Murmelivaltio

[Risto A.]

Muuten. Selitättekö tarkalleen millä mekanismilla vapaassa kilpailussa syntyy monopoleja?
Tuo on toinen Karl Marxin keskeisistä teeseistä, millä ei ole mitään relevanssia nykyisessä maailmassa. Tuo premissi näytti "todennäköiseltä" teollistumisen alussa, kun tehtaita ja tehtaanomistajia ei ollut niin paljoa. Nykymaailmassa tuolla ei ole mitään tekemistä.

Nykyisessä maailmassa monopoleja syntyy vain byrokratian ohjauksessa, kuten Alko, S- ja K-ketjut. Vapaassa kilpailussa, toimijoita on useita. Niitä syntyy koko ajan uusia.

Jos tuo teoria pitäisi paikkaansa edelleen, luurivalmistajia olisi vain yksi. Telkkareita valmistaisi vain yksi. Automerkkejä olisi vain yksi.

[Leso]

Jos Kinnunen sanoi, että kaikista ei ole yrittäjiksi, niin se tarkoittaa suomeksi, että kaikista ei ole yrittäjiksi, ja se on niin kutsuttu fakta. Voit pyytää joltain sen aukiselittämistä, jos se tuntuu jotenkin vaikeaselkoiselta.

Ei vittu oo enää todellista.
Vaikka miten päätin siistiä kieltäni, niin ei vittu teijän kommareitten kanssa.

Missä helevetissä täällä on lukenut, että joka yrittäjän pitää päästä miljonäärikerhoon?

Eiköhän useimmille riittäis, että saa tienestinsä ja toimeentulonsa omista hommistaan, ja ehkä sunnuntaikaffien kera siivun raesokeroitua nisupitkoa rusinoitten kera?
Useimpia tuskin kiinnostaa miljoonabisniksiin liittyvät vastuut ja velvollisuudet.

Vaan kun ollaan kaikki murmeleita, niin muittenkin pitää olla murmeleita.
Ei ees pientä käsityöpajaa saa pystyttää, koska onhan aina mahdollista, että just se naapurin Arska haluaakin miljonääriksi. Ja vittumaista kyllä, pääsee sellaiseksi.

Eiku on kivempi, kun Arska rassaa ruohonleikkurin moottorin kalja- ja makkarapalkalla.
Tasaiset tulot kummallakin, ja pitäähän sitä luuseri-Arskaa jeesata vähän, reppanaa.

[Punaniska]

Punaniska.

En ole Kokoomuslainen. Se ei kuitenkaan estä minua tunnistamasta Elina Lepomäkeä erityisen lahjakkaaksi. En ole missään kehunut Kokoomuksen politiikkaa tai Helsingin Kaupungin byrokratiaa. Ei, siinä ei ole järkeä, että Helsingin kaupunginjohtaja tienaa enemmän palkkaa kuin New Yorkin pormestari. Tämä on täysin älyvapaata.

Helsingin hintataso on maailman kalleimpia. Miksi? Markkinat ei tosiaan toimi ei. En ole sellaista väittänytkään.

Suomessa elinkustannukset on maailman kalleimpia. Duunareiden hinta työnantajalle on maailman huippua. Duunareiden reaalipalkka on kuitenkin läntisen maailman surkeimpia. Verotus on maailman kireintä. Eli, ostovoima on läntisen maailman surkeinta, hintatason ollessa maailman kalleinta. Miten tähän on päädytty? Miksi vitussa te sitä minulta tivaatte. Tämä sosialistien, kuten TE, aikaansaannosta ALUSTA LOPPUUN. Olisiko aika nyt juhlia ja syödä tätä paskaa hymyssä suin, sosialistit? Te olette siellä, minne sosialistit aina sekoilussaan päätyy. Umpisolmussa. Pää niin syvällä rektumissa, että ei ole mitään aavistustakaan siitä, missä suunnassa olisi ulospääsy tilanteesta.

Sinulta tivataan, koska aloitit tämänkertaisen älämölön. Mitäs Machiavelli tuumaa siitä ihmistyypistä, joka julistaa, mutta ei ehdota mitään ratkaisua? Älämölöää älämölön vuoksi. Sakokaivohekumoitsija?

Ammattitaitoisten duunareiden hinta työnantajalle on muuten reippaasti korkeampi Jenkeissä kuin Suomessa. Koska, kuten kaikista ei ole yrittäjiksi, ei kaikista ole luokkahitsariksikaan.

e: "Olisiko aika nyt juhlia ja syödä tätä paskaa hymyssä suin, sosialistit?"

Tuolla paskansyönnilläsi paljastit oman viiteryhmäsi, enkä koe kauheasti alemmuudentunnetta viiteryhmääsi kohtaan . Onneksi et sentään käskenyt kuolla pois!

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Punaniska.

En ole Kokoomuslainen. Se ei kuitenkaan estä minua tunnistamasta Elina Lepomäkeä erityisen lahjakkaaksi. En ole missään kehunut Kokoomuksen politiikkaa tai Helsingin Kaupungin byrokratiaa. Ei, siinä ei ole järkeä, että Helsingin kaupunginjohtaja tienaa enemmän palkkaa kuin New Yorkin pormestari. Tämä on täysin älyvapaata.

Helsingin hintataso on maailman kalleimpia. Miksi? Markkinat ei tosiaan toimi ei. En ole sellaista väittänytkään.

Suomessa elinkustannukset on maailman kalleimpia. Duunareiden hinta työnantajalle on maailman huippua. Duunareiden reaalipalkka on kuitenkin läntisen maailman surkeimpia. Verotus on maailman kireintä. Eli, ostovoima on läntisen maailman surkeinta, hintatason ollessa maailman kalleinta. Miten tähän on päädytty? Miksi vitussa te sitä minulta tivaatte. Tämä sosialistien, kuten TE, aikaansaannosta ALUSTA LOPPUUN. Olisiko aika nyt juhlia ja syödä tätä paskaa hymyssä suin, sosialistit? Te olette siellä, minne sosialistit aina sekoilussaan päätyy. Umpisolmussa. Pää niin syvällä rektumissa, että ei ole mitään aavistustakaan siitä, missä suunnassa olisi ulospääsy tilanteesta.

Ei ole sosialistien vika pelkästään. Kokoomus on yksi vitun byrokraattikerho älykköineen https://www.youtube.com/watch?v=jyVhTpWOS14
Kataiset ja Stubbit ei ole koskaan tehneet mitään hyödyllistä. Keskustakin on pelkkä edunjakokerho.

[Risto A.]

Sinulta tivataan, koska aloitit tämänkertaisen älämölön. Mitäs Machiavelli tuumaa siitä ihmistyypistä, joka julistaa, mutta ei ehdota mitään ratkaisua? Älämölöää älämölön vuoksi. Sakokaivohekumoitsija?

Tässä on monenlaista ratkaisua esitetty moneen otteeseen. Edelleen, käy lukemassa se Machiavellin listasta kohta #3. Jos ei mene jakeluun, en voi asialle mitään. Jos se ottaa sua päähän, syy ei ole mun.

Ammattitaitoisten duunareiden hinta työnantajalle on muuten reippaasti korkeampi Jenkeissä kuin Suomessa. Koska, kuten kaikista ei ole yrittäjiksi, ei kaikista ole luokkahitsariksikaan.

Hinta minkä työnantaja maksaa työstä, ei ole sama, minkä duunari saa. Ennen kuin duunari saa palkan, duunarin tekemästä rahasta otetaan työn lisäkulut. Sitten duunari saa palkan ja maksaa uudellen verot tästä saamastaan palkasta. Tässä on se suurin ero suomalaisen ja normaalin yhteiskunnan välillä. Työn lisäkulut ja moninkertainen verotus tekee sen, että työ maksaa työnantajalle todella ruhtinaallisesti, mutta duunarin käteen jäävä raha on alle jokaisen läntisen maan keskiarvon. Jos palkan lisäkulut ja yleinen verotus olisi normaalin yhteiskunnan luokkaa, suomalainen duunari eläisi ihan hyvin.

Vertailin tuossa joku vuosi sitten, että paljonko ex-vaimoni olisi saanut samalla ammattinimikkeellä jenkeissä palkkaa. Jos Suomessa se oli 45 000 vuodessa, jenkeissä sama tittelillä saisi 90 000 dollaria vuodessa. Siihen lisäksi reilusti pienempi kokonaisverotus + neljä kertaa halvempi bensa. Suomessa yksi litra bensaa maksaa saman verran suunnilleen kuin USA:ssa gallona.

Omista duuneista, mitä en enää yrittäjänä tee, että jos Suomessa ammattivideokuvaaja+editointi olisi keskimäärin 420 euroa per päivä (+alv), New Yorkissa pelkästään "guy with a good camera" nettoaa 1800 dollaria per päivä.

