Oliko hyvä, että valkoiset voittivat kansalaissodan?

[Kyklooppi]

Huhupuheen mukaan kapinasta olisi sata vuotta aikaa?

[-PPT-]

Huhupuheen mukaan kapinasta olisi sata vuotta aikaa?

Joo, männä päivänä tuli aloituksesta 100v täyteen. Ilmeisesti ihan tarkoituksella asiaa ei virallisesti noteerattu.

[siviilitarkkailija]

Helsingin työväentalolla kuuluisa "joku" kävi nostamassa punaisen lyhdyn torniin. Yksi käsitti valomerkin poliittiseksi protestiksi, toinen luvaksi tappaa lahtarit. Yleensä sodassa kaaoksen aikaansaaminen kestää hetken. Punikkiroistoilla kaaos alkoi jotakuinkin välittömästi.

Tosiasia on se että ilman Leninin ja Saksan yleisesikunnan sopimuksia sekä venäläisten joukkojen ja laivaston vetäytymistä, itämerendivisioona ei olisi koskaan päässyt Helsinkiin. Punikkiroistot laittoivat kaiken likoon venäläisten puolesta ja huomasivat pian jääneensä yksin. Käytännössä tämä valkeni silloin kun Helsingissä ankkurissa olleet Venäjän laivaston sotalaivat kummemmin ilmoittamatta seilasivat Pietariin.  Porvarien murhaamisen piti tapahtua Venäjän vallankumouslaivaston tykkien suojassa. Loppu oli mekaniikkaa.

[Kyklooppi]

Kai sen lyhdyn voisi jo pois hakee ja viedä kallioon, siellähän se punaisten lyhtyjen alue oli vai onko se vielkii?

[Blanc73]

Oli hyvä että valkoiset voittivat, vaikka punaiset eivät sitä silloin tienneetkään ja jotkut eivät tiedä vieläkään.

Kaikki ne itsenäistyneet entisen Tsaarin Venäjän maat, joissa punaiset voittivat liittyivät osaksi Neuvostoliittoa.
Kaikki ne, joissa kansallismieliset/valkoiset voittivat säilyttivät itsenäisyytensä.
Miksi Suomi olisi ollut poikkeus?

Lienee päivän selvää, että jos punikit olisivat voittaneet, niin Suomi olisi "kutsuttu" liittymään Neuvostoliittoon. Pietarin bolsevikit ja nuori Stalin lietsoivat vallankumousta Suomessa, itseasiassa sisällisota oli tavallaan osa Venäjän vallakumousta.

[repsikka]

Tässä hiukan matusteltavaa kaikille jälkiviisaille.
Kansanvaltuuskunta ja  Leninin bolshevikkihallitus solmivat maaliskuussa valtiosopimuksen, josta Wikipedia kertoo seuraavaa:

"Sopimuksessa Venäjä luovutti punaiselle Suomelle Petsamon, jonka jo tsaarinaikainen Venäjä oli vuonna 1864 luvannut Suomelle. Valmistelukomiteassa kansanvaltuuskunnan edustajat olivat tavoitelleet jopa koko Itä-Karjalan yhdistämistä Suomeen, mutta asia päätettiin lykätä tuonnemmaksi, jottei sopimuksen solmiminen viivästyisi. Lenin vaati sopimukseen kirjattavaksi, että Venäjän kansalaiset saisivat Suomessa täydet poliittiset oikeudet, mukaan lukien äänioikeus, ja Suomen kansalaiset saisivat vastaavat oikeudet Venäjällä. Kansanvaltuuskunta piti tätä mahdottomana vaatimuksena. Venäläiset taipuivat kompromissiin, jonka mukaan Venäjän kansalaiset saivat ainoastaan lupauksen "mahdollisimman helpoista ehdoista" valtiollisten oikeuksien saamiseen Suomessa, minkä ajateltiin tarkoittavan yhden tai useamman vuoden pituista asumista maassa
asumista. "
Siinä hiukan tietoa siitä, millasiet olivat bolshevikkien suunnitelmat sosialistisen Suomen varalle.

[Griffinvaari]

Tässä hiukan matusteltavaa kaikille jälkiviisaille.
Kansanvaltuuskunta ja  Leninin bolshevikkihallitus solmivat maaliskuussa valtiosopimuksen, josta Wikipedia kertoo seuraavaa:

"Sopimuksessa Venäjä luovutti punaiselle Suomelle Petsamon, jonka jo tsaarinaikainen Venäjä oli vuonna 1864 luvannut Suomelle. Valmistelukomiteassa kansanvaltuuskunnan edustajat olivat tavoitelleet jopa koko Itä-Karjalan yhdistämistä Suomeen, mutta asia päätettiin lykätä tuonnemmaksi, jottei sopimuksen solmiminen viivästyisi. Lenin vaati sopimukseen kirjattavaksi, että Venäjän kansalaiset saisivat Suomessa täydet poliittiset oikeudet, mukaan lukien äänioikeus, ja Suomen kansalaiset saisivat vastaavat oikeudet Venäjällä. Kansanvaltuuskunta piti tätä mahdottomana vaatimuksena. Venäläiset taipuivat kompromissiin, jonka mukaan Venäjän kansalaiset saivat ainoastaan lupauksen "mahdollisimman helpoista ehdoista" valtiollisten oikeuksien saamiseen Suomessa, minkä ajateltiin tarkoittavan yhden tai useamman vuoden pituista asumista maassa
asumista. "
Siinä hiukan tietoa siitä, millasiet olivat bolshevikkien suunnitelmat sosialistisen Suomen varalle.

Mutta kuten yltä näet tuo "mielikuvitus fakta" on paljon mieluisampi, jostain kumman syystä eivät kuitenkaan hyväksy suomea neuvostoliiton osaksi, kuten kaikki muut sotien ajan reunavaltiot olivat, miksi suomi nyt sitten onkin se poikkeus, haloo.

