Kaunokirjoitus ja käsin kirjoitettu allekirjoitus ovat tulossa tiensä päähän

[Eino P. Keravalta]

Käsin kirjoitettu allekirjoitus on tulossa tiensä päähän?

Ei pidä paikkaansa.

Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, joilla ei ole tietokonetta, sähköpostiosoitetta tai pankkitunnuksia.

[O. M. Hietamaa]

Jossain vaiheessa yläastetta koin tekeväni radikaalin harppauksen, kun tein joitain itsenäisiä kokeiluja tekstauskirjainten kanssa, ja sitten vähäisen harkinnan jälkeen siirryin tekstaukseen kokonaan, kun se tuli kynästä niin paljon luonnollisemmin.

Minä kyllästyin kaunokirjoitukseen peruskoulun ala-asteen viimeisellä luokalla ja kehittelin sen sijaan Omani, joka osoittautui niin käyttökelpoiseksi että se on pysynyt halki vuosikymmenten olennaisilta osiltaan muuttumattomana. Näytteen siitä esitin jo aiemmassa samaa aihetta käsittelevässä ketjussa. https://hommaforum.org/index.php/topic,124444.msg2804111.html#msg2804111

[simppali]

Oman nimen kirjoittaminen kaunolla on joillekin kammotus,kun katselee kaikkien rakastaman eu:n sopimusten kirjaamis tilanteita, niin lähes kaikki merkittävät henkilöt tuhertavat jonkinlaisen allekirjoituksen.

En ole nähnyt ,että esim. Juncker käyttäisi ns. lähimaksu,,eikun lähiallekirjoitus ominaisuutta sillä loputtoman luoton kortilla.

[guest11919]

Kaunoa vihasivat erityisesti poikalapset. Kaunon yksinkertaistamisen ja nyttemmän luopumisen tavoitteena oli parantaa poikien kouluviihtyvyyttä ja ehkäistä kouluviihtymättömyyden kierre, joka pahimmillaan johtaa alisuoriutumiseen koko koulu-uran ajan, jopa syrjäytymiseen. Ennen kuin joku sanoo tien kaunokoukerosta sillan alle olevan yksinkertaistettu, tutustukoon tutkimuksiin, joiden mukaan eka-tokaluokkien koulukokemukset määrittävät tulevan koulupolun.

Henkilökohtaisesti suren kaunon kuolemaa. On myös hankala muistaa kokeita korjatessa, ettei kirjoittaisi palautetta kaunolla, oppilaat kun eivät enää osaa edes lukea sitä. En kuitenkaan lähde arvostelemaan päätöstä lopettaa kauno, sillä en ole alkuopetuksen asiantuntija.

Muutos oli joka tapauksessa konkreettinen teko poikien syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kannatan tasa-arvoa sukupuolten välillä, mikä tarkoittaa sitä, että mielestäni miehiä syrjiviä rakenteita tulee tarkastella kriittisesti. Miesten lyhyempi elinikä, pahoinvointi avioeron jälkeen, suurempi syrjäytymis- ja alkoholisoitumisriski ovat näitä asioita, joihin tulisi kiinnittää yhteiskunnallisella tasolla huomiota.

[guest11919]

Allekirjoitusasialle pitäisi tehdä jotain hyvinkin pian. Ensimmäiset käsialattomat lapset ovat nyt jo aikuisia. Sidontojen opettamisesta nimittäin luovuttiin vaivihkaa vielä edellisenkin opetussuunnitelman ollessa voimassa, eikä näille nuorille ole muodostunut minkäänlaisia omia käsialoja. He kirjoittavat nimensä tekstaten.

Nyt olisi valtiovallan korkea aika niittää kylvämänsä ja luoda toimintavarma sähköinen allekirjoitus jokaiselle kansalaiselle. Insinöörit miettiköön yksityiskohdat. Esim. käsinkirjoitetut valtakirjat täytyy jotenkin säilyttää, ne ovat hyvinkin tarpeellisia, mutta niiden allekirjoitus täytyy miettiä uudelleen.

