2016-08-29: Kosovossa ei saa korvapuusteja ja mämmiä ("Karkotetut")

[Roope]

http://www.karkotetut.com/tietoa.html

Kolme myyttiä

Siirtolaisuuteen ja karkotuksiin liittyy paljon väärää tietoa.

1. Karkotettavat ovat rikollisia

Ei pidä paikkaansa. Suurin osa maastapoistettavista ei ole syyllistynyt rikokseen. He ovat tavallisia ihmisiä, miehiä, naisia ja lapsia, jotka eivät ole onnistuneet saamaan oleskelulupaa. Rikollisia tässä joukossa toki on, kuten kaikissa muissakin ihmisryhmissä.

Nimenomaan karkotettavat ovat usein rikollisia, joiden karkotuksen syy on rikos. Sen sijaan käännytettävät, jotka oleskelevat laittomasti maassa, eivät ole Suomessa määritelmällisesti rikollisia. Joissain muissa maissa laiton oleskelu on rikos, ja laittomasti maassa oleskelevat ovat siis siellä rikollisia.

2. Karkotukset vähentävät ihmisten liikkumista

Väärin. Vaikka Euroopan maat ovat vuoden 2000 alusta jatkuvasti kiristäneet rajavalvontaa, ihmisten liikkuminen on vain lisääntynyt. Mitä vaikeampi Eurooppaan on tulla, sitä vaarallisempiin tilanteisiin siirtolaiset joutuvat.

Euroopan Unionin jäsenmaat ovat vuodesta 2000 käyttäneet siirtolaisten maastapoistamiseen 11,3 miljardia euroa. Samaan aikaan turvaa hakevat ihmiset ovat maksaneet Eurooppaan pääsystä epävirallisia reittejä pitkin 16 miljardia euroa.

Höpsö väite, jonka lähteeksi on ilmoitettu on www.themigrantfiles.com.

Ensinnäkään rajavalvonta ei ole yksiselitteisesti kiristynyt, vaan se on päinvastoin monin paikoin löystynyt. Vuoden 2000 paikkeilla Kreikka purki raja-alueen miinakenttänsä, eikä silloin osattu kuvitellakaan nykyisenlaista Välimeren meritaksipalvelua. Toiseksi, ilman rajavalvontaa ja käännytyksiä tulijoita olisi vieläkin enemmän.

3. Pakolaiset tulevat Euroopalle kalliiksi

Väärin. Pakolaiset eivät ole taloudelle taakka, päinvastoin. Eurooppaan tulleiden pakolaisten vastaanottamiseen ja kotouttamiseen käytetyt rahat palautuvat yhteiskunnalle lähes kaksinkertaisina viidessä vuodessa. Pakolaiset hyödyttävät uusien asuinmaittensa talouksia monilla tavoin: työpaikkoja syntyy ja palvelujen ja tavaroiden kysyntä lisääntyy, ja heidän palkoistaan karttuu veroja ja eläkemaksuja.

Lähde: YLE ja Open Political Economy Network

Jos väite olisi totta, voisimme kaikki ryhtyä pakolaisiksi ja talous nousisi kohisten. Oikeasti pakolaiset tulevat Euroopalle erittäin kalliiksi, eikä tuossa Philippe Legrainin huuhaaraportissa sitä paitsi edes väitetä, että rahat palautuisivat yhteiskunnalle kaksinkertaisina, vaan että bkt kasvaa tuplasti pakolaisiin pantujen rahojen verran, ikään kuin se olisi jotenkin merkittävä asia.

Valtiot valvovat rajojaan ja päättävät, ketkä saavat olla valtiossa, ketkä eivät. Rajavalvonta tiukentuu, koska eurooppalaiset ovat äänestäneet päättäjiä, jotka haluavat kiristää oleskelulupaehtoja ja siten vaikeuttavat ulkomaalaisten asemaa. Nyt Suomessakin eletään tiukan rajakontrollin aikaa.

Miten se Ruotsin rajan tiukka kontrolli ilmenee?

Viranomaisilla on maastapoistamiselle on useita nimiä. Sanalla käännytys viitataan ihmisiin, joilla ei ole koskaan ollut oleskelulupaa. Karkotuksella tarkoitetaan ihmisiä, joiden oleskelulupa on umpeutunut. Lopulta kyse on aina ihmisten vastentahtoisesta häätämisestä, karkottamisesta ja niistä voi puhua samana ilmiönä.

