2016-06-27 EU johtajat valmiita Liittovaltion julistamiseen

[Kukkahatuton täti]

Miten tätä voi vastustaa tai miten tämän voi estää? Miten ylipäätään mihinkään voi enää vaikuttaa kun Eeuuun siat päättävät diktaattorin elkein kaikesta?  Meidän neitihallitus sen kun nyökyttelee kilpaa että "whatever you say darling". Voi saatana tätä epätoivon ja voimattoman vihan määrää. Ei ole hyvä tämä keissi. Ei yhtään hyvä.

[JKN93]

EU Komission varapuheenjohtaja Viviane Reding piti 2012 eurokriisin aikaan tällaisen liittovaltio puheen:
(Tästä voi vetää yhtymäkohtia myös nykyhetkeen...)
http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-12-796_fi.htm

Euroopan komissio

Viviane Reding

Euroopan komission varapuheenjohtaja, oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisuusasioista vastaava komission jäsen

Speech Euroopan yhdysvallat, miksi juuri nyt?

Esitelmä Passaun yliopiston Eurooppaoikeuden laitoksella pidetyssä seminaarissa / Passau

8 marraskuu 2012

"Jos vakavasti halutaan harjoittaa tervettä budjettipolitiikkaa, tarvitaan Euroopan parlamentille toiminnastaan vastaava EU:n valtiovarainministeri, jolla on selkeät toimivaltuudet jäsenvaltioihin nähden. Tätä ei luottoluokituslaitosten mielivalta taatusti korvaa!"

"Meille uskoteltiin Maastrichtissa, että voisimme peruuttamattomasti luoda rahaliiton ja uuden maailmanvaluutan luomatta samalla Euroopan yhdysvaltoja. Tämä oli virhe. Se virhe on nyt korjattava, jos haluamme edelleen elää vakaassa, taloudellisesti hyvinvoivassa Euroopassa."

"Näen vaaran piilevän nyt ennen muuta siinä, että sekä vakausmekanismi että finanssipoliittinen sopimus ovat EU:n perussopimusten ulkopuolella improvisoituja järjestelyjä. Kriisioloissa ei kai ollut muita mahdollisuuksia, oli välttämätöntä toimia nopeasti. Demokraattis-parlamentaarisesta näkökulmasta tämä ei kuitenkaan voi eikä saa olla pysyvä ratkaisu. "

"Euroopan tasolla tehtävien päätösten demokraattinen valvonta on hoidettava samalla tasolla. Siksi olen sitä mieltä, että sekä finanssipoliittinen sopimus että Euroopan vakausmekanismi olisi keskipitkällä aikavälillä sisällytettävä perussopimuksiin, jotta ne saataisiin Euroopan parlamentin valvonnan piiriin."

"Pitäisin suotavana, että komissaarit valittaisiin tulevaisuudessa pääsääntöisesti Euroopan parlamentin jäsenten keskuudesta. Tämä lisäisi Euroopan hallituksen demokraattista uskottavuutta entisestään."

"Perusteellisen pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että käsite "Euroopan yhdysvallat" saisi todennäköisimmin laajan hyväksynnän ja toisaalta myös, että se kuvaa osuvimmin sitä lopputulosta, johon Euroopan unionin olisi pyrittävä."

"Eurooppa tarvitsee samanlaisen kaksikamarijärjestelmän kuin USA:ssa. Ehkä tarvitsemme jopa jonain päivänä suoralla kansanvaalilla valittavan Euroopan komission presidentin."

"Pidän Euroopan yhdysvaltoja oikeana visiona, jonka avulla selviydymme nykyisestä kriisistä ja ennen kaikkea pystymme korjaamaan Maastrichtin sopimuksen puutteet. Eurooppalaisena kristillisdemokraattina en todellakaan voi sallia, että brittiläiset euroskeptikot sanelevat minulle tulevaisuudenkuvani."

Arvoisa puheenjohtaja
Hyvät Passaun yliopiston opiskelijat
Arvoisa Euroopan parlamentin jäsen Manfred Weber
Arvoisat professorit
Hyvät naiset ja herrat

Olen hyvin iloinen siitä, että saan vierailla luonanne Passaun yliopistossa tänään. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni Passaussa, ja täytyy myöntää, että kaupunkinne on tehnyt minuun vaikutuksen: nykyaikainen yliopisto aivan Innjoen rannalla, josta on näkymä suoraan Itävallan puolelle, lukuisia oluttupia kävelyetäisyydellä, ja kaikki tämä aivan Tšekinmaan kupeessa: kunpa olisin taas opiskelija!

Ymmärrän nyt myös hyvin, mistä johtuu, että meillä on Brysselissä niin monta Passaun yliopistosta valmistunutta oikeus- ja taloustieteilijää, jotka työskentelevät täynnä intoa ja kunnianhimoa Euroopan yhdentymisen edistämiseksi. Täällä Passaussa, kolmen maan rajalla, tuskin voi välttää kasvamasta aidoksi eurooppalaiseksi! Luxemburgilaisena ymmärrän sen oikein hyvin. Rajat ovat kotimaassani arkipäivää, ja sen vuoksi Eurooppa kuuluu käytännössä luxemburgilaisten jokapäiväiseen kokemuspiiriin. Ei ole mikään sattuma, että Schengenin sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopassa tehtiin maassamme vuonna 1985. Sopimus allekirjoitettiin laivalla Moseljoella Luxemburgin, Ranskan ja Saksan rajakohdassa. Siksi tunnen olevani kuin kotonani luonanne Passaussa, kauniissa kolmen joen kaupungissanne.

Syy siihen, että olen Passaussa tänään, on Euroopan parlamentin jäseneltä Manfred Weberiltä saamani kutsu. Teemme hänen kanssaan tiiviisti yhteistyötä Brysselissä ja Strasbourgissa EU:n oikeus- ja sisäpolitiikan alalla. Olemme viime kuukausina työskennelleet yhdessä Schengenin sopimukseen perustuvan Euroopan laajuisen liikkumisvapauden lujittamiseksi. EU:n kansalaisista 48 prosenttia pitää vapaata liikkuvuutta ja vapaata asuinpaikan valintaa EU:n alueella tärkeimpänä kansalais­oikeutenaan. Siksi emme voi sallia, että Euroopassa ryhdytään kriisiaikoina pystyttämään uudelleen rajapuomeja populistisin perustein!

Haluan kiittää myös tämän tilaisuuden järjestäjää, Passaun yliopiston Eurooppaoikeuden laitosta. Koska vastaan EU:n oikeuskomissaarina myös kansalaisuusasioista, olen erityisen tyytyväinen siitä, että Eurooppaoikeuden laitoksen yhteydessä on jo yli vuosikymmenen ajan toiminut niin sanottu EU-kansalaiskeskus. Keskus toimii alueellisena yhteyspisteenä, jonka puoleen kansalaiset voivat kääntyä, kun he kohtaavat arkielämässään valtioiden rajat ylittäviä ongelmia. Voiko passaulainen hammaslääkäri avata vastaanoton Itävallan puolella Innjokea? Onko Baijerissa asuvalla unkarilaisella työnhakijalla oikeus työttömyyskorvaukseen Saksassa? Saako Passaussa opiskeleva Saksan kansalainen, joka asuu Innin Itävaltaan kuuluvalla puolella, osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin Itävallassa? Kansalaiset saavat maksutta oikeudellista neuvontaa kaikkiin näihin kysymyksiin täällä Eurooppaoikeuden laitoksella. Näin laitos antaa hyvin konkreettisen panoksen Euroopan yhdentymiselle. Samalla Passaun yliopiston maine kasvaa, etenkin kun tästä kansalaisten lähipalvelusta saadut kokemukset vaikuttavat suoraan tieteelliseen tutkimukseen, kuten Passaun yliopistossa esikuvallisesti tapahtuu.

Hyvät naiset ja herrat

tämänpäiväisen esitelmäni aiheena on Euroopan yhdysvallat. Euroopan yhdysvallat: voimakas, kunnianhimoinen ja taatusti kiistanalainen visio maanosamme tulevaisuudesta. Olen varma, että tulemme käymään puheenvuoroni jälkeen kiivaan väittelyn teesistäni, jonka mukaan meidän on juuri nyt, finanssi- ja velkakriisistä selvitäksemme, astuttava askel kohti Euroopan yhdysvaltojen perustamista. Olen iloinen siitä, että saan käydä tämän keskustelun kanssanne, sillä pidän näinä kriisiaikoina entistä tärkeämpänä käydä avointa ja rehellistä mielipidevaihtoa niistä vaihtoehdoista, joista Euroopan on valittava. Vaihtoehtojahan on aina. On demokraattisesti valittujen poliitikkojen tehtävä tunnistaa ja ilmaista nämä vaihtoehdot selkeästi ja täsmällisesti, jotta kansalaisilla olisi selkeä valintamahdollisuus niin liittopäivävaaleissa, osavaltiovaaleissa kuin vuonna 2014 pidettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa.

Seuraavaksi haluan kertoa, mistä "Euroopan yhdysvaltojen" käsite on peräisin ja mitä se tarkoittaa. Sen jälkeen pyrin selittämään, miksi poliitikot ovat viimeksi kuluneiden 20 vuoden ajan kaihtaneet tätä käsitettä kuin ruttoa. Ja lopuksi pohdin, mistä johtuu, että Euroopan yhdysvallat ovat jälleen esillä poliittisessa keskustelussa.

Ensiksikin: Mistä visio Euroopan yhdysvalloista on peräisin, ja mitä se merkitsee?

Euroopan yhdysvalloista ovat puhuneet tai uneksineet aikojen saatossa monet kuuluisat henkilöt George Washingtonista Napoleon Bonaparteen ja Giuseppe Mazzinista Richard Coudenhove-Kalergiin. Tämän haaveen puki kuitenkin epäilemättä selkeimmin ja konkreettisimmin sanoiksi ranskalainen kirjailija Victor Hugo.

Victor Hugon vision ymmärtämiseksi on tarkasteltava 1800-luvun myrskyistä historiaa, jonka kirjailija sai kokea nahoissaan: Ranskan ja Saksan väliset toistuvat sodat, Hugon joutuminen maanpakoon Britannian Kanaalinsaarille hänen kapinoituaan Napoleon III:ta vastaan, Elsass-Lothringenin liittäminen Saksaan vuosien 1870–71 sodan jälkeen ja lopuksi Hugon osallistuminen Ranskan kolmannen tasavallan vaivalloiseen alkutaipaleeseen. On selvää, että Hugo kaipasi näinä vaikeina aikoina rauhaa ja demokratiaa Euroopan manterelle. Niinpä hän esitti Pariisin rauhankongressissa 1800-luvun puolivälissä seuraavan vision Euroopan yhdysvalloista:

"Vielä tulee päivä, jona aseet putoavat maahan käsistänne! Tulee päivä, jona ajatus sodasta Pariisin ja Lontoon välillä, Pietarin ja Berliinin välillä tai Wienin ja Torinon välillä vaikuttaa yhtä absurdilta kuin olisi sota Rouenin ja Amiensin tai Bostonin ja Philadelphian välillä tänään. Tulee päivä, jona Ranska, Venäjä, Italia, Englanti, Saksa, kaikki te tämän mantereen kansat, omaa ominaislaatuanne ja loistavaa yksilöllisyyttänne menettämättä, sulaudutte korkeammaksi yhteisöksi ja muodostatte veljeyden Euroopan...

Vielä tulee päivä, jona ainoita taistelukenttiä ovat torit, jotka avautuvat kaupankäynnille ja kilpaileville aatteille. Tulee päivä, jona luodit ja kuulat korvataan äänestyslipuilla, kansojen yleisellä äänioikeudella, suuren riippumattoman senaatin päätöksillä, senaatin, joka on Euroopalle samaa kuin parlamentti Englannille ja kansalliskokous Ranskalle. Tulee päivä, jona museossa näytetään tykkiä, ja katsojat ihmettelevät, mikä se oikein on mahtanut olla. Tulee päivä, jona nämä kaksi vastakkain sijaitsevaa valtavaa maaryhmää, Amerikan yhdysvallat ja Euroopan yhdysvallat, lyövät kättä meren yli ja aloittavat tuotteiden, kaupan, teollisuuden, taiteiden ja ajatusten vaihdon. [...] Ja sen päivän tuloon ei kulu neljääsataa vuotta, sillä elämme nopealiikkeisessä maailmassa."

On helppo havaita, että Victor Hugon visio Euroopan yhdysvalloista oli ensisijaisesti unelma rauhasta. Samalla se oli visio demokratiasta, mikä käy ilmi hänen varhain esittämästään ajatuksesta yleisestä äänioikeudesta ja suuresta eurooppalaisesta kansanedustuslaitoksesta. Lopuksi Hugo muotoilee selkeästi eurooppalaiseen historiaan vahvasti juurtuneen ydinajatuksen, joka leimaa yhä vieläkin jokaista Euroopan yhdentymistä koskevaa keskustelua. Tämä ajatus on myös minulle henkilökohtaisesti erityisen tärkeä: Euroopan kansojen on sulauduttava korkeammaksi yhteisöksi, veljeydeksi, mutta menettämättä omaa ominaislaatuaan ja yksilöllisyyttään. "Moninaisuudessaan yhtenäinen" – eurooppalaisuuden tunnuslause, joka kirjattiin nimenomaisesti Euroopan perustuslakisopimukseen vuonna 2003, oli siis idulla jo Victor Hugon ajattelussa.

On täysin ymmärrettävää, että Hugo halusi Euroopalle samantyyppisen valtiomuodon kuin se, joka oli jo olemassa Atlantin toisella puolen. Sveitsin ohella Amerikan yhdysvallat oli 1800-luvun puolivälissä ainoa maa, jossa yksittäiset, suvereenit ja muutenkin varsin erilaiset valtiot, Mainesta Lousianaan saakka, olivat muodostaneet aluksi valtioliiton ja myöhemmin liittovaltion. Sitä paitsi Yhdysvallat ja Sveitsi olivat maailman ainoat vakiintuneet demokratiat. Niinpä Hugo, joka oli demokraattinen pasifisti, näki Amerikan yhdysvallat kerrassaan ihanteellisena esikuvana utopistiselle unelmalleen Euroopan tulevasta yhdistymisestä.

Hugon alusta alkaen pasifistis-demokraattinen ajatusmaailma selittää sen, miksi hänen ajatuksensa Euroopan yhdysvalloista sai erityisen paljon vastakaikua eurooppalaisessa politiikassa ensimmäisen maailmansodan kauhujen ja varsinkin koko Euroopan romahtamiseen johtaneen toisen maailmansodan jälkeen.

Onko mikään ihme, että italialainen vastarintamies Altiero Spinelli – sittemmin yksi Euroopan yhteisöjen perustajista – asetti jo vuonna 1942, Ventotenen manifestissa, vallitsevia sodan ja totalitarismin oloja vastaan visionsa Euroopan yhdysvalloista, joihin kuuluisi myös demokraattinen, natsismista vapautunut Saksa? Onko niin kovin hämmästyttävää, että saksalainen kristillisdemokraatti Konrad Adenauer – sodan, natsidiktatuurin ja Gestapon vankina viettämiensä vuosien jälkeen – pyrki avoimesti tekemään nuoresta Saksan liittotasavallasta osan Euroopan yhdysvaltoja, joita hän nimitti muistelmissaan "Saksan läntisten naapurimaiden parhaaksi ja kestävimmäksi vakuutukseksi"? Entä se, että luxemburgilainen Joseph Bech, joka oli natsivallan miehittämän suurherttuakunnan pakolaishallituksen ulkoministeri vuosina 1940–45, perusti näkemyksensä Euroopasta suoraan ajatukseen Euroopan yhdysvalloista, kuten hän korosti juhlapuheessaan ottaessaan vastaan Kaarle Suuri ‑palkinnon vuonna 1960?

Aivan erityisen merkittävä oli Ison-Britannian pääministerin Winston Churchillin Zürichin yliopistossa vuonna 1946 pitämä puhe. Churchill ei säästellyt sanojaan puhuessaan Euroopan alennustilasta: maanosalla, joka oli jo toisen peräkkäisen verisen veljessodan jälkeen raunioina, oli enää yksi mahdollisuus palauttaa kansalaisilleen rauha, turvallisuus ja hyvinvointi. Churchill vetosi Euroopan maiden hallituksiin: "We must build a kind of United States of Europe," (meidän on luotava eräänlaiset Euroopan yhdysvallat). Euroopan yhdysvaltojen oli Churchillin mukaan nojauduttava siihen periaatteeseen, että pienillä mailla on täsmälleen yhtä suuri painoarvo kuin suurillakin. Luxemburgilaisena voin tältä osin kerrankin yhtyä varauksetta britin näkemykseen Euroopasta. Churchill ymmärsi jo tuolloin, että välttämätön ensiaskel Eurooppaperheen sovinnon aikaansaamiseksi olisi Ranskan ja Saksan kumppanuus. Sen sijaan hänen mukaansa Ison-Britannian itsensä ei pitäisi liittyä Euroopan yhdysvaltoihin, olihan maalla vielä tuolloin oma, koko maailman kattava kansainyhteisönsä. Churchill päätti puheensa kiihkeään vetoomukseen "Let Europe arise!" (Nouskoon Eurooppa!)

Tähän voidaan vastata: Niinpä kyllä, mutta kaikki tuo oli sodanjälkeisen sukupolven puhetta. Eikö samainen sukupolvi joutunut varsin pian toteamaan, että Euroopan yhdysvalloista ei tulisi yhtään mitään? Eikö sen täytynyt käydä selväksi jopa kaikkein innokkaimmille eurooppalaisille federalisteille viimeistään 30. elokuuta 1954? Tuolloinhan Ranskan kansalliskokous hylkäsi sopimuksen Euroopan puolustusyhteisöstä. Samalla kaatui myös sen kanssa rinnakkain neuvoteltu, Euroopan poliittista yhteisöä koskeva sopimus, joka on muuten lukemisen arvoinen ensimmäinen luonnos poliittisesti yhdentyneen Euroopan perustuslaiksi. Voisi ajatella, että sodanjälkeinen poliitikkosukupolvi joutui viimeistään tuolloin hautaamaan suurisuuntaisen unelmansa Euroopan yhdysvalloista.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Vain muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1957, tehtiin uusi yritys. Euroopan talousyhteisö ja Euroopan atomienergiayhteisö perustettiin Roomassa tehdyillä sopimuksilla. On totta, että yhteistyö vaikutti tuolloin puhtaasti taloudellis-tekniseltä ja saksalaisen juristin Hans Peter Ipsenin ilmausta käyttääkseni "funktionaalisen integraation" välineeltä. Poliittisempia asioita koskevasta yhteistyöstä luovuttiin vuoden 1954 huonojen kokemusten perusteella. Tästä huolimatta Euroopan talousyhteisön perustajavaltioiden vakaana aikomuksena oli luoda yhteismarkkinoiden aikaansaaman taloudellisen yhdentymisen myötä vähitellen niin vahva tosiasiallinen yhteenkuuluvuus, että aluksi rajallinen yhdentymisprosessi johtaisi vääjäämättä syvempään, poliittiseen yhdentymiseen. Rooman sopimuksen laatijat ajattelivat, että kerrannaisvaikutukset johtaisivat suoraan federalistiseen hallitusmuotoon ja siten Euroopan yhdysvaltojen perustamiseen.

Näin näki asian esimerkiksi komission ensimmäinen puheenjohtaja Walter Hallstein, kun hän esitteli näkemyksiään Euroopan yhteisöjen tilasta kirjassa, jonka paljonpuhuva nimi oli "Der unvollendete Bundesstaat" (Keskeneräinen liittovaltio). Näin näkivät asian myös Saksan kaksi suurinta poliittista puoluetta. Tavoite Euroopan yhdysvaltojen perustamisesta sisältyi kristillisdemokraattien puolueohjelmaan vuoteen 1992 saakka. Sosiaalidemokraatit olivat puolestaan esittäneet saman vaatimuksen jo vuonna 1925 hyväksymässään Heidelbergin ohjelmassa, joka oli voimassa vuoteen 1959 asti.

Tämä visio säilytti suosionsa myös eurooppalaisten puolueiden keskuudessa. Jacques Santer, joka oli tuolloin Luxemburgin kristillisdemokraattinen pääministeri ja sitä ennen Euroopan kansanpuolueen puheenjohtaja, sanoi puheessaan 8. marraskuuta 1988:

"Me Euroopan kansanpuolueen kristillisdemokraatit haluamme, että Euroopan yhteisöstä tulee Euroopan yhdysvallat."

