2017-10-22 HS: Lapsille monikulttuurisuus on arkea

[Brandis]

Tämän päiväinen Helsingin Sanomat maalailee lastenkirjallisuuden uutta monikulttuurista otetta, jolla muun muassa asetetaan kansallinen identiteetti pohdinnan kohteeksi ja joka näin toimimalla 'tarjoaa luontevasti ja pingottamatta kaikille lapsille mahdollisuuden samaistua kirjojen keskushenkilöihin'.

Aiheesta lapset ja monikulttuurisuus löytyy myös erittäin ansioituneita pointteja sisältävä keskusteluketju Homman Salongista otsikolla Lapset ja monikulttuurinen elämä.

Mitä mietteitä teissä nostattaa lapsille suunnatun taiteen ja kirjallisuuden monikulttuuristaminen tässä mittakaavassa? Oma ajatukseni tässä on vanha ruotsalaisviisaus; lika barn leka bäst eli lapsi (yksilö, kuten kuka tahansa) kuitenkin kokee tarvetta samaistua oman viiteryhmänsä henkilöihin, eli yleisesti toisiin lapsiin, joilla on suurin piirtein samanlainen kulttuurinen koti ja tausta kun hänellä itselläänkin on. Taidetta tulisi tuottaa siitä käsin, mitä on vallitsevaa todellisuutta, ei siitä käsin millaista tulevaisuuden utopiaa tahdotaan rakentaa ja millaisia perusihmisyyteen liittyviä lainalaisuuksia ja rakenteita tahdotaan kulloinkin murtaa. Tämä ei ole realismia. Antaako tämänlainen taide loppuviimeksi mitään kenellekään? Vai jääkö siitä tasapuolisesti kaikille eri etnistä taustaa ja kulttuuritaustaa edustaville lapsille perheineen hieman irrallinen ja ontto olo, kun lapsille suunnatun taiteen samaistumiskohteet poistetaan kaikilta?

Ajatuksia kuulisin mielelläni teiltä.

Alla HS-juttu:

Suomi on moniarvoinen maa, jos katsoo uusia lastenkirjoja – Kirjoissa vieraillaan esimerkiksi vastaanottokeskuksessa

Suomalainen yhteiskunta näyttäytyy uusissa lastenkirjoissa moniarvoisena ja monikulttuurisena. Lastenkirjan lapsi ei nykyisin määrittele leikkikavereitaan ihonvärin ja kulttuuritaustan kautta.

Näin tarjotaan luontevasti ja pingottamatta kaikille lapsille mahdollisuus samastua kirjojen keskushenkilöihin. Elämäntapojen ja juurien merkitystä valotetaan vaikkapa päiväkotiryhmän, perheen tai asuinpaikan kautta.

Monikulttuurisen lastenkirjallisuuden yhteydessä penätään usein sitä, kenellä on oikeus kirjoittaa vähemmistöistä suhteessa valtakulttuuriin.

[..]

Suomen itsenäisyyden juhlavuosi ja nykylapsien maailmankansalaisuus kiteytyvät koskettavasti Riikka Ala-Harjan lastenromaanissa Kahden maan Ebba (Otava, kuv. Marika Maijala), jossa alakouluikäinen tyttö sukkuloi tottuneesti saksalaisen isän ja suomalaisen äidin kotien välillä.

Lentokoneessa matkalla Berliiniin tyttö tutustuu Felixiin, joka on muuttanut Suomeen kaksivuotiaana. Ebba pohtii kansallista identiteettiään nasevasti:

Olenko mä mun valkoisen ihon takia jotenkin oikeampi suomalainen kuin Felix, joka on kumminkin asunut Suomessa neljä vuotta pidempään kuin mä? Me molemmat synnyttiin muualla: Felix tansanialaisessa jättikaupungissa ja mä saksalaisessa pikkukylässä. Me katsotaan netistä saksalaisia ja suomalaisia tubettajia, me kirjoitetaan Whatsappiin molemmilla kielillä, ja joskus myös englanniksi.