Voi puhua, mutta se on tahallisen harhaanjohtavaa, kun ero on olemassa.



http://www.karkotetut.com/tutkijapuheenvuoro.html

Matka Eurooppaan saattaa maksaa yli kymmenen tuhatta euroa. Liikkumisen helpottaminen säästäisi itsessään miljardeja euroja – puhumattakaan tuhansista ihmishengistä.

Säästäisi varmaan miljardeja euroja tulijoiden rahoja, mutta vastaanottavien yhteiskuntien kustannukset olisivat helposti monikymmenkertaiset. Nyt puhutaan ihmisistä, joilla ei ole oleskeluluvan edellytyksiä, esimerkiksi sellaista erityisosaamista, jonka avulla saisi Euroopasta työpaikan.

Koko eurooppalainen rajajärjestelmä on eräänlaisessa umpikujassa, jossa ainoa EU:n tarjoama ratkaisu on ollut liikkumisen vaikeuttaminen. Jos siirtolaisten kuolemat Välimerellä halutaan välttää, yksinkertainen ratkaisu olisi viisumien myöntämisen helpottaminen.

Jokin viisumien myöntämisen lievä helpottaminen ei riittäisi, vaan kuolemat voitaisiin välttää vain jakamalla viisumit kaikille halukkaille. Tutkijaparin tarjoama "yksinkertainen" ratkaisu olisi seurauksiltaan katastrofi.

Elämme maailmassa, jossa osalle väestöstä paras vaihtoehto on vaarantaa henkensä Välimerellä tai ahtautumalla kontteihin tietäen, että matka voi olla kohtalokas. Liikkumisen vaarallisuutta voidaan käyttää argumenttina siihen, että köyhien maiden kansalaisten olisi kokonaan parempi olla lähtemättä. Tällainen holhoava asenne aliarvioi siirtolaisten kykyjä tehdä valintoja omasta tulevaisuudestaan ja päättää siitä, mikä on heille parasta. Länsimaista etuoikeutta liikkua vapaasti työn, rakkauden tai uusien mahdollisuuksien perässä harvemmin tunnistetaan saati kyseenalaistetaan. Tämä kertoo kykenemättömyydestä käsitellä liikkumisen hallintaan liittyvää globaalia eriarvoisuutta ja rakenteellista väkivaltaa – sekä meidän vastuutamme tästä väkivallasta.

Ei oikein avaudu, mitä kautta länsimaalaisten suhteellisen vapaa liikkuminen velvoittaisi länsimaita luopumaan rajakontrolleista. Rajakontrollien nimittäminen rakenteelliseksi väkivallaksi ei muuta mitään. Rajakontrolleista luopumisen seuraukset pysyvät täsmälleen samoina.

Karkotukset eivät onnistu pysäyttämään ihmisten liikkumista. Ne eivät vaikuta siirtolaisten lähtöhalukkuuteen.

Tuollaista vakavalla naamalla vielä vuoden 2015 jälkeen. Karkotukset ja käännytykset vaikuttavat aivan varmasti ihmisten liikkumiseen ja myös lähtöhalukkuuteen.

Irakista tulevien turvapaikanhakijoiden määrä romahti Ruotsissa murto-osaan sen jälkeen, kun Ruotsi solmi pakkopalautukset mahdollistavan palautussopimuksen Irakin kanssa vuonna 2008. Ylipäätään kaikkien Eurooppaan tulevien irakilaisten määrä putosi, mutta monet irakilaiset matkasivat Suomeen, jolla ei ollut eikä ole vieläkään palautussopimusta.

Elämä paperittomana siirtolaisena tarjoaa usein lupaavampia mahdollisuuksia verrattuna vaihtoehtojen puutteeseen ja näköalattomuuteen lähtömaassa.

Aivan, eli toive tai tietoisuus siitä, että ei tule käännytetyksi, siis vaikuttaa päätökseen lähteä laittomaksi siirtolaiseksi.

Jukka Könönen
tutkija, Helsingin yliopisto
Niina Vuolajärvi
tutkija , Rutgers University ja Itä-Suomen yliopisto

Varsinaisia tutkijoita.

[foobar]

Vuolajärven Rutgers-sivu on melkoinen terminologinen kauhugalleria. Tieteellä ei oikeastaan edes näytellä olevan mitään tekemistä toiminnan kanssa. Ainakaan, jos sitä yrittää raamittaa normaalin tieteen vaatimusten kautta.

