Ratkaisukeskeinen maahanmuuttokritiikki

[Profit]

Lukija huomannee, että en jaksa kirjoittaa normifraseologialla, jossa suvikset tulkitaan viallisiksi, pilallisiksi ihmisiksi. He eivät sitä ole, kuten eivät ole nuivatkaan.

Kyllä he ovat viallisia. He eivät ymmärrä maailman realiteetteja. Heille huonommassa asemassa olevasta tulee pelastettava vasta, kun he havaitsevat tällaisen henkilön läheisyydessään. On täysin tekopyhää se, että he kyllä tietävät, että maailmassa on muita vielä paljon huonommassa asemassa olevia, joita ei auta tämä heidän toimintansa ollenkaan. Se voi jopa heikentää sen vielä heikommassa asemassa olevan tilannetta, jos apu priorisoidaan tällaisella aivan järjettömällä tavalla sille henkilölle, joka sattuu olemaan suviksen lähipiirissä. Suviksen toiminta vieläpä oikein yllyttää näitä ihmisiä riskeeraaman oman/perheensä hengen vaarallisella matkalla. Suvis ei myöskään yleensä ole valmis omasta elintasostaan tinkimään ja auttamaan omilla rahoillaan. Osa suviksista taas on puhtaita oman edun tavoitelijoita, joille nämä ihmiset ovat vain väline nostaa omaa elintasoa.

[Profit]

Suvikset ovat todellakin valmiit yrittämään globaalilla tasolla sitä, mikä hyvinvointivaltio-kattotermin alla toteutettiin yhden kansallisvaltion sisällä.

Eivät oikeasti ole. Pelkästään toiveiden tasolla. Eivät ole valmiita niihin toimenpiteisiin, joita tuollainen järjetön kokeilu oikeasti vaatisi. Eivät myöskään ymmärrä tuollaisen kokeilun seurauksia, joita eivät ole valmiita kärsimään.

Voin olla väärässä, mutta minusta nuivuuden etenemistä ei ainakaan kovin paljoa pitäisi haitata se, että nuivat yrittäisivät hieman nykyistä paremmin päästä selville siitä, mikä sen toisen laidan ihmisten mielissä pyörii, ja miten he päätyvät niihin kummallisiin lopputuloksiinsa. Olisi sitten helpompi jutella. Tai jos ei viitsi jutella, niin oppisipa ainakin verbaalimäiskimään opponenttejaan paremmin.

Kyse on ihan yksinkertaisesti siitä, että heitä ahdistaa huonompi elintaso heidän lähipiirissään: he haluavat kurjuuden ja köyhyyden pois omista silmistään.

[Hankala Tapaus]

... aloitekykyä. Ainakin tästä syystä olen jossain määrin vastentahtoinen osallistumaan pidäkkeettömään halveksuntaan, vaikka en luottaisikaan asianomaisten arvostelukykyyn ja myöntäisinkin, että toiminta on umpikujassa ja haaskaa resursseja.]

Roikun edelleen langan aiheessa. Ratkaisukeskeisyys.

Kun tiedämme että asiat ovat pielessä, meidän tulee aivan ensimmäiseksi selvittää, miksi. Jos aikoo saada tuloksia, ei voida välttyä myös oman toiminnan tutkimiselta. Tämä ei toimi, jos lähtöajatuksena on se että oman joukkueen pelissä ei voi olla mitään pielessä. Kun huomaamme virheitä omassa pelissämme, niiden korjaaminen on, tai ainakin sen pitäisi olla, helppoa.

Ne ihmiset, joiden motiiveina on olla aidosti asian puolella, myöntävät toki virheensä jos ne heille järkevästi perustellaan. Valitettavasti toiminnassa (kaikkien aatteiden, asioiden ja uskomusten) on kuitenkin myös ihmisiä, joille ajettu asia ei ole tärkeä. Näille ihmisille tärkein asia on itselle saavutettu asema ja sen tuomat etuudet. Sellaiset ihmiset eivät ole ratkaisu ongelmaan. He ovat pikemminkin uusia ongelmia.

Ratkaisu ongelmiin on aina ja kaikkialla sama. Pitää poistaa ongelma. Jos ongelmia aiheuttava tapaus ei järkipuheella viisastu, en näe muuta vaihtoehtoa kuin irroittaa hänet ulos toiminnasta.

Kuulisin mielelläni, jos joku tietää paremman tavan.

Suosittelen kuitenkin harkitsemaan mahdollisuutta, että se on suhteettoman pilkallinen -- varsinkin tilanteessa, jossa paine on kova ja jossa minkäänlaiset konkreettiset aloitteet näkyvät olevan harvassa.

Minun mielestäni tässä ei ole kyse pilkanteosta, vaan kansankielen adjektiiveilla toimitetusta analyysista.

On ymmärrettävää että hankalan ajan ja tilanteen takia ihmiset asettavat toivonsa erilaisiin toimijoihin. Heidän toimiaan ohjaa kuitenkin tunnepitoinen ajattelu. Silloin tulee ajatelleeksi että mikä tahansa toiminta on parempaa kuin ei mikään. Tämä perustuu illuusioon siitä, että jotakin konkreettista tapahtuisi. Tosiasiassa ihminen pikemminkin luo omat syy-seuraussuhteensa ja vain kuvittelee asioiden menevän oikein.

Sellaiset ihmiset, jotka ovat tarpeen vaatiessa valmiita itsekritiikkiin, voittavat pelejä. Sellaiset jotka eivät löydä toiminnastaan virheitä pitkänkään tappioputken jälkeen, ovat tuomittuja häviämään ikuisesti.

Juu. Jos ja kun tunnustaa munanneensa, se sattuu. Minusta se on kuitenkin pienenmpi kiusa kuin se, että jatkaa munimista ikuisesti. Politiikka on täynnä ihmisiä, joiden vuosikymmeniä sitten tekemien virheiden takia olemme tänään kusessa. Heille on tärkeämpää olla virallisesti oikeassa, vaikka koko maa hukkuisi heidän virheidensä takia paskaan.

Haluammeko me olla samanlaisia?

[Hankala Tapaus]

...Mutta tässä haiskahtaa... saavuit paikalle...

Anna haiskahtaa. Jos valehtelen, tai muuten väärennän tosiasioita, osoittanet sen ko asioiden kohdalla. En minä voi vakuuttaa ketään salaliiton puuttumisesta, jos sellaisen haluaa tosissaan nähdä.

Voin kertoa että aktivoitumiseni suurin yksitäinen vaikuttava tekijä on Soinin ilmoitus sivuun siirtymisestä. Se tarjoaa ne mahdollisuudet, joita tähän asti ei ole ollut käytettävissä. Niille, jotka ovat taipuvaisia näkemään mörköjä ja menninkäisiä, tuo ei tietenkään riitä.

Jospa hirtetään minut vasta sitten, kun olen osoittautunut oikeasti syylliseksi johonkin?

...TUHAT ASIAA OLISI VOITU TEHDÄ TOISIN!

Tottakai. Esimerkiksi..?

Tämä on se, mitä on saatu aikaan. Se kertoo sen että syystä tai toisesta lupauksia ei ole ollut mahdollista pitää halusta huolimatta. Se kertoo, kuinka edustuksellinen demokratia toimii. Se kertoo sen, että vähemmistö kokemattomia ja/tai jopa lahjattomia politiikan untuvikkoja ei saa aikaan todellisia asioita, kun edistyksen tulppana istua jököttää paatunut politiikan ammattilainen tukenaan vuosikymmenien aikana kehittynyt samanlaisten toimijoiden verkosto.

Eilinen ei minua tässä yhteydessä kiinnosta. Vituiks män. Ei voi muuttaa menneisyyttä. Nyt on kuitenkin tarjolla tilaisuus, jonka ohittaminen tarkoittaa asioiden lykkääntymistä mahdollisesti kymmenillä vuosilla.

...ongelma on se kantaaottamattomuus, puheiden ja viestinnän olemattomuus, radiohiljaisuus, täysin turhat irtisanoutumiset, transformoituminen elitistiseksi, vihollisen kanssa kaveraamiset (vihollinen ei tätä tee mutta meillä ilmeisesti on varaa) ja moni moni muu asia...

