Median dilemma - propagandaa, äänenkannattajuuttta vai muuta

[n.n.]

Suomalaista journalismia on käsitelty useissakin ketjuissa, mutta ajattelin luoda tämäna ajatuksena yrittää puolueetonta pohdintaa. Jos on turha/kopio jostain mitä en löytänyt, toivon yhdistettävän asialliseen kohtaan.

Lähden alkuajatuksesta, että en oleta negatiivista kenestäkään ts. oletan journalistien yleensä tähtäävän siihen, mitä he pitävät oikeana ilman pahaa tarkoitusta.

Äänenkannattaja vs. propaganda

Mistä syntyvät ne tarkastelusuunnat, joista media asioita katsoo? On yleisesti tunnustettua, että kukaan ei pysty olemaan täysin objektiivinen, mutta hyvää journalismia kuvannee pyrkimys mahdollisimman tasapuoliseen tarkasteluun. On myös tunnustettava se, että vikaa on myös lukijan silmässä; itseä kiinnostavat jutut tulevat luetuiksi ja niistä havaitaan itselle mielekkäitä näkökohtia.

Vaikka argumentoitaisiin, että media esittää kritiikkiä tasapuolisesti esim. poliittisissa jutuissa kaikille puolueille, on kuitenkin ilmeistä, että se millaisissa jutuissa kritiikkiä esitetään, vaihtelee. Anekdotaalisena esimerkkinä tarjottakoon sitä, että en muista nähneeni juttua, jossa Vihreitä haastettaisiin perustelemaan yksityisautoilun ajoittamiselle, vaikka se hyvin ilmeisesti sijoittuu heidän prioriteettilistalleen. Autoilupolitiikan vaikutuksesta on esitetty kriittisiä puheenvuoroja, mutta niitä ei ole sidottu mihinkään puolueisiin kun taas maahanmuuttoteemaiset jutut jättävät harvoin perussuomalaiset mainitsematta.

Epäilemättä monia syitä löytyy, esim. Vihreät eivät ole hallituksessa, mutta toisaalta, eivät ole Perussuomalaisetkaan.

Advocacy journalism is a genre of journalism that intentionally and transparently adopts a non-objective viewpoint, usually for some social or political purpose. Because it is intended to be factual, it is distinguished from propaganda. It is also distinct from instances of media bias and failures of objectivity in media outlets, since the bias is intended.wikipedia

News propaganda is a type of propaganda covertly packaged as credible news, but without sufficient transparency concerning the news item's source and the motivation behind its release. Transparency of the source is one parameter critical to distinguish between news propaganda and traditional news press releases and video news releases.
As with any propaganda, news propaganda may be spread for widely different reasons including governance, political or ideological motivations, partisan agendas, religious or ethnic reasons, and commercial or business motivations; their purposes are not always clear. News propaganda also can be motivated by national security reasons, especially in times of war or domestic upheaval.

Äänenkannattamisen ja propagandan välillä on ilmeisesti se yhtäläisyys, että se pyrkii tietoisesti antamaan vinoutuneen tai tietyllä tavalla korostuneen kuvan käsiteltävistä asioista. Propaganda on usein valhellista (ns. fake news), mutta se ei ole määrittelevä tekijä, vaan myös valikoiva uutisointi voi olla propagandaa (esim. sotatilantessa uutisoidaan vain vihollisen tappiot, muttei omia).

Erottavana tekijänä on läpinäkyvyys; äänenkannattaja ilmoittaa suoraan olevansa juuri sitä mitä on ja tarkastelevansa asioita tästä nimenomaisesta näkökulmasta. Propaganda taas piilottaa tämän vinouman ja esiintyä absoluuttisena totuutena. Mieluiten niin, että objektiivisemmat lähteet jäävät sen varjoon. Propagandassa korostuu myöskin tarkoitushakuisuus, puhtaat valeuutiset ovat sallittuja, kun taas äänenkannattaja pitäytyy puhtaammin valikoinnissa.