[siviilitarkkailija]

...Lenin vaati sopimukseen kirjattavaksi, että Venäjän kansalaiset saisivat Suomessa täydet poliittiset oikeudet, mukaan lukien äänioikeus, ja Suomen kansalaiset saisivat vastaavat oikeudet Venäjällä. Kansanvaltuuskunta piti tätä mahdottomana vaatimuksena. Venäläiset taipuivat kompromissiin...
asumista. "
Siinä hiukan tietoa siitä, millasiet olivat bolshevikkien suunnitelmat sosialistisen Suomen varalle.

Mutta kuten yltä näet tuo "mielikuvitus fakta" on paljon mieluisampi, jostain kumman syystä eivät kuitenkaan hyväksy suomea neuvostoliiton osaksi, kuten kaikki muut sotien ajan reunavaltiot olivat, miksi suomi nyt sitten onkin se poikkeus, haloo.

Voi voi hyvä vaari Griffin, tämä saattoi olla yritys peilata vuosien 1808-09 suomensodan jälkeistä tilannetta 100v myöhemmin. Suomi oli tuolloin autonominen suuriruhtinaskunta. Maaorjuuden riivaama Venäjä tapoineen ja uhkineen oli todellinen. Siksi tsaari Aleksanteri I:n itse vierailtuaan Suomessa, mies oli hyvin vakuuttunut ja jopa eräänlaisessa "epävirallisessa kunniavelassa" harhauduttaan Suomen puolelle ja päästyään välittömästi rajavartioina olleen joukon kunnianosoituksen jälkeen takaisin Venäjälle. Niimpä Suomi liitettiin personaaliunionilla suoraan tsaariperheen omaisuudeksi ei Venäjään.

Suomen tyhmät punikit olivat Venäjän tsaarin "hyvinvoinnin" ja valvonnan luomassa harhaluulossa että "punainen tsaari" olisi lähinnä parannettu versio valkoisesta tsaarista. Mikä ei olisiollut kauempana totuudesta mutta selittää ylläolevaa uskoa Suomen erikoisasemaan.

[Griffinvaari]

...Lenin vaati sopimukseen kirjattavaksi, että Venäjän kansalaiset saisivat Suomessa täydet poliittiset oikeudet, mukaan lukien äänioikeus, ja Suomen kansalaiset saisivat vastaavat oikeudet Venäjällä. Kansanvaltuuskunta piti tätä mahdottomana vaatimuksena. Venäläiset taipuivat kompromissiin...
asumista. "
Siinä hiukan tietoa siitä, millasiet olivat bolshevikkien suunnitelmat sosialistisen Suomen varalle.

Mutta kuten yltä näet tuo "mielikuvitus fakta" on paljon mieluisampi, jostain kumman syystä eivät kuitenkaan hyväksy suomea neuvostoliiton osaksi, kuten kaikki muut sotien ajan reunavaltiot olivat, miksi suomi nyt sitten onkin se poikkeus, haloo.

Voi voi hyvä vaari Griffin, tämä saattoi olla yritys peilata vuosien 1808-09 suomensodan jälkeistä tilannetta 100v myöhemmin. Suomi oli tuolloin autonominen suuriruhtinaskunta. Maaorjuuden riivaama Venäjä tapoineen ja uhkineen oli todellinen. Siksi tsaari Aleksanteri I:n itse vierailtuaan Suomessa, mies oli hyvin vakuuttunut ja jopa eräänlaisessa "epävirallisessa kunniavelassa" harhauduttaan Suomen puolelle ja päästyään välittömästi rajavartioina olleen joukon kunnianosoituksen jälkeen takaisin Venäjälle. Niimpä Suomi liitettiin personaaliunionilla suoraan tsaariperheen omaisuudeksi ei Venäjään.

Suomen tyhmät punikit olivat Venäjän tsaarin "hyvinvoinnin" ja valvonnan luomassa harhaluulossa että "punainen tsaari" olisi lähinnä parannettu versio valkoisesta tsaarista. Mikä ei olisiollut kauempana totuudesta mutta selittää ylläolevaa uskoa Suomen erikoisasemaan.

Parahin siviiliterkkailija juuri tätä minä tarkoitan nimittäessäni "mielikuvitus fakta" historian tulkintaa, siitä syntyy juuri ja vain sankari saagaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

[duc]

Jari Ehnroothin, jonka kiinnostavia näkemyksiä olen kommentoinut islam ja terrorismi -ketjussa, mielestä pari tärkeää näkökulmaa on jäänyt julkisesta vuoden 1918 sodan ympärillä pyörivästä keskustelusta puuttumaan:

- -
Muistovuoden aikana voitaisiin nostaa esiin kaksi näkökulmaa, jotka toistaiseksi julkisesta keskustelusta puuttuvat, sanoo kirjailija-tutkija Jari Ehrnrooth.

Ensinnäkin vuoden 1918 kapina olisi syytä nähdä laajemmassa yhteydessään.

Suomi oli osa maailmanlaajuista kriisiä, ja Suomen vallankumouksellinen liikehdintä oli osa kansainvälistä liikehdintää. Tätä on Suomessa edelleen vaikeaa ymmärtää.

- 1900-luvun kaksi suurta virhettä ja ihmisyyden vastaista järjestelmää olivat fasismi ja kommunismi, Ehrnrooth sanoo.

- Suomessa on hyvin vaikeaa suhtautua vuoden 1918 tapahtumiin sillä tavalla, että yksiselitteisesti ajateltaisiin punaisen osapuolen osallistuneen tähän 1900-luvun toiseen suureen virheeseen, kommunismiin. Mutta se on totta: maailmanhistoriallisesti katsottuna se osallistui siihen.

Toiseksi ja edelliseen liittyen nyt, vuoden 1918 muistovuonna, Suomessa pitäisi olla älyllistä rohkeutta sanoa valkoisten voiton olleen "erinomainen asia", Ehrnrooth haastaa - unohtamatta sitä, että voittanut puoli syyllistyi hirvittäviin julmuuksiin sodan jälkeen.

Valkoisten voiton ansiosta Suomi kehittyi sellaiseksi hyväksi yhteiskunnaksi, jollaisena me sen tänään tunnemme, Ehrnrooth korostaa. Realistisena vaihtoehtona olisi voinut olla autonomisen neuvostotasavallan tai Neuvostoliiton satelliittivaltion asema.