Soini. Pitääkö tähän lisätä jotain?

...keskustelu alkaa taas mennä taaksepäin, persujen ongelmien pohtimiseen, kun järkevää olisi pohtia sitä että onko persujen sisällä mahdollista muodostaa jokin koalitio...

Jälleen kerran. Edustuksellisen demokratian toimintatavat. Ne nyt vain on opeteltava. Se ei ala vain siitä, että jokainen politiikassa ehdolla oleva opettelee pelin hengen. Se alkaa siitä että JOKAINEN AKTIIVINEN TOIMIJA OPETTELEE PELIN SÄÄNNÖT.

Koska meillä rikotaan koko ajan perustuslakia rajaamalla yksittäisen kansanedustajan vapautta puoluekurilla, meidän on turha haaveilla puhdassydämisen vähemmistön saavan mitään aikaiseksi. Ensin on saatava enemmistö asiaa ajavassa puolueessa. Vasta sitten voidaan edes yrittää suurempaa askelta.

Seuraava askel on tietenkin muiden puolueiden pakottaminen mukaan. Puhun pakottamisesta, koska nekin ovat täynnä vain omasta asiastaan huolestuneita opportunisteja. Maahanmuuttokriittisen ylivoiman saavuttaminen yhdessä puolueessa tulee ohjaamaan merkittävän määrän liikkuvista äänestäjistä ko puolueen helmaan. Jos puolueet eivät halua ajautua kuolemansa partaalle SDP:n tavalla, maahanmuuttokysymyksestä on alettava löytämään äkkiä kansan enemmistön tahdon mukaisia ratkaisuja.

Tästä voisin tekaista pikaisen perstuntuma-analyysin ja arvailla että ensin taipuisi kepulit. Puolueen viimeaikainen historia on täynnä voittoja ja tappioita. Vaikka paras vaihtoehto (minusta) olisi koko puolueen katoaminen maailmankartalta, kelpaa minulle sekin että ko puolueen konnat kääntävät takkinsa asiamme suuntaan.

Tällä tavoin on mahdollista saavuttaa eduskunnassa sellainen enemmistö, jonka päätöksillä maahanmuuttoasioihin alkaa oikeasti tulla jotain järkeäkin.

Odotan vaihtoehtoisia, mielellään parempia ja varsinkin nopeampia suunnitelmia.

[J. Lannan haamu]

^ Älähän toveri huolehdi, kukaan ei syytä sinua eikä muitakaan mistään. Mutta kaikki tietävät informaatiosodan olevan käynnissä ja jos esittää liian ympäripyöreitä näkemyksiä, ratkaisuja tai puhuu asian vierestä niin se tulkitaan miten sattuu .

En jaksa todellakaan tässä vaihessa lähteä avaamaan kaikkia niitä tusinoita asioita, joita olisi voitu ja olisi pitänyt tehdä toisin. Niitä on käsitelty tällä forumilla todella paljon, joku joka jaksaa niin kenties sen tekee, minä olen paasannut niistä niin paljon muutenkin että ei ole aiheellista.

Myös todellisista ongelmista on paasattu todella paljon. Esitin aloitusviestin ensimmäisessä osassa pelin henkeä koskevaa logiikkaa, eli sitä mistä vihollinen koostuu.

Nyt kyseessä on lähinnä se, mitä tästä eteenpäin. Rivikansalaisella tai kansalaisilla ei ole valtaa puhutella vihollista, ja niillä poliittisilla tahoilla kenellä on valtaa tai ketkä ovat politiikkaan lähteneet maahanmuuttokritiikki etunenässä, heillä ei ole rohkeutta tai kiinnostusta.

Enkä jaksa toisaalta edes uskoa sitä, että mitään ryhmää muodostuu. Jokainen pelkää liikaa oman toimintansa puolesta ja ryhmääntyminen toisaalta jakaa porukkaa entisestään, siinä missä sen tulisi koota sitä.

Mutta, puhut edelleen liikaa abstraktioista ja yläkäsitteellisesti. Myös tuo Soini-kortti on niin kulunut, ei yksi mies pysty kontrolloimaan 15 nuivaa. Jos he eivät ole nuivia, silloin peli on tietysti ollut selvä jo ennen kuin se on alkanut.

[Kim Evil-666]

^^ Ihan hyvää ja järkevää analyysiä. Noinhan ne asiat tuppaavat olemaan ja korjausliikkeesikin on mielestäni juuri sellainen, mikä edustuksellisen demokratian vallitessa on oikeastaan ainoa mahdollinen tie.

En väitä että näin olisi, tai tulisi käymään, mutta olen myös kohdallani taipuvainen uskomaan sellaiseen skenaarioon, että Suomen osalta ratkaisut muutokseen tapahtuvat muualla Euroopassa. Nimittäin tilanteen pahentuessa ja saadessa yhä hankalampia piirteitä, uskon, että joissakin Euroopan maissa kuten Unkarissa, Tsekeissä, Puolassa ja niiden kaltaisissa maissa alkaa jonkinlaisia oireita ilmenemään tämän hulluuden tiimoilta ja ne saavat sen verran tuulta purjeittensa alle, että poliittinen uusjako alkaa muodostumaan ympäri Eurooppaa. Se voi tietää jonkinlaisia kähinöitä, tai voi myös olla tietämättä.

Itse uskon, että ratkaisukeskeisyys Suomessa tulee olemaan "tuontitavaraa". Muutos ei lähde Suomesta, vaan sen saa aikaan Euroopan muiden maiden tuulet. Niiden poliitinen historia ja tapa politikoida on karkeampaa, kuin ikuisen sovittelun Suomessa. Karkeutta ja jonkin asteista voimaa muutos vaatii. Pelkällä puhumisella tästä suosta ei enää nousta. Näin uskon, toivon toki olevani väärässä.

Lisäksi mielestäni edustuksellisen demokratian kaltainen järjestelmä on aikansa elänyt. Poliittista järjestelmäämme pitäisi muuttaa johonkin järkevämpään suuntaan. En tiedä mitä se vaatii, mutta ainakin suoran demokratian työkalua lisättäväksi pakkiin.

[Hankala Tapaus]

...Mutta, puhut edelleen liikaa abstraktioista ja yläkäsitteellisesti.

Yritän selvitä ilman että jokaisen viestini kirjoittaminen kestää viikon ja olisi saatavilla ainoastaan kirja-formaatissa. Kyse lienee myös työtavoista. Tapaan ensin maalailla suuret linjat ja siirtyä niistä yksityiskohtiin. Toki vastaan yksityiskohtaisempiin kysymyksiin ihan mielelläni. Mielellään toki vain muutamaan kerrallaan.

Yksi peruslähtökohta ymmärtämiseeni on se, että kaikki tuntevat riittävän hyvin ne edustuksellisen demokratian toimintamallit (jotka ovat mielestäni pääasiallisesti paskaa, osa jopa rikoksia, mutta joille en voi tässä vaiheessa yhtään mitään). Jos lähtökohdaksi asettaa vaikuttamisen demokratian kautta, pitää tietää miten asiat ovat. Ketään ei auta sen kertominen, kuinka asioiden pitäisi olla.

...ei yksi mies pysty kontrolloimaan 15 nuivaa...

Kuten olemme jo nähneet, kyllä varmasti pystyy.

Osavastuu on toki meillä äänestäneillä. Olemme saattaneet astua paskaan äänestämällä väärää henkilöä. Suurin osa ehdokkaista on ollut suurelle yleisölle täysin tuntemattomia, eikä äänestäjillä ole ollut mitään mahdollisuutta tietää, kuinka annetut lupaukset kohtaavat todellisuuden kanssa.

Mistä pääsemmekin siihen, että tulevaisuutta ajatellen kannattaa pohtia tarkemmin sitä, ketä äänestää ja miksi. Perussuomalaiset ovat tarjonneet täysin uusille ihmisille mahdollisuuden nousta tyhjästä kansanedustajan tuloluokkaan. Olisi lapsellista olettaa, että kaikki heistä olisivat epäitsekkäästi kansan asialla.