[Keuvo Makkarainen]

Kaunoa harjoiteltiin kasarilluvulla kirjoittamalla jokainen kirjain vihkon sivu täyteen lyijykynällä. Tekstausta en edes osaa kunnolla, mutta läppärin namiskoilla kirjoittaminen sujuu kohtalaisesti.

TaI EHKä tÄstä vieStistä saa jotain selkää? Onko naputteluni käsialA LuettAvaa?

[Eisernes Kreuz]

Onhan tämä taas yksi esimerkki vanhojen sivistysihanteiden rappiosta.

Minusta kaikkea ei pitäisi jättää laitteiden varaan. Olisi hyvä osata tehdä jotain myös omin käsin.

[Kari Kinnunen]

Enää en edes osaa kaunoa.

Miten minä en ole ollenkaan hämmästynyt. Aika paljon vanhoja hienoja asioita häviää. Ilmeisesti nämä nykynulikat ei oikein ymmärrä arvostaa eräänlaista vanhaa sivistystä.
Vanha unohtuu. Näiden nulikoiden toukat pitävätkin sitten idiokratiaa ja etnohekvettiä ihan normaalina ja jopa toivottavana asiana.

[multa tulille]

Se, että joakinen sana voitriin kirjoittaa nostamatta kynää paperilta johtui siitä että kirjoitus tehtiin teräskynällä jota silloin tällöin kastettiin mustepulloon. Ja aina kun kynää nostettiin paperista, siihien uhkasi tulla söhry tai tippa.

Kuulostaan heikolta perusteelta, ja siltä ettet ole koskaan kirjoittanut teräskynällä. Minä olen, enkä vain joinain ikimuistoisina aikoina, vaan vain muutama vuosi sitten. Sekä oikeasti antiikkisilla terillä, että niiden moderneilla versioilla. Eivät ne töhri ja tiputtele ollenkaan niin helposti kuin kuvitellaan. Tosin sellaista hakkaavaa kirjoitustapaa, jota voi käyttää lyijykynällä tai kuivamustekynällä, ei teräskynä - tai täytekynä - tietenkään kestä.

Suurin syy siihen, että pyrittiin kirjoittamaan nostamatta kynää paperilta, oli paitsi esteettinen, niin se, että se säästi aikaa. Yhdellä vedolla voi sutaista monta kirjainta. Sama ajatus pidemmälle vietynä on  myös pikakirjoituksessa.

Olet varmasti oikeassa omien kokemustesi suhteen ja ehkä myös sen suhteen miksi se kauno oli jatkuvaa viivaa koko sana. Mutta mutta. Aloitin kaunokirjoituksen 50-luvun loppupuolella teräskynällä ja pullomusteella niin kuin kaikki muutkin ja lopetin sen kaunon yo-kirjoituksiin, muistaakseni kuulakärkikynällä tai Pelikanin täytekynällä, en muista. Mutta sitä ennen oli kehittänyt itselleni sujuvan tekstauksen arkikäyttöön, joka toimii edelleen. Sen kaunon jatkuvat kirjaimet ei vaan mun motoriikallani tuottanut siistiä, helposti luettavaa tekstiä päinvastoin kuin tekstaus. Ole onnellinen jos saat aikaan siistiä kaunoa, se  luojan lahja.

[Pentecost]

Kysymys ei niinkään ole kaunokirjoituksesta sinänsä - siinähän on monta vaihetta ja eri vuosikymmenten kirjoitustavat eroavat melkoisesti toisistaan - vaan ylipäätään siitä, mitä pidetään koulutuksessa tärkeänä.

#1. Handwriting helps kids develop reading circuitry in their brains.

#2. Handwriting makes better writers and spellers and predicts reading and academic success.

#3.  Handwriting makes both children—and adults—smarter! Close those laptops!

#4. Start out with teacher modeling.

#5. Teach handwriting directly and explicitly.

https://www.psychologytoday.com/us/blog/raising-readers-writers-and-spellers/201609/5-brain-based-reasons-teach-handwriting-in-school

Kuten artikkelista voi lukea, käsinkirjoittaminen - ja miksei ylipäätään motoristen taitojen kehittäminen - on monella tavalla hyödyksi niin ajattelun kuin muunkin osalta. Joka ei tätä ymmärrä, niin sitten ei.

