Murmelivaltio

[Risto A.]

Kysyin joku vuosi tai pari sitten usealta sosialistilta, että kumpi on parempi; laajasti varakas valtio vai rutiköyhä valtio. Kysyin siksi, koska nämä ihmiset ihan tosissaan tuntui kärsivän mentaalisesti ja jopa fyysisesti ajatuksesta, että pitää kilpailla, kehittyä paremmaksi ja sitä kautta varakkaammaksi. Näille ei riittänyt argumentiksi se, että lakkaa itse kilpailemasta ja sen kuin alkaa elämään itse askeettista elämää kaikessa rauhassa. Nämä halusi nimenomaan estää kaikenlaisen kilpailun etenkin kaikilta muilta. Että kukaan ei kilpailisi keskenään tai yrittäisi tehdä mitään paremmin kuin joku muu. Tämä on se suurin ahdistus.

Pidin / pidän näitä ihmisiä luonnollisesti vähä-älyisinä ääliöinä. Ongelma on siinä, että tuo näkemys on vallitseva suomalaisten parissa. Ajatus varakkaasta yhteiskunnasta, malliin Sveitsi, tuntuu olevan täysin ylivoimaisen painostava, epähaluttava ja negatiivinen. Itse ajattelen, että vauraus helpottaa ja keventää olemassaolon tuskaa.

Ongelma on siinä, että näiden ihmisten perimmäiseen toivoon ja fantasiaan ei anna vastauksia sen enempää sosialismi, kommunismi tai markkinatalous. Kaikissa näissä on koko ajan muuttujia, koko ajan velvollisuuksia ja ylhäältä komennetaan milloin minnekin.

Se mitä nämä ihmiset haluaa kaikkein eniten on staattinen yhteiskunta, missä jokainen päivä on identtinen edellisen päivän kanssa. Seuraavana päivänä olisi vastassa samat rutiinit kuin tänään ja eilen oli. Siinä ei voisi olla minkäännäköistä demokratiaa, koska sellainen aiheuttaa päänvaivaa ja häiriötä päivän rutiineihin. Nimi tälle mallille olisi Murmeli yhteiskunta. Nimitys otettu elokuvasta Groundhog day.

Mielestäni tämä on aukoton vastaus siihen, mitä suomalaisten ylivoimaisesti suurin enemmistö kaipaa kaikkein eniten.

Tämä ei ole vitsi.

Tragedia on siinä, että halutessaan tämän kaltaista täysin staattista ja pelkkiin rutiineihin perustuvaa yhteiskuntaa (haluavat sitä täysin alitajuisesti ja puhtaan intuitiivisesti) nämä tappaa kaikki ne yrittäjät, joilla olisi potentiaalia valloittaa yritysideallaan vaikka koko maailman markkinat tämän yrittäjän omassa segmentissä. Nämä murmelisuomalaiset haluaa eliminoida kaiken sen, mikä on uhka heidän staattisen yhteiskunnan kaipuulle.

[Risto A.]

En tiedä saako tästä mitään irti. Tuo on kuitenkin vastaus ja premissi siihen dilemmaan missä ihminen kykenemätön vastaamaan kumpi on parempi: köyhä vai rikas valtio. Tämä ihminen ei halua kumpaakaan. Tämä haluaa staattisen valtion, missä kaikki on jokainen päivä samalla tavalla. Suomalaisista suurin osa olisi eniten kotonaan sellaisessa valtiossa.

Tarve on aika paljon samanlainen kuin autistisilla ihmisillä. 

[Hornsmith]

Itse olen heittänyt kilpailemiseen ja kiipimiseen perustuvan elämäntyylin huitshittoon, mutta suon sen erittäinkin kernaasti muille. Toisaalta en kaipaa mitenkään staattista olotilaa ja päivät ovat hyvinkin erilaisia sisällöltään. Rutiininomaista, staattista elämää voi viettää vaikka vankilassa, siellä moiseen on erinomaiset puitteet.

