Oletteko koskaan kuulleet YA-kirjallisuudesta?

[dothefake]

Pertsa ja Kilu. Tulenlöytäjät. Ym.

[Tulituki]

Onhan näitä valtavasti, junnuna uli luettua puoli kirjastoa. Kotimaisista suosittelen esimerkiksi Jukka Parkkista aivan loistavana nuortenkirjailijana.

Parkkiselta tuli mieleen hauska lause, kun kolmipyöräiseltä pudonnut karhu...

meni niin pyörälle päästään
ettei tiennyt,
miten pyörälle päästään

[guest14935]

Pertsa ja Kilu

Taitaa olla lastenkirjallisuutta, nuoret on niitä vähäsen vanhempia.
Jerry Cottonit taitaa olla nuortenkirjallisuutta, kait se lasketaan kun joutu kirjottaan kokonaan itse se suomentaja joka ei osannut saksaa?

[Emo]

Paremminkin pitäisi puhua YA-kulttuurista.  Samalla tavallahan kaikenlaiset vähemmistöt ovat valtaamassa televiosarjat, elokuvat ja mainokset.  Vastenmielisin esimerkki on televisiossa pyörivä Salatut Elämät, jossa kaikenlaiset vähemmistöt on nostettu pinnalle, ja normaalius esitetään tylsänä ja vanhanaikaisena.

Tänään näytti olevan Salkkareissa osan nimen mukaan aiheena sooloseksi eli onanointi eli masturbointi eli runkkaus eli omakiva eli itsetyydytys.
75v tätini miehensä kanssa on seurannut ko. sarjaa aina, joten minua nauratti ja naurattaa, kun sieluni silmin näen heidät olohuoneessaan seuraamassa salattujen elimien sooloseksijaksoa 
Luulisi nolottavan, mutta sisukkaasti vaan jatkavat roskasarjan katsomista.

[no future]

Siis nuoriso ei halua diggailla samoista asioista kuin omat vanhempansa - saati sitten joskus antiikkisella 1940-50-luvulla syntyneet isovanhempansa - ja täällä sitä kovin ihmetellään sekä paheksutaan?

Sehän on vain hyvä että nuoret ylipäätään lukevat, ainakin osa heistä. Nuoret myös yleensä haluavat itseään ja omaa elämäänsä koskettavia tarinoita. Eikä kirjallisuus muutenkaan ole, kuten muutkaan taiteenlajit, mikään paikalleen jämähtänyt tai aikaa sitten täydellisyyden saavuttanut kulttuurin muoto, vaan sitä tuotetaan ja se saa koko ajan uusia muotoja sekä teemoja. Osa jää aikansa ilmiöiksi ja kertakäyttökulttuuriksi, osasta kasvaa vuosikymmenien ja satojen vaihtumista kestäviä klassikoita. Itse olen
aikanaan lukenut esimerkiksi Enid Blytonin kirjoja 30 vuotta niiden ensisuomennosten jälkeen, ja sitä ajatellen on käsittämätöntä että Harry Potteritkin on ollut jo 20 vuotta ilmiö.

[Tavan]

Arvostetussa nykykirjallisuudessa (ja taiteessa ylipäätään) ihmiset opetetaan ihailemaan rumuutta ja rakastamaan pahuutta.

Esimerkiksi raiskaamista fetisisioidaan ja seksiin suhtaudutaan kepeästi, nihilistististä maailmanjärjestystä ja voimanpalvontaa romantisoidaan, naiset esitetään miesmäisinä, kostamisesta tehdään hyve, ylpeydestä ihailtavaa ja samalla jalot ihmiset esitetään lapsellisina reppanoina...

Ihmisiä johdatetaan eksyksiin ja maksimaalisen kauas kaidasta tiestä. Sodomaan.

[Skeptikko]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viisikko

Ilmankos tämä elämä meni näin, brittivaikutteitakin tuli heti pilttinä. Tosi kilttiä kamaa nykymittapuulla ja hyvin englantilaisia vanhaan tyyliin.
Noi oli 70-80 luvun taitteessa se hitti.