Tämän linjan ponnekkain puolestapuhuja – luxemburgilaisten kristillisdemokraattien ohella – oli epäilemättä Saksan liittokansleri Helmut Kohl. Hans-Peter Schwarz kuvaa muutama viikko sitten ilmestyneessä Kohl-elämäkerrassaan hyvin elävästi, miten päättäväisesti Kohl ajoi tätä päämäärää. Maastrichtin sopimusta koskevien neuvottelujen tavoitteena oli hänelle yksiselitteisesti Euroopan yhdysvaltojen syntyminen. Sillä aikaa kun useimmat muut poliitikot keskittyivät pelkästään talous- ja rahaliittoa ja Euroopan keskuspankin perussääntöä koskevaan hallitustenväliseen konferenssiin, Kohl painosti samaan aikaan koolle kutsuttua, poliittista unionia käsittelevää hallitustenvälistä konferenssia herkeämättä kunnianhimoisiin edistysaskeliin. Kohlille molemmat konferenssit olivat yhtä tärkeitä: talousliitto ja poliittinen unioni olivat hänelle saman kolikon kaksi puolta.

Vähän ennen Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamista Kohl julisti 31. toukokuuta 1991 kristillisdemokraattien puoluevaltuustolle, että Euroopan yhdysvallat on peruuttamaton päämäärä – vaikka uusi perussopimus oli lopulta johtanut ainoastaan rahaliittoon eikä Kohlin toivomaan poliittiseen unioniin. Kohl ylisti Maastrichtin sopimusta 3. huhtikuuta 1992 pitämässään puheessa seuraavin sanoin:

"Olemme laskeneet Maastrichtissa peruskiven Euroopan unionin valmiiksi saattamiselle. Sopimus Euroopan unionista aloittaa uuden, ratkaisevan vaiheen Euroopan yhdentymisessä. Se johtaa muutamassa vuodessa siihen, mistä nyky-Euroopan perustajat uneksivat viime sotien jälkeen: Euroopan yhdysvaltoihin."

Voiko sitä sen selvemmin sanoa? Maastricht merkitsi suurta harppausta kohti yhteistä eurooppalaista rahaa. Oli loogista, että seuraava askel johtaisi kohta poliittiseen unioniin ja sitä kautta Euroopan yhdysvaltojen syntymiseen.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan unelma Euroopan yhdysvalloista hävisi pian tämän jälkeen poliittisesta keskustelusta. Voidaan todeta, että juuri kukaan ei ole käyttänyt koko ilmaisua vuoden 1993 jälkeen. Ei edes Helmut Kohl.

Mistä johtui tämä mielenmuutos? Pääsyynä oli talousliiton rakennetta koskeva erikoislaatuinen kompromissi, johon jäsenvaltiot olivat päätyneet Maastrichtissa vuonna 1991. Jäsenvaltiot olivat lopulta päässeet yksimielisyyteen talousliiton luomisesta ilman poliittista rinnakkaissopimusta. Lopputulosta voidaan pitää paitsi Helmut Kohlin myös monien erityisesti Benelux-maista kotoisin olevien ja Euroopan poliittista unionia ajaneiden poliitikkojen toiveiden kariutumisena. Maastrichtissa toteutui toisenlainen konsepti. Perustettiin riippumaton Euroopan keskuspankki, mutta ilman eurooppalaista taloushallitusta. EKP:n vahvan pääjohtajan rinnalle ei asetettu unionin valtiovarainministeriä, vaan 17 maan kansalliset valtiovarainministerit. Meillä on yhteinen eurooppalainen raha, mutta ei mainittavaa yhteistä eurooppalaista talousarviota, jota voitaisiin käyttää talouspoliittisten päämäärien ajamiseen.

Maastrichtissa luotu epäsymmetrinen rakennelma oli tulosta kahden poliittisen suuntauksen historiallisesta kohtaamisesta. Toinen näistä oli uusliberalismi, joka oli 1990-luvun alussa muotia koko maailmassa, ja jota monet EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet kannattivat. Uusliberaalista näkökulmasta Maastrichtin epäsymmetrinen konstruktio oli lähes ihanteellinen, koska se vahvisti markkinoita ja heikensi politiikkaa. Yhteisen rahan vakaudesta oli määrä huolehtia pelkän perussopimukseen perustuvan markkinakurin avulla. Euroopan tason talous- tai finanssipoliittinen ohjaus olisi uusliberaalien mielestä vain vääristänyt markkinoita. Se, että jäsenvaltiot harjoittivat edelleen itsenäistä ja toisistaan poikkeavaa talous-, budjetti-, vero- ja sosiaalipolitiikkaa, ei uusliberaalien mukaan ollut mikään heikkous, vaan suorastaan Maastrichtin sopimuksen saavutus, sillä sen seurauksena näitä aloja koskevat poliittiset päätökset oli tehtävä valtioiden välisen "järjestelmäkilpailun" perusteella.

Vallalla olleen uusliberaalin ajattelun lisäksi Maastrichtissa oli nähtävissä, että jotkut osanottajat suhtautuivat rahaliiton edellyttämään toimivallan siirtoon periaatteessa epäluuloisesti ja pitivät muutenkin mahdollisimman pitkälle kiinni kansallisesta itsemääräämisoikeudesta. Niinpä sopimusneuvotteluihin osallistunut brittivaltuuskunta vaati ehdottomasti, että kaikki viittaukset "liittovaltioon" poistettaisiin poliittista unionia koskevasta sopimusluonnoksesta. Tämä oli raskas tappio Euroopan yhdysvaltojen puolestapuhujille.

Näin uusliberalismin ja kansallisvaltioiden itsemääräämisopin kohtaaminen johti siihen, että Maastrichtissa ei syntynyt Euroopan yhdysvaltoja vaan vain keskeneräinen unioni. Saksassa kehitys huipentui perustuslakituomioistuimen vuonna 1993 antamaan Maastrichtin sopimusta koskevaan ratkaisuun. Perustuslakituomioistuin teki varsin selväksi, että jäsenvaltiot ovat vielä Maastrichtin sopimuksen jälkeenkin edelleen "sopimusten herroja", ja että Saksa voisi tarvittaessa jopa erota rahaliitosta. Tämä oli sekä uusliberaaleille että itsemääräämisoikeuden kannattajille suoranainen riemuvoitto. "Jäähyväiset supervaltiolle. Euroopan yhdysvaltoja ei tule." Näin päätti saksalainen liberaalikonservatiivi filosofi Hermann Lübbe Maastrichtin sopimusta koskevan kiistakirjoituksensa vuonna 1994.

Helmut Kohl lienee seurannut kehitystä sangen haikeana. Hänen elämäkerturinsa Hans-Peter Schwarz kertoo, että Kohl ei perustuslakituomioistuimen Maastricht-tuomion jälkeen enää koskaan käyttänyt ilmaisua "Euroopan yhdysvallat" julkisuudessa. Tosin hän lienee todennut vielä CDU:n puoluevaltuuston kokouksessa vuonna 1994, että Euroopan yhdysvallat oli ollut hänelle sydämenasia vuosikymmenten ajan.

Jouduin itsekin kokemaan ilmapiirin, joka vallitsi tuohon aikaan Euroopan kansanpuolueessa, johon kaikki EU:n kristillisdemokraattiset puolueet kuuluvat. Suunnilleen samoihin aikoihin Maastrichtin sopimusneuvottelujen kanssa oli aloitettu neuvottelut oikeistokonservatiivisen Forza Italia ‑puolueen ja Ison-Britannian konservatiivipuolueen liittymisestä Euroopan kansanpuolueeseen, minkä toteutuminen teki siitä pitkäksi aikaa vahvimman ryhmittymän Euroopan parlamentissa. Valtapoliittisen päämäärän saavuttamisella oli kuitenkin kova hinta: Euroopan kansanpuolue joutui vastineeksi suostumaan siihen, että sen perussäännöstä poistettiin tavoite kristillisen eurooppalaisen liittovaltion luomisesta ja visio Euroopan yhdysvalloista. Muistan elävästi keskustelut, jossa kristillisdemokraattinen perusvakaumus törmäsi valtapoliittiseen laskelmointiin. Äänestin yhdessä Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin kristillisdemokraateista koostuvan ryhmän kanssa puolueen suunnanmuutosta vastaan. Muiden samanmielisten kanssa laadimme tuolloin Ateenan kristillisdemokraattisen julistuksen. Jäimme kuitenkin tappiolle. Valtapolitiikka osoittautui tärkeämmäksi kuin unionin perustajien näkemys Euroopan yhdentymisestä.

Maastrichtin kokemukset selittävät sen, miksi miltei jokainen, joka oli silloin mukana – ja he muodostavat edelleen merkittävän osan nykyään aktiivisesta poliitikkosukupolvesta – kuvaa näkemystään EU:n tulevaisuudesta alistuneesti näin: "Nuorena uneksin Euroopan yhdysvalloista. Tänään tiedän paremmin: unelmaa ei voi toteuttaa, meidän on oltava realistisia." Alistunut perusasenne vahvistui entisestään vuonna 2005, kun Euroopan perustuslakisopimus – viimeinen yritys muuttaa Maastrichtissa luotu Euroopan unioni poliittiseksi unioniksi – raukesi Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten tuloksena, vaikka 18 maata oli jo ratifioinut sopimuksen, kaksi niistä (Luxemburg ja Espanja) jopa kansanäänestyksellä. "Maastrichtin sopimuksen olisi pitänyt olla perustuslakimme", huokaisi Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker sopimuksen kymmenvuotisjuhlissa vuonna 2001.

Kun kansalaiset kysyvät meiltä poliitikoilta tänään: "Miten Euroopan käy?" tai "Mihin suuntaan Euroopan yhdentyminen on menossa?", väistämme yleensä kysymyksen. "Emme halua mitään supervaltiota", niin vastaus yleensä alkaa – silkasta pelosta, että uusliberaalit, valtioiden itsemääräämisopin kannattajat tai Saksan perustuslakituomioistuin voisivat käsittää sen väärin. Tämän jälkeen seuraa yleensä "EU:han on ihan omanlaisensa rakennelma", "Emme halua eurooppalaista liittovaltiota, vaan valtioliiton tai federalistisen rakenteen" tai "kansallisvaltioiden liittoutuman".

Pitkäaikaisen kokemukseni vuoksi ymmärrän hyvin moisen kapulakielen käyttöä, vaikka valtiotieteilijät raastavat varmaan hiuksiaan moista kuullessaan. Minun on myönnettävä, että olen itsekin kuluneina vuosina usein vetäytynyt tällaisten korulauseiden taakse. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että kansalaiset pitävät tällaista puhetta epäuskottavana kiertelynä. Tällaisen sähköpostin lähetti minulle muuan kansalainen Itävallassa järjestetyn yleisötilaisuuden jälkeen: "Miten kansalaisena voisimme samastua tähän teidän niin ylistämäänne Eurooppaprojektiin, kun kukaan ei rehellisesti kerro, minne matka vie? Jos määrittelette Euroopan aina vain noin teknokraattisesti ja monimutkaisesti, älkää ihmetelkö, että pidämme teitä teknokraatteina!" Tämä kansalainen ei ollut aivan väärillä jäljillä. Itse asiassa hän oli oikeassa.

Siksi on Maastrichtin sopimuksen traumaattisista kokemuksista huolimatta aika ottaa ajatus Euroopan yhdysvalloista uudelleen pöydälle. Itse asiassa se on jo kokenut renessanssin viime kuukausina. Kriisin vuoksi monet eri puolueiden johtavat poliitikot ovat yhtäkkiä alkaneet puhua hyvin painokkaasti Euroopan yhdysvaltojen perustamisen puolesta, alkaen kristillisdemokraateista, kuten Saksan työministeri Ursula von der Leyen sekä komissaarikollegani Günter Oettinger, aina sosiaalidemokraatteihin, kuten Itävallan entinen liittokansleri Alfred Gusenbauer, ja liberaalehin, kuten Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle ja Euroopan parlamentin vihreiden sanavalmis ryhmänjohtaja Daniel Cohn-Bendit. Ranskalainen yrittäjäjärjestö MEDEF käynnisti viime vuonna jopa suoranaisen kampanjan Euroopan yhdysvaltojen puolesta. Olen itsekin tämän vuoden alusta lähtien useissa puheissa ja lehtikirjoituksissa tunnustautunut Euroopan yhdysvaltojen perustamiseen tähtäävän liittovaltiovision kannattajaksi. Tällaiset aloitteet eivät tietenkään aina jää vaille vastareaktiota. Muun muassa Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulz sekä Volker Kauder, kristillisdemokraattisen puolueen ryhmäjohtaja Saksan liittopäivillä, ovat aiempien huonojen kokemusten vuoksi julkisesti varoittaneet nostamasta jälleen Euroopan yhdysvaltoja poliittiseksi päämääräksi. Heidän huolensa on oikeutettua. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Euroopan yhdysvaltojen käsite ja sitä koskeva keskustelu ovat jälleen asialistalla. Ja hyvä niin.

Syynä on tietenkin finanssi- ja valtionvelkakriisi. Eurooppa on aina ammentanut kriiseistä uutta voimaa yhdentymisen edistämiseen. Olen varma, että näin käy myös tällä kertaa, ja että Eurooppa selviää nykyisestä kriisistä entistä ehompana. Tämänkertainen kriisi on muuten federalistisen Eurooppa-näkemyksen kannalta erityisen merkityksellinen, sillä se osoittaa selvästi, että rahaliiton rakenne, jonka uusliberaalit ja itsemääräämisopin kannattajat yhdessä loivat Maastrichtissa, ei ole pysyvästi elinkelpoinen.

Miten voidaan kuvitella, että markkinakuri ja lainsäädäntö riittäisivät yksin takaamaan terveen julkisen taloudenpidon? Jo kahden vuosikymmenen ajan olemme nähneet, etteivät sen enempää markkinat kuin tiukinkaan sääntely pysty tehokkaasti estämään kansallista ylivelkaantumista kaikissa jäsenvaltioissa. Saksahan oli valitettavasti pitkään varoittava esimerkki tästä. Jos vakavasti halutaan harjoittaa tervettä budjettipolitiikkaa, tarvitaan Euroopan parlamentille toiminnastaan vastaava EU:n valtiovarainministeri, jolla on selkeät toimivaltuudet jäsenvaltioihin nähden. Tätä ei luottoluokituslaitosten mielivalta taatusti korvaa!

Miten voidaan vakavasti uskoa, että Euroopassa voidaan harjoittaa kasvuhakuista talouspolitiikkaa ilman, että Euroopan unionilla on mainittavia budjettivaroja? EU:ssa kiistellään parhaillaan kiivaasti siitä, olisiko Brysselistä käsin hallinnoitujen yhteisten rahoitusvarojen oltava yksi prosentti vai 1,05 prosenttia koko EU:n bruttokansantuotteesta. Ja sitten vielä ihmetellään, että Euroopassa on vaikeampi saada kasvua käyntiin kuin Yhdysvalloissa. Liittovaltiolla on Washingtonissa käytettävissä budjetti, joka on kokoluokaltaan 35 prosenttia suhteessa maan bruttokansantuotteeseen!

Onko todellakaan mikään ihme, että Yhdysvallat ei kärsi minkäänlaisesta dollarin luottamuskriisistä, vaikka maan julkinen velka on suurempi kuin useimpien Euroopan maiden, vaikka sillä on selvästi suurempi budjettivaje kuin euromailla ja vaikka useat osavaltiot ovat joutuneet julistautumaan konkurssiin viime vuosina? Ei haittaa. Toisin kuin Euroopassa, Yhdysvalloissa ei kaikista talous- ja finanssipoliittisista vaikeuksista huolimatta kukaan epäile liittovaltion koossapysymistä. Kukaan ei myöskään epäile Minnesotan pysymistä Yhdysvaltojen osana, vaikka se ilmoitti heinäkuussa 2011 olevansa maksukyvytön. Yhdysvaltain dollarin kurssi ei värähtänytkään tuon ilmoituksen johdosta, vaikka Minnesotan taloudellinen painoarvo Yhdysvalloissa vastaa suunnilleen Kreikan asemaa Euroopan unionissa.

Meille uskoteltiin Maastrichtissa, että voisimme peruuttamattomasti luoda rahaliiton ja uuden maailmanvaluutan luomatta samalla Euroopan yhdysvaltoja. Tämä oli virhe. Se virhe on nyt korjattava, jos haluamme edelleen elää vakaassa, taloudellisesti hyvinvoivassa Euroopassa. On hyvä, että useimpien jäsenmaiden valtion- ja hallitusten päämiehet ovat nyt oivaltaneet tämän asian. Vuodesta 2010 on ollut käynnissä prosessi, joka johtaa Euroopan talous- ja rahaliiton perustavanlaatuiseen uudistamiseen. Eurooppa-neuvosto käsittelee näinä päivinä EU:n toimielinten johtajien selvityksen pohjalta neljää uutta yhdentymisen tasoa:

    Euroopan pankkiunioni ja keskitetty EU:n pankkivalvonta

    Euroopan finanssipoliittinen unioni, johon kuuluu toisaalta kansallisten budjettien tiukempi valvonta ja toisaalta EU:n oman rahoituskapasiteetin kehittäminen

    Euroopan talousunioni, jossa talous-, vero- ja sosiaalipoliittiset päätökset tehdään yhä useammin yhteisesti

    ja vielä lopuksi poliittinen unioni.

Tämä prosessi tarjoaa mahdollisuuksia, mutta se sisältää myös riskejä. Epäilemättä nyt on tilaisuus korjata se, mikä jäi tekemättä Maastrichtissa vuonna 1991, toisin sanoen saattaa keskeneräinen poliittinen unioni valmiiksi. Samaan aikaan on kuitenkin vaara, että tyydytään toteuttamaan vain joitakin talous- ja finanssipoliittisia uudistuksia ja jätetään jälleen kerran huomiotta laajempi kokonaisuus eli vakuuttavan, vahvan ja demokraattisen poliittisen unionin luominen. Näinä päivinä joissain pääkaupungeissa ajetaan pyrkimyksiä, jotka antavat mielestäni aihetta vakavaan huoleen.

Haluan tehdä selväksi, että kolmen viime vuoden aikana on tehty merkittävää työtä talous- ja rahaliiton vakauden turvaamiseksi. Uusi Euroopan vakausmekanismi, josta saadaan tarvittaessa käyttöön jopa 500 miljardia euroa euromaiden vakauttamiseksi, on historiallinen saavutus. Samaa voidaan sanoa finanssipoliittisesta sopimuksesta, jonka pohjalta 25 EU-maata on uskottavasti sitoutunut terveeseen julkiseen taloudenpitoon ja kansallisiin velkajarruihin. Myös Euroopan keskuspankin toimilla euron vakauden säilyttämiseksi on ollut arvaamattoman suuri merkitys. Rehellisesti sanoen nämä ovat kuitenkin kaikki olleet kriisintorjuntatoimenpiteitä. Niillä voidaan voittaa aikaa, mutta ei varmastikaan pystytä pysyvästi pitämään pystyssä Maastrichtin horjuvaa sopimusrakennelmaa.

Näen vaaran piilevän nyt ennen muuta siinä, että sekä vakausmekanismi että finanssipoliittinen sopimus ovat EU:n perussopimusten ulkopuolella improvisoituja järjestelyjä. Kriisioloissa ei kai ollut muita mahdollisuuksia, oli välttämätöntä toimia nopeasti. Demokraattis-parlamentaarisesta näkökulmasta tämä ei kuitenkaan voi eikä saa olla pysyvä ratkaisu. EU:n tasolla tehdään tulevaisuudessa perusluonteisia päätöksiä yksittäisten euromaiden talous-, finanssi- ja sosiaalipolitiikan suunnasta. Nämä päätökset on alistettava jatkuvaan demokraattiseen valvontaan. Tämä ei käsittääkseni kuitenkaan voi toteutua jäsenvaltioiden ministerien ja valtiosihteerien hallitustenvälisissä kokouksissa, joita 17 maan kansalliset parlamentit pystyvät erikseen valvomaan vain mitenkuten. Euroopan tasolla tehtävien päätösten demokraattinen valvonta on hoidettava samalla tasolla. Siksi olen sitä mieltä, että sekä finanssipoliittinen sopimus että Euroopan vakausmekanismi olisi keskipitkällä aikavälillä sisällytettävä perussopimuksiin, jotta ne saataisiin Euroopan parlamentin valvonnan piiriin.

"Ei verotusta ilman edustusta" on tärkeä demokratian perusperiaate. Tämä periaate olisi otettava hyvin vakavasti Euroopan tulevaisuutta hahmoteltaessa. Euroopan tiiviimpi yhdentyminen todellisessa talous- ja rahaliitossa edellyttää tulevaisuudessa erittäin arkaluonteisten päätösten tekemistä EU-tasolla. Näitä päätöksiä ei saa jättää pelkälle riippumattomien talousasiantuntijoiden troikalle! Jos vaikkapa Irlanti määrätään julkisen talouden kiireellisen vakauttamisen nimissä kantamaan ensimmäistä kertaa historiansa aikana kansalaisiltaan vesimaksuja, ei riitä, että päätös on asiallisesti korrekti, vaan sillä tulee olla myös Euroopan parlamentin antama demokraattinen legitimiteetti. Sama koskee Brysselistä annettuja ohjeita, jotka koskevat esimerkiksi Kreikan yksityistämisohjelmaa, palkkojen indeksikorotuksia Luxemburgissa tai puolisoiden tulojen tasaamista Saksan tuloverotuksessa, joita kaikkia on jo käsitelty tämän vuoden aikana EU:n talouden ohjausjakson yhteydessä. Olivatpa tällaiset ohjeet oikeita vai vääriä, niistä on mielestäni joka tapauksessa keskusteltava vastuullisesti ja avoimesti Euroopan parlamentissa.