Onko suomalaisessa mediassa läpinäkyvyyttä vai peitteltyjä motiiveja?

Otetaan tarkasteluesimerkiksi Yle. Mielestäni on epärehellistä väittää, Yle pyrkisi propagandaan, varsinkin, jos pitäydytään alussa esittämässäni hyvän tarkoituksen olettamassa.

Voiko Yleä pitää sitten äänenkannattajana? Mielestäni uutisissa on havaittavissa vinoumaa ja toisaalta Yle ilmoittaakin kannatavansa ja perustavansa toimintansa tiettyihin arvoihin, jotka mielestäni heijastuvat uutisointiin.
Tämä on kuitenkin vaikea kysymys, sillä en usko Ylen tunnustavan itseään äänenkattajaksi. Kyse on siitä, että Yle ja yleläiset sitoutuvat yhteiskunnallisesti tunnustettuihin ns. hyvän kriteereihin, jotka sinällään eivät ole negatiivisia vaan monelta osin kuvastavat länsimaisen yhteiskunnan piirteitä esim. tasa-arvo.

Ongelmana ovat ne tulkinnat, joita näistä arvoista tehdään ja mielestäni tässä on se ydin, joka heijastuu mm. uutisissa tavalla, jota journalistit eivät itsekään tunnista. Olkoon esimerkkinä juuri tasa-arvo (jossa on vähemmän ongelmatiikkaa kuin monikulttuurisuudessa), joka nähdään mediassa enemmän lopputuleman tasa-arvona ja kuin mahdollisuuksien tasa-arvona.

Siitä johdettuna seuraa useita ajatuksia, kuten erilaisten ryhmien esittäminen samankaltaisina, vaikka näin ei olisikaan. Uutisten, haastateltavien ja lähteiden valikointia käytetään tasapainottamaan tilannetta, jossa yksi ryhmä voi näyttäytyä negatiivisemmassa tai vähäisemmässä valossa kuin toinen. Tällä on merkittävä vaikutus siihen, kuinka osuvasti uutisointi heijastaa maailmaa, jollaisena se näyttäytyy ihmisille versus maailmaa, joka perustuu peruskäsitteiden tulkinnoista johdettuihin ideaaleihin.

Vaikka ns. bias ilmoitetaan läpinäkyvästi, toimija itse ei tunnista sitä sellaiseksi. Näin ollen ei Ylen kohdalla voi puhua äänenkannatajastakaan. Esitänkin tätä vinoumaa kuvaamaan termiä ideaalimedia, koska toimittaminen rakentuu sellaisten ideaalien päälle, joita ei ole havaittavissa tosimaailmassa.

Jos kuitenkin ilmiölle on olemassa jo termi ja kuvaus, toivoisin jonkun tietävämmän nostavan sen minulle esille.

[Lalli IsoTalo]

Ylen mokutus on ylelakiin sementoitu. Kiitos eduskunta. Keskivertoasiakas tätä tuskin tietää.

Ylen sivuilla pitäisi lukea "monikulttuurin, avointen rajojen,islamin ja globalismin äänenkannattaja, kansallisvaltioiden, eurooppalaisten ja kristinuskon vastustaja".

[n.n.]

Ylen mokutus on ylelakiin sementoitu. Kiitos eduskunta. Keskivertoasiakas tätä tuskin tietää.

Ylen sivuilla pitäisi lukea "monikulttuurin, avointen rajojen,islamin ja globalismin äänenkannattaja, kansallisvaltioiden, eurooppalaisten ja kristinuskon vastustaja".