- Voimme käydä kysymässä Virosta, kuinka hienoa se sitten olisi ollut.

Sisällissodan jakolinjoja pidetään kansalaiskeskustelussa edelleen hengissä, vaikka kukaan ei enää elä eikä voi elää sisällissodan maailmassa.

Se kertoo traumasta, Ehrnrooth sanoo, mutta tosiasioiden tunnustaminen palvelisi menneisyyden hallintaa - menneisyyden painolastista vapautumista tulevaisuutta varten.

1. Edit. Korjattu linkki (kiitos Alaric).

2. Edit. Lisätty linkki Ehnroothin haastatteluun.

[Perttu Ahonen]

Oli hyvä että valkoiset voittivat, vaikka punaiset eivät sitä silloin tienneetkään ja jotkut eivät tiedä vieläkään.

Kaikki ne itsenäistyneet entisen Tsaarin Venäjän maat, joissa punaiset voittivat liittyivät osaksi Neuvostoliittoa.
Kaikki ne, joissa kansallismieliset/valkoiset voittivat säilyttivät itsenäisyytensä.
Miksi Suomi olisi ollut poikkeus?

Lienee päivän selvää, että jos punikit olisivat voittaneet, niin Suomi olisi "kutsuttu" liittymään Neuvostoliittoon. Pietarin bolsevikit ja nuori Stalin lietsoivat vallankumousta Suomessa, itseasiassa sisällisota oli tavallaan osa Venäjän vallakumousta.

Tässä asiaa taustoittavaa aineistoa: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/12556-%E2%80%9Dse-se-on-saatana-ettei%E2%80%A6%E2%80%9D

Espoossa sattui ja tapahtui ja taas sattui 1918. Tässä paikallishistoriaa Kauklahdesta: http://espoo-onnela.blogspot.fi/2016/10/kauklahti-vuonna-1918-i.html

Helsingin valtaus punakaartin näkökulmasta = Kansa taisteli punakaartilaiset kertovat: https://histdoc.net/historia/1917-18/punainen_helsinki_1918.html
Valokuvia: https://www.is.fi/suomi100/art-2000005053196.html


Punakaartin kohdalla on huomattava se, että suuri osa punakaartilaisista oli aseisiin kutsuttuja 17-50-vuotiaita työväenyhdistyksen jäseniä,so. nostoväkeä.
Tällä liikekannallepanojulistuksella Espoon punakaarti kutsuu hakemisen uhalla kaikki 17-50-vuotiaat työkykyiset miehet ilmoittautumaan punakaartin tarpeisiin ja tehtävien jakoon Saksalaisten lähestyessä pääkaupunkiseutua.  http://www.kauniainen.fi/files/3039/julitus_1918.gif

[siviilitarkkailija]

Parahin siviiliterkkailija juuri tätä minä tarkoitan nimittäessäni "mielikuvitus fakta" historian tulkintaa, siitä syntyy juuri ja vain sankari saagaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Nautin kovasti näistä keskusteluista, vaikka ilmiselvästi olemme eripuolilla rintamalinjaa mitä tulee vuoden 1918 tapahtumiin. Minä näen suojeluskunnan sankarillisena armeijana ja suuri osa suomalaisista on päättänyt olla näkemättä. Sankaruutta on monenlaista mutta oma vakaa näkemykseni sodasta on se että valkoisen Vapaussodan taistelijat olivat sankarillisia ja tekivät mahdottomasta mahdollisen, tsaari/keisarin suuriruhtinaskunnasta itsenäisen tasavallan . Oma näkemykseni on myös se että tämänkaltainen muutos ei todellakaan ole mikään veretön tai yksinkertainen ilmoitusluonteinen tapahtuma. Venäjän hallinnosta ei niin vain lähdetä kuin hollituvasta. Siinä katkesi napanuora jos toinenkin.

Olen kertaalleen todennut että rintamalinjaa ei erottanut vain ideologia vaan myös kotipaikka ja ammattitausta. Vaikka valkoisessa armeijassa oli enemmän akateemista voimaa, sen todellinen voima oli maa- ja metsätalousväestössä. Enkä voi kiistää etteikö työväestöä olisi kohdeltu väärin. Mutta hirvittävintä oli nälänhätä mitä yleensä ei pidetä ongelmana kunnes se iskee koko voimallaan jonka jälkeen mikään yhteiskunnan arvo, instituutio tai johtaja ei voi olla varma jatkostaan. Tasavalta sentään ryhtyi elintarvikkeiden järkevään sääntelyyn ja tuottamiseen ideologisen potaskanpuhumisen sijaan.

[duc]

Tahdon nostaa esiin yhden 1800-luvun puolivälissä syntyneen suomalaisen kenraalin, jonka merkitys Suomen valtion syntyaikana on jäänyt pimentoon. Miehen sanotaan estäneen sotilasvallakaappauksen Suomessa ensimmäisten presidentinvaalien aikaan: Kaarlo Kivekäs, vuoteen 1880 nimeltään Karl Edvard Backman. Kouvolan Sanomissa oli 17.11.2017 juttu Kivekkäästä:

Suomen itsenäisyyspäivänä tulee kuluneeksi 150 vuotta Kivekkään syntymästä. Hän on eräs Suomen unohdetuimmista sotasankareista. Asiaa tutkineen Jarmo Loikkanen mielestä tähän on kaksi selitystä: Kivekkään ura Suomessa sijoittui rauhanaikaan. Uraa himmensi myös välirikko Mannerheimin kanssa.

— Sanotaanko näin, että hän käänsi Kivekkäälle selkänsä, Loikkanen sanoo.

Kaarlo Kivekäs pyrki jo teini-ikäisenä Haminan kadettikouluun, mutta ruotsin kieli ei sujunut. Ylioppilaana hän kokeili uudestaan. Mannerheim oli potkittu koulusta keväällä 1886. Kivekäs aloitti sotilasopinnot samana syksynä.

Kadettikoulu oli ruotsinkielinen, ja komentokielenä käytettiin venäjää. Suomen kielestään ylpeä Kivekäs tilasi kouluun suomenkielisen sanomalehden. Lähes kaikki muut kadetit olivat ruotsinkielisiä. He innostuivat: nyt saatiin hyvää vessapaperia.