Kaikki tämä edellyttää pelkkää rahaliiton toimintatapojen muokkaamista paljon perusteellisempia uudistuksia Euroopan unionissa. Unionin poliittista ja demokraattista perustaa on syvennettävä. Valitettavasti mietinnöissä, jotka tällä hetkellä kiertävät Euroopan pääkaupunkien työpöydillä, tämä kysymys esitetään vain arkaillen, usein otsakkeen "Poliittinen unioni" alla. Olen sitä mieltä, että meidän on oltava paljon kunnianhimoisempia tässä suhteessa, jotta emme toista Maastrichtissa tehtyjä virheitä. Tarvitsemme selkeän, kunnianhimoisen vision Euroopan tulevaisuudesta vahvana ja demokraattisena maanosana, joka on paljon enemmän kuin pelkkä suuri markkina-alue ja vakaa valuutta.

Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso totesi unionin tilaa koskevassa puheessaan viime syyskuussa, että meidän ei Euroopan poliittisesta tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa pidä pelätä sanoja tai käsitteitä vaan meidän on ilmaistava näkemyksemme selkeästi ja rohkeasti. Pidän selväsanaisuutta erityisen tärkeänä, jotta saisimme näkemyksillemme kansalaisten hyväksynnän.

Havainnollistan tätä esimerkillä: olette kaikki jo aikaa sitten tottuneet siihen, että Brysselissä toimivan toimeenpanoelimen nimi on "Euroopan komissio". Miettikääpä kuitenkin hetki, miltä se kuulostaa kansalaisten korvissa? Brysselissä asioista päättävät komissaarit – sehän haiskahtaa jo valmiiksi teknokratialta ja byrokratialta, ei siltä, että siellä tehtäisiin poliittisia, demokraattisesti oikeutettuja päätöksiä. Onko mikään ihme, että muuan baijerilainen kunnanjohtaja ei voi sulattaa brysseliläisen "kilpailukomission" päätöksiä? Liittokansleri Angela Merkel ehdotti tämän vuoden alussa, että Euroopan komissiosta tehtäisiin Euroopan hallitus. Minusta nimenvaihdos on tarpeen; itse asiassa se olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Euroopan komissio ei ole enää pitkään aikaan ollut vaaleilla valitsemattomista asiantuntijoista ja teknokraateista koostuva elin. Päinvastoin, komission valitsevat suoralla kansanvaalilla valitut Euroopan parlamentin jäsenet, ja sen kokoonpano perustuu Eurooppavaalien tulokseen. Ennen nimeämistään komissaarin on läpäistävä kolme tuntia kestävä kuuleminen siinä Euroopan parlamentin valiokunnassa, joka vastaa hänen toimialastaan. Kuulemisessa tutkitaan komissaariehdokkaan asiantuntemuksen lisäksi myös hänen arvomaailmansa ja poliittiset näkemyksensä perin pohjin. Eikä Euroopan parlamentti arkaile kylmästi reputtaa sellaista komissaariehdokasta, joka suoriutuu kuulemisesta huonosti, kuten Manfred Weber voi varmasti vahvistaa. Jos verrataan vastaaviin kansallisiin menettelyihin, Euroopan komission jäsenet käyvät läpi demokraattisemman valintaprosessin kuin yksikään Saksan liittohallituksen tai osavaltion hallituksen ministeri, joiden nimittämiseen yhdelläkään parlamentilla ei ole osaa eikä arpaa. Sitä paitsi monet komissaarit on nimitetty Euroopan parlamentin jäseniksi valittujen keskuudesta. Omassa tapauksessani Luxemburgin kansalaiset ovat valinneet minut jo viidesti Euroopan parlamenttiin. Ja pitäisin suotavana, että komissaarit valittaisiin tulevaisuudessa pääsääntöisesti Euroopan parlamentin jäsenistä. Tämä lisäisi Euroopan hallituksen demokraattista uskottavuutta entisestään.

Yritän nyt kuvailla Euroopan poliittisessa yhdentymisessä tavoiteltavaa rakennetta yhtä rohkeasti kuin Saksan liittokansleri. Euroopan liittovaltio – sitä voitaisiin kutsua esimerkiksi Eurooppasveitsiksi, Euroopan liittotasavallaksi tai Euroopan yhdysvalloiksi. Perusteellisesti asiaa pohdittuani uskon, että viimeksi mainittu nimitys saisi todennäköisimmin laajan hyväksynnän, ja toisaalta myös, että se kuvaa osuvimmin sitä lopputilaa, johon Euroopan unionin olisi pyrittävä.

Tulevaisuudenäkymänä "Eurooppasveitsi" – perinteikästä alppitasavaltaa kohtaan tuntemastani suuresta henkilökohtaisesta sympatiasta huolimatta se ei olisi hyvä vertailukohta yhdistyneelle Euroopalle. Sillä Euroopasta ei varmastikaan tule mikään puolueeton sivustakatsoja vaan maailmanpolitiikan toimija, jopa maailmanvalta. Ei myöskään pidä unohtaa, että Sveitsi on virallisesti valtioliitto, Confoederatio, vaikka se onkin tosiasiassa jo pitkään ollut vakiintunut liittovaltio. Näin ollen sveitsiläinen visio Euroopan tulevaisuudesta johtaisi pikemminkin uusiin valtio-oikeudellisiin käsitteellisiin sekaannuksiin kuin selkeyttäisi asiaa.

"Euroopan liittotasavalta" – ymmärrän kyllä, että täällä Saksassa yksi jos toinenkin saattaisi innostua ajatuksesta. Toki tuleva Euroopan liittovaltio voi ja sen pitääkin lainata piirteitä Saksan menestyksekkäästä federalismista. Sallikaa kuitenkin luxemburgilaisen naapurinne esittää vastaväite: sellaisten ajatusten levittäminen, että maailman pitäisi jälleen kerran ottaa oppia saksalaisuudesta – vaikka kysymys olisi vain valtio-oikeudesta – ei ole paras tapa hankkia ystäviä muissa EU-maissa.

Jäljelle jää ainoastaan "Euroopan yhdysvallat". Palaamme siis vielä Victor Hugoon.

"Euroopan YHDYSvallat" – ilmaisuun sisältyvä yhdistymisen tavoite viittaa Victor Hugon hengessä rauhanajatukseen. Tämä ajatus leimaa edelleen Euroopan yhdentymistä, mistä Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen Euroopan unionille muutama päivä sitten muistutti. Maanosamme ei saa koskaan unohtaa julman historiansa opetuksia.

"Euroopan yhdysVALLAT" – monikko ilmaisee selvästi, että kyseessä ei ole mikään yhtenäisvaltio tai supervaltio, vaan federalistinen luomus, jossa suuri määrä yksittäisiä valtioita muodostaa uuden liiton ja jossa näiden valtioiden moninaisuus ja niiden ominaispiirteet tietoisesti säilytetään, kuten Victor Hugo aivan oikein korosti.

Ja lopuksi "EUROOPAN yhdysvallat" – tästä käy selvästi ilmi, että vaikka pyrimme USA:han verrattavaan demokraattis-federalistiseen valtiomuotoon, haluamme ottaa huomioon erityispiirteet, jotka johtuvat Euroopan historiasta, eurooppalaisista arvoista ja maanosamme laajasta moninaisuudesta. Eurooppa tarvitsee samanlaisen kaksikamarijärjestelmän kuin on USA:ssa. Ehkä tarvitsemme jopa jonain päivänä suoralla kansanvaalilla valittavan Euroopan komission presidentin, kuten Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble on ehdottanut. Euroopan kansanpuolue kirjasi tämän hiljattain tavoitteeksi puolueohjelmaansa. USA:n presidentinvaali on viime viikkoina jälleen vakuuttavasti osoittanut, miten suuri liikkeellepaneva vaikutus tällaisella henkilövaalilla voi olla kokonaiselle maanosalle. Tämä edellyttää kuitenkin poliitikoilta valmiutta ja kykyä käydä suoraa vuoropuhelua kansalaisten kanssa vaikkapa sitten kyläkokouksessa Ohion kaukaisimmilla takamailla. Euroopassa kaiketi vain monikielisillä ehdokkailla olisi mahdollisuuksia menestyä tällaisessa suorassa vaalitaistelussa.

EUROOPAN yhdysvallat – tämä antaisi meille eurooppalaisille tilaisuuden korostaa myös selvästi niitä asioita, jotka erottavat meidät USA:sta, ja sitä, miksi haluamme ottaa käyttöön vain amerikkalaisen valtiomuodon rakenteen, emme varmastikaan sen todellisuuden kaikkia piirteitä. Eurooppalaisillahan on historiallisista syistä monissa suhteissa erilainen käsitys arvoista ja perusoikeuksista kuin amerikkalaisilla, kuten erityisesti EU:n perusoikeuskirjaan kirjattu kuolemanrangaistuksen kielto sekä tietosuojan voimakas korostaminen osoittavat. Meillä on myös erilainen käsitys markkinoiden ja valtion suhteista, sillä emme pyri puhtaaseen markkinatalouteen Euroopassa vaan sosiaaliseen markkinatalouteen – vaikka USA:ssakin on menty Obaman hallintokaudella Euroopan suuntaan ainakin terveydenhuollon alalla. Ja tietysti meillä eurooppalaisilla on aivan erilainen historiallinen kokemus kulttuurien ja kielten moninaisuudesta. Tosin ei pidä unohtaa, että nykyään USA:ssakin 16 prosenttia väestöstä puhuu äidinkielenään espanjaa, ja heidän osuutensa kasvaa jatkuvasti.

Hyvät naiset ja herrat

On päätelmien aika. Pidän tosiaankin Euroopan yhdysvaltoja oikeana visiona, jonka avulla selviydymme nykyisestä kriisistä ja ennen kaikkea pystymme korjaamaan Maastrichtin sopimuksen puutteet. Kuten sanottu, eurooppalaisena kristillisdemokraattina en todellakaan voi sallia, että brittiläiset euroskeptikot sanelevat minulle tulevaisuudenkuvani! Totean myös kiinnostuneena, että Die Welt ‑lehden kyselyn mukaan tällä hetkellä jo 43 prosenttia saksalaisista kannattaa Euroopan yhdysvaltoja – eikä keskustelu ole kunnolla vielä edes alkanut. Lähtökohta ei ole huono.

Tiedän toki, että Euroopan yhdysvaltoja ei rakenneta yhdessä yössä. Siihen tarvitaan varmasti uusia sopimuksia ja Saksassa luultavasti myös perustuslain muutos, siitä perustuslakituomioistuin pitää huolen! Samassa yhteydessä meidän on vastattava myös kysymykseen siitä, uskaltautuvatko kaikki EU-maat mukaan Euroopan federalistiseen tulevaisuuteen vai ainoastaan euromaat. Ison-Britannian kanta tulee olemaan strategisesti ratkaisevan tärkeä. Tosin Winston Churchill ilmaisi brittien suhtautumisen Euroopan yhdysvaltoihin jo Zürichissä vuonna 1946 pitämässään puheessa: "We will be for, but not with it" (Kannatamme sitä, mutta pysymme sen ulkopuolella). Näihin sanoihin voitaneen tiivistää Ison-Britannian kanta vielä tänä päivänäkin.

Uskon kuitenkin, ettei meidän tarvitse odottaa Euroopan yhdysvaltoja neljääsataa vuotta, kuten vielä Victor Hugo arveli. Kaksi maailmansotaa, 60 vuotta kokemusta Euroopan yhdentymisestä eikä vähiten tämänpäiväinen kriisi ovat vauhdittaneet kehitystä tuntuvasti. Analysoituaan kirjassaan This Time Is Different (Tällä kertaa kaikki on toisin) yksityiskohtaisesti finanssikriisejä 800 vuoden ajalta ekonomistit Kenneth Rogoff ja Carmen Reinhart päätyvät seuraavaan toteamukseen:

"[...] kriisien paineessa syntyy dynamiikkaa, jollaista emme vielä tänään pysty kuvittelemaan: loppujen lopuksi Euroopan yhdysvallat saattaa syntyä paljon nopeammin kuin arvataankaan."

Olen aivan varma, että ainakin tässä salissa istuvilla opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet kokea Euroopan yhdysvaltojen syntyminen.

Kiitän mielenkiinnostanne ja odotan jännittävää keskustelua kanssanne.

[Aksiooma]

Olen aivan varma, että ainakin tässä salissa istuvilla opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet kokea Euroopan yhdysvaltojen syntyminen.

Poltot ovat jo alkaneet. Onko synnytyssali valmiina?

[Kukkahatuton täti]

Olen aivan varma, että ainakin tässä salissa istuvilla opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet kokea Euroopan yhdysvaltojen syntyminen.

Poltot ovat jo alkaneet. Onko synnytyssali valmiina?

On. Kätilö j. Käteinen ja jc Juncker odottavat imukuppi kädessä (jälkimmäinen vaihtaisi omansa mielellään sampanjalasiin, muut tehköön käsiä likaavat työt!). Ikävä kyllä synnytyksessä lapsi jää jumiin ja kuolee hapenpuutteeseen. Tästä harmistuneena kätilöt tappavat itsensä. Euroopan kansallisvaltiot elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

[MW]

Olen aivan varma, että ainakin tässä salissa istuvilla opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet kokea Euroopan yhdysvaltojen syntyminen.

Poltot ovat jo alkaneet. Onko synnytyssali valmiina?

On. Kätilö j. Käteinen ja jc Juncker odottavat imukuppi kädessä (jälkimmäinen vaihtaisi omansa mielellään sampanjalasiin, muut tehköön käsiä likaavat työt!). Ikävä kyllä synnytyksessä lapsi jää jumiin ja kuolee hapenpuutteeseen. Tästä harmistuneena kätilöt tappavat itsensä. Euroopan kansallisvaltiot elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Juncker on niin "starship enterprise" -kamaa, että ei tule luopumaan. Eikä kukaan muukaan isolle tissille päässyt.

[Kukkahatuton täti]

Olen aivan varma, että ainakin tässä salissa istuvilla opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet kokea Euroopan yhdysvaltojen syntyminen.

Poltot ovat jo alkaneet. Onko synnytyssali valmiina?

On. Kätilö j. Käteinen ja jc Juncker odottavat imukuppi kädessä (jälkimmäinen vaihtaisi omansa mielellään sampanjalasiin, muut tehköön käsiä likaavat työt!). Ikävä kyllä synnytyksessä lapsi jää jumiin ja kuolee hapenpuutteeseen. Tästä harmistuneena kätilöt tappavat itsensä. Euroopan kansallisvaltiot elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Juncker on niin "starship enterprise" -kamaa, että ei tule luopumaan. Eikä kukaan muukaan isolle tissille päässyt.

Aina voi toivoa.  eiköhän sen ikäinen ja -viinainen loppasuu ukko vaihda yläkertaan spontaanisti kohtuullisen ajan kuluessa. Toisaalta, eiköhän jostain löydy toinen vähintään yhtä hullu tilalle.

[JKN93]

Keitä nämä Euroopassa vaikuttavat pro-eu federalistiset liittovaltiota ajavat lobbausryhmät sitten ovat?

Yleisesti Euroopan integraation/yhdentymisen prosessista:
https://en.wikipedia.org/wiki/European_integration

Federalistiliikkeitä:
https://en.wikipedia.org/wiki/European_Federalist_Party
Esimerkkiohjelma: http://federalistparty.eu/our-positions/

https://en.wikipedia.org/wiki/Union_of_European_Federalists

https://en.wikipedia.org/wiki/European_Movement_International

https://en.wikipedia.org/wiki/Young_European_Federalists

EU Federalistien tukija:
https://en.wikipedia.org/wiki/American_Committee_on_United_Europe

American komitea United Europe

Amerikkalainen komitea United Europe (ACue) , perustettiin vuonna 1948, oli yhdysvaltalainen organisaatio, joka pyrki torjumaan kommunistinen uhka Euroopassa edistämällä Euroopan poliittisen yhdentymisen. Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli entinen sodan aikana OSS pään, William Joseph Donovan . [1] varapuheenjohtajalle oli Allen Dulles. [1] Hallituksen jäsen oli Walter Bedell Smith . [1]

Rakenne Organisaation kuvailtiin alkukesästä 1948 Donovan ja Allen Walesin Dulles silloin myös tarkistamalla organisaatio Central Intelligence Agency (CIA). [2] vastauksena apua pyyntöihin Richard Coudenhove-Kalergi ja Winston Churchill .

Luokittelemattomien American hallituksen asiakirjoja ovat osoittaneet, että ACue oli tärkeä varhainen rahoittaja sekä Eurooppa-liikkeen ja European Youth kampanja . ACue itse saanut rahoitusta Rockefeller ja Fordin säätiöt. [1]

Yhdysvaltojen politiikka oli edistää Euroopan Yhdysvallat , ja tätä varten komitean käytettiin huomaamattomasti suppilo CIA varat - puolivälissä 50: n ACue sai noin $ 1.000.000 USD vuodessa - Euroopan pro- federalisteja tukevat tällaisten järjestöjen kuten neuvosto Euroopassa , The Euroopan hiili- ja teräsyhteisön , ja ehdotettu Euroopan puolustusyhteisön . [3]

Lopussa artikkelin näkymisen The Daily Telegraph syyskuussa 2000 totesi, että: " State Department myös rooli. Muistio päässä Euroopan osassa , päivätty 11 kesäkuu 1965, neuvoo varapuheenjohtaja, että Euroopan talousyhteisön , Robert Marjolin , jatkaa rahaliiton varkain. Siinä suositellaan tukahduttaa keskustelua kunnes piste, jossa "antamista tällaisista ehdotuksista tulisi käytännössä väistämätön". " [1]

Asiakirjat:
http://www2.warwick.ac.uk/fac/soc/pais/people/aldrich/publications/oss_cia_united_europe_eec_eu.pdf
Uutinen:
http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/1356047/Euro-federalists-financed-by-US-spy-chiefs.html

Tavoiteltu liittovaltiomalli:
https://en.wikipedia.org/wiki/United_States_of_Europe
Idean Isä:
http://europa.eu/about-eu/eu-history/founding-fathers/pdf/winston_churchill_fi.pdf

Federalistinen nuoriso-liike kampanja:
https://en.wikipedia.org/wiki/European_Youth_Campaign

European Youth kampanja

European Youth Campaign (EYC) - aktiivinen 1950 - oli organisaation rahoittama CIA etu- järjestö, American komitea United Europe (ACue), ja luotiin lähinnä vastauksena Kominternin vuonna Itä-Euroopassa . [1] Huom että EYC ei ole liitetty Young European Movement , joka on osa Eurooppa-liikkeen . [2]

EYC pyrkinyt edistämään Eurooppa-myönteistä asennetta Euroopan nuoret ja jota harjoitetaan "massiivinen propagandakampanja konferensseja ja näyttelyitä, elokuva osoittaa, radiolähetyksissä ja suuri joukko julkaisuja". [3] Jean Moreau ja Fausta Deshormes [4] olivat näkyvästi järjestäjät tällä kertaa. [5]

EYC oli väitöskirja Christina Norwig , joka kertoo, että "Yli 15 Euroopan maassa oli mukana EYC, kukin eri tavalla ja muuttuvien intensiteetin. Saksassa, Ranskassa ja Italiassa olivat epäilemättä aktiivisempi maissa, mutta myös Benelux-maissa oman osansa ... Monet aktiiviset henkilöitä mielestä maat Itä-Euroopassa voitaisiin silti muuntaa demokratiaa ja että he kuuluivat varmasti Eurooppaan. Mutta kylmän sodan pelataan itse asiassa tärkeä rooli Euroopan yhdentymisprosessissa, myös paikallisella tasolla ... International Youth Festival järjestetään Itä-Berliinissä vuonna 1951 vaikeuksissa Länsi-Euroopan ja Amerikan poliitikot. Vastauksena sille perusteet EYC luotiin yhteistyössä Eurooppa-liikkeen. Kampanja rahoitettiin amerikkalainen Association, amerikkalainen komitea yhdistyneen Euroopan . Kaikki sen jäsenet olivat US-salaisen palvelun agentit. Ilman Yhdysvaltojen taloudellisen tuen kampanjan ei olisi pystynyt selviytymään. " [5]

EYC liuotettiin 1958, koska sen ainoa rahoittaja, The ACue, peruutti varoja. [5]

Haastattelu:
http://www.eui.eu/Research/HistoricalArchivesOfEU/News/2013/04-15-WeareEurope%E2%80%93TheEuropeanYouthCampaign1951-1958andtheroleofyouthinunitingEurope.aspx

[Aksiooma]

[tweet]746229694152859648[/tweet]

[JKN93]

MOT:n dokumentti EU:n liittovaltio ja yhdentymis projektin taustoista

https://www.youtube.com/watch?v=wGHEOcSA-hs&feature=youtu.be

[ISO]

EUn johtaja on valmiina julistamaan liittovaltion, kansalaiset ei.