Sitä on ihan oikeasti vaikeata ymmärtää, että miksi tässä maassa vielä on osaavia ihmisiä ylipäätään. Ei ole kauaa.

[Risto A.]

Punaniska.

En ole Kokoomuslainen. Se ei kuitenkaan estä minua tunnistamasta Elina Lepomäkeä erityisen lahjakkaaksi. En ole missään kehunut Kokoomuksen politiikkaa tai Helsingin Kaupungin byrokratiaa. Ei, siinä ei ole järkeä, että Helsingin kaupunginjohtaja tienaa enemmän palkkaa kuin New Yorkin pormestari. Tämä on täysin älyvapaata.

Helsingin hintataso on maailman kalleimpia. Miksi? Markkinat ei tosiaan toimi ei. En ole sellaista väittänytkään.

Suomessa elinkustannukset on maailman kalleimpia. Duunareiden hinta työnantajalle on maailman huippua. Duunareiden reaalipalkka on kuitenkin läntisen maailman surkeimpia. Verotus on maailman kireintä. Eli, ostovoima on läntisen maailman surkeinta, hintatason ollessa maailman kalleinta. Miten tähän on päädytty? Miksi vitussa te sitä minulta tivaatte. Tämä sosialistien, kuten TE, aikaansaannosta ALUSTA LOPPUUN. Olisiko aika nyt juhlia ja syödä tätä paskaa hymyssä suin, sosialistit? Te olette siellä, minne sosialistit aina sekoilussaan päätyy. Umpisolmussa. Pää niin syvällä rektumissa, että ei ole mitään aavistustakaan siitä, missä suunnassa olisi ulospääsy tilanteesta.

Ei ole sosialistien vika pelkästään. Kokoomus on yksi vitun byrokraattikerho älykköineen https://www.youtube.com/watch?v=jyVhTpWOS14
Kataiset ja Stubbit ei ole koskaan tehneet mitään hyödyllistä. Keskustakin on pelkkä edunjakokerho.

Kokoomus on täynnä sosialisteja. Tässä yhteydessä murmeleiksi nimitettyjä imbessillejä. Suomalaiset on niin läpeensä saturoituneita sosialismista, että se on osa identiteettiä. Se on erityisen syvään iskostettu. Vuosikymmenien aivopesu tuottaa tulosta. Mikä on valtava tragedia.

Edit. hyvin monissa tapauksissa sosialismi on suomalaisen koko identiteetti. Sellaisella ei ole mitään omia ajatuksia, ei mitään omia tavoitteita. Ainoastaan idealisminsa ajatuksia ja idealisminsa tavoitteita.

Taisi olla Voltaire kuka sanoi, että kun yksi ajatus osuu tyhjään päähän, tämä ajatus täyttää tyhjän pään kokonaan. Siksi sosialistit haluaa aloittaa jo tarhassa ehdollistamisen. Täyttä pahuutta, koska siinä eliminoidaan lapsen todellinen persoonallisuus ja identiteetti ja tämä korvataan idealistisella persoonalla ja idealistisella identiteetillä. Satans work.

[Pärmi]

Punaniska.

En ole Kokoomuslainen. Se ei kuitenkaan estä minua tunnistamasta Elina Lepomäkeä erityisen lahjakkaaksi. En ole missään kehunut Kokoomuksen politiikkaa tai Helsingin Kaupungin byrokratiaa. Ei, siinä ei ole järkeä, että Helsingin kaupunginjohtaja tienaa enemmän palkkaa kuin New Yorkin pormestari. Tämä on täysin älyvapaata.

Helsingin hintataso on maailman kalleimpia. Miksi? Markkinat ei tosiaan toimi ei. En ole sellaista väittänytkään.

Suomessa elinkustannukset on maailman kalleimpia. Duunareiden hinta työnantajalle on maailman huippua. Duunareiden reaalipalkka on kuitenkin läntisen maailman surkeimpia. Verotus on maailman kireintä. Eli, ostovoima on läntisen maailman surkeinta, hintatason ollessa maailman kalleinta. Miten tähän on päädytty? Miksi vitussa te sitä minulta tivaatte. Tämä sosialistien, kuten TE, aikaansaannosta ALUSTA LOPPUUN. Olisiko aika nyt juhlia ja syödä tätä paskaa hymyssä suin, sosialistit? Te olette siellä, minne sosialistit aina sekoilussaan päätyy. Umpisolmussa. Pää niin syvällä rektumissa, että ei ole mitään aavistustakaan siitä, missä suunnassa olisi ulospääsy tilanteesta.

Ei ole sosialistien vika pelkästään. Kokoomus on yksi vitun byrokraattikerho älykköineen https://www.youtube.com/watch?v=jyVhTpWOS14
Kataiset ja Stubbit ei ole koskaan tehneet mitään hyödyllistä. Keskustakin on pelkkä edunjakokerho.

Katainen/Urpilainen+sixpack-hallituksessa kulminoitui koko Nokia-Suomen jälkeinen poliittinen kykenemättömyys nähdä metsä puilta. Hyvän vauhdin antoi sitä edelliset hallitukset Lipposen hallituksesta lähtien. Noiden vuosien hallitusten rahantuhlaus erityisesti julkishallinnon ja sen palkkojen kasvuun on poikinut niin käsittämättömän suuren suhteellisen velan maamme nykyiseen velanhoitokykyyn nähden, että maksamatta jää. Tulevat polvet voivat muistella EU-lippu puolitangossa näiden suurmiesten ja -naisten patsaiden juurella hukattua tilaisuutta.

[Petri_Petri]

Kysyin joku vuosi tai pari sitten usealta sosialistilta, että kumpi on parempi; laajasti varakas valtio vai rutiköyhä valtio. Kysyin siksi, koska nämä ihmiset ihan tosissaan tuntui kärsivän mentaalisesti ja jopa fyysisesti ajatuksesta, että pitää kilpailla, kehittyä paremmaksi ja sitä kautta varakkaammaksi. Näille ei riittänyt argumentiksi se, että lakkaa itse kilpailemasta ja sen kuin alkaa elämään itse askeettista elämää kaikessa rauhassa. Nämä halusi nimenomaan estää kaikenlaisen kilpailun etenkin kaikilta muilta. Että kukaan ei kilpailisi keskenään tai yrittäisi tehdä mitään paremmin kuin joku muu. Tämä on se suurin ahdistus.

Pidin / pidän näitä ihmisiä luonnollisesti vähä-älyisinä ääliöinä. Ongelma on siinä, että tuo näkemys on vallitseva suomalaisten parissa.
...
Tragedia on siinä, että halutessaan tämän kaltaista täysin staattista ja pelkkiin rutiineihin perustuvaa yhteiskuntaa (haluavat sitä täysin alitajuisesti ja puhtaan intuitiivisesti) nämä tappaa kaikki ne yrittäjät, joilla olisi potentiaalia valloittaa yritysideallaan vaikka koko maailman markkinat tämän yrittäjän omassa segmentissä. Nämä murmelisuomalaiset haluaa eliminoida kaiken sen, mikä on uhka heidän staattisen yhteiskunnan kaipuulle.

Ne ei ole vähä-älyisiä ääliöitä vaan robottiajattelijoita, joilta on kielletty mielenvapaus jo lapsena. Mekanismi on se, joka selviää kun ymmärtää mitä narsismi on. Narsismi on mekaniikka jossa mielenvapaus on tuhottu, jossa on kielletty mielen vapaus. Olen miettinyt tätä ja ymmärtänyt, että tämän kaiken selittää narsismi. Narsismi yhdistetään pahuuteen, mutta sillä on saatu hämättyä todellista syytä. Ja todellinen syy on se, että yksilö ei saa olla oma itsensä joka itse päättää mitä on onnellisuus ja onnellinen elämä. Narsismi on saada muut siihen muottiin joka itselle on päähän taottu. Esim. saksalaiset ovat tehneet vuosisatoja loistavia keksintöjä kilpaillen keksinnöistä ja uusista ajatuksista muiden kanssa. Siten kilpailua ei ole kielletty vaan on kielletty kilpailu tietyissä asioissa. Nämä tietyt asiat ovat lapsena iskostettu päähän. Ne voivat kulttuurista riippuen olla mitä asioita tahansa, mutta vapaa mieli on ehdottomasti kielletty ja se tuhotaan aina ensin. Sen jälkeen päähän taotaan kontrolli, jossa vapaan mielen omaavat täytyy saada samaan kontrolliin ja jos ei saada, niin ne täytyy tuhota. Ne joiden mieli ei suostu luopumaan vapaasta tahdosta, eivät ymmärrä että ns. omat jatkuvasti tuhoavat heitä. Kun vapaamielinen ymmärtää että ympäristössä on narsisteja, niin sitten tajuaa. Narsismista on kirjoitettu loistavia tekstejä, joten tällaisia ymmärtäjiä on. Ne yrittävät saada toisten mielen vapautumaan ja saavat aluksi vastakaikua, mutta sitten kontrollit palauttavat suurimman osan takaisin robottiajatteluun. Sitten vapaan mielen omaavat eristäytyvät ja vaikenevat, kun ymmärtävät että melkein kaikki ovat narsisteja. Ovat narsisteja tietämättään, että heidän päähän on taottu kontrolleja jotka estävät heidän vapautensa ja kontrolleja jotka estävät alitajunnan vapauden huudon pääsemään ylempien aivotoimintojen käsiteltäväksi.