Nykyään tietenkin nämä Enid Blytonin tuotokset on tuomittu rasistisiksi. Sisällön puolesta luokittelisin ne ainakin muistikuvieni perusteella kuitenkin pikemmin lastenkirjoiksi kuin miksikään nuorten aikuisten kirjoiksi ellei ole kovin lapsellinen aikuinen:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Enid_Blyton

1950-luvulla kirjoitetut kirjat kuvastavat selvästi ajan henkeä, brittiläistä luokkajärjestelmää ja perinteisiä sukupuolirooleja. Kun Englanti muuttui 1960–1970-luvulla yhä monikulttuurillisemmaksi yhteiskunnaksi, useat kirjastot poistivat hyllyistään Blytonin teoksia pitäen niitä sanavarastoltaan heikkoina, rasistisina, seksistisinä ja snobistisina. Blytonin kirjojen "poliittinen epäkorrektisuus" ei kuitenkaan ole vähentänyt niiden valtavaa suosiota koko maailman lapsilukijoiden keskuudessa, vaikka niiden ilmestymisestä on kulunut jo yli viisikymmentä vuotta.

Itse varsin kaikkiruokaisena luin noiden lisäksi aivan laidasta laitaan, kuten Neiti Etsivät, Rikoksen ja rangaistuksen,  Alastalon salissa ja paljon muutakin kaikkea.

[Supernuiva]

Enid Blyton on nykyaikana pian kauttaaltaan pannassa, koska "rasismi". Kuulin, että lapsia jopa epäsuorasti kielletään lukemasta Blytonin kirjoja. Ainakin yksi opettaja on tässä maassa jo ilmoittanut, että peruskoulun alakoulun kirjaesitelmää ei saa tehdä Blytonin kirjasta. Kielto oli täysin ehdoton.

[Paju]

Siis nuoriso ei halua diggailla samoista asioista kuin omat vanhempansa - saati sitten joskus antiikkisella 1940-50-luvulla syntyneet isovanhempansa - ja täällä sitä kovin ihmetellään sekä paheksutaan?

Sehän on vain hyvä että nuoret ylipäätään lukevat, ainakin osa heistä. Nuoret myös yleensä haluavat itseään ja omaa elämäänsä koskettavia tarinoita. Eikä kirjallisuus muutenkaan ole, kuten muutkaan taiteenlajit, mikään paikalleen jämähtänyt tai aikaa sitten täydellisyyden saavuttanut kulttuurin muoto, vaan sitä tuotetaan ja se saa koko ajan uusia muotoja sekä teemoja. Osa jää aikansa ilmiöiksi ja kertakäyttökulttuuriksi, osasta kasvaa vuosikymmenien ja satojen vaihtumista kestäviä klassikoita. Itse olen
aikanaan lukenut esimerkiksi Enid Blytonin kirjoja 30 vuotta niiden ensisuomennosten jälkeen, ja sitä ajatellen on käsittämätöntä että Harry Potteritkin on ollut jo 20 vuotta ilmiö.

Omat nuoruuden suosikkikirjani löytyivät juurikin vanhempieni arkistosta. Ei hyvä kirjallisuus katso kirjoittamisvuotta. Päinvastoin koin maailmankuvaa avartavaksi päästä vanhojen nuortenkirjojen myötä kurkistamaan menneiden vuosikymmenten maailmaan. Jos kuulostaa tylsältä, ihan yhtä pitkästyttävää voi olla pakonomainen tai päälleliimattu nykytrendien mukaisten "vaikeiden teemojen" kuten seksuaalisen suuntautumisen tai rodullistamiskysymysten käsittely.

Mainio huomio tuo Harry Potter -sarjan ikä.  Se on uudempi esimerkki kirjasta, jota ensin lukivat vanhemmat nuoruudessaan ja nyt heidän lapsensa. Ylempänä ketjussa mainitsemassani Nuorten toivekirjasto muuten sisältää myös klassikoita Mark Twainista Jules Verneen, joita luetaan sukupolvesta toiseen.

