Jussi Halla-aho ja rakentamisen norminpurku

[Lalli IsoTalo]

Mutta kuka määrittelee mikä on kaunista, joku maripaitahomo kaupunginarkkitehti.

Minä voisin Excel-guruna määritellä sen! 

[no future]

Mielestäsi on hyvä että slummirakentaminen ei pääse pilaamaan maisemaa. Eli kaikki ennen vuotta 1960 rakennettu paska pitäisi nopealla tahdilla purkaa pois pilaamasta maisemaa.

vielä pystyssä olevat ennen vuotta 1960 rakennetut talothan ovat sitä parempaa rakennuskantaa! Niin arkkitehtoonisesti kuin rakennusteknisestikin. Tuollainen 50 vuotta on ihan hyvä aika selvittää onko joku talo kunnolla ja "terveesti" rakennettu.

[Totti]

Omistajan tahtoa tärkeämpää on että joku matkan päästä katselija saa harmonisemman esteettisen kokemuksen?

Asuminen ei ole vain neljä seinää. Yhä enemmän se on myös yleistä mielihyvää, johon liittyy myös kivan näköinen ympäristö, mukava sisustus jne. Ainakin jos asuja itse saa päättää. Miellyttävä asuinympäristö on olennainen osa henkistä terveyttä.

On olemassa syy miksi rumat harmaat betonikorttelit vetävät puolensa pummeja ja sosiaalitapauksia. He ovat ainoat, joilla ei ole varaa valita mukavampi elinympäristö itselleen. Kaikki muut lähtevät.

Pelkästään esteettisistä syistä puolet taloista pitäisi kaata nurin heti.

Objektiivisesti rumia taloja on juuri olemassa sen takia, ettei estetiikasta olla välitetty. Etenkin 60-70-luvulla funktionalismi oli pinnalla eikä ulkonäöstä välitetty mitään. Piti rakentaa ns. "tehoneliöitä", joista karsittiin kaikki pois.

Juuri tuota en tajua että "maisema" menee pilalle kun talot ovat liian eri värisiä. Siis mitä.

Kyse on kokonaisuudesta. Maailmalla on olemassa hienoja kortteleita, joissa on käytetty runsaasti räikeitä värejä. Värirunsaus on silloin osa kokonaiskuvaa eikä yksittäinen talo ole silmää häiritsevä.

Toinen vaihtoehto on käyttää harmonisempaa väripalettia, missä poikkeamat ovat pienehköjä tai noudattavat jotain logiikkaa. Silloin kokonaisuus muodostuu tasaisemmasta väriskaalasta, missä ei ole silmiinpistäviä läikkiä. Jos tällaiseen kortteliin pistää yhden räikeän talon, se hyökkää välittömästi naamalle ja siitä tulee häiritsevä. Väririkkaassa korttelissa se ei olisi häiritsevä.

Säännöt koskien talon värin muuttamista noudattaa tätä ajatusta. Kokonaisuus pyritään pitämään kasassa määräämällä joku väritysperiaate, jonka puitteissa pitää pysyä taloa maalatessa.

Nykyään on myös olemassa sääntöjä koskien istutuksia. Voidaan esim. määrää, että korttelin puusto pitää olla lehti- tai havupuita, rajat pensasaidattu tms. Idea on jälleen sama: pyritään esteettiseen kokonaisuuteen, joka ei ole sillisalaatti.

Nämä ulkonäköseikat ovat arkkitehdit päättämiä, mutta niitä tulee noudattaa kun ne on kerran määrätty. Mikään lakihan ei sinänsä määrää mitä puita voi tontilleen istuttaa.

[Dick Ursby]

Asun itse pk-seudun suurella pientaloalueella jossa vanhaan maalaismaisemaan on rakennettu ainakin 40-luvulta alkaen kaikkia mahdollisia variaatioita ajan muodin ja rakentajan maun mukaan. Alue on äärimmäisen hurmaava ja viihtyisä, tosin tonttien lohkominen tekee jotkut talot ja pihat ahdetun näköisiksi. Istutukset, aidat, värit ja materiaalit edustavat kaikkea mitä ihmisille on päähän pälkähtänyt ja mihin on raha riittänyt. Kadut kiemurtelevat ja risteävät villisti. Luonto, vesi ja viherpläntit kirjavoittavat talomattoa. Kaikki on yksilöllistä ja persoonallista.

