtävä, mutta kukakohan tämän ajatteli maksaa? Nieminenkö?

Toki näitä "N miljoonaa lisää olisi trivialiteetti" -heittoja on niin Suomessa kuin esim. Ruotsissakin heitelty aika huolimattomasti, mutta 80 miljoonaa on kyllä siitä skaalan yläpäästä. Väkisinkin herää kysymys siitä onko Niemiselle mitään merkitystä sillä mitä kannattaa tehdä, vai pitääkö vain osoittaa erinomaisuutta vetoamalla siihen mikä voi ehkä jossain rinnakkaisessa todellisuudessa olla mahdollista tehdä?

[Arkipiispa]

"Suomeen mahtuisi 80 miljoonaa ihmistä" on kyllä näitä älyttömimpiä business as usual -mokutoteamuksia. Toki tänne mahtuisi vaikka sata miljardia seisomaan, mutta silti...

Kiitos, toit esiin asuntokapasiteetin, mutta entä taloudelliset reaaliteetit

Kun meillä on satoja tuhansiä työttömiä jo vanhastaan, sitä kauan odotettua huutavaa työvoimapulaa ei vieläkään ole tullut, eikä kameli-insinööreill'ä sitä ratkaistaisikaan, niin jotenkin olisin sitä mieltä ettei täällä miljoonaakaan lisäihmistä elätetä ihan vaan toisilleen kebappia myymällä.

80 miljoonan ihmisen sijaan, Suomi voisi ottaa 80 miljoonaa kirjolohta viljeltäväksi kiertovesiviljelyyn, joka oikein hoidetuissa laitoksissa hoitaa omat jätevetensä (tai pumppaa ne kunnalissin puhdistamoihin), antaa rakennusvaiheessa kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja toimiessaankin tuhansia, sekä parantaa Suomen omavaraisuutta kalatalouden suhteen, ja vähentää Suomesta ulos virtavaa rahaa.

Kapasiteetti antaisi Suomelle mahdollisuuden viedä kalaa ulkomaille, nykyisen tuonnin sijaan.

[DuPont]

"Suomeen mahtuisi helposti 80 miljoonaa ihmistä..."

Tuollaiset kommentit kertovat monien vihervasurien täydellisestä ymmärryksen puutteesta siinä, mikä maailmassa on vialla. Ihmisiä on jo 7,5 miljardia ja tuossakin on jo liikaa. Emme me tarvitse Suomeen lisää ihmisiä, emme tarvitse minnekään lisää ihmisiä, koska väestönkasvu on pahin ympäristöongelmamme.

[Liechtenstein]

Kaikki suomalaiset eivät voi lähteä täältä pois, jos tänne tulee 80 miljoonaa uutta ihmistä. Nieminen voi, business as usual.

[takalaiton]

Rajkumar Sabanadesanin kolumni: Suomi kotouttaa sossuun, vaikka vaihtoehtoja olisi

Sosiaaliturvasta tulee tehdä vastikkeellista. Tämä koskisi erityisesti niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen humanitaarisen maahanmuuton seurauksena, kirjoittaa Rajkumar Sabanadesan.
[...]
Suomessa on käytössä ns. asumisperustainen sosiaaliturva. Se tarkoittaa, että kaikki Suomessa laillisesti oleskelevat ovat oikeutettuja samoihin tukiin kuin Suomen kansalaiset. Periaate on kaunis, ja vasta-argumentit kuulostavat helposti syrjinnältä ja pahimmillaan jopa rasismilta. Tukien varassa eläminen on kuitenkin tukien saajalle itselleen usein suuri henkilökohtainen kriisi. Hän passivoituu.

Ihminen haluaa tuntea olevansa hyödyllinen osa yhteiskuntaa, mutta pian hän oppii, että hänen roolinsa on olla objekti, ei oman elämänsä aktiivinen subjekti. Erityisesti jos ihminen on kasvanut maassa, jossa miehen velvollisuus on elättää itsensä ja perheensä, voi tukien varassa eläminen Suomessa tuntua sisällöllisesti merkityksettömältä taloudellisesta turvasta huolimatta.

Ylellä esitetyssä tuoreessa kohudokumentissa irakilainen turvapaikanhakija jakaa mainoksia tehdäkseen jotakin hyödyllistä. Samalla hän ihmettelee ääneen sitä, että hän saisi saman määrän rahaa vain makaamalla sohvalla. Minäkin ihmettelen.

Sosiaaliturvasta pitäisikin tehdä vastikkeellista – erityisesti niille ihmisille, jotka ovat tulleet maahan humanitaarisen maahanmuuton seurauksena. Vastikkeeksi tuille ihmisen pitäisi tehdä jotakin hyödyllistä, esimerkiksi opiskella tai tehdä jonkinlaista yleishyödyllistä työtä. Vähintään kielen oppiminen tulee olla edellytys tukien saamiselle.
[...]
Parasta, mitä Suomi voi alkuvaiheessa uusille asukkailleen tarjota, on keppiä porkkanan sijaan. Työelämän pitää toki myös joustaa huomattavasti nykyistä enemmän. Jos ihminen ei osaa vielä suomea eikä ole koulutettu, ei ole realistista olettaa, että hänelle kukaan haluaisi maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa. Joustamattomat työmarkkinat ja pelko halpatyövoiman tulosta estävät nykyisellään kaikki järkiratkaisut.
[...]
https://yle.fi/uutiset/3-10809979

Sabanadesanin kirjoitus on typerää haihattelua, koska tuollainen ulkomaalaisten eriarvoinen kohtelu ei ole nykyisen perustuslain mukaan mahdollista. Ehdotukset ovat täysin hyödyttömiä, koska niitä ei voi toteuttaa. Kaikenlaista roskaa sitä Ylekin julkaisee, jos jollain toiseustoteemilla on esittää "ratkaisuja" haittamaahanmuuton ongelmiin.