Vaikea kysymys on nuortenkirjallisuuden kohderyhmä. Tuossa Ylen jutussa mainitaan 13-18 -vuotiaat. Ikähaarukka on sellainen, että nuorimmat ovat vielä lapsia ja vanhimmat alkavat jo itsenäistyä ja muuttaa kotoa.

[Vesa Heimo]

Arvostetussa nykykirjallisuudessa (ja taiteessa ylipäätään) ihmiset opetetaan ihailemaan rumuutta ja rakastamaan pahuutta.

Esimerkiksi raiskaamista fetisisioidaan ja seksiin suhtaudutaan kepeästi, nihilistististä maailmanjärjestystä ja voimanpalvontaa romantisoidaan, naiset esitetään miesmäisinä, kostamisesta tehdään hyve, ylpeydestä ihailtavaa ja samalla jalot ihmiset esitetään lapsellisina reppanoina...

Ihmisiä johdatetaan eksyksiin ja maksimaalisen kauas kaidasta tiestä. Sodomaan.

Odysseia ois kannattanyt varmaan jättää lukematta jos noi asiat häiritsee.

Sellaista kun "nykytaiteen" erillistä rappiota ei ole. Kaikki taide, viihde, jne. kautta vuosituhansien on ilmentänyt myös elämän rumia puolia. Mutta jos sitä katsoo vain kapealla skoopilla niin sitä ei välttämättä huomaa.

[Huolestunut Kansalainen]

Kyseinen termi on ollut käytössä jo kauan, eikä ole mitenkään poliittinen. Se vastaa suomalaista 'nuorten kirjallisuutta'. Tässä(kään) ei siis ole kyseessä kulttuurimarxilainen salaliitto.

Milloin itse kuulit siitä?

Vuosia sitten, 2000-luvun puolella. Termi itsessään on sitäkin vanhempi.

[Vaniljaihminen]

Paremminkin pitäisi puhua YA-kulttuurista.  Samalla tavallahan kaikenlaiset vähemmistöt ovat valtaamassa televiosarjat, elokuvat ja mainokset.  Vastenmielisin esimerkki on televisiossa pyörivä Salatut Elämät, jossa kaikenlaiset vähemmistöt on nostettu pinnalle, ja normaalius esitetään tylsänä ja vanhanaikaisena.

Tänään näytti olevan Salkkareissa osan nimen mukaan aiheena sooloseksi eli onanointi eli masturbointi eli runkkaus eli omakiva eli itsetyydytys.
75v tätini miehensä kanssa on seurannut ko. sarjaa aina, joten minua nauratti ja naurattaa, kun sieluni silmin näen heidät olohuoneessaan seuraamassa salattujen elimien sooloseksijaksoa 
Luulisi nolottavan, mutta sisukkaasti vaan jatkavat roskasarjan katsomista.

Salkkarit ovat jotakuinkin ainoa asia maailmankaikkeudessa, joka minua ei kiinnosta pätkääkään. Mieluummin vaikka resitoin koraania kuin katson sitä feikkiä hysteerisenä älämölöttämistä sekuntiakaan.

Siis nuoriso ei halua diggailla samoista asioista kuin omat vanhempansa - saati sitten joskus antiikkisella 1940-50-luvulla syntyneet isovanhempansa - ja täällä sitä kovin ihmetellään sekä paheksutaan?

Sehän on vain hyvä että nuoret ylipäätään lukevat, ainakin osa heistä. Nuoret myös yleensä haluavat itseään ja omaa elämäänsä koskettavia tarinoita. Eikä kirjallisuus muutenkaan ole, kuten muutkaan taiteenlajit, mikään paikalleen jämähtänyt tai aikaa sitten täydellisyyden saavuttanut kulttuurin muoto, vaan sitä tuotetaan ja se saa koko ajan uusia muotoja sekä teemoja. Osa jää aikansa ilmiöiksi ja kertakäyttökulttuuriksi, osasta kasvaa vuosikymmenien ja satojen vaihtumista kestäviä klassikoita. Itse olen
aikanaan lukenut esimerkiksi Enid Blytonin kirjoja 30 vuotta niiden ensisuomennosten jälkeen, ja sitä ajatellen on käsittämätöntä että Harry Potteritkin on ollut jo 20 vuotta ilmiö.

