Mitä tarkoittaa isänmaa ja isämaallisuus?

[Punaniska]

Tänään tuokin kysymys on tapetilla. Se, mitä on isänmaallisuus, vaikuttaa meidän touhuihimme.

Jos isänmaa tarkoittaa rakkautta tähän ilmastoltaan ankeahkoon koloseen, jonka itä- ja länsipuolella asustavat vähemmän hyvää tarkoittavat valtiot, niin en taida olla kovinkaan isämaallinen.  Taas olisi se rakkaus koetuksella, kun saa kuukausikaupalla tarpoa pimeässä kinoksessa ,  pahimmillaan vetisessä pimeydessä. 

En omista maata, eikä tämän kolkan ilmasto juurikaan miellytä. Svedut ja Iigorit tulevat aina olemaan riski. Svedut leikkivät siirtomaata ja isoveljeä kustannuksellamme, ja Iigoreiden verinen historia saattaa uusiutua koska vain.

Itikat, loska, svedut, iigorit, stubb ja halonen: hyviä syitä rakastaa tätä maaplänttiä? Enpä usko. Voisin vaihtaa maaplänttiä koskevan lojaaliuden paremman ilmaston maaplänttiin koska vaan.


Jos taas isänmaallisuuden perusteeksi otetaan siellä asuva kansa, niin kuva ja ajatus muuttuu kokonaan toisenlaiseksi. Silloin isänmaallisuus tarkoittaa valmiutta ponnistella ja jopa asettaa itsensä vaaraan sen toisen suomalaisen takia. Ei sen halosen tai stubbin, vaan sen R-kioskin myyjän, joka tekee oman osansa yhteisen hyvän eteen. Sen mummon takia, joka laskee centtejä saadakseen maksalaatikkoa, koska muuhun ei ole varaa.

Oma isänmaallisuuteni nojaa täysin niihin Ärrän myyjiin ja mummoihin. Koska perusta on kanssaihmisissä, niin silloin isänmaallista on se, miten kanssaihmisiin suhtaudun. Jokainen, joka väittää olevansa isämaallinen, ja toimii omaa kansaansa ja sen ihmisiä vastaan, valehtelee. Huumekauppias, joka myrkyttää lähimmäisiään, on viidennen kolonnan mies. Bisnesmies, joka vetää valtiolta tuet, ja rahanahneuksissaan tukien jälkeen siirtää toimintonsa ulkomaille, on isänmaallisuutta mitattaessa lähinnä vitsi.

Valtaosa meistä on kuitenkin tavallisia ihmisiä. Kun seuraavan kerran kanssaihmisesi tarvitsee apua, tai jos joudut vaikkapa sanaharkkaan hänen kanssaan: muista, että hän on se, jota sinun tulee tukea, tai ei ainakaan tule tahallaan hänen elämäänsä hankaloittaa.

Hän on pala sinun isämaatasi. Koska isänmaa olemme me.

[Cicero]

Svedut leikkivät siirtomaata ja isoveljeä kustannuksellamme, ja Iigoreiden verinen historia saattaa uusiutua koska vain.

Minusta Ruotsin vertaaminen siirtomaaisantaan on aika kompeloa. Suomi koettiin tiiviksi osaksi valtiota, toki vahemman kehittyneeksi, mutta kumminkin seka Suomessa etta Ruotsissa oltiin aika tyytyvaisia hyvin toimivaan yhteishallintoon.

Esim. Viro ja Baltian alueet olivat Ruotsi-Suomelle selkeita provinsseja eri lakeineen, mutta Suomi kasitettiin tiiviiksi osaksi alkuperaista valtakuntaa. Ei miksikaan siirtomaaksi.

Mita tulee itanaapuriimme, niin siina olet tietenkin oikeassa. Suurvalta naapurissa on pienille valtioille aika ikava juttu.

Mita tulee alkuperaiseen kysymykseen, kasitan isanmaallisuuden perinteisena patriotismina. Uskollisuutena valtiolle. Joillekin siina on kenties enemman nationalismia.

[Punaniska]

Minusta Ruotsin vertaaminen siirtomaaisantaan on aika kompeloa. Suomi koettiin tiiviksi osaksi valtiota, toki vahemman kehittyneeksi, mutta kumminkin seka Suomessa etta Ruotsissa oltiin aika tyytyvaisia hyvin toimivaan yhteishallintoon.

Meitä kömpelöitä on enemmänkin:

Suomalaiset ovat kansa, jota on läpi koko sen historian alistettu ja vainottu. Ruotsin vallan aikana Suomen ja suomalaisten kohtalosta määräsivät ruotsalaiset, ja suomalaiset olivat pelinappula suurvaltapolitiikassa. Tsaarin aikana suomalaisia vastaan käytiin venäläistämisohjelmia, joissa suomalaisuus tahdottiin tuhota ja sen tilalle luoda venäläinen identiteetti. Suomalaiset kansana tietävät, mitä on etninen vaino.

http://hommaforum.org/index.php/topic,38382.0.html


Jos asuisin Turussa, kävisin tapahtumassa.