[Kulttuurirealisti]

3. Pakolaiset tulevat Euroopalle kalliiksi

...Eurooppaan tulleiden pakolaisten vastaanottamiseen ja kotouttamiseen käytetyt rahat palautuvat yhteiskunnalle lähes kaksinkertaisina viidessä vuodessa. Pakolaiset hyödyttävät uusien asuinmaittensa talouksia monilla tavoin: työpaikkoja syntyy ja palvelujen ja tavaroiden kysyntä lisääntyy, ja heidän palkoistaan karttuu veroja ja eläkemaksuja.

Lähde: YLE ja Open Political Economy Network

Nyt on taas todella paksua juttua. Luulisi että näitä olisi käyty valta- ja muissa medioissa melkoisen moneen kertaan läpi, mutta ei.

[Roope]

Nyt on taas todella paksua juttua. Luulisi että näitä olisi käyty valta- ja muissa medioissa melkoisen moneen kertaan läpi, mutta ei.

Tässä lopputulos, kun valtamedian toimittaja käsittelee talousasioita lievästi sanottuna vajavaisella ymmärryksellään:

Raportti: Pakolaisiin satsattu raha palautuu nopeasti ja lähes kaksinkertaisena

Eurooppaan tulleiden pakolaisten vastaanottamiseen ja kotouttamiseen käytetyt rahat palautuvat yhteiskunnalle lähes kaksinkertaisina viidessä vuodessa, kertoo tuore tutkimusraportti.

Raportin laatija, OPEN:n perustaja Philippe Legrain on EU:n komission puheenjohtajan entinen talousneuvonantaja.

Hän laskee, että Eurooppaan lyhyessä ajassa tullut suuri pakolaismäärä tietää valtioille vuosina 2015–2020 miltei 69 miljardin euron menoja. Samaan aikaan kuitenkin bruttokansantuote nousee 126,6 miljardia euroa, eli yhden euron investointi tuottaa miltei kaksi euroa, keskiviikkona julkaistu raportti kertoo.
...

Yle 18.5.2016

[Impi Waara]

Mit Vit?? Velkarahalla nouseva BKT ei nyt kyllä ole mitään "hei me tienataan tällä" logiikan mukainen todellinen ja toteutunut tulo. Mistä näitä juttuja oikein revitään?

[Econ101]

^Tuollaista huumoripläjäystä kommentoisi mielellään kunnolla. Mutta kun alkaa olla nukkumaanmenon aika, niin todetaan lyhyesti seuraavaa: matuhin satsattu raha nostaa BKTta. Kyllä, kun heihin lyödään miljardi euroa, se menee kansantalouden kiertokulkuun. Mutta, tämä mrd € on joko velkaa, joka on maksettava pois eli raha on poissa kulutuksesta myöhemmin, tai mrd. € on verorahoja eli leikkaa kantisten kulutusta lähes saman verran kun säästämisaste on kuitenkin aika pieni. Ensin mainitussa tapauksessa BKT nousee nyt mutta on ns. perusuraa matalampi myöhemmin. Jälkimmäisessä tapauksessa matu elelee veronmaksajan piikkiin ja osasto pottunokka törsää vähemmän.

Se, että matu-kulutuksella olisi joku kakkosen "keynes-kerroin" 

[Roope]

Tutkimus oli alunperinkin humpuukia.

Hyvät uutiset eivät lopu YLE:ltä

Yleisradio on loppumaton hyvien uutisten lähde, mitä tulee pakolaisiin ja siirtolaisuuteen. 18.5 uutiskynnyksen ylitti tiivistelmä tutkimuksesta, jossa kerrottiin että pakolaisiin satsattu raha palautuu nopeasti ja lähes kaksinkertaisena. Lähteenä oli Open Political Economy Network -ajatushautomon perustaja Philippe Legrain kirjoitus, joka itse asiassa oli vain saksalaisen DIW –tutkimuslaitoksen Economic Bulletin 45 julkaisun (Mark Fratzer & Simon Junker) tutkimustulosten referaatti.

On varmaan turha vaatia, että toimittaja kertoisi, mihin oletuksiin mikin tutkimus perustuu, mutta ehkä yleisen hygienian nimissä voimme kirjata saksalaisten tutkijoiden tekemät tärkeimmät oletukset. Niiden mukaan pakolaisista on työikäisiä 73 %, heidän osaltaan työhön osallistumisaste on 80 %, työttömyysaste alkuvaiheessa 60 % ja pitkällä aikavälillä 30 %, työn tuottavuus 67 % suhteessa kantaväestöön, kustannukset 40-30 % suhteessa kantaväestön tuloihin, ja niin sanottu kerroinvaikutus 0.5.