[kivimies]

^
Kirjoittaja unohtaa myös, että useiden turvallisten maiden lävitse kulkeneet tulivat Suomeen vetovoimatekijöiden (joista suurimpana sosiaaliturva) vuoksi.

He olisivat voineet jäädä matkan varrella oleviin maihin, joissa olisi ollut enemmän matalapalkka-alan töitä ja matalampi sosiaaliturva, mikäli se olisi ollut heidän tavoitteenaan.

Ajatusleikkinä, mikäli tp-hakijoille ei enää tarjottaisi täyttä sosiaaliturvaa oleskeluluvan saamisen jälkeen, niin tieto siitä kantautuisi lähtömaihin ja yhä harvempi lähtisi liikkeelle kohti Suomea, jolloin tp-hakijamäärät putoaisivat murto-osaan nykyisistä.

[mikkoellila]

Kirjoitus oli haihattelua siksikin, että siinä väitettiin ihan pokkana, että olisi jotenkin täysin selvää ja kiistatonta, että esim. somalit eivät ole osaamiseltaan tai työmoraaliltaan yhtään sen huonompia kuin suomalaiset tai muut länsimaalaiset.

[Roope]

Länsimaiden ja länsimaalaisten pitää maksaa synneistään – afrikkalaisten orjuudesta, synnyttämistään sodista, epätasa-arvon aiheuttamisesta, hiilidioksidin tuottamisesta – avaamalla rajansa kehitysmaiden ihmisille. 12 miljoonaa orjuutettua afrikkalaista kuitattaisiin 12 miljoonalla afrikkalaissiirtolaisella, jotka saisivat oikeudenmukaista palkkaa. Yhdysvaltojen olisi asutettava 35 miljoonaa ja Euroopan 25 miljoonaa pakolaista ilmastosyntiensä vuoksi.

Mutta ei hätää, sillä pitkällä tähtäimellä me tienataan tällä. Siirtolaiset maksavat eläkkeemme ja synnyttävät vauvamme.

Why Should Immigrants 'Respect Our Borders'? The West Never Respected Theirs

Immigration quotas should be based on how much the host country has ruined other countries.

There is a lot of debate these days about whether the United States owes its African-American citizens reparations for slavery. It does. But there is a far bigger bill that the United States and Europe have run up: what they owe to other countries for their colonial adventures, for the wars they imposed on them, for the inequality they have built into the world order, for the excess carbon they have dumped into the atmosphere.

The creditor countries aren't seriously suggesting that the West send sacks of gold bullion every year to India or Nigeria. Their people are asking for fairness: for the borders of the rich countries to be opened to goods and people, to Indian textiles as well as Nigerian doctors. In seeking to move, they are asking for immigration as reparations.

Today, a quarter of a billion people are migrants. They are moving because the rich countries have stolen the future of the poor countries. Whether it is Iraqis and Syrians fleeing the effects of illegal American wars, or Africans seeking to work for their former European colonial masters, or Guatemalans and Hondurans trying to get into the country that peddles them guns and buys their drugs: They are coming here because we were there.

[...]

And when they come, they should be allowed to bring their families and stay — unlike the "guest workers" who were enticed to build up the postwar labor force of the colonizers and then asked to leave when their masters were done exploiting them.

[...]

Some 12 million Africans were enslaved and carried across the Atlantic by European powers. Should not 12 million people from Africa be allowed to live in the countries enriched by the toil of their ancestors? Both will be better off: the African still suffering from what slavery has done to his country, and the host country that will again benefit from African labor, but this time without enormous pain and for a fair wage.

Just as there is a carbon tax on polluting industries, there should be a "migration tax" on the nations who got rich while emitting greenhouse gases. The United States is responsible for one-third of the excess carbon in the atmosphere; Europe, another one-quarter. A hundred million refugees fleeing hurricanes and droughts will have to be resettled by the end of the century. The United States should take a third, and Europe another quarter.

A huge bill would come to the West, but it is one it should look forward to paying. Without immigration, America's economic growth would have been 15 percent lower from 1990 to 2014; Britain's would have been a full 20 percent lower. Immigrants are 14 percent of the American population, but they started a quarter of all new businesses and since 2000 earned over a third of the American Nobel Prizes in chemistry, physics and medicine.

[...]

Are the rich countries obligated to take in any and all comers from the countries they have despoiled? There are serious arguments against open borders: that the United States is a lifeboat in an ocean of poor nations, and letting too many people in will sink the boat; that even if we owe reparations to people we have dispossessed, those reparations can come in the form of cash payments or resettlement in another territory.

There are no serious arguments that demonstrate long-term economic damage to countries that accept immigrants, even in large numbers. During the age of mass migration, a quarter of Europe moved to the United States, which went on to replace Europe at the pinnacle of wealth and power.

A world with more open borders would have a brief spasm of mass movement, and then migration might actually decrease, because money and happiness would be more equitably spread around, and more people would stay home.

