Bagdadista pohjoiseen -blogi: Vok-ohjaaja avautuu

[Alaric]

Tällä kertaa H. Juurakon hampaissa on Halla-ahon ja Terhon väläyttelemä ajatus turhapaikanhakijoiden säilöönottokeskuksista.

"Pelkään, että pakolaiskriisin ratkaisumallit kostautuvat myöhemmin. Pelkään, että olemme kylvämässä kiihkeään, terrorismiin taipuvaiseen, sekasortoiseen ja arvaamattomaan maailmankolkkaan syvää kaunaa Eurooppaa ja eurooppalaisia kohtaan."

Säilöönottokeskuksissa piilee kirjoittajan mukaan niiden epäinhimillisyyden lisäksi toinenkin vaara: uskonto. Jo nyt kuulemma vokissa porukka torjuu tylsistymistä ja turhautumista tukeutumalla aiempaa enemmän islamiin.

Tästä kaikesta kirjoittajan johtopäätös on, että Halla-ahon ja Terhon ajatukset ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle. Aika rasistista vihjailua siitä, että islam aiheuttaisi muka jotain turvallisuusuhkia

Mitäs hemmetin väliä sillä on, vaikka musut pyllistelisivät säilöönottokeskuksissa entistä enemmän, kun niitä ei kuitenkaan päästettäisi sieltä ihmisten ilmoille posahtelemaan eikä karkotuksen jälkeen enää maahan?

https://suomenkuvalehti.fi/bagdadista-pohjoiseen/halla-ahon-ja-terhon-ajatukset-uhkaavat-kansallista-turvallisuutta/?shared=175-e8e54b79-500 (2.6.2017)

Halla-ahon ja Terhon ajatukset uhkaavat kansallista turvallisuutta

Kuulin taannoin, että jotkut Sivupolun asukkaista vihaavat ihan kaikkia Sivupolun työntekijöitä.

Ensimmäinen reaktioni oli hämmästys: Miksi ihmeessä he vihaavat meitä? Mehän ihan oikeasti teemme koko päivän töitä auttaaksemme näitä ihmisiä. Hankimme heille vaatteita, järjestämme heille ruoan, kuljetamme heitä lääkäriin, järjestämme opetusta ja juhlia ja kuuntelemme heidän murheitaan.

Kun asiaa tarkemmin ajattelee, me olemme myös ne, jotka käskevät heitä noudattamaan laitoksen hiljaisuutta, kiellämme heitä nauttimasta alkoholia, kieltäydymme viemästä heitä kauppoihin, kun bussit eivät kulje, emme anna heille lisää vaatteita, koska säästämme niitä tulevia asukkaita varten, kerromme, että ihmisten on tyydyttävä siihen ruokaan, jota he meiltä saavat ja toteamme, että ambulanssia ei kannata tilata perjantai-iltana, vaikka pääkipu onkin kova.

Vaikka yritämme kieltää ja käskeä ystävällisesti, kiellämme ja käskemme siitä huolimatta.

(...)

Millaiset välimme olisivat, jos herrojen Halla-aho ja Terho ajatukset tiukemmasta säilöönotosta toteutettaisiin?

Puheenjohtajaehdokkaiden mielestä Unkarin malli on mainio, ja se pitäisi ottaa käyttöön myös Suomessa. He haluaisivat perustaa Suomeenkin säilöönottokeskuksia, joissa valvonta on tiukkaa ja elämä hyvin rajoitettua.

Terho ja Halla-aho puhuvat jatkuvasti turvapaikanhakijoista joukkona. Jos he perehtyisivät tärkeänä pitämäänsä asiaan vähän paremmin, he saattaisivat havaita, että turvapaikanhakijat eivät ole joukko vaan ryhmä ihmisiä. Ja ihmiset käyttäytyvät inhimillisesti.

(...)

Pelkään, että pakolaiskriisin ratkaisumallit kostautuvat myöhemmin. Pelkään, että olemme kylvämässä kiihkeään, terrorismiin taipuvaiseen, sekasortoiseen ja arvaamattomaan maailmankolkkaan syvää kaunaa Eurooppaa ja eurooppalaisia kohtaan.

Säilöönottokeskuksissa piilee niiden epäinhimillisyyden lisäksi toinenkin vaara.

Kun ihmisen elämä kutistetaan ja toimintaa rajoitetaan, aivot etsivät jotakin muuta tekemistä. Kun ei ole mitään muuta tekemistä, ajatukset kääntyvät uskontoon. Kun yhteiskunnallisiin rakenteisiin voi luottaa, ainoa, johon voi turvata, on Allah.

Olen katsellut, kuinka Sivupolulla tylsyyttä ja turvattomuutta torjutaan uskonnolla. Uskonnollisuus on sekä lisääntynyt että muuttunut. Aiemmin hyvin maallistuneet ihmiset ovat ryhtyneet rukoilemaan ja aiemmin uskonnolliset ihmiset ovat ryhtyneet tuomitsemaan.

Yritämme aktivoida, integroida, kotouttaa, työllistää ja lohduttaa. Nyt Halla-aho ja Terho toivovat, että ryhtyisimme vain valvomaan ja pitämään säilössä. He haluaisivat, että ihmisillä olisi niin ikävä, etteivät he voisi tehdä mitään muuta kuin lukea Koraania ja olla katkeria.

Väitän, että Halla-ahon ja Terhon ajatukset ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle. Ympäri Eurooppaa pyöritetään jo nyt radikalisoitumistehtaita, joiden tuotteet lähetään paluupostissa takaisin romahtaneisiin yhteiskuntiin. Vastuuttomat populistipoliitikot haluavat nyt näitä tehtaita myös Suomeen.

Huolestuttavaa on, että perussuomalaisten pelkoihin perustuvat ajatukset ovat tarttuneet muihinkin poliitikkoihin. Idea siitä, että olot täällä olisivat niin huonot, ettei kukaan halua tänne, tuntuu houkuttelevan sekä kokoomuksen että keskustan ministereitä.

En protestoi sitä ajatusta vastaan, että meidän on mahdotonta päästää tänne kaikkia potentiaalisia tulijoita. Emme voi kuitenkaan kohdella yhtä ihmistä huonosti pelotellaksemme tuhatta. Se ei kuulu demokraattiseen järjestelmäämme eikä länsimaisiin arvoihimme.

Moraali ja ihmisarvot ovat kuitenkin vain yksi syy toimia humaanisti. Oma turvallisuutemme on toinen.