Me ollaan ihan oikeita suomalaisia, ei mitään "läpällä suomalaisia".

Siinä ei liene mitään väärää, jos osa suomalaiskirjailijoista/taiteen tuottajista valitsee monikulttuurisen lähestymistavan jutussa esitettyjen esimerkkitapausten mukaan; entä sitten kun tätä aletaan vaatia jonkinasteisena taiteen tekemisen normina silloin kun se on lapsille suunnattua. Taiteen tulee olla niin ei-kantaa ottavaa tai kantaa ottavaa oikeiden asioiden puolesta, että se menettää merkitystään tunteita nostattavana taiteena, joka koskettaa yleisöänsä. Ja mitä taidetta se oikeastaan enää silloin on.

[siviilitarkkailija]

Yhtenäiskulttuurissa lapselle on yhtenäinen määritelmä monikulttuurissa ei ole. Kun lapsia ei lopulta ole määritelty eikä lapsien kohtelua, niin monikulttuurisuus johtaa väistämättä lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ja sen määrän kasvuun. Koska väkivaltakin ja sen määritelmä on kulttuurisidonnaista.

[Eino P. Keravalta]

On loppujen lopuksi aivan sama, miten kulttuurimarksilaiset pyrkivät hämärtämään geneettisiä eroja - lapsi havaitsee ne kokemuksen kautta joka tapauksessa.

[Outo olio]

Joissakin kulttuureissa lapset silvotaan ja 9-vuotias on riittävän vanha avioon. Toisissa kulttuureissa pitää olla vanhempi, esimerkiksi 14-vuotias. Joissakin kulttuureissa sukupuolten tasa-arvo toteutuu huonommin kuin suomalaisessa kulttuurissa (en siis tarkoita että se toteutuu riittävän hyvin meillä, tai ei toteudu, vaan vain totean että useassa eri paikassa on huonommin). Suomessa naisille maksetaan jalkapallon pelaamisesta vähemmän palkkaa kuin miehille, kun taas muualla tytöt eivät saa pelata jalkapalloa alkuunkaan. Onko monikulttuurinen lastensatu esimerkiksi sellainen että tytöt katsovat kun pojat pelaavat palloa, ja sitten tyttö kasvaa liian vanhaksi, eikä saa enää katsella vieraita poikia. Sen sijaan hänen pitää auttaa äitiä kotitöissä, ja esimerkiksi auttaa äitiä pesemään veljen jalkapalloharjoituksissa likaantuneet pelivaatteet.

[siviilitarkkailija]

Jos kulttuurimarksilaisten rakastama ja vaalima monikulttuurisuus olisi oikeasti hyvä ja tavoiteltava tila, ihmiskunnan historiassa olisi pitänyt olla jo vuosituhansia sitten tällainen kokeiluyhteiskunta, joka esimerkillään näyttää ihmiskunnalle tietä ja sivistyksen valoa. Valitettavasti tällaista en tiedä olleen koskaan olemassa. Lapsikin ymmärtää että omien joukossa on kivempaa kuin muiden. Ryhmien säännöt ovat sittenkin yksilön suojaksi toisin kuin villiviidakossa missä pätevät viidakon lainalaisuudet ja yleinen monikulttuurisuus.

Se että esim 9-v tytön alapää silvotaan, on kulttuurinen toimenpide. Se että Suomessa näin ei tehdä on kulttuurinen toimenpide. Se että vaikka Suomessa ei 9-v tytön alapäätä silvota, mutta kuitenkin silvotaan, samaan aikaan kun poliisiylijohtaja levittää kätensä ja kertoo ettei asialle voi mitään, se hyvät lapset on monikulttuuri in action.