To avoid paying the "migration tax," the rich countries would have to stop propping up dictators, stop starting savage and unnecessary wars, restrain their multinational corporations from ripping off mineral wealth of poor countries and make sure that global trade is more equitable. Or else the migration bill from the devastated country would be prohibitive.

What is good immigration policy for the United States is separate from what is just and moral for the peoples whose destiny America, past and present, has affected. It might make economic sense for the United States to let in more skilled Indians and fewer unskilled Latinos, but America owes them more, and it should open its doors more to its southern neighbors.

History is what has happened and can never un-happen; history is happening right now. Attention needs to be paid. So does the bill.

Suketu Mehta, is the author, most recently, of "This Land Is Our Land: An Immigrant's Manifesto" and teaches journalism at New York University.

The New York Times 7.6.2019

[akez]

Neekerit kaappasivat itse toisiaan ja kauppasivat nämä orjiksi. Orjia myytiin Länteen ja Itään, mm. arabeille. Arabit tuskin ovat lopettaneet orjuutta vielä tänä päivänäkään. Joka tapauksessa paperilla lopettivat sen vasta paljon paljon länsimaiden jälkeen. Kysymys kuuluukin, miksi nämä seikat aina unohdetaan? Mihin katosi afrikkalaisten omavastuu? Entäpä missä vaaditaan kompensaatioita öljyrikkailta arabeilta?

Aiheesta lisää juttua Die Weltin artikkelissa.

Kun islamilainen orjakauppa Intiaan kukoisti

Arabialaiset kauppiaat, ottomaanipashat, portugalilaiset ja englantilaiset yrittäjät: Monet tahot tekivät orjilla kauppaa Intian valtameren piirissä, osoittaa historioitsija Michael Mann.

Die Welt 13.1.2013 juttu saksaksi

(...)
Kuusi prosenttia väestöstä

Tiedemiehet arvioivat, että vuodesta 1722 lähtien itä-afrikkalaisia vietiin niin paljon orjiksi, että se vastasi 6 prosenttia väestöstä. Heidät laitettiin töihin helmenkalastajiksi, kalastajiksi, peltotyöntekijöiksi ja myös palvelusväeksi. Vähitellen ajan myötä rajat hämärtyivät - täysin oikeuksia vailla olevista orjista tuli puoliksi vapaita ja he kuuluivat joskus myös orjakauppiaan perheeseen, tosin useimmiten sen alimpaan kastiin.

Tässä myöskään ei nähdä Happy Endiä - nämä lähinnä traditionaaliset riistomuodot eivät kuitenkaan noudattaneet segregaatioperiaatetta, jota harjoitettiin Amerikan etelävaltioiden plantaaseilla ja buurien Etelä-Afrikassa. Siksi orjuutta esiintyi tällä alueella kauan - asteittain nykypäivään asti, kuten Sudanissa ja Mauritaniassa.
 
1800-luvun alkupuolella orjakauppa kukoisti voimakkaimmin: Esimerkiksi vuonna 1820 ottomaanien hallitseman Egyptin Kairon kuvernööri Muhammed Ali, joka juuri oli perustanut sokeriruoko- ja puuvillaplantaasin, työllisti niillä tuhansia afrikkalaisia orjia. Tuohon aikaan  Egyptiin rahdattiin vuosittain noin 10.000 orjaa, kun taas Omanista tulleiden uudisasukkaiden neilikkaplantaaseilla Sansibarissa oli vuonna 1860 arviolta 200.000 orjaa. 
(...)

HS: Orjuus teki Afrikasta köyhän, ei siirtomaatalous

[akez]

Immigration quotas should be based on how much the host country has ruined other countries.

Tuosta tulee mielenkiintoista kunhan Mekkaan aikovat asuttaa miljoonia afrikkalaisia näin niin kuin kompensaationa arabien pahoista töistä. Samoin Intiaan. Äärivasemmistolaisten hulluutta ja todellisuudesta vieraantuneisuutta ei näemmä ylitä mikään.

[Punaniska]

Immigration quotas should be based on how much the host country has ruined other countries.

Tuosta tulee mielenkiintoista kunhan Mekkaan aikovat asuttaa miljoonia afrikkalaisia näin niin kuin kompensaationa arabien pahoista töistä. Samoin Intiaan. Äärivasemmistolaisten hulluutta ja todellisuudesta vieraantuneisuutta ei näemmä ylitä mikään.

Joo, mutta kun otetaan huomioon, että oma orjataseemme on meitä suosiva (suomalaisia viety orjiksi Venäjälle ja pakko-otettu ruotsalaisten tykinruoaksi), niin kannatan vilpittömästi!

[Roope]

Tuosta tulee mielenkiintoista kunhan Mekkaan aikovat asuttaa miljoonia afrikkalaisia näin niin kuin kompensaationa arabien pahoista töistä. Samoin Intiaan. Äärivasemmistolaisten hulluutta ja todellisuudesta vieraantuneisuutta ei näemmä ylitä mikään.

Juju onkin siinä, että kukaan ei haluaisi sinne, vaikka avaisivat rajansa.

[DuPont]

Immigration quotas should be based on how much the host country has ruined other countries.

Tuosta tulee mielenkiintoista kunhan Mekkaan aikovat asuttaa miljoonia afrikkalaisia näin niin kuin kompensaationa arabien pahoista töistä. Samoin Intiaan. Äärivasemmistolaisten hulluutta ja todellisuudesta vieraantuneisuutta ei näemmä ylitä mikään.