Voimme sulkea kyllä rajojamme, mutta suojellaksemme Eurooppaa tulevien terroristien sukupolvilta, meidän on kohdeltava jo täällä olevia turvapaikanhakijoita kunnioittavasti ja inhimillisesti. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta täällä turhaan vietetty aika olisi mahdollisimman lyhyt.

Ja ennen kaikkea meidän on pidettävä huolta siitä, että tehdyt päätökset ovat oikeudenmukaisia ja perustelut rehellisiä.

[MW]

Aavikolle tukeutumaan siitä. Kyllä lääniä riittää.

[Ernst]

Hieman OT, mutta tein aikoinaan esitelmän vuoden 1929 pörssiromahduksesta, ja silloin kävi ilmi, että ikkunoista hyppivät sijoittajat ovatkin vain sen aikainen urbaanilegenda.

Niin ovat lukuisat itsemurhatkin VOK:sissa.

[pienivalkeapupu]

Huhhuijakkata, mitähän sitä sanoisi tuosta SK:een bloggailevan vokkiohjaajan kokemuksista...? Ainoa johon voi turvata on Allah? Ja sitten naturligtvis nyt Halla-aho ja Terho toivovat, että ryhtyisimme vain valvomaan ja pitämään säilössä. He haluaisivat, että ihmisillä olisi niin ikävä, etteivät he voisi tehdä mitään muuta kuin lukea Koraania ja olla katkeria.
Eli jos tulevaisuudessa Suomenniemellä pommit paukkuvat, se on ihan Terhon ja Halla-ahon syytä, koska heidän retoriikkansa (?) pakottaa turvapaikanhakijat sellaisiin toimiin, niinkö? Öööhh. Ja sitten radikalisoitumistehtaat joita pyöritetään ympäri Eurooppaa. Kuka niitä pyörittää? Terho ja Halla-aho lakeijoidensa kanssa vai? Mitvit, mikä halvattu edes on radikalisoitumistehdas?

[Impi Waara]

Pitääkö nöyristellä ja miellyttää näitä kulkumiehiä, jotta he eivät radikalisoidu? Niin minä luen rivien välistä.

Miksi uskonnon vaikutus ei radikalisoi kotinsa vankina olevia kantasuomalaisia vanhuksia? Turha maalailla Halla-ahon ja Terho olevan mörköjä. Hallituksessa istuu isompi sakki mörköjä tekemässä epäinhimillisiä päätöksiä koskien vanhuksia ryhmänä ottamatta huomioon, että he ovat yksilöitä. Samoin kohdellaan kantasuomalaisia sairaita, vammaisia ja työttömiä. Jokainen on yksilö. Vai odotammeko, että radikalisoituminen tapahtuu kantasuomalaisten keskuudessa?

Miksi nämä kulkujätkät tulevat tänne katkeroitumaan ja vihaamaan Eurooppaa?? Siksikö tulijoille pitää tarjota kaikki mahdollinen, että katkeruutta ja vihaa ei synny? Kerrassaan älytön ajatus mielistellä pyytämättä maahantullutta sakkia vain siksi, että tulijat pysyisivät rauhallisina 

[SatuSetä]

Blogin pitäjä on näköjään isäntänsä löytänyt.
Nöyränä pitää olla ja miellyttää, ettei isäntä suutu ja tapa.
Dhimmiksi tuntuu olevan kova tarve päästä, muuttaisi johonkin paskastaniaan harrastamaan kumartelua.

[Luotsi]

Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta täällä turhaan vietetty aika olisi mahdollisimman lyhyt.

Tälle annan vilpittömän kannatukseni! Asiallisella rajavalvonnalla tuo aika lienee mahdollista painaa jopa nollaan?

[Hankala Tapaus]

Pitääkö nöyristellä ja miellyttää näitä kulkumiehiä, jotta he eivät radikalisoidu...

Nöyristely juuri saa ne radikalisoitumaan. Tätä ei vain suostuta ymmärtämään. Tulevat kulttuurista, jossa vahva alistaa heikon ja sillä siisti. Ovat oppineet kotona olemaan ihmisiksi vain, jos joku pakottaa. Nyt käsittävät hyvän, sivistyneen käytöksen väärin.

Kantaväestö ympäri eurooppaa alkaa koko ajan radikalisoitumaan. Sivistys on aina ihmisessä vain pintaa. Sisältä löytyy se sama vanha apina, joka siellä on ollut miljoona vuotta. Jos poliitikot eivät löydä järkeään ajoissa, asiat alkavat näyttämään kohta ikäviltä.

Minua kiinnostaisi tietää, kuka oli se idiootti, jonka suusta kuultiin ensimmäiseksi ajatus siitä, että maamme olisi koko maailman yhteinen. Kävisin kysymässä, että mikä tauti se vaivaa.

[uffomies]

Pitääkö nöyristellä ja miellyttää näitä kulkumiehiä, jotta he eivät radikalisoidu? Niin minä luen rivien välistä.

Eikös tämä Manchester pommittaja ollut jo toisen polven "brittejä" joten siirtyykö VOK kauhut sukupolvelta toiselle? Kokiko tämän terroristin isä edes elämää missään VOK:ssa?

Ehkä voisi ajatella toisinpäin että pitämällä kunnon kuria (säännöt ja lait) edesautetaan sopeutumaan sääntöihin ja lakeihin pohjautuvaan Suomeen.

[Saturnalia]

Mikä saa ihmisen räjäyttämään itsensä ja samalla kymmeniä muita? Viha. Paha olo. Huono kohtelu. Rasismi. Köyhyys. Voimattomuus kaiken pahan edessä. Halu saada äänensä kuuluviin edes kerran. Oikeutettua kostoa ja paratiisia lupaava isis-virus tarttuu helposti, kun olosuhteet tai kanssaihmiset laskevat mielen vastustuskykyä.

Tuntuu surrealistiselta lukea tällaista teoreettista roskaa. Asuin kahden korttelin päässä tuosta terosta Manchesterissa silloin kun hän syntyi.
Se on keskiluokkainen asuinalue. Kolme kilometriä ydinkeskustaan. Ei yhtään kerrostaloa. Vanhoja klassisia 2-kerroksisia brittitaloja. Maitopullot jaettiin vielä tuolloin aamuisin ovelle. Samoilta hoodeilta siitä läheltä ovat myös Liam ja Noel Gallagher.

[guest14935]

Pitääkö nöyristellä ja miellyttää näitä kulkumiehiä, jotta he eivät radikalisoidu? Niin minä luen rivien välistä.

