Kaunokirjoitus ja käsin kirjoitettu allekirjoitus ovat tulossa tiensä päähän

[Skeptikko]

Noita sotapäiväkirjojen tekstejä tulkitessa on tullut havaittua ettei >70-luvulla syntyneet hanskaa tuota kirjoitusta ollenkaan keskusteltuani tutkijan kanssa.

Onko jossain esimerkkejä tuollaisesta kirjoituksesta, että pääsisi testaamaan omia lukutaitoja sen suhteen?

PS, täällä on muuten esimerkiksi jotain saksalaisia vanhoja kaunokirjoitustekstejä, joista osa on yli sadan vuoden takaa. Osa on ainakin minulle näistä varsin helppolukuisia, osassa taas minulla on vaikeuksia lukea niitä mutta uskoisin ymmärtäväni näitä vaikealukuisimpiakin versioita, jos teksti olisi suomeksi jolloin olisi helpompi epävarmojen kirjainten kohdalla päätellä oikea tulkinta:

https://pxhere.com/fi/photo/632204

[Sibis]

Ei mene kauaakaan kun allekirjoitus tehdään pukkaamalla peukku musteeseen ja sen jälkeen dokumenttiin.

Soon siinä.

[Skeptikko]

Olen näihin ketjuihin aina käynyt sanomassa oman mielipiteeni kehityksestä: Menneisyyden välineet kuuluvat menneisyyteen ja Suomen koululaitos kokonaisuudessaan elää menneisyydessä. Kaikesta kynä ja paperi touhusta pitäisi päästä eroon; olisi pitänyt päästä jo yli kymmenen vuotta sitten. Tietokoneet ovat yhä Suomen kouluissa erikoisuuksia, ja tabletit ovat tulleet toisiksi erikoisuuksiksi, mutta todellisuudessa tietokoneet ja tabletit ovat tätä päivää. Kouluissa joka tunti on käytännössä historian tunti.

Kynällä, paperilla, tietokoneella ja tabletilla on kullakin omat vahvuutensa ja myös omat heikkoutensa. Minusta olisi aika hullu ajatus yrittää väkisin päästä kaikesta paperista ja kynistä eroon, kun joissain tilanteissa ne ovat kuitenkin ylivoimasesti paras ratkaisu edelleen.

Esimerkiksi kaavojen pyörittelyssä kynä ja paperi ovat kätevin ratkaisu, koska niillä pystyy tekemään helposti ja nopeasti haluamansa merkinnät, ilman että joutuu hakkaamaan päätään työkaluun ja sen rajoitteisiin saadakseen aikaan haluamansa. Mahdollinen puhtaaksikirjoittaminen toki kannattaa tehdä tietokoneella ja samoin joskus joidenkin välivaiheiden pyörittelykin voi olla järkevää tietokoneella.

Paperi ja kynä ovat myös käteviä tapoja merkitä vaikkapa laatikon sisältö laatikon kylkeen kirjoittamalla. Hankalahan tällaista olisi tehdä yksinomaan tietokoneella mitenkään järkevästi. Toki tietokoneella voi puolestaan kirjoittaa ja tarratulostimella sitten tulostaa tarran laatikkoon ja pyrkiä ylläpitämään tietokantaa laatikkojen sisällöstä ja laatikkojen sijainnista.

Minulla on ainakin satoja sähköisessä muodossa olevia kirjoja hankittuna - eli enemmän kuin paperikirjoja. Mieluummin kuitenkin usein luen paperikirjasta kuin sähköisestä kirjasta mm. nopeamman sivukääntelyn takia, paremman luettavuuden yms takia. Toisaalta sähköiset kirjat saa välittömästi itselleen, ne eivät vie fyysistä tilaa, eivät paina, niistä voi hakea tekstiä, niitä voi paremmin lainata ystäville jne.