Joo, mutta kun otetaan huomioon, että oma orjataseemme on meitä suosiva (suomalaisia viety orjiksi Venäjälle ja pakko-otettu ruotsalaisten tykinruoaksi), niin kannatan vilpittömästi!

MIkähän arabien tase muuten on kun satojen (ellei tuhansien) vuosien aikana on kastroitu muutamakin neekeriorja tai tapettu vastasyntynyt neekeriorjan lapsi...

[Roope]

Hippityttö halusi parantaa maailmaa, vaikka häntä moitittiin herkkäuskoiseksi – yhtä päätöstään hän katuu

Maailmanparantaja Tarja Helasen olkapäätä vasten on moni maahanmuuttaja itkenyt. Hippihiukset vei keuhkosyöpä.

[...]

Matka Koljalan kylästä Janakkalasta vihreitä jalanjälkiä pitkin Afrikkaan on ollut pitkä. Hänellä oli hinku päästää irti. Kun hän oli 12-vuotias, Afrikka nytkähti lähemmäksi. Äiti oli antanut rahaa uusiin kenkiin. Nigeriassa oli menossa ns. Biafran sota ja uutiset olivat täynnä kärsivien lasten kuvia, kuten nykyään esimerkiksi syyrialaisten tai sudanilaisten.

– Laitoin kaikki rahat Biafra-keräykseen. Menin paljain jaloin siskoni häihin. Ne olivat hippijalat. Oli vahva olo, että jotain pitää tehdä.

[...]

Pääkaupunkiseudun uudet tuulet, kuten radikaalit talonvaltaukset tai ensimmäiset kasvisravintolat, virtasivat Hämeenlinnaan nopeasti.

Tarja Helasen puheissa vilisevät purku-uhan alla olevat talot, halpa vuokra houkutteli perässä myös kaverit. Hän osallistui ydinvoiman vastaisiin mielenosoituksiin, rauhanmarsseihin, viljeli biodynaamisesti miehensä kanssa ja eli vuohitaloudessa. Hän keräsi samanhenkisten kavereiden kanssa kaupungin ensimmäiset sanomalehdet. Kierrätyksestä ei puhunut vielä kukaan paitsi oma porukka.

[...]

Helasta puskettiin eteenpäin. Kun kansanedustajat Ville Komsi ja Kalle Könkkölä eivät halunneet mennä toista kertaa eduskunnan talouspolitiikan johtamiskurssille, sinne lähetettiin Helanen. Kurssin päätyttyä jokainen sai persoonaansa sopivan lahjan ja Sixten Korkman ojensi hänelle Liisa Ihmemaassa -kirjan.

[...]

On vuosi 1998, aurinko laskee Sambian savannilla länteen ja värjää taivaan hehkuvaksi. Kuuma hiekka höyryää ja tuoksuu metallilta, maaperän kuparilta.

Tarja Helanen kiihdyttää nelivetoista avolava-Toyotaansa. Auringonlaskun aikaan olisi pitänyt olla jo kotona, mutta matka provinssin laitamille 500 kilometrin päähän on kestänyt tavallista pidempään.

[...]

Helasen elämässä on ollut kolme aviomiestä ja eroa. Ensimmäinen mies liittyi nuoruuteen. Esikoinen Panu syntyi 1978. Seuraavan miehen kanssa syntyivät Kuura 1980 ja Touko 1982.

Avioero on kuitenkin ollut Helaselle aina epäonnistumista.

– Kun 1995 tuli jälleen ero, kadehdin niitä, jotka pääsivät avioliitoissa kriisiensä yli. Meillä niitä oli ollut liikaa.

Tarja Helasella on kuitenkin ollut selviämiskeino: uuteen työhaasteeseen tarttuminen, esimerkiksi lähteminen Afrikkaan. Kaipuu toteuttaa unelmia, itseänsä. Helanen on monta kertaa, miettinyt, että ilman toista eroaan hän ei olisi koskaan lähtenyt Afrikkaan oppimaan ja kasvamaan.

– Ei ole tunne, että olisi jäänyt elämä elämättä. Olen elänyt. Olen uskaltanut lähteä.

[...]

Suomeen hän palasi ensimmäiseltä Afrikan-reissultaan toukokuussa 2001. Helasen mukana tuli myös kongolainen aviomies sekä hänen neljä lastaan, kolmen heistä äiti oli kuollut. Nuorimmainen oli sydänsairas ja Suomessa hänellä olisi mahdollisuus päästä leikkaukseen.

[...]

Työt olivat osallistamishankkeita, kotoutumiskoulutuksia, maahanmuuttajien työllistämisprojekteja, te-toimiston tilaaman maahanmuuttajien työvalmennusta ja suomen kielen kerhoja. Kun yksi työ loppui, hän siirtyi toiseen. Hän kehitteli nopeita työllistymismahdollisuuksia.

– Parhaita ovat viestit, joissa maahanmuuttaja kertoo olevansa yhä siinä työpaikassa, minkä me alussa löysimme.

Helasen mukaan tilanne on muuttunut Suomessa. Aiemmin häntä kiukutti, kun työnantajat pelkäsivät, että maahanmuuttajan suomen kieli ei ole täydellistä.

– Sitä vaadittiin joka työssä. Nyt voi päästä hommiin, vaikka olisi vieraskielinen nimi.