Nykytila on huolestuttava, kun suurin osa lapsista ei pysty twitterviestiä pidempään kirjalliseen tuotokseen. Kieli on ajattelun väline. Mitä tapahtuu, jos ja kun tätä välinettä ei kehitetä?

[alussaolisana]

Kun nyt kaunokirjoitukselle laitetaan piste, niin tehdäänkö se kynällä?

[newspeak]

Ehkä seuraavaksi puumerkit tulevat takaisin vaikka jonkin älypuhelinapplikaation myötä.

[Kari Kinnunen]

Toisaalta, eihän sillä ole väliä jos mikkeysikympit ei osaa kirjoittaa, eihän he osaa lukeakaan, niinsen niin väliä.
Pikkuhiljaa tassuttelemme kohti yhteiskuntaa jossa olemme koneiden orjia.

Alkaa tuntumaan isäni ratkaisu elää korvessa erittäinkin hyvältä ajatukselta.

[ämpee]

Kaunokirjoitus on vähitellen käynyt tarpeettomaksi, kirjeet kirjoitetaan nykyään tietokoneella ja postikortit tekstataan.
Allekirjoituksista ei kuitenkaan päästä niin pitkään kuin paperisia asiakirjoja käytetään, eli kyllä kaunokirjoituksen opettamisessa edelleen on mieltä, sillä kaiketi on hyvä osata lukea muutakin kuin vain oma allekirjoituksensa.
Opettamisen määrästä sitten olisi voitava keskustella.

[Totti]

Siinä kuulit @Emo . Kaunokirjoituksesta luovuttiin, koska oppilaat eivät oppineet sitä.

Oppivatko mitään muutakaan nykyään?

Olen välillä seurannut kun nuorten pitäisi tehdä käsillä jotain ja meno on kuin satavuotiaalla; kädet tärisevät, voimia puuttuu ja tavarat tippuu sormista.

Kokeile antaa teinille muutama ruuvi, mutteri ja prikka (aluslevy) käteen koottavaksi. Tavarat on hyvin äkkiä lattialla tai väännetty väärälle jengalle.

Kännykkää he osaavat kyllä räpeltää koska siinä tehdään yhtä liikettä ... taputaputapu, muu motoriikka sitten puuttuukin.
On vaikea kuvitella, että nykyajan nuorista saisi kello- tai hopeaseppiä, heidän kädet eivät yksinkertaisesti toimi millään joka on tiiliskiveä pienempi.

Sattumalta tuttavapiirissä on yksi aikuinen henkilö, joka on tehnyt hyvin vähän käsillään nuorena. Kaveri oli hieman erakkoluonteinen ja pentua tyhmänä pitävät vanhemmat pelkäsivät että hän satuttaa itsensä ja otti kaikki tavarat pois käsistä.

Motoriikka jäi harjoittelematta, jonka seurauksena kirjoitustyyli on hitaat hatarat tikkukirjaimet. Mitään työkaluja ei osaa käyttää koska tarkkuus ja tunneherkkyys puuttuu kokonaan. Sen seurauksena esim. hanat vedetään kiinni niin lujaa että ne alkavat vuotamaan, pytyn nupit irtoavat huuhdeltaessa, kännykästä painetaan napit rikki jne.

Tyyppi ei siis yksinkertaisesti osaa mitoittaa voimiaan vaan käyttää kaikkia esineitä niin voimalla, että ne hajoavat käsiin muutaman käyttökerran jälkeen.

Käsinkirjoituksen ja erityisesti kaunokirjoituksen poistaminen kouluista on suuri karhunpalvelus nuorille, joiden motoriikka on vasta kehittymässä. Kuten tuttavallani, sofistikoitunut tarkkuustyö jää opettelematta ja aikuisena ei sitten osata käyttää käsiä mihinkään.

[Mangustin]

Allekirjoitusasialle pitäisi tehdä jotain hyvinkin pian. Ensimmäiset käsialattomat lapset ovat nyt jo aikuisia. Sidontojen opettamisesta nimittäin luovuttiin vaivihkaa vielä edellisenkin opetussuunnitelman ollessa voimassa, eikä näille nuorille ole muodostunut minkäänlaisia omia käsialoja. He kirjoittavat nimensä tekstaten.