[tarhuri]

Edellinen kijoittaja edustanee tuollaista yleisesti hyväksyttyä näkemystä Ruotsin ja Venäjän ajoista.  Sukututkimusta harrasteneena ja siinä sivussa historiaan asiakirjojen kautta tutustuneena edustan siten hieman toisenlaista näkemystä.

Koko Ruotsin (miehitys)vallan aika oli melkoisen sortovallan aikaa, suomalaiset olivat selvästi vähempiarvoisia ja kelpasivat korkeintaan palvelusväeksi, sotaväki oli poikkeus, sinne pakotettiin erityisesti suomalaiset (30 vuotinen sota mm.).  Kun sitten aikanaan Venäjä oli riittävän vahva kunnon sotaan, niin ruotsalaiset luikkivat lahden toiselle puolelle ja jättivät Suomen sovinnolla. 

Muutenkin koko hallinto toimi ruotsiksi, siitä on peruja tuo paikoin vieläkin ruotsinkielisten näyttämä ylenkatse suomenkielisiä kohtaan.  Silloin tällöin kuulen itsekin sanonnat "finntupp" ja "finnjävel" vaikka kotikieleni onkin ruotsi mutta kun sukunimeni on suomenkielinen.  Sitäpaitsi alkaa näyttää siltä, että ruotsalaiset ovat myös vääristelleet omaan lukuunsa historiaa pitkin vuosisatoja.

Selvästi on näkyvissä, että Suomen joutuessa Venäjän haltuun ja tsaarinvallan myöhemmin romuttuessa Suomi sai itsenäisyyden puolittain kohtalon oikusta oikeastaan väkivallattomasti (en ole sitämieltä, että surkea sisällissotamme oli varsinainen itsenäisyystaistelu).  Ruotsin vallasta irtautuminen tuskin olisi onnistunut ilman veristä sotaa, ruotsalaistaminen oli jo edennyt niin pitkälle ja moni "sivistynyt" herranpaskaan astunut oli ruotsinkielinen.

Mitä taas tulee varsinaiseen otsikkoon niin kävinpä tänään merellä kalassa ja sää oli tuollainen pikkupakkasta, tuulta 12 m/s ja lumipyryä.  Ulompana meri velloi vielä vapaana ja jäiset tyrkyt rypsähtivät korkealle rantakallioille, niin sanottu koiranilma siis.  Isänmaan luonto näyttää usein tämänkin puolen kasvoistaan.  Siinä lumisohjossa rämpiessäni, tunsin kokevani jotain hivenen epätodellista sydämmessäni( joo, joo, myönnetään, että tuollainen kokemus on vähän feikki nykyaikana, eihän autolle ollut kuin kilometrin matka): tällaisellakin säällä esi-isämme hommasivat elantonsa tästä maasta ja sen luonnosta.  He rakastivat sitä ja kutsuivat sitä isänmaakseen kuten mekin. He eivät siis hylänneet sitä ja lähteneet leudompaan ilmastoon ryöstelemään ja vaatimaan itselleen toisen omaa.  Kunnioittakaamme siis heitä ja pitäkäämme hyvää huolta perinnöstämme. Rakastakaamme isänmaatamme yli kaiken.  Siinä oli minun isänmaallisuuteni.

[Punaniska]

tällaisellakin säällä esi-isämme hommasivat elantonsa tästä maasta ja sen luonnosta.  He rakastivat sitä ja kutsuivat sitä isänmaakseen kuten mekin. He eivät siis hylänneet sitä ja lähteneet leudompaan ilmastoon ryöstelemään ja vaatimaan itselleen toisen omaa.  Kunnioittakaamme siis heitä ja pitäkäämme hyvää huolta perinnöstämme. Rakastakaamme isänmaatamme yli kaiken.  Siinä oli minun isänmaallisuuteni.

Nyt kyllä iski epävarmuus: Oonks mää hunnien sukua?

No joo. Kansakunta, ei pläntti, on mulle tärkein. Tämä paljon kärsinyt.

(varoitus: seuraavaksi outoja kielikuvia)

Jos mua nykymenossa on jokin surettanut, niin Suomineidon rähmääntyminen kirkasotsaisesta vilpittömästä neidosta kaljalla ja psyykelääkkeillä käyväksi veemäisseksi, kylmäsydämiseksi  puumanaiseksi.


Ensin Iigori yritti ottaa väkisin, ja ei se niin kaukana ollut, ettei onnistunutkin. Mutta niihin aikoihin maan johdossa oli kunnian miehiä, jotka terveytensä uhraten yrittivät luovia varmalta näyttävästä tuhosta. Puhumattakaan sotilaista, joiden sitoutuminen sai heidät antamaan Suomineidon puolesta äärimmäisen lahjan - oman henkensä.