Ne (sosialistit) puhuvat vapaudesta, mutta ne puhuvat vapaudesta niillä opeilla jotka heidän päässään on ohjelmoitu robottimaisesti. Ne on narsisteja, robottiajattelijoita, joiden vapaa mieli on syvien kontrollien alla tukahduksissa.

Niillä ei ole kaipuuta staattiseen yhteiskuntaan vaan heidän päähänsä on silittämällä tai voimalla saatu kontrollit jotka sanelevat heidän oman tahtonsa haluavan staattista yhteiskuntaa tai sellaista mikä se muiden oppien mukaan pitää olla. Sitä ympäristöä joka on viiteryhmän ohjenuorana ja jota ei saa kyseenalaistaa.

Mekanismi yhteiskunnan ja ryhmien tasolla on sama kuin narsistiperheessä. Esim. jos perheen narsistiäiti ei saa miehensä tai lapsensa vapaata tahtoa murrettua, niin sitten hän ottaa elämäntehtäväkseen kiusata omaa perhettään. Narsistiäiti voi tehdä sen hymyillen, äiti aurinkoisena, ehkä alitajuisesti ymmärtämättä itse eli pakonomaisesti, kunhan vapaan mielen omaavat ovat täysin sekopäisiä. Sama mekanismi toimii yhteiskunnan tasolla, kun vapaan mielen omaavia ei saada samaan kontrolliin, niin ne täytyy tuhota, aiheuttaa sekasortoa. Se on narsistikontrolloijilla alitajunnassa, eivätkä itse edes ymmärrä että heidän oma ajattelu on tuhottu. Sitä on Euroopan monikulttuurisuus. Kaaosta. Kaaosta kunnes jokainen vapaa mieli pystytään tuhoamaan jo lapsena. Sitten ollaan staattisessa tilassa kun kaikki on narsisteja jotka ovat 100 % yksimielisiä että vapaa tahto on EU:n perustuslaki tai islam tai muu täydellinen totuus ja kaikki ovat vain jees-miehiä.

Tämä on se syy murmeliyhteiskuntaan. Narsismi on se syy. Robottiajattelu. Oman vapaan mielen tuhoaminen ja muiden määritysten orjallinen noudattaminen.

En tiedä saako tästä mitään irti. Tuo on kuitenkin vastaus ja premissi siihen dilemmaan missä ihminen kykenemätön vastaamaan kumpi on parempi: köyhä vai rikas valtio. Tämä ihminen ei halua kumpaakaan. Tämä haluaa staattisen valtion, missä kaikki on jokainen päivä samalla tavalla. Suomalaisista suurin osa olisi eniten kotonaan sellaisessa valtiossa.

Nähdäkseni tuossa ajattelussa on juuri se virhe, että ei havaita mekanismia vaan seuraus. Jos oppi on staattinen valtio, kuten esim. islamissa, niin ihminen haluaa sen. Neuvostoliitossa ajatus oli kehitys ja maailman paras valtio. Siellä ne sitten tavoittelivat sitä. Mutta kun Venäjällä valtion johtoon päätyy aina narsistit tai hallinnon ympärillä on narsistinen mekanismi, niin lopputulos ei onnistunut. Saksassa kehitys on ollut se oppi, siksi ne ovat pärjänneet. Eli narsismi on mekanismi, jos sen pohja on toimiva siinä, niin se toimii. Mutta sitten kun oppi ei toimi, niin tarvitaan ihmisten vapautta kehittää ratkaisuja. Ekan maailmansodan jälkeen Saksassa ratkaisuksi jäi Hitler. Narsisti haluaa jonkun joka sanoo mitä tehdään ja sitten ollaan yksimielisiä toiminnan suhteen, ollaan jees-miehiä eikä kyseenalaisteta auktoriteettia. Saksassa se oli Hitler, Neuvostoliitossa Leninin ja Marxin opit, etelän hiekoilla islam. Mekanismi on sama, sitä ei olla tajuttu kun seuraukset näyttävät erilaisilta. Eli pitää nähdä mekanismi, syy, eikä vain seurausta.

Tarve on aika paljon samanlainen kuin autistisilla ihmisillä.

Kyllä. Tämä on se mitä olen ajatellut. Yhteiskunta koostuu yksilöistä ja yhteiskunnan tie on niiden yksilöiden tie jotka ovat johdossa. Yhteiskunnassa voit kapinoida narsistista oppia vastaan, mutta lopulta alistut, muutut autistiseksi robotiksi tai vaikenet ja pystyt pitämään oman mielen vapaana ja valehtemaan ympärisölle ettet omaa vapaata mieltä. Tämä nähdäkseni on venäläisten ominaisuus, he ovat ymmärtäneet että auktoriteettia taputetaan selkään ja valehdellaan olevinaan samaa mieltä. Se on puolustuskeino. Samalla tavalla kuin lapsella apatia tai täydellinen autismi. Kyse on mekanismeista. On nähtävä mekanismi ja päästävä irti siitä ajattelusta, että nähdään vain seuraukset.

Jos Lepomäki valitaan, olen iloisesti yllättynyt. Suomella olisi jälleen pieni toivo. Pidän kuitenkin käytännössä varmana, että hänet dissataan. Murmelit ei voi sietää itseään parempia ihmisiä. Kokoomus on täynnä murmeleita, aivan samoin kuin muukin suomalainen yhteiskunta. Näiden silkka massa tekee sen, että itse Albert Einstein olisi näiden kokouksessa tarjoamassa vain pullaa ja kahvia - kukaan ei näkisi Albertin ajattelussa tai loogisessa päättelykyvyssä mitään millä olisi arvoa. Murmelien näkökyvyllä on selkeät rajat.

Tätä juuri tarkoitan. Murmelien näkökyvyllä on selkeät rajat. Vaikka aivokapasitetti ei riitä, niin se ei ole ongelma. Ongelma on se, että heillä on jokin oppi joka kieltää yrittämästä ymmärtää asioita jotka murtavat pysyvän totuuden eli viiteympäristönsä opin. Tämähän ilmenee äärimmäisenä silloin kun eri mieltä olevien kanssa ei saa edes keskustella. Vastapuoli on eristettävä ja vaiennettava. Vastapuolen puheet ovat vihapuhetta tai hullutta.

Kun ihminen pelkää jotain, hän yrittää kontrolloida pelon kohdetta, jottei pelko kävisi toteen. Ei siis yllätys, että muutoksen ja epävarmuuden pelossa kunnostautuvat suomalaiset kunnostautuvat myös sääntelyssä, kielloissa, kyttäämisessä ja kontrollissa. Nämä tehtävät on pääosiin ulkoistettu valtiolle, joskaan kerrostalokyttääjistä, ilmiantajista jne. ei ole pulaa. Kun normisuomalainen (pun intended) kuulee jostain poikkevasta ilmiöstä, vaatimus sen kieltämisestä tulee selkäydinreaktiona.

Muutoksen pelkoon auttaa sietohoito; vähittäinen totuttelu epävarmuuteen ja muutokseen. Sitä tavallinen, mukavuudenhaluinen ihminen ei vapaaehtoisesti tee. Suomessa ajolähtö tulee sitten kun valtiokolhoosi romahtaa.