Kokemattomuus on yksi syy, miksi asiat ovat niinkuin ovat. Ei voi oikeastaan olettaa että ensimmäisen kauden kansanedustaja tietäisi mistään mitään. Kun omat eivät opeta, eivätkä edes tue, tilanne on aika vaikea. Tietämättömän ohjailu on helppoa. Joukossa on jopa typeryksiä, joiden ainoa ansio on ollut rohkeus lausua sana neekeri silloin kun se oli kiellettyä. Ei sellaisilta voi paljoa vaatia.

Kun tähän lisää vielä sen, että ihmisillä on omituinen taipumus yrittää sopeuttaa omaa käytöstään ympäristön tapoihin, löydämme jo montakin tapaa kontrolloida suurempia ihmisjoukkoja. Tuoreet edustajat ovat yksinkertaisesti yrittäneet käyttäytyä niinkuin kansanedustajat.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Tuo pitää varmasti paikkansa että kansanedustajat yrittävät käyttäytyä kuin kansanedustajat. Kun pitäisi käyttäytyä kuten esimies silloin kuin ollaan virkamiesten kanssa tekemisissä ja kun taas ollaan toisten kansanedustajien kanssa tekemisissä pitäisi käyttäytyä kuin myyntimies joka koitaa kupata asiakastaan.
Pahin virhe oli se että jabba valitsi paskimman mahdollisen salkun.

[Nikolas]

Tavalliset suomalaiset täytyy saada ymmärtämään politiikan tärkeät asiat – myös maahanmuuttoon liittyvät. Ei riitä osoittaa viestiä poliitikoille, vaikka hehän politiikkaa tekevät ja lakeja hyväksyvät. Näin siksi, että vaikka saisimmekin muutaman poliitikon järkiinsä, suomalaiset äänestäjät taas seuraavissa vaaleissa neutraloivat ponnistukset, paitsi mikäli suomalaiset äänestäjät ensin tulevat järkiinsä.

Ponnistusten pääpainon tulee olla siinä, että aivan tavallisilla suomalaisilla oivalluksen lamppu syttyy.

Toinen hyvä tavoite on saada nuivia, maahanmuuttokriittisiä ja kansallismielisiä päättäville paikoille. Tämän tavoitteen toteutus tulee todennäköisemmäksi kun edellinen toteutuu.

[Hankala Tapaus]

Ponnistusten pääpainon tulee olla siinä, että aivan tavallisilla suomalaisilla oivalluksen lamppu syttyy.

Tämä on todella tärkeää. Ja täsä vaiheessa kaikkein tärkeintä olisi onnistua viestimään ihmisille, että he eivät ole yksin ajatuksineen maahantunkeutujista.

Koska valtamediat tarjoavat toisenlaista viestiä, täytyy viesti saada perille toista kautta. Tähän on muutamia mahdollisuuksia, joihin kannattanee palata myöhemmin.

Toinen hyvä tavoite on saada nuivia, maahanmuuttokriittisiä ja kansallismielisiä päättäville paikoille. Tämän tavoitteen toteutus tulee todennäköisemmäksi kun edellinen toteutuu.

Nimenomaan. Ja kun se kansan ääni alkaa oikeasti näkyä äänestystuloksissa, poliittisia broilereita ei tarvitse edes alkaa erikseen taivuttelemaan. He seuraavat kyllä tuulen suuntaa.

Hankalimpia ovat ne politiikan dinosaurukset, joilla on vielä jonkinlainen periaate pääkopassaan. Heistä ei onneksi tarvitse välittää, vaan heidät voi ottaa vaikkapa viihteenä.

[Matias Turkkila]

Lukija huomannee, että en jaksa kirjoittaa normifraseologialla, jossa suvikset tulkitaan viallisiksi, pilallisiksi ihmisiksi. He eivät sitä ole, kuten eivät ole nuivatkaan.

Kyllä he ovat viallisia. He eivät ymmärrä maailman realiteetteja. Heille huonommassa asemassa olevasta tulee pelastettava vasta, kun he havaitsevat tällaisen henkilön läheisyydessään. On täysin tekopyhää se, että he kyllä tietävät, että maailmassa on muita vielä paljon huonommassa asemassa olevia, joita ei auta tämä heidän toimintansa ollenkaan. Se voi jopa heikentää sen vielä heikommassa asemassa olevan tilannetta, jos apu priorisoidaan tällaisella aivan järjettömällä tavalla sille henkilölle, joka sattuu olemaan suviksen lähipiirissä. Suviksen toiminta vieläpä oikein yllyttää näitä ihmisiä riskeeraaman oman/perheensä hengen vaarallisella matkalla. Suvis ei myöskään yleensä ole valmis omasta elintasostaan tinkimään ja auttamaan omilla rahoillaan. Osa suviksista taas on puhtaita oman edun tavoitelijoita, joille nämä ihmiset ovat vain väline nostaa omaa elintasoa.

Puolet ihmiskunnasta on yhtä laaria (T), toinen puoli toista (eli F). Tämä on tilanne, jonka kanssa pitää vain elää. Suurin osa ihmisistä on onneksemme varsin tasapainoisia ja hötkyilemättömiä.

Mutta heidän lisäkseen on jonkinkokoinen joukko ideologisesti suuntautuneita ihmisiä sekä valtavaksi paisuneita organisaatioita, jotka tuntevat ihmisten vivut ja käyttävät niitä täysin häikäilemättömästi hyväkseen. Tyypillisesti ne operoivat ihmisten syyllisyydentunnolla, tarkoituksenaan hyötyä taloudellisesti tai saada poliittista vaikutusvaltaa. Tyypillisesti näiden organisaatioiden alimmat hierarkiaportaat eivät tiedä, missä he ovat mukana, vaan ovat aivan vilpittömin mielin liikkeellä.

[sivullinen.]

Hankala Tapaus on nyt viettänyt kuherruskuukautensa ja alennettu tavallisten kuolevaisten kastiin. Se tarkoittaa, ettei enää pelkällä vahvalla ja tunteikkaalla julistuksella selviä, vaan nyt kyetään jo katsomaan hieman sanojen läpi ja pohtimaan, löytyykö sanoissa oikeasti painoa. Näin ainakin minun kohdallani kävi. Hyvän ja oikeanluonteisen tahtotilan takaa paljastui sittenkin varsin todellisesta suuresta poliittisesta muutoksesta -- siitä kellosepän vaihtoehdosta 2B -- kokematon ja lukematon päättelijä.

Kokemusta sellaisesta ei tietenkään ole kuin Moskovan ryssillä ja Itä-Saksan tovereilla, jotka oman sosialismin romahduksensa kokivat 25 vuotta sitten. 25 vuoden johdosta heiltäkin on jo iso osa kokemuksesta peittynyt muistojen alle. Vain muutama Club Orlovin jäsen ja jokunen virolainen ajattelija siitä vielä voisi puhua oikein; sosialistisen järjestelmän eliitin puolella olleita romahduksen kokeneita on enemmän, mutta he ovat aidon unohtamisen sijaan halunneet unohtaa ja heidän auvoiset kuvansa niistä ajoista ovat täyttä valhetta. Me olemme lähestymässä kovaa vauhtia jotain, mitä euroopassa ei kukaan ole kokenut ihmismuistiin. Olemme lähestymässä jotain todella suurta.

Kokemattomuutta voisi ja pitäisi yrittää korvata lukeneisuudella. Ilman lukeneisuutta ei voi päätyä oikeisiin päätelmiin, vaikka osaisi loogiset deduktiot ja induktiot luontaisesti ja ajatus virtaisi kuin Tonava. Tämä lukeneisuuden puute on jokaisen aloittelijan helmasynti. Vaikka olisi kauan ollut jotain mieltä, ja jotain asiaa ajanut, jos ei ole osallistunut keskuteluun ja saanut muitakin virikkeitä kuin omat päänsisäiset hahmotelmansa, on väärässä. Tämä väärässä oleminen johtaa yhtä usein hulluuteen kuin liika lukeneisuus; liika lukemalla ymmärtää, miten hullu maailma oikeasti on, ja sanoo sen ilmi, mutta liian vähän lukemalla kuvittelee maailman olevan liian järjellinen, eikä pysy kehityksen perässä hulluina aikoina.