Mokutus on tosiaan lakia myöten sementoitu ja se näkyy myös Ylen vastuullisuuden julistuksessa:
Ylen ohjelmantoiminnan ja sisältöjen eettiset ohjeet

4. Ylen tulee olla ohjelmanteossa ja sisältöjulkaisussa riippumaton ulkopuolisista vaikuttajatahoista ja torjua painostus, houkuttelu ja lahjonta.
Yle on riippumaton poliittisista, kaupallisista ja muista ulkopuolisista intresseistä.
....
Emme käytä Ylen ohjelmia ja sisältöjä omien etujemme tai maailmankatsomuksemme ajamiseen emmekä asetu osapuoliksi kiistakysymyksissä.
...
5. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Moniarvoisuus on perusarvomme.

Yle ilmoittaa, ettei sitä käytetä alustana poliittiseen julistamiseen ja heti seuraavassa otsikossa todetaan 'moniarvoisuus on perusarvomme'.

Erilaiset moni-alkuiset käsitteet tässä yhteydessä vaikuttavat johdannaisilta yksilöllisyyden ja yksilönvapauden käsitteistä ja tähän yhdistettynä mm. käsittelemäni tasa-arvo stnnyttää seurauksena on sen, että Yle näkee paljon yksittäistapauksia toisaalla ja geneettistä vaimojen hakkaamista toisaalla. Tätä tarkoitan sillä, että journalistit ovat sokeita omalle 'arvopohjalleen' tai paremminkin sille, millä ajatusprosesseilla he niistä positioitaan johtavat.

[Atte Saarela]

Vallitsevan totuuden kyseenalaistaminen on aina sekä työlästä että riskaabelia.

Jos vain raportoit sen mitä joku muu on sanonut, juttu on nopea kirjoittaa eikä tarvitse huolehtia että joku alkaa syyttää vääristelystä.

Aidosti tutkivassa ja kriittisessä journalismissa lähteet pitää tarkistaa pedanttisesti, ja siihen menee paljon aikaa, muuten on niin helppo leimautua "valemediaksi"..

---

Toisaalta tämä median konsensushakuisuus on vähän samanlainen ilmiö kuin mitä politiikassakin on:

Äänestäjät usein luottavat myös siihen mitä poliitikot sanovat, koska kai niiden poliitikkojen on oltava fiksuja ja luotettavia, ei niitä muuten äänestettäisi..

Poliitikot toisaalta pyrkivät esittämään sellaisia näkemyksiä jotka sopivat yhteen kannattajien arvojen ja maailmankuvan kanssa. Jos poliitikko esittää näkemyksiä jotka poikkeavat liikaa hänen kannattajiensa näkemyksistä, se on aina riskipeliä, jossa on helpompi hävitä kuin voittaa (Mikäli kannattajat eivät ole riittävän avarakatseisia)

Sama juttu median kanssa.

En tietysti väitä, että kaikki poliitikot ja toimittajat toimisivat tietoisesti tällä tavalla.. Konsensushakuisuus voi myös olla lähtöisin tiedostamattomista ja tavallaan tunnepohjaisista seikoista, tai sitten esimerkiksi älyllisestä laiskuudesta tai pelkästä hyväuskoisuudesta.

Vaikutus on kuitenkin sama, monelle mielipidevaikuttajalle on hyötyä siitä että ei kyseenalaista liikaa .. Vaikka poikkeuksia tietysti tässäkin on.

[n.n.]

Vallitsevan totuuden kyseenalaistaminen on aina sekä työlästä että riskaabelia.

Jos vain raportoit sen mitä joku muu on sanonut, juttu on nopea kirjoittaa eikä tarvitse huolehtia että joku alkaa syyttää vääristelystä.

Aidosti tutkivassa ja kriittisessä journalismissa lähteet pitää tarkistaa pedanttisesti, ja siihen menee paljon aikaa, muuten on niin helppo leimautua "valemediaksi"..

---

Toisaalta tämä median konsensushakuisuus on vähän samanlainen ilmiö kuin mitä politiikassakin on:

Äänestäjät usein luottavat myös siihen mitä poliitikot sanovat, koska kai niiden poliitikkojen on oltava fiksuja ja luotettavia, ei niitä muuten äänestettäisi..