Onneksi on Brexit, ja itä-eurooppa, joka laittaa vastaan.

Meidän johtajat on jo rasvanneet housunlahkeet että ne on helpompi pudottaa alas.

[JKN93]

Paljon puhuva artikkeli vuodelta 2014 EU:sta ja sen tarkoituksesta,voi verrata tämän hetkiseen tilanteeseen:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/05/stubb-ei-euta-ilman-usata


Stubb: Ei EU:ta ilman USA:ta


Euroopan yhdentymistä juhlittaessa unohdetaan usein Yhdysvaltain vahva rooli Euroopan unionin kehityksessä. Eurooppaministeri Alexander Stubbin mukaan koko EU:ta ei olisi edes olemassa ilman Yhdysvaltain tukea.

Toukokuussa vietetään EU:n syntymäpäivää ja valitaan uusi EU-parlamentti. Unionin historiaa ylistettäessä sivuutetaan herkästi, miten suuri rooli Yhdysvalloilla on ollut EU:n synnyssä ja kehityksessä.

"Voisi ajatella, että koko integraatiota ei edes olisi ilman Yhdysvaltoja", Jean Monnet -professori Hanna Ojanen Tampereen yliopistosta sanoi MOT:lle.

    Ilman Yhdysvaltain vahvaa taustatukea ei varmastikaan olisi syntynyt . . . Euroopan unionia

Euroopan yhdentyminen alkoi, kun maanosa oli raunioina toisen maailmansodan jälkeen. Konkreettinen askel yhdentymiseen otettiin, kun Yhdysvallat asetti Marshall-suunnitelman eli talousavun ehdoksi sen, että Euroopan maat ryhtyvät yhteistyöhön keskenään

Yhdysvaltain kongressin tutkimusraportin mukaan Washington asetti jo 1949 selkeäksi tavoitteekseen Euroopan yhdentymisen.

"Ilman Yhdysvaltain vahvaa taustatukea ei varmastikaan olisi syntynyt Euroopan hiili -ja teräsyhteisöä, Euroopan yhteisöä ja loppupelissä Euroopan unionia", Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok) sanoi.

"Varsinkin alkuvaiheissa Yhdysvaltain myönteinen asennoituminen ja tavallaan se, että Yhdysvallat asetti yhteistyön taloudellisen avun ehdoksi, oikeastaan sai tämän prosessin käyntiin", Ojanen sanoi.

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtajan Antti Pesosen mukaan Marshall-suunnitelman roolista Euroopan yhdentymisen käynnistäjänä ei ole julkisuudessa puhuttu.

Yhdentymisenhän piti olla eurooppalainen rauhan projekti, MOT kysyi Pesoselta.

"Kyllä kai kaikkia suurvaltahankkeita ja rakennelmia on myyty rauhan projekteina ja hyvinvoinnin turvaajina Neuvostoliitosta alkaen – tai ei oikeastaan alkaen vaan siihen viimeksi päättyen", hän vastasi.

USA tarvitsi
"isoja markkinoita"

Yhdysvaltain talous oli 1947 ajautumassa alamäkeen. Kun Euroopan ahdingon laajuus alkoi selvitä, Washingtonissa levisi pelko, että Euroopan lamaannus voisi aiheuttaa vakavia vaikeuksia Yhdysvaltain taloudelle.

"Myöntäkäämme heti, että meidän tavoitteemme taustalla ovat Yhdysvaltain kansalaisten tarpeet ja edut. Me tarvitsemme markkinoita – isoja markkinoita – joilla ostaa ja myydä", varatalousministeri William Clayton sanoi puolustaessaan Marshall-suunnitelmaa.

"William Clayton oli oikeassa ja suuret markkinat saatiin. Maailman suurin markkina, jossa tällä hetkellä on viisisataa miljoonaa ihmistä. Me olemme myös saaneet sellaisen sosiaalisen markkinatalouden, joka on luonut maailman talousnormistoa ja ollut johtavassa roolissa. Itse pelkään pahoin, että Euroopan voima talouspuolella on valitettavasti kuitenkin hiipumassa", Alexander Stubb sanoi.

    Ei tuki ole ollut pelkkää altruismia . . . vaan se on tehty ihan amerikkalaisen intressin näkökulmasta

"Ei tuki ole ollut pelkkää altruismia, eli ajatusta siitä, että sitä ollaan tehty hyvää hyvyyttään. Vaan se on tehty ihan amerikkalaisen intressin näkökulmasta. Ei kai ketään tässä maailmassa hyödytä, että meillä olisi riitaisa ja sotaisa Euroopan manner."

Yhdysvallat on ollut mukana myös yhdentymisen seuraavissa vaiheissa, ja se on ajanut mm. Euroopan unionin laajentumista.

MOT kysyi Stubbilta, miten paljon EU:n ja Yhdysvaltain suhteessa näkyvät suurten yhdysvaltalaisten monikansallisten yritysten päämärät eli ison markkina-alueen luominen.

"Itse en ole hirveästi tuota näkökulmaa tuonut siihen, mutta varmasti jollain tavalla", hän vastasi.

"Maailman suurin taloushan on Euroopan unioni ja samalla maailman suurin markkina. Maailman toiseksi suurin talous on Yhdysvallat. Nämä kaksi suurta talousblokkia muodostavat 50 prosenttia maailmantaloudesta, 30 prosenttia maailman vapaakaupasta. Näkisin ehkä enemmän sen poliittisen draiverin, insentiivin, eli rauha, vakaus, vauraus ja turvallisuus. Se on se iso kuva. Ja sitten talous on se instrumentti, jota käytetään. Ilman muuta, jos on sisämarkkinat, niin kyllähän siitäkin amerikkalaiset ja muut yritykset hyötyvät", hän jatkoi.

Vapaakauppa
syventää suhteita

EU ja Yhdysvallat neuvottelevat parhaillaan vapaakauppa-alueen muodostamisesta. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb kuuluu sopimuksen vahvoihin kannattajiin.

"Nyrkkisääntönä komission puolelta on laskettu, että meidän taloudet kasvaisivat vuosittain 0,5 prosenttia vuoteen kaksikymmentäseitsemän saakka, se on se taloushyöty. Mutta poliittinen hyöty on siinä, että kaksi maailman suurinta talousblokkia tulevat yhteen. Ja erittäin yksinkertainen, ehkä osittain vähän epäreilu kysymys on, kenen me haluamme laativan maailman talousnormiston. Kiinan vai Yhdysvaltojen ja Euroopan, itse olisin Yhdysvaltojen ja Euroopan puolella."

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen on vapaakauppasopimusta vastaan.

. . . tässä on kyseessä eräänlainen uusi siirtomaavalta, jossa siirtomaaisäntinä eivät ole valtiot vaan suuryritykset, sijoittajat ja pankit

"Se pitäisi ehdottomasti torjua. Se on yksi merkittävä askel siinä kehityksessä, jossa ollaan tietyllä tavalla eräänlaista uutta maailmanjärjestystä eletään ja toteutetaan. Voi sanoa, että tässä on kyseessä eräänlainen uusi siirtomaavalta, jossa siirtomaaisäntinä eivät ole valtiot vaan suuryritykset, sijoittajat ja pankit", hän sanoi MOT:lle.

MOT kysyi, mitä mieltä Stubb on tulkinnasta, että vapaakauppasopimus ei ole vain yksittäinen sopimus, vaan prosessi, joka johtaa Yhdysvaltain ja EU:n talouksien yhä tiiviimpään liittoon.

"Varmasti johtaa yhä tiiviimpään liittoon ja hyvä niin. Itse uskon siihen, että mitä enemmän taloutta integroidaan, mitä enemmän keskinäistä riippuvuutta, sen parempi", hän vastasi.

Lausuntoja
USA:sta ja EU:sta

Yhdysvaltain ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö George F Kennan 1947:
"Yhdysvaltalaisilla on hyvin todelliset taloudelliset edut Euroopassa. Tämä juontuu Euroopan roolista markkinana ja merkittävänä tavaroiden ja palvelusten tuottajana."

Naton komentaja, kenraali Dwight Eisenhower 1951:
"Toimivan Euroopan liittovaltion perustaminen lisäisi paljon luottamusta . . . Me emme saavuta suurinta mahdollista turvallisuutta ilman yhdistynyttä Eurooppaa."

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy 1962:
"Voimakas, yhdistynyt Eurooppa ei ole vihollisemme vaan kumppanimme. Sen kehityksen auttaminen on ollut jo seitsemäntoista vuoden ajan ulkopolitiikkamme päätavoite."


Tutkija Christopher Layne, Cato 2003:
"Suostuttelemalla länsieurooppalaiset jakamaan sotilaallisen (Nato) ja taloudellisen itsemääräämisoikeutensa Washington yritti riisua niiltä mahdollisuuden ryhtyä yksipuolisiin kansallisiin toimiin . . . Yhdysvalloille niin Nato kuin hiili- ja teräsyhteisö sekä yhteismarkkinat olivat välineitä länsieurooppalaisten kurissa pitämiseen."

(America as European Hegemon (The National Interest, Summer 2003))

Derek Chollet ja James M. Goldgeier 2005:
"Yhdysvallat ei halunnut ainoastaan jälleenrakentaa maita; se halusi rakentaa 'Euroopan'. Tämä visio Euroopasta oli pitkälti tulosta Yhdysvaltain kokemuksista 1700-luvulta, jolloin perustuslaki mahdollisti laajan markkina-alueen, jossa pääoma, työvoima ja tavarat saattoivat liikkua vapaasti maan sisällä. Yhdysvaltain viranomaiset ja tärkeimmät eurooppalaiset visionäärit halusivat Euroopan tekevän samoin."


(The Faulty Premises of the Next Marshall Plan (The Washington Quarterly, winter 2005–2006))

Professori Michael Cox, LSE 2007:
"Epäilemättä jotkut eurooppalaiset haluavat väittää, että eurooppalainen projekti on vain ja ainoastaan eurooppalaisten. Todistusaineisto osoittaa selvästi, että toisen maailmansodan jälkeinen siirtymä kohti aiempaa suurempaa yhteistyötä ja integraatiota olisi ollut täysin mahdoton ilman Yhdysvaltoja."

(Another Transatlantic Split? American and European Narratives and the End of the Cold War (Cold War History, February 2007))

Apulaisprofessori David Painter, Georgetown University 2009:
Yli kymmenen prosenttia Marshall-avusta meni öljyn ostoon yhdysvaltalaisilta yrityksiltä. Nämä ostot auttoivat lujittamaan etenkin Lähi-idässä öljyä pumpanneiden yhdysvaltalaisyhtiöiden hallitsevaa asemaa markkinoilla . . . Ennen sotaa vain 20 prosenttia Euroopan öljyntuonnista oli peräisin Lähi-idästä; 1950 osuus oli noussut 85 prosenttiin. Tämän takia länsimaiden pääsy Lähi-idän öljykentille tuli ratkaisevan tärkeäksi ulkopoliittiseksi tavoitteeksi Washingtonissa.

[JKN93]

Tekstiversio EU:n kummisetä dokkarista,joka kertoo liittovaltio projektista:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/05/eun-kummiseta-kasikirjoitus

EU:n kummisetä: käsikirjoitus

Euroopan yhdentyminen alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun maanosan suuret maat väsyivät sotimaan keskenään.
Nyttemmin Euroopan unioni on näyttänyt horjahtelevan kriisistä toiseen ilman selvää suuntaa.
Juhlapuheissa unionia markkinoidaan eurooppalaisten kansojen vapauden projektina. Unionin alkuperän ja toiminnan taustojen tutkiminen paljastaa, että Euroopan yhdentymisellä ja kehityksellä on yksi kummisetä ylitse muiden.

EU:N KUMMISETÄ

Millaiset tavoitteet Euroopan unionin perustajilla oli? Lähdemme etsimään vastausta yhdentymisen alkulähteeltä. Matkustamme Lausanneen, Sveitsiin. Vaikka Sveitsi ei kuulu Euroopan unioniin, Lausanneen on säilötty tärkeä osa unionin historiaa. Kaupungissa sijaitsee talo, josta löytyy ranskalaisen Jean Monnet'n perintö.

MOT:
"Why is this door so heavy?"
(Miksi tässä on niin raskas ovi?)

Gilles Grin:
"The door is here to protect the documents, because they are extremely valuable. As we will see, they really tell you about the origins and how the European communities were created."
(Ovi suojelee asiakirjojamme,sillä ne ovat erittäin arvokkaita. Niin kuin kohta näette, ne kertovat EU:n alkuperästä ja siitä, miten Euroopan yhteisö luotiin.)

MOT:
"And they are all original documents? No copies, but the original ones?"
(Ovatko ne kaikki alkuperäisiä dokumentteja? Eivät kopioita?)

Gilles Grin:
"Yes, they are the original ones. We have many different documents, but the most valuable one come from gifts, from actors from the European integration process. And of course the first gift was at the origin of the foundation; Jean Monnet created the foundation in 1978, and gave it all his personal archives. So it's really hundreds of thousands of documents. And we will see some of them."
(Ne ovat alkuperäisiä.Meillä on monia eri asiakirjoja, joista arvokkaimmat ovat lahjoituksia henkilöiltä, jotka ovat olleet mukana Euroopan yhdentymisprosessissa. Ensimmäinen lahjoitus oli myös Jean Monnet -säätiön perusta.
Jean Monnet perusti säätiön vuonna 1978 ja lahjoitti sille henkilökohtaisen arkistonsa. Meillä on satojatuhansia asiakirjoja. Näytän teille niistä joitain.)

MOT:
"Yes, excellent."
(Hienoa.)

Gilles Grin:
"I need to open the other door. "
(Avaan toisen oven.)
"In this extension we have four different rooms, we have two for the media library, we have one for the library, we are entering it just now. And then we have . . ."
(Rakennuksen tässä siivessä on neljä huonetta.Kahdessa huoneessa on mediakirjasto, yhdessä huoneessa kirjasto.Menemme juuri kirjastoon.)

MOT:
"This is the most precious room?"
(Onko tässä tärkein huone?)

Gilles Grin:
"Yes, it's there that we keep the written archives."
(On, täällä säilytämme käsikirjoituksia.)

MOT teki tätä ohjelmaa varten avoimen verkkokyselyn. Vastaajat suhtautuvat unioniin varauksella. Noin kolmesta tuhannesta vastaajasta vain vajaa kolmannes tuntee EU:ta kohtaan enemmän luottamusta kuin epäluottamusta.
Kyselyyn voi edelleen osallistua osoitteessa yle.fi/mot.

Gilles Grin:
"Ok, so now we can move to the next stage. Here you have the projects of the Schuman declaration. There were nine projects prepared by Jean Monnet and a few aides, and the ninth one was given to Robert Schuman, and this was the declaration."
(Voimme jatkaa eteenpäin.Tässä ovat Schumanin julistuksen eri versiot. Jean Monnet laati avustajineen yhdeksän eri versiota, joista viimeinen annettiin Robert Schumanille. Se oli Schumanin julistus.)

Ranskan ulkoministeri Robert Schuman piti yhdeksäs toukokuuta 1950 puheen, jossa hän ehdotti yhteistä valvontaa Saksan ja Ranskan aseteollisuudelle tärkeälle hiili- ja terästuotannolle. Puhe johti neuvotteluihin, jotka päättyivät vajaassa vuodessa Euroopan hiili- ja teräsyhteisön luomiseen. Sopimukseen lähtivät silloisen Länsi-Saksan ja Ranskan lisäksi Benelux-maat ja Italia. Toukokuun yhdeksättä pidetään edelleen Euroopan unionin syntymäpäivänä.

Schuman ei ollut itse kirjoittanut puhettaan. Hänet oli valinnut puheen pitäjäksi maanmies Jean Monnet, joka tarvitsi ajatustensa esittäjäksi mahdollisimman vaikutusvaltaisen tahon. Sodan aikana Ranskan ja Englannin asehankintoja koordinoinut Monnet oli tullut siihen tulokseen, että läntisen Euroopan oli yhdistettävä voimansa sodan tuhojen korjaamiseksi ja Neuvostoliiton uhan torjumiseksi. Hiili- ja teräsyhteisö oli Monnet'lle vasta alkua. Hän laski, että yhteistyö taloudessa pakottaisi jäsenmaat lähentymään myös poliittisesti.
Monnet kirjoitti Schumanin julistukseen: "Tämä merkitsee ensimmäistä askelta kohti Euroopan liittovaltiota."

Gilles Grin:
"So in four pages you have the birth of the current European Union."
( Nykyisen EU:n synty mahtuu siis neljälle sivulle.)

MOT:
"Of the European integration?"
(EU sai alkunsa tästä?)

Gilles Grin:
"Yes, everything, the big bang started here, really."
(Niin, alkuräjähdys oli oikeastaan tässä.)

MOT:
"Only four pages?"
(Vain neljä sivua?)

Gilles Grin:
"Absolutely, it's probably like the universe after the big bang. It was small at the beginning and then there was expansion."
(Niin, se on kuin universumi alkuräjähdyksen jälkeen. Alussa se oli hyvin pieni ja sitten se laajeni.)

Nosto sivulta 15: "à établir les fondements d'une union sans cesse plus étroite entre les peuples européens"

Hiili- ja teräsyhteisö toimi kuten Monnet oli ajatellut. Vaikka yhteisön käytännön toiminta jäi vaatimattomaksi, sen ylikansallinen toimintatapa jäi elämään. Vuonna 1957 hiili- ja teräsyhteisön kuusi jäsenmaata perustivat Euroopan talousyhteisön, joka vapaakauppa-alueen lisäksi synnytti jäsenmaista riippumattoman komission ja tuomioistuimen.
Talousyhteisön jäsenmaat ilmoittivat haluavansa rakentaa Eurooppaan "alati tiivistyvän unionin".

1986 vapaakaupan tieltä päätettiin romuttaa loputkin esteet. 1992 yhtenäinen sisämarkkina-alue tehtiin valmiiksi, ja lisäksi jäsenmaat päättivät perustaa talous- ja rahaliiton eli yhteisen rahan ja keskuspankin. Nizzan sopimus 2001 ja Lissabonin sopimus 2009 lisäsivät määräenemmistöpäätöksiä niin, että yksittäinen jäsenmaa pystyi yhä harvemmin estämään unionin päätöksiä.

Unioni ei ole vielä ottanut lopullista askelta liittovaltioksi. MOT:n kokoama lista tärkeiden EU-vaikuttajien kannanotoista osoittaa kuitenkin, että suuri osa heistä on järjestelmällisesti puhunut integraation syvenemisen eli yhä tiiviimmän yhdentymisen puolesta.

Lukija:
"Me kristillisdemokraatit Euroopan kansanpuolueessa haluamme Euroopan yhteisöstä Euroopan Yhdysvallat"
EPP:n entinen puheenjohtaja, Luxemburgin pääministeri Jacques Santer 1988

"Sopimus Euroopan unionista on uusi, ratkaiseva askel, joka muutamassa vuodessa johtaa Euroopan Yhdysvaltoihin"
Saksan liittokansleri Helmut Kohl 1992

Professori Hanna Ojanen johtaa eurooppalaisen politiikan tutkimukseen erikoistunutta Jean Monnet -keskusta Tampereen yliopistossa.

Hanna Ojanen:
"Mikähän näitä yhdistää? Unioni, Euroopan Yhdysvallat . . . ainakin tästä voisi päätellä, että tietty sanasto, tietty tapa puhua on tässä vuosikymmenten varrella säilynyt."

Lukija:
"On harhaluulo, että valtiot voisivat säilyttää oman finanssipolitiikan."
Saksan keskuspankin pääjohtaja Hans Tietmeyer eurosta 1995

"Talous- ja rahaliitto on – ja sen oli aina tarkoituskin olla – ponnahduslauta kohti yhdentynyttä Eurooppaa"
EU:n keskuspankin pääjohtaja Wim Duisenberg 1997

Kokoomuksen Alexander Stubb toimii Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä.

MOT:
"Mitä noista on pääteltävissä?"

Alexander Stubb:
"Noista on pääteltävissä se, että Euroopan unionin alkuperäinen visio, on poliittinen unioni, johonka käytetään taloudellisia instrumentteja. Ja noista on myös luettavissa ajatus siitä, että me elämme funktionalistisessa EU:ssa. Integraatio yhdellä alueella johtaa paineeseen integroitua jollain toisella ja näin historian saatossa ollaan edetty."

Lukija:
"Me emme tarvitse vain rahaliittoa, vaan myös talousunionin . . . Ja ennen kaikkea tarvitsemme poliittisen unionin"
Saksan liittokansleri Angela Merkel 2012

"Euroalueesta pitäisi tulla Euroopan Yhdysvallat"
EU-komission varapuheenjohtaja Viviane Reding 2014

Antti Pesonen johtaa Itsenäisyyspuoluetta, joka haluaa Suomen eroavan EU:sta.