Eikä mennyt kuin 25 vuotta, niin näiden sotilaiden jälkeläisistä osa innokkaana, vailla mitään kunniaa, oli parittamassa Neitoa Iigorille omaa hyötyään vastaan. Osa niistä pingviineistä kätteli tänäänkin hurskaalla ilmeellä, mutta kyinen mieli seuraavaa juonta punoen..

Tälläista ei tapahdu joka maassa.

Ja kun viimein vainolainen sortui, niin omat ryöstivät maan uudemman kerran. Vuosi -92 oli vuosi, jolloin jotain naksahti pahasti. Toivottavasti ei peruuttamattomasti.

Nyt Suomi on kuin Kotiteollisuuden biisistä Minä olen:

Kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan
Kahta suurta jumalaa, ahneutta ja rahaa
Joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot
Markkinat, marketit, kaupunkien värivalot


...... mutta mutta: Vielä on kipinää. On kanveesista noustu aiemminkin. Siteeraten erästä amerikkalaista hemmoa: kyse ei ole siitä, kuinka lujaa lyöt, vaan siitä, kuinka hyvin kestät iskuja. Ja joka kerta on noustu.

Mutta meidän on pidettävä yhtä.

Jos isänmaamme löytyy toisistamme, ja tuemme toisiamme, niin tulemme pärjäämään, meni maailma kuinka älyttömäksi tahansa. Se on fakta.


Ps. Tästä tulikin vuodatus. Sori!

[E.P.L]

Ruotsin vallasta irtautuminen tuskin olisi onnistunut ilman veristä sotaa, ruotsalaistaminen oli jo edennyt niin pitkälle ja moni "sivistynyt" herranpaskaan astunut oli ruotsinkielinen.

En usko että Rotsista irtautumisesta olisi mitään sotaa syntynyt. Eihän näin käynyt Norjassakaan.

[IronFist]

Olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Korjauksena vielä, että kanssaihmisikseni kelpuutan ainoastaan suomalaiset.

[mannym]

En lähde Ironfistin jyrkemmälle linjalle.
Punaniska aloituspostissaan kirjoittaa juuri sen kaikista tärkeimmän. Ei se maa vaan ketä siellä asuu. Eihän Somaliakaan huono maa ole, ne kansalaiset siellä vaan riehuu.

Nykyisellään jokainen työskentelee melko tiukasti oman elämänsä eteen. Ärränkassa, postinkantajat, talonmiehet. Ne monet aliarvostetut matalapalkka työt joiden tekijät kuitenkin ovat korvaamattomia. Jokainen puurtaa työssään saadakseen edes lainatun katon päänsä päälle, hieman särvintä pöytään, maksaakseen veroja joilla pidetään huolta vanhuksista, vähäosaisista ja koulutetaan nuoria.
En voi puhua jokaisen puolesta, mutta tuolta minusta tuntuu. Maksan veroja jotta valtio pitäisi huolta joskus minusta, jälkeläisistäni, kanssa suomalaisesta.

Joskus kysyttäessä kuolisinko Suomen puolesta (intissä), vastasin: Kyllä kansan ja perheeni, mutten valtion tai maan. Tästä vastauksesta sain jopa kuntoisuusloman.

[Aapo]

Olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Korjauksena vielä, että kanssaihmisikseni kelpuutan ainoastaan suomalaiset.

Mikset voi kelpuuttaa kaikkia niitä, jotka osallistuvat tämän maan rakentamiseen?

[vrv]

Minä ajattelen Isänmaata sanan varsinaisessa merkityksessä, eli isiltä perittyä maata, elämäntapaa, kieltä, kulttuuria ja JUURIA johonkin omaan.

Minulle on vahva tunne kuulua jostain historiasta tulevaan ketjuun johon olen saanut lisättyä kolme lisälenkkiä (lapset).

Isänmaallisuus on taas YLPEYTTÄ näistä asioista.

[kurko69]

Näkisin maan ja kansan siteen isänmaallisuudessa. Ei ole itsenäistä kansaa ilman omaa maata, mutta ei ole vapaata maatakaan ilman itsenäsitä kansaa, joka sitä ylläpitää. Kanssa ihmiset ovat tärkein osa aivan kuten oma suku, joka rakentaa suojaverkon toisillensa, johon voi luottaa.

Kotimaa kuitenkin on tärkeä osa, koska se määrää sen mistä tulemme. Myös kulttuuri rakentuu voimakkaasti ilmaston ympärille. Oikeastaan talvea, syksyä ja kevättä haukutaan aivan liikaa. Minusta on hienoa, että meillä on näinkin erinlaiset vuoden ajat se yhdistää meitä. Kukaan meistä ei selviäisi yksin yli talvea toisaalta kaunis kevät ja yötön kesä tuovat lumoavaa mystiikkaa. Meillä on myös sitä mitä monella maailman kansalla ei ole nimittäin vettä.

Suomalaiset on ollut Pohjois-Euroopan päähänpotkituin kansa. Milloin ruottalaiset millon tovaritsit. Tämäkin on yhdentänyt Suomalaisia. Svennomaanit porskuttelevat vieläkin suomalaisten kustannuksella, vaikka itse ovat samaa kansaa tai ainakin uskoisin niin.

