Arno Kotro: Suomessa opetettiin erikoista kuvaa Neuvostoliitosta 1980-luvulla

[Siili]

Malttia, Kerttu-täti.  Vielä ei ole juhannusaatto.

Toivottele vain sitä malttia oppimattomuuden ja tietämättömyyden ihannoijille. Olisi ihan ikiva, että jotain jäisi jäljelle suomalaisesta sivistyksestä kun plokinaattorit leikkaavat opetusta 

[törö]

Eikös se ollut Ahti Karjalainen joka oli aina kännissä ja josta neukut halusivat Kekkosen seuraajan? Kuitenkin  kepu ei valinnut häntä edes pressaehdokkaaksi.

karjalaisen ahdille kävi, niin kuin monelle muulle aikalaiselleen, että alkoholisoitui pahasti luodessaan suhteita ja verkostoja.

Silloin tapana oli juoda kovaa viinaa aamusta iltaan oli tilanne tai tapahtuma mikä hyvänsä.

Siinä alkoholisoitui moni muuten hyvä mies pahasti, eikä alkoholismista paraneminen ole kaikille helppoa.

Ei se mikään pakko kuitenkaan ollut. Johannes Virolainen pyöri samoissa piireissä eikä tiettävästi koskaan edes maistanut viinaa.

Joidenkin mielestä viina vie eikä sille mahda mitään, mutta kaveripiiristä löytyy kumminkin aina joku kuskaamaan niitä ryyppyreissuille ja takaisin, joten puheiden arvo todisteena on nolla.

[siviilitarkkailija]

Ensinnäkin Suomessa opetettiin NORMAALIA AIKAKAUDEN POLIITTISTA HISTORIAA. Olin tuolloin koulussa ja kävin kovan väittelyn opettajani kanssa historiankirjoituksen polittiisuudesta ja puolueettuudesta. Väitin että vanha ja avoimesti puolueellinen historia on parempaa kuin peitelty tai kirjoittajan tietämään värittämä. Emme koskaan päässeet yhteisymmärrykseen. Sain huonon numeron mutta sisimmässäni ymmärsin olevani oikeassa. Ja olen edelleen. Mikä on itseasiassa historian kirjoituksen ydin.

A Kontro ei kykene ymmärtämään aikaa (mistä syystä hän on ämpäriyliopiston listoilla)

Kommariyliopistojen ja muun paskasakin pahuus on ziljoona kertaa isompi ongelma kuin pahainen historian vääristely. Historian vääristely pitää suhteuttaa tieteiden, taiteiden, talouden ja koko poliittisen ja jornalistisen maailmankuvan vääristelyyn. Historiasta on toki helppo ottaa asia tikun nokkaan. Mutta mutta...se on triviaalia tai harmitonta.

Isompi ongelma on esim finanssipolitiikan päätöksenteon luovutus pois maasta epädemokraattisesti valitulle eurofiilijoukon huijarijohtajille. Mitä sitten?  Ei muuta kuin pysyvä taantuma ja taloustuho ja kun asiaa kritisoidaan, kriitikkoa vastaan hyökätään kympillä. Hänet tuhotaan kuten neuvostoliitossa tuhottiin ihmiset jotka kritisoivat talous ja yhteiskuntajärjestelmää.

Vääristely kuuluu historiaan. Älkää katsoko kommunismin tuottamaa "me ja Neuvostoliitto" kirjaa NEGATIIVISENA ilmiönä. Katsokaa sitä POSITIIVISENA HISTORIAN VÄÄRISTELYNÄ. Sillä sitä se on...vasta kun katsoo ilmiöitä itsenään voi asioista oppia jotain. Pelkkä jälkikäteen tehty puhdistuminen ja tuomio ei auta mitään.

Kuten se ei auta nykyisin vallalla olevan monikulttuurin ja eurostoliiton palvonnan kanssa toimittaessa.

Tästä tulee mieleen yksi pieni anekdootti. Kun I - maailmansodan Sommen (muistaakseni) taistelussa sakemannit olivat linnoitetuissa asemissa, takamaastossa joku oli maalannut talon seinään tekstin "älkää vihatko vaan ihmetellään". Lause sopii moneen vyörytystaistelun torjuntatilanteeseen.