Eikös tämä Manchester pommittaja ollut jo toisen polven "brittejä" joten siirtyykö VOK kauhut sukupolvelta toiselle? Kokiko tämän terroristin isä edes elämää missään VOK:ssa?

Ehkä voisi ajatella toisinpäin että pitämällä kunnon kuria (säännöt ja lait) edesautetaan sopeutumaan sääntöihin ja lakeihin pohjautuvaan Suomeen.

Briteillä ovat omiaan tulijat suureksi osaksi, Suomella ei siirtomaita ole ollut.

Kannattaisi ajatella niin että kaikki ovat Suomeen tervetulleita ketkä Suomen siirtomaissa ovat joutuneet suomalaisten sorron kohteeksi.

Blogilainauksesta:

Terho ja Halla-aho puhuvat jatkuvasti turvapaikanhakijoista joukkona. Jos he perehtyisivät tärkeänä pitämäänsä asiaan vähän paremmin, he saattaisivat havaita, että turvapaikanhakijat eivät ole joukko vaan ryhmä ihmisiä. Ja ihmiset käyttäytyvät inhimillisesti.

Jos on sata ihmistä joista yksi raiskaa ja toinen ryöstää, niin on hyvä syy pitää koko joukko poissa.
Sillä se yksi ehtii raiskata viisikymmentä ja se toinen ehtii ryöstää viisikymmentä.
Olisi siten sama kuin että jokainen tekisi jommankumman kerran.
Nämä eivät ole suomalaiseen kulttuuriin kuuluvia asioita nämä.
Harvempi on tullut suomalaisen raiskaamaksi tai ryöstämäksi. Se että joku on tullut, ei tarkoita sitä että yleistä olisi, näitten suvakkien -han argumentti toimii niin että yksi suomalainen ollut sitä ja tätä, niinpä otetaan juurikin sitä ja tätä tekeviä tänne koska -han.

Mikä saa ihmisen räjäyttämään itsensä ja samalla kymmeniä muita? Viha. Paha olo. Huono kohtelu. Rasismi. Köyhyys. Voimattomuus kaiken pahan edessä. Halu saada äänensä kuuluviin edes kerran. Oikeutettua kostoa ja paratiisia lupaava isis-virus tarttuu helposti, kun olosuhteet tai kanssaihmiset laskevat mielen vastustuskykyä.

Tuntuu surrealistiselta lukea tällaista teoreettista roskaa. Asuin kahden korttelin päässä tuosta terosta Manchesterissa silloin kun hän syntyi.
Se on keskiluokkainen asuinalue. Kolme kilometriä ydinkeskustaan. Ei yhtään kerrostaloa. Vanhoja klassisia 2-kerroksisia brittitaloja. Maitopullot jaettiin vielä tuolloin aamuisin ovelle. Samoilta hoodeilta siitä läheltä ovat myös Liam ja Noel Gallagher.

Olivatko tulosi millaiset? Eihän se tarkoita, että asuu pientalossa, että ei voisi olla köyhä - paitsi Suomessa jossa muutenkin elintaso alhainen, ei ihan neukkulatasoa mutta siihen suuntaan. Ihan yleistä länsimaissa asua omakotitaloissa vaikka soppala maksaisi vuokrat. (Tuo ao. kaupunki ei sinänsä tuttu mulle, vaikka käynyt olen töitten, hyvin pienipalkkaisten sellaisten, puolesta.)

[Hornsmith]

Dhimmitys pitäisi ehdottomasti saada tautiluokitusten piiriin, jotta sitä voitaisiin hoitaa asianmukaisesti.

[SmallFish]

Pullahalaaja huolestui. Wippajei.

[Skeptikko]

Se on keskiluokkainen asuinalue. Kolme kilometriä ydinkeskustaan. Ei yhtään kerrostaloa. Vanhoja klassisia 2-kerroksisia brittitaloja. Maitopullot jaettiin vielä tuolloin aamuisin ovelle. Samoilta hoodeilta siitä läheltä ovat myös Liam ja Noel Gallagher.

Eikö tuon pommittajan äiti ollut ydinfyysikko (en tiedä oliko töissä), ellen väärin muista? Muistaakseni isäkin töissä.

Manchester jihadi 'spoke to his nuclear scientist mother, 50, on the phone just before his deadly attack'
http://www.dailymail.co.uk/news/article-4539574/Mother-Manchester-bomber-nuclear-scientist.html

[Iku-routa]

Voi perse, kun nämä kyökkipsykologit avaisivat aiheesta edes jonkun kirjan ajalta, jolloin sosiologia ei ollut turhanpäiväistä ideologista tuubaa, he saattaisivat ymmärtää ihmistä vähän paremmin.

Minä voin pahoin, tunnen oloni voimattomaksi ja vihaiseksi joka kerta kun joku peukutuksesta rohkaistunut älykääpiö alkaa pohtimaan miksi ihminen toimii, kuten toimii.

[Khalifatta]

Tämä oli ihan paras:

Terho ja Halla-aho puhuvat jatkuvasti turvapaikanhakijoista joukkona. Jos he perehtyisivät tärkeänä pitämäänsä asiaan vähän paremmin, he saattaisivat havaita, että turvapaikanhakijat eivät ole joukko vaan ryhmä ihmisiä. Ja ihmiset käyttäytyvät inhimillisesti.

... vähän niin kuin hitlerstalinmaotsetungit ja koko joukko -stanioiden diktaattoreita jne... ?
Surkea unissakulkija!

[Alaric]

Vok-ohjaaja puolustelee uudessa kirjoituksessaan hädänalaisten ja vainoa paenneiden ruokaprotesteja.

Tämä henkilö siis ilmeisen tosissaan rinnastaa suomalaiset kouluruoasta valittavat lapset ja viimeisillä voimillaan Suomeen turvaan päässeet henkilöt.

"Käsittääkseni on melko yleistä, että lapset haukkuvat lahjaksi saatua ja verovaroin maksettua kouluruokaa? Vai onko joku, joka ei olisi lukenut tai kuullut kumiperunoista? Ja eikös joku taannoin vaatinut päiväkoteihin luomuruokaa ja voita margariinin tilalle? Herättikö vanhempien valitus pahennusta julkisuudessa?"

"Moni suomalainen ajattelee, ettei armopaloja sovi kritisoida. Kerjäläisen on ymmärrettävä olla nöyrä. Mutta jos kuvittelee itsensä edes hetkeksi turvapaikanhakijana asemaan, voi ehkä ymmärtää, miksi juuri ruoasta valitetaan.