Kuten Adolf Ehrnrooth sanoi "Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."

Me olemme pieni kansa ja näkisin paikkamme maailmassa etuoikeutettuna. Koska olemme maailman laidalla meihin ei kohdistu loppujenlopuksi paljoa uhkia, sekä meillä on talvesta huolimatta uskomattoman turvallinen, puhdas ja hedelmällinen luonto, josta voi elää.

Suomalaisuus elää kansassa ja sen arvoissa. Hienointa mitä oikeasti Suomalaiset ovat saaneet aikaan on tasa-arvo seksuaali vähemmistöjen sekä sukupuolten välillä, on kuitenkin valitettavaa kuinka helposti nämä asiat unohdetaan ja vaaditaan tiukempaa tasa-arvoa, joka tasa-arvoistaa kansan yhtätyhmäksi, yhtä harmaaksi jossa mikään ei kasva.

Olen kuitenkin ylpeä rakkaasta isänmaasta ja sen ei ylhäisestä, mutta kunniallisesta kansasta.

[sr]

Olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Korjauksena vielä, että kanssaihmisikseni kelpuutan ainoastaan suomalaiset.

Ja miten määrittelet tuon "suomalaiset"? Onko suomalainen sellainen tyyppi, joka on Suomen kansalainen, puhuu virheetöntä suomea, käy saunassa, vetää olutta ja puhuu lätkästä mutta sattuu olemaan Sambiasta kotoisin olevien vanhempien lapsi? Entä sellainen, joka asuu Amerikassa, ei ole koskaan Suomessa käynyt, osaa muutaman sanan suomea, mutta jonka vanhemmat, isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat Suomen kansalaisia?

Jos edellinen ei ole, mutta jälkimmäinen on suomalainen, niin kuinka monta sukupolvea pitää Suomessa asua ennen kuin tulee suomalaiseksi? Entä kuinka monta sukupolvea pitää Suomen ulkopuolella asua ennen kuin menettää suomalaisuutensa?

Jos taas molemmat ovat, jos tuntevat itse olevansa suomalaisia ja ovat olematta, jos eivät niin tunne, niin sitten ei mitään.

[Jouko]

Olisi hyvä opettaa lapsille jo kotona, koulusta puhumattakaan!

[vrv]

Tähän Suomessa syntymiseen liittyvän hauskan ja opettavaisen jutun kuulin taannoin.

Savolaisukolta kysyttiin mielipidettä voiko suomessa syntynyt mustaneekeri olla Suomalainen?
Hetken mietittyään ukko teki vastakysymyksen.
Onko kissa hevonen jos se syntyy tallissa?

[Punaniska]

Nostan tämän, koska isänmaallisuuden pohdinta saa tämän hallituksen aikana uutta merkitystä.

Kuinka isänmaallisena voi pitää nykyhallitusta, joka osin koostuu kusettajista ja huijareista, ja joka kyykyttää, kusettaa ja huijaa parhaansa mukaan? Köyhät kyykkyyn, ja kansainväliset sijoitusrahastot murentamaan suomalaista sairaanhoitojärjestelmää. Reumasairaala suljettiin rahapulassa, nyt siellä toimii VOK, eikä rahapulasta tietoakaan.  Näiden tyyppien "isänmaa"  ei todellakaan koske maan asukkaita, eivät he muuten punoisi juonia heitä vastaan.

Olen edelleenkin valmis asettamaan itseni vaaraan Ärrän myyjän takia, mutta Sipilästä, Stubbista tai Soinista vähät välitän, jos "he huutavat apua, laitan stereot kovemmalle", Vilkkumaan biisiä mukaillen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille kaltaisilleni taviksille. Me olemme toistemme tuki ja turva.

[Saturoitunut]

Isänmaallisuus on sellainen miehestä riippuva naru, josta nainen nykäisee, kun tarvitsee henkilökohtaista hyötyä.

[Nuivanlinna]

Iltalehti: Vastaa legendaariseen kysymykseen: Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?
http://www.iltalehti.fi/linnanjuhlat2015/2015120620787936_dh.shtml
Mutta mitä itsenäisyys sinulle merkitsee? Julkisuuden henkilöiltä kysytään tämä kysymys usein.

Käykääpä vastaamassa!

[Vaniljaihminen]

Isänmaallisuus on sitä että rakennamme mahdollisimman hyvää, aitoa ja rehellistä yhteiskuntaa ja suojelemme sitä ajautumasta typeryyden kautta tuhoon.

[Punaniska]

Kynttilät ikkunalaudalle ostettu. Tuntematon tullee katsottua, mutta illan pönöttäjäiset, jossa kansallisomaisuuden rosvoajat ja tavallisten ihmisten ylenkatsojat kättelevät itserakkauden ja ylemmyydentunnon virne naamallaan, jää kyllä väliin. Jos Linnan juhlista poistettaisiin kaikki ne, jotka ovat toimineet isänmaataan vastaan, tilanahtaus helpottaisi huomattavasti.