— Kivekäs pisti asian järjestykseen. Pidettiin jäsentenväliset, ja lehti sai olla rauhassa, Loikkanen sanoo.

Kivekäs oli paitsi kielitaitoinen myös vahva sotilas. Venäjän armeijassa palvellessaan hän saattoi vääntää rautakangen mutkalle selkäänsä vasten. Hevosenkenkä suoristui käsin vetämällä.

Kenraaliluutnantiksi Venäjällä ylennyt Mannerheim rakensi uransa hovi- ja ratsujoukoissa. Kenraalimajuri Kivekäs oli tykistöupseeri, joka palveli parikymmentä vuotta Keski-Aasiassa. Kymmenkunta vuotta kului Afganistanin rajalla tehtävissä, joita nykyisin kutsuttaisiin kriisinhallintatehtäviksi. Kivekäs komensi maailmansodassa myös jalkaväkidivisioonaa.

Mannerheimin ja Kivekkään sotilasurat Venäjällä olivat kumpikin ansiokkaita. Kivekäs osallistui yli 40 suureen taisteluun Venäjän ja Ukrainan joukoissa.

— Kivekästä pyydettiin kaartin tykistöön, mutta hän oli luonteeltaan erilainen kuin Mannerheim. Hän ei arvostanut hovielämää. Kalastus ja eränkäynti olivat hänelle paljon läheisempää, Loikkanen sanoo.

Omaa divisioonaa komentanut Kivekäs pääsi Ukrainasta Suomeen vasta heinäkuussa 1918. Kansalaissota oli loppunut jo keväällä. Suhde Mannerheimiin jäätyi kesällä 1919, kun valtionhoitajana toiminut Mannerheim Mannerheim hävisi presidentinvaalin K. J. Ståhlbergille.

Ennen vaalia Mannerheimin lähipiiriin kuulunut kenraali Ignatius vaati ylipäällikkönä toimivalta Kivekkäältä, että tämä kehottaisi Ståhlbergin perumaan presidenttiehdokkuutensa. Kapinastakin puhuttiin. Kivekäs ei tähän suostunut, vaan paljasti kapinahankkeen hallitukselle ja antoi päiväkäskyn, jossa kielsi sotilaita sekaantumasta politiikkaan..

Kenraalimajuri Vilkamasta tehtiin puolustusvoimien komentaja, ja Kivekäs alennettiin rannikkopuolustuksen päälliköksi ja tykistön tarkastajaksi. Myös Ignatius menetti virkansa myöhemmin.

— Tehtiin siis poliittinen ratkaisu ja pantiin eri puolilla olleet Ignatius ja Kivekäs sivulle, Loikkanen sanoo.

Kouvolassa itsekin aikaisemmin asunut Jarmo Loikkanen, 66, on tutkinut kenraali Kivekästä vuosikausia. Hänen isoisänsä Kustaa Loikkanen oli naimisissa Kaarlo Kivekkään ottotyttären Olga Kivekkään kanssa.
- -

kursivointi minun.

[Alaric]

Ulinaa odotettavissa. Sekä täällä että muualla.

https://www.ps-nuoret.fi/uutiset/perussuomalaiset-nuoret-kaynnistaa-vapaussodan-muistokampanjan/ (2.2.2018)

Perussuomalaiset Nuoret käynnistää vapaussodan muistokampanjan

Perussuomalaiset Nuoret käynnistää 5.2.2018 vapaussota-kampanjan. Kampanjan tarkoituksena on muistella Suomen vapautumista venäläisistä sotilaista ja kunnioittaa sodan sankarivainajia sekä -sotureita.

"Meille on tärkeää muistaa kansakuntamme historian kannalta yhtä merkittävintä vuotta. Vapaussodan voiton ansiosta tuore kansakunta säilytti itsenäisyytensä ja pystyi kehittämään sitä. Haluamme kampanjalla kunnioittaa vapaussodan sankareita ja juhlia sitä, että vapauduimme venäläisten vallan ikeen alta viimeinkin. On myös syytä muistaa, että valkoinen osapuoli edusti Suomen laillista esivaltaa", toteaa Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Samuli Voutila.

Kampanja koostuu neljästä valtakunnallisesta tapahtumasta. Ensimmäinen tapahtuma järjestetään 5.2.2018 Helsingissä. Tapahtumassa Perussuomalaiset Nuoret laskee muistoseppeleet presidentti Svinhufvdin patsaalle ja valkoisen armeijan ylipäällikön, marsalkka Mannerheimin, patsaalle.

"Tulemme järjestämään tapahtuman Vaasassa ja juhlatapahtuman Tampereella. Tampereen valtaus oli sodan merkittävin taistelu, ja kaupungin vapautuminen punaisten hallusta varmisti koko sodan voiton. Myös vapaussodan päättymispäivänä järjestämme tapahtuman Helsingissä", luettelee Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja Juha Karjalainen.

Järjestö haluaa kunnioittaa myös punaisten puolella taistelleita suomalaisia. Järjestö tulee järjestämään myös heille pienimuotoisen tilaisuuden kevään aikana. Perussuomalaisten Nuorten mielestä kauheinta, mitä voi tapahtua, on se, että veli nousee veljeään vastaan. Suomalaisten ei tule tappaa suomalaisia.

[Emo]

"Meille on tärkeää muistaa kansakuntamme historian kannalta yhtä merkittävintä vuotta. Vapaussodan voiton ansiosta tuore kansakunta säilytti itsenäisyytensä ja pystyi kehittämään sitä. Haluamme kampanjalla kunnioittaa vapaussodan sankareita ja juhlia sitä, että vapauduimme venäläisten vallan ikeen alta viimeinkin. On myös syytä muistaa, että valkoinen osapuoli edusti Suomen laillista esivaltaa", toteaa Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Samuli Voutila.