Ruoka on ihmiselle emotionaalisesti hyvin tärkeä asia. Tutusta ruoasta tulee turvallinen olo ja hyvä mieli."

"Valittaminen ja protestoiminen on merkki siitä, että asukkaamme ovat vielä henkisesti vahvoja. Olen huomannut, että ruoasta valitetaan päivä päivältä vähemmän. Tämä ei johdu pelkästä uusiin makuihin tottumisesta vaan uupumisesta ja toivon hiipumisesta."

https://suomenkuvalehti.fi/bagdadista-pohjoiseen/kiittamattomat-loiset-kehtaavat-viela-valittaa-ruoasta/?shared=230-a1f79a4f-500 (13.7.2017)

Kiittämättömät loiset kehtaavat vielä valittaa ruoasta

Ruoka herättää tunteita vastaanottokeskuksissa, mutta onneksi nykyään jo vähän vähemmän. Vielä puolitoista vuotta sitten media kertoi usein vastaanottokeskusten ruokalakoista ja mielenosoituksista. Tulijat valittivat ruoan laatua ja kieltäytyivät syömästä omituista suomalaista laitosruokaa.

Uutiset herättivät kiukkuisen keskustelun. Suomalaiset loukkaantuivat, kun lahjaksi annettua ruokaa arvosteltiin. Pakolaisia pidettiin myös sivistymättöminä, kun he eivät osanneet noudattaa suomalaisia tapoja. Moni väitti, että Suomessa ruokaa ei sovi arvostella. Ruoka on kuulemma pyhää meille.

Se oli kyllä minulle uutinen.

***

Käsittääkseni on melko yleistä, että lapset haukkuvat lahjaksi saatua ja verovaroin maksettua kouluruokaa? Vai onko joku, joka ei olisi lukenut tai kuullut kumiperunoista? Ja eikös joku taannoin vaatinut päiväkoteihin luomuruokaa ja voita margariinin tilalle? Herättikö vanhempien valitus pahennusta julkisuudessa?

Entä sairaalaruoka? Kaikki tietävät, että se on joskus aika kamalaa. Kuinka moni meistä ärähtää sairaalassa makaavalle sukulaiselle, että tämän pitäisi olla kiitollinen siitä mauttomasta pöperöstä, jota kunta hyväntahtoisesti hänelle tarjoaa?

Tai työpaikkalounaat? On olemassa konsultteja, jotka työkseen selvittelevät, mikä työpaikkaruoassa oikein kiusaa ihmisiä ja mitä työnantaja voisi asialle tehdä.

Jos olemme rehellisiä, on tunnustettava, että me suomalaiset valitamme ruoasta ihan yhtä paljon kuin muutkin, eikä ruoka ole pyhää kuin myyttisissä kertomuksissa – jos niissäkään.

***

Tänään uutiset ruokalakoista ovat muuttuneet harvinaisemmiksi, eivätkä ne enää herätä niin rajuja tunteita suomalaisissakaan. Ylen uutisointi Inkeroisten vastaanottokeskuksen ruokalakosta ja edelleen jatkuvasta tyytymättömyydestä ei enää tunnu kiinnostavan entiseen tapaan.

Uutisen innoittamana yksi tuttavani sentään tarttui aisaan. Hän halusi kuulla, "valittavatko ne ihan oikeasti siellä ruoasta ja onko se vakavakin ongelma".

Nykyisin ruokailumme sujuu melko hyvin, mutta oli aika, kun meilläkin lakkoiltiin ja osoitettiin mieltä. Lehtien palstoille emme ihan yltäneet, mutta tunnelma Sivupolulla oli pari kuukautta tavallista kireämpi.

***

Asukkaamme halusivat valmistaa itse ruokansa. Siihen oli monta hyvää syytä.

Ensinnäkin keittiömme valmistama ruoka oli kamalaa. Lakkasin itse syömästä sitä kauan ennen kuin pakolaiset ryhtyivät levottomiksi. Vanhojen vihannesten lisäksi se sisälsi välillä hiuksia, muovinpalasia ja vähän turhan elävää proteiinia.

Asukkaat olisivat halunneet valmistaa itse sellaista ruokaa, johon he olivat tottuneet. He olisivat myös toivoneet, että ruokaan olisi käytetty hieman tuoreempia ja parempilaatuisia aineksia.

Erityisen vaikea tilanne on lapsiperheille. Osa lapsista ihan oikeasti kieltäytyy syömästä tarjottua ruokaa. Kun omaa ei saa tehdä, lapset laihtuvat. Sen jälkeen neuvolan terveydenhoitaja kiinnittää asiaan huomiota ja kertoo asiasta keskuksen sosiaalityöntekijälle, joka puolestaan ottaa perheen puhutteluun ja kertoo huostaanoton mahdollisuudesta.

***

Ruoan laadun lisäksi ruoka-ajat herättivät tyytymättömyyttä. Ne olivat suomalaisten työehtosopimusten sanelemia, eivätkä ottaneet huomioon pakolaiskeskuksen arkea. Asukkaamme olisivat halunneet syödä oman kulttuurinsa sanelemiin aikoihin.

Laitoksessa syödään laitosruokaa siihen aikaan, jolloin laitos suvaitsee sitä tarjota. Kun olen ollut matkalla Välimeren rannoilla, olen nauttinut kovasti siitä, että ihmiset kokoontuvat syömään iltaisin. Kenelläkään ei ole nälkä iltapäivällä, mutta kello kymmeneltä ravintolat täyttyvät ja ihmiset kohtaavat toisensa ruoan ääressä. Näin ihmiset ovat eläneet vuosituhansia siellä, mistä asukkaamme tulevat.

Sitten he saapuvat kylmään pohjolaan, jossa heille sanotaan, että "ei, ette voi laittaa ruokaanne itse" ja että "ei, Suomessa ei syödä iltaisin, koska silloin on pimeää". Vaadimme tulijoita tottumaan suomalaiseen elämänmenoon heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Sitä kutsutaan kauniisti kotouttamiseksi, mutta oikeasti se on vallankäyttöä.