Me olemme kansa, ja meidän onnemme on enemmänkin toisistamme riippuvaista, ei noista pönöttäjistä.

Siis sytyttäkkäämme kynttilämme isänmaallemme, kansakunnallemme, joka tästä soisesta läntistä tekee kotimme. Olkaamme ensi vuonna hieman ystävällisempiä ja reilumpia toisillemme, älkäämme ottako mallia noista, jotka eivät ole kunnioitustamme ansainneet.

[kriittinen_ajattelija]

Isänmaa ja isänmaallisuus on ihan kiintoisia käsitteitä, etenkin näin alle 30:sten postmodernistisessa/ääri- individualistisessa ilmapiirissä kasvaneiden näkökulmasta, mitä itsekin edustan. Pakko sanoa, että käsitteinä ne on hieman vieraita.

Yksi syy siihen on mm. se että oma sukuni on hyvin atomisoitunut eikä tapaa juuri koskaan, eikä siten itsenäisyystaistelun henki enää välity sukupolvelta toiselle. Myöskin mainstream media ja yhteiskunnan ilmapiiri on joko vaitonainen tai jopa vihamielinen sitä kohtaan. Puhumattakaan Suomen poliittisista sekoiluista ja cuck-maisesta alennustilasta, josta on vaikea olla ylpeä.

Tämä ei tarkoita ettenkö olisi isänmaallinen, se on vain vähän vieras käsite, ja uskon että näin on asian laita myös enemmistöllä alle 30v suomalaisista.

[sr]

Isänmaa ja isänmaallisuus on ihan kiintoisia käsitteitä, etenkin näin alle 30:sten postmodernistisessa/ääri- individualistisessa ilmapiirissä kasvaneiden näkökulmasta, mitä itsekin edustan. Pakko sanoa, että käsitteinä ne on hieman vieraita.

Ihan hyvin sanottu. Itselleni isänmaa ja isänmaallisuus eivät tunnu juuri miltään rationaalisella tasolla. Minun on mahdoton perustella itselleni, miksi juuri sillä pläntillä, jota Suomeksi kutsutaan, pitäisi olla minulle enemmän arvoa kuin jollain muulla ja miksi siellä elävien ihmisten pitäisi olla minulle arvokkaampia kuin muiden (tässä puhutaan siis ihmisistä, joita en tunne ja paikoista, joihin minulla ei ole henkilökohtaista kiinnikettä). Kuitenkin tunteellisella tasolla nuo vaikuttavat edelleen. Etenkin tämän näkee urheilussa, jossa luonnollisesti kannustan Suomea enkä jotain toista maata, ja tämän on pakko lähteä puhtaasti tunnetasolta.

Yksi syy siihen on mm. se että oma sukuni on hyvin atomisoitunut eikä tapaa juuri koskaan, eikä siten itsenäisyystaistelun henki enää välity sukupolvelta toiselle. Myöskin mainstream media ja yhteiskunnan ilmapiiri on joko vaitonainen tai jopa vihamielinen sitä kohtaan. Puhumattakaan Suomen poliittisista sekoiluista ja cuck-maisesta alennustilasta, josta on vaikea olla ylpeä.

En tiedä, miksi itsenäisyyden pitäisi aina kiteytyä taisteluun. Nykymaailmassa itsenäisesti vai kollektiivisesti muiden kanssa päätetään rauhanomaisesti (esim. Suomen liittyminen EU:hun tai brexit-äänestys), ei aseet kourassa juoksuhaudoissa.

Masennustilasta en osaa sanoa mitään. Omasta mielestäni Suomi on melkein millä tahansa objektiivisella mittarilla yksi maailman parhaista maista asua, mistä minusta voi olla ylpeä.

Tämä ei tarkoita ettenkö olisi isänmaallinen, se on vain vähän vieras käsite, ja uskon että näin on asian laita myös enemmistöllä alle 30v suomalaisista.

Oma veikkaukseni on se, että teidän sukupolvellenne on tuputettu juuri sitä, mistä yllä saa kuvan, eli isänmaallisuus=sotiminen 2. maailmansodassa, mistä seuraa se, että kun teille (ja nykyisin melkeinpä kaikille muillekin) se aika on niin kaukana menneisyydessä, ettei siihen enää ole suoraa kosketusta, jää sitten vähän tyhjän päälle, että mitäs se isänmaallisuus sitten nykyaikana on.

[ArtturiE]

Minulle se on sitä samaa kuin se on ollut jo 55 vuotta.  Arvot ja perinteet eivät ole muuttuneet.
Historia toistaa itseään, joten olen valmis.

[UgriProPatria]

Kynttilät ikkunalaudalle ostettu. Tuntematon tullee katsottua, mutta illan pönöttäjäiset, jossa kansallisomaisuuden rosvoajat ja tavallisten ihmisten ylenkatsojat kättelevät itserakkauden ja ylemmyydentunnon virne naamallaan, jää kyllä väliin. Jos Linnan juhlista poistettaisiin kaikki ne, jotka ovat toimineet isänmaataan vastaan, tilanahtaus helpottaisi huomattavasti.