Kampanja koostuu neljästä valtakunnallisesta tapahtumasta. Ensimmäinen tapahtuma järjestetään 5.2.2018 Helsingissä. Tapahtumassa Perussuomalaiset Nuoret laskee muistoseppeleet presidentti Svinhufvdin patsaalle ja valkoisen armeijan ylipäällikön, marsalkka Mannerheimin, patsaalle.

Vuoden 1918 sota oli Suomen vapaussota

https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1110/vuoden_1918_sota_oli_suomen_vapaussota

Tammikuussa 2018 tuli täyteen 100 vuotta Suomen vapaussodan alkamisesta. Vuoden 1918 tammikuun lopulla alkanut ja lopputulokseltaan voitokas vapaussota on ratkaisevan tärkeä Suomen historian virstanpylväs, koska vapaussodan päättyminen Suomen hallituksen joukkojen voittoon ja vieraan vallan sotavoimien karkottamiseen Suomesta toteutti käytännössä sen kansallisvaltiollisen vapauden ja itsenäisyyden, jotka P. E. Svinhufvudin senaatti ja Suomen eduskunta olivat 6.12.1917 julistaneet. 

Toisaalta ratkaisevan merkityksellistä oli, että SDP eli sosialidemokraatit kärsivät tappion lokakuun eduskuntavaaleissa. SDP saattoi selittää tämän demokraattisen vaalitappion itselleen vain alkamalla levittää uskomusta, jonka mukaan vaalitulos oli manipuloitu. Tästä eteenpäin avoin vallankumoushenkisyys voitti alaa ja punakaarteja vahvistettiin ja perustettiin.
Tämä kaikki tapahtui venäläisbolsevikkien ohjelmallisen innostamisen johdolla. Esimerkiksi toveri Stalin agitoi Helsingissä marraskuussa 1917 aktiivisesti vallankumousta ja marxilaisen teorian mukaisen luokkasodan aloittamista.

"Valkoisten voitto ratkaisi, että itsenäisyysjulistus 6.12.1917 toteutui myös käytännössä. Punaisten voittaessa maamme olisi tullut osaksi Neuvostoliittoa."

"Koska nykyinen Sosialidemokraattinen puolue katsoo olevansa suoraa jatkoa Turussa vuonna 1899 perustetulle Suomen työväenpuolueelle (vuodesta 1903 sosialidemokraattiselle), tammikuun 1918 kapinasta seuraa, että se on ainoa puolue Suomen historiassa, joka koskaan on tarttunut aseisiin laillista demokraattista valtiovaltaa vastaan, professori  toteaa."

[Parsifal]

Kyllä.

Tiedämme, millainen yhteiskuntajärjestelmä oli punaisten tavoitteena, ja oli hyvä, että he eivät siinä onnistuneet.

[siviilitarkkailija]

Suomen tyhmät punikit olivat Venäjän tsaarin "hyvinvoinnin" ja valvonnan luomassa harhaluulossa että "punainen tsaari" olisi lähinnä parannettu versio valkoisesta tsaarista. Mikä ei olisiollut kauempana totuudesta mutta selittää ylläolevaa uskoa Suomen erikoisasemaan.

Parahin siviiliterkkailija juuri tätä minä tarkoitan nimittäessäni "mielikuvitus fakta" historian tulkintaa, siitä syntyy juuri ja vain sankari saagaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Riippuu siitä kenen ja mitä todellisuutta tarkoitetaan. Olen sattumoisin tavannut pari suomalaista tulipalokommunistia jotka pääsivät vatkaamaan isä "aurinkoisen" kättä ihan henkilökohtaisesti. Toinen oli kuolemantuomittu Aimo Rikka ja toinen puolisonsa, Maria. Kättelyn perusteella Maria oli sitä mieltä että stalin oli maailman mukavin setä joka ei ikinä voisi tehdä pahaa kenellekkään jne jne. Aimo kuolemaantuomittuna vakoilijana oli vähän varovaisempi arvioissaan. Rohkenen väittää että vallankumoususkovaiset rikkovat sinun ja minun totuuteni ja korvaavat sen omallaan kuin eurostoliiton monikulttuurisuuspropagandistit ämpäriyliopistosta. Silti...eräänlainen saavutus tuokin, petä Suomi ja pääset vatkaamaan stalinin kättä. Pieni lohdutus oli se että kun kaikki muut aikakautensa miehet pääsivät lopulta sotaveteraanien palveluihin yms hoitoon osalliseksi, Aimo jäi ilman.

Valkoinen sankariarmeija vapautti Suomen hirvittäviä uhrauksia kärsien. Minusta olisi tärkeää huomata että valkoisen sankariarmeijan taistelijat olivat lähes samanlaisia kuin punikkiroistot, työläisiä ja taviksia. Ainoa ja merkittävä ero heissä oli alistuminen armeijan kuriin muutamia pohjalaisia joukkoja lukuunottamatta. Samoin komentoportaan vastuu sekä hallituksen toimiin alistuminen oli sekin jotain toista kuin punikeilla. Mannerheim oli ilmeisesti raivoissaan kokoomuksen ministerien sopimisista Saksan kanssa, mutta hänkin alistui poliittiseen päätöksentekoon.

Sankariarmeija alistuu poliittiseen päätöksentekoon vaikka se ilmeisesti ei voinut sietää poliitikkojen päätöksiä. Vallankumouksellinen roskaväki on tietävinään paremmin, mikä johtaa lopulta kaaokseen..

[siviilitarkkailija]

Tasan sata vuotta sitten, sankarillinen jääkärikapteeni (ei koskaan tiennyt ylennyksestään majuriksi) Friedel Jacobson saattoi voitolliseen loppuun Tornion taistelun. Yleisesti sotaa pidetään punikkien ja lahtarien välisenä otteluna. Tornion taistelu käytiin kuitenkin venäläisten sotilaiden ja jääkärikapteeni Jacobsonin johtamien suojeluskuntalaisten välillä. Mikä osoittaa että Venäjällä oli kokonaisuudessaan omia sotilaallisia intressejä sekä toimia. Itse venäläisten joukkojen kunto ja into olivat hyvin kyseenalaisia. Mutta aseistukseltaan olivat ylivoimaisia. Tämä ei kuitenkaan estänyt Anjalan sankaria ottamasta otetta haltuun kun punikkien joukko vetäytyi Ouluun käymään siellä omaa sotaansa ja Venäläinen sotajoukko jäi paikalleen.