[Tulituki]

Sanotaanko näin, että kyllä 70-80 luvuilla kouluissa Neuvostoliiton suhteen oltiin aika kritiikittömiä. Esim. omassa koulussani mm. historian tunneilla käytiin syväluotaavasti läpi Neuvostoliiton historiaa varsin neutraalisti ja sitä tuutattiin suhteessa muiden maiden historioihin melkoiset määrät.

Myös omien muistikuvieni mukaan suurin osa opettajista oli joko kommareita, tai vasemmistolaisia ja sen huomasi. Minkäänlaista kritiikkiä en tosiaan muista opetustunneilta ryssää kohtaan. USA sen sijaan sai kritiikkiä mm. Vietnamin sodan takia

Meillä oli ihan päin vastoin. Kävin turkulaista yhteiskoulua ja sen jälkeen lukiota. Opettajat saattoivat kertoa lapsena kokemaansa talvisotaa mm. että kun hakivat turvaa meren jäältä niin pommikoneet tulivat niin matalalla "että näin ryssän silmänvalkuaiset".

Sen muistan hyvin, kun jostain ylemmältä taholta oli tullut määräys näyttää itsenäisyyspäivänä neukkujen otoksia Saksan keskitysleirien vapauttamisesta, niin ne esitettiin Finlandia-hymnin ja isänmaallisten puheiden jälkeen sanomalla, että nämä on nyt vaan pakko näyttää, mutta asiat eivät ehkä sittenkään ole ihan noin.

Oli hyvät opettajat kaikin puolin.

[Melbac]

Neuvostoliitto ei kuulunut Sosialistiseen Internationaaliin, eikä SI:n agendaa kirjoitettu NL:ssa vaan Lontoossa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialistinen_internationaali

Wiki-linkit ovat yhtä tyhjän kanssa. Parikymppiset nörtit päivittelevät sitä lämpimikseen huhupuheiden perusteella ja toiset samanlaiset uskovat kaiken.

SI oli nimenomaan NL:n propagandaväline.

EDIT: NL ei kuulunut SI:iin, johon kuului siis muiden maiden kuin NL:n sosialisteja. Agenda puolestaan kirjoitettiin Moskovassa.

Sama juttu rauhanliiton yms kanssa.Vihreät taitaa nykyään kuulua samaan popposeen.

[siviilitarkkailija]

Käsi ylös kaikki jotka uskovat Päivi Lipposen kyenneen käsittelemään kriittisesti eurostoliiton edesottamuksia tai edes antamaan kriittiselle eu:ajattelulle sijaa koulunsa historianopetuksessa? Siis niinkuin aikuisten oikeesti kriittiselle ajattelulle?

Ps paskimman neukkuelokuvan tittelistä kisaa "Valkoinen laiva" Aitmatov filmatisointina...itse nukahdin kesken Derzu Uzalaa. Myöhemmin tajusin että tuotos oli läpimätää neuvostoimperialismia. Mutta joku siitä(kin) tykkäsi.

[guest1783]

Aloitin peruskoulun vuonna -79 Ylöjärvellä. Myötäsukainen asenne Neuvostoliittoon ja sosialismiin yleisemmin ei rajoittunut historiantunteihin vaan mieleen on jäänyt, että esimerkiksi ala-asteen musiikin tunneilla demariopettajamme laulatti meillä paljon venäläisiä lauluja: Uralin pihlaja, Moskovan illat, Huopikkaat jne. Suurta ja mahtavaa veisattiin myös usein, mutta enpä muista, että esimerkiksi Tähtilippua olisi laulettu kertaakaan. Lukiovuoteni (Tampereella) ajoittuivat Neuvostoliiton ja tietysti laajemmin itäblokin hajoamisen vuosiin, mutta en muista, että kukaan muu kuin äidinkielen opettajamme olisi osoittanut avointa iloaan näiden tapahtumien johdosta. Mutta kävimme toki esimerkiksi koko lukio katsomassa Pekka Parikan Talvisota-elokuvan nyt jo edesmenneessä elokuvateatteri Hällässä.

Kotikasvatus onneksi rokotti kaikenlaista sosialismin ihailua vastaan, mutta silti yleinen lmapiiri oli sellainen, että eipä tullut mieleen haastaa opettajia esimerkiksi perustelemaan tarkemmin oppikirjojen kritiikittömiä ja osin täysin valheellisia väitteitä vaikkapa Neuvostoliiton suunnitelmatalouden hyödyistä.