Usein paperi ja kynä on myös erittäin hyvä vaihtoehto, jos pitää pyrkiä suojautumaan verkkohyökkäysten varalta. Kännyköiden ja tietokoneiden tietoturva, etenkin verkkoon liitettyjen, on sen verran heikoissa kantimisissa, että paperi ja kynä voi olla monessa tapauksessa niiden takia varsin järkevä vaihtoehto salaisuuksien suojelemiseksi verkkohyökkäyksiltä. Fyysisiltä hyökkäyksiltä taas voi suojata paremmin se, että tietokoneilla on paljon helpompaa käyttää kunnon salausta kuin paperia käyttämällä, joskin tietokoneiden tietoturvaongelmat ovat riski.

Tabletit voivat olla materiaalin lukemiseen joissain tilanteissa miellyttävämpiä keveytensä takia kuin tietokoneet. Toisaalta niiden pitäminen hyvässä asennossa on usein ongelma. Kirjoittaminen tietenkin onnistuu näppäimistön kautta paljon paremmin kuin jollain kosketusnäytöltä. Joissain koulujen aineissa tietotekniikasta voi olla apua opetuksen tehostamisesta, mutta tämä ei ole mikään automaattinen seuraus tietotekniikasta, vaan riippuu mm. aineesta ja millaista opetusmateriaalia on käytöstä. Tutkimuksissa on havaittu oppimistuloksissa tapahtuneen myös heikkenemistä tietotekniikan käyttöönoton myötä.

[Micke90]

@Micke90

Mickelle vielä, että oma lapseni osaa lukea kaunoa, vaikka hän on vielä peruskoulussa eli on 2000-luvun lapsia. En tiedä miten se häneltä onnistuu, mutta hän osaa lukea eri ihmisten erilaisia käsialoja. Jotenkin luontaisesti se vaan häneltä sujuu, olen ihan testannut kun laitoin lukemaan isäni lapsuuskodin vieraskirjaa, jossa siis on sellaisten ihmisten kirjoituksia, ketkä elävät sillä kirjoitushetkellä sota-aikaa.
Teksti on siis todella erilaista, kuin mihin itsekään olen tottunut, saati kukaan tämän vuosituhannen lapsi. Lapsi lukee silti tekstiä sujuvasti.

Itse yritin tässä taannoin lukea vanhoja neuvolapapereitani vuosilta 90-96 ja varsinkin kaunolla kirjoitettuja harakanvarpaita oli vaikea lukea.

[guest8096]

^ Juippi, mitä sinä hoet asioista joita et ymmärrä? Keskity niihin, joita ymmärrät.

[Micke90]

@Micke90

Osannut Micke tämän lukea?

[Jaakko Sivonen]

Luin taannoin, että nykynuoriso (johon sinä tosin et enää kuulu ikäsi puolesta mutta muuten vissiin kyllä) ei osaa lukea käsialakirjoitusta.

En tiedä ketään ikäistäni, joka osaisi lukea saati kirjoittaa kaunoa.

Olen kaksi vuotta sinua vanhempi. Meille sitä opetettiin yhä ala-asteella.

[Micke90]

Olen kaksi vuotta sinua vanhempi. Meille sitä opetettiin yhä ala-asteella.

2. luokalla. Sen jälkeen ei.

[Chrattac]

Luin taannoin, että nykynuoriso (johon sinä tosin et enää kuulu ikäsi puolesta mutta muuten vissiin kyllä) ei osaa lukea käsialakirjoitusta.

En tiedä ketään ikäistäni, joka osaisi lukea saati kirjoittaa kaunoa.

Olen ikäisesi (synt. 04/90) osaan lukea ja kirjoittaa kaunoa. Sitä opetettiin ala-asteelta asti ainakin Tampereen kouluissa.

Itse kirjoitan mieluummin omalla käsialallani joka on selkeää lähinnä tikkukirjain- kauno hybridiä, mutta jos pitäisi jotain kirjoittaa kaunolla onnistuisi sekin.

Latinalainen kaunokirjoitus virläpä on pääosin selkeää verrattuna esimerkiksi kyrillisiin koska kirjaimet ovat samoja. Kyrillisessä kaunossa jotkut kirjaimet poikkeavat huomatravasti ns. konekirjoitetuista.