Antti Pesonen:
"On sanottu että EU:n toimivalloista, EU:lta puuttuu valtion toimivalloista vain kaksi elikkä verotusoikeus ja oikeus sodan aloittamiseen. Muutenhan sillä valtion toimielimet jo on. Nämä lainauksethan osoittavat sen, että tämä on ollut suunnitelmallinen projekti."

Hanna Ojanen:
"Siinä missä jotkut ehkä rakentavat sellaista tiivistä unionia ja ovat siihen pyrkineet monta vuosikymmentä, niin toiset taas ovat rakentamassa jotain muuta yhtä aikaa, ja siinä juuri tulee se EU:n moniulotteisuus, ja sitä, mitä kaikkea EU:ssa tapahtuu, on vaikeaa tulkita minkään yksittäisen kuvion kautta."

Alexander Stubb:
"En ole oikeestaan deterministi, mutta kyllä on ilman muuta selvää, että Euroopan kansallisvaltioiden taloudet on niin tiiviisti sidottu yhteen, ne ovat niin keskenäisesti riippuvaisia, että niiden irrottaminen on erittäin vaikeeta. Tarkottaako tää sitä, että integraatiossa enää koskaan oteta taka-askeleita? Ei varmaankaan, kyllä niitäkin matkan varrella tulee. Mutta pitää muistaa, että Euroopan unioni hakee koko ajan sitä tasapainoa. Omassa maailmassa se on enemmän kuin kansainvälinen järjestö, vähemmän kuin valtio."

Hanna Ojanen:
"Tietyt asiat vievät integraatiota eteenpäin ja toiset vievät taakse päin ja itse näkisin, että olennaista onkin se, että tässä on kysymyksessä prosessi. Se ei välttämättä etene suoraviivaisesti yhteen suuntaan vaan siihen kuuluu askeleita vähän sinne tänne."

Ennen toimintaansa Euroopan yhdentymisen puolesta Jean Monnet johti suvun nimeä kantavaa konjakkiyritystä Ranskassa. Hän toimi myös pankkiirina Yhdysvalloissa.

Gilles Grin:
". . . Monnet was working really a lot and was demanding on people. But otherwise he had a very simple life. He was not a complicated person. His ability to create networks was extraordinary. He knew thousands and thousands of people and was able to interact with them in a very simple and non-sophisticated manner."
(Monnet työskenteli ahkerasti ja vaati avustajiltaan paljon. Muuten hän eli yksinkertaista elämää. Hän ei ollut monimutkainen henkilö. Monnet oli hyvin taitava verkostoituja. Hän tunsi tuhansia ihmisiä ja tiesi, miten kommunikoida heidän kanssaan suoraviivaisesti.)

MOT:
"So all the doors were open to him?"
(Joten kaikki ovet olivat hänelle avoinna?) )

Gilles Grin:
"Yes, oh yes, absolutely."
(Aivan varmasti.)

MOT:
"How did his background as a businessman and as a banker affect his political thinking?"
(Miten Monnet'n liikemies- ja pankkiiritausta vaikutti hänen poliittiseen ajatteluunsa?)

Gilles Grin:
"I think this made him aware of the realities of the world and of the importance of all the economic mechanisms, and the interconnections with politics."
(Se sai hänet ymmärtämään maailman tosiasiat.Hän ymmärsi talouden mekanismien tärkeyden ja niiden läheisen yhteyden politiikkaan.)

Gilles Grin:
"Monnet when he was young travelled to North America, he saw the advantages of large scale economic integration and he saw that Canada and the USA were benefiting from it. Hence came this idea that Europe should become economically united so that it would reap the gains of large markets and economies of scale . . . Monnet considered that the Occident, I mean Western Europe and North America, had to be close allies so that they would send the right message to the Soviet Union. Monnet thought that this message of unity would be important to allow the Soviets to realise that they could not divide the western world."
(Monnet matkusti nuorena Pohjois-Amerikkaan. Hän näki laajan talousintegraation edut ja miten Kanada ja USA hyötyivät siitä. Siitä hän sai idean, että Euroopan tulisi yhdistyä taloudellisesti, jotta hyödyttäisiin suuresta markkina-alueesta ja saataisiin mittakaavaetua.
Monnet'n mielestä Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan tuli olla läheisiä liittolaisia, jotta Neuvostoliitto saisi oikeanlaisen viestin. Monnet'n mielestä yhtenäisyys oli tärkeää, jotta Neuvostoliitto ymmärtäisi, ettei se voisi hajottaa länsimaailmaa.)

Nosto sivulta 18: "In 1949, the ERP Authorization ACT was amended to make it the explicit policy of the United States to encourage the unification of Europe."

Euroopan yhdentymistä juhlittaessa unohtuu usein, että sillä on vahva kummisetä. Yhdentymisen ensimmäinen askel oli Yhdysvaltain tuki toisen maailmansodan tuhoamille eurooppalaisille valtioille. Yhdysvallat asetti Marshall-apuna tunnetun suunnitelman ehdoksi sen, että Euroopan maat ryhtyvät läheiseen yhteistyöhön keskenään. Yhdysvaltain kongressin tutkimusraportin mukaan Washington asetti jo 1949 avoimeksi tavoitteekseen Euroopan yhdentymisen.
Tuoreessa Euroopan yhdentymisen historiassa kerrotaan, että Yhdysvallat vaati lisäksi avun ehtona kaupan vapauttamista ja tuotannon suosimista sosiaaliavun sijaan.

Antti Pesonen:
"Mulla on sellainen käsitys, että tästä asiasta ei ole julkisuudessa edes puhuttu."

Marshall-suunnitelman jälkeenkin Yhdysvallat on tukenut ja jopa painostanut Euroopan unionia yhteistyön syventämiseen ja unionin laajentumiseen. Jean Monnet'n säätiöllä on ulkoministeri Dean Achesonin lausunto, jossa ministeri kirjoittaa: "Yhdysvaltain tavoitteena on antaa Hiili- ja teräsyhteisölle se vahva tuki, jonka se Euroopan taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen moottorina ansaitsee."

Alexander Stubb:
"Eli ilman Yhdysvaltain vahvaa taustatukea, ei varmastikaan olisi syntynyt, Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä, Euroopan yhteisöä ja loppupelissä Euroopan unionia. Kyllä siellä on ollu aina vahva amerikkalainen tuki eurooppalaisen projektin takana. Ja eikä se tuki ole ollu pelkkää altruisimia, eli ajatusta siitä, että sitä ollaan tehty hyvää hyvyyttään. Vaan se on tehty ihan amerikkalaisen intressin näkökulmasta."

Hanna Ojanen:
"Vois ajatella, että koko integraatiota ei edes olisi ilman Yhdysvaltoja, mutta se ei taas tarkoita, että integraatio aina olisi ollut Yhdysvaltojen edun mukaista. Mutta kyllä silloin varsinkin alkuvaiheissa niin Yhdysvaltain myönteinen asennoituminen ja vähän sellainen tavallaan se, että Yhdysvallat asetti yhteistyön taloudellisen avun ehdoksi oikeastaan sai tämän prosessin käyntiin."

Guntram Wolff johtaa Brysselissä toimivaa arvostettua Bruegel-ajatushautomoa.

Guntram Wolff:
". . . politicians, senior, very important politicians, central bank governors knew that, and still know that, we need to move forward and we need to complete monetary union. We need to integrate politically. And to do so, we need to go to the next step."
(Tärkeimmät poliitikot ja keskuspankkien johtajat tiesivät, ja tietävät edelleen, että tulee mennä eteenpäin ja viedä rahaliitto päätökseen. Meidän täytyy yhdentyä poliittisesti.Sitä varten täytyy ottaa seuraava askel.)

Guntram Wolff:
"At the same time I think there is an understanding on both sides of the Atlantic that in many respects we share values, we share some fundamental visions of how the world should look like . . ."
(Samalla Atlantin molemmilla puolilla ymmärretään, että monessa asiassa meillä on yhteiset arvot ja yhteinen näkemys siitä, millainen maailman tulisi olla.)

Hanna Ojanen:
". . . laajeneminen on aina nähty ikään kuin markkinoiden laajenemisena, taloudellisen toimeliaisuuden kasvamisena, uusina mahdollisuuksina, siinä mielessä kannatettavana. Sitten toisaalta voidaan ajatella vakautta, poliittista vakautta, EU on ilmiselvästi Euroopassa ollut tällainen poliittisen vakauden ajaja ja siinä mielessä voidaan myös ajatella, että Yhdysvaltojen edun mukaista on ollut, että siihen liittyy myös uusia valtioita."

Alexander Stubb:
"Nyt sitten ollaan taas Ukrainan kriisin myötä ja muutamien muiden maailmanpoliittisten kriisien myötä niin näkemässä, että Yhdysvallat tavalla tai toisella palaa tähän eurooppalaiseen kenttään ja hyvä esimerkkihän tässä on EU–USA-vapaakauppasopimuskeskustelut. Eli Amerikka on jälleen palannut Euroopan mantereelle."

Francisco Mingorance johtaa yli seitsemänkymmenen suurimman yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen yrityksen muodostaman lobbausyrityksen Trans-Atlantic Business Councilin Brysselin-toimistoa. Yhdysvaltain ja EU:n vapaakauppasopimuksen edistäminen on tällä hetkellä hänen tärkein työtehtävänsä.

Francisco Mingorance:
"I think the agreement, the current discussion, are a very positive development. It's some form of cement or, you know, basis under which you can strengthen the already very healthy and strong relation between the two regions and . . . so, it is important beyond economic reason, beyond, you know, the two hundred billions of extra trade growth and the studies that say fifteen million jobs could be created out of this, you know a successful and comprehensive trade agreement. It is, indeed, a very important economic element but it is also part of strengthening the relation, part of preserving the stability that we have, of preserving our individual rights and those that we take for granted, sometimes."
(Vapaakauppasopimus ja siitä käytävät keskustelut ovat minusta myönteisiä asioita.Sopimus on jonkinlainen sementti tai pohja,joka voi vahvistaa USA:n ja EU:n jo nyt tervettä ja vahvaa suhdetta. Se on tärkeää, eikä ainoastaan taloudellisista syistä.Sopimus voisi kasvattaa kauppaa 200 miljardilla. Tutkimusten mukaan voitaisiin luoda 15 miljoonaa työpaikkaa, mikäli vapaakauppasopimus on onnistunut ja kattava.Se on hyvin tärkeää taloudelle. Sopimus voi myös vahvistaa tätä suhdetta ja vakautta. Se tukee yksilönvapauksia, joita pidämme itsestään selvinä.)

Francisco Mingorance:
"I think the idea is to really set these global standards between the EU and the US and standard that will be hopefully respected and adopted by other countries, other regions . . . Asia, among others."
(Tarkoitus on luoda EU:lle ja USA:lle normeja, joista muut maat ja alueet toivottavasti maailmanlaajuisesti ottavat mallia, esimerkiksi Aasiassa.)

Antti Pesonen:
"Se pitäisi ehdottomasti torjua. Se on yksi merkittävä askel siinä kehityksessä, jossa ollaan tietyllä tavalla eräänlaista uutta maailmanjärjestystä jo toteu . . . jo eletään ja toteutetaan. Tässä on, voi sanoa, kyseessä eräänlainen uusi siirtomaavalta, jossa siirtomaaisäntinä eivät ole valtiot vaan suuryritykset, sijoittajat ja pankit."

Alexander Stubb:
"Erittäin yksinkertainen, ehkä osittain vähän epäreilu kysymys on, kenen me haluamme laativan maailman talousnormiston. Kiinan vai Yhdysvaltojen ja Euroopan? Itse olisin Yhdysvaltojen ja Euroopan puolella."

Irlantilainen tietokirjailija ja toimittaja David Cronin on vuosia selvitellyt yritysten valtaa Brysselissä.

David Cronin:
"Ordinary people throughout Europe, I think have started asking very serious questions about the power that these corporations have. Yes, here in Brussels there's almost a kind of blind faith in these corporations, there's been no questioning of their power."
(Tavalliset eurooppalaiset ovat alkaneet kyseenalaistaa sitä, miten vaikutusvaltaisia suuryritykset ovat. Brysselissä uskotaan lähes sokeasti näihin yrityksiin, eikä niiden vaikutusvaltaa kyseenalaisteta.)

David Cronin:
"More and more the major corporations are trying to eliminate regulations, environmental, social, health regulations, that they do not like. And the proposal for a Trans-Atlantic Trade and Investment agreement (suomhuom! vapaakauppasopimus) is all about trying to destroy regulations, health and environmental regulations that are considered to be hostile to the maximization of profits."
(Suuryritykset yrittävät yhä useammin päästä eroon ympäristö-, sosiaali- ja terveys- säädöksistä, joista ne eivät pidä. USA:n ja EU:n ehdotetussa vapaakauppasopimuksessa on nimenomaan kyse siitä, -että halutaan tuhota sellaiset terveys- ja ympäristösäädökset, -
joita pidetään haitallisina tuottojen maksimoinnin kannalta.)

MOT:n verkkokyselyssä puolet vastaajista kannattaa unionin ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimusta. Neljäkymmentäyksi prosenttia vastustaa sopimusta.

David Cronin:
"Brussels is actually an important hub for American power, despite all the talk in recent years, about . . . the various commentators who have given the impression that Barack Obama and the American administration is losing interest in Europe and is more interested in Asia. I don't buy that for one second, I think they're intensely interested in what's happening here in Europe."
(Bryssel on itse asiassa tärkeä keskus amerikkalaisille vallanpitäjille. Viime vuosina eri kommentaattorit ovat luoneet käsitystä, että Barack Obama ja USA:n hallinto olisivat menettäneet kiinnostuksensa Eurooppaa kohtaan.
En usko sitä lainkaan. Minusta Euroopan tapahtumat kiinnostavat heitä erittäin paljon.)

David Cronin:
"Those two organisations, the EU and Nato are to a large extent both vassals of America. And many of the senior figures running the EU are noted for their, what's often termed their atlanticism, their attachment to cooperation between the US and Europe"
(EU ja Nato ovat suurelta osin Amerikan vasalleja. Monet EU:n tärkeimmistä johtohenkilöistä ovat tunnettuja niin kutsutusta atlantismistaan, eli sitoutumisestaan USA:n ja Euroopan yhteistyöhön.)
". . . the fact that the big politicians are so malleable and can really be manipulated by major corporations makes life so much easier for American corporations."
(Se, että tärkeiden poliitikkojen mielipiteitä voi muokata, ja että suuryritykset voivat manipuloida heitä, helpottaa amerikkalaisten yritysten toimintaoloja. )
". . . the fact for example that we in Europe have higher labor standards generally speaking than the US is a good thing. But according the kind of extremist ideologues in these corporate lobby groups, this is something that has to be challenged and something to be destroyed in the name of something called competitiveness, which is really in my opinion another term for class warfare. It's an attempt to increase the power of the rich and to reduce the power of everybody else. And some of the major corporations that are pushing this agenda are American corporations who want to turn Europe into a, effectively, carbon copy of the US."
(On hyvä, että Euroopassa työntekijöiden asema ja oikeudet ovat yleisesti ottaen paremmat kuin USA:ssa. Yritysten lobbausryhmien ääri-ideologian mukaan se on kuitenkin asia, joka tulee kyseenalaistaa ja tuhota niin sanotun kilpailukyvyn nimissä.
Mielestäni kilpailukyky on toinen nimitys luokkasodalle. Kyse on yrityksestä lisätä rikkaiden valtaa ja vähentää sitä kaikilta muilta. Eräät niistä suuryrityksistä, jotka ajavat tätä linjaa ovat amerikkalaisia yrityksiä, jotka haluat tehdä Euroopasta USA:n kopion. )

Antti Pesonen:
". . . tässä tämä harvainvaltainen rakenne, jota tehdään ja joka toteutuu siis politiikan ja talouden ylärakenteen yhteisvoimin, niin sen, sen keskeinen idea on luoda sellaiset olosuhteet, jossa suuryritysten voiton maksimoinnilta poistetaan esteitä . . ."

MOT:
"Mitä mieltä olette sellaisesta tulkinnasta, että vapaakauppasopimus ei ole vain yksittäinen sopimus, vaan prosessi, joka johtaa Yhdysvaltain ja EU:n talouksien yhä tiiviimpään liittoon?"

Alexander Stubb:
"Varmasti johtaa yhä tiiviimpään liittoon, ja hyvä niin. Itse uskon siihen, että mitä enemmän taloutta integroidaan, mitä enemmän keskinäistä riippuvuutta, sen parempi. Luomme, saamme aikaiseksi yhteistä eurooppalaista ja amerikkalaista normistoa."

Antti Pesonen:
". . . Kyllä perusteet perusteet voivat kuulostaa hyvältä, mutta todellisuushan on sellainen, että tämän finanssikriisin ja meneillään olevan talouskriisin aikanakin maailman miljardöörien omaisuus on kaksinkertaistunut. Että kyllä tää köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen tää näyttää vain kiihtyvän ja tämä on johtamassa hyvin suuriin yhteiskunnallisiin kriiseihin ja vastakkainasetteluihin. Suomeen on tulossa ja ainakin Euroopan unionin alueelle tällä menolla samantyyppinen yhteiskuntarakenne kuin USA:ssa, jossa rikkaat ovat huomattavasti rikkaampia ja köyhät huomattavasti köyhempiä."

Gilles Grin:
"And here you have a photo with President John F. Kennedy of the USA and Jean Monnet and a very nice letter that Kennedy wrote to Jean Monnet in January 1963. It was a very nice summary of what Monnet had achieved, which was in less than two decades do much more than what kings, emperors, dictators thought to do in 1 000 years. These dictators, kings etc. wanted to promote unity in Europe, but unity by force and the others of course didn't want it. And Monnet with his new vision and reality was able to develop a new project, unification of a continent, but based on pacific ways and the will of everybody."
(Tässä kuvassa ovat USA:n presidentti John F. Kennedy ja Jean Monnet. Tämä on kirje, jonka Kennedy kirjoitti Monnet'lle vuonna 1963.Se on hyvä yhteenveto siitä, mitä Monnet oli saanut aikaan. Alle kahdessa vuosikymmenessä Monnet teki enemmän, kuin kuninkaat, keisarit ja diktaattorit tuhannessa vuodessa. Eri hallitsijat halusivat yhdistää Euroopan pakkokeinoin, joten muut eivät tietenkään hyväksyneet sitä. Monnet'lla oli uusi visio ja todellisuus. Hän kykeni aloittamaan mantereen yhdistämisprojektin, joka perustuu rauhaan ja kaikkien yhteiseen tahtoon.)

MOT:
"But Kennedy was only one of the American friends Jean Monnet had, there were a lot of American friends?"
( Kennedy oli vain yksi Monnet'n amerikkalaisista ystävistä. Oliko heitä useita?)

Gilles Grin:
"Absolutely. In fact, he got to know all the American presidents from Roosevelt to Nixon. He knew all of them personally. Of course, he was closer to some than others, for example he may have been the closest to Eisenhower, probably, and also quite close to Kennedy."
(Kyllä. Monnet tutustui kaikkiin USA:n presidentteihin Rooseveltista Nixoniin.Hän tunsi heidät kaikki henkilökohtaisesti.Tietysti hänellä oli eräisiin lähempi suhde.Läheisin suhde hänellä oli luultavasti Eisenhoweriin ja varsin läheinen myös Kennedyyn.)

[acc]

Seuraava voi vaikuttaa off-topicilta, mutta historia voi saada yllättäviä käänteitä, joihin ei osata ja haluta varautua koska unelma.
Ehkä jihad pelastaa meidät liittovaltiolta.  Kirjoitin aiemmin peräkammariin tekstin, josta osan nostan tänne.

http://hommaforum.org/index.php/topic,114523.msg2349202.html#msg2349202

Ehkä piankin tapahtuu isku ydinaseella. Sopiva kohde olisi islamin kannalta Bryssel. Se lamauttaisi EU:n hallinnon.  Brysselissä asuvat muslimit tietysti saisivat surmansa, mutta heistä tulisi marttyyrejä eli pääsisivät heti paratiisiin. Se olisi heille onnenpotku ja omaisille ylpeyden aihe. Luonnollisesti näiden marttyyrien kohtalo pitää kostaa vääräuskoisille. Muslimiväestö ei siis ole ihmiskilpi ja este iskuille.

Perustelen skenaariota trendillä, joka on selvästi havaittavissa eli iskut ovat lisääntymässä. Iskut heikentävät länttä, jos niiden teho on suurempi kuin EU:n vastustuskyky. EU-maat tietysti vahvistavat puolustustaan koko ajan, joten iskuja on eskaloitava. Jihadisteille tulee kiire. Pitää toimia ennen tehokkaiden vastatoimien tuloa EU:n ulottuville. Siksi tarvitaan ydiniskua. Iran on saamassa kyvyn valmistaa ydinaseita. Tahtotila siihen on olemassa.

http://www.politifact.com/truth-o-meter/statements/2016/mar/24/donald-trump/donald-trump-says-iran-military-will-have-nuclear/

[Pärmi]

Seuraava voi vaikuttaa off-topicilta, mutta historia voi saada yllättäviä käänteitä, joihin ei osata ja haluta varautua koska unelma.
Ehkä jihad pelastaa meidät liittovaltiolta.  Kirjoitin aiemmin peräkammariin tekstin, josta osan nostan tänne.

http://hommaforum.org/index.php/topic,114523.msg2349202.html#msg2349202

Ehkä piankin tapahtuu isku ydinaseella. Sopiva kohde olisi islamin kannalta Bryssel. Se lamauttaisi EU:n hallinnon.  Brysselissä asuvat muslimit tietysti saisivat surmansa, mutta heistä tulisi marttyyrejä eli pääsisivät heti paratiisiin. Se olisi heille onnenpotku ja omaisille ylpeyden aihe. Luonnollisesti näiden marttyyrien kohtalo pitää kostaa vääräuskoisille. Muslimiväestö ei siis ole ihmiskilpi ja este iskuille.