Suuntaan kulutustottumuksiani ja tekemisiäni ehkä enemmän tuonne keski-ajan malliin. Epävarmuutta ja niukkoja aikojakin sietää, kun toisaalta tietää, että omalla tekemisellään pystyy välillä laittamaan vähän hilloisammankin pöydän. Korkeisiin taloihin tai massa-ajatteluun ei ole hinkua, ne on nähty ja itselleni vieraaksi todettu.

Tiedä nyt kuuluiko tämä kirjoitus mitenkään tähän aiheeseen, luulen kuitenkin tunnistavani tuon murmeliskenen tausta-ajatuksen.

[Risto A.]

Hornsmith,

Kommenttisi sopii oikein hyvin tähän yhteyteen.

Tämä on vallitseva tahtotila suomalaisten parissa. Ehkä myös globaalisti ajatellen, ottaen huomioon sen, että miten hyvin sosialismi vetoaa ihmisiin niin laajasti, sosialismin/kommunismin ollessa lähimpänä tuon kaltaista rutiiniyhteiskuntaa ajatuksen tasolla. Käytännössähän ne on kaikkea muuta, mutta ajatuksen tasolla se vetoaa juuri tähän kaipaukseen. Sen takia se syntyy aina uudelleen ja uudelleen ja päätyy aina samaan paskasuohon kuin aikaisemminkin. Ihmiskunnan ei pidä olla staattinen.

Osittain tässä mitä haeskelen on myös yhtymäkohtaa Thomas Jeffersonin mietelauseen kanssa:

"Timid men prefer the calm of despotism to the tempestuous sea of liberty"

Tämä mallini on vain täsmällisempi kuin epämääräinen despotismin tyyneys ja sen vastakohta vapauden myrskyisä meri.

Ongelma tosiaan on vain siinä, että murmeleille ei käy se, että alkavat itse olemaan askeettisia vaan he kokevat olevansa pakotettuja kieltämään pyrkiminen parempaan myös muilta. Jos joku muu onnistuu, se luo valtavan kontrastin staattiseen mielenlaatuun ja tuottaa ristiriidan, koska se nyt vain on fakta, että rikkaalla on paremmin asiat kuin köyhällä askeetilla. Poikkeuksia toki on. Todellisuudessa kontrasti on sama kuin selibaattivalan vannoneella munkilla tai nunnalla, jotka ovat väistämättä patologisen kateellisia niille, joilla seksielämä luistaa oikein hyvin ja kaiken lisäksi ilman tunnontuskia.

Suomessa tosin pitkin hampain periaatteessa hyväksytään menestyminen, mutta vain jos se hyödyttää murmeleita maksimaalisen verotuksen muodossa, staattisen yhteiskunnan ylläpidon kustannuksien kattamiseksi. Tämä tekee vain sen, että menestyvä ihminen ei investoi uusiin yrityksiin, jotka toisi enemmän verotuloja vaan nämä tyytyvät maksamaan staattista järjestelmää ylläpitävälle byrokratialle. Byrokratia taasen ei koskaan luo mitään muuta kuin staattisia, ei-mihinkään-tosiasiassa-pyrkiviä-järjestelmiä.

[siviilitarkkailija]

Murmelismi on korporaatiokommunistisen talousajattelun seurausvaikutus. Korporaatokommunistisen talousmallin, jolla on suuri merkitys, etuina on myös murmelismi tai murmelivaltio. Ihmiset eivät ole samanlaisia. Toiset vaativat jatkuvaa valvontaa. Minkäs teet.

Itse toivon Suomeen vaikka 2 tehdasta jossa toisessa porataan reikä kappaleeseen A ja kulma taitetaan. Jonka jälkeen murmelit vie kappaleet A tehtaaseen 2, jossa reikä hitsataan umpeen ja kappale suoristetaan. Ensinäkemältä ei tunnu että kannattaisi. Pitkän päälle tämä on hyvä investointi.

[Risto A.]

Murmelismi on korporaatiokommunistisen talousajattelun seurausvaikutus. Korporaatokommunistisen talousmallin, jolla on suuri merkitys, etuina on myös murmelismi tai murmelivaltio. Ihmiset eivät ole samanlaisia. Toiset vaativat jatkuvaa valvontaa. Minkäs teet.