Nyt olisi valtiovallan korkea aika niittää kylvämänsä ja luoda toimintavarma sähköinen allekirjoitus jokaiselle kansalaiselle. Insinöörit miettiköön yksityiskohdat. Esim. käsinkirjoitetut valtakirjat täytyy jotenkin säilyttää, ne ovat hyvinkin tarpeellisia, mutta niiden allekirjoitus täytyy miettiä uudelleen.

Paperisiin asiakirjoihin voi käyttää ikivanhoja identiteetin varmennusvälineitä: sormenjälkeä ja sinettiä. Sormenjälki on näistä varmempi ja vaikeampi väärentää.

Itä-Aasiassa allekirjoitusleimasin on edelleen laajassa käytössä, ja leimasinettejä teetetään kaivertajamestareilla niin yksilöiden, perheiden kuin yritystenkin käyttöön. Sinettipari on käytännöllinen ja kaunis häälahja. 
Luonnollisen henkilön tai perheen sinetti on tavallisesti neliön mallinen ja sisältää 2-4 merkkiä, organisaatioiden sinetit ovat pyöreitä, suurempia ja monimutkaisempia. Organisaation sinetinhaltijan virka on tärkeä luottamustoimi ja toisinaan se uskotaan ulkopuoliselle juristille.

https://en.wikipedia.org/wiki/Seal_(East_Asia)

Nykyaikaiseen tunnistusleimaan olisi mahdollista lisätä sähköinen tunnistus ruutukoodilla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/QR-koodi

[guest8096]

Siinä kuulit @Emo . Kaunokirjoituksesta luovuttiin, koska oppilaat eivät oppineet sitä.

Oppivatko mitään muutakaan nykyään?
...

Jos ette ole huomanneet, niin aiheesta on keskustelua Peräkammarin ketjussa Ihmiskunnan tyhmentyminen.

[Micke90]

Luin taannoin, että nykynuoriso (johon sinä tosin et enää kuulu ikäsi puolesta mutta muuten vissiin kyllä) ei osaa lukea käsialakirjoitusta.

En tiedä ketään ikäistäni, joka osaisi lukea saati kirjoittaa kaunoa.

[Emo]

Luin taannoin, että nykynuoriso (johon sinä tosin et enää kuulu ikäsi puolesta mutta muuten vissiin kyllä) ei osaa lukea käsialakirjoitusta.

En tiedä ketään ikäistäni, joka osaisi lukea saati kirjoittaa kaunoa.

Ok, mun pitää vähän haastatella muutamia tyyppejä, kahdella heistä syntymävuosi -88,  yhdellä -91 ja toisella - 93, että osaavatko he.

Ilmeisesti teille on opetettu vain alkeet eikä ole vaadittu käyttämään kaunokirjoitusta koulussa, mutta minun ikäluokkani on kirjoittanut KAIKEN kirjoituskirjaimin ekaluokasta ylioppilaskirjoituksiin ja vielä pääsykoe-esseet siihen päälle sekä opiskeluaikana kaikki tentit, joten luontevasti sillä kirjoitustyylillä vedän edelleen kaiken.

Onhan se selvää, että persoonallisen käsialan muotoutuminen vaatii vuosien harjoitusta. Minullekin opetettiin ensin ekaluokalla kaunokirjoitusta kirjainmallien mukaan, ja  aluksi ala-asteella myöskin vaadittiin, että käsialan pitää olla suurinpiirtein mallikirjaimien mukainen, mutta sittemmin käsiala muuttui persoonalliseksi, eikä ole enää vuosikymmeniin ollut mallikirjainten mukainen (vaikka niilläkin halutessani osaan edelleen kirjoittaa). Käsialani on täysin omani.

Sanoisin ja sanon, että olet jäänyt paljosta paitsi; itse et sitä tietystikään käsitä kun et tiedä, mitä sinulta puuttuu. Ns. kirjoituskirjaimin pystyn vetämään pitkät rimpsut tekstiä todella nopeasti paperille muistiin, nopeammin kuin millään muulla tavoin. Konekirjoituksestakin kun kerran historiassa todistuksen hankin, että nopeasti kirjoitin näppäimilläkin, mutta käsin kaikista nopeimmin. tietysti kun nopeus lisääntyy, niin luettavuus heikkenee, mutta harvoin sitä muille salamavauhtia mitään tarvii kirjoittaakaan.