Suuren muutoksen aikoina on ennenkaikkea oltava sopivasti hullu. On oltava enemmän hullu kuin muut eli kyettävä kyseenalaistamaan viralliset totuudet, joita tavalliselle ihmiselle ei tulisi edes mieleen kyseenalaistaa. On silti oltava niin vähän hullu, että tavalliset ihmiset saavat kopin näistä kyseenalaistuksista ja kykenevät seuraamaan ajatuksen juoksua. Esimerkiksi kellarikirjoittelija Halla-aho onnistui luomaan käsitteen maahanmuuttokritiikki aikana, jolloin ei ollut mitään kritiikkiä maahantulijoita kohtaan. He olivat jotenkin YK:n ja muiden sopimusten perusteella tulevia ihmisiä, joista ei voinut puhua ja joiden tulo vain tapahtui. Kun Halla-aho onnistui kyseenalaistamaan tämän ja nostamaan kyseenalaistuksen yleiseen tietoisuuteen. Hän teki suuren teon. Lopuksi hän pystyi uskottavasti puolustamaan kyseenalaistustaan pitkään paikallaan. Näin hän antoi myös muille mahdollisuuden avata silmänsä, ja ihmetellä ääneen, mikä tuo erikoisen näköinen ihminen tuossa on, joka ei puhu samaa kieltä kanssani, notkuu asemalla, käyttäytyy uhkaavasti ja miksi heitä näyttääkin olevan täällä yht'äkkiä aika paljon.

Halla-ahon hulluus oli oivaltavaa ja siitä kunnia hänelle. Siitä on kuitenkin jo 10 vuotta. Halla-aho on nykyaikaan aika tavallisen poliitikon kaltainen tapaus. Sopiva hulluus ei ole liikalihavuuden tavoin kerran hankittuna helposti säilytettävä ominaispiirre. Hulluutta pitää jatkuvasti kehittää, tarkkailla ja säätää sopivaksi todellisuuden suhteen. Hulluus on todellisuuden havaitsemisesta ja ymmärtämistä ennen muita. Vain hullu kykynee luomaan taidetta; Matias Turkkila aiemmin mainitsi suurimman osan taitelijoista olevan suvakkeja, mutta hän oli siinä täysin väärässä: Suurin osa valtion taideapurahaa saavista on suvakkeja, mutta hyvin harvoin -- jos koskaan -- valtion taideapurahaa saava valtiontaiteilja tekee taidetta siinä merkityksessä, missä perinteisesti taide-sanaa käytetään. Taide on tarkoittaa nykyään meemejä ja erityisesti meemikuvia. Meemikuvat ovat tyhmiä ja hulluja ja mitä vain, mutta niinvain ne nousivat ratkaisevaan osaan amerikan presidentinvaaleissa ja sen jälkeen niiden merkitys on vain kasvanut. Valtiontaitelijat eivät ole kyenneet sinä aikana mihinkään, ja heissä ei ole mitään luovuutta tai hulluutta.

Ennen muutosta on kyettävä luomaan kritiikin kohteita -- kuten Halla-aho teki --. Sitten on kyettävä luomaan taidetta kuvastamaan sitä, kuten Lars Vilks kuvineen tekee, kuten Halla-ahon Scripta teki ja kuten Pepe-meemikuvat tekivät, joukkojen paikalle houkuttelemiseksi. Massojen hallintaa, joka tässäkin ketjussa on tullut ilmi, saatetaan tarvita sen jälkeen; Gustave Le Bonin lukeminen olisi siksi tarpeen. Taidehistorian tuntemus olisi vielä tällä hetkellä kaikkein hyödyllisin taito -- mutta valitettavasti se on todella vaikeaa --. Väittelytaidosta, josta myös ketjussa puhuttiin, en tiedä tai usko olevan niin suurta hyötyä näin suuressa mullistuksessa; keskustelu on kyetty vaientamaan sensuurilla, ja sensuuri voi kyetä kestämään sosialismin romahdukseen asti ja sen ylikin. Neuvostoliitossa Pravda selvisi yli järjestelmän romahduksen; Neuvostoliitossa ei koskaan kyetty ennalta puhumaan Neuvostoliiton hajoamisen mahdollisuudesta. Itä-Saksassa tapahtui samoin. Väittelyn aika meni ohi ennenkuin se ehtii alkaakaan.

Yksi keino on vielä nostettu esiin: "demokraatisen vaikuttamisen" keino. Se on suurin -- ja ehkä ainoa selvästi esiin nouseva -- lukeneisuuden puutettava ilmentävä piirre jäsen Hankalan Tapauksen kirjoituksissa. Hän puhuu pelin säännöistä tarkoittaen "edustuksellisen demokratian" pelin sääntöjä. Se on täysin väärä näkemys. Vain demokraattisissa järjestelmissä muutos voi tulla demokratian kautta. Amerikassa on demokraattinen järjestelmä -- tai pilkunviilaajien huomioimiseksi tasavaltainen demokratia --. Suomessa ei ole demokraattista järjestelmää. Se, että järjestelmä itse nimittää itseään demokratiaksi, ei siitä demokratiaa tee. Pohjois-Korea -- Korean demokraattinen kansantasavalta -- ei ole demokraattinen. Vaalit eivät tee demokratiaa; Pohjois-Koreassakin oli viime vuosi vaalivuosi. Demokratian olemassaolo on vaikea todistaa, mutta sen puute on helpompi. Ensinnäkään demokratiaa ei voi olla ilman sananvapautta. Suomessa ei ole sananvapautta. Tästä todistaa "vihapuhelait", "sananvastuu" ja vaatimukset allekirjoittaa kaiken maailman rasisminvastaisia julistuksia. "Demokraattisen vaikuttamisen" aikaa emme myöskään ehdi näkemään ja kokemaan. Jopa Neuvostoliitossa koettiin pieni demokratian häivähdys ennen romahdusta valitsemalla protestiehdokas Jeltsin Venäjän presidentiksi. Itä-Saksassa -- Saksan demokraattisessa tasavallassa -- mitään merkkejä demokratiasta ei ollut koskaan.

Suomi ei ole demokratia. Suomessa ei kannata pyrkiä muutokseen demokratian keinoin. Demokratia nimisen pelin säännöt eivät ole täällä käytössä. Niillä ei voi pelata. Se ei kuitenkaan tarkoita ainoan keinon muutoksen saamiseksi olevan väkivaltainen aseellinen kansannousu; ei sinnepäinkään. Ei Itä-Saksaa tuhottu väkivaltaisella kansannousulla eikä Neuvostoliittoa. Väkivalta ja aseet kyllä tulevassa muutoksessa näkyvät, mutta ne ovat seurausta tapahtuneesta eivätkä syy tapahtuneeseen. Kun nimittäin sosialistinen kaikkialle tunkeva yhteiskuntajärjestelmä kaatuu, se kaatuu kovin ja vieden mukanaan kaiken, ja sen kaatumisen jälkeen syntyy valtatyhjiö, ja valtatyhjiö taas tarkoittaa sitä, että monet seikkailijat myös aseiden ja väkivallan kautta hankkivat itselleen etuja. Syntyy mafioita ja oligarkkeja; syntyy kaaos eli anarkia tai tieteellisemmin ilmaistuna oklokratia tai interregnum. Lopulta tämän tilan varalle ja sen selvittämiseksi meidän pitäisi tehdä suunnitelmia, toimenpiteitä ja valmisteluja. Se on tila, johon tullaan päätymään ja siinä tilassa uutta vaihtoehtoa nykyisen sosialistisen hallinnon tilalle kaivataan. Ennen siihen tilaan joutumista, pääsemistä tai saapumista on vain sanoja; vasta silloin on tekojen aika. Itä-Saksa valitsi oman romahtamisen jälkeen liittymisen Länsi-Saksaan; meillä ei ole sellaista vaihtoehtoa näköpiirissä -- jos ei Viroa lasketa --.