Poliitikot toisaalta pyrkivät esittämään sellaisia näkemyksiä jotka sopivat yhteen kannattajien arvojen ja maailmankuvan kanssa. Jos poliitikko esittää näkemyksiä jotka poikkeavat liikaa hänen kannattajiensa näkemyksistä, se on aina riskipeliä, jossa on helpompi hävitä kuin voittaa (Mikäli kannattajat eivät ole riittävän avarakatseisia)

Sama juttu median kanssa.

En tietysti väitä, että kaikki poliitikot ja toimittajat toimisivat tietoisesti tällä tavalla.. Konsensushakuisuus voi myös olla lähtöisin tiedostamattomista ja tavallaan tunnepohjaisista seikoista, tai sitten esimerkiksi älyllisestä laiskuudesta tai pelkästä hyväuskoisuudesta.

Vaikutus on kuitenkin sama, monelle mielipidevaikuttajalle on hyötyä siitä että ei kyseenalaista liikaa .. Vaikka poikkeuksia tietysti tässäkin on.

Toisaalta puhdas faktauutisointikin kelpaisi minulle. Monissa uutissa on havaittaivissa jonkinlaista toimituksellista editointia, esim. kun uutisoidaan yksinkertaisesti poliisin raportti tapahtumasta, alkuperäistä tiedoksiantoa on voitu muuttaa antamaan 'arvoneutraalimpi' vaikutelma.
Varsinainen tutkiva journalismi alkaa olla nykyään jo harvinaisuus ja tietojen kaivaminen on korvattu asiantuntijahaastatteluilla tai analyyseillä, joissa on usein enämmän mielipiteitä kuin faktoja.

[Lalli IsoTalo]

Ongelma nykyään on eri juttutyyppien sotkeminen yhteen ja samaan juttuun:

A) Uutinen - mitä tapahtui, missä, milloin, miten (faktat)

B) Taustoitus (kainalojuttu) - miksi (yleispätevä, objektiivinen selitys tapahtumalle)

C) Kommentaari, mielipide , pääkirjoitus (henkilökohtainen näkemys)

D) Blogi

Lopputulos: Monikulttuurikirjoitus, josta lukijan on vaikea saada selvää mikä siinä on mitäkin, luokista a, b, c ja d.

[n.n.]

Ongelma nykyään on eri juttutyyppien sotkeminen yhteen ja samaan juttuun:

A) Uutinen - mitä tapahtui, missä, milloin, miten (faktat)

B) Taustoitus (kainalojuttu) - miksi (yleispätevä, objektiivinen selitys tapahtumalle)

C) Kommentaari, mielipide , pääkirjoitus (henkilökohtainen näkemys)

D) Blogi

Lopputulos: Monikulttuurikirjoitus, josta lukijan on vaikea saada selvää mikä siinä on mitäkin, luokista a, b, c ja d.

Tämä. Varsinkin vaikuttaa siltä, että toimittajan itsensä on vaikea erotella mitä kaikkea uutiseen tullut laitettua.
Esimerkkinä vaikkapa tämä:
Perussuomalaisten ehdottama välikysymys sai jälleen tylyn vastaanoton – Meri: "Oppositiossa ilmeisesti katsotaan, että turvallisuustilanne on hyvä"
Faktaosuutena tarjotaan:
Perussuomalaisten haluama välikysymys sisäisestä turvallisuudesta ei toteudu, sillä muista oppositiopuolueista ei löytynyt innostusta lähteä siihen mukaan.

Taustoituksena on:
Sama kuvio toistui joulukuussa, kun perussuomalaiset kutsui muut oppositiopuolueet valmistelemaan välikysymystä Suomen turvallisuustilanteesta eli samasta aiheesta, mutta jäi ilman vastakaikua.


Ja lisäksi:
SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kommentoi aiemmin ehdotettua välikysymystä Twitterissä sanomalla, että sisäisessä turvallisuudessa tarvitaan nyt yksituumaisuutta yli hallitus-oppositiorajojen eikä repivää riitelyä.