[Siili]

Ruotsissa ollaan tässä kehityksessä edellä.  Oscar Trimbel julkaisi naperoille kirjan, jossa Ruotsissa asuva somalilapsi tutustuu lukuisiin isoäiteihinsä:

https://samnytt.se/farfar-har-fyra-fruar-ny-bok-for-barn-mellan-3-och-6/

Tino Sanandaji innostui spekuloimaan muilla monikulttuurisuuten liittyvillä asioilla, joita lasten kirjallisuudessa voitaisiin käsitellä:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10155042358813231&set=a.10150320256993231.346950.560498230&type=3

Kirpeä kritiikki ilmeisesti sai sitten kuitenkin Trimbelin perumaan kirjan myynnin:

https://samnytt.se/forsaljningen-av-farfar-har-fyra-fruar-stoppas/

http://somalinordicculture.com/oscar-trimbel/

[Outo olio]

Se että esim 9-v tytön alapää silvotaan, on kulttuurinen toimenpide. Se että Suomessa näin ei tehdä on kulttuurinen toimenpide. Se että vaikka Suomessa ei 9-v tytön alapäätä ei silvota, mutta kuitenkin silvotaan, samaan aikaan kun poliisiylijohtaja levittää kätensä ja kertoo ettei asialle voi mitään, se hyvät lapset on monikulttuuri in action.

Tämähän muuten onkin hyvä aihe opettavaiseen monikulttuuriseen satuun. Kaksi pientä suomalaista tyttölasta, Kaisa ja Raisa, asuvat naapuritaloissa ja leikkivät melkein joka päivä yhdessä. Eräänä kesäpäivänä Kaisa ja Raisa käyvät uimassa läheisellä uimarannalla. Peseytyessään lopuksi suihkussa, Kaisa huomaa että Raisan alapäästä on vuotanut tippa verta. Kaisa ihmettelee moista, ystävänsä puolesta hätääntyneenä. Raisa selittää hetken mietittyään että ei se mitään, hänen alapäänsä on vain korjattu sellaiseksi kun sen pitääkin olla. Korjauskohta vain vuotaa aina välillä, mutta ei siitä kannata huolestua. Kaisa ihmettelee moista, sillä eihän häntä ainakaan ole korjattu. Pitäisikö hänetkin korjata? Ja eikö verenvuoto päinvastoin ole merkki siitä että kaikki ei ole kunnossa?

Myöhemmin illalla hämmentynyt Kaisa kysyy asiasta äidiltään, joka selittää lapselleen, että ei, rakas lapseni, ei sinua tarvitse korjata. Ei sinussa ole mitään vikaa. Raisa sen sijaan on korjattu, koska se kuuluu hänen kulttuuriinsa, eikä siinä ole mitään väärää. Te olette molemmat ihan hyviä juuri sellaisina kuin olette, ja teissä ei ole mitään vikaa. Hyvää yötä rakas lapsikulta. Äiti peittelee Kaisan peiton alle, ja pian Kaisa nukahtaa, vielä maailmaa uteliaana ihmetellen.

[Eino P. Keravalta]

Luin otsikosta, että 'lapsille monikulttuurisuus on ankea'.

[Mehud]

Otsikko on kyllä paikkaansa pitävä. Lapsille on arkea sellaiset monikulttuurisuuden tuomat ongelmat, joita me emme osanneet edes kuvitella. Vieressä leikkivä tyttö saattaa olla ympärileikattu, tai luvattu lapsimorsiammeksi jollekin perverssille. Monikulttuurisuus poika saattaa kiusata tyttöjä siksi, että kotona on opetettu sen olevan oikein.

Lapsia kielletään näkemästä totuutta ja vielä tiukemmin heitä kielletään puhumasta siitä.

[Ernst]

Heikki-Pekka Miettinen teki tuon jo 1980-luvun lopulla. Muistanette sosiaalistavat Miihkali-sarjakuvat. Jostakin syystä nykyisin on vaikeahkoa löytää nimenomaan tähän lasten monikulttuurisuuteen liittyvää jaksoa "Miihkali ja mutiainen" jossa Miihkali ystävystyy afrikkalaisen Nkwimbo-Sakarin ja hevosharrastuksesta kiinnostuneen  Manne-pojan kanssa...