Me olemme kansa, ja meidän onnemme on enemmänkin toisistamme riippuvaista, ei noista pönöttäjistä.

Siis sytyttäkkäämme kynttilämme isänmaallemme, kansakunnallemme, joka tästä soisesta läntistä tekee kotimme. Olkaamme ensi vuonna hieman ystävällisempiä ja reilumpia toisillemme, älkäämme ottako mallia noista, jotka eivät ole kunnioitustamme ansainneet.

Jokseenkin samoin ajatuksin kirjoitin toisessa ketjussa. 

[Punaniska]

Isänmaa ja isänmaallisuus on ihan kiintoisia käsitteitä, etenkin näin alle 30:sten postmodernistisessa/ääri- individualistisessa ilmapiirissä kasvaneiden näkökulmasta, mitä itsekin edustan. Pakko sanoa, että käsitteinä ne on hieman vieraita.

Yksi syy siihen on mm. se että oma sukuni on hyvin atomisoitunut eikä tapaa juuri koskaan, eikä siten itsenäisyystaistelun henki enää välity sukupolvelta toiselle. Myöskin mainstream media ja yhteiskunnan ilmapiiri on joko vaitonainen tai jopa vihamielinen sitä kohtaan. Puhumattakaan Suomen poliittisista sekoiluista ja cuck-maisesta alennustilasta, josta on vaikea olla ylpeä.

Tämä ei tarkoita ettenkö olisi isänmaallinen, se on vain vähän vieras käsite, ja uskon että näin on asian laita myös enemmistöllä alle 30v suomalaisista.

No joo, käsite "isänmaallisuus", voi -30 veelle olla vähän soulästsiison, mutta ajatus siitä ei ole kadonnut minnekään, ja päinvastoin on nousussa yhä vahvemmin, mitä aktiivisemmin perskekot puuhastelevat €-NL:n puolesta.

Meillä on oma hiekkalaatikkomme, jonka olemme rakentaneet omanlaisekseen. Hyvässä ja pahassa, hiekkalaatikkomme on omamme, vaikka kepukokkarit yrittävät jobata lapiomme ulos ja suvakit vokottavat maahan jengiä, jotka eivät halua rakentaa omia hiekkalinnojaan, vaan haluavat muiden tekemiä linnoja itselleen.

Meillä on mahdollisuus joko tyytyä osaamme, tai voimme vastustaa hiekkalaatikkoomme pissijöitä, kepukokkareita ja suvakkeja.

Mutta jos me haluamme tedä mitään oloamme parantavaa, meidän täytyy ensin saada tarpeeksi hiekkalaatikkolaisia vetämään köydestä samaan suuntaan. Eikä se onnistu sillä, että olemme veemäisiä toisillemme. Eikä se ole oikein muutenkaan.

Joten olkaamme ystävällisiä ja reiluja muille, jotka jakavat saman hiekkalaatikon kanssamme. Ja muistakaamme, että ilman muita hiekkalaatikkomme on vain kasa soraa ja muutama laudanpätkä.

[Nikolas]

Isänmaallisuus on lojaalisuutta isänmaata kohtaan.

Kansallismielisyys on lojaalisuutta kansakuntaa kohtaan.

[sr]

Meillä on oma hiekkalaatikkomme, jonka olemme rakentaneet omanlaisekseen. Hyvässä ja pahassa, hiekkalaatikkomme on omamme, vaikka kepukokkarit yrittävät jobata lapiomme ulos ja suvakit vokottavat maahan jengiä, jotka eivät halua rakentaa omia hiekkalinnojaan, vaan haluavat muiden tekemiä linnoja itselleen.

Siis kuka on rakentanut? Jos viittaat vaikka niihin alle 30-vuotiaisiin, niin he ovat pääosin keskittyneet tähän astisessa elämässään ennemminkin leikkimään hiekkalaatikolla kuin rakentamaan sitä. Ja sitten tietenkin päätee sekin, että etenkin viime vuosikymmeninä Suomen hiekkalaatikkoa on ollut rakentamassa moni sellainen, joka ei itseään pidä suomalaisena. Menee siis vaikeaksi tämä hiekkalaatikkovertaus.

Meillä on mahdollisuus joko tyytyä osaamme, tai voimme vastustaa hiekkalaatikkoomme pissijöitä, kepukokkareita ja suvakkeja.

Ketkä ovat "me"? Kuuluvatko siihen joukkoon, kepukokkarit ja suvakit? Entä jos hekin ovat antaneet oman osuutensa hiekkalaatikon rakentamiseen, mutta ovat vain sitten joistain poliittisista linjauksista kanssasi eri mieltä?

Mutta jos me haluamme tedä mitään oloamme parantavaa, meidän täytyy ensin saada tarpeeksi hiekkalaatikkolaisia vetämään köydestä samaan suuntaan. Eikä se onnistu sillä, että olemme veemäisiä toisillemme. Eikä se ole oikein muutenkaan.