Varsinainen avaus sille, miksi persut välikysymystä ajoivat kuitataan tällä:
Perussuomalaiset syyttää hallitusta surkeasta epäonnistumisesta muun muassa turvapaikkapolitiikassa, kotoutuksessa ja kansalaisten suojelussa.
Eduskuntaryhmät pääsivät aiemmin yksituumaisuuteen siitä, mitä toimia seksuaalirikosten ehkäisemiseksi on tehtävä, taustalla erityisesti Oulun ja Helsingin seksuaalirikosepäilyt.. Jutun linkeistäkään asia ei enempää avaudu

Kirjoituksessa ei ole luettavissa varsinaista mielepideosuutta, mikä joissain uutisissa on, mutta taustoitus sille, miksi perussuomalaiset välikysymystä ajavat kuitataan yhdellä lauseella. Uutinen tarjoaa vastauksen, miksi Perussuomalaiset olivat väärässä yrittäessään välikysymystä: puolueilla on jo ratkaisu neuvoteltuna ja turha 'repivä riitely' haittaisi toteuttamista.

Taustalta haiskahtaa ajatus populistisen tragedialla ratsastamisen torppauksesta. Perussuomalaiset on ennakkoluokiteltu populisteiksi, jotka haittaavat tosipolitiikkaa, ja halutaan luoda kunnon politiikoille työrauha ilmoittamalla, että 'riitelijät' on pistetty kuriin.

[mikkoellila]

Toisaalta puhdas faktauutisointikin kelpaisi minulle. Monissa uutissa on havaittaivissa jonkinlaista toimituksellista editointia, esim. kun uutisoidaan yksinkertaisesti poliisin raportti tapahtumasta, alkuperäistä tiedoksiantoa on voitu muuttaa antamaan 'arvoneutraalimpi' vaikutelma.
Varsinainen tutkiva journalismi alkaa olla nykyään jo harvinaisuus ja tietojen kaivaminen on korvattu asiantuntijahaastatteluilla tai analyyseillä, joissa on usein enämmän mielipiteitä kuin faktoja.

Ja ne haastateltavat "asiantuntijat" on tietysti valittu tarkoitushakuisesti, niin että joku tunnettu äärimokuttaja on "maahanmuuton asiantuntija", tai joku tunnettu äärivasemmistolainen tyyliin Dan Koivulaakso on "äärioikeiston asiantuntija".

(Tämä on autenttinen esimerkki; Dan Koivulaaksoa on ihan oikeasti haastateltu mediassa "äärioikeiston asiantuntijana" kertomatta mitään hänen omasta poliittisesta taustastaan.)
 

[MW]

***

(Tämä on autenttinen esimerkki; Dan Koivulaaksoa on ihan oikeasti haastateltu mediassa "äärioikeiston asiantuntijana" kertomatta mitään hänen omasta poliittisesta taustastaan.)

Jos ne ajattelevat, että Koivulaakso on Sun Tzun:sa lukenut.

[n.n.]

Ja ne haastateltavat "asiantuntijat" on tietysti valittu tarkoitushakuisesti, niin että joku tunnettu äärimokuttaja on "maahanmuuton asiantuntija", tai joku tunnettu äärivasemmistolainen tyyliin Dan Koivulaakso on "äärioikeiston asiantuntija".

(Tämä on autenttinen esimerkki; Dan Koivulaaksoa on ihan oikeasti haastateltu mediassa "äärioikeiston asiantuntijana" kertomatta mitään hänen omasta poliittisesta taustastaan.)