Tuo on se, jonka olen havainnut narsistitekstejä lukiessa. Selkäydinreaktiona tulee heti hyökkäys jos joku sana tai toiminta aiheuttaisi epäröintiä omien toimien oikeellisuudessa. Ilmeisesti tuon mekanismin vuoksi jo viiden hengen vasemmiston, oikeiston tai muun tuollaisen uskonnollisen totuuden omaavat hyökkäävät juuri samaan viiteryhmään kuuluvia vastaan. Kuvaan kuuluu, että vain omaan viiteryhmään kuuluvia kyykytetään. Suomen valtion tasolla sitten hyökätään erimieltä olevia suomalaisia kohtaan, muualta tulevat kuuluvat eri viiteryhmään, joten heissä ei nähdä samoja ongelmia. Olen havainnut saman esim. vihapuheessa. Kun joku poliitikko sanoo lievästi vastaan, niin häntä vastaan hyökätään. Sitten kun joku Hakkarainen sanoo kovemmin, niin siihen ei puututa. Ilmeisesti kontroloidun ihmisen päässä tuollaiset hakkaraiset ymmärretään oman viiteryhmän ulkopuolelle. Mekanismit ovat samoja yksinkertaisia määritelmiä, joita ei vain tajuta koska jokin omassa päässä estää ymmärtämästä varsinaisia syitä, sillä se tarkoittaisi omassa päässä olevan kontroloidun totuuden murtumista. Eli oma pää estää vapauden. Selkäydinreaktiot tai vastaavat kontrollit estävät oman mielen vapautumasta tuollaisesta. Se on syvältä, mutta se on myös syvällä, joten siitä vapautuminen on vaikeaa.

[Risto A.]

Petri_Petri,

Varsin hyvin esitetty. Kirjoitin editin tuohon aikaisempaan ja se korreloi mielestäni aika hyvin samaa minkä esitit:

"Edit. hyvin monissa tapauksissa sosialismi on suomalaisen koko identiteetti. Sellaisella ei ole mitään omia ajatuksia, ei mitään omia tavoitteita. Ainoastaan idealisminsa ajatuksia ja idealisminsa tavoitteita.

Taisi olla Voltaire kuka sanoi, että kun yksi ajatus osuu tyhjään päähän, tämä ajatus täyttää tyhjän pään kokonaan. Siksi sosialistit haluaa aloittaa jo tarhassa ehdollistamisen. Täyttä pahuutta, koska siinä eliminoidaan lapsen todellinen persoonallisuus ja identiteetti ja tämä korvataan idealistisella persoonalla ja idealistisella identiteetillä. Satans work."

Ja vasta nyt muistui mieleeni Sigmund Freudin "Totem&Taboo".

Tuossa kirjassa Freud käy läpi erilaisten heimojen tapoja ja erityisesti tabuja. Jokainen vanha heimo muodostui yhden toteemin alle. Nykyisin tämän variantti on valtion lippu. Tämä toteemi piti sisällään tiukat tapasäännöt, tabut. Näiden tapojen rikkojasta tuli itsestään tabu. Tämä rikkoja tuli ajaa pois heimosta tai se tuli tappaa. Muille jäsenille se oli kiellettyä olla missään tekemisisissä tabuksi julistetun ihmisen kanssa ja erityisesti sellaisen ihmisen koskettaminen oli täysin kiellettyä. Jos näin tapahtui, koskettaja joutui suorittamaan mittavia puhdistusriittejä puhdistuakseen saastumisesta.

Eli, ei tämä sinänsä mitään uutta ole. Meissä ei ehkä tosiaan ole juurikaan eroa muinaisten heimojen välillä. En usko, että tämä edes tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Sisäänrakennettu ominaisuus ilmeisesti.

Eli narsismi ei sinänsä kuulosta juurisyyltä vaan ne ovat paljon syvemmällä. Joku toteemi voi tosin kannustaa narsistiseen käyttäytymiseen. Esim. Vihreä Toteemi. Se on tosiasiassa hyvin narsistinen ja hedonistinen murmelitoteemi.

[Kari Kinnunen]

Eiköhän useimmille riittäis, että saa tienestinsä ja toimeentulonsa omista hommistaan, ja ehkä sunnuntaikaffien kera siivun raesokeroitua nisupitkoa rusinoitten kera?
Useimpia tuskin kiinnostaa miljoonabisniksiin liittyvät vastuut ja velvollisuudet.

Vaan kun ollaan kaikki murmeleita, niin muittenkin pitää olla murmeleita.
Ei ees pientä käsityöpajaa saa pystyttää, koska onhan aina mahdollista, että just se naapurin Arska haluaakin miljonääriksi. Ja vittumaista kyllä, pääsee sellaiseksi.

Eiköhän suurin osa yrittäjistä ole juurikin näitä nisupullayrittäjiä. Pitää perinteisillä aloilla olla melkoisen kokoinen kioski jos meinaa miljooniin. IT ihmeisiin sun muihin vihaisiin lintuihin en ota kantaa.

Voipi olla jos Arska alkaa kotipihalla rassata naapureiden leikkureita, puhumattakaan autoista, niin aika äkkiä on joku martelaan piereskelijä kyselemässä ympäristölupaa.

[Saturoitunut]

--- Kuitenkin monet näistä "nollasta rikkauksiin"-tapauksista ovat sellaisia, että todellisuudessa heillä on ollut jo kohtalainen sukulaisilta lainattu alkupääoma. Esimerkiksi Toivo Sukarinkin tarina alkaa aina "se aloitti 15-vuotiaana ja haki pankista lainan", mutta eihän 15-vuotias pankista mitään lainaa saa ilman vakuuksia. Ja mistä ne vakuudet tulevat? Pappa betalar. ---

Mistä päästäänkin yhteen murmelismiin...
Onhan se huutava vääryys, jos joku löytää jonkun, jolta saa lainaa.
Olkoonkin vanhempi, pankki tai serkun kummin kaima taikka baarituttu.

Lainaaminen on riskin ottamista.
Lainaa saa, jos itse usko asiaansa ja osaa sen myydä myös muille.

Murmelilla pitää olla kaikki valmiina ilman riskiä.
Eikä muutkaan sais ottaa riskiä, kun ei ite uskalla.

Varmaan ne Mika Häkkisenkin vanhemmat tuhlasivat rahojaan ja aikaansa pojan harrastukseen ihan huvikseen.

Lainaamisessa tosiaan on riskinsä -- lainaajalle. Siksi vakuudeksi tarvitaan vähintään ns. sosiaalista pääomaa. Jos sinulla ei ole kaveria, joka riskeeraisi rahaansa tai omaisuuttaan sinun lainojesi vakuutena, homma voi olla aika hankalaa.

Ei se kiellettyä ole saada apua. Eikä se ole väärin. Aikamoisella autiolla saarella tulisi asua jos ympärillä ei ole ketään kuka voisi auttaa. Miten olisi vaikka joukkorahoitus? Indiegogo.. Tavikset rahoittaa mitä ihmeellisimpiä projekteja. Hommaforumilla saattaisi joku jeesata. Mistä sinä tiedät niin varmaksi, että kukaan ei auttaisi? Tai mikä kriteeri se edes on, että olisi pakko vetää nollabudjetilla ilman kenenkään apua?

Sinä pidät rahoituksen saamista itsestäänselvyytenä. Sitä se ei todellakaan ole. Mutta sinullahan ei olekaan minkäänlaista kokemusta yrittämisestä.

Tuo plektratyyppi oli tienannut vuodessa huimat 2000 euroa. Pyhällä hengelläkö se elää?

Ja se, että tuon ansion takia siltä Jampalta eliminoitiin kaikki tuet. Suomalaisen sosialistisen byrokratian paraatiesimerkki.

Tuet eliminoitiin, koska hän yritti kiertää yhteisiä pelisääntöjä olemalla yrittäjä ja työtön samanaikaisesti. Työttömyystuki ei ole kansalaispalkka. Hänen pieni nappikauppansa ei elätä häntä alkuunkaan, joten se ei ole kovin hyvä esimerkki sellaisesta yrittäjyydestä, johon kenenkään tulisi ryhtyä -- ellei sitten pappa kustanna elämistä sen aikaa, kun yritys ei sitä tee.

[Leso]

Lainaamisessa tosiaan on riskinsä -- lainaajalle. Siksi vakuudeksi tarvitaan vähintään ns. sosiaalista pääomaa. Jos sinulla ei ole kaveria, joka riskeeraisi rahaansa tai omaisuuttaan sinun lainojesi vakuutena, homma voi olla aika hankalaa.

----

Tuet eliminoitiin, koska hän yritti kiertää yhteisiä pelisääntöjä olemalla yrittäjä ja työtön samanaikaisesti. Työttömyystuki ei ole kansalaispalkka. Hänen pieni nappikauppansa ei elätä häntä alkuunkaan, joten se ei ole kovin hyvä esimerkki sellaisesta yrittäjyydestä, johon kenenkään tulisi ryhtyä -- ellei sitten pappa kustanna elämistä sen aikaa, kun yritys ei sitä tee.

Sullahan nyt murmelipointtia pukkaa murmelipointin perään.

Murmelin ei tartte ottaa riskiä edes koko sosiaalisen verkostonsa menettämisestä.