[siviilitarkkailija]

Kotikasvatus onneksi rokotti kaikenlaista sosialismin ihailua vastaan, mutta silti yleinen lmapiiri oli sellainen, että eipä tullut mieleen haastaa opettajia esimerkiksi perustelemaan tarkemmin oppikirjojen kritiikittömiä ja osin täysin valheellisia väitteitä vaikkapa Neuvostoliiton suunnitelmatalouden hyödyistä.

Kommunismi kuten eu-liittovaltiopolitiikan palvonta oli ja on uskontoon verrannollista. Tällöin pitää muistaa että ollaan tekemisissä ihmisen käsityskykyä suurempien voimien kanssa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?  Sitä että ihmisten mieliin syntyvä käsitys historiasta voidaan vääristää tai vaikka keksiä tyhjästä. Kuten esimerkiksi vihervasemmistolaisen kommariyliopiston tuotteen keksimä Suomen siirtomaahistorian taakka. Suomi on kuulemma velkaa siirtomaahistoriansa vääryyksistä. Mikä ei kestä mitään analyyttistä tarkastelua mutta tukee kivasti huuhaakoulutetun suvispellen omaa mielikuvitusmaailmaa.

Miksi ihmeessä kukaan keksii tai noin räikeästi vääristää historiaa?

Vastaus on absoluuttisen voiman hallinnasta. Absoluuttinen voima hallinnossa oikeuttaa kaikkeen. 1+1=3, historia on väärennettävissä hallitsija on kaiken, sääntöjen ja tiedon yläpuolella. Sellainen voima on houkuttanut ihmisiä halki historian. Tällöin mm vastustajan tapattaminen ei ole mitään. Ei yhtään mitään.

vrt Neuvostoliiton väärennetyt valokuvat ja epäsuosioon joutuneiden kohtalot.

[Vaniljaihminen]

Aloitin peruskoulun vuonna -79 Ylöjärvellä. Myötäsukainen asenne Neuvostoliittoon ja sosialismiin yleisemmin ei rajoittunut historiantunteihin vaan mieleen on jäänyt, että esimerkiksi ala-asteen musiikin tunneilla demariopettajamme laulatti meillä paljon venäläisiä lauluja: Uralin pihlaja, Moskovan illat, Huopikkaat jne. Suurta ja mahtavaa veisattiin myös usein, mutta enpä muista, että esimerkiksi Tähtilippua olisi laulettu kertaakaan.

Minulle slaavilaiset iskelmät laulatettiin vasta yläasteella, joten kaiketi se oli silloinkin yksittäisten opettajien valinta. Radiosta kuuli silloin tosi paljon venäläistä musiikkia, nykyään sitä ei kuule kuin jossain toivekonserteissa - molli on vaihdettu duuriin melko perusteellisesti. Slaavilaisen melankolisen iskelmän puuttuminen nykysuomalaisesta populaarimusiikista taitaa vaan osoittaa, kuinka paljon meille syötettiin idän kulttuurivaikutusta aikanaan.

Itse asiassa jopa kaipaan hieman niitä, sen verran kauan viimeisestä onkin.

[P]

Ensinnäkin Suomessa opetettiin NORMAALIA AIKAKAUDEN POLIITTISTA HISTORIAA. Olin tuolloin koulussa ja kävin kovan väittelyn opettajani kanssa historiankirjoituksen polittiisuudesta ja puolueettuudesta. Väitin että vanha ja avoimesti puolueellinen historia on parempaa kuin peitelty tai kirjoittajan tietämään värittämä. Emme koskaan päässeet yhteisymmärrykseen. Sain huonon numeron mutta sisimmässäni ymmärsin olevani oikeassa. Ja olen edelleen. Mikä on itseasiassa historian kirjoituksen ydin.

____
Vääristely kuuluu historiaan. Älkää katsoko kommunismin tuottamaa "me ja Neuvostoliitto" kirjaa NEGATIIVISENA ilmiönä. Katsokaa sitä POSITIIVISENA HISTORIAN VÄÄRISTELYNÄ.