Tämä on todiste siitä että kyseessä oli myös Venäjän omia toimia ja se osallistui sotaan omana toimijana vielä 6.2 1918.

[Marjapussi]

on todiste siitä että kyseessä oli myös Venäjän omia toimia ja se osallistui sotaan omana toimijana vielä 6.2 1918.

Tuota Venäjä oli hyvin hajanainen jo tuohon aikaan ja mielestäni kyseessä oli ryssän paikallispäälikön oma linjanveto.

[Veikko]

on todiste siitä että kyseessä oli myös Venäjän omia toimia ja se osallistui sotaan omana toimijana vielä 6.2 1918.

Tuota Venäjä oli hyvin hajanainen jo tuohon aikaan ja mielestäni kyseessä oli ryssän paikallispäälikön oma linjanveto.

Ylipäätään bolševistinen Venäjä oli hyvin yhtenäinen ja johdonmukainen toimija, sikäli kun siitä on kysymys tässä tapauksessa. Joka tapauksessa bolševikeilla oli suuri kannatus lähes kaikissa Suomessa olleissa venäläisjoukoissa ja Venäjän bolševikkijohdolla oli usein hyvinkin kiinteät yhteydet näihin.

Venäjä oli aktiivinen toimija sodassa sen alusta loppuun saakka, ja sitä paitsi koko sota oli pääasiassa Venäjältä masinoitu, mistä olen aikaisemmin kirjoittanut eräässä toisessa kejussa, jonka linkitän tähän, koska en viitsi ryhtyä sitä uusiksi kirjoittamaan:

https://hommaforum.org/index.php/topic,117522.msg2516691.html#msg2516691

[Mehud]

Nyt ollaan jo kymmenennellä sivulla puimassa tätä asiaa. Yksinkertainen totuus on se, että jos punaiset olisivat voittaneet, niin tätäkään foorumia ei olisi olemassa. Vain Valkoisten voitto mahdollistaa punaisten ruikuttamisen täällä. Hallitus vaatii meitä tyytymään osaamme, niin miksi en minä voisi vaatia punaisia tyytymään osaansa?

[-PPT-]

Ylipäätään, kukaan tänä päivänä elävä ei osaa eläytyä mikä on ollut tilanne 100v sitten. Silloin on ollut ihan eri maailmanmeininki.

Kun miettii omaa historiaa niin itse olin nuori 80-luvulla ja muistan sen ajan ja se oli ihan erilaista kuin nyt elämämme aika ja olen sitä mieltä että ihmiset jotka eivät olleet edes syntyneet 80-luvulla eivät osaa kuvitellakaan mikä on ollut sen ajan tunnelma.

80-luvusta on kuitenkin vain 30v aikaa. 1918 on aikaa 100v.

[Marjapussi]

Ylipäätään, kukaan tänä päivänä elävä ei osaa eläytyä mikä on ollut tilanne 100v sitten. Silloin on ollut ihan eri maailmanmeininki.

Olen eri mieltä. Minulla oli kunnia tavata useita Vapaussodan sankareita ja kuulla heidän juttujaan tuolta ajalta. Myöskin Tammisaaren vankileirillä oli äidin puolen isoisänsä piikkilankojen väärällä puolella. Ei ollut helppoa punikeillakin silloin, kun pappa kertoi minulle omia kokemuuksiaan.

[duc]

Aamulehden toimittaja Juha Lehtisen ja Tampereen yliopiston historian professori Pertti Haapalan näkemys vuoden 1918 sodasta Suomessa:

Vuonna 1918 Suomi oli pala suurvaltojen pelissä – Ensin Suomea vietiin osaksi Venäjää, sitten osaksi Saksaa
- -
Juha Lehtinen
Aamulehti
Vuoden 1918 Suomen sisällissodan tapahtumia tarkastellaan usein vain kansallisesta näkökulmasta. Tällöin jää huomaamatta, mistä tässä sodassa oli kysymys. Ymmärryksemme tämän ajan historiasta jää kapeaksi.

Jos nostaa katseensa Suomen kamaralta ja katsoo hieman, mitä muualla tapahtui samaan aikaan, aika nopeasti huomaa, että Suomen sisällissota ei oikeastaan ollut pelkästään suomalainen sota. Pääpelureina siinä olivat Venäjä ja Saksa.

Oikeastaan sota oli ikään kuin vain osa Euroopan laajuista sisällissotaa, jota käytiin laajalla alueella Suomesta Balkanille ja Irlannista Kaukasukselle.

Paljastuu myös, että Suomen sisällissota ei ollut poikkeuksellisen väkivaltainen, vaikka uhreja oli paljon. Uhreista joka kolmas kuoli taistelujen ulkopuolella. Se oli suhteellisen lyhytkestoinen, vain kolmen ja puolen kuukauden mittainen. Baltian maissakin sodittiin paljon pitempään.

Eräissä maissa tilanne riistäytyi Suomea paljon pahemmaksi, kun kymmenet ja sadat tuhannet tai jopa miljoonat ihmiset kuolivat. Keskisessä ja eteläisessä Euroopassa pantiin toimeen myös etnisiä ja uskonnollisia kansanmurhia. Lisäksi juutalaisia vainottiin ankarasti.

Suomen sisällissota ei vajonnut tällaisille tasoille. Täällä kuten myös Baltian maissa kyse oli pikemminkin yhteiskuntaluokkien välisestä taistelusta, oikeistosta ja vasemmistosta.

Sota ei myöskään syttynyt äärimmäisestä kurjuudesta. Suomessa oli toki pulaa ruoasta, mutta tilanne oli paljon pahempi monilla muilla alueilla.

Tulkinta jää helposti vinoksi
Historiatieteessä on tyypillistä, että oman maan tapahtumia korostetaan. Katsellaan lähinnä sitä, mitä maan rajojen sisällä tehtiin.

–Tämä ilmiö tunnetaan historiatieteessä hyvin. Puhutaan metodologisesta nationalismista, historian professori Pertti Haapala Tampereen yliopistosta sanoo.