[stefani]

Kun ihmisolento kokee elävänsä ympäristössä, missä kaikesta tärkeästä on jo huolehdittu, se voi ehkä jotenkin aktivoida sellaista käytöstä, että ruvetaan vastustamaan kaikkea kehitystä, sabotoidaan kaikkea uuden tekemistä, ja niin edelleen. Utopistinen (tai dystopinen, kumpi vain...) ratkaisu voisi olla sellainen yhteiskuntamalli, missä nuoret pakotettaisiin teini-iässä johonkin kivikautiseen ympäristöön ikään kuin armeijan kaltaiseen aikuistumisriittiin. Saisivat edes siinä vaiheessa elämäänsä sitten jotain positiivisia kokemuksia uusien omien ratkaisujen keksimisestä, ja se voisi vaikuttaa persoonallisuuden kehitykseen suotuisasti.

[Risto A.]

Sinä pidät rahoituksen saamista itsestäänselvyytenä. Sitä se ei todellakaan ole. Mutta sinullahan ei olekaan minkäänlaista kokemusta yrittämisestä.

Hah.

Sanoin, että jos korvien välissä ei ole mitään vikaa JA jos idea on elinkelpoinen. Tuossa on jo kaksi tekijää, mistä sulla ei ole mitään käsitystä.

Tuet eliminoitiin, koska hän yritti kiertää yhteisiä pelisääntöjä olemalla yrittäjä ja työtön samanaikaisesti. Työttömyystuki ei ole kansalaispalkka. Hänen pieni nappikauppansa ei elätä häntä alkuunkaan, joten se ei ole kovin hyvä esimerkki sellaisesta yrittäjyydestä, johon kenenkään tulisi ryhtyä -- ellei sitten pappa kustanna elämistä sen aikaa, kun yritys ei sitä tee.

Tämä on erinomaisen hieno esimerkki murmelismista. Totaalisen mekaaninen käsitys lokeroihmisestä, että jos ihminen on työtön, tämän tulee olla sitä kokonaan, jolloin työnteon tulee olla täysin kiellettyä, verboten. Sitä ei saa tehdä vaikka R&D hommia sinä aikana, kun olet työtön. Eli, kehittää jotain konseptia, missä työttömyys loppuisi ja itsensä työllistäminen alkaisi. Tämä täyttää autistisen mielen käsityksen todellisuudesta, missä asioiden tulee olla tietyssä lokerossa, tai muuten alkaa ahdistaa ja maailma menee sekaisin. Tämä ei ole haukkumista, kun kutsun autistiseksi, vaan täysin medikaalinen havainto.

Todellisuudessa, yhteiskunta voisi ihan hyvin kannustaa R&D työskentelyyn. Kustantaa työttömille työpajoja, missä kukaan ei sanele mitä työpajassa tulisi tehdä, vaan työttömät voisi kaikessa rauhassa kehittää omaa prototyyppiä, tukien juostessa tilille kuin paska hanhen perseestä.

Puuplektrat voisi ihan hyvin olla hittituote. Itse olen soittanut kitaraa jo vuodesta 1991 asti, levyttävänä artistina jo 1998 (Cryhavoc). Tekisi mieli testata puuplekua, sen sointi on kuulemma pehmeämpi kuin muoviplekussa ja siinä ON silloin ideana potentiaalia. Jos kitaransoitossa saa uuden soundin, siitä on kiinnostunut miljoonia ihmisiä.

Autististen ihmisten ei pitäisi olla päättämässä yhteiskunnan asioista. Yhteiskunnasta tulee muuten autistinen.

[Saturoitunut]

Tämä on erinomaisen hieno esimerkki murmelismista. Totaalisen mekaaninen käsitys lokeroihmisestä, että jos ihminen on työtön, tämän tulee olla sitä kokonaan, jolloin työnteon tulee olla täysin kiellettyä, verboten. Sitä ei saa tehdä vaikka R&D hommia sinä aikana, kun olet työtön. Eli, kehittää jotain konseptia, missä työttömyys loppuisi ja itsensä työllistäminen alkaisi. Tämä täyttää autistisen mielen käsityksen todellisuudesta, missä asioiden tulee olla tietyssä lokerossa, tai muuten alkaa ahdistaa ja maailma menee sekaisin. Tämä ei ole haukkumista, kun kutsun autistiseksi, vaan täysin medikaalinen havainto.

Todellisuudessa, yhteiskunta voisi ihan hyvin kannustaa R&D työskentelyyn. Kustantaa työttömille työpajoja, missä kukaan ei sanele mitä työpajassa tulisi tehdä, vaan työttömät voisi kaikessa rauhassa kehittää omaa prototyyppiä, tukien juostessa tilille kuin paska hanhen perseestä.

Puuplektrat voisi ihan hyvin olla hittituote. Itse olen soittanut kitaraa jo vuodesta 1991 asti, levyttävänä artistina jo 1998 (Cryhavoc). Tekisi mieli testata puuplekua, sen sointi on kuulemma pehmeämpi kuin muoviplekussa ja siinä ON silloin ideana potentiaalia. Jos kitaransoitossa saa uuden soundin, siitä on kiinnostunut miljoonia ihmisiä.

Autististen ihmisten ei pitäisi olla päättämässä yhteiskunnan asioista. Yhteiskunnasta tulee muuten autistinen.

Tukia ei eliminoitu siksi, että hän oli tehnyt "R&D työskentelyä". Ne perittiin takaisin, koska hän oli tehnyt jo tuotteellaan kauppaa ja siis saanut siitä tuloja. Sinulla tuskin on mitään pätevyyttä diagnosoida ketään, eikä ammattilainen tekisikään diagnoosia näin vähäisillä tiedoilla. "Medikaalisen havaintosi" ainoa funktio on väitteiden mitätöiminen kiertotietä käymällä henkilöön.

Joitakin selvästi kaivelee kuulla, että kaikki menestyvät yrittäjät eivät olekaan vain vetäneet itseään ylös suosta tarttumalla omiin kengännauhoihinsa, vaan saaneet ympäristöltään ehkä huomattavaakin vetoapua ja olleet näin tietyllä tapaa etuoikeutettuja. Lesokin hokee tuota murmeli-sanaa lähes hysteerisenä.

[Leso]

--- Lesokin hokee tuota murmeli-sanaa lähes hysteerisenä.

No en kyllä mielestäni hysteerisesti, mutta se niinku on ketjun aihe: murmeli.
Kiva se on sananakin, ja oikein kuvaava tässä kohtaa.
Mikä sai sinut ylipäätänsä sanomaan noin?
Onko tuo suoraan henkilöön menemistä?
Vaikka just pääsit tuomitsemasta kieron henkilöön menemisen?

Joitakin selvästi kaivelee kuulla, ---

No ei kaivele. Mistä tuollaista olet saanut päähäsi?

Eppu Normaali: Mekin tehtiin rakkautta

Nyt hurja punkkari nukkuu niinkuin murmeli
Pää vasten tytön uumia
Pää vasten tytön uumia
Pää vasten tytön uumia
Tyttö lukee hälle muumia

[Risto A.]

Tukia ei eliminoitu siksi, että hän oli tehnyt "R&D työskentelyä". Ne perittiin takaisin, koska hän oli tehnyt jo tuotteellaan kauppaa ja siis saanut siitä tuloja.

2000 euroa vuodessa. Tuota ei kutsu kaupankäynniksi kukaan muu kuin autistinen murmeli.

Sinulla tuskin on mitään pätevyyttä diagnosoida ketään, eikä ammattilainen tekisikään diagnoosia näin vähäisillä tiedoilla. "Medikaalisen havaintosi" ainoa funktio on väitteiden mitätöiminen kiertotietä käymällä henkilöön.

Fakta on se, että autistisella ihmisellä asioiden tulee olla koko ajan tietyllä tavalla, omissa paikoissaan ja lokeroissaan. Päivittäiset rutiinit tulisi olla koko ajan samat. Tässä ei ole mitään eroa siihen, että jos ihminen on työtön, hänen tulee olla sitä kokonaan ja euronkin saatu tulo katsotaan samaksi kuin täysipäiväinen yrittäminen.

Joitakin selvästi kaivelee kuulla, että kaikki menestyvät yrittäjät eivät olekaan vain vetäneet itseään ylös suosta tarttumalla omiin kengännauhoihinsa, vaan saaneet ympäristöltään ehkä huomattavaakin vetoapua ja olleet näin tietyllä tapaa etuoikeutettuja. Lesokin hokee tuota murmeli-sanaa lähes hysteerisenä.

Ei kaivele yhtään. Minusta on hienoa auttaa ihmisiä JA saada apua. Se vain, että kun olen toiminut yrittäjänä vuodesta 2004, avun saantiin ei voi perustaa mitään vaan asioiden tulee olla lähtötilanteessa mitoitettu siten, että homman voi hoitaa ilman apua. Jos saa apua, se on valtavan hienoa.