***

Kolmanneksi ruokapalveluvokeissa kuukausiraha oli oleellisesti pienempi kuin niissä keskuksissa, joissa asukkaat laittoivat itse ruokansa. Kun ruokaostoksia tehtiin järkevästi ja yhdessä, asukkaille jäi kuukausirahasta enemmän käteen. Moni halusi lähettää rahaa nälkäisille lapsilleen, jotta hekin saisivat ruokaa Irakin, Turkin ja Syyrian pakolaisleireillä. ()

Yritimme järjestää asukkaille mahdollisuutta valmistaa ruokansa itse, mutta tilamme ja palomääräykset eivät kerta kaikkiaan antaneet moiseen mahdollisuutta. Myös migri oli asiasta pahoillaan, sillä suuremman vastaanottorahan antaminen olisi tullut valtiolle halvemmaksi kuin ruokapalvelun järjestäminen.

Emme siis kyenneet auttamaan asukkaitamme, mutta he tiesivät meidän yrittäneen. Lisäksi pitkän, henkilökunnan tukeman taistelun jälkeen keittiöyrittäjä saatiin parantamaan ruoan tasoa ja luopumaan suurista katteistaan.

***

Nykyisin ruoan syöminen ei ole enää pelottavaa. Silti muutama ihminen on aina tyytymätön.

Laitan itse mielestäni hyvää ruokaa, mutta lapseni löytävät siitä kritisoitavaa melkein päivittäin. Tai joku heistä, sillä yhden lempiruoka on toisen inhokki.

Tämä on tilanne myös vastaanottokeskuksissa. Vaikka keskuksemme kokit laittavat nykyisin ihan levollista ruokaa, on aivan selvää, että kun syöjiä on liki kolmesataa ja he tulevat eri kulttuureista, kaikki eivät pidä samoista ruoista.

***

Moni suomalainen ajattelee, ettei armopaloja sovi kritisoida. Kerjäläisen on ymmärrettävä olla nöyrä. Mutta jos kuvittelee itsensä edes hetkeksi turvapaikanhakijana asemaan, voi ehkä ymmärtää, miksi juuri ruoasta valitetaan.

Ruoka on ihmiselle emotionaalisesti hyvin tärkeä asia. Tutusta ruoasta tulee turvallinen olo ja hyvä mieli. Kaikki kotoa pois muuttaneet tietävät, miten hyvältä äidin laittama lapsuuden lempiruoka maistuu. Suomalaiset vievät ulkomaille salmiakkia ja ruisleipää. Tuttua ruokaa on ikävä, ja  kun sitä ei saa pitkään aikaan, ahdistuu.

Asukkaamme eivät juuri voi vaikuttaa elämäänsä. Vierasta, epämukavaa sänkyä tai pakkasta ja pimeyttä vastaan on vaikea taistella. Kiukutella voi, mutta mikään ei muutu. Viranomaisten mielivaltaa taas ei uskalla kritisoida.

Ruokaan sen sijaan saattaa voida vaikuttaa. On nimittäin aivan yhtä helppoa laittaa ruokaan enemmän tai vähemmän mausteita tai lorauttaa siihen enemmän tai vähemmän öljyä, jos vain keittiöhenkilökunta tahtoo. Siksi tulijat yrittävät vaikuttaa tuohon tahtoon protestoimalla.

Uskon, että ruokaprotestit ovat voimakkaita juuri siksi, että se on ainoa elämänhallinnan muoto, joka on edes teoriassa mahdollinen turvapaikanhakijoille.

***

Valittaminen ja protestoiminen on merkki siitä, että asukaamme ovat vielä henkisesti vahvoja. Olen huomannut, että ruoasta valitetaan päivä päivältä vähemmän. Tämä ei johdu pelkästä uusiin makuihin tottumisesta vaan uupumisesta ja toivon hiipumisesta.

Protestoiminen vaatii valtavasti henkistä energiaa. Alistuminen olosuhteisiin helpottaa oloa, mutta vaivuttaa apaattiseen tilaan. Vokkivihanneksista ei kasva aktiivisia yhteiskunnan jäseniä, jotka opettelevat kielen, hankkivat ammatin ja hyödyttävät suomalaista yhteiskuntaa.

Valittamisen väheneminen saattaa johtua siitäkin, että ne, joilla on liian kova ikävä omaa kulttuuria ja ruokakulttuuria, palaavat kotiin. Hyvä niin: jos he eivät pääse hengestään, he elävät kotimaassaan todennäköisemmin onnellisemman elämän kuin täällä.

***

Kaikki ahdistuneet eivät kuitenkaan lähde kotiin. Sivupolulla on ollut useita asukkaita, jotka ovat yksinkertaisesti lakanneet syömästä, kun eivät ole pitäneet ruoasta. Heidän tilaansa on havahduttu vasta siinä vaiheessa, kun joku kiinnittää huomiota ohi kulkevaan luurankoon.

On vaikeaa ymmärtää, että nämä aikuiset ihmiset kuolevat mieluummin nälkään, kuin syövät oikeasti ihan täysin kelvollista ruokaa. Meillä tarjotaan joka päivä myös riisiä, leipää, kananmunia ja salaattia. Niilläkin pysyisi hengissä, vaikkei valmistetuista ruoista pitäisikään. Mutta jotkut ihmiset lakkaavat syömästä niitäkin.

Luulen, että kyse on samasta ilmiöstä kuin anoreksiassa. Oma keho ja syömättömyys ovat ainoita asioita, joita nämä ihmiset pystyvät hallitsemaan, kun heidän oma maailmansa on hajonnut ja kadonnut kokonaan.

Ruoka on kulminaatiopiste. Siihen tiivistyy koko ahdistava olemassaolo.

[tyhmyri]

Vok-ohjaaja puolustelee uudessa kirjoituksessaan hädänalaisten ja vainoa paenneiden ruokaprotesteja.

Tämä henkilö siis ilmeisen tosissaan rinnastaa suomalaiset kouluruoasta valittavat lapset ja viimeisillä voimillaan Suomeen turvaan päässeet henkilöt.

Tässähän on kyse klassisesta oman leipäpuun turvaamisesta. Mikäli maahan tulevien "hädänalaisten" määrä rajusti laskisi, niin VOK-ohjaajia tarvittaisiin paljon vähemmän.

Eiköhän tässä ole asia aika selvä.

[dothefake]

Viikko pelkkää mämmiä ja eiköhän ruoka taas maistu. Ja siis raaka-aineista ei kerrota mitään.

Sen verran voin tulla vastaan, että jos mämmi ei maistu ja halutaan monikulttuurista ruokaa, niin hapansilakkaa on myös tarjolla.

[Java]

Voihan helvetti sentään, jokainen joka maksaa ja tekee ruokansa itse, voi maustaa sen ihan miten haluaa!! Laitosruoka on mitä on, myös ja varsinkin kantiksille

[MiljonääriPlayboy]

Vielä puolitoista vuotta sitten media kertoi usein vastaanottokeskusten ruokalakoista ja mielenosoituksista.