[Skeptikko]

Nykyään käytän yleensä mieluummin täytekynää kirjoittamiseen, koska sillä kirjoittaminen tuntuu yksinkertaisesti niin paljon mukavammalta ja kuulakärkikynää pidän vain varalta, jos kynä on kuivahtanut/muste loppu - eikä varapatruunaa ole mukana.

Onko kellään muuten kokemusta sulkakynillä kirjoittamisesta? Onko sellaisesta mihinkään muuhun kuin suunnilleen nimikirjoituksen kirjoittamisen? Jotenkin herää epäilys, että joutuuko kynää dippaamaan turhan usein musteessa tai tuleeko jäljestä helposti laadultaan epätasaista. Lisäksi sulkakynät vaikuttavat selvästi kalliimmilta kuin halvemmat täytekynät, joten ei niin helpolla viitsi tehdä heräteostosta.

Jos sulkakynäkin on kokeilemisen arvoinen, niin voisi ehkä harkita sellaistakin. Mitäköhän tykkäisivät töissäkin, kun menisinkin kokokeukseen seuraavan kerran sulkakynän ja mustepullon kanssa...

[guest15036]

Olen kaksi vuotta sinua vanhempi. Meille sitä opetettiin yhä ala-asteella.

2. luokalla. Sen jälkeen ei.

Meilläkin sitä opetettiin ainoastaan siinä ala-asteen alkupuolella ja silloinkin sitä oli melko vähän loppujen lopuksi. Syntynyt 96.

[K.L.O]

Meidän -01-vauva kirjoitti kaunoa ala-asteen.
Nykyäänhän on jo pitkään ainakin postissa ja DHL-paketeissa joutunut allekirjoittamaan "kynällä" digitaliseen kuittauslomakkeeseen nimmarinsa. No, surkea viritys; ei sillä digikynällä kunnollista jälkeä saa kirjoitetuksi.

Jäsen Totti tuolla aikaisemmin huolestunut oikeasta asiasta.
Meillä on penskat opetettu pienestä pitäen aukomaan hajulukot ja osallistumaan pieniin korjaustöihin. Eivätkä työnnä niitä pumpulipuikkoja enää rööreihin. Ei ole tarvinnut pakottaa ja innoissaan jopa kaivavat vinkkejä youtubesta. Joskus jäisi ilman tubea sormi suuhun amatööriporukalta.

Itselläni friikkinä työkaluja riittää ja lapsena toivoin jopa leluni rikkoontuvan, jotta pääsen niiden anatomiaa tutkimaan.
Isoveli ripitti "korjauspuuhistani". 

[Swen OF Sweden]

Kaunokirjoituksen opettaminen kuuluu mielestäni itsestäänselvyyksiin koulussa.
En voi käsittää millään sen poistamista kouluopetuksesta.

[K.L.O]

...
Onko kellään muuten kokemusta sulkakynillä kirjoittamisesta? Onko sellaisesta mihinkään muuhun kuin suunnilleen nimikirjoituksen kirjoittamisen? Jotenkin herää epäilys, että joutuuko kynää dippaamaan turhan usein musteessa tai tuleeko jäljestä helposti laadultaan epätasaista. Lisäksi sulkakynät vaikuttavat selvästi kalliimmilta kuin halvemmat täytekynät, joten ei niin helpolla viitsi tehdä heräteostosta.

Jos sulkakynäkin on kokeilemisen arvoinen, niin voisi ehkä harkita sellaistakin. Mitäköhän tykkäisivät töissäkin, kun menisinkin kokokeukseen seuraavan kerran sulkakynän ja mustepullon kanssa...

Näytti olevan myytävänä kunnollisia kalligrafiaterällisiä sulkakyniä netissä tarjolla. Niillä pääset tekemään vaikutuksen. Varmaan kannattaa harjoitella vähän. Ei näyttänyt olevan kovin kalliita. Korkeasaaresta saa napattua näyttäviä varasulkia. 

Tarjolla oli myös feikkisulkakyniä, jotka oikeasti olivat kuulakärkikyniä sulkakoristuksella.
Muista ottaa vaihtovaatteet duuniin mukaan.