Viime vuosisadan alun Suomen historiaa katsellaan usein itsenäistymisen avaimenreiästä. Kyllähän maailma sieltäkin näyttää isolta, mutta tulkinta jää vinoksi. Monesti esimerkiksi puhutaan, että me suomalaiset hankimme itse itsenäisyytemme. Todellisuudessa mahdollisuus itsenäisyyteen tuli vastaan lopulta vähän yllättäen loppuvuonna 1917.

–Tiedämme kyllä, mutta samalla unohdamme, että nämä tapahtumat johtuivat ensimmäisestä maailmansodasta ja Venäjän vallankumouksesta, Haapala sanoo.

- -

–Samat nuoret miehet, jotka hetki aikaisemmin olivat perustaneet kuoroja ja näytelmäkerhoja, olivat yhtäkkiä perustamassa pikku rykmenttejä, professori Haapala miettii.

Raja ylitettiin silloin, kun tartuttiin aseisiin. Haapala sanoo, että jos punaiset ja valkoiset olisi haluttu riisua aseista, sisällissota olisi pystytty estämään. Nyt näin ei tehty – pikemminkin päinvastoin. Poliittiset johtajat käyttivät osapuolten joukkoja hyväkseen omiin tavoitteisiinsa. Tässä tilanteessa vakinainen armeija olisi ollut jopa eduksi.

Suomen sisällissota eroaa monista muista maista siinä, että koko poliittista järjestelmää ei tarvinnut rakentaa tyhjästä. Meillä oli autonomian tuloksena omat vakiintuneet instituutiomme. Sotaa käytiinkin siitä, kuka saa vallan Suomessa, joka oli jo valmis yhteiskunta, valkoiset vai punaiset.

Oikeastaan vain Tshekkoslovakia selvisi tästä ajasta ilman väkivaltaa. Professori Haapalan mukaan Suomessakin tämä olisi ollut mahdollista, jos tuon ajan poliittiset johtajat olisivat toimineet tarmokkaasti toisin. Monet, kuten maalaisliiton Santeri Alkio, varoittivat sodan vaarasta.

Ruotsi valitsi toisen tien. Ruotsissa oli vaalit vuonna 1917. Sosialistit hävisivät vaalit, mutta menivät mukaan porvarien johtamaan hallitukseen.

–Ei ole pelkkää jälkiviisautta sanoa, että sota olisi voitu välttää viisaalla politiikalla. Oikealla ja vasemmalla oli liian paljon jyrkkiä ihmisiä, Haapala sanoo.

Sisällissota ei ollut mikään vääjäämätön kohtalo. Suomen sisällissota oli oman poliittisen järjestelmämme epäonnistuminen. Juuri politiikan tehtävä on turvata yhteiskunnan rauha ja turvallisuus. Poliittinen haaksirikko on aina myös poliittisten johtajien epäonnistuminen, vaikka se ikävältä tuntuukin.

–Virheitä tehtiin molemmilla puolilla. Tätä eivät osapuolet omalta kohdaltaan hevin myönnä. Kun lukee poliittisia elämänkertoja, kukaan ei tee itse virheitä, Haapala huomauttaa.

Suomi osaksi liittotasavaltaa
Viime kuukausien aikana on taas puhuttu paljon siitä, kuinka suomalaiset vuosisadan alussa taistelivat Suomelle itsenäisyyden ja sen huipentuma oli eduskunnan antama julistus 6.12.1917. Itsenäinen Suomi ei enää luottaisi vieraan apuun, mutta juuri niin tehtiin sekä ennen joulukuuta että sen jälkeen.

Tilanteen avoimuutta kuvaa, että kuukausi aikaisemmin oltiin vielä sopimassa, että Suomesta tulisi tasavalta, joka olisi osa Venäjän liittotasavaltaa.

Olisi mielenkiintoista mietiskellä, millainen olisi Suomen tarina Venäjän liitovaltiossa. Ehkä se olisi aikansa toiminutkin, olihan yhteiselämää harjoitettu jo sata vuotta sen jälkeen, kun Venäjä oli vallannut Ruotsin itäiset maakunnat Suomen sodassa 1809–09.

Liittovaltiosuunnitelma kuitenkin romahti, kun Aleksander Kerenskin väliaikainen hallitus ei pystynyt korjaamaan Venäjän epävakaata tilannetta ja pitämään valtaa käsissään. Jos Venäjä olisi päässyt aiemmin irti sodasta, Euroopan kehitys olisi voinut ottaa muutenkin toisenlaisen suunnan. Samoin Suomen tie olisi voinut olla erilainen.

Koko pelikenttä muuttui sen jälkeen, kun Leninin johtamat bolsevikit ottivat Venäjällä vallan marraskuussa 1917. Bolsevikkien valtaannousu ei ollut pelkkä sattuma: he olivat tarmokkaita, he uskoivat asiaansa ja Lenin lupasi kunnon populistipoliitikkojen tavoin kansalle juuri niitä asioita, joita toivottiin: rauhaa, leipää ja maata.

Nyt suomalaiset halusivat Venäjästä eroon. Tämä johti Suomen itsenäisyyteen. Tuskin mikään suurvalta vapaaehtoisesti olisi luovuttanut pois aluettaan, mutta heikon Venäjän oli pakko nyt tehdä se. Leninin allekirjoittama tunnustus saatiin heti tammikuun 1918 alussa, ja sen jälkeen monet muut valtiot tunnustivat Suomen itsenäisyyden.

Nyt katse kohdistui toiseen suurvaltaan Saksaan.

Saksalaiset olivat vallanneet jo Liettuan, Latvian ja Viron. Saksa auttoi häätämään venäläistä sotaväkeä pois Suomesta, mutta ei Saksa tullut Suomeen oikeastaan ystävänä vaan valloittajana. Saksan tarkoitus oli hallita Baltian maita suoraan ja Suomea poliittisen liiton kautta.

Vaasaan paenneet ministerit pyysivät apua Saksan keisarikunnalta. Mannerheim ei missään vaiheessa innostunut asiasta ja hänet erotettiinkin armeijan johdosta, kun voitto oli saatu.