...ja...

Jos olemme rehellisiä, on tunnustettava, että me suomalaiset valitamme ruoasta ihan yhtä paljon kuin muutkin, eikä ruoka ole pyhää kuin myyttisissä kertomuksissa – jos niissäkään.

Blogin kirjoittaja voisi nyt kaivaa, rehellisiä kun ollaan, edes muutamia esimerkkejä tapauksista, joissa suomalaiset ovat osoittaneet mieltään ja lakkoilleet esim. päiväkodeissa, kouluissa tai sairaaloissa ruoan takia. Se, että joku paska lounasruokala menettää asiakkaansa paskan ruoan takia, ei ole valittamista, vaan markkinataloutta ja valinnanvapautta, joihin omalla rahoillaan eväänsä maksavalla on täysi oikeus. Verovaroista palkkansa saavan loisen on varmasti vaikea ymmärtää tätä eroa.

Vaadimme tulijoita tottumaan suomalaiseen elämänmenoon heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Emmekä vaadi. Vaikka todellakin pitäisi.

Valittaminen ja protestoiminen on merkki siitä, että asukaamme ovat vielä henkisesti vahvoja. Olen huomannut, että ruoasta valitetaan päivä päivältä vähemmän.

Valittaminen ja protestoiminen on merkki siitä, että tulijat ovat tyypillisiä kehitysmaalaisia, jotka apinalauman tavoin käsittelevät asioita sillä ainoalla osaamallaan tavalla: möykkäämällä, huutamalla, kirkumalla, äbälöimällä. Blogisti nyt vaan kutsuu sitä paremman puutteessa "valittamiseksi ja protestoimiseksi." Ruoasta valitetaan vähemmän, koska se aiemmin kirkunut ja möykännyt lauma sai taas kerran blogistin kaltaisilta cuckholdaajilta haluamansa. Eli tahtonsa läpi. Palkinnon mölyämisestä.  Ja kirkuminen ja möykkääminen ainoastaan pahenee seuraavalla kerralla, kun lauma keksii seuraavan vaatimustensa kohteen. Näin se ehdollistaminen toimii.

Valittamisen väheneminen saattaa johtua siitäkin, että ne, joilla on liian kova ikävä omaa kulttuuria ja ruokakulttuuria, palaavat kotiin.

Kotiin palaaminen saattaa johtua siitäkin johtuu siitä, että nämä elintasoturistit eivät alun perinkään ole olleet minkäänlaisessa vaarassa (lain kouran pakoileminen ei ole "vaara" siinä mielessä, missä blogisti käyttää vaara-termiä) siellä mistä tulivat, jolloin väärän merkkisen ketsupin tyrkyttäminen VOKissa riittää hyvinkin triggaamaan paluumatkan.

e: pikku lisäys

[Don Nachos]

Mikä saa ihmisen räjäyttämään itsensä ja samalla kymmeniä muita? Viha. Paha olo. Huono kohtelu. Rasismi. Köyhyys. Voimattomuus kaiken pahan edessä. Halu saada äänensä kuuluviin edes kerran. Oikeutettua kostoa ja paratiisia lupaava isis-virus tarttuu helposti, kun olosuhteet tai kanssaihmiset laskevat mielen vastustuskykyä.

Tuntuu surrealistiselta lukea tällaista teoreettista roskaa. Asuin kahden korttelin päässä tuosta terosta Manchesterissa silloin kun hän syntyi.
Se on keskiluokkainen asuinalue. Kolme kilometriä ydinkeskustaan. Ei yhtään kerrostaloa. Vanhoja klassisia 2-kerroksisia brittitaloja. Maitopullot jaettiin vielä tuolloin aamuisin ovelle. Samoilta hoodeilta siitä läheltä ovat myös Liam ja Noel Gallagher.

Tekijä radikalisoitui vietettyään liikaa aikaa paikallisella hommaforumilla. Katseltuaan riittävästi koalition pommittamien lapsien ruumiiden kuvia kuppi kaatui. Samalla asialla oli Pariisin pommittajat. Jos itseä häiritsee raiskausuutiset, niin se toimii myös toisinpäin. Eikä silloin asuinpaikalla ole mitään merkitystä.

[Alaric]

^ Jos se asuinpaikka/elinympäristö ei tosiaankaan ole ratkaiseva tekijä radikalisoitumisessa, kuten usein esitetään (huono-osaiset lähiöt, joissa nuorisolla ei ole mahdollisuuksia jne.), niin kai sitä sitten pitää todeta, että näiden muslimipommittajien radikalisoituminen ja heitä elättäville yhteiskunnille kostaminen johtuu islamista ja oman islamilaisen viiteryhmän kokemista todellisista tai kuvitelluista vääryyksistä.

Vähentämällä muslimien kokonaismäärää palautuksilla vähentäisimme myös "koalition pommittamien lapsien ruumiiden kuvista" radikalisoituvien muslimien määrää keskuudessamme.

(Ethän kuitenkaan ole niin lapsellinen, että vertaisit hommalaisia ihan oikeasti ihmisiä tappaviin terroristeihin, ethän?)

[Jääpää]

Voihan helvetti sentään, jokainen joka maksaa ja tekee ruokansa itse, voi maustaa sen ihan miten haluaa!! Laitosruoka on mitä on, myös ja varsinkin kantiksille

Aina on ollut parempaa, kuin meillä kotona ja huonoimmillaankin terveellisempää. (Paitsi erään pienen sairaalan keittiöstä, mutta kai siitä terveenä olisi hengissä selvinnyt, kipeenä oli pakko jättää väliin.)

Ja joo, matut valkkaa keskuudestaan hygieniakortilliset keittiömestarit, siivoojat, putkimiehet ..ja bygaa paskaan riisiin vaikka minkä bugeen ja goteen; toivomuksia saa esittää, mutta Palautuskeskuksen portit pysyy kiinni niin kauan, kunnes omamaamansikka alkaa maittamaan.
En edes lue enään näitä kitinäkähinöitä; jos ei kelpaa, niin saa mennä kotiin syömään, ei tää sota yhtään matua kaipaa.

[Pentecost]

Katseltuaan riittävästi koalition pommittamien lapsien ruumiiden kuvia kuppi kaatui.

Ja sitten ryhtyi hän murhailemaan, pommittamaan ja silpomaan lapsia, jotta maailmasta tulisi parempi paikka...