Sitten on uusi puoli (huokaus). Esikaupunkimainen, steriili ruutukaava uusia, pastellinkukertavia tyyppitaloja ahtailla tasakokoisilla tonteilla. Rakennettu tasaiselle niittymaalle, kun vanha puoli on pitkin kallioisia mäkiä.

Estetiikasta voi olla tasan kahta mieltä.

[Ari-Lee]

Mielestäsi on hyvä että slummirakentaminen ei pääse pilaamaan maisemaa. Eli kaikki ennen vuotta 1960 rakennettu paska pitäisi nopealla tahdilla purkaa pois pilaamasta maisemaa.

vielä pystyssä olevat ennen vuotta 1960 rakennetut talothan ovat sitä parempaa rakennuskantaa! Niin arkkitehtoonisesti kuin rakennusteknisestikin. Tuollainen 50 vuotta on ihan hyvä aika selvittää onko joku talo kunnolla ja "terveesti" rakennettu.

Siis nimenomaan on. Tällä alueella missä asun on vain 50-luvun taloja. Liki kaikki ovat alkuperäisiä kuosiltaan. Kun käyn katselemassa niin huomaan, että jopa ikkunat pokineen ovat alkuperäisiä. Ja hometta ei näy eikä haise, koska katot on ajoissa korjattu ja rakenteiden tuuletusta ei ole pilattu tekemällä ns. pulloja.

60 -luvun taloryhmiäkin oli jossain. Homekorjattuja tai -vaurioisia. Kattoja kun ei korjailtu, mutta eristeitä lisäilivät.

Tuolla toisella alueella on 70 -luvun alue. Liki kaikkiin niihin on vaihdettu uudet pullotaloikkunat. Rakenteiden tuuletus on pilattu. Suurin osa niistä on homekorjattuja tai -vaurioisia. Iso osa tasavuotokattoisiakin. Tolkkuja taloja remonttitaitoisille.

Tuolla on myös 80 -luvun alue. Pulloja uudesta alkaen. Homeisia hökkeleitä. Kaikki saman värisiä harmaita. En suosittele.

2000 -luvulla rakensivat sellaisen kompleksiryhmän, että on vaikeaa ohittaa sitä ilman oksan maku suussa. Ovat kuin kolhoosin navetat. Ne rakensivat sadekesänä rakennustarpeet vetisinä. Eivät käyttäneet mitään suojapressuja. En usko, että ne jäävät pystyyn kovin pitkiksi ajoiksi.

[sivullinen.]

Pidin Halla-ahon ehdotuksesta oikein paljon. Minusta sen ainoa ongelma on, ettei enää kannata yrittää pelastaa kuolevaa sosialismia ja korjailla sen säädöksiä, vaan suunnitella sosialismin jälkeisen ajan varalle. Tiedän edustavani tässä mielipiteessäni vähemmistöä. Siitä huolimatta pidän oman rakkaan mielipiteeni ja näkemykseni. Voin myös ilokseni todeta suurimman osan hompansseista olevan Halla-ahon kanssa samoilla linjoilla ja ketjun aloittajaa vastaan. Se on oikein hyvä linja ja antaa ymmärtää suomalaisissa -- ainakin hompansseissa -- olevan yhä perusarvot kohdallaan, vaikka eivät historiallisiin kehityskulkuihin olisivatkaan perehtyneet, ja taitavat suorastaan hypätä minun viestini yli pitäen niitä aivan käsityskykynsä ulkopuoleisina ja siksi harhaisina. Oikein mieltäni piristi ketjun tunnelma.

Olen jo aiemmin tuonut esiin tämän rakentamistavan -- "sosiaalisen sääntelyasumisen" -- taustalla olevat ajatukset. Niitä tässä ketjussakin epäiltiin olevan. Kirjoista kiinnostuneille olen suositellut kirjaa nimeltä Uusi uljas Ruotsi, joka on brittiläisen toimittajan kirja Ruotsin sosialistiseen yhteiskuntaan tähtäävästä valtiojärjestelmästä, jossa sosiaalisella sääntelyasumisella on erittäin suuri osuus. Suomeen sama malli on tietenkin matkittu Ruotsista kuitenkin varsin isolla viiveellä rakentamisen hitaudesta johtuen. Kirja selittää, miten osataan erittäin hyvin laskea, miten paljon enemmän vuokrakerrostalokasarmeissa asuvat kannattavat sosialismia ja äänestävät sosialisteja verrattuna itse omistamissaan omakotitaloissa asuviin ihmisiin. Tämän vuoksi sosialistit alkoivat rakentaa pohjoiseen Ruotsiinkin kerrostalolähiöitä, vaikka tilaa olisi rajattomasti ja ihmiset vihaavat asua niissä.