Nyt, jos yritit parodiaa tms. meni vähän yli.  Ei tuossa tietoisessa vääristelyssä ollut silloin mitään normaalia ja se inhotti minua valtavasti. Kotona asiat puhuttiin ihan eritavalla, kuin virallisessa totuudessa ja minua neuvottiin olematta puhumatta muualla siitä , mitä kotona puhuttiin. Kotona puhuttu osoittautui kestävämmäksi todellisuudeksi, kuin pian romahtanut propagandatodellisuus. Aikakauden henki oli ihan mätä. Ei sellaisessa paskanpuhumisessa ole mitään normaalia, kuten ei ole nykyisessäkään onton virallisen totuuden hymistelyssä.

Ymmärrän opettajaasi, miksi antoi huonon arvosanan. Ei historiankirjoituksen tavoite ole kirjoittaa vain aikansa kestävää propagandapaskaa. Moni käärmeöljykauppias toki kirjoittaa ja jotkin yhteiskunnat moista suosivat, mutta ei tahallisessa valehtelussa ole mitään hyvää ja rakentavaa. Tai "Positiivista".

Pakko sanoa, että vedit minut hiljaiseksi.

[valla_valla]

https://vaestotiede.wordpress.com/2014/12/15/venajan-oligarkit/

Pitääkö tämä paikkansa? Jos pitää niin Neuvostoliiton kommunismi oli huikea menestystarina, kun oikeasta näkövinkkelistä katsoo. Ei ihan täydellistä mut läheltä hipoo...

Itse synnyin 80-luvulla ja ekaluokan alotin siis -89. Ei muistoja siis 80-luvusta juuri. Mutta joskus chattailly mm. yhen Viron venäläisen tyypin kanssa (pirun fiksu tapaus kaikin puolin, opiskellut briteissä mutta palasi takasin Tallinnaan...) Se ei ollut kuullut juuri mitään mm Talvisodasta mutta kehui paljon Stalinin aikaansaannoksia mm. teollistamisen suhteen. Ei toki kaikkea niellyt mutta sen jutuista sai mielikuvan, että ei se kaikki neukkulassakaan ihan pahaa ollut. Samoin ku yks virolainen työkaveri joskus sanoi, et joskus tuntuu et se kommunismi oli parempi köyhälle ku nykymeno...

En kyllä oikein jaksa uskoa, että aitovirolainen puhuu lempeään sävyyn venäläisistä. Nimittäin tunnen aika joukon virolaisia ja olen Tallinnassa viettänyt paljon aikaa työn takia. Ja enpä ole sieltä kuullut mitään kaunista venäläisistä. Monilla tulee silmiin aivan sumea viha kun vaan mainitseekin venäläiset. Joku perus keski- ikäinen nainen saatta jopa fantasioida venäläisten ampumisesta. Se viha on jotakin suurempaa kuin mitä oli joskus suomalaisten ryssäviha.

Tietenkin sillä poikkeuksella, että 90- alussa syntyneet virolaiset alkavat ajatella asiaa hieman erilailla ja esim. vaikkapa -96 syntynyt nykyään 20- vuotias virolainen ajattelee asiaa ihan eri näkökulmasta kuin vaikkapa -66 syntynyt 50- vuotias.

Juttelin Maria Kaljusteen kanssa ja hän sanoi, että ainoa hyvä puoli venäläisissä on se, että sitten kun Virossa alkaa olemaan pakolaisia sen verran, että ne liikkuvat kaupungilla ja ahdistelevat naisia, niin venäläiset vetävät niitä turpaan huolella. Venäläinen ei nimittäin anna kehisten ahdistella naisiaan kuten ruotsalaiset, saksalaiset, suomalaiset ja länkkärit yleensä.

[Takinravistaja]

Neuvostoliitto ei kuulunut Sosialistiseen Internationaaliin, eikä SI:n agendaa kirjoitettu NL:ssa vaan Lontoossa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialistinen_internationaali

Wiki-linkit ovat yhtä tyhjän kanssa. Parikymppiset nörtit päivittelevät sitä lämpimikseen huhupuheiden perusteella ja toiset samanlaiset uskovat kaiken.

SI oli nimenomaan NL:n propagandaväline.

EDIT: NL ei kuulunut SI:iin, johon kuului siis muiden maiden kuin NL:n sosialisteja. Agenda puolestaan kirjoitettiin Moskovassa.