Perustelen skenaariota trendillä, joka on selvästi havaittavissa eli iskut ovat lisääntymässä. Iskut heikentävät länttä, jos niiden teho on suurempi kuin EU:n vastustuskyky. EU-maat tietysti vahvistavat puolustustaan koko ajan, joten iskuja on eskaloitava. Jihadisteille tulee kiire. Pitää toimia ennen tehokkaiden vastatoimien tuloa EU:n ulottuville. Siksi tarvitaan ydiniskua. Iran on saamassa kyvyn valmistaa ydinaseita. Tahtotila siihen on olemassa.

http://www.politifact.com/truth-o-meter/statements/2016/mar/24/donald-trump/donald-trump-says-iran-military-will-have-nuclear/

Ei Iranin tavoitteet ole salassa: ydinase ja ensimmäiseksi Israelin tuhoamisyritys; jihadistien tarkoitus on saada Eurooppa polvilleen ja ovat kovalla vauhdilla sitä tekemässä. Jihadistien ydinase-pelote olisi kuitenkin jonkinlaisen "likaisen pommin" kautta saastuttaa joku eurooppalainen metropoli. Se "oikaisisi" jihadistien polkua huomattavasti tavoitteissaan. Toisaalta Euroopan talouden romahdus on ajan kysymys, ja kun sitä on lähdetty hoitamaan yhteisillä velkavastuilla, häviäjiksi jää ensimmäisiksi pienet valtiot, ml. Suomi.
Uudelle, uljaalle Euroopalle vedetään kultainen keskitie, josta armotta likvidoidaan pois vastustajat, joilla tarkoitan poliittisia ja uskonnollisia vähemmistöjä. Kristinuskon ydin pyritään häivyttämään totaallisesti Euroopasta, keinolla millä hyvänsä.

[Sarma]

EU:n uusi Globaali Strategia esitelty Washingtonilaisessa Carnegie-ajatushautomossa:

http://eeas.europa.eu/statements-eeas/2016/160722_04_en.htm
http://carnegieendowment.org/2016/07/20/eu-global-strategy-on-foreign-and-security-policy-event-5337
(kone käännös)

EU: n globaalissa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta
WILLIAM BURNS ,   FEDERICA MOGHERINI
21 heinäkuu 2016 Washington, DC

Yhteenveto:   Carnegie Endowment for International Peace isännöi perusteellisen istunnossa Euroopan unionin uutta Global Strategy. Istunto esillä esityksen EU: n korkean edustajan ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan Federica Mogherini.

Carnegie Endowment for International Peace isännöi perusteellisen istunnossa Euroopan unionin uutta Global Strategy. Istunto esillä esityksen EU: n korkean edustajan ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan Federica Mogherini ja myöhemmin keskustelun yleisön osallistumista moderaattorina Carnegie presidentti William J. Burns.

Puhe korkean edustajan / varapuheenjohtajan Federica Mogherini Carnegie Endowment for International Peace

Ensinnäkin kiitos paljon tästä mahdollisuudesta käsitellä tällaiset korkean tason yleisölle. Kuten tiedätte, olin erityisen innokas esitellä uuden Global Strategy täällä Washington, ja täällä Carnegie erityisesti.

Carnegie on ollut mukana hyvin, hyvin tiiviisti valmistelussa strategian. Olette isännöi useita tapahtumia ja osallistui aktiivisesti asiantuntijoidemme kuulemiseen. Kuten hyvin tiedätte, laatiminen tämän strategian on ollut hyvin avoin prosessi. Tietenkin meidän toimielinten ja meidän jäsenvaltiot ovat olleet ratkaisevassa asemassa. Mutta koko prosessi ei pelkästään hallitustason, ja se ei koskaan tapahtunut suljettujen ovien takana. Tämä on strategia kaikkien Euroopan kansalaisten, ja se on strategia, joka puhuu kumppaneillemme maailmassa. Sinun piti olla mukana. Ja sinun täytyy olla mukana seuraavissa vaiheissa prosessin - joten olen erityisen kiitollinen kommenteistanne ja odotan meidän tänään keskusteluun.

Mutta olen myös halunnut keskustella strategian täällä Yhdysvalloissa, sillä transatlanttinen side on olennainen osa paitsi tämän asiakirjan, mutta meidän politiikan ja päivittäisessä työssä. Ystävyytemme Yhdysvaltojen kanssa on ratkaisevaa kääntämällä visiomme käytäntöön sekä Euroopassa täällä Amerikassa, ja varsinkin kun tarkastellaan alue- ja globaalin hallinnan.

Itse asiassa, keskeiset periaatteet strategian sopivat täydellisesti työn olemme tehneet yhdessä Yhdysvaltojen hallinnon viime vuosina. Voin puhua vain viimeisen puolentoista vuoden, lähes kaksi vuotta, toimistossa. Mutta vain kaksi päivää sitten John Kerry oli Brysselissä, olimme kommentoi yhdessä, mitä oli tapahtumassa Turkissa ja olen varma, meillä on tilaisuus keskustella tästä Q & A-istuntoon, joten en pysäytä että erityisesti kysymys tällä hetkellä. Mutta hänen läsnäolonsa Brysselissä maanantaina - meillä oli Ulkoasiainneuvostossa käynnissä - hänestä tuli ensimmäinen valtiosihteeri Yhdysvaltain liittyä EU: n ulkoasiainneuvosto. Tämä kertoo jotakin. Kun tarkastellaan Global Strategy, ja lukea "kumppanuus", tämä on juuri sitä, mitä se tarkoittaa: että me tarvitsemme toisiamme. Tiedän, että tämä olisi itsestään selvää, mutta ehkä se ei ole, näinä päivinä.

Kukaan meistä - ei meidän Euroopan unionissa eikä Yhdysvalloissa - voi käsitellä yhteisten haasteiden yksin ja se on pitkä lista yhteisiin haasteisiin valitettavasti. Ei supervalta voisi ratkaista kriisi Syyriassa tai Libyassa yksin. Kukaan meistä, yksin, voi tuoda rauhaa Israelin ja palestiinalaisten, tai että ydinaseiden käsitellä Iranin - että me päätellä vain tasan vuosi sitten - on tiukasti täytäntöön. Kukaan meistä, yksin, voi torjua Da'esh ja ehkäistä radikalisoitumista tehokkaasti. Ja muuten, tämä on syy olen minut DC tänään erittäin tärkeä ministerikokous maailmanlaajuiseen liittoutumaan torjumiseksi Da'esh ja vahvuus tämä työ on juuri kumppanuuteen ja yhteistyöhön Atlantin yli ja edelleen yli Atlantin .

Joten me tarvitsemme toisiamme. Tämä on tärkein viesti, joka on myös ydin strategian. Me tarvitsemme toisiamme, Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja meidän kaikkien maailmanlaajuisten ja alueellisten valtuudet osansa.

Meidän on investoitava kumppanuuksiin. Kumppanuus tarkoittaa myös sitä, että meidän on investoitava vahvuus kumppaneita. Joskus uskomme, että ottaa heikko keskustelukumppani, viikko kumppani toisella puolen merta - joissakin tapauksissa Välimeren Euroopan tapauksessa - olisi voinut olla helpompaa Eurooppaan. Uskon, että olemme oppineet oppitunnin ja tunnemme tänään, että vahvuus naapurimme on omaa voimaa. Meidän on kuitenkin myös investoitava uusiin muodoissa alueellista ja maailmanlaajuista yhteistyötä ja sitoutumista.

Ajattele International Syyrian tukiryhmän: se oli vasta viime vuonna, vain muutaman kuukauden kuluttua Iran paljon, että olemme onnistuneet kokoamaan kaikki tarvittavat valtuudet saman pöydän ääreen - Yhdysvallat, Venäjä, Europe, Saudi-Arabia, Iran .. . Me kaikki tiedämme, kuinka vaikeaa tämä prosessi on. Mutta ei yksinkertaisesti ole muuta keinoa tuoda rauhaa Syyrian muissa kuin yhdessä, vaikka se on hyvin vaikeaa. Oikeastaan ​​kautta että vaikeuksista pöydän ympärillä, ymmärrämme paremmin että vaikeuksista maahan. Ja tällainen mahdollisuus rauhaan ei olisi olemassa ilman meidän käsitellä Iranin ja ilman tiivistä yhteistyötä Euroopan ja Amerikan mikä mahdollisti.

John Kerry ja istun yhdessä varsin merkittävä määrä eri muodoissa. Yhdessä päätimme elvyttää Lähi-idän kvartetin. Raportissa olemme keksiä vain muutama viikko sitten ei voi aliarvioida. Ensimmäistä kertaa, USA, EU, Venäjä ja YK ovat sopineet selkeän analyysin tilanteesta paikan päällä, ja myös ennen kaikkea siitä suosituksia eteenpäin kääntää kahden valtion ratkaisu todellisuutta.

Yhdessä olemme myös sopineet sitoutumaan säännöllisesti avaimella arabivaltioiden kuten Saudi-Arabia - aloitteentekijä arabimaiden rauhanaloitteen - Egypti - ilmeisistä syistä - ja Jordan - sen roolista Pyhässä paikoissa.

Diplomatia näinä päivinä - ja nämä ovat vain muutamia esimerkkejä - vaatii hyvää annoksen määrittäminen, johdonmukaisuus ja myös luovuutta - olit mainita, että ehkä on italialainen täällä tuo vähän lisäarvoa. Mutta Eurooppa voi olla liikkeellepaneva voima, kun se tulee, että: jossain määrin joustavuutta, mutta myös luovuutta. Kuten kaikki tiedätte, olemme 28, olemme monimutkaisia ​​toimielinten ja meidän monimutkaisuus tekee ehkä helpompi meitä ymmärtämään toisten monimutkaisuus ja käsitellä sitä. Ja jo neuvottelee keskuudessamme 28 on hyvä koulutus neuvottelevat toistensa ympäri maailmaa.

Kaikissa näissä muodoissa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa ovat selkäranka, tärkeitä kumppaneita. Ja pidemmälle, olemme nähneet, kuinka ratkaisevaa yhteistyömme on maailmanlaajuisesti. Yhdessä olemme tehneet Pariisin ilmastonmuutossopimuksen mahdollista; yhdessä myös viime vuoden aikana olemme ohjanneet neuvottelut kestävän kehityksen tavoitteet.

Ja minä todella odotan kaksi huippukokousta muuttoliikettä tulevana syyskuuta marginaalit YK: n yleiskokouksen. Koska ei ole koskaan niin paljon ihmisiä olleet liikkeellä maailmassa. Olemme pitivät muuttavien ja pakolaiskriisistä hyvin kuin eurooppalainen kriisi viime vuonna. Oikeastaan ​​Mielestäni on korkea aika siirtyä toisenlaiseen konseptin ja ymmärtää, että ihmiset ovat liikkeellä maailmassa. Ja meidän on kohdattava maailmanlaajuinen ilmiö globaalissa tavalla globaali kumppanuus - ja tämä on mitä voimme tehdä syyskuussa. Yhdessä Mielestäni meillä on välineet, resurssit ja voimaa hallita tätä ilmiötä kumppanuuden hengessä. Ja olen iloinen, että presidentti Obama on sama visio - globaalisti jaettua vastuuta, maailmanlaajuinen yhteistyökehyksestä muuttoliikkeet ja lujemman pakolaisten kansainvälinen suojelu. Tämä on eurooppalainen tapa, ja näen tämän on amerikkalainen tapa samoin.

Tiedäthän, muistan hyvin iltana presidentti Obama valittiin - tiedätte hyvin Euroopassa olimme aivan innoissaan. Hän sai lavalla Chicagossa ja puhui "liittoutumia korjata". Kahdeksan vuotta myöhemmin meidän liitto voisi olla paremmassa kunnossa - ja voin vain toivoa, että seuraava Yhdysvaltain presidentti jakavat hänen sitoutumisensa transatlanttisen yhteistyön ja ystävyyden.

Kumppanuutemme, ja maailmanlaajuisia kumppanuuksia, ovat ainoa tapa kohdata yhteisiä haasteita, mutta myös tarttumaan aikamme. Monet ovat todenneet - myös täällä Carnegie - että maailmanlaajuisen Strategia perustuu paljon realistisempi arvio kansainvälisen ympäristön ja olit viittaavat vain hetken ennen.

Voin lainata sinulle ensimmäisen virkkeen Euroopan turvallisuusstrategian 2003, joka totesi lainaan: "Eurooppa ei ole koskaan ollut yhtä vauras, turvallinen eikä niin vapaa". Joten näemme tänään, että maailma on muuttunut dramaattisesti, ja hyvin nopeasti. Ja todellakin tämä Global Strategy alkaa hyvin erilainen arviointi todellisuutemme. Koska maailma on muuttunut, alueemme on muuttunut, mutta myös Euroopan unioni on muuttunut. Se on enemmän monimutkaisuutta, mutta on myös enemmän välineitä, että meillä on työkalupakin Euroopan unionissa kohdata tätä todellisuutta.

Mutta jos tarkastellaan näitä viime viikkoina, nämä viime päivinä, viime kuukausina, on aivan selvää, että elämme haastavia aikoja. Meillä on ollut peräkkäin Britannian kansanäänestys, hyökkäysten Nizzassa tilanne myös täällä Amerikassa, Orlando, jännitteitä amerikkalaisessa yhteiskunnassa, terrori-iskut eri puolilla Lähi-idässä, Afrikassa, Aasiassa ja mitä tapahtuu Turkissa. Voit tarkastella näitä tapahtumia ja saat hyvin selkeä kuva haasteista me kaikki joutuvat yhdessä - ei vain Euroopassa, kaikkialla maailmassa.

Mutta emme voineet keskittyä vain uhkia, ja tämä on olennainen osa strategiaa. Koska muuten ei olisi strategiaa, olisi pitkä lista ongelmia kohdata. Meidän on myös keskittyä siihen, mitä voimme tehdä, jotta tulevien kriisien ja saada mahdollisuuksien maailma tarjoaa meille. Olen maininnut joitakin viime aikoina yhteinen saavutuksia, mistä käsitellä Iranin COP21. Uskomme maailma on edelleen huomattava mahdollisuus taloudelliseen kasvuun ja inhimillistä kehitystä. Meillä on velvollisuus hyödyntämään tällaisia ​​mahdollisia ja tämä on meidän vastuullamme. Ja uskomme Eurooppaan meillä on valta tehdä niin - luonnollisesti yhdessä globaalien kumppaneiden, ja työskentelee todellinen unioni, Euroopan unioni, joka on todella unionin.

Tässä työssä emme aloita tyhjästä. Päinvastoin. Meidän unioni on jo suurin avunantaja, ensimmäinen kauppakumppani ja tärkein ulkomainen investoija useimmissa maailman maissa. Tiedän emme helposti ymmärtää, että, mutta se on totuus. Ja olemme yhä aktiivisempia kuin maailmanlaajuisen turvallisuuden tarjoaja - Kolumbiasta, missä olemme jo valmistautuu jo tukemaan täytäntöönpanoa rauhansopimuksen, Myanmarissa ja Filippiineillä, missä olemme mukana suoraan kansallisen sovittelun. Kaksi kaukana paikoista, joissa Euroopan unioni on jo erittäin luotettava ja merkittävä turvallisuus tarjoaja. Mutta liian usein Euroopassa, emme ymmärrä, kuinka vahvoja me olemme ja joskus tarvitsemme ystäviä Euroopan ulkopuolella muistuttaa meitä vahvuus, kuinka tärkeää se on ja millaisia ​​velvollisuuksia meillä on. Ja viestin, että presidentti Obama läpäissyt pari viikkoa sitten Varsovassa, pari viikkoa ennen Hannover, oli erittäin voimakas Euroopassa. Meidän joskus olla ystävämme muistuttavat mitä olemme saavuttaneet viimeisten 70 vuoden ja mitä se on kyse paitsi eurooppalaisia ​​mutta myös kumppaneillemme maailmassa.

Mutta tänään on varmistettava, että käytämme eurooppalaisina kaikki välineet olemme johdonmukaisesti ja synkronoitu tavalla. Tämä on keskeinen osa - ehkä keskeinen osa - strategian, ja tämä on tärkeää myös sen täytäntöönpanoa. Strategiassa on visio, mutta myös asettaa välineitä ja vaiheet kääntää vision toiminnaksi joitakin hyvin konkreettisia toimenpiteitä. Sitten sinun täytyy poliittista tahtoa ja johdonmukaisuutta tehdä se, mutta se on toinen luku työmme.

Uhkien ole koskaan olleet niin monimutkaisia, me kaikki tiedämme sen. Konfliktit valvontaa varten maata tai jopa valvontaa varten resurssit ovat tehneet odottamattoman paluun viime vuosina. Mutta samaan aikaan, ja aivan sama konflikteja joskus, meidän täytyy selviytyä myös uudenlaisia ​​sotia, esimerkiksi hyvin selvästi informaatiosodasta, jotkut kutsuvat sitä propagandasodassa. Tänään tiedämme, että sotilaallista voi olla tarpeen, mutta se ei ole koskaan riittävästi yksin monimutkaisuuden vuoksi kriisien, että meillä on edessämme.

Jokainen totesi, että "kimmoisuus" on avainsana strategiaan. Yksi keskeisiä ajatuksia on, että emme onnistu lopettamaan tai estämään konflikteja yhteiskuntien ja valtioiden eivät riittävän joustavia. Ja sanon yhteiskuntien ja valtioiden koska sietokykyä valtion yksin koskaan muuta valtioiden kimmoisa oikeasti. Sinun yhteiskunnissa olla avoin ja joustava, ja se tekee myös laitosten pitkällä aikavälillä joustavan. Inhimillinen kehitys, työpaikkojen luominen, instituutioiden, ilmastotoimet ja ihmisoikeuksien suojelu ovat meille olennainen osa työtämme turvallisuuteen.

Päästä minut takaisin tapauksissa Anti-Daesh kokoomuksen ministeriöiden meillä oli juuri aiemmin tänään. Kuten tiedätte, vain yksi esimerkki, teen kaksi. Tässä tapauksessa Euroopan unioni ei ole suoraan mukana sotatoimien Da'esh mutta panostamme Irakissa ja Syyriassa on avain. Miksi? Koska pyrimme vahvistamaan maan instituutioiden, kuten turvallisuusalalla ja osallisuutta yhteiskuntien erityisesti Irakissa. Olemme miinanraivaus alueita vapautunut Daesh, antaa Irakin palata koteihinsa ja heidän elämäänsä. Ja kaikki tämä, nykypäivän todellisuutta, on olennainen osa työtämme turvallisuutta, niin paljon kuin sotilaallinen puoli.

Toinen hyvä esimerkki on työtä teemme Afrikassa. Kukaan sijoittaa niin paljon kuin me kehitysyhteistyössä, erityisesti Afrikassa. Mutta olemme myös vihdoin ymmärtänyt, että kehitys on mahdollista vain silloin, kun maan turvallisuustilanne on vakaa. Tämä on jotain meidän Afrikkalainen ystävät tietävät erittäin hyvin: se on mahdotonta yhteiskunta menestyä alle jatkuva uhka terrori-iskujen tai miliisit ja rikollisjengien korvaa lailliset viranomaiset.

Joten, vain pari viikkoa sitten, olen esittänyt uuden ehdotuksen käyttää Euroopan unionin varoja valtuuttaa kumppaneitamme puuttua oman turvallisuutensa vahvistaa, hallintoa ja vakautta. Ja tämä on tapa harjoittaa entistä tehokkaammin kehitysyhteistyössä. Kapasiteetin kehittämiseen ja turvallisuuteen uudistuksia ovat välttämättömiä vaiheita meille tiellä kohti kestävää kehitystä.

Tämä on sellaista lähestymistapaa strategian kestää. Tämä on Euroopan tapa kytkentään maailmassa: toivottavasti tehokas, älykäs sekoitus pehmeän ja kovan vallan. Vanha ajatus, että "eurooppalaiset ovat Venus" ei heijasta muuttuvassa todellisuutta. Oikeastaan ​​se on melko vanhentunut. Unionimme on jo enemmän kuin puhtaasti siviilivalta. Tulevaisuuden turvallisuus on sellainen, jossa kova ja pehmeä voima ovat paljon sekoitettu kuin aikaisemmin.