Ongelma näissä "vedetään köydestä samaan suuntaan" -julistuksissa on yleensä se, että kyseistä ehdottavat ovat aina vakuuttuneita siitä, että juuri se heidän suuntansa on oikea ja muut pitää vain saada vetämään siihen suuntaan, ja jos nämä eivät ole siitä innostuneita, niin kyse on vain siitä, etteivät he ole halukkaita yhteistyöhön, eikä esim. siitä, että ovat vain eri mieltä siitä, mihin suuntaan sitä köyttä pitäisi vetää.

Joten olkaamme ystävällisiä ja reiluja muille, jotka jakavat saman hiekkalaatikon kanssamme. Ja muistakaamme, että ilman muita hiekkalaatikkomme on vain kasa soraa ja muutama laudanpätkä.

Tämä on ihan hyvä ohje.

[sivullinen.]

Elämä on lahja ja isänmaa on juhlapaikka. Näin se mielestäni on. Elämän ainoa tarkoitus on ylläpitää elämää ja isänmaan ainoa tarkoitus on ylläpitää elämälle kelvollista asuinsijaa.

Antiikin kreikkalaiset sanoivat ainoan todella tärkeän asian olevan puiden istuttaminen ja talojen rakentaminen. Puiden hedelmät ruokkivat ihmiset ja talot antoivat suojan. Suomessa tilanne on toinen. Kreikan ilmasto ei ole Suomen ilmasto. Myös antiikin ajasta on edetty nykyaikaan, jolloin tarpeet ovat toiset. Kolmanneksi sanonta oli rauhan ajoilta; ihmisen elämässä on huomioita myös rauhan olevan vain pitkään jatkuva välitila kahden sodan välillä -- ja sota-ajat ratkaisevat elämän selviytymistä enemmän kuin rauhan ajan, vaikka ovatkin lyhyempiä --. Näiden perusteiden johdosta sanon, ettei ole -- ja ettei edes voi olla -- kaikkialla kaikkina aikoina vallitsevaa ikuista isänmaallisuutta. Isänmaallisuus riippuu isänmaasta ja aikakaudesta. Meidän isänmaamme on Suomi. Meidän aikamme on 2000 luvun alku -- Jeesuksen syntymäajasta vuosina mitattuna suunnilleen --.

Suomessa vuonna 2016 isänmaallisuus tarkoittaa ennenkaikkea matuvyöryn vastustamista. Matuvyöry on aikamme suurin ongelma. Itse asiassa ongelma on Eurostoliitto, joka on matuvyöryn lähde, ja matuvyöry on ainoastaan sosialistisen Eurostoliiton eurostososialistien tavoite tuhota kansat ja kansallisvaltiot luodakseen näiden sosialististen konstruktioiden tilalle uuden sosialistisen konstruktion nimeltä Eurostoliitto. Se on natsismia ja napolenismia. Se on kaiken tuhoamista suuren aatteen nimissä. Se on puskutraktoripolitiikkaa. Eurostoliiton tuhoaminen lopettaa matuvyöryn. Siksi se on tehtävä. Mahdollisesti olisi myös muita vaihtoehtoja matuvyöryn lopettamiseksi, kuten Venäjään liittyminen, mutta sitä en kannata, koska Venäjästä voi helposti tulla Eurostoliiton kaltainen sosialistinen valtio, kuten se oli Neuvostoliiton aikana. Itsenäisyys on isänmaan suurin turva. Itsenäisen Suomen tahtominen, ja sen tahdon tekeminen todeksi, on isänmaallisuutta Suomessa vuonna 2016. Sitä minä haluan ja minä haluan auttaa myös kaikkia, jotka sitä samaa haluvat, koska vain yhdessä me voimme isänmaamme pelastaa Eurostoliiton sosialistiselta matuhelvetiltä.

[sivullinen.]

Siis kuka on rakentanut? Jos viittaat vaikka niihin alle 30-vuotiaisiin, niin he ovat pääosin keskittyneet tähän astisessa elämässään ennemminkin leikkimään hiekkalaatikolla [...]

Kärsit perspektiiviharhasta. 30-vuotiaat ovat rakentaneet jo nyt enemmän isänmaata kuin 30-vuotiaat 30 vuotta sitten -- ja hekin rakensivat aikoinaan enemmän kuin silloin ymmärsivät --. Nyt eletään voimakasta murrosaikaa. Nyt rakennetaan isänmaata enemmän kuin 99 vuoteen ja todennäköisesti enemmän kuin 250 vuoteen. Nyt on tekemisen meininki.