Kirjan käsittelemä ajanjakso loppuu tähän. Sosialistien suunnitelmien mukaan kuitenkin ihmiset saataisiin pakotettua asumaan näihin epäinhimillisiin olosuhteisiin. Siinä kohtaa sosialistien suunnitelmat epäonnistuivat: Ihmiset pyrkivät kaikin keinoin välttämään näitä asuntoja. Siitä eteenpäin Ruotsin kehitystä katsoessa voisi helposti olettaa väestönvaihdon yhden perusteen olevan juuri saada täytettä vuokrakerrostalokasarmeihin. Tämähän on ylivoimaisesti yleisin matujen asutusmuoto. Valtio joutuu tietenkin vuokrat maksamaan, mutta se ei ole ongelma, koska valdella on rahaa. Pieni ongelma on ollut, ettei kehitysmaasta tuleva matu hänkään ole erityisen hyvin kerrostaloasumiseen tottunut. Sosialistit toivovat tämän ongelman korjaantuvan vähintään sukupolven aikana, mutta sekään ei näytä olevan totta. Näin sosialistien suunnitelma ei tunnu mitenkään muuttuvan toimivaksi. Vaikka tämä ei pinnallisessa mielessä ole syy sosialismin hajoamiseen, on se syvällisemmässä mielessä yksi merkittävimmistä sitä vauhdittavista tekijöistä.

Yllättäen sosialistien yritykset tällä rintamalla ovat yhä Suomessa erittäin kovat ja kaikkiin vaikuttavat. Sosialistit ovat keksineet seuraavaksi keinokseen jatkuvasti lisätä omistusasujan rajoituksia. Pitkään pyrittiin aiheuttamaan haittaa nimenomaan uudistuotannolle lisäämällä paskakaivovaatimuksia, kaukolämpöä ja kiristämällä rakennusmääräyksiä yleisesti. Sitten saatiin jopa koko Eurostoliiton laajuinen rakennusmateriaalin sertifiointipakko. Se tarkoittaa, että jokaisen laudan ominaisuuksista ja alkuperästä on oltava leima laudan kyljessä, ja ettei rakennusmateriaali voi ostaa kuin viranomaisten hyväksymiltä myyjiltä ja heiltäkin vain tietynlaista. Vaan mikään ei onnistunut kovapäistä ja itsenäistä ihmistä murtamaan. Viimeisin iso yritys oli kuntauudistus; se oli Kataisen ja Urpilaisen hallituksen toinen kärkihanke. Silloin kokkarien piti saada sairaanhoito yksityistettyä ja omiin käsiinsä sosialistien vastineeksi saadessa kuntauudistuksen. Lopulta saatiin sopu, mutta sitten tuli välirikko ja sopu kaatui. Nyt ovat kokkarit saamassa sairaanhoitonsa vastikkeeksi maakuntauudistuksesta. Sosialisteille jäi luu käteen.

Kuntauudistuksen tarkoitus oli saada kaikki maaseutu keskustojen alaisuuteen, jolloin kaikki rakentaminen muuttuisi Suomessa kaavan alaiseksi. Kaavoittamattomalle alueelle saa rakentaa paljon vapaammin, ja siellä esimerkiksi ikkunoiden paikkojen muutokset voi tehdä ilman kyselyitä. Helsingin muuttaminen metropolialueeksi olisi tehnyt samanlaisen sääntelyn räjähtämisen niin omakotimaiselle Espoolle kuin hieman vapaamielisemmin kaikkeen rakenteluun suhtautuvalle Helsingin maalaiskunnalle eli Vantaalle. Metropolihankkeen yksi tavoite oli saada asuntorakentaminen kaikissa näissä yhtenäistetyksi. Osaan Sipoosta Helsinki onnistuikin demlan ja oikeuslaitoksen avulla kaappamaan, ja myös Vantaalla kunnanjohtaja onnistuttiin vaihtamaan vapaamielisemmin pykäliin suhtautuvasta kovan linjan sosialistiksi poliittisen oikeudenkäynnin avulla. Helsinki itsessään on tietenkin tunnettu täysin politisoituneesta asuntorakentamisesta kaikkine kierouksineen. Taas tänään oli Ylen televisiouutisissa juttua siitä, miten jatkossa pykälät tulevat vaatimaan enemmän "kohtuuhintaisia asuntoja"; se tarkoittaa matulähiöitä.