Oletan, että tarkoitat oligarkismia, missä byrokratia hoitaa monopolien juridiset asiat kuntoon räätälöimällä näille uudet ja omat lait aina tapauskohtaisesti? Siinä olisi perää. Mielivaltaisessa ja supressiivisessa yhteiskunnassa ihmisten tekee mieli vetäytyä jonnekin kuplaan. Aidosti vapaa yhteiskunta ei luonnollisesti painosta ihmisiä mihinkään.

Itse toivon Suomeen vaikka 2 tehdasta jossa toisessa porataan reikä kappaleeseen A ja kulma taitetaan. Jonka jälkeen murmelit vie kappaleet A tehtaaseen 2, jossa reikä hitsataan umpeen ja kappale suoristetaan. Ensinäkemältä ei tunnu että kannattaisi. Pitkän päälle tämä on hyvä investointi.

Tuossa ei olisi samanlaista harhaluuloa hyödyllisestä tekemisestä kuin nykymallisessa byrokratiassa. Byrokraatit luulee olevansa hyödyllisiä vaikka tosiasiallinen toimenkuva on juuri mainitsemasi kaltainen. Ilmeisesti on joskus havaittu jossain, että liian ilmiselvästi turha työ aiheuttaa masennusta tai jotain, kun tähän nykyiseen malliin ollaan tässä mittakaavassa päädytty. Keskeisin argumentti byrokratian karsimiselle tosiaan on, että "mitä kaikille niille poispotkituille byrokraateille sitten keksitään!1!!?". Vastaus on, että keksiköön itse - ei kuulu muille.

[Kameleontti]

Onko tämä murmelius vallinnut aina Suomessa? Onko tämä erityisesti suomalainen juttu? Tuudittautuminen hyvinvointivaltioon ymmärtämättä, mistä se on seurausta?

Itse olen ns keskiluokkaisesta perheestä, jossa on aina kannustettu eteenpäin ja tekemään itse jne mutta vanhempien taustat taas on suht persaukisista perheistä.

Kun olen jutellut mm. erään gambialaisen ja virolaisten kanssa niin niillä on ihan eri meninki. Kova pyrkimys koko ajan parempaan ja laakereilla lepääminen on vierasta. Ylläri, kun ovat maista, joissa ei ole kaikenkattavaa sossuturvaa. Tavoite on tulla rikkaaksi.

Kuulun itse niihin, joilla ei ole tavoite tulla mahdollisimman rikkaaksi, koska onhan tuo jo nähty, että ei se materiaalinen rikkaus tee onnellisemmaksi. Mutta helpottaa toki elämää, jos ei tarvi vetää aina kädestä suuhun. Mutta jostain syystä tosiaan kamalan yleistä on luulo, että Suomessakin elintaso olisi jokin ikuinen ja itsestään pysyvä tila...

Ja kilpailemisesta: sehän on eläinkunnassa arkea. Koko elämä on omalla tavallaan kilpailemista. Jos kilpailu lakkaa kokonaan niin se on ihan luonnonvastaista.

[Hornsmith]

Kilpailua tulee aina olemaan, mutta en esim. itse kilpaile massan mukana asioista, jotka ovat itselleni tarpeettomia tai jopa haitallisia. Kilpailu on tavallaan aikuisten leikkiä. Elintilan ja vapauden puolesta olen valmis taistelemaan. Taistelu ja kilpailu sotketaan helposti keskenään, mutta niissä on merkittävä ero.

[Finis Finlandiae]

Oma ja vieraiden viha kaukasialaista rotua kohtaan on käsittämättömällä tasolla.

Oletetaan, että pieni joukko valkoisia tuomittaisiin rutiköyhyyteen syrjäiselle saarelle vailla kontakteja ulkomaailmaan antimenaan vain luonnontalous ja keräilykulttuuri. Kun nämä - kuitenkin - ennen pitkää loisivat sinne kukoistavan ja onnellisen, mutta edelleen rutiköyhän perinnekulttuurin, niin voimme olla varmoja, että ulkomaailma haluaisi rikastaa tuon rasistisen ja onnellisen kulttuurin muuttamalla senkin paskanistaniaksi.