[...]

Tarja Helanen kertoo tarinan, jossa äiti ja lapset olivat tulleet kiintiöpakolaisena Suomeen ja luulleet, että isä oli kuollut. Yhdeksän vuoden päästä, hän löytyi yhtäkkiä kolmannesta maasta: isä oli luullut, että perheensä oli tapettu. Nyt he asuvat yhdessä täällä. Helasta suututtaa eniten, että Suomessa ei ole satsattu perheiden yhdistämiseen.

[...]

Moni on piikitellyt vuosien mittaan, että Tarja Helanen on liian herkkäuskoinen.

– En koe, että minua on käytetty hyväksi. Varsinkin tämän kongolaisen perheen tuominen Suomeen oli monelle kova pala.

Helanen on kirjoittanut siitä runon: hän sanoi, että olen sinisilmäinen ja herkkäuskoinen, minä uskoin.

Auttamisen halun takana on kotikasvatus, lähimmäisen rakkaus.

– Minulla on suuri sydän. Toki nuorena kuljin virran mukana, mutta olen jatkanut siitä omien tietojeni ja kokemusten pohjalta. Uskon edelleen, että voin muuttaa maailmaa.

Tarja Helanen sai toukokuun lopulla tietää, että uusi sytostaattihoito on tehonnut ja hän on saanut muutaman vuoden lisäaikaa. Hiukset ovat alkaneet kasvaa. Hän haaveilee, että käy tuhannet Afrikka-valokuvat läpi ja kutsuu vielä vihreän liikkeen vanhat tutut koolle.

Mieleen nousee Mika Waltarin runo Sininen yö, joka alkaa hetkestä juuri ennen pikajunan lähtöä.

– Että minua odottaa aurinko ja meri siellä, missä en ole, aina siellä, missä en ole. Näissä fiiliksissä olen usein ollut.

Yle 6.7.2019

[Uuno Nuivanen]

Tarja Helanen kertoo tarinan, jossa äiti ja lapset olivat tulleet kiintiöpakolaisena Suomeen ja luulleet, että isä oli kuollut. Yhdeksän vuoden päästä, hän löytyi yhtäkkiä kolmannesta maasta: isä oli luullut, että perheensä oli tapettu. Nyt he asuvat yhdessä täällä. Helasta suututtaa eniten, että Suomessa ei ole satsattu perheiden yhdistämiseen.

Asianmukaiset dna-testit varmaankin tehtiin. Mitä, eikö?   

[nollatoleranssi]

Tää kuva on hyvin osuva, kun mies juoksee edellä ja muut tulevat perässä (jos tulevat).

Kuvastaa samalla tiettyä turvallisuusriskiä länsimaalaisille naisille, kun yksi kuvan naisista joutui turviksen tekemän henkirikoksen uhriksi. Auttamista ei aina palkita hyvällä mielellä.

[Roope]

Radioateljeen vanhoja teoksia tuodaan Areenaan: uusimmassa paketissa on kuusi edelleen ajankohtaista teosta monikulttuurisuudesta ja sen torjumisesta

Radioateljeen soundi on kadonnut nykyisestä radiosta.

[...]

Onneksi vanhoja radioteoksia sentään tipahtelee Areenaan. Uusinta kuuden ohjelman pakettia sitoo löyhästi yhteen monikulttuurisuus ja sen torjuminen.

Eurooppalaista identiteettiä on luotu vuosisatojen ajan määrittelemällä, keitä emme ole, ja sulkemalla toiseus ulkopuolelle. Uhkaksi ovat kelvanneet esimerkiksi juutalaiset ja muslimit.

Vuonna 1991 Prix Futura -palkinnon Berliinissä voittanut Barbro Holmbergin ja Eira Johanssonin Venetsian ghetto kertoo maailman vanhimmasta getosta, joka perustettiin jo vuonna 1516. Se oli juutalaisille sekä turvapaikka että vankila. Teos sisältää ehtaa vihapuhetta itsensä Martti Lutherin kynästä.

Kari Hukkilan vuonna 2001 valmistuneet teokset Algerialainen ystävä ja Minäkin olin Andalusiassa peilaavat ja taustoittavat nykyistä pakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta syntynyttä kulttuurien yhteentörmäystä, jonka oraat olivat pitkällä idulla jo vuosituhannen alussa.

Ohjelmista jälkimmäinen kuvaa myös elävää monikulttuurisuutta, joka kukki keskiajalla Espanjan eteläkärjessä. Sen tuhoaminen 1400-luvulla tuo mieleen toisen maailmansodan juutalaisvainot.

Hukkilan kolmas teos Onko korvaa toiselle (2007) pohtii kääntämisen ja ymmärtämisen suhdetta. Ohjelma on nyt jopa ajankohtaisempi kuin valmis­tuessaan, kun väärinymmärtäjinä ovat yhä useammin ihmisten sijaan tietokoneohjelmat.

Kalevalan arabiaksi kääntäneen Sahban Mrouehin (1953–2012) teokset Ennen kuin he tulivat (1986) ja Mutta kun olen tästä heimosta (1988) esittelevät arabialaista runoutta, josta löytyy kaikkea erotiikasta kuolemaan, feminismistä huumoriin ja väkivallasta uskontokritiikkiin.

"Tällä hetkellä Euroopassa vallitsee islamin vastainen hysteria, tämä ohjelma kenties antaa avaimia ymmärtää, suvaita", todetaan ohjelman puffitekstissä 33 vuoden takaa.