Perspektiiviharhan käsite ei tainnut vielä tulla selväksi. Se tarkoittaa sitä, ettei puolivalmis talo näytä miltään, eikä siitä ole mitään hyötyä, ennenkuin se on kokonaan valmis. Silloinkin sen hyöty on ensimmäisenä vuonna pieni; se vaatii yhä totuttelua ja seinien hiontaa. Tehdyn talon arvo voidaan arvioida vasta sen tultua puretuksi; vasta silloin voidaan laskea sen tuottama hyöty sen koko olemassaolon aikana. Huomattavaa myös on, että hyöty saattaa viimeisinä vuosina myös laskea rajusti. Jos talon raunioista paljastuu luurankoja tai sen alta löytyy rakennussaasteita, voi vuosikymmenien aikana syntynyt hyötykin muuttua hetkessä tappioksi. Esimerksiksi sosialismin aikakausi Suomessa, jonka voisi sanoa vaikka alkaneen Koiviston noususta presidentiksi, näytti pitkään hyvältä -- vaikka siinä välillä oli huonojakin jaksoja --. Nyt sen koko tuho on paljastunut. Se oli saatanan aikaansaannosta. Sen hyvyys oli sitä edeltävien aikojen varastojen syömistä. Kekkonen kysyi, onko meillä malttia vaurastua. Sitä meillä oli. Kekkosen jälkeiset sosialistit kuluttivat sen vaurauden.

Kekkosen aikana kaupunkeja rakennettiin; jälleenrakentaminen oli sen ajan isänmaallisuutta. Toisen Maailmansodan aikana puolustettiin maata; sotiminen oli sen ajan isänmaallisuutta. 1900-luvun alussa taisteltiin tsaaria ja punaisia vastaan itsenäisen Suomen luomiseksi; se oli sen ajan isänmaallisuutta. 1800-luvun lopussa hankittiin markka, luotiin Suomelle historia ja käsitys kansakunnasta; se oli sen ajan isänmaallisuutta. Isänmaallisuuden perinne on pitkä, mutta se on aina tarkoittanut eri asioita. Se on aina tarkoittanut ajan haasteisiin vastaamista ennenkaikkea. Se on tarkoittanut aina kykyä jättää taakse kotiaskareet kun vaaralle altiina on syntymämaa. Sosialismin ja "hyvinvointivaltion" oppien mukaan on nyt juuri sitä, mikä on jätettävä taakse. Ei siksi, että vihaisi sosialismia tai "hyvinvointivaltiota", vaan siksi, että nyt on taisteltava Suomen ja isänmaan puolesta.

[jka]

Isänmaallisuuden perinne on pitkä, mutta se on aina tarkoittanut eri asioita. Se on aina tarkoittanut ajan haasteisiin vastaamista ennenkaikkea.

Tämä on aika hyvä. Lisäisin siihen vielä että suomalaisuus on historiallisesti rakentunut niin että noihin ajan haasteisiin ollaan vastattu paremmin kuin muut. Nykyisen hyvinvointialtion pystyttäminen oli kova saavutus. Sitä ennen karjalan evakkojen asuttaminen oli kova saavutus. Itsenäisyyden pitäminen puna-armeijaa vastaan oli ihan helvetin kova saavutus. Kaikkien kansojen itsenäistymiseen liittyvä sisällissotakin pystyttiin hoitamaan nopeasti ja tehokkaasti ja pitäisin sitäkin kovana saavutuksena jos vertaillaan mihin tahansa muuhun räpeltämiseen maailmalla.

Eli kaikki isänmaan kannalta oikeasti kriittiset asiat ollaan tähän asti hoidettu paremmin kuin oikeastaan kukaan muu. Nyt ollaan taas vedenjakajalla. Otetaan vaikka PISA-tulokset joissa olemme tällä hetkellä myös maailman huippua. Voimme hoitaa jatkon taas paremmin kuin muut tai tehdä samat virheet kuin vaikka Ruotsi joka on samalla mittarilla romahtanut.

Jotenkin en ole enää millään tavalla luottavainen että kykensimme nykyisiä ongelmia hoitamaan millään tavalla paremmin kuin muut. Samat virheet toistuu täällä meillä ja kun lopulta teemme samat virheet niin ei ketään lopulta enää edes kiinnosta tehdä asioita paremmin kuin muut jotta saisimme paremman yhteiskunnan kuin muilla. Tällöin yhteiskunnalla ei ole mitään muuta tietä kuin alas.

[Nikolas]

Jotenkin en ole enää millään tavalla luottavainen että kykenisimme nykyisiä ongelmia hoitamaan millään tavalla paremmin kuin muut. Samat virheet toistuu täällä meillä ja kun lopulta teemme samat virheet niin ei ketään lopulta enää edes kiinnosta tehdä asioita paremmin kuin muut jotta saisimme paremman yhteiskunnan kuin muilla. Tällöin yhteiskunnalla ei ole mitään muuta tietä kuin alas.

Jos saamme Suomen kansan tajuamaan mikä johtuu mistä ja mitä ei kannata tehdä, meidän ei ole pakko toistaa muiden tekemiä virheitä. Oletetaan että kansan kohonnut viisaus näkyy seuraavien eduskuntavaalien tuloksissa. Korostan että jonkun uuden puolueen kannattajakorttien kerääminen tai ohjelman muokkaaminen on pientä tähän verrattuna.