Sosialistinen Internationaali on länsimaiden sosialidemokraattien järjestö. Neuvostoliitolla ei ole ollut siihen mitään asiaa, eikä muillakaan kommunistipuolueilla.

[Takinravistaja]

Neuvostoliitto ei kuulunut Sosialistiseen Internationaaliin, eikä SI:n agendaa kirjoitettu NL:ssa vaan Lontoossa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialistinen_internationaali

Wiki-linkit ovat yhtä tyhjän kanssa. Parikymppiset nörtit päivittelevät sitä lämpimikseen huhupuheiden perusteella ja toiset samanlaiset uskovat kaiken.

SI oli nimenomaan NL:n propagandaväline.

EDIT: NL ei kuulunut SI:iin, johon kuului siis muiden maiden kuin NL:n sosialisteja. Agenda puolestaan kirjoitettiin Moskovassa.

Sama juttu rauhanliiton yms kanssa.Vihreät taitaa nykyään kuulua samaan popposeen.

Rauhanliittokaan ei ole Neuvostoliiton järjestö.

Rauhantyötä jo vuodesta 1907

Suomen Rauhanliitto - Finlands Fredsförbund toimii kattojärjestönä yli kymmenelle suomalaiselle rauhanjärjestölle; toimijoina on aina aseistakieltäytyjistä kristilliseen rauhanliikkeeseen asti. Yksityishenkilöt voivat liittyä Rauhanliittoon tukijäseniksi.

Rauhanliitto on aktiivinen jäsen International Peace Bureaussa, maailman vanhimmassa ja laaja-alaisimmassa rauhanjärjestössä.

Sen sijaan Suomen Rauhanpuolustajissa NL-lla oli rooli. Sillä hallitsi taistolaiset ja Keskustapuolue.

[Takinravistaja]

Aloitin peruskoulun vuonna -79 Ylöjärvellä. Myötäsukainen asenne Neuvostoliittoon ja sosialismiin yleisemmin ei rajoittunut historiantunteihin vaan mieleen on jäänyt, että esimerkiksi ala-asteen musiikin tunneilla demariopettajamme laulatti meillä paljon venäläisiä lauluja: Uralin pihlaja, Moskovan illat, Huopikkaat jne. Suurta ja mahtavaa veisattiin myös usein, mutta enpä muista, että esimerkiksi Tähtilippua olisi laulettu kertaakaan.

Minulle slaavilaiset iskelmät laulatettiin vasta yläasteella, joten kaiketi se oli silloinkin yksittäisten opettajien valinta. Radiosta kuuli silloin tosi paljon venäläistä musiikkia, nykyään sitä ei kuule kuin jossain toivekonserteissa - molli on vaihdettu duuriin melko perusteellisesti. Slaavilaisen melankolisen iskelmän puuttuminen nykysuomalaisesta populaarimusiikista taitaa vaan osoittaa, kuinka paljon meille syötettiin idän kulttuurivaikutusta aikanaan.

Itse asiassa jopa kaipaan hieman niitä, sen verran kauan viimeisestä onkin.

Suomalaiset ovat aina tykänneet slaavilaisesta melankoliasta iskelmissä. Omille vanhemmilenkiaan ei duurivalssit ja tangot oikein kelvanneet.

[UgriProPatria]

Itse kävin kouluni ennen 1980-lukua.

Oma historiikkini on sellainen, että olen ollut Suomessa, monien muiden vaikutteiden ohella, myös suorassa NL-vaikutuksessa. En tosin käynyt siellä itse paikanpäällä, kuin vasta myöhemmin. Ne olivat ihan hienoja kokemuksia.

Kansakouluaikana en muista, että siinä koulussa olisi paljonkaan muutoin puhuttu NL:sta, muuta kuin aiemmasta sota-ajasta, jolloin NL oli "itsestäänselvästi" ollut vihollisemme. Suomalaisisänmaallisuus oli kansakouluopetuksessa vahvaa, laulettiin koulun juhlissa Siniristilippumme, ym. isänmaallista.

Sitten oppikoulun puolella sainkin tuhdin paketin NL:a, tämä oli opettajakohtaista, sattui olemaan semmoiset opettajat. NL:a ylistettiin nimenomaisesti sen sankaruuksista Venäjän vallankumouksessa, sekä 2. maailmansodassa, jossa NL löi fasismin. Myös NL saavutuksista tieteen ja koulutuksen alalla. En oikein tiennyt mitä ajatella, joten suhtauduin varovaisen myönteisesti, että heillä nyt on sellainen elämäntapa, meillä suomalaisilla omamme.