Helsingin Sanomat 10.7.2019

Arabialaista runoutta, Algerialainen ystävä ja Venetsian ghetto – ääniä arkistosta ja Euroopan rajoilta

Viime aikoina poliittisessa keskustelussa on voimistunut puhe länsimaisista arvoista ja eurooppalaisen kulttuuripiirin rajoista. Näitä peräänkuuluttavat erityisesti oikeistopopulistit, jotka vastustavat maahanmuuttoa Lähi-idän ja Afrikan maista. Tässä retoriikassa siirtolaisten uskonnollinen, kulttuurillinen ja henkilökohtainen moninaisuus ohitetaan. Samalla vaalitaan myyttiä edistyksellisestä lännestä, jonka on suojauduttava vieraalta uhalta. Eurooppalaisuuden onkin sanottu rakentuvan jatkuvan poissulkemisen ja mukaan ottamisen kertomusten kautta.

Radioateljeen kattauksessa kuullaan toisenlaisia ääniä. Ohjelmat muistuttavat, että Euroopassa on aina ollut ihmisiä, ajatuksia ja kieliä eri kulttuuripiireistä. Yhtenäisyyden tuottamiseksi eroja on kuitenkin häivytetty, ja sopimattomia ääniä on ohitettu, anastettu ja tukahdutettu. Toiseuttamisen kohteeksi ovat joutuneet alkuperäiskansojen lisäksi niin Välimeren ylittävät siirtolaiset, kuin eristetyt ja tuhotut juutalaiset. Myös arabimaiden ja läntisen kulttuurin välillä on ollut vuosisatojen ajan vaihdannan ja vieroksunnan jännite.

[...]

Juutalaisten toiseuttamisella on pitkä ja synkkä varjo Euroopan historiassa. Kattauksen sulkeva Eira Johanssonin ja Barbro Holmbergin yhteisohjaus Venetsian Ghetto vie maailman ensimmäiseen ghettoon, joka toimi vuosisatojen ajan sekä vainottujen juutalaisten turvana, että eristyspaikkana. Toisen maailmansodan aikana 200 Venetsian juutalaista vietiin keskitysleireille, ja vain neljä heistä palasi. Meidän muistimme on teidän ainoa hautanne, sanovat holokaustista selvinneet haastateltavat. Nyt nämä äänet ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen, ja eurooppalainen antisemitismi nostaa taas päätään.

Vuosina 1979-2017 kuultu Radioateljee oli suomalaisen radiofeaturen erikoisohjelma, jota tuotti Harri Huhtamäki.

Yle 6.7.2019

[nollatoleranssi]

Ranska aikoo jatkossa rangaista someyhtiöitä käyttäjien vihapuheesta jopa satojen miljoonien sakoilla, Saksassa kiistelty laki on jo voimassa

Ranskalaisen Le Monde -lehden mukaan laki koskisi ainakin suurimpia sosiaalisen median yrityksiä kuten Facebookia, Twitteriä ja Youtubea.

Edustaja Laetitia Avia on ajanut voimakkaasti vihapuhelakia Ranskan parlamentissa, kuten tässä kuvassa 3. heinäkuuta.

Lakiesityksen toi parlamenttiin togolaislähtöinen Laetitia Avia, joka edustaa Macronin puoluetta alahuoneessa.

"Rasisteja tulee aina olemaan, eikä minua vaivaa, että he ovat internetin pimeämmissä nurkissa, mutta en halua heidän pääsevän enää esille internetin pääalustoille", Avia sanoi Le Monden haastattelussa heinäkuun alussa.

AVIA on kampanjoinuit lain puolesta yhdessä pikaviestipalvelu Twitterin Ranskan-edustajan Audrey Herblin-Stoopin kanssa.

"Jaamme Avian edistämän lain tavoitteet", Herblin-Stoop totesi Le Mondelle.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006169550.html

French MP Laetitia Avia counters cab-driver 'bite' claim

This idea was "not to the taste" of Ms Avia, it added, saying she "bit the driver to make him stop" the car.

https://www.bbc.com/news/world-europe-40510192

Macronin puolueen suosikkiedustaja,  Afrikasta kotoisin oleva nainen ajaa kovasti vihapuhelakia Ranskassa, mutta samaan aikaan pureksii taksikuskia ja ei halua maksaa kyydistä. Myöhemmin keksi syytteen kidnappauksesta ja ryöstöstä.

[Roope]

Suomen suurin kuvataidepalkinto Islantiin, miehelle, joka nauraa läntisen kulttuurin sovinnaisuudelle: "Se on syy meidän kriiseihimme"

40 000 euron Ars Fennica -palkinnon voitti islantilainen Ragnar Kjartansson.

Selvä humoristi. Ragnar Kjartanssonin videoteos Vene (The Boat) kuvaa samaa kohtausta uudelleen ja uudelleen. Miehinen mies ja naisellinen nainen saapuvat veneellä laituriin, nousevat paatista, suutelevat, lähtevät omille teilleen.

Nainen kävelee keikistellen kameran ohi, pois kuvasta. Mies starttaa veneensä ja kurvaa yksin ulapalle. Pari minuuttia katsotaan tyhjää järvenselkää, kunnes maisemaan ilmestyy taas sama vene ja samat ihmiset. Tuttu kohtaus alkaa alusta lähes identtisenä. Tätä jatkuu noin kaksi ja puoli tuntia.