[...]

Eli saksalaisten käyttämät arvot ovat aivan liian korkeita, jos niitä sovelletaan viime aikojen pakolaisvirtoihin Suomen osalta. Arvio työn tuottavuudesta on sekin ilmeisen epärealistinen. Viimeisimmät pohjoismaiset tulokset edellä mainittujen maiden osalta ovat luokkaa 0.5. Alhaisempi arvo laskee sekin olennaisesti potentiaalisia nettotuottoasteita.

Ehkä suurin ongelma koskee kuitenkin ns. kerroinvaikutusta. Jos oletetaan, että valtion menoihin liittyy pysyvästi 0.5:n suuruinen kerroinvaikutus, tarkoittaa se samaa kuin, että heittämällä helikopterista miljardi euroa saadaan kokonaistuotantoon lisäystä 500 miljoonaa. Pysyvät 0.5:n suuruiset kerroinvaikutukset ovat ainakin Suomea ajatellen alkeellisia väärinkäsityksiä. Laskelmien tulosten pitää olla aika epätoivoisia, kun ruvetaan vetoamaan kerroinvaikutuksiin, jotta tulokset saadaan oikean suuntaiseksi. 

Vaikka uskoisi kerroinvaikutuksiinkin, on selvää, että vähänkin realistisimmilla oletuksilla tutkimustulos "Pakolaisiin satsattu raha palautuu nopeasti ja lähes kaksinkertaisena" osoittautuu hölynpölyksi. Mutta väliäkö sillä; kyllä jostain varmaan vielä löytyy joku YLE:n pirtaan sopiva oikea tutkimustulos.

Matti Viren
Taloustieteen professori, Turun yliopisto

Uusi Suomi 19.5.2016

[Alaric]

Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä saivat Karkotetut-kirjallaan vuoden 2016 freelancer-palkinnon. Wippajei.

http://www.ksml.fi/kulttuuri/Viiden-vuoden-ty%C3%B6-Karkotetut-tietokirjan-eteen-toi-Vuoden-freelancer-palkinnon/963527?pwbi=9a985c74e684058e6ac30b0f3cb4b635 (9.4.2017)

Viiden vuoden työ Karkotetut-tietokirjan eteen toi Vuoden freelancer -palkinnon

Työpari haastatteli kirjaa varten EU-alueelta pois vietyjä ihmisiä useissa eri maissa.

Mitä tapahtuu heille, jotka eivät saa Euroopasta turvapaikkaa tai oleskelulupaa? Tämän kysymyksen selvittäminen toi toimittaja Kaisa Viitaselle ja valokuvaaja Katja Tähjälle vuoden 2016 freelancer-palkinnon.

Suomen freelance-journalistit ry kertoo palkintoperusteissaan, että Viitasen ja Tähjän Karkotetut-kirja nostaa esiin teeman, josta oli puutteellisesti tarjolla ajantasaista faktaa ja näkökulmia.

Viitanen ja Tähjä tekivät kirjaa viiden vuoden ajan haastatellen EU-alueelta pois vietyjä ihmisiä useissa eri maissa. Kirjanteko laajeni viime vuonna isomman työryhmän Karkotetut-projektiksi, joka sisälsi muun muassa keskustelutilaisuuksia, näyttelyn Helsingin kaupungin taidemuseolle, oppimateriaalia kouluille ja näytelmän.

Vuonna 2010 Viitaselta ja Tähjältä ilmestyi paperittomien siirtolaisten asemaa käsitellyt Paperittomat-tietokirja.

[Roope]

Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä saivat Karkotetut-kirjallaan vuoden 2016 freelancer-palkinnon. Wippajei.

Työpari Tähjä ja Viitanen nappasi Vuoden freelance -palkinnon Karkoitetut-tietokirjallaan

Vuoden 2016 freelancer -palkinnon saa tänä vuonna toimittaja-valokuvaaja-työpari Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä.

Tunnustus myönnettiin työparille ansiokkaasta journalistisesti toteutetusta tietokirjasta Karkotetut, joka julkaistiin vuonna 2016. Tähjä ja Viitanen tekivät kirjaa viiden vuoden ajan lukuisissa eri maissa haastatellen ja kuvaten EU-maista pois vietyjä ihmisiä.