Haapalan mukaan Lenin tietyllä tavalla varmisti Suomen itsenäisyyden ja valkoisten voiton. Ensin aselepo ja sitten Brest-Litovskin rauha jätti Suomen saksalaisille miehitettäväksi.

Saksalaisten tavoite kuitenkin epäonnistui, kun sotaonni kääntyi ja Saksa hävisi sodan vuoden 1918 lopussa.

Ihmiskunnan suurin tyhmyys
Mitä sata vuotta sitten syttyneestä sodasta voi oppia?

Professori Haapala vastaa tunnetun amerikkalaisprofessorin Paul Kennedyn sanoin: Suurin riski maailmassa on poliittisen hallinnon pettäminen. Sellainen kehitys voi lähteä liikkeelle helposti, ja romahtanut hallinto voi olla vaikea rakentaa uudestaan.

Väkisinkin katse suuntautuu Euroopan Unioniin, jolla on nyt legitimiteettikriisi. EU:ta kritikoidaan ja vähätellään tällä haavaa monelta taholta.

Haapalan mukaan ensimmäinen maailmansota oli ihmiskunnan suurin tyhmyys. Siitä olisi pitänyt oppia. Näin ei käynyt: toisen maailmansodan juuret ovat ensimmäisessä maailmansodassa.

Valitettavasti vieläkään ihmiset eivät pysty käsittelemään historiaansa. Tämä näkyy nyt myös EU:n sisällä.

Saksa lienee poikkeus. Ehkä vain Saksa on kunnolla käynyt läpi oman historiansa

[-PPT-]

Kyllä minä tiesin että Niinistö on jo aika vanha mutta en tiennytkään että hän on jo yli 100-vuotias.

Nimittäin, pakkohan hänen on olla jos muistaa sisällissodan. Iso iltislööppi että Niinistö avautuu sisällissodan muistoista; punaiset tulivat isovanhempien maatilalle.

[Titus]

Tunnettu historioitsija pamautti Niinistön edessä: Tämä oli vuoden 1918 pahin rikos – "Peruste töhriä Mannerheim-patsas ja virtsata Svinhufvudin haudalle"

Historioitsija Teemu Keskisarja piti eilen keskiviikkona Tampereella luennon vuoden 1918 tapahtumista. Luentoa seurasi museokeskus Vapriikin täyden auditorion eturivissä presidentti Sauli Niinistö. Värikkäässä ja suorasukaisessa luennossa Keskisarja kommentoi sisällissodan syitä ja tapahtumia, kuten teloituksia ja vankileirejä. Keskisarja nosti vankileirien "kansanmurhan" esille erityisen raskauttavana.

Jutun kuvassa puolueettoman ja luotettavan oloinen itseluennoitsija:

https://www.aamulehti.fi/uutiset/tunnettu-historioitsija-pamautti-niiniston-edessa-tama-oli-vuoden-1918-pahin-rikos-peruste-tohria-mannerheim-patsas-ja-virtsata-svinhufvudin-haudalle-200856752


Joku voisi luulla, että sisällissodan aloittaminen olisi se raskain rikos, mutta joo. Ei kai sitten kun sen teki tutkiskelijan mielestä oikeista syistä tjtn...

[ämpee]

Kyllä minä ainakin pidän positiivisena asiana sitä, että valkoiset voittivat vapaussodan.
Toisenlaisessa tilanteessa me emme olisi täällä tänään kirjoittamassa tälle saitille mitä nyt kirjoittelemme.
Eikä joku rehupää pystyisi kuseksimaan jonkun presidentin haudalle kun sitä presidenttiä ei ikinä olisi ollutkaan, ei ehkä sitä kuseksijaakaan.

Valkoiset listivät väkeä voittonsa jälkeen, vaikka espanjantauti siinäkin toimessa taisi olla ahkerin, mutta toisenlaisessa lopputuloksessa se listiminen olisi kyllä voittanut espanjantaudinkin ajan mittaan.
Kun niitä vaihtoehtoja ei ollut silloin kuin nuo kaksi, niin noissa arpajaisissa kaikki suomalaiset voittivat, jopa hävinneet.

[Vaniljaihminen]

En minä kyllä ainakaan saa vankileireistä tehtyä hyvää asiaa, mutta en saa hyvää asiaa tehtyä myöskään punakapinasta tai mistään muustakaan marksilaisesta vallankumouksesta. Leireillä olleet punaiset eivät olleet vaaratonta ainesta ja heidän valvomisensa oli perusteltu sotatilalla. Omatoimiset teloituksetkin ovat oikeustajuni vastaista puuhaa, mutta edes niillä en näe oikeutusta puolustaa sellaista kansandemokratiaa, jota Suomeen oltiin tuolloin ajamassa. Punaiset saivat, tai ainakin luulivat saavansa, hyvityksen Neuvostoliitolta ja se kuitenkin viime kädessä osoitti, että valkoinen puoli nyt vain oli oikeassa.

Keskisarja sanoo kärkevästi, hän kyllä töräyttää punaistenkin korville, miksei toisinaan myös valkoisten.

Jos yhden patsaan saisin Suomeen pystyttää, niin minä pystyttäisin Väinö Tannerille sellaisen. - Ketähän se eniten vituttaisi?

[repsikka]

Väinö Tannerille on kuin onkin jo  pystytetty muistomerkki, ja ansiosta.
http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=267

[törö]

^ Tanner oli lähinnä oman aikansa tuote, koska SDP:n johto katosi sisällissodan jälkeen aika tarkkaan paremmille hillotolpille Neuvostoliittoon ja tällaisien syrjemmällä olleiden heebojen oli jäätävä kantamaan vastuuta. Siitä on yritetty tehdä jotain sankaria, mutta oikeastaan se vain joutui siivoamaan muiden jälkiä.

Ääriliikkeiden vastustaminen puolueen sisällä oli yhtä radikaali siirto kuin se, että loikkarihenkinen nilkki ei ole enää kovin suosittu henkilö Persuissa. Samaan paskakasaan ei vain kannata astua kahta kertaa.