Tuo ei ole mikään argumentti tai kriteeri, että yrittämisen pitäisi onnistua 100% ilman apua. Se ei kerro mistään mitään. Se kertoo vain sen, että sinä haluat pysyä valtion tississä kiinni ja kaikki vieroitusyritykset tissistä aiheuttaa itkuraivarit.

[Kari Kinnunen]

Kaiken osaava ja tietävä libertalistimme on kyllä aivan oikeassa siinä, että on täysin nurinkurista viedä työttömältö tuet jos hän erehtyy tekemään jotain jotain työllistymisensä eteen. Olipa se sitten opiskelua taikka oman firman kehittelyä.
Tosin tuosta oman homman kehittelystä ei kannata mennä huutelemaan viranomaisille. Siinä se plektra ukko ryssi.

[Risto A.]

En ole kaiken osaava enkä kaiken tietävä. Jätän vain puhumatta asioista mitä en osaa ja mistä en mitään tiedä.

[Leso]

---
Tosin tuosta oman homman kehittelystä ei kannata mennä huutelemaan viranomaisille. Siinä se plektra ukko ryssi.

Ja mitä se tällainen on ellei murmelismia?
Murmelit varoo koko ajan, etteivät vaan astu viranomaisten varpahille.
Parempi olla tekemättä mitään, ja jos tekee, niin suu supussa.

Ehkä menee teidän mielestä liian korkealentoiseksi, mutta murmelivaltio on diktatuuria.
Olen jutellut oikeassa diktatuurissa eläneiden ihmisten kanssa.
Se, mitä oli eilen sanonut tai tehnyt, tai mitä tänään sanoi tai teki, saattoi olla huomenna rikos.
Tuomioita jaettiin takautuvasti.
Oli helpompaa olla ihan vaan murmeli; joka päivä samalla lailla, ilman omia ideoita.
Silloin oli todella konkreettinen ero hyvällä idealla ja "hyvällä idealla".

[Risto A.]

---
Tosin tuosta oman homman kehittelystä ei kannata mennä huutelemaan viranomaisille. Siinä se plektra ukko ryssi.

Ja mitä se tällainen on ellei murmelismia?
Murmelit varoo koko ajan, etteivät vaan astu viranomaisten varpahille.
Parempi olla tekemättä mitään, ja jos tekee, niin suu supussa.

Ehkä menee teidän mielestä liian korkealentoiseksi, mutta murmelivaltio on diktatuuria.
Olen jutellut oikeassa diktatuurissa eläneiden ihmisten kanssa.
Se, mitä oli eilen sanonut tai tehnyt, tai mitä tänään sanoi tai teki, saattoi olla huomenna rikos.
Tuomioita jaettiin takautuvasti.
Oli helpompaa olla ihan vaan murmeli; joka päivä samalla lailla, ilman omia ideoita.
Silloin oli todella konkreettinen ero hyvällä idealla ja "hyvällä idealla".

Hyvin sanottu Leso. Tämä on todellisuudessa todella vakava ja erittäin synkkä asia. Valtiot voi muuttua ihmisille todella haitallisiksi elinalueiksi.

[kelloseppä]

...
Olen jutellut oikeassa diktatuurissa eläneiden ihmisten kanssa.
Se, mitä oli eilen sanonut tai tehnyt, tai mitä tänään sanoi tai teki, saattoi olla huomenna rikos.
Tuomioita jaettiin takautuvasti.
Oli helpompaa olla ihan vaan murmeli; joka päivä samalla lailla, ilman omia ideoita.
Silloin oli todella konkreettinen ero hyvällä idealla ja "hyvällä idealla".

Jos neukkulan menoon viittaat, murmelina olokin saattoi olla taannehtuvasti kriminalisoitua, koska "tietoisesti kieltäytyi huomaamatta naeuvostososialismia hyödyttävää ideaa". Meni läpi neuvostovastaisena sabotaashina tämä tämmöinen neukkulan pahimpina vuosina - ja ihan rutiinijuttuna. Koko systeemin pirullisuus piili juuri siinä, että aivan kaikki, kirjaimellisesti aivan kaikki, pystyttiin kääntämään täysin päälaelleen, tarvittaessa useampaankin kertaan, jos vain poliittinen ohjaus sellaista riittävän tarnokkaasti vaati joko yleisenä suhtautumistapana neuvostolan asukkeihin tai juuri tiettyyn ylsilöön kohdistettavana poikkeustoimenpiteenä. Täten ei ollut sinänsä periaatteelista eroa suhteessa valtioon hyvällä idealla, "hyvällä idealla" tai ideamattomuudella itse ko. ilmiöiden tapahtumahetkellä.

[Leso]

Juuri näin, kelloseppä, juuri näin.
Myös sanomatta ja tekemättä jättäminen saattoi olla rikos uuden aamun valjetessa.

Nukkumaan hennoi mennä helpotuksesta huokaisten, mutta aamulla jäätävä tunne pympyssä siitä, mitä jännää päivä toisi tullessaan.
Joskus tulivat keskellä yötä kertomaan, että nyt kävi murmelin hassunhauskasti.

[Kari Kinnunen]

En tiedä käsittikö joku nyt jotenkin väärin.

Tarkoitin nimenomaan sanoa, että meillä viranomaiskontrollin vuoksi kannattaa pitää päänsä kiinni jos jotakin toimintaa virittelee työttömänä.

Mitenkähän lienee? Työttömänähän saa tienata sen 300€/kk eikä se vielä vaikuta lorvaukseen. Vaan jos se 300€ tuleekin jonkinlaisesta yritystoiminnasta niin sepä ei taida käydäkään? Mietin tässä sitä plektraukkoa.

[Leso]

En tiedä käsittikö joku nyt jotenkin väärin.

Tarkoitin nimenomaan sanoa, että meillä viranomaiskontrollin vuoksi kannattaa pitää päänsä kiinni jos jotakin toimintaa virittelee työttömänä.

Mitenkähän lienee? Työttömänähän saa tienata sen 300€/kk eikä se vielä vaikuta lorvaukseen. Vaan jos se 300€ tuleekin jonkinlaisesta yritystoiminnasta niin sepä ei taida käydäkään? Mietin tässä sitä plektraukkoa.

Jos minuun viittaat, niin en todellakaan ymmärtänyt ollenkaan väärin.

Johtui yritystoiminnan kaltaisesta toiminnasta tai mahdollisesti yritystoimintaan lopulta päätyvästä toiminnasta eli oma-aloitteellisuudesta, jos minulta kysytään.
Sen pitää olla työllistyttävää puuhastelua, ei työllistävää toimintaa, eli murmelivaltio.
Saa oikoa.

[Risto A.]

Jep. Leso ymmärsi aivan oikein Kari Kinnusen pointin. Se, että ihmisten tulee tehdä järjestelmältä salaa R&D työtä, järjestelmän vaatiessa täyttä toimettomuutta, puhuu tyranniasta. Joko murmeli on kiltisti täysin toimeton ja saa vähän maitoa autistisen tyrannin tissistä, tai, ihminen tekee salaa R&D työtä ja ehkä mahdollisesti joskus vapautuu tyrannian otteesta itsenäiseksi ihmiseksi. Jos jää kiinni hyvin vaatimattomasta kokeilusta, että onko omalla idealla lentokykyä eli ostaako joku sitä - tyranni ottaa maidot pois ja tappaa pienen yrittäjän alun heti kehtoonsa.

Sitä täytyy olla mieleltään erittäin traumatisoitunut, jos näkee tämän järjestelmän "hyvänä".

[Kari Kinnunen]

No, enpä ole väittänytkään systeemin olevan millään tavoin hyvä. Kouluttamaton juntti kun olen, niin suhtaudun asioihin niin kuin ne on. Jätän teoreetikkojen pohdittavaksi miten asioiden pitäisi olla.

Nyt tilanne vain on sellainen kun on. Asiaa ei auta yhtään vaikka kuinka Hommassa saarnaisi ja muumeilisi.

Pöljää sinänsä, että tällai raappahousuna sitä äkistään kuvittelisi, että työttömän aktiivisuus ja pyrkimys omaehtoisesti etiepäin olisi koko yhteiskunnan etu.

Vaan ilmeisesti sosiaalidemokratialla on asiasta jokin syvempi viisaus.

[Hornsmith]

No, enpä ole väittänytkään systeemin olevan millään tavoin hyvä. Kouluttamaton juntti kun olen, niin suhtaudun asioihin niin kuin ne on. Jätän teoreetikkojen pohdittavaksi miten asioiden pitäisi olla.

Nyt tilanne vain on sellainen kun on. Asiaa ei auta yhtään vaikka kuinka Hommassa saarnaisi ja muumeilisi.