Jäsen kelloseppä esitti kyselyn siitä, päästäänkö helpolla (2A), vai tapahtuuko jotain suurta (2B). Minun vastaukseni on jo pitkään ollut 2B, ja se oli äskeisenkin esitykseni perusta. Yritän vielä täsmällisemmin osoittaa kirjoista tulkitsemieni esimerkkien kautta, miksi näin tulee käymään ja mitä vaiheita vaihtoehdossa tullaan käymään läpi -- ja Suomen kohdalla on jo käyty --. Sosialismi loppuu kun rahat loppuvat. "The problem with socialism is that you eventually run out of other people's money.", sanoi Margaret Thatcher. Kreikassa se kävi jo. Siellä kaikki vanhat puolueet siirtyivät oppositioon ja vallan otti kokonaan uusi Syriza. Suomi on Kreikan tiellä. On vain kyse, miten pitkällä sillä tiellä olemme eli miten kauan valden rahat riittävät? 1990-luvun lamassa eräänä päivänä Iiro Viinanen kertoi valtion devalvoivan; syynä oli, ettei valden kassa olisi enää riittänyt iltaan asti. Edeltävänä päivänä hän vielä vakuutteli ja vannoin, ettei Suomi devalvoi. Poliitikkojen suusta emme siten kuule mitään -- edes pientä vihjausta -- edes päivää ennenkuin se tapahtuu. Sen vauhdittaminen onnistuu vain tuhoamalla omaisuutta ja hankaloittamalla on tuotantotoimintaa. Se kuuluu vasemmistolaiseen kansanperinteeseen. Siihen ei ole kunnon ihmisen mitään syytä ryhtyä. Sitä voi yrittää hidastaa kaikin keinoin tukemalla rikollisen sosialistihallintomme toimintaa. Hyvin harva siihen ryhtyy, ja todellisuudessa vain ne, joilla on sosialistihallinnon kaatumisessa paljon menetettävää, tai he, jotka näkevät siinä tmahdollisuuden varastaa lisää valden rahoja. Useimmiten joku ulkoinen shokki on se ratkaiseva viimeinen niitti. 1980-luvun kasinotalouden katkaisi Neuvostoliiton kaatuminen.

[Matias Turkkila]

Matias Turkkila aiemmin mainitsi suurimman osan taitelijoista olevan suvakkeja, mutta hän oli siinä täysin väärässä: Suurin osa valtion taideapurahaa saavista on suvakkeja, mutta hyvin harvoin -- jos koskaan -- valtion taideapurahaa saava valtiontaiteilja tekee taidetta siinä merkityksessä, missä perinteisesti taide-sanaa käytetään. Taide on tarkoittaa nykyään meemejä ja erityisesti meemikuvia. Meemikuvat ovat tyhmiä ja hulluja ja mitä vain, mutta niinvain ne nousivat ratkaisevaan osaan amerikan presidentinvaaleissa ja sen jälkeen niiden merkitys on vain kasvanut. Valtiontaitelijat eivät ole kyenneet sinä aikana mihinkään, ja heissä ei ole mitään luovuutta tai hulluutta.

Täsmennettäköön siis edellistä lausumaa - valtioon kytketyt taide- ja kulttuuripiirit ovat lähtökohtaisesti suvaitsevaisia. Tomerana esimerkkinä toimikoon tuore 12702 taide- ja kulttuurialan ammattilaisen allekirjoittama kannanotto hullum .. eh siis humaanimman pakolaispolitiikan puolesta.

Olisi kovin vaikeaa nähdä, että teknillistieteellisten alojen professoriskunta lyöttäytyisi yhteen vaatimaan asiaa, jolla hakataan Suomen talous tahallaan polvilleen.

[Hankala Tapaus]

Hankala Tapaus on nyt viettänyt kuherruskuukautensa ja alennettu tavallisten kuolevaisten kastiin...

Hämmentävää. Sitä ei hyvässä seurassa edes huomaa kuinka aika kuluu. Kuukausi jo mennyt ja tuntuu siltä kuin olisin tullut mukaan vasta eilen.

Kuolevaisuudestani sen sijaan olen ollut vakuuttunut suurimman osan elämääni. Jos jollekulle on syntynyt toisenlaisia käsityksiä, pahoittelen hänen puolestaan. Ei löytynyt Messiasta taaskaan. Sori.

Aivan ensiksi haluaisin pyytää kansalainen sivulliselta, että herkeäisi valehtelemasta minusta. Mielestäni se on rumaa, eikä tee oikeutta huomiokyvylleni. Vaikka olenkin lausunut että maassamme on käytössä edustukselliseksi demokratiaksi nimitetty hallitusmuoto, en ole missään vaikeessa väittänyt maassa vallitsevan demokratian. Tämä siksi, koska olen aivan liian laiska valehtelemaan.

Olen useamman kerran käyttänyt sanaa "peli". Mielestäni se kuvaa parhaiten tilannetta. On olemassa suuri marionettijoukko, joka tunnetaan nimellä "äänestäjät". Tämän lisäksi pelissä esiintyy nukkemestareita, jotka vetelevät marionettien naruista. Näitä taiteilijoita on monenlaisia. He eivät ole pelkästään yhden teatterin artisteja, vaan pikemminkin kokoelma tavalla tai toisella omaan laskuunsa toimivia freelancereita tai sellaisten ryhmittymiä. Jokainen heistä haluaisi toki olla se, joka johtaa ihan koko teatteria, mutta aina jokin inhimillinen piirre pilaa hyvän suunnitelman.

Marioneteissa on yksi taidetoimintaa tärvelevä piirre. Ne ovat eläviä, toisinaan jopa ajattelevia olentoja. Niillä on oma tahto. Suurin osa marioneteista ei kuitenkaan käytä tuota tahtoa kovin usein. Pikemminkin heidän genetiikkansa, laumaeläimiä kun ovat, ohjaa heitä ulkoistamaan toiminnon jollekin toiselle. Tämä toimiikin hankaluuksitta siihen saakka kun marionetin elämä alkaa tuntumaan liian vaikealta. Sellaisena hetkenä marionettimme keräilee narunsa ja lähtee etsimään uutta nukkemestaria.

Valitettavasti ajatteluun tottumattomalla marionetilla on taipumus nakata narukimppunsa heti seuraavan nukkemestariksi itseään tarjoavan olennon hyppysiin. Tämä ei ole marionetin tulevaisuuden kannalta aina se paras ratkaisu. Tulevaisuus kun riippuu pitkälti nukkemestarin moraalista. On sellaisia, joiden hyppyytettävänä saattaa saada jonkinlaisia elämän perustarpeita itselleenkin ja sellaisia, joiden jäljiltä marionetti kelpaa ainoastaan kipattavaksi loppuun käytettynä roskien mukaan.

Elävällä olennolla on joskus taipumusta kiintyä leluihinsa. Olen huomannut tämän tarkkaillessani erästä nuorta koiraeläintä. Siksipä joillekin harvoille nukkemestareillekin saattaa syntyä alkeellista, tunteilta vaikuttavaa suhtautumista marionettejaan kohtaan. Onnekkaita ovat ne, jotka sellaisen löytävät.

Jos jossain olisi oikein korkeasti moraalinen olento, sellainen pyrkisi todennäköisesti opastamaan marionettejä toimimaan viisaammin juuri sillä hetkellä, kun ne narukieppi kourassaan vaappuvat kohti seuraavaa nukkemestaria. Vaikka marionetti ei sitä ymmärrä, on nukkemestarin elatus kokonaan sen ja samankaltaisten mitättömyyksien varassa. Siksi marionetilla on valtaa, jos se oppii liikkumaan laumoissa.

Jos marionetti ei opi mitään, on mahdollista että koko elämänmuoto katoaa. Jos marionetit eivät tapa nälkään vääränlaisia nukkemestareita, ne perkeleet alkavat tappelemaan keskenään ja toheloimmat niistä voivat vaikka polttaa koko teatterin.

Mahdollisen moraalisen olennon, jos sellaisia olisi olemassa, olisi hyvä keksiä keinot saada järki marionettien päähän ennen tätä.

(saako tällä jo hullunpaperit?)

Maailmanlopun ennustajia on ollut aina. Harvat ovat olleet oikeassa. Tätä voisi pitää hyvänä asiana, jos maailma itse olisi säilyttämisen arvoinen. Siltä varalta, että siitä joskus tulisi säilyttämisen arvoinen, kannattaisi kaihtaa ennenaikaisen maailmanlopun karkaamista reisille. Siksi jotkut meistä yrittävät korjata nikotellen käyvää konetta. Ei siksi että se olisi paras. Siksi, että se on paras olemassaolevista vaihtoehdoista.