Joka vuosi Euroopan unionin jäsenmaista häädetään noin 160 000 ihmistä. Karkotetut-työryhmä halusi selvittää, miksi näin tehdään ja mitä karkotetuille tapahtuu? Mitä tapahtuu heille, jotka eivät saa Euroopasta turvapaikkaa tai oleskelulupaa?

Tähjä ja Viitanen halusivat laajentaa aiheen tutkimista tietokirjaa laajemmaksi ja loivat projektin ympärille työryhmän, joka tarkasteli ilmiötä laajasti eri kulmista. Journalistien, tutkijoiden ja taiteilijoiden muodostama työryhmä loi tietokirjan lisäksi vuonna 2016 seminaareja, keskustelutilaisuuksia, näyttelyn Helsingin kaupungin taidemuseolle, oppimateriaalia kouluille, näytelmän ja lukuisia eri lehtijuttuja.

Suomen freelance-journalistit palkitsee Kaisa Viitasen ja Katja Tähjän Vuoden freelancer -tunnustuksella ansiokkaasta ja sinnikkäästä työskentelystä ajankohtaisen ja tärkeän aiheen parissa. Työpari nosti esiin karkoitettujen asemaa ja toi keskusteluun ajantasaista faktoja ja sävyjä, joita siitä oli aiemmin puuttunut. Karkotetut-projekti on rohkea avaus, joka sai aikaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua.

Vapaa toimittaja Kaisa Viitanen on toiminut freelancerina vuodesta 2010 alkaen. Tätä ennen hän työskenteli Me Naiset –lehdessä yli 10 vuotta. Viitanen kirjoittaa muun muassa Meidän perhe -lehteen, Helsingin Sanomiin, Maailman Kuvalehteen, Mondoon ja Huiliin.

Helsinkiläinen valokuvaaja Katja Tähjä on toiminut freelancerina 2000-luvun alusta lähtien eli koko työuransa. Hän on kuvannut muun muassa Helsingin Sanomiin, Me Naisiin, Kotivinkkiin, Maailman Kuvalehteen sekä useille järjestöille.

Sekä Kaisa Viitanen että Katja Tähjä kuuluvat Noon-kollektiiviin, joka tekee yhteiskunnallista viestintää ja journalimia yhdessä toimittajien, graafikkojen ja kuvaajien kanssa. Kummatkin tekevät myös tekevät vapaaehtoistyötä Amnesty Internationalin tiedotukselle. Lisäksi he ovat mukana Koneen säätiön rahoittamassa Iso Numeron tutkijoiden ja toimittajien yhteistyöhankkeessa. Työparilta on aiemmin ilmestynyt paperittomien siirtolaisten asemaa käsitellyt Paperittomat–tietokirja vuonna 2010.

Vuoden freelancer -palkintoa on jaettu vuodesta 1997 alkaen ansioituneelle vapaalle journalistille. Palkinnon myöntää Suomen freelance-journalistit ry. Palkinto luovutettiin yhdistyksen vuosikokouksessa Villa Kivessä lauantaina 8.4.2017.

Suomen freelance-journalistit ry

On tämän päivän Suomelle kuvaavaa, että sananvapauspalkintoja jaetaan sananvapauden rajoittajille ja journalismipalkintoja journalismin eettiset ohjeet roskikseen heittäneille propagandisteille. Jo kirjan nimi Karkotetut on tietoista vääristelyä, sillä ne maasta poistetut, joilla ei ole koskaan ollut oleskelulupaa, ovat käännytettyjä, ei karkotettuja.

[Roope]

Koneen säätiön rahoittaman kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden käännytyksiä vastustavan propagandakampanjan tarina.

Jakautuuko Suomi: Valokeilassa ihmisen karkotus

Voiko ihmisten pakkopalauttaminen olla näytelmän aihe? Miten karkotuksia kannattaa käsitellä taidemuseossa? Voisiko yläkoulun opettajia kannustaa ottamaan ulkomaalaispolitiikka oppitunnin aiheeksi? Jakautuuko Suomi -ohjelmaan kuuluneessa Karkotetut-työryhmässä kaksi journalistia, kaksi taiteilijaa ja kaksi tutkijaa tuottivat uraauurtavan tapahtumasarjan, joka lisäsi yleisön tietoisuutta pakkopalautuksista ja monipuolisti käsityksiä. Kirjoittaja Kaisa Viitanen on toimittaja ja tapahtuman tuottaja.