Pöljää sinänsä, että tällai raappahousuna sitä äkistään kuvittelisi, että työttömän aktiivisuus ja pyrkimys omaehtoisesti etiepäin olisi koko yhteiskunnan etu.

Vaan ilmeisesti sosiaalidemokratialla on asiasta jokin syvempi viisaus.

Kiitoksia Kari että mainitsit sosiaalidemokratian. Siinä on se viisaus, että henkilö omia ideoita jalostaessaan, kokeillessaan ja vasta-aaltoon puskiessaan joutuu pinnistämään voimavaransa äärimmilleen hyvin laajalla sektorilla. Tämä taas saattaa opettaa henkilön ajattelemaan itse ja ihan oman näköisiään ajatuksia. Tämä vaarantaa murmeliutta.

[Risto A.]

Nyt tilanne vain on sellainen kun on. Asiaa ei auta yhtään vaikka kuinka Hommassa saarnaisi ja muumeilisi.

Tästä en olisi ollenkaan niin tuomitseva. Kyse on tahtotilasta. Politiikka seuraa lopulta sitä, mitä kansalaisten laaja tahtotila haluaa. Jos hommassa alkaa kellot raksuttaa, se alkaa ennen pitkää raksuttamaan laajasti myös muuallakin. Sitten viimeisenä, se alkaa raksuttamaan myös eduskunnassa, koska se kellon raksutus on se mikä tuo ääniä.

Tällä hetkellä jokainen puolue on jo byrokratian karsimisen kannalla. Kyse on vain siitä, että nämä ei löydä mitään karsittavaa. Heiluttelevat lähinnä talousarviota ilmassa ja huhuilee jotain kertomaan, miten sitä pitäisi karsia.

Tässä on suorat neuvot ja ohjeet. En aio sääliä foorumin lukijoita ollenkaan vaan armottomasti pistän koko paketin tähän.

Uuden Seelannin reformihallituksen toimenpiteet 80-luvulla.

Maurice P. McTigue is a distinguished visiting scholar at the Mercatus Center at George Mason University, where he directs the government accountability project. Previously, he was a member of the New Zealand Parliament and New Zealand's ambassador to Canada, and was closely involved in New Zealand's deregulation of labor markets, deregulation of the transportation industry, and restructuring of the fishing industry through the creation of conservation incentives. He also served as Minister of Employment, Minister of State Owned Enterprises, Minister of Railways, Minister of Works and Development, Minister of Labour and Minister of Immigration. Among his many honors, Mr. McTigue is a recipient of the Queen's Service Order, bestowed by Queen Elizabeth II in a ceremony at Buckingham Palace. In the U.S., he was recently appointed to the Office of Personnel Management Senior Review Committee, formed to make recommendations for human resources systems at the Department of Homeland Security. He also sits on the Performance Management Advisory Committee for the Commonwealth of Virginia.

If we look back through history, growth in government has been a modern phenomenon. Beginning in the 1850s and lasting until the 1920s or '30s, the government's share of GDP in most of the world's industrialized economies was about six percent. From that period onwards—and particularly since the 1950s—we've seen a massive explosion in government share of GDP, in some places as much as 35-45 percent. (In the case of Sweden, of course, it reached 65 percent, and Sweden nearly self-destructed as a result. It is now starting to dismantle some of its social programs to remain economically viable.) Can this situation be halted or even rolled back? My view, based upon personal experience, is that the answer is "yes." But it requires high levels of transparency and significant consequences for bad decisions—and these are not easy things to bring about.

What we're seeing around the world at the moment is what I would call a silent revolution, reflected in a change in how people view government accountability. The old idea of accountability simply held that government should spend money in accordance with appropriations. The new accountability is based on asking, "What did we get in public benefits as a result of the expenditure of money?" This is a question that has always been asked in business, but has not been the norm for governments. And those governments today that are struggling valiantly with this question are showing quite extraordinary results. This was certainly the basis of the successful reforms in my own country of New Zealand.

New Zealand's per capita income in the period prior to the late 1950s was right around number three in the world, behind the United States and Canada. But by 1984, its per capita income had sunk to 27th in the world, alongside Portugal and Turkey. Not only that, but our unemployment rate was 11.6 percent, we'd had 23 successive years of deficits (sometimes ranging as high as 40 percent of GDP), our debt had grown to 65 percent of GDP, and our credit ratings were continually being downgraded. Government spending was a full 44 percent of GDP, investment capital was exiting in huge quantities, and government controls and micromanagement were pervasive at every level of the economy. We had foreign exchange controls that meant I couldn't buy a subscription to The Economist magazine without the permission of the Minister of Finance. I couldn't buy shares in a foreign company without surrendering my citizenship. There were price controls on all goods and services, on all shops and on all service industries. There were wage controls and wage freezes. I couldn't pay my employees more—or pay them bonuses—if I wanted to. There were import controls on the goods that I could bring into the country. There were massive levels of subsidies on industries in order to keep them viable. Young people were leaving in droves.

Spending and Taxes

When a reform government was elected in 1984, it identified three problems: too much spending, too much taxing and too much government. The question was how to cut spending and taxes and diminish government's role in the economy. Well, the first thing you have to do in this situation is to figure out what you're getting for dollars spent. Towards this end, we implemented a new policy whereby money wouldn't simply be allocated to government agencies; instead, there would be a purchase contract with the senior executives of those agencies that clearly delineated what was expected in return for the money. Those who headed up government agencies were now chosen on the basis of a worldwide search and received term contracts—five years with a possible extension of another three years. The only ground for their removal was non-performance, so a newly-elected government couldn't simply throw them out as had happened with civil servants under the old system. And of course, with those kinds of incentives, agency heads—like CEOs in the private sector—made certain that the next tier of people had very clear objectives that they were expected to achieve as well.

The first purchase that we made from every agency was policy advice. That policy advice was meant to produce a vigorous debate between the government and the agency heads about how to achieve goals like reducing hunger and homelessness. This didn't mean, by the way, how government could feed or house more people—that's not important. What's important is the extent to which hunger and homelessness are actually reduced. In other words, we made it clear that what's important is not how many people are on welfare, but how many people get off welfare and into independent living.

As we started to work through this process, we also asked some fundamental questions of the agencies. The first question was, "What are you doing?" The second question was, "What should you be doing?" Based on the answers, we then said, "Eliminate what you shouldn't be doing"—that is, if you are doing something that clearly is not a responsibility of the government, stop doing it. Then we asked the final question: "Who should be paying—the taxpayer, the user, the consumer, or the industry?" We asked this because, in many instances, the taxpayers were subsidizing things that did not benefit them. And if you take the cost of services away from actual consumers and users, you promote overuse and devalue whatever it is that you're doing.

When we started this process with the Department of Transportation, it had 5,600 employees. When we finished, it had 53. When we started with the Forest Service, it had 17,000 employees. When we finished, it had 17. When we applied it to the Ministry of Works, it had 28,000 employees. I used to be Minister of Works, and ended up being the only employee. In the latter case, most of what the department did was construction and engineering, and there are plenty of people who can do that without government involvement. And if you say to me, "But you killed all those jobs!"—well, that's just not true. The government stopped employing people in those jobs, but the need for the jobs didn't disappear. I visited some of the forestry workers some months after they'd lost their government jobs, and they were quite happy. They told me that they were now earning about three times what they used to earn—on top of which, they were surprised to learn that they could do about 60 percent more than they used to! The same lesson applies to the other jobs I mentioned.

Some of the things that government was doing simply didn't belong in the government. So we sold off telecommunications, airlines, irrigation schemes, computing services, government printing offices, insurance companies, banks, securities, mortgages, railways, bus services, hotels, shipping lines, agricultural advisory services, etc. In the main, when we sold those things off, their productivity went up and the cost of their services went down, translating into major gains for the economy. Furthermore, we decided that other agencies should be run as profit-making and tax-paying enterprises by government. For instance, the air traffic control system was made into a stand-alone company, given instructions that it had to make an acceptable rate of return and pay taxes, and told that it couldn't get any investment capital from its owner (the government). We did that with about 35 agencies. Together, these used to cost us about one billion dollars per year; now they produced about one billion dollars per year in revenues and taxes.

We achieved an overall reduction of 66 percent in the size of government, measured by the number of employees. The government's share of GDP dropped from 44 to 27 percent. We were now running surpluses, and we established a policy never to leave dollars on the table: We knew that if we didn't get rid of this money, some clown would spend it. So we used most of the surplus to pay off debt, and debt went from 63 percent down to 17 percent of GDP. We used the remainder of the surplus each year for tax relief. We reduced income tax rates by half and eliminated incidental taxes. As a result of these policies, revenue increased by 20 percent. Yes, Ronald Reagan was right: lower tax rates do produce more revenue.