Jos maassamme ja varsinkin maailmassa edes jonkinlaista järjestystä ylläpitävä demokratian illuusio romahtaa, maahanmuutto on sillä hetkellä pienin ongelmistamme. Mieluummin kannattaa opetella pelaamaan peliä niin, että suurempien ongelmien tulemisen sijaan pienemmätkin vähenevät.

Pelejä voi pelata luovasti. Parhaat pelaajat opiskelevat aina pelien säännöt ja mekaniikat. Tämän ansiosta he voivat varmistaa voittonsa. He voittavat, koska osaavat huijata oikeassa paikassa.



Noin muuten kaihtaisin tekemästä perusteellisempia analyyseja kenestäkään, jonka ajatuksista olen päässyt näkemään vain pienen osan. Jotenkin olisi noloa, jos myöhemmin kävisi ilmi että analyysini ei ollutkaan oikea.

[Hankala Tapaus]

...Täsmennettäköön siis edellistä lausumaa - valtioon kytketyt taide- ja kulttuuripiirit ovat lähtökohtaisesti suvaitsevaisia...

Syistä, jotka unohdin juuri toisten housujen taskuun, joudun hiukan oikaisemaan. Lähinnä luullen tietäväni asiasta.

Taide- ja kultturipiireissä on varsin suuri joukko vähintäänkin epäilijöitä ja koko joukko myös varsinaisia kriittisiä. Ongelman muodostaa se, että rakennelma itse on pakottanut jäsenensä suvaitsevaiseen muottiin.

Pikaisesti listaa vilkaisseena hämmästelin sekä ammattimaisten taiteilijoiden määrää, että helvetinmoista listaa täysin tuntemattomia nimiä. Suunnittelen ala-asteen matematiikkaopintojen uusimista, koska jostain syystä en saanut tätä yhteenlaskua täsmäämään.

[Marius]

Pitkä on ketju ja pidemmäksi muuttuu.

Muuttuuko kukaan viisaammaksi.

Ratkaisukeskeisyys löytyy taulun keskeltä.

[IDA]

Gustave Le Bonin lukeminen olisi siksi tarpeen.

Pilaan kaiken markkinonnilla ja sanon suoraan, että Joukkosielu on juuri ilmestymässä suomeksi Kiukaan kustantamana.

[Saturnalia]

En väitä että näin olisi, tai tulisi käymään, mutta olen myös kohdallani taipuvainen uskomaan sellaiseen skenaarioon, että Suomen osalta ratkaisut muutokseen tapahtuvat muualla Euroopassa. Nimittäin tilanteen pahentuessa ja saadessa yhä hankalampia piirteitä, uskon, että joissakin Euroopan maissa kuten Unkarissa, Tsekeissä, Puolassa ja niiden kaltaisissa maissa alkaa jonkinlaisia oireita ilmenemään tämän hulluuden tiimoilta ja ne saavat sen verran tuulta purjeittensa alle, että poliittinen uusjako alkaa muodostumaan ympäri Eurooppaa. Se voi tietää jonkinlaisia kähinöitä, tai voi myös olla tietämättä.

Itse uskon, että ratkaisukeskeisyys Suomessa tulee olemaan "tuontitavaraa". Muutos ei lähde Suomesta, vaan sen saa aikaan Euroopan muiden maiden tuulet. Niiden poliitinen historia ja tapa politikoida on karkeampaa, kuin ikuisen sovittelun Suomessa. Karkeutta ja jonkin asteista voimaa muutos vaatii. Pelkällä puhumisella tästä suosta ei enää nousta. Näin uskon, toivon toki olevani väärässä.

Juuri näin se tulee menemään. Kun muutos on Euroopassa jo pitkällä, niin lopulta mekin ajaudumme viimeisinä siihen mukaan ikään kuin vastentahtoisesti, huono-onnisina. Silloinkin muistutetaan taas että tikulla silmään, jälkiviisaus ei ole nyt paikallaan...
Ajan hengen uhrina tulemme lopulta antautumaan vaihtoehtojen puutteessa maamme pelastavalle politiikalle.

[Aimo Räkä]

Onko kaikki sattumaa vai onko takana suuri suunnitelma?

The white women must cohabit with members of the dark races, the white men with black women. Thus the white race will disappear, for mixing the dark with the white means the end of the white man, and our most dangerous enemy, will become only a memory.

http://www.rense.com/general45/full.htm

[J. Lannan haamu]

Väännän keskustelua takaisin esitettyihin ratkaisuihin, ensimmäisenä tavan kansan puolelle voittamiseen: Miten ihmiset kuvittelevat, että tavan kansa herää tai alkaa kiinnostua, jos ne eivät ole tässäkään vaiheessa siihen lähtenyt?

Ymmärrän kyllä, että tässä tilanteessa pienellä liikkeellä voi olla suuri vaikutus, mutta onko Peter Springaren kuvio muuttanut Ruotsia, ainakaan näkyvästi? Vaikka tavan kansa herää, niin se on silti niin älyttömän lauhkeaa että vallassa olevan liberaalisuvaitsevaiston on helppo kontrolloida sitä. Hieman vaan piiskaa niin siinähän ovat ruodussa. Ennen kun tavan kanssa voi alkaa käyttäytymään nuivasti, sen tulee olla tietoinen asioista. Tällä hetkellä se ei ole edes tietoinen. On aina asenteen ja käyttäytymisen välinen kuilu. Jo pelkästään tietoiseksi tekeminen on älyttömän vaikeaa ja sitäkään meidän puoli ei harrasta. Siinä kunnostautuu terroristit ja väkivallan tekijät.

Yritän tässä kehittää käytännöllisiä ratkaisuja ennen kun olemme pisteessä, jossa tavan kansa alkaa käyttäytyä. Sillä uskon sen käyttäytymisen tarkoittavan massatason kaduille lähtemistä ja siinä vaiheessa tilanne on muutenkin jo todella huono.

Mikä siis saisi jo vallassa olevat perussuomalaiset puhumaan, viestimään, puolustautumaan, hyökkäämään? Tähän heittäisin mieluusti pallon myös Matias Turkkilalle, joka asiasta tietää ja on osallistunut keskusteluun tuomalla mielenkiintoisia pointteja. Onko sinulla, tai muilla vastauksia tuohon kysymykseen.

[Nikolas]

Ymmärrän kyllä, että tässä tilanteessa pienellä liikkeellä voi olla suuri vaikutus, mutta onko Peter Springaren kuvio muuttanut Ruotsia, ainakaan näkyvästi? Vaikka tavan kansa herää, niin se on silti niin älyttömän lauhkeaa että vallassa olevan liberaalisuvaitsevaiston on helppo kontrolloida sitä.

Käytetään Ruotsin tilannetta konkreettisena esimerkkinä.

Oletetaan että tavalliset ruotsalaiset heräisivät. Mitä heidän tulisi tehdä? Pitäisikö tarttua banderolleihin ja lähteä riekkumaan kaduille?

Jos on oikein pikainen kansallinen hätätila ja mukana erittäin vahva enemmistö, asiat voidaan ratkaista epätavanomaisin keinoin. Muissa tapauksissa, kuten on realistisempaa myös Ruotsin tapauksessa, toiminnan hetki on valtiopäivävaalit ja ase on vaalilippu.

Ruotsalaisillahan on poliittisissa puolueissaan selkeästi nuiva vaihtoehto, joten kenenkään verta vuodattamatta ruotsalaisten enemmistö voi vaaleissa ratkaista asian äänioikeutta käyttämällä. Kuinka paljon siviilirohkeutta vaatii että tavallinen lauhkea ruotsalainen saa äänestettyä oman päänsä mukaan?

[possu]

Kun tiedämme että asiat ovat pielessä, meidän tulee aivan ensimmäiseksi selvittää, miksi.

Jos työntää pään niin syvälle ämpäriin että korvatkin kastuu ne parhaat palat voi löytyä sieltä pohjalta. Mutta muuten ois paras antaa mennä rouskuttaa vaan. Kumpaa tekis?

[kelloseppä]

...
Edustuksellisen demokratian toimintatavat...Se alkaa siitä että JOKAINEN AKTIIVINEN TOIMIJA OPETTELEE PELIN SÄÄNNÖT.