[Jaksuhali]

Lapset-han kasvavat luontevan ennakkoluulottomasti monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Toisaalta ehkä sittenkin valtion pitäisi säädellä ennakkosensuurilla kaikkea lapsia koskettavaa aineistoa, kuten kirjallisuutta ja musiikkia, että se varmasti kasvattaa lapsia kohtaamaan luontevan ennakkoluulottomasti monikulttuurisen yhteiskunnan. 

Valtio ei saisi rajoittaa taidetta, toisaalta varmaan on hyvä olla joitain suuntaviivoja sen suhteen, mitä lapsille esitetään. Tässä tulee se heikko kohta, eli kun nähdään normaalit asiat jotenkin haitallisina vaikutteina, koska on valittu todellisuuteen sopimaton ideologia. Parhaiten asian osaavat arvioida lapsen vanhemmat, jos vain ymmärtävät olevansa lapsestaan vastuussa enemmän kuin yhteiskunta. Eli eivät pöyristy ja vaadi yhteiskuntaa korjaamaan asiaa, jos tarjolla on myös jotakin omasta mielestä huonoa lastenkirjallisuutta, vaan tutustuttavat itse lastansa hyvänä pitämäänsä kirjallisuuteen.

Markkinatalous puhukoon lastenkirjallisuudessa ja sen sellaisessa. Ei valtion ennakkosensuurille.

[Eino P. Keravalta]

Tottakai lapsille monikulttuurisuus on tänä päivänä arkea.

Mutta se ei tarkoita, että kyseessä olisi normaali tai hyväksyttävä asia. Monikulttuuri edustaa arvojen konfliktia: siinä eurooppalaiset sivistysarvot haastetaan keskiaikaisen, väkivaltaisemman valtaa painottavan heimokulttuurin taholta.

Jos lapselle halutaan terve lapsuus tältä osin, hänet kannattaa laittaa steinerkouluun tai ruotsinkieliseen kouluun - näissä kameli-insinöörien siitokset eivät viihdy.

Edit: Yksi t-kirjain poistettu.

[Ernst]

Tottakai lapsille monikulttuurisuus on tänä päivänä arkea.

On toki. Onhan heille arkea ryöstämiset, hakkaamiset, kiristämiset, isompien nimittelyt (+20kg), seksuaalirikoset ja ennen kaikkea se, että sekä tekijät, koulu ja vanhemmat eivät halua kuulla kokemuksesta puhuttavan.

[S.O.Mali]

Heikki-Pekka Miettinen teki tuon jo 1980-luvun lopulla. Muistanette sosiaalistavat Miihkali-sarjakuvat. Jostakin syystä nykyisin on vaikeahkoa löytää nimenomaan tähän lasten monikulttuurisuuteen liittyvää jaksoa "Miihkali ja mutiainen" jossa Miihkali ystävystyy afrikkalaisen Nkwimbo-Sakarin ja hevosharrastuksesta kiinnostuneen  Manne-pojan kanssa...

http://todellisuus.org/index.php?topic=1394.1350

[Vaniljaihminen]

Samanlaista poliittista aivopesua se oli silloinkin kun itse olin lastentarhassa. Muistan jostain syystä hyvin ne varhaiset vuoteni: lastenkirjat olivat hävyttömän asenteellisia ja tietysti äärivasemmiston tekemältä haiskahtavia (näin myöhemmin asiaa tarkkailtuna todeten). Eräässä lastenkirjassa kritisoitiin yliampuvaa tuotemarkkinointia ja toisessa saastuttavia tehtaita. Janssonin äiti työskenteli alastonmallina - se ei mennyt läpi edes lapsille. Eräässä television lastenohjelmassa Vesa Mäkelä kertoi leipurista, joka oli pakotettu leipomaan munakäsikranaatteja. Tarinat jäivät mieleen, sillä ne antoivat maailmasta niin oudon kuvan eikä niiden pariin koskaan ainakaan vapaaehtoisesti palattu.

Onneksi sentään Aku Ankka viestitti vapaan maailman arvoista silloin ja tietysti luettiin klassisia opettavaisia satujakin. Mitä nykyään?