Menepä Nacho johonkin kirjakerhoon. Satutäti sinusta pitäisi tulla. Saattaisit jopa joskus kehittää jotain luettavan arvoista.

[Kyklooppi]

Pelastui varmalta kuolemalta ( tosin vaimo ja lapset jäi ) mutta puuro on pahaa ja se on suuri ongelma.
No olisiko mahdollista perustaa kebab house vokkiin tai joku muu etninen ruoka mesta?
Nyt zemppiä päättäjät.

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Mikä saa ihmisen räjäyttämään itsensä ja samalla kymmeniä muita? Viha. Paha olo. Huono kohtelu. Rasismi. Köyhyys. Voimattomuus kaiken pahan edessä. Halu saada äänensä kuuluviin edes kerran. Oikeutettua kostoa ja paratiisia lupaava isis-virus tarttuu helposti, kun olosuhteet tai kanssaihmiset laskevat mielen vastustuskykyä.

Tuntuu surrealistiselta lukea tällaista teoreettista roskaa. Asuin kahden korttelin päässä tuosta terosta Manchesterissa silloin kun hän syntyi.
Se on keskiluokkainen asuinalue. Kolme kilometriä ydinkeskustaan. Ei yhtään kerrostaloa. Vanhoja klassisia 2-kerroksisia brittitaloja. Maitopullot jaettiin vielä tuolloin aamuisin ovelle. Samoilta hoodeilta siitä läheltä ovat myös Liam ja Noel Gallagher.

Tekijä radikalisoitui vietettyään liikaa aikaa paikallisella hommaforumilla. Katseltuaan riittävästi koalition pommittamien lapsien ruumiiden kuvia kuppi kaatui. Samalla asialla oli Pariisin pommittajat. Jos itseä häiritsee raiskausuutiset, niin se toimii myös toisinpäin. Eikä silloin asuinpaikalla ole mitään merkitystä.

Ja seuraavaksi Don Nachos kertonee miten ne raiskausuutiset ovat toimineet myös toisinpäin, noin niin kuin tässä meidän ihan oikeassa materiaalisessa maailmassa?

Ja kun nyt väität tekijän seuranneen Hommaforumiin verrattavaa "paikallista" keskusteluforumia, luetteleppa myös vertailun vuoksi Hommaforumin radikalisoimien ihmisten tekemien satunnaisiin uhreihin kohdistuneiden murhaiskujen sekä niistä aiheutuneiden ruumiden määrät. Jos havaitset iskujen ja kuolonuhrien määrissä merkittäviä eroja, mitä johtopäätöksiä voit vetää, esim mainittujen foorumien lukijoiden mielenlaaduista, kun mielestäsi mainittujen foorumien sisällöt ovat laadullisesti toisiinsa verrannolliset?

[Alaric]

Tällä kertaa vok-ohjaaja kertoo lapsellisesti käyttäytyneestä ja kiukuttelevasta matunaisesta, joka piti siirtää toiseen vokkiin, kun hän riiteli jatkuvasti toisen matunaisen kanssa.

Ihme kyllä tässä jutussa ei ollut mitään sellaista "kyllä-hän suomalaiset-kin tekopyörtyilevät linja-autoasemalla" -kulmaa.

Vähän sellaista seminuivaa ja kyllästyneen oloista avautumista. Lomaakin hän jo odottelee.

https://suomenkuvalehti.fi/bagdadista-pohjoiseen/ohjaaja-hylkasi-sairaan-pakolaisnaisen-linja-autoaseman-lattialle/?shared=239-48a05cc1-500 (24.7.2017)

Ohjaaja hylkäsi sairaan pakolaisnaisen linja-autoaseman lattialle

No en hylännyt oikeasti, mutta teki kyllä mieli! Jos minulla ei olisi ollut työnantajan logoa hupparissa, olisin ehkä hylännytkin, mutta ihmiset seisoivat ympärillämme kännykkäkamerat valmiina ja arvelin, että työnantajani ei ehkä olisi ilahtunut seuraavan päivän lööpeistä.

Kaikki alkoi jo kolme viikkoa aikaisemmin. Solan ja Arez riitelivät. Sättivät toisiaan päivästä toiseen. Arez ei voinut sietää Solanin lapsia tai sitten hänellä oli niin ikävä omiaan, että toisen naisen lasten näkeminen teki liian kipeää. Solan puolestaan käyttäytyi kuin kiihkeän arabiäidin voi vain kuvitella käyttäytyvän, kun joku loukkaa hänen lapsiaan. Perhetalon rauha oli mennyttä.

Katselimme sättimistä aikamme, mutta sitten ylitettiin raja. Tai oikeastaan kaksi rajaa. Ensimmäinen raja oli se, että oma sietokykymme loppui. On vaikeaa päivästä toiseen kuunnella valitusta ja panettelua, rauhoittaa tilannetta uudestaan ja uudestaan ja saada ponnistelujen palkaksi kuulla olevansa milloin puolueellinen milloin rasisti. Jossain vaiheessa alkoi ärsyttää, etenkin kun konflikti tuntui leviävän ja pian meitä sättivät myös muut perhetalon asukkaat.

Isompi asia oli kuitenkin se, että lopulta Arez kohdisti kiukkunsa äidin sijasta suoraan lapsiin, jotka pelkäsivät häntä, eivätkä uskaltaneet lähteä huoneestaan, jos Arez oli aulassa. Tähän saattoi kyllä vaikuttaa se, että lapset rikkoivat Arezin älypuhelimen, kun ihan vain vähän lainasivat sitä.

Riitapukarit oli erotettava. Koska tiesimme, että joudumme luopumaan yhdestä perheille tarkoitetusta majoitustilasta muutenkin, päätimme lähettää molemmat riitapukarit toisiin vokkeihin.

***

Suuremmalle perheelle ei löytynyt toista vastaanottokeskusta tarpeeksi nopeasti, joten Arezin piti lähteä ensin. Ja siitähän syntyi soppa!

Me olemme kaikki puolueellisia, pahoja, sydämettömiä ja epäreiluja hirviöitä. Arez ilmoitti tappavansa itsensä ja lähtevänsä sen jälkeen takaisin Kurdistaniin, jossa raiskaajatkin ovat parempia ihmisiä kuin me.

Emme kuitenkaan ostaneet matkalippuja Irakiin vaan Keski-Suomeen, mutta matkapäivän aamuna Arez sairastui hirvittävään päänsärkyyn, eikä voinut mitenkään lähteä pois. Matkaliput jäivät käyttämättä.