[Paju]

Allekirjoitusasialle pitäisi tehdä jotain hyvinkin pian. Ensimmäiset käsialattomat lapset ovat nyt jo aikuisia. Sidontojen opettamisesta nimittäin luovuttiin vaivihkaa vielä edellisenkin opetussuunnitelman ollessa voimassa, eikä näille nuorille ole muodostunut minkäänlaisia omia käsialoja. He kirjoittavat nimensä tekstaten.

Nyt olisi valtiovallan korkea aika niittää kylvämänsä ja luoda toimintavarma sähköinen allekirjoitus jokaiselle kansalaiselle. Insinöörit miettiköön yksityiskohdat. Esim. käsinkirjoitetut valtakirjat täytyy jotenkin säilyttää, ne ovat hyvinkin tarpeellisia, mutta niiden allekirjoitus täytyy miettiä uudelleen.

Usein allekirjoitus on tyylitelty syherö, jonka yhtymäkohdat kaunokirjoitukseen ovat hataria. Moni suunnittelee itselleen persoonallisen ja näyttävän signeerauksen teini-iässä tai varhaisaikuisuudessa.

Oma puumerkkini taas on muotoutunut vähitellen nimen alkukirjaimista, kun olen vetäissyt ne paperpinoihin toistuvasti ja kerta kerralta vauhdikkaammin.

[Emo]

^ Isäni nimikirjoitus on hieno; siinä on koko nimi, ei vain alkukirjaimet, se selkeästi pohjautuu koukeroisiin mallikirjaimiin kuten hänen koko käsialansakin,  mutta silti käsiala on miehekäs, lennokas ja hänen omansa.
Hänen käsialansa on mielenkiintoinen, esim. pienet kirjaimet saattavat keskellä tekstiä olla kooltaan melko suuria ja ulkoasultaan "vaudikkaita". Kaarevia viivoja on käytetty luovasti.
Hänen kirjoittamansa teksti on ulkonäöllisesti vaihtelevaa (ei tylsää monotonista siis) mutta tasaisesti kuitenkin kokoajan sitä samaa tyylilajia, siinä on joku selkeä suurempi peruskaava mitä se noudattaa. Hienon näköistä, mutta melko vaikea kuvailla sitä näköjänsä sanallisesti, pitäisi näyttää teille pätkä.

[guest8096]

Mä uskon, että allekirjoitus kertoo ihmisestä äärimmäisen paljon. Kunhan eivät laittaisi jotain tekoälyä analysoimaan noita 

[guest11919]

Paju, totta kyllä, että on tyylitelty syherö, mutta koska se on tarkoitus kirjoittaa aika nopeasti, kaunokirjoitukseen kuuluva kirjainten sitominen siellä on pohjalla. Lapsilla ei ole ymmärrystä edes siitä, että kirjaimet voi syhertää yhteen nostamatta kättä paperista. Toki perusidea voidaan heille opettaa ja he voivat sitten laatia sen oman syherönsä, mutta toistaiseksi koulu ei sitä opeta. Olen kuullut asiasta myös sellaiselta henkilöltä, joka on tekemisissä nuorten henkilöiden allekirjoitusten kanssa. Voisihan syherönlaatimisharjoitukset lisätä vaikka jonnekin viidennen luokan yhteiskuntaoppiin.

Oma allekirjoitukseni on melkein yksi yhteen isäni allekirjoituksen kanssa, vaikka nimemme ovat aivan erit (minulla on mieheni sukunimi). Kun taas kirjoitan nopeasti tekstiä, joka on vain itselleni, se näyttää aivan äitini kirjoittamalta. Saatoin koululaislikkana joskus hieman harjoitella heidän käsialojaan  Sekin harjoitus jää nykylapsilta pois, kun on Wilma 

[Emo]

En tiedä ketään ikäistäni, joka osaisi lukea saati kirjoittaa kaunoa.