[Pullervo]

Noita sotapäiväkirjojen tekstejä tulkitessa on tullut havaittua ettei >70-luvulla syntyneet hanskaa tuota kirjoitusta ollenkaan keskusteltuani tutkijan kanssa.

Onko jossain esimerkkejä tuollaisesta kirjoituksesta, että pääsisi testaamaan omia lukutaitoja sen suhteen?

Kansallisarkistossa on digitoituina sotapäiväkirjoja nimellä Sotapäiväkirjat-kokoelma -arkisto, joita voi lukea netissäkin (linkki) ja koska niillä on ollut useita satoja eri kirjoittajia, niin eri käsialojakin löytyy. Olen tuolta lueskellut oman sukuni miesten vaiheista talvi- ja jatkosodassa.

Sotapäiväkirjat-kokoelma -arkiston sarjat:

Talvisodan sotapäiväkirjat

Jatkosodan ja Lapin sodan sotapäiväkirjat

http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?atun=65.SARK

Liitekuvana yhden sotapäiväkirjan ensimmäinen aukeama: Talvisota - II Armeijakunnan esikunta. Toimisto II 1940-1940 (SPK 47, 19.2.1940 - 11.4.1940)

e:typo

[Skeptikko]

Liitekuvana yhden sotapäiväkirjan ensimmäinen aukeama: Talvisota - II Armeijakunnan esikunta. Toimisto II 1940-1940 (SPK 47, 19.2.1940 - 11.4.1940)

Ainakin vähän suurennettuna minusta kohtuullisen helppolukuinen. Pienen totuttelun jälkeen varmaan onnistuisi suurentamattakin lukeminen.

[Michael in memoriam]

Tämän ketjun innoittamana piti kokeilla, ja kyllä minä vielä jotenkin sain kaunokirjoituksen onnistumaan vaikka viimeksi varmaan ylioppilaskirjoituksissa sitä käyttänyt. Sitten törmäsin tuohon Pullervon esimerkkiin ns. oikeasta kaunosta ja täytyy todeta että en joka sanasta saanut selvää. Bonan teksti oli helposti luettavaa.

[Huscarl]

Käsiala on hidakseltaan rappeutunut jo oikeastaan parisataa vuotta. Käsinkirjoitus saavutti esteettisen lakipisteensä 1700-luvulla. 1500-1700 luvun kirjeet ja veliinille kirjoitetut asiakirjat ovat oikeita taideteoksia.

Perinteisten feodaalisäätyjen hälvetessä ja teollisuuden synnyttyä kehittyi kuitenkin tarve siirtyä pelkistetympään kirjoitustapaan. Valtioiden kehittyessä monimutkaisemmiksi kaikenlainen byrokratia kasvoi, eikä ollut käytännöllistä massakouluttaa suuria kansanjoukkoja taiteellisesti vaativaan vanhaan kirjoitustapaan. Kouluissa 1900-luvulla opetettu kauno onkin melkoisen pelkistettyä vanhoihin aikoihin verrattuna.

Tässä ketjua lukiessa alkaa tehdä jo mieli ruveta treenaamaan noita valistusajan koukeroita.

[Veikko]

Ei mene kauaakaan kun allekirjoitus tehdään pukkaamalla peukku musteeseen ja sen jälkeen dokumenttiin.

Soon siinä.

Kuten Kiinassa joku tuhat vuotta sitten ja sen jälkeenkin. Yleensä lukutaidoton kansa ei yleensä myöskään ymmärtänyt minkälaiseen sopimukseen tai viralliseen asiakirjaan peukalollaan allekirjoituksen teki, mutta sillähän ei ollut suurta väliä hallitsijoille ja kauppamiehille, jotka asiakirjat ja sopimukset laativat. Mutta näinhän se on edelleenkin - ja yleisen lukutaidottomuuden etenemisen myötä yhä enemmän. Kansan ei tarvitse osata lukea tai kirjoittaa, pelkkä likainen peukalo riittää.

[Skeptikko]

Tämän ketjun innoittamana piti kokeilla, ja kyllä minä vielä jotenkin sain kaunokirjoituksen onnistumaan vaikka viimeksi varmaan ylioppilaskirjoituksissa sitä käyttänyt. Sitten törmäsin tuohon Pullervon esimerkkiin ns. oikeasta kaunosta ja täytyy todeta että en joka sanasta saanut selvää. Bonan teksti oli helposti luettavaa.