Lääkäri ei löytänyt voihkivasta naisesta mitään vikaa, eikä siis voinut häntä hoitaakaan. Huomasimme kuitenkin, että puhelin osoittautui hyväksi hoivavälineeksi, sillä päänsärky helpotti aina, kun joku soitti Arezille. Jäimme tarkkailemaan tilannetta.

Koska sen enempää Arezin terveydentilassa kuin naisten väleissäkään ei tapahtunut sanottavaa muutosta, Arezille ilmoitettiin lopulta, että huomenna kello 12 pitää olla valmiina lähtemään linja-autoasemalle.

Kahden tunnin kuluttua Arez lakkasi huutamasta ja lähti syömään. Aamulla hän oli pakannut tavaransa.

***

Minulla oli muutakin asiaa kaupungille ja sain siksi kunnian viedä Arezin bussille. Matka kesti reilun tunnin. Arez välillä voihki, välillä katseli minua murhaavasti, eikä suostunut puhumaan sanaakaan kanssani. Onneksi puhelin soi muutaman kerran, ja matkakumppanini jutteli vuoroin iloisesti, vuoroin vihaisesti eri ihmisten kanssa voihkimatta ollenkaan.

Jouduimme jättämään auton melko kauas linja-autoasemasta ja raahaamaan Arezin koko maallista omaisuutta pitkin jalkakäytäviä. Koska nainen oli voipunut joko vihasta tai päänsärystä, kannoin raskaimmat kantamukset hänen puolestaan. En tajua, mistä hän oli kerännyt niin paljon tavaraa, sillä tullessaan Suomeen hänellä oli vain yksi pieni kassi.

Koko kävelymatkan nainen valitti, ettei kykene vaihtamaan autoa oikealla linja-autoasemalla. Olin tehnyt hänelle kaksi lappua; toisen näytettäväksi bussikuskeille ja mahdollisille avuliaille kanssamatkustajille ja toisen, jossa oli sekä vanhan että uuden vastaanottokeskuksen puhelinnumerot siltä varalta, että Arez tarvitsisi matkalla apua. Olin myös käännättänyt muilla asukkailla kirjallisen reittiohjeen Arezin omalle äidinkielelle.

Kun vihdoin saavuimme oikealle laiturille, Arez asetteli tavaransa järjestykseen ja pyörtyi sievästi siisteimpään mahdolliseen paikkaan.

***

Juuri siinä vaiheessa teki mieli karata paikalta. Luultavasti päähäni tunkeutui jopa jonkinlaisia väkivaltaisia mielikuvia. () En kuitenkaan toteuttanut pahoja aikeitani, sillä järkyttyneet ihmiset tuijottivat meitä joka puolelta. He eivät olleet tottuneet siihen, että aina silloin tällöin joku pyörtyy, jos katsoo tilanteen sitä vaativan.

Tyydyin siis sanomaan jaloissani makaavalle tajuttomalle naiselle, että mikäli hänellä on rahaa, ostan hänelle juotavaa viereisestä kioskista, niin hän saa otettua kotimaasta tuomaansa poreaspiriinia ennen bussimatkaa. Arez kaivoi taskustaan kolikon ja jatkoi pyörtyilemistään vielä hetken.

Satuaan juotavaa Arez pysyi lopun aikaa tuolillaan. Kun bussi saapui, hän nousi ja takertui kaulaani ja kertoi, ettei selviäisi missään ilman minua, koska rakasti minua ja koska oli niin avuton ja eksyksissä eikä varmasti löytäisi perille.

Kävimme vielä kerran läpi ohjeet ja avunpyyntökirjeet ja puhelinnumerot, pakkasimme tavarat autoon, halasimme vielä kerran ja vilkutimme toisillemme bussin lähtiessä. Hymyilinkin.

***

Illalla soitin Arezin uuteen vokkiin varmistaakseni että hän oli tullut perille. Nainen oli laskeutunut oikeasta bussista iloisena ja reippaana ja oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi huomattavasti mukavampaan paikkaan, jossa sai itse laittaa ruokaa ja jossa hänellä oli ainakin hetken aikaa käytössään ihan oma huone.

Minä jäin odottamaan loman alkua.

[ikuturso]

Ihme kyllä tässä jutussa ei ollut mitään sellaista "kyllä-hän suomalaiset-kin tekopyörtyilevät linja-autoasemalla" -kulmaa.

Vähän sellaista seminuivaa ja kyllästyneen oloista avautumista. Lomaakin hän jo odottelee.

https://suomenkuvalehti.fi/bagdadista-pohjoiseen/ohjaaja-hylkasi-sairaan-pakolaisnaisen-linja-autoaseman-lattialle/?shared=239-48a05cc1-500 (24.7.2017)

Ohjaaja hylkäsi sairaan pakolaisnaisen linja-autoaseman lattialle

Kun vihdoin saavuimme oikealle laiturille, Arez asetteli tavaransa järjestykseen ja pyörtyi sievästi siisteimpään mahdolliseen paikkaan.

***

Juuri siinä vaiheessa teki mieli karata paikalta. Luultavasti päähäni tunkeutui jopa jonkinlaisia väkivaltaisia mielikuvia. () En kuitenkaan toteuttanut pahoja aikeitani, sillä järkyttyneet ihmiset tuijottivat meitä joka puolelta. He eivät olleet tottuneet siihen, että aina silloin tällöin joku pyörtyy, jos katsoo tilanteen sitä vaativan.

Tyydyin siis sanomaan jaloissani makaavalle tajuttomalle naiselle, että mikäli hänellä on rahaa, ostan hänelle juotavaa viereisestä kioskista, niin hän saa otettua kotimaasta tuomaansa poreaspiriinia ennen bussimatkaa.

Siis tässä myönnetään, että matunaisilla on tapana tekopyörtyillä vaikeissa tilanteissa. Ja taskusta löytyy ehtaa kurdistanilaista poreaspiriinia vielä pitkän maassaolon jälkeen?

Se kulttuuriero. Tekopäänsärky, tekopyörtyminen ja varmaan joku samarin-plasebo, jota on turvallista nappailla aina tarvittaessa ja joka auttaa kaikkiin tekovaivoihin.

Onkohan ne pallerot yhtä dramaattisia kuin nämä palleriinat?

-i-

[paukuttaja]

Minä olen kersoilleni tehnyt selväksi että huutamalla ei saa kuin ikävyyksiä. Noille tyypeille pitäisi olla sama systeemi. Pyörtyilystä ja kiljumisesta koppihoitoa sekä kinkkuvoileipää.