[Brandis]

Lähinnä tässä ihmetyttää sekin miten ne ovatkaan aina juuri ne monikulttuurisen teeman sisällään pitävät, jotka ylittävät uutiskynnyksen ja niistä pienimmästäkin syystä uutisoidaan?

Miksi muut teemat eivät ole yhtä tärkeitä - ja todellisuudessa tärkeämpiäkin? Teemat kuten miten saada unen päästä kiinni, eri ammattikunnat työssään tai Mauri Kunnaksen lukuisat ansioituneet ja hyvin kuvitetut teokset. Esimerkiksi täältä löytyy laajemmin ja kattavammin (kuin Hesarin uutisoinnista  ) lasten kirjauutuuksia.

Valtamediaan pääsy on kuitenkin hyvää mainosta kirjailijalle; monikulttuurisuus tuntuu olevan takuuteema, jolla saa tätä ilmaista mainosta.

[Tappivanukas]

Lapsille onkin luonnollista ystävystyä kenen tahansa kanssa joka sitä haluaa ja joka sattuu olemaan samassa päiväkodissa, samalla luokalla, samassa rapussa, samassa harrastuksessa. Lapsi ei todellakaan välitä toisen etnisyydestä ja väristä. Tämän luulisi olevan itsestään selvää.

Mutta se kuva mitä nyt taas hierotaan naamaan on että lapsella ei olisi vapautta valita kavereitaan. Jos/kun yhä useamman lapsen tarhassa ja koulussa on said, aisha, sergei, muhammed, muhammed ja muhammed, valinnan varaa ei ole. Niiden kanssa on PAKKO olla tekemisissä. Pakko leikkiä, pakko pelata, pakko tehdä ryhmätöitä, ja varsinkin pakko kuulla, nähdä, haistaa ja kokea heidän kotikulttuurinsa.

Lapsi voi ystävystyä toiseuden kanssa ja elää samanvertaisena, jos haluaa. Mutta heti kun hän alkaa aavistaa ettei saidin yms kotona taideta elää ihan samoilla säännöillä kuin meidän kotona, hänelle aletaan paukuttaa että eiei, ihan samanlainen ja samanarvoinen heidän elämäntapansa on.

Anteeksi vaan, kukkahattuiset lastenkirjailijat, mutta luontaisesti epäluuloinen lapsi hylkii teidän aivopesulaanne. Missään en ole koskaan tavannut valkoisia kristittyjä lapsia, sekä suomalaisia että ulkomaalaisia, jotka pitävät somppuja ja arabeita yhtä rasittavina, ikävinä, epäluotettavina yms kuin Suomen monikulttuurisimmilla alueilla, ts kotonani metrolinjan itäpuolella. Ja tiedättekö mitä, tunne on molemminpuolinen. Neemut halveksivat ja vihaavat valkoisia lapsia ja nuoria. Varsinkit tytöt, koska "meidän" tytöillämme on vapaus. Olla vaikka se huora, jona kaikki neemut heitä pitävät. Poikkeuksetta.

Tämä on oma kokemukseni. Pastelliväriset piirustukset kärsivästä tph-perheestä ilmaisen elämän äärellä eivät sitä muuta. Ne ovat vain kusta kiukaalle.

[siviilitarkkailija]

Lapsi joka ei kykene pitämään omasta kulttuurisesta identiteetistään kiinni, vaan ajautuu monikulttuuriseen tyhjiöön, kärsii ja lopulta tuhoutuu. Koska ainoat asiat joka oikeasti ja konkreettisesti monikulttuuriset yhteiskuntaräpellykset yhdistää, on raha ja voima (lue väkivalta). Kun nämä yhdistetään lapseen, lienee kaikille tervejärkisille selvä että seurauksena on pahaa jälkeä. Suvakeille ja monikulttuurisuutta kannettaville sekopäille lapsen hyvinvointi ja turvallisuus ei tietenkään ole mikään arvo. Heidän maailmassaan voimme surutta tuhota lapsen elämän. Lapsellahan ei ole mitään monikulttuurista arvoa koska jokainen tuhottu lapsi voidaan ja korvataan toisella. Ihmiselämällä on alhaisempi arvo kuin suurella määrällä rahaa...