Köyhä tai rikas, niin valkoisen on muutkin elätettävä.

[Punaniska]

Saa vaikutelman, että ketjun aloittajaa todellakin sieppaa se, ettei osa ihmisistä jaa hänen arvomaailmaansa.

Otetaan esimerkki materiaalisen onnen eräästä tyypillisimmästä ilmentymästä, eli autoista;

Miksi hemmetissä mun pitäisi haaveilla uuden auton vaihtamisesta kolmen vuoden välein? Miksi ei saa olla tyytyväinen vanhaan autoonsa, jota osaa jopa itse korjata?

[Hornsmith]

^ Sama asumisen kanssa. Mulle vittuiltiin jossain vaiheessa puilla pelaavan vesikeskulämmittäjän keväästä. En kerro kenellekään, että keväinen puunteko toimii hyvänä kuntokuurina kesää vasten, eikä se koneilla tehtynä ole niin kummoista hommaa. Pyöritän 200 m2 maalaistalon lämmityksen n. 1000 eurolla vuodessa. Viimeisinä vuosina vittuilu on ollut vähenemään päin...

[Saturoitunut]

Paras tapa tulla valituksi eduskuntaan on ollut luvata, että minkään ei tarvitse muuttua. Viralliset ennusteet ovat kertoneet meille kohta vuosikymmenen verran, että käänne parempaan on ihan nurkan takana, eikä sen eteen tarvitse tehdä mitään. Niinpä mitään ei ole tehty, ja sehän sopii suomalaisille.

[Kari Kinnunen]

^ Sama asumisen kanssa. Mulle vittuiltiin jossain vaiheessa puilla pelaavan vesikeskulämmittäjän keväästä. En kerro kenellekään, että keväinen puunteko toimii hyvänä kuntokuurina kesää vasten, eikä se koneilla tehtynä ole niin kummoista hommaa. Pyöritän 200 m2 maalaistalon lämmityksen n. 1000 eurolla vuodessa. Viimeisinä vuosina vittuilu on ollut vähenemään päin...

Juu, mulla ei ole edes keskuslämmitystä, vaan ihan on tulipesät erillään. Sikäli olen asioista kanssasi samaa mieltä. Lisäksi tietysti mahdollisimman omavaraiseksi pitää pyrkiä. Niin ja viitata juppistubbi kulttuurille kintaalla.

[Endsong]

Kilpailussa on se juttu, että jos se päästetään valloilleen, päädytään yhteiskuntaan, jossa kellään ei ole kivaa (tai no, joillain harvoilla on). Vallan kahvaan päästyä kilpailufiilit laittavat kaikki kilpailemaan. Ihan kaikki. Yhteiskunnan koheesio murenee ja voittajat alistavat häviäjät. Teknologian nykytasolla lopullisesti. GAME OVER.

[Arvoton]

Hassulta saattaa kuulostaa, että puhdas kapitalismi nimenomaan ei takaa kilpailua, vaan se aiheuttaa monopoleja, mikä taas tappaa markkinataloudenkin. Siksipä meillä on kilpailulainsäädäntö ja -virastot Suomessa ja EU:ssa. Tiedän senkin, että jotkut haluaisivat eroon tästäkin puitetaloudesta puhtaaseen kapitalismiin ja markkinatalouteen. Liberalismiin? Mitä liberaalia on monopoleissa?

Toi, että joku toivoo niin staattisen oman elämän, että dementoituu viimeistään 5-kymppisenä, on henkisesti laiskojen tai lamaannutettujen juttua. Ei sillä ole tekemistä juurikaan minkään -ismin kanssa. Bandis, jossa lukee "työntäkää innovaatiot -seeseenne" sotii täysjärkistä ihmisluontoa vastaan. Valitettavaa, että se monoliitti ilmestyi apinalaumalle.