Onhan Koivulaakso kirjoittanut Li Andessonin ja Mikael Brunilan kanssa aiheesta kirjankin. Se, että kirjoittajien oma poliittinen vakaumus on vaikuttanut kirjan sisältöön ja sen puolueetomuuteen (tai siis sen puuttumiseen), (oletus, jota puoltaa kirjoittajien hyvinkin värikäs ja tarkoitushakuinen toimintahistoria), voidaan jättää mainitsematta, koska toimittaja nyt vain sattuu jakamaan tämän maailmankatsomuksen ts. pitää sitä ns. oikeana.
Asiantuntija(t) valikoituvat tällaisesta toimittajan oman maailmankuvan kannalta katsottuna luotettavasta klikkstä, koska 'ei voi antaa sijaa rasismille ja populismille'.

[mikkoellila]

Vastaavanlainen tapaus maahanmuuton ja monikulttuurisuuden "asiantuntija" Veronika Honkasalo.

Ks. esim.

Mielikuvat pakolaisvyörystä ohjaavat maahanmuuttomielipiteitä
28.5.2010 11.40

SAIJA RÄSÄNEN

LÄHES KAKSI kolmasosaa eli  63 prosenttia suomalaisista vastustaa ajatusta, että Suomea kehitettäisiin ulkomaalaisia houkuttelevammaksi maaksi, selviää Yle Uutisten tänään perjantaina julkaistusta kyselystä.

Perussuomalaisten äänestäjistä 82 prosenttia katsoo, ettei Suomea tulisi kehittää ulkomaalaismyönteisemmäksi, kun vihreiden äänestäjistä 65 prosenttia kannattaa täysin tai osittain Suomen kehittämistä ulkomaalaisille houkuttelevammaksi.

Rasismia tutkineen Veronika Honkasalon mukaan jyrkentyneet mielipiteet selittyvät viimeaikaisella julkisella maahanmuuttokeskustelulla. Mielipiteitä ohjaa esimerkiksi romanialaiskerjäläisten saama negatiivinen julkisuus.

"Nyt on vallalla sellainen kuva, että Suomeen hyökyy maahanmuuttajia ihan virtanaan, ja keskustelua leimaa uhkakuvien lietsonta", Honkasalo sanoo.

Honkasalo pitää maahanmuuttokeskustelua yksipuolisena. Tutkimuksissa keskitytään hänen mukaansa vain maahan tuloon ja turvapaikan hakijoihin, ei Suomessa jo asuviin ulkomaalaisiin ja heidän kotoutumiseensa.

Honkasalo ei pidä yllättävänä sitä, että perussuomalaisten jälkeen Suomen kehittelemistä houkuttelevammaksi vastustavat eniten keskustan ja sosiaalidemokraattien kannattajat.

"Tulos linkittyy hyvin demareiden viimeisimpiin ulostuloihin, joissa vaaditaan työperäisen maahanmuuton hillintää", Honkasalo sanoo.

Taloustutkimuksen Yle Uutisille tekemään kyselyyn osallistui 2399 vastaajaa.

Tommi O. Pälve:

Veronika Honkasalo vei sinun rahasi
21.11.2017 10:30 Tommi O. Pälve



Veronika Honkasalo tuli tutuksi uutisista, joissa kerrottiin hänen kilahtaneen uimahallissa.
Romanit olivat pesseet uimahallissa ilman lupaa pyykkejään ja heille oli tullut työntekijät sanomaan asiasta, että uimahallissa ei saa pestä pyykkejä. Romanit väittivät lopettavansa pyykkien pesemisen, mutta kun työntekijät olivat tulleet takaisin paikalle, romanit olivat yhä pesemässä pyykkejään. Tästä hyvästä työntekijät käskivät romaneita poistumaan uimahallista. Paikalla ollut Veronika Honkasalo sai sätkyn ja veti asiasta kohtauksen. "RASISMIA, RASISMIA!" Hän kiljui sylki lentäen. Romanit koitti selittää, että "no tuota.. Me kyllä toistuvasti rikottiin uimahallin sääntöjä, että niin.. Me kyllä ymmärretään, miksi meille näytetään ovea."
"TE OLETTE UHREJA TÄSSÄ!" Veronika rääkyi silmät kiiluen päässä. Veronika otti puhelimen ja soitti poliisit paikalle. "TEEN TÄSTÄ ILMOITUKSEN POLIISILLE, PAIKALLISLEHTEEN, SEKÄ FACEBOOKKIIN," Veronika lupasi.
Uimahallin työntekijät koittivat selittää, että uimahallista poistaminen ei johtunut henkilöiden etnisestä taustasta, vaan heidän käytöksestään, mutta Veronika oli jo ehtinyt vajota psykoosiin, eikä hänelle enää voinut puhua järkeä.