Eläkeikäinen nainen pyyhkii silmiään ruttuiseen nenäliinaan, kun teatterisalin valot laitetaan päälle. Näytelmä Karkotetut on juuri päättynyt, ja porilaisessa Rakastajat-teatterissa on alkamassa tekijöiden tapaaminen. Vaikka lämpiössä on myytävänä punajuurikeittoa ja punaviiniä, näytelmästä vaikuttuneet katsojat istuutuvat suoraan pöytiin keskustelemaan.

Teatterinjohtaja ja näytelmässä useita rooleja esittänyt näyttelijä Angelina Meusel kiittää yleisöä. Hän kertoo, ettei yhteiskunnallinen näytelmä ole Porissa ollut kassamenestys, mutta pieni teatteri halusi ehdottomasti sen tehdä. Pöydissä moni nostaa kätensä ja haluaa kertoa heränneistä ajatuksistaan.

"Olen kyllä lukenut karkotuksista, mutta en ole ikinä ajatellut, millaista se todella on, kun perhe hajoaa", eläkeläisrouva sanoo. Toinen katsoja pohtii Maahanmuuttoviraston toimintatapaa, kolmas karkotuksiin osallistuvan saattopoliisin ajatuksia. Syntyy vilkasta keskustelua.

[...]

Hankkeen alkujuuret ulottuvat vuoteen 2012, kun aloin valokuvaaja Katja Tähjän kanssa selvittää, mitä tapahtuu Suomen ja muiden EU-valtioiden karkottamille ihmisille. Tapasimme ensin tutkijoita, aktivisteja ja viranomaisia ja matkustimme lopulta työryhminemme seitsemään maahan ja keräsimme pakolla palautetuilta ihmisiltä harvoin kuultuja kokemuksia.

Oppimamme pohjalta meille heräsi halu murtaa harhaluuloja. Moni Suomessakin tuntui uskovan, että karkotetut ovat aina rikollisia. Tämä ei pidä paikkansa. Karkotukset ovat yleistyneet Jugoslavian sotien jälkeen. Ne johtuvat jatkuvasti tiukentuvasta ulkomaalaispolitiikasta: EU:n ulkopuolelta saapuvan ihmisen on vaikea saada oleskelulupaa ja hän voi myös helposti menettää sen. Rikollisia karkottavista on vain pieni osa.

Mutta miten päästä käsiksi harhaluuloihin? Alkujaan tavoitteena oli vain kirja. Kerättyämme materiaalin osallistuimme kesällä 2015 Kustantamo S&S:n Non Fiction –tietokirjakilpailuun ja saimme kustannussopimuksen. Kirja ilmestyisikin vuonna 2016. Vaikka kustannussopimus oli ilon aihe, pelkäsimme, ettei kovin moni kirjaa näkisi. Kirjojen lukeminen vähenee.

Kustantamo suunnitteli alle kahden tuhannen kappaleen painosta, mutta me halusimme saada koko Suomen puhumaan karkotuksista. Miten pakkopalautuksista voitaisiin tehdä valtakunnallinen puheenaihe?

Loppuvuodesta 2015 Koneen säätiö ilmoitti Jakautuuko Suomi -apurahahausta. Sen myöntämiskriteereissä korostettiin journalistien, tutkijoiden ja taiteentekijöiden yhteistyötä. Haku kannusti meitä kutsumaan mukaan teatterintekijä Elina Izarra Ollikaisen, graafikko Anne-Mari Ahosen ja siirtolaisuustutkija Niina Vuolajärven, joka tekee väitöskirjaa siirtolaistaustaisista seksityöläisistä. Vuolajärvi kutsui ryhmään tutkijakollegansa Jukka Könösen, ja kuuden hengen työryhmä oli koossa.

Koneen Säätiön myöntämä apuraha mahdollisti sen, että harhaluuloja vastaan voitiin käydä monin keinoin. Mutta mitä keinot olisivat? Ulkomainoksia bussipysäkeillä? Taidetta julkisissa tiloissa? Installaatioita lentokentillä? Mikä vaikuttaa ja koskettaa?