Eihän ole olemassa yhtä ainutta oikeaa kaunokirjoitustyyyliä - tai tekstaustyyliä - vaan niistä on monia erilaisia versioita. Yleisyydessään eri tyyleissä on ollut ajallisia vaihteluita ja koemme jotkut tyylit helppolukuisimmiksi esimerkiksi tyylin luontaisen selkeyden, huolellisen kirjoittajan tai sen vuoksi, että kyseinen tyyli vain sattuu olemaan meille tuttu.

[guest11919]

@Micke90

Osannut Micke tämän lukea?

Varsin lähelle, ensimmäinen sana oli "Osannet" eli potentiaalimuoto, ja oikeastihan siihen ei olisi kuulunut kysymysmerkkiä, mutta se oli epäsuora kysymys

[guest11919]

Liitekuvana yhden sotapäiväkirjan ensimmäinen aukeama: Talvisota - II Armeijakunnan esikunta. Toimisto II 1940-1940 (SPK 47, 19.2.1940 - 11.4.1940)

Ainakin vähän suurennettuna minusta kohtuullisen helppolukuinen. Pienen totuttelun jälkeen varmaan onnistuisi suurentamattakin lukeminen.

Minä luin myös vaivattomasti tuota.

[guest11919]

Tämän ketjun innoittamana piti kokeilla, ja kyllä minä vielä jotenkin sain kaunokirjoituksen onnistumaan vaikka viimeksi varmaan ylioppilaskirjoituksissa sitä käyttänyt. Sitten törmäsin tuohon Pullervon esimerkkiin ns. oikeasta kaunosta ja täytyy todeta että en joka sanasta saanut selvää. Bonan teksti oli helposti luettavaa.

Osa on lyhenteitä, esim. vihollisen = vih:n, esikunnan = esiK:n

[Skeptikko]

Eihän ole olemassa yhtä ainutta oikeaa kaunokirjoitustyyyliä - tai tekstaustyyliä - vaan niistä on monia erilaisia versioita. Yleisyydessään eri tyyleissä on ollut ajallisia vaihteluita ja koemme jotkut tyylit helppolukuisimmiksi esimerkiksi tyylin luontaisen selkeyden, huolellisen kirjoittajan tai sen vuoksi, että kyseinen tyyli vain sattuu olemaan meille tuttu.

Täällä on muuten reilun sadan vuoden takaa esimerkki kaunokirjoitustyylistä, joka on niin lähellä meidän aikamme tyyliä, että sitä tuskin on kovinkaan vaikea useimpien lukea - tai edes kaunokirjoitustyylistä tunnistaa sitä vanhaksi (päiväyksestä ja päiväyksen tyylistä sen toki tunnistaa vanhaksi):

Kaksi Lempiä, sydänystävät sadan vuoden takaa
https://orivesiennenvanhaan.wordpress.com/2017/03/24/kaksi-lempia-sydanystavat-sadan-vuoden-takaa/

Ensimmäinen kirje on maaliskuulta 1898 14-vuotiaalle Lempi Paavolalle. Sinä kesänä hänelle syntyy sisarpuoli Sanni leskiäiti Amandan mentyä uusiin naimisiin. Käy ilmi, että tytöt ovat kirjoitelleet toisilleen jo aikaisemmin. Kirje alkaa sanoin: Paras tuttavani Lempi, seuraava: Tosi-ystäväni Lempi. Yksi kirje loppuu näin: Hellin ja sydämellisin tervehdys nöyrimmältä ystävältäsi.

Täälläkin kohtuullisen helposti luettavaa tekstiä noin sadan vuoden takaa ja vähän vanhempaakin:

Kasvatus & aika | Hilkka Helsti: "Ei äitiin tarte sitä murehtiia että miinä hukun ioutun". Kirjeiden kirjoittaminen Savalojan sisarusten perhestrategiana
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=139

Kuva 5. Kaisu Niemelän (o. s. Savaloja) kirje Maiju Hellstenille (o. s. Heikkilä) n. 1917–1918. Hilkka Helstin perhearkisto.