Nyt tämä samainen Veronika Honkasalo on saanut Helsingin valtuustossa läpi aloitteensa, joka mahdollistaa sen, että kuka vain joka Suomeen saapuu ilman papereita Ruotsin kautta, on oikeutettu toimeentulotukeen, mielenterveyspalveluihin, hammaslääkäripalveluihin ja muihin palveluihin. Enää ei tarvitse siis edes hakea turvapaikkaa, vaan millään humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvillä päätöselimillä, byrokratialla tai säännöillä ei ole enää mitään merkitystä, joten ilmainen raha ja ilmainen asuminen kuuluu nykyään kelle tahansa, joka sitä kehtaa Suomesta tulla pyytämään. Paperiton on laittomasti maassa oleskeleva, joten hän ei voi laillisesti tehdä täällä töitä, eikä opiskella, joten kaikki raha, mitä paperittomaan laitetaan, ei tule ikinä takaisin. Kyseessä ei ole sijoitus, vaan konkreettisesti rahan polttamisesta, kun rahaa poltetaan henkilöihin, jotka pitäisi saada poistettua maasta.


Tätä Veronika Honkasalon läpiajamaa uutta järjestelmää aiotaan myös mainostaa internetissä useilla eri kielillä, kuten somaliaksi, romaniaksi, bulgariaksi ja arabiaksi, jotta mahdollisimman usea ihminen tulisi ja käyttäisi tätä järjestelmää hyväkseen. On sanomattakin selvää, että tämä järjestelmä tulee olemaan hemmetin kallis, kun Ruotsin kautta alkaa tulemaan tuhansittain (pahimmissa skenaarioissa miljoonittain) ihmisiä ilmaisen leivän äärelle. Mitään muuta ei tarvitse tehdä, kuin heittää henkilöpaperit kaivoon, niin on ilmaiseksi eläminen tarjottu.



Ja koska tämä järjestelmä on aivan tolkuttoman kallis, ette joudu ihmettelemään, että tulevaisuudessa on pakko leikata sitten oman kansan palveluista ja tuista, sekä mahdollisesti nostettava veroja. Eli jos olet duunari, jonka verotus nousee, tai opiskelija, eläkeläinen tai työtön, jonka tuista leikataan, ja ihmettelet minne kuukausituloistasi katosi rahaa, niin ainoa matemaattisesti validi vastaus tähän on:
Veronika Honkasalo vei sinun rahasi.

Facebookista:

Heikki Porkka

Käsittääkseni Laura Honkasalo on Veronikan sisko. Laura julkaisi vuonna 2001 kirjan "Sinun lapsesi eivät ole sinun". Kirja kertoo taistolaisperheen menosta 70-luvulla. Kirja perustunee hyvin pitkälle Honkasalon perheen elämään taistolaisbuumin pyörteissä.
Veronika Honkasalon kasvuympäristö on tämän perusteella ollut rajat ylittävän (=poistavan) solidaarisuuden eli internationalismin leimaama.

Taistolaispiireissä kaikki mahdolliset yhteiskunnalliset ongelmat ladottiin porvarin niskaan. He pyrkivät hylkäämään kaiken, joka vähänkin viittasi porvaristoon.
Tapakasvatusta vihattiin eli mitä porsaampi sitä parempi; ylioppilaslakki oli osoitus eriarvoisuudesta; porvari ei anna työtä vaan riistää työläistä; Suomen tulisi olla osa kommunistista internationaalia eli rajat nurin ja valta Moskovaan jne.
Yhtenä merkittävänä teemana oli ajatus siitä, että kaikki, jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä, ovat pettureita.