@Micke90

Mickelle vielä, että oma lapseni osaa lukea kaunoa, vaikka hän on vielä peruskoulussa eli on 2000-luvun lapsia. En tiedä miten se häneltä onnistuu, mutta hän osaa lukea eri ihmisten erilaisia käsialoja. Jotenkin luontaisesti se vaan häneltä sujuu, olen ihan testannut kun laitoin lukemaan isäni lapsuuskodin vieraskirjaa, jossa siis on sellaisten ihmisten kirjoituksia, ketkä elävät sillä kirjoitushetkellä sota-aikaa.
Teksti on siis todella erilaista, kuin mihin itsekään olen tottunut, saati kukaan tämän vuosituhannen lapsi. Lapsi lukee silti tekstiä sujuvasti.

[Skeptikko]

Kuulostaan heikolta perusteelta, ja siltä ettet ole koskaan kirjoittanut teräskynällä. Minä olen, enkä vain joinain ikimuistoisina aikoina, vaan vain muutama vuosi sitten. Sekä oikeasti antiikkisilla terillä, että niiden moderneilla versioilla. Eivät ne töhri ja tiputtele ollenkaan niin helposti kuin kuvitellaan. Tosin sellaista hakkaavaa kirjoitustapaa, jota voi käyttää lyijykynällä tai kuivamustekynällä, ei teräskynä - tai täytekynä - tietenkään kestä.

En tunne itse tällaisia teräskyniä ja lapsena olin nähnyt vain yhden kuivuneen täytekynän, mutta reilu vuosi sitten innostuin hankkimaan joitain hyvin halpoja kiinalaisia täytekyniä. Niillä ei tosiaan ainakaan ole ollut ongelmana mikään tiputtelu, kun sellaista ei ole koskaan toistaiseksi ainakaan tapahtunut. Jopa kuulakärkikynillä on tullut enemmän kärkeen jääneistä mustejämistä ylimääräisiä töhryjä kuin noilla. Olen tosin toistaiseksi käyttänyt vain mustepatruunoita, enkä kokeillut hyödyntää vielä hankkimaani mustepulloa ja kynien mäntätäyttöä. Jos mustepullosta täyttämisen jälkeen kärkeen jäisi jotain ylimääräistä mustetta, niin sitä olisi varmaan järkevinta pyyhkäistä vaikka talouspaperin palalla, niin kuin joskus on täytynyt tehdä kuulakärkikynien kärjille, jotta on saanut sotkevat ylimääräiset mustejäämät pois.

Paljon käsin kirjoittavan kannattaisi minusta edelleen harkita täytekynänkin hankkimista. Sekä kuivamuste/kuulakärkikynällä, että mustekynällä on omat vahvuutensa - ja toki myös omat heikkoutensa. Esimerkiksi kuulakärkikynän muste ei kuivu ja tuki kärkeä aivan niin helpolla vähäisellä käytöllä ja muste kestää pidempään, eikä kirjoituskulma ole niin tärkeä kuin täytekynässä. Toisaalta täytekynällä kirjoittamisen myötä huomaa sen, että siinä missä täytekynällä riittää erittäin kevyt kosketus paperiin, niin kuivamustekynän kanssa joutuu käyttämään yllättävän paljon voimaa kynän painamiseen. Ja kuivahtaneen täytekynän voi saada taas toimimaan helpommin ja varmemmin kuin kuivahtaneen kuulakärkikynän.

Nykyään käytän yleensä mieluummin täytekynää kirjoittamiseen, koska sillä kirjoittaminen tuntuu yksinkertaisesti niin paljon mukavammalta ja kuulakärkikynää pidän vain varalta, jos kynä on kuivahtanut/muste loppu - eikä varapatruunaa ole mukana. Oikeastaan tulee jo jonkinlaista henkistä nautintoa jo siitä, että täytekynällä ylipäätään vetää paperille jonkinlaisia viivoja, töherryksiä tms. Samoin kuin se, että jälkeen voi mm. paksuuden osalta vaikuttaa erilaisilla kärjillä, erilaisilla musteilla, jonkin verran painolla jne. Vielä pitäisi kokeilla hankkia kalligrafiaan tarkoitettuja erikoiskärkiä ja katsoa saisiko niillä sinällään varsin rumaan kaunokirjoitukseeni vähän enemmän efektejä ja sitä kautta innostuisi parantamaan kaunokirjoitustani kauniiksi. Tekstaustahan en ole koskaan osannut, kun sitä ei koulussa meille opetettu (suurin osa luokkalaisistani kuitenkin ilmeisesti oma-aloitteisesti oppi tekstaamaan, mutta minä vain yksittäisiä kaavoissa yleisesti esiintyviä kirjaimia, kuten e:n - ja tietenkin tikkukirjaimet).