Tämäkin aika on joskus "antiikkinen" ja tulevaisuudessa kyllä päätetään mitä menneiltä vuosikymmeniltä luetaan ja luulen Waltarin ja Sillanpään nimien silloinkin sanovan enemmän kuin joku Juha Itkonen. Se taas mikä tältä ajalta nostetaan silloin esille, voi olla jokin aivan yllättävä nimi. Harry Potter sijoittunee jonnekin Tarzanin kanssa samoihin hyllyihin.

Arvostetussa nykykirjallisuudessa (ja taiteessa ylipäätään) ihmiset opetetaan ihailemaan rumuutta ja rakastamaan pahuutta.

Esimerkiksi raiskaamista fetisisioidaan ja seksiin suhtaudutaan kepeästi, nihilistististä maailmanjärjestystä ja voimanpalvontaa romantisoidaan, naiset esitetään miesmäisinä, kostamisesta tehdään hyve, ylpeydestä ihailtavaa ja samalla jalot ihmiset esitetään lapsellisina reppanoina...

Ihmisiä johdatetaan eksyksiin ja maksimaalisen kauas kaidasta tiestä. Sodomaan.

Odysseia ois kannattanyt varmaan jättää lukematta jos noi asiat häiritsee.

Sellaista kun "nykytaiteen" erillistä rappiota ei ole. Kaikki taide, viihde, jne. kautta vuosituhansien on ilmentänyt myös elämän rumia puolia. Mutta jos sitä katsoo vain kapealla skoopilla niin sitä ei välttämättä huomaa.

Ilias on huomattavasti parempi teos kuin Odysseia. Ja eri syistä.

Vaikka rappion suhteellisuus onkin ehkä totta, ne klassikot saattavat jäädä puuttumaan ja tulevaisuudessa ihmetellään mitä irvokkuuksia sitä onkaan palkittu aikoinaan. Historia palkitsee oikeassa olleet, mutta harmillisesti usein vasta kun nämä ovat kuolleet (tai tapettu).

[O. M. Hietamaa]

Salkkarit ovat jotakuinkin ainoa asia maailmankaikkeudessa, joka minua ei kiinnosta pätkääkään.

Sana salkkari (ruotsiksi saltkar) tarkoittaa suola-astiaa, erityisesti puusta tai tuohesta ja myöhempinä aikoina myös posliinista valmistettua, seinään kiinnitettävää mallia. Sana on tavallisin Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun murteissa, ja se esiintyi jo Gananderin sanakirjassa 1780-luvulla, joten salkkarit ovat paljon vanhempaa kansanperinnettä kuin nykyään yleisesti ajatellaan, ja ansaitsevat ainakin hintin verran kiinnostusta.

[Vaniljaihminen]

Salkkarit ovat jotakuinkin ainoa asia maailmankaikkeudessa, joka minua ei kiinnosta pätkääkään.

Sana salkkari (ruotsiksi saltkar) tarkoittaa suola-astiaa, erityisesti puusta tai tuohesta ja myöhempinä aikoina myös posliinista valmistettua, seinään kiinnitettävää mallia. Sana on tavallisin Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun murteissa, ja se esiintyi jo Gananderin sanakirjassa 1780-luvulla, joten salkkarit ovat paljon vanhempaa kansanperinnettä kuin nykyään yleisesti ajatellaan, ja ansaitsevat ainakin hintin verran kiinnostusta.

No tuon kohdalla teen poikkeuksen, toki minä nyt suolasalkkareista olen aina ollut kiinnostunut.

[Emo]

Siis nuoriso ei halua diggailla samoista asioista kuin omat vanhempansa - saati sitten joskus antiikkisella 1940-50-luvulla syntyneet isovanhempansa - ja täällä sitä kovin ihmetellään sekä paheksutaan?