Kun kävin Israelin kibbutzeilla, siellä sain heti vahvan annoksen sosialismia. Monet kibbutzityöläiset olivat entisiä natsien keskitysleirivankeja, sekä myös puna-armeijan sotilaita, myös NL:sta. Tapasin kerran miehen, joka oli pommittanut jotain itä-Suomen paikkakuntaa, en saanut selvää, mitä. En oikein tiennyt miten päin olla, sanoako päivää, vaiko sylkäistä. En tehnyt kumpaakaan.

Israel oli vielä tuohon aikaan varsin sosialistinen, joten sosialistinen ajattelu ja elämäntapa tulivat suoraan käytännön elämän kautta tutuksi.

Eli olen saanut siis "monikulttuurisuuskasvatuksen" ihan käytännössä jo lapsena ja suhtauduin myöntyväisesti siihen ajatukseen, että ihmiset elävät eri tavoin, omissa maissaan, eikä ole minun asiani arvostella heitä. Elän kussakin kulttuurissa, mikäli mahdollista, sen kulttuurin sääntöjen mukaan ja heitä kunnioittaen. Israelissa tosin itse koin vahvaakin rasismia.

Eli nuoruusvuoteni olivat varsin sosialismitäyteiset, minun itseni ollessa vain lähinnä myöntyväinen, että sosialismi on varmaan ihan hyvä juttu, hienoa ja kiitos kun toimitte oikein, mut olisitte voineet jättää ne Suomen ja Helsingin pommitukset väliin. Spasiiba ja harasoo.

[Jalopeura]

Aloitin ala-asteen 80-luvun alkupuolella. Ala-asteelta en muista propagandaa. Voi toki olla että sitä oli, mutta en ymmärtänyt sitä. Muistan ala-asteeni lähinnä melko konservatiivisena paikkana. Jonkinlaista kolonialismista kertovaa historian opetusta muistan silloin jo hieman oudoksuneeni.

Yläasteen historian opettaja(tar) taas oli kunnon vanhan liiton koti, uskonto, isänmaa -kokoomuslainen. Opetus oli täynnä kokoomuspropagandaa, mutta se oli myös isänmaallista. Kyseinen opettaja ei tosin paljoa käyttänyt historian oppikirjaakaan materiaalina, vaan piti pikemminkin kalvosulkeisia.

Voimakastahtoinen ja vaativa opettaja, jonka tunneilla ei kukaan pulissut tai häröillyt. Hän opetti myös yhteiskuntaoppia. Kokoomuspropaganda häiritsi ja muistan kyseenalaistaneeni sitä silloin, kun taas jotkut lähinnä ns. kympin tytöt luultavasti muodostivat koko poliittisen näkemyksensä koska opettaja sanoi.

Opettaja ei siis ollut järin objektiivinen, mutta se hyvä puoli siinä oli, että mitään neukkupropagandaa siellä ei suvaittu. Ikävä kyllä luulen että monikulttuurisuus taas olisi uponnut häneen kuin kuuma veitsi voihin. Sellaisia merkkejä oli havaittavissa jo silloin, ja onhan se Kokoomuksen linja.

Peruskoulun jälkeisissä opinnoissa muistan sen ajan kun EU-jäsenyys tuli ajankohtaiseksi. Oppilaitoksessani oli mm. käytävillä isoja EU-myönteisiä julisteita, ja eräät opettajat yrittivät vaikuttaa meihin, juuri äänioikeutemme saaneisiin nuoriin että äänestäisimme liittymisen puolesta.

[-PPT-]

Muistan oman historian ja yhteiskuntaopin opettajan Kuusankoskelta ja hän oli omien sanojensa mukaan vasemmistolainen mutta demareiden jäsenkirjasta luopunut. Mutta jestas miten se äijä vihasi kepua! Oppikirjatkin olivat kuulemma kepulaisten kirjoittamaa propagandaa.

Veikkaan että sama äijä ei päivääkään olisi ollut niissä opettajan hommissa esim Lapualla.

[ArtturiE]

Sen sijaan Suomen Rauhanpuolustajissa NL-lla oli rooli. Sillä hallitsi taistolaiset ja Keskustapuolue.