Suurin syy siihen, että pyrittiin kirjoittamaan nostamatta kynää paperilta, oli paitsi esteettinen, niin se, että se säästi aikaa. Yhdellä vedolla voi sutaista monta kirjainta. Sama ajatus pidemmälle vietynä on  myös pikakirjoituksessa.

Tuntuuhan se kädellekin paljon miellyttävämmältä, kun ei joudu jatkuvasti nostelemaan kynää.

[guest11919]

@Micke90

[guest11919]

Anteeksi, kirjoitin seisaaltaan tussilla, joka sattui ensimmäisenä käteen. En pelkää outtaavani itseäni, sillä eihän nykyään koskaan kirjoita kellekään mitään käsin ja jos kirjoittaakin, täytyy nuorison takia tekstata.

[Tunkki]

^ Isäni nimikirjoitus on hieno; siinä on koko nimi, ei vain alkukirjaimet, se selkeästi pohjautuu koukeroisiin mallikirjaimiin kuten hänen koko käsialansakin,  mutta silti käsiala on miehekäs, lennokas ja hänen omansa.

Arvostusta tähän.

Tuttaviini kuuluu sotahistorian tutkija joka välillä IRC:ssa pyytää vetoapua tulkitsemaan -39-44-välillä kirjoiteltuja juttuja. (otteita sotapäiväkirjoista)
Havaitsin ekaa haastetta ottaessani (vuosia sitten) että tämä käsiala on just samanlainen kuin isävainaalla.
Silloinen koulu ja etenkin ympäristö edellytti käsinkirjoitusta -> lopputulos varsin tasaista jälkeä.
Noita sotapäiväkirjojen tekstejä tulkitessa on tullut havaittua ettei >70-luvulla syntyneet hanskaa tuota kirjoitusta ollenkaan keskusteltuani tutkijan kanssa.

Kyseinen tutkija on -74 syntynyt

[Emo]

Anteeksi, kirjoitin seisaaltaan tussilla, joka sattui ensimmäisenä käteen. En pelkää outtaavani itseäni, sillä eihän nykyään koskaan kirjoita kellekään mitään käsin ja jos kirjoittaakin, täytyy nuorison takia tekstata.

Ehkäpä tuossa just onkin "vika", että kirjoitat nuorisolle tekstaten. Minä kirjoitan aina kaunolla/ käsialla kaikki muistilaput ja ostoslistat ja ihan kaiken ihan kaikille, siksikin oma jälkikasvuni osaa kaunoa lukea. Pakota nuoriso harjoittelemaan kaunon lukemista. Mielestäni lapseni kokeisiin opettajat ovat kirjoittaneet kommentit aina käsiallallaan.

[newspeak]

Seuraavaksi kun Times New Roman jää historiaan latinalaisten aakkosten korvautuessa erinäisillä kalligrafeilla, huomautan että kirjapainotaito ja sen myötä tietotekniikka yleistyi juuri länsimaissa, koska täällä kirjaimet sopivat niin hyvin koneen tuotettaviksi.

Esimerkiksi arabialaiset koukerot eivät noin vain kääntyneetkään kirjapainolle sopiviksi, mistä johtuen käsin kopiointi ja ääneenluku pitivät pintansa. Kun mokumedia muistuttaa antiikin tekstien säilymisestä arabialaisina käännöksinä, unohtuu että tuo kulttuuri oli kirjoitusmieltymystensä vankina yli tuhat vuotta ja muinaiset mieltymykset heijastuvat näihin päiviin saakka.