...Ensin on saatava enemmistö asiaa ajavassa puolueessa. Vasta sitten voidaan edes yrittää suurempaa askelta.

Seuraava askel on tietenkin muiden puolueiden pakottaminen mukaan...Maahanmuuttokriittisen ylivoiman saavuttaminen yhdessä puolueessa tulee ohjaamaan merkittävän määrän liikkuvista äänestäjistä ko puolueen helmaan. Jos puolueet eivät halua ajautua kuolemansa partaalle SDP:n tavalla, maahanmuuttokysymyksestä on alettava löytämään äkkiä kansan enemmistön tahdon mukaisia ratkaisuja.

Tästä voisin tekaista pikaisen perstuntuma-analyysin ja arvailla että ensin taipuisi kepulit. Puolueen viimeaikainen historia on täynnä voittoja ja tappioita. Vaikka paras vaihtoehto (minusta) olisi koko puolueen katoaminen maailmankartalta, kelpaa minulle sekin että ko puolueen konnat kääntävät takkinsa asiamme suuntaan.

Tällä tavoin on mahdollista saavuttaa eduskunnassa sellainen enemmistö, jonka päätöksillä maahanmuuttoasioihin alkaa oikeasti tulla jotain järkeäkin.
...

Oletetaan hetken, että emme nyt elä Suomessa poliittisen järjestelmän systeemikriisin alkua, vaan kansan enemmistön tahtotila kykenee kanavoitumaan tämänhetkisen poliittisen järjestelmän hiekkalaatikossa konkreettisiksi ja reaalimaailmassa toteutuviksi päätöksiksi.

Miksi kannustinloukkujen purkaminen ei ole onnistunut?
Miksi valtion velan määrä ei ole pienentynyt?

Em. kaksi seikkaa ovat mainio esimerkki siitä, että poliittisessa kentässämme vallitsee yksimielisyys, ainakin julkisten puheiden mukaan, että kaikki kannustinloukut tulisi purkaa ja että valtion velan määrä jatkuva ja yhtämittainen (ei siis tiläpäinen velkaelvytys -tyyppinen instrumentti, jossa velka maksetaan pois kohtuullisen nopeasti) kasvu ei ole hyvästä. Itseasiassa tällainen näkemys on ollut vallalla jo vuosikymmeniä. Silti ei ole pystytty ratkaisemaan em. detaljien toisiinsa sovittamisen kokonaisongelmaa eikä myöskään em. mega tason suurta periaatteellista kysymystä. Ei edes muutaman vuosikymmenen aikana.

Miksi matukysymyksen ratkaisu sitten onnistuisi sen paremmin?

No, oletetaan että joku nuiva porukka opettelee pelin säännöt ja oletetaan, että ajan voittaminen nuivilta onnistuu kohtu siististi erään olemassaoleva suuri/suurehkon puolueen valtaaminen.

Miksi muut suomaliset puolueet eivät ottaisi tällöin käyttöön ns. Ruotsin mallia? Kieltäytyvät mokomat kaikesta yhteistyöstä joko rintaansa hakaten tai vain todeten, ettei yhteistyön edellytyksiä neuvotteluista huolimatta löytynyt riittävästi. Jonkin aikaan semmoinen on jo Ruotsissa ihan reaalimailmassa kohtuullisesti toiminut, niin miksi ei toimisi myös Suomessa?

No, oletetaan, että Suomessa kuitenkin leikkiminen nuiva-PS:n kanssa samalla hiekkalaatikolla onnistuisi noin periaateasolla. Minkä takia jonkin puolue aloittaisi hallitus- tai strategisen oppostitioyhteistyön nuiva-PS:n kanssa? Jos kerran nuiva-PS olisi niin ylivertainen äänestäjämagneetti, yhteistyöhön ryhtymisen syyn pitäisi olla suurempi kuin pelko omien kannattajien ryntäämisestä pois tämän väitetysti ylivertaisen haastajan syliin. Nykyhallituksessa se syy löytyi: kuoleman suudelma onnistui ja PS:n hallituskumppanit saivat kaikessa tahtonsa läpi. Mitä muuta nuiva-PS edustaisi muille puolueille kuin periaatetason suunnatonta uhkaa? Uhan valtavuus ei todellakaan lievene puhumalla "kuolemansa partaalle" ajautuneesta SDP:stä tai "parasta olevan" kepulien "katoaminen maailmankartalta".

Oletetaan, että nuiva-PS saisi muita puolueita mukaan nuivistumisen jaloon toimintaan muiden puolueiden lopulta ymmärrettyä muutaman lievän vaalitappion ja omien analyytikkojensa yhä huolestuttavampien analyysien myötä oman elinehtonsa olevan myös ainkin jonkinsorttinen "pehmo"nuivistuminen; vähän samaan malliin kuin aikanaan kaikki puolueet alkoivat vaihtelevassa määrin "vihertää". Tällöin kokoomus oletettavasti suojelisi halpatyövoiman käytön mahdollisuuksia rakennus- ja palvelualoilla, kepulit samoin, mutta maa- ja metsätalouden kausityövoimaan painottuen, sossut pitäisivät kiinni varttuneista virkakalkkunoistaan ja perinteisen vientiteollisuuden iskurityöläistensä kovasta ytimestä. Tällöin nuiva-PS:n politiikan onnistuminen siis voisi laskea matupolittiikkansa onnistumisiksi törkeimmät nykyiset ylilyönnit: turvapaikkahakemusten hylsyjen uudelleenkäsittelyrumban ikuisuuksiin jatkaminen torpattaisiin, palautustoimintaa tehostettaisiin mm. Suomessa rikoksiin syyllistyneiden osalta, ja paperittomien sosiaaliturva evattäisiin. Suuremmat matupolitiikan muutokset jäisivät odottamaan vähintään 51 % osuutta eduskunnan paikoista.

Riittäisikö se kansan enemmistön tahdon toteuttamiseksi?

Suomen etninen kokoonpano jatkaisi yhä muuttumistaan, byrokratia kasvaisi palvelutarpeiden monipuolistumisen vaatimusten johdosta ja Suomi erityisi yhä selkeästi kahden kerroksen populaatioksi, jonka toinen, lukumääräisesti yhä kasvava osa eläisi yhä selvemmin tulonsiirtojen varassa. Poikkeusyksilöitä lukuunottamatta vailla toivoa paremmasta tulevaisuudesta, kiitos kurjien julkisten koulujen, alipalkattujen pätkä- ja osa-aikatöiden ruletin ja järjestäytyneen rikollisuuden ja ennen kaikkea kiitos kannatustaan jatkuvasti kasvattavien maltillisten islam-taustaisten ja myös radikaalien islamististen puolueiden.

Pitäisikö siis olettaa, että nykyisen poliittisen järjestelmän puitteissa kansalaisten enemmistön tuki nuivalle matupolitiikalle sitten joskus realisoituisi vähintään 51%:n osuuteen eduskuntapaikoista? Kunhan vaan opetellaan riittävän hyvin "pelin säännöt" ja nimenomaan sen pelin säännöt pysyvät kristallinkirkkaina kaikkien aktiivisten toimijoiden päässä? Kunhan vain "Siperia" on opettanut riittävästi kansan enemmistölle, mitä on eläminen matulandiassa ja paskastanissa?

Ja sitten pitäisi vielä olettaa, että Suomen vajottua pimeyteen äänioikeutettujen enemmistö äänestäisi kiltisti nuiva-PS:n ehdokkaita.

PIM! Heräsin haaveunesta!

[kelloseppä]

...

Ruotsalaisillahan on poliittisissa puolueissaan selkeästi nuiva vaihtoehto, joten kenenkään verta vuodattamatta ruotsalaisten enemmistö voi vaaleissa ratkaista asian äänioikeutta käyttämällä. Kuinka paljon siviilirohkeutta vaatii että tavallinen lauhkea ruotsalainen saa äänestettyä oman päänsä mukaan?

Vasta nälkä ja kylmä saa enemmistön äänestämään nuivia. Paitsi, että nälän ja kylmän olotilassa ei enää äänestetä.

Tämähän se perusongelma on.

[Lalli IsoTalo]

Suomi ei ole demokratia.