– Leikittelen teoksessa kliseellä, täydellisen brutaalilla kliseellä: valkoinen heteroseksuaalinen pariskunta sveitsiläisellä järvellä. Minusta kuva on kaikessa sovinnaisuudessaan suorastaan perverssi, Ragnar Kjartansson sanoo.

[...]

Länsimainen kulttuuri ja sen sovinnaisuus alkoivat kiinnostaa Kjartanssonia jo opiskeluaikana.

– Läntinen kulttuuri on valtava ja alistava. Se on ihana, rakastettava, mutta se on kuin marmorijärkäle, joka roikkuu meidän yllämme. Se luikertelee kaikkialle ja se on perimmäinen syy meidän kriiseihimme kuten ilmastonmuutokseen, taiteilija tykittää.

Nationalismi on paha maku suussa

Kjartansson asuu ja työskentelee Reykjavikissa. Omasta mielestään hän on islantilaisuutena vuoksi pystynyt katsomaan läntistä kulttuuria eräällä tapaa ulkopuolisena.

– Ja heti kaduttaa, että puhuin ulkopuolisuudesta. Ei islantilainen ole ulkopuolinen. Ei islantilaisuus ole vaikea, vaan helppo identiteetti. Meitä kohdellaan kaikkialla hyvin: me tulemme rauhalliselta saarelta, jossa on valkoisia ihmisiä.

Kjartansson korostaa, että Islanti on hänelle inspiraation lähde, mutta hän ei halua tulla määritellyksi islantilaiseksi taiteilijaksi.

– Elämme aikoja, jolloin kaikki vähänkään nationalististiselta kuulostava muuttuu helvetin ärsyttäväksi. Siitä jää paha maku suuhun. Minusta on kiinnostavaa, että oikean laidan ihmiset ovat onnistuneet tuhoamaan kansallisen identiteetin idean.

Yle 21.8.2019

[Uuno Nuivanen]

Ragnar Kjartanssonin videoteos Vene (The Boat) kuvaa samaa kohtausta uudelleen ja uudelleen. Miehinen mies ja naisellinen nainen saapuvat veneellä laituriin, nousevat paatista, suutelevat, lähtevät omille teilleen.

Nainen kävelee keikistellen kameran ohi, pois kuvasta. Mies starttaa veneensä ja kurvaa yksin ulapalle. Pari minuuttia katsotaan tyhjää järvenselkää, kunnes maisemaan ilmestyy taas sama vene ja samat ihmiset. Tuttu kohtaus alkaa alusta lähes identtisenä. Tätä jatkuu noin kaksi ja puoli tuntia.

Arsch Fennica on tosin vain 40k€, mutta kai sillä olisi vanhuksille jonkin vaipan saanut. Nyt sai islantilainen narsisti  ryyppyrahaa. Onhan meillä varaa.

[ikuturso]

– Ja heti kaduttaa, että puhuin ulkopuolisuudesta. Ei islantilainen ole ulkopuolinen. Ei islantilaisuus ole vaikea, vaan helppo identiteetti. Meitä kohdellaan kaikkialla hyvin: me tulemme rauhalliselta saarelta, jossa on valkoisia ihmisiä.

Kjartansson korostaa, että Islanti on hänelle inspiraation lähde, mutta hän ei halua tulla määritellyksi islantilaiseksi taiteilijaksi.

– Elämme aikoja, jolloin kaikki vähänkään nationalististiselta kuulostava muuttuu helvetin ärsyttäväksi. Siitä jää paha maku suuhun. Minusta on kiinnostavaa, että oikean laidan ihmiset ovat onnistuneet tuhoamaan kansallisen identiteetin idean.

Mies ensin kuvailee Islantia saareksi, jossa on valkoisia ihmisiä. Mainitsee myös sanat "islantilainen identiteetti"
Sen jälkeen häntä kuvottaa kaikki nationalistiselta kuulostava.

Rikka muiden silmässä, heinäseiväs omassaan.

-i-

[Juffe]

Suomen suurin kuvataidepalkinto Islantiin, miehelle, joka nauraa läntisen kulttuurin sovinnaisuudelle: "Se on syy meidän kriiseihimme"

– Elämme aikoja, jolloin kaikki vähänkään nationalististiselta kuulostava muuttuu helvetin ärsyttäväksi. Siitä jää paha maku suuhun. Minusta on kiinnostavaa, että oikean laidan ihmiset ovat onnistuneet tuhoamaan kansallisen identiteetin idean.

Minusta puolestani olisi kiinnostavaa tietää, millainen se kansallisen identiteetin idea oli ennen kuin oikean laidan ihmiset onnistuivat sen tuhoamaan. Epäilen nimittäin, että kansallinen identiteetti on jokseenkin aina mielletty tavalla, joka kelpaisi nykyäänkin useimmille "oikean laidan" ihmisille.

[Roope]

Välimereen hukkuvien pakolaisten kohtalo oli HKO:n konsertin teema, miksi ilta päättyi vitsikkääseen rallatteluun?

Sonja Saarikoski

Helsingin kaupunginorkesteri Musiikkitalossa. Péter Eötvös, joht., Leticia Moreno, sol. Eötvös, Debussy, Kodály.