...

heh heh ... kommunismi ei ole mitään uutta diggailtavaa, kunpa keksisivätkin jotain omaa mutta nyt justiinsa niiden 1940-1950-luvulla syntyneiden isovanhempiensa "uusia" aatteita YA-kirjallisuuden esittelemänä diggailevat.

[Pentecost]

Siis nuoriso ei halua diggailla samoista asioista kuin omat vanhempansa - saati sitten joskus antiikkisella 1940-50-luvulla syntyneet isovanhempansa - ja täällä sitä kovin ihmetellään sekä paheksutaan?

Jaah? Ennen puhuttiin klassikoista ja ainakin itselleni ne edustavat kirjallisuutta. Saattaa olla, että kohdeyleisönä ajateltiin nuoria, mutta aika usein hyvä kirjallisuus lajista riippumatta vetoaa myös aikuisiin lukijoihin ja monia kirjoja lukee aivan eri tavalla aikuisena kuin nuorena. Ne eri tasot, kun edellyttävät tietynlaista kypsyyttä.

Joskus kesäisin palaan vanhoihin klassikkoihin tai ahmin pari vanhaa nuortenkirjaa ja hihittelen viskilasi kädessä nauttien kesän lämmöstä ja kärpäsistä...tai no niistä lentävistä kammotuksista nyt ei niin väliä...

On omituinen ajatus - vaikka aikalailla enemmän läsnä kuin edellisten sukupolvien aikaan - että nyt vasta oltaisiin keksimässä sitä ainutlaatuista kirjallisuutta, mitä ei koskaan ennen oltaisi pystytty keksimään.

Nykysukupolvi ja yhteiskunta kokonaisuutena kun lukee huomattavasti vähemmän kuin ns. ennenvanhaan ja siitä johtuen tekstin eri merkitysten ja tasojen ymmärtämisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Puhumattakaan, ettei haluta ymmärtää ajankuvaa vaan halutaan sensuroida.

Puhuttaessa muuten samaistumisesta, niin minulle ei tuottanut vaikeuksia "samaistua" milloin Tarzaniin tai keski-ikäisen miehen ajatuksiin kunhan kirja vain oli hyvä. Nykyään kai lähin samaistuminen on kun pelataan jotain listi-ne-kaikki -tietokonepeliä...

[no future]

Klassikothan eivät katoa mihinkään, kuten itsekin mainitsin, mutta niiden määrä, tai ainakin tunnettuus, vähenee mitä kauemmas historiaan mennään. Nykyaika tuottaa niin omat klassikkonsa kuin sukupolvikokemuksensakin, mutta on mahdotonta nähdä tässä ja nyt mitä tulevat polvet meidän ajastamme pitävät merkittävänä.

[Tabula Rasa]

Klassikothan eivät katoa mihinkään, kuten itsekin mainitsin, mutta niiden määrä, tai ainakin tunnettuus, vähenee mitä kauemmas historiaan mennään. Nykyaika tuottaa niin omat klassikkonsa kuin sukupolvikokemuksensakin, mutta on mahdotonta nähdä tässä ja nyt mitä tulevat polvet meidän ajastamme pitävät merkittävänä.

Njaah. Semmoiset kuin raamattu, maailman luetuin kirja, sun tsun sodankäynnin taito ja seitsemän sotaklassikkoa, mongolien salattu historia, ja ylipäätään käsitteleille nimet antavat kuten nyt vaikka inferno-kiirastuli-taivas-trilogia pitävät puolensa nykyajan kirjoja vastaan miten päin vain. Joten en nyt oikein tiedä mistä puhut. Sen sijaan vuosisadan päästä kukaan tuskin lukee transu-ulinaa jonkun nobodyn kirjoista ellei kyseessä ole historiantutkija. machiavelli, kafka, marx yms käsitteille nimet antavat kirjat tulevat elämään vielä kauan senkin jälkeen kuin luummekin ovat pelkkää tuhkaa.