Tämän vuoksi strategia edellyttää Euroopan etsiä koko kirjon puolustusta. Ja ainoa tapa tehdä se on kautta vahvempaa yhteistyötä sisällä unionimme.

Meidän on käytettävä riittävästi puolustukseen. Olemme sanoneet tämän useita kertoja. Meidän on kuitenkin myös viettää paremmin. Me tarvitsemme aidosti eurooppalainen puolustusteollisuus, ja meidän täytyy täyttää kollektiivista sitoutumista investoida 35 prosenttia meidän koko laitteiden menot yhteisiin hankintoihin. Tämä on tapa viettää paremmin. Meidän on vahvistettava voimavarojen kehittämissuunnitelman. Meidän on parannettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä myös Euroopan puolustusviraston.

Puolustusyhteistyövaatimuksiin unionimme on tullut normi, ei poikkeus. Tämä on yksi tärkeimmistä osatekijöistä on työmme turvallisuuden ja puolustuksen. Emme ole vieläkään tutkittu täyttä potentiaalia perussopimustemme tässä suhteessa. Perussopimuksissa antaa meille välineitä ja välineistä. Tarvitaan poliittista johdonmukaisuutta tahtoa ja päättäväisyyttä käyttää kaikkia välineitä meillä.

Esimerkiksi strategia edellyttää poistaa esteitä, jotka ovat tähän asti estäneet käyttöönoton taisteluosastojen - väline meillä, väline, joka voi olla tarpeen, väline, joka voisimme käyttää tulevina tulevaisuudessa.

Tämä on mitä strateginen autonomia tarkoittaa, ja tämä on mitä unionin on pyrittävä. Haluaisin olla täysin selkeä tässä. Ei ole ristiriitaa lainkaan toisistaan ​​strateginen itsenäisyyttä vahvemman Euroopan unionin ja vahvempaa kumppanuutta EU: n ja NATO. Juuri tästä syystä, alle kaksi viikkoa esittämisen jälkeen strategiamme, Naton huippukokouksessa Varsovassa olemme allekirjoittaneet yhteisen julistuksen EU: n ja Naton siirtyä kumppanuutemme seuraavalle tasolle. Yhteistyömme lähenee ja leventymässä - uusien alojen kattaminen meri- turvallisuuden hybridi uhkia, mistä tietoverkkoturvallisuuteen torjuntaan ihmisten salakuljetus merellä. Olemme jo työtä yhdessä ja täydentävät toisiaan eri puolilla maailmaa, Afganistanista Egeanmeren. Yhteisen julistuksen me vain allekirjoitettu ja aiomme toteuttaa tulevina kuukausina olemme sitoutuneet vielä enemmän yhteistyötä, täydentävyyttä, enemmän koordinointia harjoituksia, entistä yhtenäisempi puolustusteollisuuden.

Päästä minut vieläkin pidemmälle. Paitsi ei ole ristiriitaa. Nykymaailmassa, vahvan Nato vaatii vahvempaa turvallisuutta yhteistyötä Euroopan unionin sisällä. Koska ainoa tapa, eurooppalaiset, voivat ottaa vastuun kollektiivista turvallisuutta, on yhteistyössä sisällä oman Euroopan unionissa. Vahvempi Euroopan unioni tarkoittaa vahvempaa NATO. Ja haluan muistuttaa meitä kaikkia, erityisesti näiden aikojen, vahvempi NATO on avain Amerikan turvallisuudelle. Meidän on pakko olla yhdessä. Se historia viimeisten 70 vuoden Atlantin yli ja se on tulevaisuudessa haluamme lapsillemme: rauhaa, turvallisuutta ja hyvinvointia sekä Euroopassa että Amerikassa. Ja voimme vain olla yhdessä.

Meidän on yhdistettävä yhteen kovaa ja pehmeää voimaa. Meidän täytyy yhdistää työmme turvallisuuden ja kehitykseen. Meidän on pari konfliktinesto ja rauhanpalauttaminen. Meidän täytyy liittyä humanitaarista apua ja investointimme työllisyyttä ja kasvua, meidän julkisen politiikan ja toiminnan yksityisten sijoittajien ja kansalaisyhteiskunnan.

Tämä on mitä strategia on kyse ja tämä on välttämätöntä sen toteuttamiseen samoin. Kolme päivää sitten, että EU: n ulkoasiainneuvosto - sellainen, jossa John Kerry oli tulossa ensimmäinen ulkoministeri, joka tuli vieraana - olemme alkaneet työskennellä seuraavia vaiheita. Asetamme selkeä aikataulu strategian toteuttamista. Yhden vuoden aikaan meidän tuottaa ensimmäisen vuosikertomuksen tästä. Työ tarkistamaan kaikki olemassa olevat alakohtaiset strategiat ja tuottaa uusia tarvitaan alkaa jo lähikuukausina.

Ja me tarvitsemme koko ulkopolitiikan asiantuntijat olla osa tätä työtä olet ollut osa työtä johtaa strategiaan. Ideasi ovat auttaneet meitä laadittaessa strategiaa ja ajattelua ja päätöksentekoa, ja ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin ne ovat olleet myös seuraavassa vaiheessa.

Ei ole aikaa hukattavana. Tiedäthän, puhuimme tästä juuri ennen huoneeseen ja monet kertoivat minulle, että Iso-Britannian jälkeen kansanäänestyksen olisi ollut viisaampaa odottaa ja lykätä esittely Global strategiaa.

Mutta ajattelin, että vaikeina aikoina, vaikeassa hetki unionimme - ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta tämä on eri juttu ... - velvollisuutemme on keskittyä mikä on tärkeää, mitä tekee kansalaisten turvallisempia, meidän alue vakaampi ja maailmasta parempi paikka. Koska meillä on vastuu eurooppalaisina. Ja olemme vastuussa ihmisiä. Tiedän, että jotkut on houkutus purkaa, rakentamisen sijasta, mitä olemme jo saavuttaneet. Mutta salaisuus muutos on keskittää kaikki energiamme ei taistelevat vanha, mutta rakentamaan uutta.

Aikoina kuohunnan ja sekaannusta, tarvitsemme varmasti ylimääräistä annosta ... kaksi ylimääräistä annosta sitkeyttä, rationaalisuus - vain ole suosituin asia näinä päivinä - ja rohkeus.

Mutta Euroopan historia on osoittanut, että yksi niistä asioista, teemme paremmin - ehkä asia teemme paremmin, paitsi ruokaa! - On vaikeuksien voittamiseksi. EU syntyi tuhkasta toisen maailmansodan. Me kääntyi mantereella, joka on ollut sodassa vuosisatojen menestyksekkäin hanke alueellisen yhdentymisen koko maailmassa. Ja viime aikoina olemme juuri tullut ulos pahinta talouskriisiä meidän kertaa.

Olemme vahvoja. Meillä on vielä varmasti paljon tekemistä, paljon parannettavaa, paljon muuttaa. Mutta minun viesti tänään - niin kuin se oli Kiinassa viime viikolla ja Euroopassa joka päivä - on tämä: Euroopan on vahva ja kasvaa entisestään, yhdessä kumppaneidensa kanssa Amerikkaan.

FEDERICA MOGHERINI

Federica Mogherini on korkea edustaja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan

WILLIAM J. BURNS

William J. Burns on puheenjohtaja Carnegie Endowment for International Peace. Hän toimi aiemmin US varaulkoministerin.

[Sarma]

Mitä olen lausuntoja tutkinut.Niin ristiriita on siinä miten EU,USA ja NATO eliitti kannattavat/hyväksikäyttävät Euroopan kansallismielisiä/nationalisteja kyllä jotain ulkoista uhkaa,kuten Venäjää vastaan,sehän vain vahvistaa liittoumaa.Mutta ongelma on sitten se,miten he samaan aikaan tuomitsevat muuten liittouman sisäisissä asioissa/muissa yhteyksissä Euroopan kansallismieliset/nationalistit,koska epäyhtenäisyys ja hajaannus heikentävät heidän liittoumaansa.Tämäkin on selvä merkki tällaisesta "liittovaltioistumis" kehityksestä.Samanlaista taktiikkaa käyttää muuten myös Venäjän eliitti omassa maassaan.Sisäisen hajaannuksen estämiseksi koitetaan pitää sisäiset ristiriidat kurissa ja kanavoidaan se vahvuudeksi yhtenäisyytenä ulospäin.

[Pöllämystynyt]

Ehkä piankin tapahtuu isku ydinaseella. Sopiva kohde olisi islamin kannalta Bryssel. Se lamauttaisi EU:n hallinnon.  Brysselissä asuvat muslimit tietysti saisivat surmansa, mutta heistä tulisi marttyyrejä eli pääsisivät heti paratiisiin. Se olisi heille onnenpotku ja omaisille ylpeyden aihe. Luonnollisesti näiden marttyyrien kohtalo pitää kostaa vääräuskoisille. Muslimiväestö ei siis ole ihmiskilpi ja este iskuille.

Sellaiset ydinaseet, jotka voisi terroristien keinoilla kuljettaa havaitsematta länsimaiseen suurkaupunkiin, ja jotka olisivat niin tehokkaita, että kaikki kaupungissa kuolisivat, eivät taida olla läheskään islamistien ulottuvilla. Käytännössä kai salkkupommi tuhoaa vain pari korttelia, ja voi kyllä tappaa tuhansiakin ihmisiä, mutta ei mitenkään kykene tekemään lähiöiden muslimimassoista marttyyreita. Toki se voisi lamauttaa EU-hallinnon ja johtaa miljoonien evakuointiin.

[foobar]

Ehkä piankin tapahtuu isku ydinaseella. Sopiva kohde olisi islamin kannalta Bryssel. Se lamauttaisi EU:n hallinnon.  Brysselissä asuvat muslimit tietysti saisivat surmansa, mutta heistä tulisi marttyyrejä eli pääsisivät heti paratiisiin. Se olisi heille onnenpotku ja omaisille ylpeyden aihe. Luonnollisesti näiden marttyyrien kohtalo pitää kostaa vääräuskoisille. Muslimiväestö ei siis ole ihmiskilpi ja este iskuille.

Sellaiset ydinaseet, jotka voisi terroristien keinoilla kuljettaa havaitsematta länsimaiseen suurkaupunkiin, ja jotka olisivat niin tehokkaita, että kaikki kaupungissa kuolisivat, eivät taida olla läheskään islamistien ulottuvilla. Käytännössä kai salkkupommi tuhoaa vain pari korttelia, ja voi kyllä tappaa tuhansiakin ihmisiä, mutta ei mitenkään kykene tekemään lähiöiden muslimimassoista marttyyreita. Toki se voisi lamauttaa EU-hallinnon ja johtaa miljoonien evakuointiin.

Sitten 1970-luvulla käytännöllisiksi muodostuneiden MIRVien ei ole ollut mieltä rakentaa isoja ydinaseita joiden tavoitteena olisi tuhota kokonaisia (suur)kaupunkeja. Tämä on yksi rajoittava tekijä vääriin käsiin joutuneen yksittäisen ydinaseen kokonaisvaikutuksen suhteen, toisen ollessa se, että paineaallon tuhovoiman saavuttamiseksi ydinase on laukaistava selkeästi ilmassa eikä jossain satunnaisessa rekassa. Toisaalta maan pinnalla laukaisemalla saadaan aikaan suurempi laskeuma räjäytysalueelle, joka voi toki olla pitkäparroille tavoite itsessään, kun taas suurvalloille sen välttäminen on yleensä itsessään hyödyllistä.

Toisaalta kenelläkään ei taida olla erityisen selkeää käsitystä siitä, millaiset vaikutukset vetypommin räjäyttämisellä modernin tiheästi asutun valtion päällä olisivat EMP:n osalta. Hurjimmissa skenaarioissa on taidettu spekuloida, että puoli Eurooppaa voisi menettää tietojenkäsittely- ja tietoliikennekykynsä...

[Skeptikko]

Sitten 1970-luvulla käytännöllisiksi muodostuneiden MIRVien ei ole ollut mieltä rakentaa isoja ydinaseita joiden tavoitteena olisi tuhota kokonaisia (suur)kaupunkeja.

Täällä on muuten kätevä "laskuri", jolla voi simuloida erilaisilla optioilla ydinräjäytyksen vaikutuksia valitsemassaan kaupungissa:

http://nuclearsecrecy.com/nukemap/

[Man in a Suit]

European SUPERSTATE to be unveiled: EU nations 'to be morphed into one' post-Brexit

Under the radical proposals EU countries will lose the right to have their own army, criminal law, taxation system or central bank, with all those powers being transferred to Brussels.

Loput: Daily Express

EU Projekti.

Kun katsoo Suomen tilaa tällä hetkellä, vaihtoehtojahan olisi tosiaan kaksi. Joko EU-ero (ei tule tapahtumaan tämän lammaslauman ollessa johdossa) tai sitten tosiaan liittovaltioon meno.
No mikäs siinä, mennään sitten liittovaltioon. EU romahtaa kyllä aikanaan ja päästään siitä eroonkin. MUTTA liittovaltioon mennessä täytyy kaikki Suomen valtion oma perseily lopettaa heti, tällä tarkoitan että esim verotuksen ja muiden sääntöjen  tulee olla yhteneväisiä koko EU alueella. Ei mitään sooloiluja.

Mikään muu maa ei meinaan ole niin hullu että hyväksyisi suomalaista henkilö- yritys- ja autoveromallia ilman sisällissotaa joten täällä ei voisi kuin helpottaa nuo asiat

[Aksiooma]

MUTTA liittovaltioon mennessä täytyy kaikki Suomen valtion oma perseily lopettaa heti, tällä tarkoitan että esim verotuksen ja muiden sääntöjen  tulee olla yhteneväisiä koko EU alueella. Ei mitään sooloiluja.

Mikään muu maa ei meinaan ole niin hullu että hyväksyisi suomalaista henkilö- yritys- ja autoveromallia ilman sisällissotaa joten täällä ei voisi kuin helpottaa nuo asiat

EU Komissio on jo suunnitellut nämäkin asiat valmiiksi:

Gotcha! Juncker's secret plans to dictate to EU nations revealed

Näistä ei vain Vallan vahtikoira suomalaisille uutisoi mitään, eivätkä ole työntämässä karvamikkiä pääministerin tai ammattiliittojen johtajien suuhun. Asiat hoidetaan kabineteissa. Sitten ne vain tapahtuu.

[Ari-Lee]

Yhtään epäilemättä meille tullaan lupaamaan paljon hyviä uudistuksia mm. täystyöllisyys, halpaa viiniä maitokaupoissa, halvat ajoneuvot ja keventyvä verotus kautta linjan. Näin meidät saatiin liittymään unioniinkiin tyhjillä valheilla ja rikotuilla lupauksilla ja sopimuksilla. Mikään ei saa minua uskomaan, että valheet eivät saisi jatkoa. Kapinaa seuraa kurinpalautus.

Toki väestönsiirtojen edettyä jossain vaiheessa Suomenkin väestössä on aika kovapintaisia ja temperamenttisia tummaihoisia taistelijoita pitämään pitkäaikaista taisteluaan yllä. Ikävä kyllä he eivät tule taistelemaan kantaväestön etujen puolesta.

[Sarma]

"Liittovaltioistumisen" merkkejä;
Isossa kuvassa koko EU hanke on kehittyny ja käyny ajanmittaan yhä vaan totalitaristisemmaksi.
On menty sellaiseen suuntaan jossa vallitsevaa valtaa ja konsensusta on enää vaikea muuttaa mieleisekseen.
Persutkin onnistuttiin integroimaan hallituksessa.
Homma on menny sellaiseksi moneltaosin että enää on vaikeampi valikoida mielensä mukaan,vaan painostetaan ja kiristetään hyväksymään koko "paketti",mitä kaikkea siihen sitten kuuluukaan.
Briteilläkin tuntuu olevan vain sellainen vaihtoeto,että joko ovat EU jäseniä äänioikeudella,tai käytännössä "EU jäseniä" ilman äänioikeutta.Tästä on puhuttu monessa paikassa.Globalismi ja ylikansallisuus on nykyään niin vahvaa että siitä on vaikea irrottautua ja kun briteissäkin toimii yhä sama eliitti,niin juurikaan mikään ei tule muuttumaan brexitinkään myötä,vaan jatkuu suunnilleen samana.Näin ovat monet todenneet.
Päästäkseen EU:n sisämarkkinoille britit joutuvat hyväksymään EU:n ehdot,vapaan liikkuvuuden ja noudattamaan muitakin EU sääntöjä,Norjankin tapaan.Sama varmasti koskee myös muita maita.

[Harmaus]

http://www.hs.fi/paivanlehti/20082016/a1471579711454
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/suominen_pottering_EU-54137

HS:n tuore pääkirjoitus paljastaa ja enteilee tulevaa EU:n liittovaltio kehitystä.

Kaksi merkittävässä asemassa ollutta poliitikkoa Euroopan keskusta-oikeistolaisesta puolueesta valottaa suunnitelmista.
Käytännössä (rivien välistä) ensin EU pannaan hajalle ja sekaisin näillä kriiseillä,että sitten voidaan järjestellä uudelleen liittovaltion tapaiseksi rakennelmaksi.

(Poimintoja tekstistä,millainen mielikuva siitä jäi...)

Eurooppa voi löytää yhteisen sävelen (Eli lisää EU:ta ja liittovaltiota kohti...)
EU:ssa on nyt epävakautta.Kun EU on huonosti toimiva,populistit nousee.On terrori-iskuja...
EU johtajat ja viranomaiset tekevät nyt työtä että saadaan organisoitu,toimintakykyinen EU ja toimiva järjestelmä.
EU:lle tulee vahvat toimintavaltuudet.Turvataan EU:n vakaus.Ei voi olla enää pelkästään kansallista.Kansalliset toimet eivät riitä.
Euroopan ongelmat ja haasteet ratkaistaan vain yhteistoiminnalla,johon tarvitaan johtajuutta ja jonka tekee itseensä uskova ja luottava EU.EU pystyy toimintakykyyn marginaalisista vastoinkäymisistä huolimatta.
Mikään Euroopan valtio ei pärjää enää yksin.Ei Britanniakaan brexitistä huolimatta.
EU:lla on nyt paremmat mahdollisuudet toimia kuin koskaan ennen EU:ta hajottavia ilmiöitä vastaan.EU:lla on juridisia(oikeudellisia) ja materiaalisia mahdollisuuksia.EU:lle tulee lisää voimaa puolustaa itseään niin sisäisiä kuin ulkoisia vastustajiaan vastaan.Vääryyksiin on puututtava voimallisesti.
Valta siirtyy enemmän eri kansallisvaltioilta EU:n yhteiseen,vahvaan ulko,turvallisuus ja puolustus politiikkaan.EU on toimiessaan yhdessä uskottava.EU tulee toimimaan jatkossa ulko,turvallisuus ja puolustus politiikassaan yhdellä äänellä,mm.lähialueillaan ja naapurustossa.EU ei tule sietämään enää hajottavia ja sitä kiristäviä tekijöitä sisältä eikä ulkoa.Sisäisessä ja ulkoisessa turvallisuudessa EU:lle tulee yhteinen Eurooppalainen turvallisuus-strategia ja EU:n rooli maailmassa.EU:n on otettava enemmän vastuuta omasta turvasta.Heikko ja ongelmallinen EU on vain joutunut reagoimaan kriiseihin.Nyt sen täytyy saada lisää vaikutusvaltaa ja voimaa ohjaamaan itse globaalia kehityskulkua ja osoittamaan alueellista johtajuutta.
Euroopan valtioiden kansallisten asevoimien yhteensovittamisessa on otettava konkreettisia edistysaskelia.Tavoite on sotilaallisen yhteistoimintakyvyn vahvistaminen uhkia vastaan.
Turvapaikanhakijat on jaettava EU maiden kesken.Eri maiden talous,kulttuuri,vastaanotto ja kantokyky huomioiden.
Ulkorajat turvataan yhteisellä rajavartiostolla.Pakolais periaatteet,velvollisuudet ja säännöt oltava samat kaikkialla Euroopassa.Kehitetään edelleen EU:n yhteistä maahanmuutto ja turvapaikkajärjestelmää.
EU:ssa meitä yhdistävät ihmisarvo,vapaus,demokratia,oikeus ja rauha.
EU lisää kokonaisuudessaan toimivaltaa,nopeutta,tehoa vahvistavaa päätöksentekokykyä.
Enemmistö päätösten käyttöä lisätään.Jakautumisia halukkaiden koalitioihin vähennetään...

Eli kohti "Eurostoliittoa"...tämmöisillä puheilla.

[Roope]

http://www.hs.fi/paivanlehti/20082016/a1471579711454
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/suominen_pottering_EU-54137

HS:n tuore pääkirjoitus paljastaa ja enteilee tulevaa EU:n liittovaltio kehitystä.

Ei pääkirjoitus vaan Hans-Gert Pötteringin ja Ilkka Suomisen (kok) vieraskynäkirjoitus, mutta kieltämättä täysin yksyhteen lehden pääkirjoitustoimittajien aiempien liittovaltiofantasioiden kanssa.