[Siili]

Valtamediaan pääsy on kuitenkin hyvää mainosta kirjailijalle; monikulttuurisuus tuntuu olevan takuuteema, jolla saa tätä ilmaista mainosta.

Monikulttuurisuuden ymppääminen lastenkirjaan vähentää myös teilaavan kritiikin vaaraa; surkeakin kirjailija saa aina tsemppipisteitä edistyksellisen monikulttuurisen lähestymistavansa vuoksi.

[Brandis]

Valtamediaan pääsy on kuitenkin hyvää mainosta kirjailijalle; monikulttuurisuus tuntuu olevan takuuteema, jolla saa tätä ilmaista mainosta.

Monikulttuurisuuden ymppääminen lastenkirjaan vähentää myös teilaavan kritiikin vaaraa; surkeakin kirjailija saa aina tsemppipisteitä edistyksellisen monikulttuurisen lähestymistavansa vuoksi.

Niin totta, tämäkin näkökulma tässä on ^.

Ajattelen, että vanhempien (juuri teidän vanhempien, jotka luette Hommaa, mutta ette ole kirjautuneita tai osallistu keskusteluun Hommalla) täytyy olla laajasti tietoisia näistä pyrkimyksistä. Toivon, että osaavat ajatella mediakriittisesti.

[Antti Histamiini]

Rodullinen bias on luonnollista. Sitä on havaittu jo 6kk ikäisillä. Tästä on tutkimuksia. Ilmeisesti evoluution mukana on ollut eduksi tukeutua oman ryhmän jäseniin. Mekanismi voi olla että tukemalla omia tuet omia geenejäsi ja vastavuoroisesti se auttaa kaikkia ryhmän jäseniä.

"Scientists find six-to nine-month-old infants demonstrate bias in favor of members of their own race and against others

    Two studies found 6- to 9-month-old infants showed racial-based bias
    Found babies associate same race faces with happy music and others with sad
    Also are more inclined to take cues from adults of their race than other races
    Experts said this is because most babies are only exposed to their own race

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-4406190/Is-baby-racist-Study-bias-start-6-months.html"

Ihmisryhmien sekoittamisen edut on minun mielestä utopiaa, joka ei perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen vaan tiettyjen ideologioiden ihanteisiin, joille ei ole faktuaalisia todisteita.

[kummastelija]

Tuleepa mieleen lapsuuden puuhat: Tarzan, inkkari & länkkäri, rosvo & poliisi, mustaakin miestä pelättiin, rakennettiin majoja, juostiin ympäri metiköitä joku keppi kourassa, piilosta, kalikkaherraa, puukkohippasta, syksyisin valoteltiin pimeässä taskulampuilla, kymmenen tikkua laudalla, painittiin, juostiin kilpaa, käytiin montulla uimassa, joskus pussailtiin ladossa naapurin tytön kanssa, keitettiin rapapuuroa, tehtiin vesiojiin ropelleja, lennätettiin leijaa, ammuttiin lennokkeja, nikkaroitiin jousipyssyt ja ammuttiin tarkkuutta, ritsatkin tehtiin, puhallusputkilla ammuttiin räsäköitä, luettiin luckyluket, viisikot, akuankat, tartsankirjat, asteriksit, tintit ynnä muut. Hypittiin heinäladoissa, juostiin lehmien keskellä ja liukasteltiin lehmänpaskoissa, hiihdettiin puusuksilla, laskettiin mäkeä, tehtiin lumilinnoja, lumiukkoja ja -lyhtyjä. Luisteltiin hokkarit jalassa ja palellutettiin pärstä. Koottiin pienoismalleja ja ripustettiin ne kattoon.

Oli se harmi kun en monikulttuurisuutta kokemaan päässyt. Oli tuo maalaislasten lapsuus niin yksipuolinen, kun tuommoiset hommat jouduttiin itse keksimään ilman valistavia aikuisia.