ON vaikea sanoa, oliko HKO:n keskiviikkoisen konsertin ohjelmistosuunnittelu harkittu provokaatio vai työtapaturma. Oli kysymyksessä kumpi hyvänsä, ratkaisu herättää merkittäviä kysymyksiä.

Aluksi kuultiin myös konsertin johtaneen unkarilaissäveltäjä Péter Eötvösin vuonna 2016 valmistunut teos Alle vittime senza nome, joka on neljän italialaisorkesterin yhdessä tilaama. Se on omistettu pakolaiskriisin uhreille; sodan ja vainon alta Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan paenneille ihmisille. Vittime senza nome – nimettömät uhrit.

Teos on massan ja soolosoittimien vuoropuhelua. Hienoja sooloja kuultiin esimerkiksi konserttimestari Jan Söderblomilta ja alttoviulun äänenjohtajalta Torsten Tieboutilta. Merkittävien soolo-osuuksien voi nähdä symboloivan sitä, että vaikka pakolaiskriisiä ja sen uhreja tavataan ajatella massana, numeroina, kustannuksina ja hukkuneiden määrinä, jokainen ihminen on yksilö, yksilöllisine pyrkimyksineen.

Viesti on vahva ja teoksen vellova rytmimassa tuottaa vaikutelman vääjäämättömyydestä. Lopussa trumpetin yksinäinen kommentti jättää ilmaan kysymyksen: meneekö tämä näin? Tarvitseeko sen?

JA siitä alkavat muutkin kysymykset liittyen konsertin nimen ja ohjelmiston väliseen suhteeseen. Musiikkihan saa olla vain musiikkia. Sen ei tarvitse puhua ulkopuolisesta maailmasta, mutta se saa. Ja silloin kun se puhuu, musiikkia on arvioitava myös sen kautta, mistä se kertoo puhuvansa.

Konsertti on nimetty Alle vittime senza nomeksi. Siksi soisi, että teosvalinnat olisivat edes jonkinasteisessa synkronissa valitun teeman suhteen – etenkin, kun nimi viittaa aivan suoraan siihen, mitä tapahtuu Euroopassa ja sen reunamilla juuri nyt, tällä hetkellä.

[...]

Ja vaikka haluaisi edetä poispäin uhriteemasta, mikä on sekin ihan ymmärrettävää, olisi suotavaa, että konsertin viimeinen teos ei olisi hyvinkin suurelta osin vitsikästä rallattelua. Sellainen Zoltán Kodályn kansanlauluvaikutteinen Háry János -sarja on – siinä määrin, että orkesterilaisia itseäänkin hymyilytti.

Mikäli tällainen teos valitaan päättämään näin nimetty konsertti, yleisölle pitäisi käydä selväksi, miksi valinta on tehty.

[...]

Debussyn jälkeen seurasi se suurin – erittäin hyvin soitettu – kysymysmerkki, jonka merkitystä yritän tässä pohtia. Oliko se se, että Eötvös itse tunsi Kodályn? Mitä tekemistä tällä on Välimereen hukkuneiden kanssa?

Mieleen tuli myös tämänvuotinen Venetsian biennaali, jossa näyttelyvieraiden pällisteltävänä oli merestä nostetun pakolaislaivan runko. Sen mukana oli hukkunut satoja ihmisiä.

Ajateltiinko HKO:n konsertin ohjelmistoa suunniteltaessa, että taide on taidetta, kiva juttu, eteenpäin. Että väliajalla Välimeri on – konsertin nimestä huolimatta – jo ehtinyt unohtua?

Yhdistettynä konsertin nimeen ja käsiohjelmatekstiin, jossa muun muassa sanotaan, että Kodályn sarjaa ei kannata ottaa täysin vakavasti esimerkiksi siksi, että se alkaa aivastuksen kuuloisella efektillä, vaikutelma on vain hämmentävä.

UUTISET kertovat, että Välimereen on tänäkin vuonna hukkunut yli 1 000 ihmistä. Nyt tuli olo, että taide ratsastaa kodeistaan pakenevien ihmisten kohtalolla tiedostamatta, että nämä ihmiset ovat oikeasti olemassa ja moni heistä kuolee pyrkiessään Eurooppaan. Mikäli kyseessä oli provokaatio, sen olisi pitänyt tulla paremmin selväksi.

Sinällään kepeään tunnelmaan päättyvä konsertti Välimereen hukkuneiden muistolle kuvastaa oikein hyvin sitä, miten me hyväosaiset pakolaiskriisiin tapaamme suhtautua: selaamme uutisvirtaa, pysähdymme sekunniksi, menemme eteenpäin kohti jotain itsellemme tärkeämpää aihetta. Usein tragikoomisuus on todellisin kuva maailmasta ja Eötvöskin on käsitellyt vaikeita aiheita juuri näillä keinoin vaikkapa oopperassa Der Goldene Drache.

Mikäli myös HKO:n keskiviikkoisen konsertin tarkoituksena oli välittää ajatus tragikoomisuudesta, yritys jäi puolitiehen. Nyt vaikutelma on, että ohjelmistosuunnittelua leimasi joko välinpitämättömyys tai ymmärtämättömyys.

Helsingin Sanomat 24.10.2019

Juu, Sonja ei ole sukua Saskalle.

[Uuno Nuivanen]

Vittime senza nome – nimettömät uhrit.

Entä kuka säveltäisi opuksen näiden "pakolaisten" nimellisille uhreille, heitähän riittää. Ryöstettyjä, raiskattuja ja tapettuja.