Muualla maailmassa on asuminen paljon vapaampaa -- ja tietenkin myös suunnattomasti halvempaa --. Ruotsin sosialistisen asutusrakentamisen suunnattomista ongelmista kertoo nykyisen elinikäisenasuntolainamallin hajoaminen ja asuntojen kova hinnanlasku: Tukholmassa asuntojen hinnat ovat tulleet jopa 10% alaspäin vuodessa. Amerikassa presidentiksi valittiin Trump. Harvoin tullaan maininneeksi Trumpin olevan nimenomaan rakentamisen Mestari. Olen jo esittänyt, miten hän pienillä hinta- ja sääntelymuutoksilla tulee muuttamaan amerikan suurkaupunkien asumisrakennetta huomattavasti republikaanisempaan suuntaan, ja tämä tulee olemaan viimeinen niitti nykyiselle sosialismin nimeen vannovalle Demokraattiselle puolueelle. Subprime sosialismi on kaatunut. Huomattava todiste tämän toimimisesta on Berlusconin osallisuus pohjois-Italian puutarhakaupunginosien rakentamiseen; hän oli luomassa milanolaisille miellyttävää asuinympäristöä, ja nyt on heidän ylivoimainen suosikkinsa.

Halla-ahon avaus on siis oikein hyvä ja kannatettava. Se pitäisi vain laajentaa yhden kirjoituksen lisäksi kokonaiseksi suunnitelmaksi -- ja siinä pitäisi ennenkaikkea huomioida Eurostoliiton hajoaminen --. Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä kansalle jaettiin vuokrakasarmit omistusasunnoiksi. Se pitäisi ehdottomasti tehdä Suomessakin. Tällä hetkelläkin Venäjällä on kaikkiin euroopanmaihin, amerikkaan ja jopa Kiinaan ja Japaniin verrattuna terveet asuntomarkkinat. Siellä käytetään rahaa asunnon ostoon eikä velkaa. Näin ihminen oikeasti sitoutuu ostamaansa asuntoon. Oma koti on porvarillisen elintavan vahvin tuki. Kokoomuksen ollessa vielä porvarillinen oli sen kolmen kohdan ohjelmassa jopa mainittu koti. Elinikäisellä asuntovelalla hankittu omistusasunto, jollaisia Ruotsissa on, ei merkittävästi eroa vuokra-asunnosta; Suomessa on hieman samanlainen malli nimeltä asumisoikeusasunnot, joka ei ole kovin suurta suosiota saanut.

Sosialismin hajoamisen jälkeen rakennussääntely tulee myös häviämään itsestään ensin luonnottoman matalle tasolle, jossa ei enää välitetä yhtään mistään, ja sitten normalisoitumaan kelvolliselle tasolle. Siinäkin tasolla on vielä paljon vaihtoehtoja ja kehittämisen paikkoja. Teiden paikat ja kaupunkien sijainnit tullaan aina jokatapauksessa päättämään hallinnon toimesta. Voisi olla jopa suotavaa sosialismin jälkeen vaihtaa pääkaupunki toiseksi. Yksityiskohtien, kuten ikkunoiden paikkojen, vapauskaan ei ole kaikkialla sama. Kyllä tavallisen kaupungin taloissa pitää niitä voida vaihdella miten tahansa ja pääkaupungin lähiöissä myös. Mutta jos pääkaupungin ydinkeskustaan tultaisiin hallintorakennuksien lisäksi tekemään asuntoja, niin selvää on, ettei niitä tehtäisi ihmisten halujen mukaan vaan hallinnon tarpeiden, joista ulkoasu on yksi. Itäsaksalaisten neukkukuutioiden purkaminen välittömästi tilaa tuhlaamasta olisi myös helposti poliittiseen ohjelmaan mukaan otettava kohta ja nauttisi kansan parissa todella suurta suosiota. Kansallismielisen kaupunkisuunnittelun nostaminen etnisesti värähtelevän mokuhelvetin vaihtoehdoksi olisi toinen samanlainen.