Viilaan pilkkua sen verran, että Suomen perustuslaissa ei edes mainita demokratiaa.

1 § Valtiosääntö Suomi on täysivaltainen tasavalta.

"Täysvaltainen" ja "tasavalta" ovat tietenkin pelkkiä vitsejä nykyään. Yleinen kehityssuuntahan on tämä:

Tasavalta > demokratia > sosialismi > totalitarismi > konkurssi > uusi alku.

Demokratia on jo taakse jäänyttä elämää, ja totalitarismi on jo alkanut nostamaan ilkeää päätään, mikä voidaan todeta JH-a:n tuomiosta, jossa todetaan, että "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa."

[Lalli IsoTalo]

Pelin säännöistä. Ensin pitäisi tietenkin tietää mitä peliä pelataan, ja kuka on todellinen vastustaja. Tästäkin on eri mielisyyttä nuivaskenessä. Osa on sitä mieltä, että arabiöljy rahoittaa islamilaista maailmanvallankumousta. Osalla taas on konspirationaalisempi näkemys: http://hommaforum.org/index.php/topic,119992.msg2584010.html#msg2584010

[Kulttuurirealisti]

No, oletetaan että joku nuiva porukka opettelee pelin säännöt ja oletetaan, että ajan voittaminen nuivilta onnistuu kohtu siististi erään olemassaoleva suuri/suurehkon puolueen valtaaminen.

Miksi muut suomaliset puolueet eivät ottaisi tällöin käyttöön ns. Ruotsin mallia? Kieltäytyvät mokomat kaikesta yhteistyöstä joko rintaansa hakaten tai vain todeten, ettei yhteistyön edellytyksiä neuvotteluista huolimatta löytynyt riittävästi.

Tuo, ja muut kirjoituksessa esitetyt, ovat syitä siihen, että Suomessa pitäisi olla useampi kuin yksi haittamamu-kriittinen puolue. Tai ainakin puolueiden kärjessä pitäisi olla kriittisiä ihmisiä. Siihen tuntuu olevan aika pitkä matka tällä hetkellä.

[Foundation]

En väitä että näin olisi, tai tulisi käymään, mutta olen myös kohdallani taipuvainen uskomaan sellaiseen skenaarioon, että Suomen osalta ratkaisut muutokseen tapahtuvat muualla Euroopassa. Nimittäin tilanteen pahentuessa ja saadessa yhä hankalampia piirteitä, uskon, että joissakin Euroopan maissa kuten Unkarissa, Tsekeissä, Puolassa ja niiden kaltaisissa maissa alkaa jonkinlaisia oireita ilmenemään tämän hulluuden tiimoilta ja ne saavat sen verran tuulta purjeittensa alle, että poliittinen uusjako alkaa muodostumaan ympäri Eurooppaa. Se voi tietää jonkinlaisia kähinöitä, tai voi myös olla tietämättä.

Itse uskon, että ratkaisukeskeisyys Suomessa tulee olemaan "tuontitavaraa". Muutos ei lähde Suomesta, vaan sen saa aikaan Euroopan muiden maiden tuulet. Niiden poliitinen historia ja tapa politikoida on karkeampaa, kuin ikuisen sovittelun Suomessa. Karkeutta ja jonkin asteista voimaa muutos vaatii. Pelkällä puhumisella tästä suosta ei enää nousta. Näin uskon, toivon toki olevani väärässä.

Juuri näin se tulee menemään. Kun muutos on Euroopassa jo pitkällä, niin lopulta mekin ajaudumme viimeisinä siihen mukaan ikään kuin vastentahtoisesti, huono-onnisina. Silloinkin muistutetaan taas että tikulla silmään, jälkiviisaus ei ole nyt paikallaan...
Ajan hengen uhrina tulemme lopulta antautumaan vaihtoehtojen puutteessa maamme pelastavalle politiikalle.

Yksikään EU-maa ei enää kykenisi ylläpitämään avoimia rajoja sen uskomuksen varjolla, että joku toinen naapurimaa kantaa vastuun tulijoiden tarpeista. Suomen tulisi olla tässä kehityksessä edelläkävijä, sillä me toimimme tällä hetkellä EU-maana, josta siirtolaiset eivät enää jatka matkaansa eteenpäin.

https://blogbook.fi/tuukkakuru/ruotsin-rajatarkastukset-eivat-riita-ratkaisemaan-pakolaiskriisia/

[Kim Evil-666]

Eurostoliitto on kuin uskonto. Sen tuottama propaganda on saanut ihmiset uskomaan sen kaikkivoipaisuuteen. Osa epäilee, ehkä vahvastikin, mutta siltikään usko ei horju riittävästi, mikäli mittarina pidetään äänestyskäyttäytymistä.

Äänestyskäyttäytymistä saattaa ohjata "pelko". Pelko siitä, että oma "turvallinen" elämä muuttuu ei-turvalliseksi ja tällä tarkoitan ihmisen elämän taloudellista puolta. Tämä on paradoksaalista siinä mielessä, että todellinen turvallisuus, se arkielämän turvallisuus heikkenee koko ajan ja loppupeleissä se syö myös taloudellisen turvallisuuden alleen, kun uusien tulijoiden myötä pelisäännöt kirjoitetaan uusiksi.

Tavallisen keskimääräisen ihmisen silmissä näillä uusilla kriittisillä ryhmillä ei ole tarvittavaa kykyä hoitaa heidän elämänsä turvaavia asioita poliittisin keinoin. Vanhat puolueet ovat vanhoja toimijoita ja ihmisten usko kanavoituu heihin, koska näin on aina ollut. Se on epäloogista ja perustuu todelliseen petokseen ja harhaanjohtavaan viestintään, sekä suoranaisiin valheisiin. Usko on kuitenkin vahva ja uskoa on vaikea horjuuttaa.

Keskimääräinen ihminen havittelee "helppoa elämää". Ei heidän ajattelunsa syy-seuraussuhteista riitä samalle tasolle, kuin esimerkiksi homman analyyttisimmillä kirjoittajilla. "Mediapeli" olisi ensisijaisen tärkeä valloitushanke. Kuka hallitsee mediaa ja sen eri muotoja, hallitsee suurta joukkoa ihmisistä. Puhumme siis propagandan voimasta. Kuka hallitsee propagandaa, hallitsee suurta osaa ihmisistä. Ei niitä tiukimpia ajattelijoita, mutta he ovatkin vähemmistö.

Jos "ylivoimainen vastustaja" pelaa likaisin keinoin, ei sitä voiteta "puhtain keinoin", vaan sitä vastaan tulee pelata samoilla säännöillä. Ihmiset ovat kovia uskomaan. Tuo uskon voima tulee voittaa puolelle keinolla millä hyvänsä. Maailmaa on aina johdettu valheella ja niin on jatkossakin. Yhden totuus on toisen valhe. Tulee valita valheista se, joka on kokonaisuuden kannalta vähiten haitallinen. Eurostoliittolainen valhe tuhoaa itsenäiset kansakunnat, se on mielestäni valheista haitallisin. Vastapuoli taas ajattelee juuri päinvastoin.

Tässä pelissä kansalaiset ovat shakkilaudan nappuloita, joita strategisin siirroin siirrellän pelilaudalla.  Elämä on peliä, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Pelaajat vain vaihtuvat ajan historiassa. Saa nähdä, kuka voittaa tämän erän. Viimeiseksi eräksi se ei kuitenkaan tule jäämään, vaan peli jatkuu ajasta ikuisuuteen.

[Aimo Räkä]

Osa on sitä mieltä, että arabiöljy rahoittaa islamilaista maailmanvallankumousta. Osalla taas on konspirationaalisempi näkemys: http://hommaforum.org/index.php/topic,119992.msg2584010.html#msg2584010

Eikö voi valita molempia?
http://themillenniumreport.com/2015/12/is-the-saudi-royal-family-jewish/
http://www.shoah.org.uk/2012/08/19/saudi-royal-family-is-jewish-king-and-prince-are-all-jew/
http://semiticcontroversies.blogspot.fi/2014/08/does-house-of-saud-have-jewish-origin.html
https://concisepolitics.com/2016/04/28/the-documented-jewish-roots-of-saudi-royal-family/