Helsingin Sanomat: Eurooppa voi yhä löytää yhteisen sävelen 20.8.2016

EU-EROA puoltanut Britannian kansanäänestys ja monet marginaalisemmat hajottavat ilmiöt ovat luoneet käsitystä, jonka mukaan Euroopan unioni ei olisi enää toimintakykyinen.

Tuo käsitys on väärä. Euroopan unionilla on nykyisin paremmat juridiset ja materiaaliset mahdollisuudet toimia kuin koskaan ennen. Unionin on vain uskottava itseensä.

Monissa maissa päätään nostavat populistiset puolueet, jotka haluavat luopua Euroopan yhdentymisen tavoitteesta ja kannattavat paluuta kansallisvaltiokeskeiseen toimintamalliin. Britannian vetäytyminen yhteisen Euroopan ajatuksesta ja yhteiseltä eurooppalaiselta tieltä ei ole Euroopan unionin loppu.

MONISSA MAISSA toteutetut terrori-iskut Euroopan sydämeen ovat selvä osoitus siitä, etteivät pelkästään kansalliset toimet riitä ratkaisemaan ongelmia.

Mikään Euroopan valtio ei kykene yksin vastaamaan maanosaan saapuvien pakolaisvirtojen aiheuttamiin haasteisiin, kansainvälisen terrorismin uhkaan tai konflikteihin, jotka aiheuttavat epävakautta ja inhimillistä kärsimystä Euroopan lähialueilla. Ei myöskään Britannia.

Euroopan valtiot ovat ja olisivat jo viime vuonna olleet täysin kykeneviä vastaamaan pakolaiskriisiin ja jopa estämään sen kehittymisen Euroopassa, jos ne olisivat noudattaneet omia lakejaan ja ennen kaikkea pitäneet kiinni aiemmista yhteisistä sopimuksista, jotka kieltävät laittomien siirtolaisten kauttakulun.

Sen sijaan, että EU olisi valvonut ja vaatinut yhteisten sääntöjen noudattamista, se yritti pahentaa kriisiä toimillaan, kun komissio ryhtyi uhkailemaan raja-aitaa rakentanutta, rajavalvontaansa tehostanutta ja laittomien siirtolaisten kauttakulun estänyttä Unkaria.

Eurooppalaisittain organisoitu ja vahvoin toimivaltuuksin varustettu raja- ja rannikkovartiosto on yksi koko maanosaa palveleva ratkaisu. Euroopan ulkorajojen ja koko unionin turvaaminen ei enää voi olla vain kansallisten, usein ylityöllistettyjen viranomaisten varassa.

Kirjoittajat voisivat sanoa suoraan, että EU haluaa pakottaa jäsenmaat luopumaan omasta rajavalvonnasta ja ottamaan tilalle EU-joukkoja. He voisivat myös perustella, miksi haluavat tätä.

EU:N ja Turkin maaliskuussa solmima sopimus on todiste siitä, että vain toimiessaan yhdessä EU voi uskottavasti etsiä ratkaisuja naapurustonsa tärkeimpien maiden kanssa. Lisätoimia tarvitaan silti, eikä sopimusten pidä mahdollistaa sitä, että EU:ta kiristetään.

Sopimus ja sen syntyprosessi ovat todisteita, että EU:lle ei pidä antaa valtaa. Kun neuvottelut olivat loppusuoralla, liittokansleri Merkel pääsi omavaltaisesti ja eurooppalaisten neuvottelijoiden tyrmistykseksi muokkaamaan sopimusta Turkille edullisemmaksi. Viisumivapauden ei olisi koskaan pitänyt olla neuvottelupöydällä kauppatavarana.

Sopimuksesta ei ole ilmeisesti saatu muutenkaan kummempaa lisäarvoa, sillä tulijavirran tyrehtyminen ei johdu niinkään Turkkiin palautuksista, jotka eivät toimi, kuin Makedonian rajan sulkemisesta. Kreikkaan ei enää tulla, koska sieltä ei pääse Balkanin reittiä eteenpäin.

Turvapaikanhakijoiden jakamiseksi EU-maihin on luotava toimiva järjestelmä, joka ottaa huomioon sekä eri jäsenmaiden taloudellisen menestyksen ja vastaanottokyvyn että kulttuuriset näkökohdat.

Turvapaikanhakijoita ei pidä jakaa, eikä siksi myöskään pidä luoda jakojärjestelmää, joka houkuttelisi yhä enemmän ihmisiä lähtemään liikkeelle kohti Eurooppaa. Turvapaikanhakijoiden pakkosiirrot Euroopan sisällä eivät ratkaise ongelmia vaan luovat niitä lisää.

Pakolaisia koskevien periaatteiden, velvollisuuksien ja sääntöjen on oltava samat kaikkialla Euroopassa. Eurooppalaista turvapaikanhakujärjestelmää on kehitettävä edelleen. Pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvät kysymykset työllistävät viranomaisia vielä pitkään, Syyrian konfliktin tulevista käänteistä riippumatta.

Turvapaikkasäännöille on jo määritelty EU:ssa minimitasot. Voisihan niistä periaatteessa tehdä houkuttelevuuden vähentämiseksi myös maksimitasot, joita ei saa ylittää, mutta on parempi pitää kiinni kansallisesta päätösvallasta. Sillä yhteinen turvapaikkapolitiikkahan tarkoittaisi turvapaikkapoliittisen päätösvallan luovuttamisesta EU:lle, joka tunnetaan täysin pähkähulluista tavoitteista kuten turvapaikanhakukeskusten perustamisesta Afrikkaan.

Kansalaiset odottavat oikeutetusti, että EU toimii aiempaa nopeammin ja joustavammin. Meidän on vahvistettava EU:n päätöksentekokykyä lisäämällä enemmistöpäätösten käyttöä etenkin turvallisuuspolitiikassa. Vain siten EU voi toimia kokonaisuudessaan tehokkaammin ilman, että sen tarvitsee aina nojautua "halukkaiden koalitioihin".

Kansalaiset tuskin haluavat, että EU jyrää kansalaisten ja kansallisvaltioiden tahdon, kuten se yritti tehdä vuosi sitten painostamalla vastentahtoiset maat hyväksymään turvapaikanhakijasiirtojen pakkokiintiöt.

BRITANNIAN kansanäänestys osoitti, että määrätietoisesti toimien ja suoranaisia valheitakin käyttäen Euroopan vastustajat voivat voittaa Euroopan ponnettomat puolustajat. EU:n saavutukset on tuotava paremmin esille, ja meidän on voimallisesti puututtava vääriin väitteisiin.

EU ei ole Eurooppa. EU:n vastustajat eivät vastusta Eurooppaa, eivätkä EU:n puolustajat puolusta Eurooppaa.

EU on etenkin ajamassaan maahanmuuttopolitiikassa eurooppalaisten ja Euroopan maiden vaarallisin vihollinen, kuten komission esitykset ja lausunnot ovat viimeisen vuoden aikana osoittaneet.

Euroopan unionissa meitä yhdistävät ihmisarvo, vapaus, demokratia, oikeus ja rauha.

Näin varmaan paperilla, joten onkin ironista, että käytännössä EU:n liittovaltiokehitys ja sen ajajat uhkaavat erityisesti juuri noita asioita.

Hans-Gert Pöttering ja Ilkka Suominen

Pöttering oli Euroopan parlamentin konservatiiviryhmän (EPP-ED) puheenjohtaja vuosina 1999–2007 ja Suominen varapuheenjohtaja vuosina 1999–2004.

[akez]

EU:ssa meitä yhdistävät ihmisarvo,vapaus,demokratia,oikeus ja rauha.

DDR:ssä meitä yhdistävät ihmisarvo, vapaus, demokratia, oikeus ja rauha.

[Roope]

Komento seis, ei olekaan mitään liittovaltiokehitystä, vaan se on harhaa. Tämän todistaa tohtori Timo Miettisen mukaan muun muassa se, että komission suunnitelmat EU:n yhteisestä pakolaispolitiikasta eivät ole edenneet.

Eurooppa-tutkija murskaa myyttejä: EU on nationalistinen projekti, eikä Bryssel ime valtaa sisäänsä

Liittovaltiokehitys on harhaa, sillä EU:ssa valta on tiukasti kansallisvaltioiden käsissä, sanoo Euroopan ideasta väitellyt Timo Miettinen.

SIITÄ ON NYT kaksi kuukautta, kun Alexander Stubb syrjäytettiin kokoomuksen puheenjohtajan paikalta. Sen koommin häntä ei ole juuri näkynyt.

Harmi, sillä onhan tässä ehtinyt ikävöidä EU-tohtoreita ja vähän kolmea pointtiakin. Brexitin jälkeen tarve on ollut huutava: Britannia on levällään, ja jonkun pitäisi olla kertomassa, onko EU myös.

Onneksi on Timo Miettinen. Hän on filosofi ja tutkija Helsingin yliopiston poikkitieteellisessä Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.

Miettinen väitteli parhain arvosanoin filosofi Edmund Husserlista ja Euroopan ideasta vuonna 2013. Nyt hän tutkii saksalaista poliittista ja oikeudellista perinnettä, ordoliberalismia, jonka yhteisvastuun kieltävä ote on muotoutunut EU:n talouspolitiikan kulmakiveksi.

Miettinen on ehkä kaukana Stubbista, mutta saa häneltäkin EU:sta kolme pointtia, tai pikemminkin myyttiä, kun vain pyytää. Kun ne ymmärrettäisiin, Miettinen uskoo, että EU-keskustelusta tulisi ehkä järkevämpää.

Sille vasta tarve onkin.

"Eurooppaa koskeva journalistinen kulttuuri ja kansalaiskeskustelu on niin ohutta, että EU:sta voi sanoa melkein mitä vaan ilman, että sitä käydään kauhean hyvin lävitse", Miettinen sanoo.

"EU on instituutiona tyhjä merkitsijä, johon jokainen voi projisoida fantasiansa ja sen, mikä maailmassa on vikana."

JOS JOTAIN EU sen vastustajien mielissä on, niin liittovaltio, joka on asetettu kansallisvaltiota vastaan, ikään kuin olisi jokin Suomen etu ja EU:n etu, jotka sitten olisivat ristiriidassa. Tämä on Miettisen myytti numero yksi.


"EU:n kehityskulku ja EU-johtajien lausunnot osoittavat selvästi, että EU:sta ollaan tekemässä liittovaltiota", sanotaan esimerkiksi EU-erokansalaisaloitteen perusteluissa.

Mutta se logiikka on väärä, Miettinen sanoo.

EU nimenomaan toimii kansallisvaltioiden ehdoilla ja on aina ollut nationalistinen projekti, hän selittää. Kun Euroopan yhteisöä luotiin 1950-luvulla, tai kun nykyisen unionin rakenteet lyötiin lukkoon 1980–90-luvuilla, valta jätettiin kansallisvaltioille.

"Kaikissa sopimuksissa oli pöydällä vaihtoehtoja, joissa oltaisiin aidosti lähdetty kehittämään poliittista liittovaltiota. Silloin Euroopan parlamentille ja komissiolle olisi annettu huomattavasti enemmän valtaa kuin niillä nyt on, mutta kaikki ehdotukset kaatuivat", Miettinen sanoo.

"Viime vuosien aikana sisämarkkinoiden sääntelyä lukuun ottamatta juuri mikään komission esitys ei ole mennyt eteenpäin. Eivätkä suunnitelmat euroalueen kehittämisestä tai yhteisestä pakolaispolitiikasta ole edenneet."

[...]

Helsingin Sanomat 19.8.2016

Eivätkä suunnitelmat (..) yhteisestä pakolaispolitiikasta ole edenneet.

Jaa eivät vai? Komissio muun muassa runnoi viime vuonna läpi ehdotuksensa kymmenien tuhansien turvapaikanhakijoiden siirroista jäsenmaihin. Tänä vuonna jäsenmaat pakotettiin Turkin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella syyrialaisten vastaanottoihin. Suunnitelmat EU:n yhteisestä pakolaispolitiikasta etenevät parhaillaan kovaa vauhtia, kun komissio julkaisi asiasta kuukausi sitten oman esityksensä.

Miettinen venkoili artikkelissa, että esimerkiksi EVM ei ole liittovaltiokehitystä vaan "ihan tavallista kansainvälistä diplomatiaa", mutta ainakaan pakolaispolitiikan suhteen komission päämääristä ei ole mitään epäselvyyttä. Tavoitteena on yhteinen turvapaikkapolitiikka, yhteinen turvapaikkajärjestelmä ja EU-elimille keskitetty turvapaikkapäätöksenteko.

Toisin sanoen turvapaikkapoliittinen päätösvalta siirretään pala palalta jäsenmailta EU:lle. Se on liittovaltiokehitystä, ja se etenee koko ajan, vaikka muutos oli pitkään paljon aiottua hitaampaa. Turvapaikanhakijoiden jäsenmaiden välisiä pakkosiirtoja hahmoteltiin jo 90-luvulla.

Toinen Miettisen kikka kieltää liittovaltiokehitys on vedota sihen, että aidossa poliittisessa liittovaltiossa Saksa ja muut suuret maat eivät olisi niin määräävässä asemassa. No true scotsman jne.

[Harmaus]

Näiden EU johtajien puheista päätellen ja EU:n kehityksen tulevaisuutta ajatellen;

Jos EU:n todellakin siirtyy valtioiden välisestä;monikansallisesta liitosta ja yhteistyöstä liittovaltioksi(johon on vuosien saatossa hivutettu).
Niin sehän tarkoittaisi sitä,että oltaisiin tavallaan enemmän jonkinlasessa yhtenäisessä tilassa,valtioiden väliset rajat enemmän"kaatuisivat" ja eri ryhmät ja yksilöt vastaisivat enemmän suoraan liittovaltion hallinnolle ja viranomaisille(kuin paikallistasolla),sekä noudattaisivat yleisesti pääpiirteittäin liittovaltion yhteisiä sääntöjä.Tieten olisi myös tällainen osavaltio malli että olisi myös nämä paikallistason ("maakunta")hallinnot jonkunlaisella omallakin vallalla siinä rinnalla.Mutta ylipäätänsä liittovaltion johto saisi lisää poliittista valtaa ja määrittelisi kaikille yhteiset "yleis linjat" jotta jonkinlainen yhtenäisyys ja järjestys säilyisi eikä hajoilisi liiallisiin erimielisyyksiin esim.liian vahvoilla ja toisistaan eroavilla paikallishallinto tasoilla.Lisäksi pyrittäisiin pitämään eri "osa-valtioiden" tai ryhmien sisäiset "konfliktit" kurissa ja ohjaamaan ne enemmän ulkoiseen uhkaan.Liian vahvoja sisäisiä uhkia(esim.joku ääriryhmä) taas pyrittäisiin hajottamaan ja hallitsemaan.Ihmisiä pyrittäisiin sekoittamaan ja erilaiset yksilöt kilpailisivat vapailla markkinoilla keskenään.
Liittovaltion johto ja hallinto tarvitsisi siis enemmän valtaoikeuksia ja autoritaarisempaa otetta jotta se pystyisi pitämään "moninaisen" liittovaltion eri "osa-valtioineen" kurissa ja kasassa(nythän EU hajoilee).Yhteiset säännöt ja normit pitää määrittää ja niiden noudattamista pystyä valvomaan tarkemmin ja mahdollisista rikkeistä sanktioimaan tehokkaammin.Jotta se toimisi.

Tämmöisen mielikuvan saa EU:n eliitin viestinnästä...

[Harmaus]

1.Osa
USA:n EU Suurlähetystön lausuntoja EU asioihin liittyen:
http://useu.usmission.gov/gardner_speeches.html

Esim.Muutamia otteita näistä puheista:

http://useu.usmission.gov/sp-101915.html
http://useu.usmission.gov/in-122315.html

Eurooppa ja EU tarvitsee Saksan johtajuutta.USA on tyytyväinen Saksan johtoon.
Ei ole muita maita jotka siihen pystyvät taloudellisista syistä.Saksan ja Ranskan kumppanuus on EU:n moottori.USA on siihen tyytyväinen.

Brittien olisi tultava täysin EU:n sisään ja palattava takaisin johtavalle paikalle.

EU tulee kriiseistä vahvemmaksi.
EU vaatii mailta lisää solidaarisuutta.
EU tarvitsee yhtenäistä lähestymistapaa,yhteistä politiikkaa.Mm.pakolais-asioissa.
EU:n Frontex on vahvistettava.Tehokas rajavalvonta.
Pankkikriisiin ratkaisuksi pankkiunionia.
EU tarvitsee hankkia paremmat valmiudet globaaleihin haasteisiin.
Jäsenvaltion ratkaisu ei toimi.

Maahanmuutto on mahdollisuus EU:ssa demografia ja talous syistä.
Maahanmuuttoa valvottava,mutta ei aitoja.
Maahanmuutto koordinoitava EU tasolla.Ei vain jäsenvaltioissa eikä erillisiä periaatteita.
Pakolaiset pakenevat Lähi-Idästä ja Afrikasta Eurooppaan sotaa ja köyhyyttä.
EU:lla on historia,joka on läheisesti maahanmuuton.
Solidaarisuus on tärkeä,täytyy virrata molempiin suuntiin.

EU:n oltava yhtenäinen kansainvälisesti ulko ja turvallisuus politiikassa.Esim.pakotteissa Venäjää vastaan.

USA ja EU kumppanuus ja yhteistyö tärkeä.

TTIP Vapaakauppa sopimus:USA:n ja EU:n on oltava strategisesti maailmankaupan johdossa.
Meidän on muokattava Globalisaatiota,sitä ei voi pysäyttää.Tai muuten muiden maiden kansainvälinen kauppajärjestelmä kasvaa,jotka eivät jaa meidän kanssa samoja arvoja ja asettavat omat ehdot.

Euroopan yhdentyminen on ollut positiivista Euroopalle ja Transatlanttisille suhteille.

EU on suurin ja menestyksekkäin kokeilu maailman historiassa.Sitomisessa yhteen entisen sodan runtelman mantereen;rauha,demokratia ja vapaat markkinat suvaitsevaisten jäsenvaltioiden ryhmän.Jaetun ja yhdistetyn suvereniteetin ja keskinäisen kunnioituksen.

USA:ta ja EU:ta yhdistävät yhteiset arvot,saavutukset ja yhteiset tavoitteet joihin pyritään.
Mm.taloudellinen,sosiaalinen,oikeusvaltio,demokratia...
Humaanit tarpeet rajoillamme ja maailmassa.
Torjua ääriliikkeitä.Edistää rauhaa ja vakautta maailmassa.

EU kärsii itseluottamuksen puutteesta unionin tulevaisuudesta.On haasteita.
Mutta monet maat haluavat jopa liittyä unioniin ja miljoonat ihmiset pakenevat epätoivoisina Eurooppaan.
EU on majakka toivon ja mahdollisuuksia.

USA:n Eurooppa asiat;Kansallinen Turvallisuusneuvosto teki Transatlanttinen Agenda asiakirjan 90-luvulla.Se on yksityiskohtainen toiminta suunnitelma USA:n ja EU:n yhteistyöstä.

USA ja EU ovat yrittäneet NL:n jälkeen yhdistää Venäjän kansainväliseen järjestelmään.Eivät ole vielä onnistuneet.Venäjän kumppanuus on epäonnistunut.Se on ollut pettymys.Putinin hallinto näkee Demokratian ja Länsi-arvot uhkana rajoillaan.Kremin hallinto ja järjestelmä on suosittu tänään,mutta sen vahingollinen politiikka johtaa ajan myötä vielä kansan nousuun...USA ja EU ovat saaneet luotua yhtenäisen paineen ja seuraamuksia Venäjää vastaan.

Maahanmuutto ja turvapaikka asioita on aikaisemmin hoitanu EU:n jäsenvaltiot.
Nyt EU:n lait ja laitokset tulevat ottamaan yhä tärkeämmän roolin näissä kysymyksissä.
Koska EU käsitöi koordinoidusti nykyisen muuttoliike kriisin,Yhdysvalloilla on mahdollisuus olla kumppani EU:n kanssa ja jakaa omia kokemuksia maana jolla on pitkä historia maahanmuuttajien ja pakolaisten kudonnassa yhteiskuntamme kankaaseen.

USA:n puolustusministeriö ja EU:n sotilasesikunta tutkivat useita konkreettisia aloitteita sotilaalliseen yhteistyöhön.

...

[Harmaus]

Kaikkien näidenkin puheiden perusteella vaikuttaisi siltä että tämä EU:n korjaus ja uudelleen järjestely tarkoittaisi tulevaisuudessa vahvistuvaa EU:n keskushallinnon ylintä valtaa jäsenmaista ja se altistaisi kansalaisia enemmän suoraan ohi kansallisten hallitusten EU hallinnon alaisuuteen.Kaikkien jäsenmaiden yksituumaisuuden ja tehottoman konsensus hakuisuuden sijasta tultaisiin tekemään enemmän tehokkaita enemmistö päätöksiä joista vähemmistö joutuisi kärsimään.