Päätimme puhutella ennen kaikkea suomalaisia, ei niinkään ulkomaalaislain kohteena olevia ihmisiä. Siinä onnistuaksemme piti ensin hahmottaa erilaiset kohderyhmät. Koululaiset, siirtolaisaktivistit ja vaikkapa valtakunnan päättäjät tarvitsivat kukin erilaisen viestintäkärjen. Ideoinnissa ryhmä sai ammattisparrausta muun muassa mainosalan konkarilta Erkki Izarralta, viestintäasiantuntijoilta Heidi Korvalta ja Salla Saariselta sekä Koneen Säätiön tarjoamalta apurahansaajien viestintäkurssilta.

Ryhmä päätti hyödyntää jäsentensä hallitsemia erilaisia kerronnan keinoja: tutkimustietoa asiantuntijaseminaarissa, näyttämöllä aihetta teatterin keinoin ja taidenäyttelyyn yllätyksellisempää ilmaisua. Kokonaisuus muotoutui palapelin tavoin.

Näytelmä Porissa, taidemuseon näyttely Helsingissä, opettajien koulumateriaali netissä, seminaari Helsingissä ja netissä sekä tietokirja. Nämä kaikki Karkotetut-hankkeen osat on tehty samoista alkuaineksista. Niissä näkyy samoja valokuvia, vilahtelee samoja karkotuskokemuksia ja tutkimuksia. Taloudellista tiedon kierrätystä moneen kanavaan ja tarpeeseen siis.

[...]

Refugee Hospitality Club on Facebookissa syntynyt ryhmä ihmisiä, joista moni auttaa ja majoittaa turvapaikanhakijoita. Karkotetut-teemaillassa heistä moni tapasi toisensa ensimmäisen kerran kasvotusten. Pakolaisneuvonnan lakimiehet kertoivat tiedonhaluisille neuvoja oleskelulupien anomisessa ja vastasivat karkotusuhan alla elävien ihmisten ja heidän läheistensä kysymyksiin. Kirkkokuntien yhteisillassa papit ja seurakuntalaiset jakoivat käytäntöjään karkotusuhan alla olevien ihmisten auttamiseksi. Amnestyn aktivistit hioivat suunnitelmia omaan pakolaiskampanjaansa.

Taidenäyttelyn kylkeen perustettu tapahtuma tarjosi tehokkaan viestinnällisen sateenvarjon, jonka alla erilaisten ihmisten ja toimijoiden oli helppo tulla. Kaikki saivat näkyvyyttä, ja puheenaiheet levisivät.

HAM-keskusteluiltojen lisäksi järjestimme eurooppalaista siirtolaispolitiikkaa käsitelleen seminaarin. Tutkijoiden puheet videoitiin. Osa striimattiin verkkoon, ja osa päätyi leikkauspöydän kautta Poriin Elina Izarran näytelmään.

[...]

Media jakaa viestiä

Jo puoli vuotta ennen tapahtumasarjaa työryhmä otti yhteyttä toimittajiin ja toimituksiin. Strategiana oli saada karkotukset mahdollisimman monelta kannalta esiin. Työryhmä tarjosi haastatteluja, usein yksinoikeudella. Toimittajat tarttuivat tarjouksiin ja haastattelivat ehdotettuja karkotusuhan alla olevia siirtolaisia, karkotuksen kokeneita sekä karkotuksen jälkeen Suomeen palanneita ihmisiä. Eräs toimittaja halusi haastatella kirjassa ilman esimiehensä lupaa kokemuksistaan kertovan saattopoliisin. Asia järjestyi, ja poliisi esiintyi myös lehtijutussa lähdesuojan takaa anonyymisti.

Työryhmä koosti kiinnostavan kattauksen tutkimustietoa helposti ymmärrettävään muotoon ja tarjosi tutkijoiden haastatteluja. Idea oli tehdä toimittajien työnteko mahdollisimman helpoksi. Toki juttuja alkoi syntyä myös tapahtumasta, kirjasta ja sen esittelemistä henkilöistä. Syyskuussa mediakattavuus aiheesta olikin erinomainen.

Harvoin vuosia valmisteltu tapahtuma ajoittuu yhteiskunnallisesti niin kriittiseen ajankohtaan kuin Karkotetut. Tapahtumaa edeltävänä vuonna 2015 vuonna Suomeen saapui poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita, ja tapahtumamme aikana heidän turvapaikkapäätöksensä alkoivat valmistua.