Subsidies, Education, and Competitiveness

...What about invasive government in the form of subsidies? First, we need to recognize that the main problem with subsidies is that they make people dependent; and when you make people dependent, they lose their innovation and their creativity and become even more dependent.

Let me give you an example: By 1984, New Zealand sheep farming was receiving about 44 percent of its income from government subsidies. Its major product was lamb, and lamb in the international marketplace was selling for about $12.50 (with the government providing another $12.50)per carcass. Well, we did away with all sheep farming subsidies within one year. And of course the sheep farmers were unhappy. But once they accepted the fact that the subsidies weren't coming back, they put together a team of people charged with figuring out how they could get $30 per lamb carcass. The team reported back that this would be difficult, but not impossible. It required producing an entirely different product, processing it in a different way and selling it in different markets. And within two years, by 1989, they had succeeded in converting their $12.50 product into something worth $30. By 1991, it was worth $42; by 1994 it was worth $74; and by 1999 it was worth $115. In other words, the New Zealand sheep industry went out into the marketplace and found people who would pay higher prices for its product. You can now go into the best restaurants in the U.S. and buy New Zealand lamb, and you'll be paying somewhere between $35 and $60 per pound.

Needless to say, as we took government support away from industry, it was widely predicted that there would be a massive exodus of people. But that didn't happen. To give you one example, we lost only about three-quarters of one percent of the farming enterprises—and these were people who shouldn't have been farming in the first place. In addition, some predicted a major move towards corporate as opposed to family farming. But we've seen exactly the reverse. Corporate farming moved out and family farming expanded, probably because families are prepared to work for less than corporations. In the end, it was the best thing that possibly could have happened. And it demonstrated that if you give people no choice but to be creative and innovative, they will find solutions.

New Zealand had an education system that was failing as well. It was failing about 30 percent of its children—especially those in lower socio-economic areas. We had put more and more money into education for 20 years, and achieved worse and worse results.

It cost us twice as much to get a poorer result than we did 20 years previously with much less money. So we decided to rethink what we were doing here as well. The first thing we did was to identify where the dollars were going that we were pouring into education. We hired international consultants (because we didn't trust our own departments to do it), and they reported that for every dollar we were spending on education, 70 cents was being swallowed up by administration. Once we heard this, we immediately eliminated all of the Boards of Education in the country. Every single school came under the control of a board of trustees elected by the parents of the children at that school, and by nobody else. We gave schools a block of money based on the number of students that went to them, with no strings attached. At the same time, we told the parents that they had an absolute right to choose where their children would go to school. It is absolutely obnoxious to me that anybody would tell parents that they must send their children to a bad school. We converted 4,500 schools to this new system all on the same day.

But we went even further: We made it possible for privately owned schools to be funded in exactly the same way as publicly owned schools, giving parents the ability to spend their education dollars wherever they chose. Again, everybody predicted that there would be a major exodus of students from the public to the private schools, because the private schools showed an academic advantage of 14 to 15 percent. It didn't happen, however, because the differential between schools disappeared in about 18-24 months. Why? Because all of a sudden teachers realized that if they lost their students, they would lose their funding; and if they lost their funding, they would lose their jobs. Eighty-five percent of our students went to public schools at the beginning of this process. That fell to only about 84 percent over the first year or so of our reforms. But three years later, 87 percent of the students were going to public schools. More importantly, we moved from being about 14 or 15 percent below our international peers to being about 14 or 15 percent above our international peers in terms of educational attainment.

Now consider taxation and competitiveness: What many in the public sector today fail to recognize is that the challenge of competitiveness is worldwide. Capital and labor can move so freely and rapidly from place to place that the only way to stop business from leaving is to make certain that your business climate is better than anybody else's. Along these lines, there was a very interesting circumstance in Ireland just two years ago. The European Union, led by France, was highly critical of Irish tax policy—particularly on corporations—because the Irish had reduced their tax on corporations from 48 percent to 12 percent and business was flooding into Ireland. The European Union wanted to impose a penalty on Ireland in the form of a 17 percent corporate tax hike to bring them into line with other European countries. Needless to say, the Irish didn't buy that. The European community responded by saying that what the Irish were doing was unfair and uncompetitive. The Irish Minister of Finance agreed: He pointed out that Ireland was charging corporations 12 percent, while charging its citizens only 10 percent. So Ireland reduced the tax rate to 10 percent for corporations as well. There's another one the French lost!

When we in New Zealand looked at our revenue gathering process, we found the system extremely complicated in a way that distorted business as well as private decisions. So we asked ourselves some questions: Was our tax system concerned with collecting revenue? Was it concerned with collecting revenue and also delivering social services? Or was it concerned with collecting revenue, delivering social services and changing behavior, all three? We decided that the social services and behavioral components didn't have any place in a rational system of taxation. So we resolved that we would have only two mechanisms for gathering revenue—a tax on income and a tax on consumption—and that we would simplify those mechanisms and lower the rates as much as we possibly could. We lowered the high income tax rate from 66 to 33 percent, and set that flat rate for high-income earners. In addition, we brought the low end down from 38 to 19 percent, which became the flat rate for low-income earners. We then set a consumption tax rate of 10 percent and eliminated all other taxes—capital gains taxes, property taxes, etc. We carefully designed this system to produce exactly the same revenue as we were getting before and presented it to the public as a zero sum game. But what actually happened was that we received 20 percent more revenue than before. Why? We hadn't allowed for the increase in voluntary compliance. If tax rates are low, taxpayers won't employ high priced lawyers and accountants to find loopholes. Indeed, every country that I've looked at in the world that has dramatically simplified and lowered its tax rates has ended up with more revenue, not less.

What about regulations? The regulatory power is customarily delegated to non-elected officials who then constrain the people's liberties with little or no accountability. These regulations are extremely difficult to eliminate once they are in place. But we found a way: We simply rewrote the statutes on which they were based. For instance, we rewrote the environmental laws, transforming them into the Resource Management Act—reducing a law that was 25 inches thick to 348 pages. We rewrote the tax code, all of the farm acts, and the occupational safety and health acts. To do this, we brought our brightest brains together and told them to pretend that there was no pre-existing law and that they should create for us the best possible environment for industry to thrive. We then marketed it in terms of what it would save in taxes. These new laws, in effect, repealed the old, which meant that all existing regulations died—the whole lot, every single one.

Thinking Differently About Government

What I have been discussing is really just a new way of thinking about government. Let me tell you how we solved our deer problem: Our country had no large indigenous animals until the English imported deer for hunting. These deer proceeded to escape into the wild and become obnoxious pests. We then spent 120 years trying to eliminate them, until one day someone suggested that we just let people farm them. So we told the farming community that they could catch and farm the deer, as long as they would keep them inside eight-foot high fences. And we haven't spent a dollar on deer eradication from that day onwards. Not one. And New Zealand now supplies 40 percent of the world market in venison. By applying simple common sense, we turned a liability into an asset.

Let me share with you one last story: The Department of Transportation came to us one day and said they needed to increase the fees for driver's licenses. When we asked why, they said that the cost of relicensing wasn't being fully recovered at the current fee levels. Then we asked why we should be doing this sort of thing at all. The transportation people clearly thought that was a very stupid question: Everybody needs a driver's license, they said. I then pointed out that I received mine when I was fifteen and asked them: "What is it about relicensing that in any way tests driver competency?" We gave them ten days to think this over. At one point they suggested to us that the police need driver's licenses for identification purposes. We responded that this was the purpose of an identity card, not a driver's license. Finally they admitted that they could think of no good reason for what they were doing—so we abolished the whole process! Now a driver's license is good until a person is 74 years old, after which he must get an annual medical test to ensure he is still competent to drive. So not only did we not need new fees, we abolished a whole department. That's what I mean by thinking differently.

There are some great things happening along these lines in the United States today. You might not know it, but back in 1993 Congress passed a law called the Government Performance and Results Act. This law orders government departments to identify in a strategic plan what it is that they intend to achieve, and to report each year what they actually did achieve in terms of public benefits. Following on this, two years ago President Bush brought to the table something called the President's Management Agenda, which sifts through the information in these reports and decides how to respond. These mechanisms are promising if they are used properly. Consider this: There are currently 178 federal programs designed to help people get back to work. They cost $8.4 billion, and 2.4 million people are employed as a result of them. But if we took the most effective three programs out of those 178 and put the $8.4 billion into them alone, the result would likely be that 14.7 million people would find jobs. The status quo costs America over 11 million jobs. The kind of new thinking I am talking about would build into the system a consequence for the administrator who is responsible for this failure of sound stewardship of taxpayer dollars. It is in this direction that the government needs to move.

[Leso]

KISS.