Muistan 70-luvulla nähneeni jopa pienessä maaseutukaupungissa Rauhanpuolustajien marssin.
Vaikka taisin olla alle mopoikäinen, ymmärsin,että se oli täyttä sirkusta ja käsikirjoitettu Moskovan hyväksymän kaavan mukaan.  Marssilla vastustettiin USAn politiikkaa, mutta NLn politiikasta ei puhuttu mitään eikä muidenkaan sosialistileirin maiden asioista.

Marssijat olivat hyväuskoisia hölmöjä tai pakotettu mukaan, varsinkin joidenkin lasten ja nuorten ilme kertoi selvästi, että ihan omasta halusta eivät olleet mukana.

Tähän muistoon liittyy aina näkemäni Lapinlahden Lintujen sketsi, jossa Mikko Kivinen kerää nimiä adressiin rauhan puolesta.  Kannattaa katsoa, sellaista viihdettä ei enää tehdä, ei siis uskalleta tehdä, ettei loukattaisi Hyviä Ihmisiä.

[siviilitarkkailija]

Ensinnäkin Suomessa opetettiin NORMAALIA AIKAKAUDEN POLIITTISTA HISTORIAA. Olin tuolloin koulussa ja kävin kovan väittelyn opettajani kanssa historiankirjoituksen polittiisuudesta ja puolueettuudesta. Väitin että vanha ja avoimesti puolueellinen historia on parempaa kuin peitelty tai kirjoittajan tietämään värittämä. Emme koskaan päässeet yhteisymmärrykseen. Sain huonon numeron mutta sisimmässäni ymmärsin olevani oikeassa. Ja olen edelleen. Mikä on itseasiassa historian kirjoituksen ydin.

____
Vääristely kuuluu historiaan. Älkää katsoko kommunismin tuottamaa "me ja Neuvostoliitto" kirjaa NEGATIIVISENA ilmiönä. Katsokaa sitä POSITIIVISENA HISTORIAN VÄÄRISTELYNÄ.

Nyt, jos yritit parodiaa tms. meni vähän yli.  Ei tuossa tietoisessa vääristelyssä ollut silloin mitään normaalia ja se inhotti minua valtavasti. Kotona asiat puhuttiin ihan eritavalla, kuin virallisessa totuudessa ja minua neuvottiin olematta puhumatta muualla siitä , mitä kotona puhuttiin. Kotona puhuttu osoittautui kestävämmäksi todellisuudeksi, kuin pian romahtanut propagandatodellisuus. Aikakauden henki oli ihan mätä. Ei sellaisessa paskanpuhumisessa ole mitään normaalia, kuten ei ole nykyisessäkään onton virallisen totuuden hymistelyssä.

Ymmärrän opettajaasi, miksi antoi huonon arvosanan. Ei historiankirjoituksen tavoite ole kirjoittaa vain aikansa kestävää propagandapaskaa. Moni käärmeöljykauppias toki kirjoittaa ja jotkin yhteiskunnat moista suosivat, mutta ei tahallisessa valehtelussa ole mitään hyvää ja rakentavaa. Tai "Positiivista".

Pakko sanoa, että vedit minut hiljaiseksi.

Olisi mukava kertoa että historiankirjoittajat ovat rehellisiä, aitoja ja objektiivisia. Eivät ole. Ovat ihmisiä kuten sinä ja minä. Olemme vaikutuksille alttiita.

Minä EN halua kertoa tai rautalangasta vääntää ihmiselle sitä mikä on oikein tai väärin. Haluan että ihminen näkee ja tekee itse päätökset ilman ohjailua tai vääntöä. Nimenomaan että päättää itse! Se on hyvää historiankirjoitusta.

Haluamme puhtaan ja objektiivisen historiankirjoituksen. Kerron että sitä ei ole. Kaikki historiankirjoitus on jollain lailla vinksallaan. Lukijoina voimme päätellä mitä uskomme ja mitä emme. Ei millään pahalla. Kaikki valehtelee. Käyttäkäämme päätä ITSE löytääksemme totuuden.

Siksi valheellinen kommarihuuhaa on MYÖS MERIKITTÄVÄÄ HISTORIAA. Nyt se tuntuu turhalta. Ajan mittaan tuolle valheelle kasvaa arvoa.