Loppuvuodesta Suomen viranomaiset alkoivat antaa turvapaikanhakijoille ennen näkemättömän paljon kielteisiä päätöksiä ja käännytysmääräyksiä. Suomalaiset aktivoituivat, ja media seurasi harvinaisella intensiteetillä muun muassa Afganistaniin lähteneen lennon vastustamista. Toimittajat matkustivat tapaamaan karkotettuja Irakiin, ja media nosti aiempaa enemmän esiin siirtolaisia ja heitä tukevien ihmisten ääniä.

On mahdotonta sanoa, mikä vaikutus tähän kaikkeen Karkotetut-hankkeella oli, mutta aihe näkyy mediassa paljon enemmän, ihmiset ja toimittajat tuntevat aihetta paremmin.

Karkotukset silti jatkuvat, vaikka kokemus osoittaa, että palauttaminen aiheuttaa inhimillisiä tragedioita, maksaa valtavasti eikä lopeta siirtolaisten liikettä.

Teksti: Kaisa Viitanen, kuvat: Katja Tähjä

Koneen säätiö 28.2.2018

Kun tuossa puhutaan karkotuksista, tarkoitetaan käännytyksiä. Viitasta ja Tähjää voidaan pitkälti kiittää valtamediaan levinneestä eufemismista "paperittomat".

[Niobium]

Kyllä, Suomi jakautuu.

Oikeaoppisiin sekä vääräuskoisiin.

Kotouttaminen my ass.

[Ernst]

Propagandamylly jauhaa jo suomalaisia vehnäjauhojakin monikulttuurisuuden rajattomalla alttarilla.   

Veikkaisin, ja veikkaankin, että kosovossa on kalaa ja perunaakin.

[Ernst]

On tämän päivän Suomelle kuvaavaa, että sananvapauspalkintoja jaetaan sananvapauden rajoittajille ja journalismipalkintoja journalismin eettiset ohjeet roskikseen heittäneille propagandisteille. Jo kirjan nimi Karkotetut on tietoista vääristelyä, sillä ne maasta poistetut, joilla ei ole koskaan ollut oleskelulupaa, ovat käännytettyjä, ei karkotettuja.

Eikä noiden senttaajien lehden tekijät osaa suomea. Se on karkotetut eikä karkoitetut, kuten jutun otsikossa on.

[Blanc73]

Media jakaa viestiä

Jo puoli vuotta ennen tapahtumasarjaa työryhmä otti yhteyttä toimittajiin ja toimituksiin. Strategiana oli saada karkotukset mahdollisimman monelta kannalta esiin. Työryhmä tarjosi haastatteluja, usein yksinoikeudella. Toimittajat tarttuivat tarjouksiin ja haastattelivat ehdotettuja karkotusuhan alla olevia siirtolaisia, karkotuksen kokeneita sekä karkotuksen jälkeen Suomeen palanneita ihmisiä. Eräs toimittaja halusi haastatella kirjassa ilman esimiehensä lupaa kokemuksistaan kertovan saattopoliisin

Tämä on aika merkittävä uutinen. Tuossahan sanotaan suoraan että toimittajat osallistuvat vapaehtoisesti ja jopa ilman esimiehen lupaa mokutukseen ja matuja koskevien propagandauutisten tekoon. Ihmisiä yritetään aivopestä median välityksellä hyväksymään elintasopakolaiset, jotka käyttävät törkeästi hyväksen turvapiakkajärjestelmää ja naiivien suvakkien hyväuskoisuutta. Sikamaista touhua. Oletettavasti mukana on myös Ylen ja Hesarin toimittajia melkoinen nippu.
Eräs Ylen toimittaja tekee parhaillaan itkuvirsiä irakilaisista, jotka eivät saaneet juhlapaikkaa Suomesta. Ja Ylelle aihe tuntuu olevan kovin rakas muutenkin...
https://haku.yle.fi/?q=m%C3%A4ntymaa%20irak%20bagdad&language=fi

[Java]

Propagandamylly jauhaa jo suomalaisia vehnäjauhojakin monikulttuurisuuden rajattomalla alttarilla.   

Veikkaisin, ja veikkaankin, että kosovossa on kalaa ja perunaakin.

Ja paljon muitakin herkkuja, mun kosovolaiset frendit lomailevat siellä joka kesä kuukauden pari ja kehuvat paikkaa. Muuttaisivat sinne mutta kun täällä on yritykset ja lasten koulut. Kaverit ovat siis rakennusalan yrittäjiä Suomessa.