[foobar]

Valtamediaan pääsy on kuitenkin hyvää mainosta kirjailijalle; monikulttuurisuus tuntuu olevan takuuteema, jolla saa tätä ilmaista mainosta.

Monikulttuurisuuden ymppääminen lastenkirjaan vähentää myös teilaavan kritiikin vaaraa; surkeakin kirjailija saa aina tsemppipisteitä edistyksellisen monikulttuurisen lähestymistavansa vuoksi.

Voin vain kuvitella millaisia arvosteluja tulisi lastenkirjalle jossa sanottaisiin että esimerkiksi töitä laiskuutensa vuoksi, "ideologisista" - poliittisista, kulttuurillisista tai jopa uskonnollisista - syistä välttelevät ovat moraalittomia yhteiskunnan vapaamatkustajia. Kirjan kirjoittaja alkaisi saada välittömästi tappouhkauksia ja suuri osa virkamieskoneistosta valjastettaisiin pohtimaan sitä, millä perusteella rikollinen saataisiin tuomiolle.

Sen sijaan on hienoa kirjoittaa että koko perheensä kanssa koraanikoulussa käyvällä Ahmedilla on paljon paremmat arvot kuin Liisalla, jonka vanhemmilla ei ole suomalaisina mitään kulttuuria. Tällaisella agendalla irtoaa toimittajista vain kehua.

[foobar]

Ihmisryhmien sekoittamisen edut on minun mielestä utopiaa, joka ei perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen vaan tiettyjen ideologioiden ihanteisiin, joille ei ole faktuaalisia todisteita.

Mutta jos ihmisryhmien sekoittamisessa ei onnistuta, voidaan aina kantaväestön seuraavalle sukupolvelle opettaa syvä inho itseään ja omaa ryhmäänsä kohtaan, tehdä heistä oleellisesti henkisesti rampoja koko loppuelämäkseen. Sama kantaväestön inho toki opetetaan myös vähemmistöille tasapuolisuuden nimissä.

Sosialismi löytää aina keinonsa tehdä kontrolliinsa joutuneiden kansalaisten elämästä puhdasta helvettiä. Se on sen tavoite, vähän niinkuin islaminkin tavoite on tehdä kaikesta yhtä helvettiä (ja sitten syyttää siitä muita).

[Jepulis]

jos katsoo uusia lastenkirjoja – Kirjoissa vieraillaan esimerkiksi vastaanottokeskuksessa

Miksi ihmeessä vastaanottokeskus täytyy normalisoida lapsille, tai kenellekään. Vastaanottokeskus on erittäin epänormaali kriisitilanteen väärää hoitoa edustava paikka. Jos lastenkirjassa vierailtaisiin vankilassa, uraanikaivoksessa tai viemärissä, niin se olisi edes jotain, minkä edes voi perustella sillä, että maailmassa sellaisia asioita tarvitsee olla vaikka varmaankin se saisi aikaan monimutkaisia selityksiä.

Vastaanottokeskus on virhe maailmassa. Virhe, joka pitää oikaista havaittaessa poistamalla se. Sitä ei pitäisi arkipäiväistää, koska sen ei edes pitäisi olla olemassa. Emme tarvitse vastaanottokeskuksia mihinkään ja lastenkirjassa sitä vähemmän.

Lastenkirjoissa toisaalta voisi lukea, että ahneet ihmiset yrittää varastaa kansalta rahaa. Siihen ne käyttää tekosyitä, valehtelua ja harhautuksia. Kuvassa vastaanottokeskuksen ikkunaa korjaava Pekka Työmies. Ikkunan on rikkonut sen ääressä kivi kädessä virnuileva Ahmetti. Keskuksen johtaja Täti Kukkahattuinen tienaa enemmän kuin Pekka Työmies, eikä keskuksen johtaja tee itse lainkaan työtä. Keskuksen johtaja sekä hallitus vaatii Pekkaa ja muita ihmisiä tuomaan keskuksen asukkaille ilmaiseksi parempia tavaroita kuin kansalaisilla on itselleen varaa. Siksi Pekan pojalla Akilla ei ole tänä jouluna tulossa uutta pyörää. 