Täällä puolestaan näkyy Agricolan vuonnna 1549 ruotsiksi kirjoittama kirje. Jos kirje olisi suomeksi, niin uskoisin useimpien saavan siitäkin kohtuullisesti suurennettuna selvää (toki sanasto, sanojen kirjoitusasu yms on satojen vuosien aikana muuttunut sen verran, että se vaikeuttaisi jonkin verran ymmärtämistä):

Mikael Agricola - Wikiwand
http://www.wikiwand.com/fi/Mikael_Agricola

Agricolan Nils Tuurenpoika Bielkelle 1549 ruotsiksi kirjoittama kirje.

PS, Suomen vanhin asiakirja yli 700 vuoden takaa on kuningas Birgerin suojelukirje Karjalan naisille. Jos kirje olisi suomeksi eikä latinaksi ja tekstin haalistumista hieman korjattaisiin, niin voi hyvin olla, että kirjaimista saisi riittävän hyvin selvää, että tekstin suurelta osin ymmärtäisi (toki osa sanastosta tai niiden kirjoitusasut olisivat niin vanhahtavaa, ettei jokaista sanaa varmaan ymmärtäisi):

Suomen vanhin asiakirja täyttää 700 vuotta – päivätty 1. lokakuuta 1316 | Helsingin Uutiset
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/438087-suomen-vanhin-asiakirja-tayttaa-700-vuotta-paivatty-1-lokakuuta-1316

Täällä kyseinen kirje kuvana:

http://www.rusi.info/images/suojkirj.jpg

Ja täällä kyseisen kirjeen teksti ensin latinaksi ja sitten suomeksi käännettynä:

1316. Birger Maununpojan suojelukirje
https://histdoc.net/historia/birger.html

Omnibus presentes litteras jnspecturis, Birgerus dei gracia Sueorum gothorumque rex Salutem jn Domino sempiternam Tenore presencium notum esse volumus tam posteris quam modernis, Nos de consilio et consensu Nobilium virorum Dominorum Kanuti Jonsson legiferi ostgotorum, Thorwi Kætilsson, et Johannis Brunckow dapiferi nostri, nec non et aliorum consiliariorum nostrorum
...
Kaikille niille, jotka tulevat näkemään tämän kirjeen, me Birger, Jumalan armosta svealaisten ja gööttalaisten kuningas, toivotamme ikuista pelastusta Herrassa. Tällä kirjeellä teemme tiettäväksi niin hyvin jälkeen tuleville kuin nyt eläville, että me jalosukuisten miesten herrojen Knuut Jooninpojan, itägööttalaisten laamannin, Thor Kettilinpojan ja Johannes Brunkowin, meidän drotsimme ja muiden rakkaiden valtaneuvostemme neuvosta ja suostumuksella olemme lujasti säätäneet lakina noudatettavaksi,

Tässä vielä vertailtavaksi vanhimmasta suomeksi olevasta kirjasta oleva pätkä, niin huomaa kuinka kieli on niistä ajoista muuttunut, mutta että silti aika paljon pystyy ymmärtämään äidinkieleltään suomenkielinen (suomen vieraana kielenä oppineille saattaa olla vaikeampaa ymmärtää noin vanhahtavaa tekstiä):

Abckiria
https://en.wikipedia.org/wiki/Abckiria

Abckiria (also sometimes spelled ABC-kiria, and spelled "ABC-kirja" in modern Finnish), in English "The ABC book", is the first book that was published in the Finnish language. It was written by Mikael Agricola, a bishop and Lutheran Reformer, and was first published in 1543.
...
In modern days, the most famous part of the book is the opening poem:

Oppe nyt wanha / ia noori /
joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen /
iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun hirmutta /
mutt Cristus sen tas lodhutta.
Lue sijs hyue Lapsi teste /
Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina /
nin Jesus sinun Armons laina.