Tällaista kasvuympäristöä vasten voi ymmärtää Veronikan kauhun ja pelon, jos hän on saanut negatiivisia kommentteja tai viestejä. Hänen asenteensa ovat tuollaisen viitekehyksen perusteella ymmärrettävissä, mutta eivät missään nimessä hyväksyttävissä.
Hän kuuluu ryhmään ihmisiä, joille vihaa edustaa jo se, että ilmaisee erimielisyytensä. Hän kuuluu nähtävästi myös sellaisen ajattelun piiriin, jossa vihaa ei hyväksytä normaaliksi tunteeksi.
Tunsin pari vuosikymmentä sitten valtavasti taistolaisia ja omasta mielestäni he olivat juuri niitä, joiden sisällä oli valtava määrä patoutunutta vihaa. Tämän sisäisen tunteensa he käänsivät (=projisoivat) poliittisiin vastustajiinsa syyttelemällä heitä milloin mistäkin.
Heille neuvostoarmeija oli rauhan armeija eikä Neuvostoliitto ollut millään muotoa imperialistinen valtio. Ainoastaan USA oli se, joka toteutti imperialistista politiikkaa.

Suomalainen poliittinen järjestelmä ei puhdistanut pöytää 90-luvun alussa, kuten olisi pitänyt kaikkien muiden N-liiton naapureiden ja satelliittien tavoin tehdä. Tästä suuresta poliittisesta virheestä johtuen jopa suomalaiset keskustaoikeistolaisiksi itseään kutsuvat puolueet toteuttavat itse asiassa samaa joukkopsykoottista politiikkaa, jonka vyöry alkoi voimakkaalla taistolaisbuumilla.

Veronikan ajatusmalli kumpuaa tästä monitahoisesta perimästä.

Jokaisen ihmisen tausta ja kasvuympäristö muokkaa hänen ajatuksiaan. Moni entinen äärivasuri toimii edelleen mediassa toteuttamassa kesken jäänyttä vallankumousta.
Valitettavasti historiaton sukupolvi ei nykyisin näe metsää puilta eikä ymmärrä, että EU on ryhtynyt toteuttamaan juuri sitä kehitystä, jota äärivasemmisto aikanaan toivoi. Porvarit ovat tällä hetkellä vanhan vasemmiston asialla. Veronikakin toteuttaa joko alitajuisesti tai tietoisesti sitä ajatussuuntaa, jonka hän on sisäistänyt jo hyvin nuorella iällä.

Kodin kasvatuksella, medialla ja peruskoululla on massiivisen suuri merkitys siihen, kuinka yhteiskunta tulee kehittymään. Tällä hetkellä media ja koululaitos ovat pääosin vihervasemmistolaisen suuntauksen hallussa. Vanhat taistolaiset levittäytyivät aatteensa kera kahteen leiriin, Vasemmistoliittoon ja Vihreisiin. Kumpikin kieltää kategorisesti kannattavansa sosialismia tai kommunismia. Kuitenkin kannattaa muistaa, että mm. Anni Sinnemäen vaihtoehtoiset puolueet ennen lopullista valintaa olivat SKP ja Vihreät.

Tämä kommentti pääsi hieman venähtämään, mutta ehkä sen perusteella voi hieman käsittää sitä ajatus – ja arvomaailmaa, miksi niin moni hyysäri toimii kuten toimii. Veronika kuuluu ns. hyysärien viiteryhmään.

Ohjelman toimittajien tuttavuuksilla saattaa myös olla jotain tekemistä Veronikan valinnan kohdalla. Toimittajillakin on taustansa ja vanhat poliittiset kytköksensä, mutta niiden puiminen ei ole relevanttia tässä kohdassa.