[Larva]

Niin no, onhan myös sodan keskellä eläville lapsille sota arkea. 

[Eino P. Keravalta]

Niin no, onhan myös sodan keskellä eläville lapsille sota arkea. 

Raiskauksetkin ovat jo arkea.

[Dangr]

MO-NI-KULT-TUU-RI-SUUS ON PER-SEES-TÄ!

[Pentecost]

Suomalainen yhteiskunta näyttäytyy uusissa lastenkirjoissa moniarvoisena ja monikulttuurisena. Lastenkirjan lapsi ei nykyisin määrittele leikkikavereitaan ihonvärin ja kulttuuritaustan kautta.

Voisiko tuon suomentaa niin, että kirjailijoilla on tavoitteena relativistinen totuus?

Lastenkirjan lapsi...joopajoo...jokin ideaalimaailman lapsi, joka ei omaa itsesuojeluvaistoa laisinkaan voisi toimia noin. Tosimaailmassa lapsi vaistomaisesti pitää joitain tyyppejä - ihan suomalaisiakin - potentiaalisesti ei-hyvinä leikkikavereina ja syystä.

1970 -luvun taistolaisaikoina oli tälläisiä "reaalikirjailijoita" myös lastenkirjailijoissaja heidän tuotoksensa yleensä olivat sangen rajoittuneita lapsille, joilla luonnostaan on vilkas mielikuvitus. Samasta syystä Astrid Lindgrenin kirjoja inhottiin, kun ne esittivät lapsia kiehtovan maailman, jossa kaikki ei ollut niin puhtoista ja sisäsiistiä kuin aikuisten rajoittuneissa toiveissa.

Sama muuten koski Neuvostoliittoa. 1980 -luvulle tultaessa oli sensuuri ehtinyt jo lastenkirjoihinkin. Tuota ennen se vähäinen "kritiikki" mitä neukkulassa oli mahdollista, oli kukoistanut juuri lastenkirjallisuudessa ja niiden kuvituksessa.

Minä muuten lapsena en omannut mitään erityisiä ennakkoluuloja kirjoissa tapaamiini eri kulttuurien edustajiin. Jos he eivät olleet pahiksia tai ihmissyöjiä, pidin kaikkea erilaista mielenkiintoisena ja kiehtovana. Oli ihonväri sitten mikä tahansa. Tuntuu, että ihonväri on suoranainen fetissi joillekin monikulttuurisuusihmisille. Lapsena tuli asuttua muuallakin kuin Suomessa ja parhaita kavereita oli sellaisiakin, joiden iho oli aika kaukana valkoisesta. Se ei menoa haitannut. Ehkä tärkein yhdistävä piirre oli vanhempien ammatti ja tulotaso pikemmin kuin etnisyys.

Tämä on puhdasta sitä itseään. Toivoisin itseään kunnioittavien kustantajien harkitsevan kirjojen laatua eikä jotain agendaa niiden taustalla. Paska on paskaa Pariisissakin, kuten sanonta menee.

[Alabama]

Oletuksessa, että yhä enemmän monikulttuuriseksi muuttuvassa ympäristössä varttuvat lapset olisivat vähemmän kriittisiä maahanmuuttoa koskevissa asioissa, ei tunnukaan pitävän paikkansa. Itävallan nuorilta (alle 30 v.) asiaa kysyttäessä, näistä vain 14% ilmoitti heidän mielestään integraation toimivan. Ehkä nämä ovat jo koulun penkillä saaneet tuntumaa siitä, miten fundamentalistiset suuntaukset ovat voimistuneet muslimikoululaisten keskuudessa. Ainakin Saksassa ovat opettajat huolissaan fundamentalistisen islamin ja antisemitismin voimistumisesta.

http://diepresse.com/home/innenpolitik/nationalratswahl/5296067/Umfrage_OeVP-und-FPOe-liegen-bei-Jungen-gleichauf