("Learn now, old and young, who have a fresh heart, God's commandments and the mind, so that you shall know the Finnish language. Law, it makes the soul fearful, but Christ soothes it again. So read from here good child, the beginning of learning without obstacles. Remember them all your life, so Jesus lends you his mercy.")

[Micke90]

Varsin lähelle, ensimmäinen sana oli "Osannet" eli potentiaalimuoto, ja oikeastihan siihen ei olisi kuulunut kysymysmerkkiä, mutta se oli epäsuora kysymys

Ai jaa.  Minä kun luulla, että Bona puhua hono some. 

[Emo]

@Micke90

Mickelle vielä, että oma lapseni osaa lukea kaunoa, vaikka hän on vielä peruskoulussa eli on 2000-luvun lapsia. En tiedä miten se häneltä onnistuu, mutta hän osaa lukea eri ihmisten erilaisia käsialoja. Jotenkin luontaisesti se vaan häneltä sujuu, olen ihan testannut kun laitoin lukemaan isäni lapsuuskodin vieraskirjaa, jossa siis on sellaisten ihmisten kirjoituksia, ketkä elävät sillä kirjoitushetkellä sota-aikaa.
Teksti on siis todella erilaista, kuin mihin itsekään olen tottunut, saati kukaan tämän vuosituhannen lapsi. Lapsi lukee silti tekstiä sujuvasti.

Itse yritin tässä taannoin lukea vanhoja neuvolapapereitani vuosilta 90-96 ja varsinkin kaunolla kirjoitettuja harakanvarpaita oli vaikea lukea.

Riippuu käsialasta kuin vaikea on lukea, mutta silti on eri asia onko vaikea lukea vai onko mahdoton lukea. Oli sulle vaikea, eli ei mahdoton. Toki jos käsiala on ihan hirveä, niin ei sitä lue erkkikään.

[Emo]

Kansallisarkistossa on digitoituina sotapäiväkirjoja nimellä Sotapäiväkirjat-kokoelma -arkisto, joita voi lukea netissäkin (linkki) ja koska niillä on ollut useita satoja eri kirjoittajia, niin eri käsialojakin löytyy. Olen tuolta lueskellut oman sukun miesten vaiheista talvi- ja jatkosodassa.

Sotapäiväkirjat-kokoelma -arkiston sarjat:

Talvisodan sotapäiväkirjat

Jatkosodan ja Lapin sodan sotapäiväkirjat

http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?atun=65.SARK

Liitekuvana yhden sotapäiväkirjan ensimmäinen aukeama: Talvisota - II Armeijakunnan esikunta. Toimisto II 1940-1940 (SPK 47, 19.2.1940 - 11.4.1940)

Tämä on juuri täsmälleen sitä käsialaa, millä aiemmin mainitsemani isäni lapsuuskodin vieraskirjamerkinnät ovat kirjoitetut. Pystyn lukemaan ja peruskoululaisenikin pystyy lukemaan.

[guest8096]

Micke90, olet saatanan surkeassa ymmärryksen tasossa, etkä nouse sieltä koskaan.

[Mangustin]

Tiedustelu Homma-rouville ja muillekin nimensä vaihtaneille: Tuottiko uuden allekirjoituksen opettelu hankaluuksia? Pukkasiko identiteettikriisiä? Vai oliko suunnitelmat mielitietyn suhteen selviä jo niin varhain että tyttövuosien päiväkirjat oli täynnä etunimi+miehen sukunimi harjoitelmia?

Siviilisäädyn ja nimenvaihdoksen yhteydessä joutui uusimaan henkilöllisyystodistukset, joissa yhtenä tunnisteena käytetään allekirjoitusta. Tuolloinen söherrys ja nykyinen, melko vakiintunut allekirjoitus, eivät sukunimen osalta ole lainkaan samanlaisia. Tätä on joutunut joskus selittämään kun virkaintoiset asiakaspalveluhenkilöt ovat vertailleet allekirjoituksia. Onneksi naama näyttää melko samalta jottei ihan paperittomaksi joudu 

[Micke90]

Micke90, olet saatanan surkeassa ymmärryksen tasossa, etkä nouse sieltä koskaan.

Viitsitkö tarkentaa?