[Bellerofon]

Regulointi ja kilpailulainsäädäntö ovat tämän maan syöpä. Liian säädelty toiminta johtaa duopoleihin ja hyväveli-systeemiin. Monopolit syntyvät yleensä yhden toimialan sisälle ja erityisesti "vanhaan" teollisuuteen. Kun kilpailua säädellään, niin keskimäärin kuluttaja häviää. Karmeita esimerkkejä "hyvin" toimivasta kilpailusta jota on ohjattu poliittisesti on s- ja k-ryhmien virus, joka tappoi lähes kaikki muut mahdollisuudet tehdä kauppaa. Tämän ansiosta meillä on kauniita isoja peltomarketteja, tylsän kuhisevan kaupunkikeskustan sijasta.

[Risto A.]

Gentlemen,

Kun tämä teoriani osoittautuu varsin oikeaksi lukiessamme teidän kommentteja, ja kun tämä vedetään ihan oikeasti vallitsevaksi tahtotilaksi laajasti suomalaisten parissa, niin mitä luulette suomalaisen tulevaisuuden näyttävän vaikkapa viidenkymmenen vuoden tähtäimellä?

Mitä tästä tahtotilasta voi muodostua edes parhaimmillaan?

Eihän se mene niin, että tästä syntyisi ainakaan korkean teknologian ja korkean hyvinvoinnin yhteiskunta. Eihän sellaiselle ole mitään edellytyksiä.
Parhaimmillaan Suomi voi ainoastaan säilyttää nykyiset ruokajonot ja sosiaalituet, edellyttäen, että paperia aletaan käyttämään maailmassa yhtä paljon kuin 80-luvulla.
Suomen tulevaisuus näyttää siltä, miltä itäblokki näytti Neuvostoliiton romahduksen aikoihin.

Googlemapsiin voi laittaa vertailevaa katunäkymää vaikka Ruotsista ja meren toiselta puolelta Kaliningradista. Suomi näyttää tulevaisuudessa enemmän Kaliningradilta kuin Ruotsilta.

En vain käsitä sitä valitusta tästä kurjuuden kehityksestä, kun se on juuri sitä, mitä suomalaiset pohjimmiltaan kaikkein eniten haluaa.

[Risto A.]

Tulevaisuudessa Ruotsin katukuva näyttää muuten enemmän Beirutilta 80-luvulla kuin Ruotsilta 90-luvulla.

[Risto A.]

Suomalaista tulevaisuutta - KYPCK - Imya Na Stene

[onni4me]

Sosialismi on oman elämän suunnan luovuttamista muiden käsiin. Odotetaan, että joku muu tekee kaiken työn sinun eteesi.

Joku ihmeellinen seikka saa juuri sinun maasi tuotteet kaupaksi ja innovaatiot myyntikelpoisiksi. Se joku muu tekee kauheasti työtä.

Joku muu kehittää sinun kykyjäsi. Joku muu maksaa elämäsi. Joku muu suunnittelee tulevaisuutesi.

Tämä oli iltasatu.

[Mika]

Kysyin joku vuosi tai pari sitten usealta sosialistilta, että kumpi on parempi; laajasti varakas valtio vai rutiköyhä valtio. Kysyin siksi, koska nämä ihmiset ihan tosissaan tuntui kärsivän mentaalisesti ja jopa fyysisesti ajatuksesta, että pitää kilpailla, kehittyä paremmaksi ja sitä kautta varakkaammaksi. Näille ei riittänyt argumentiksi se, että lakkaa itse kilpailemasta ja sen kuin alkaa elämään itse askeettista elämää kaikessa rauhassa. Nämä halusi nimenomaan estää kaikenlaisen kilpailun etenkin kaikilta muilta. Että kukaan ei kilpailisi keskenään tai yrittäisi tehdä mitään paremmin kuin joku muu.

Tällainen ajattelu kumpuaa pelosta tai tiedosta, että muut menestyvät kilpailussa paremmin. Silloin on turvallisinta, jos kukaan ei kilpaile. Vasemmiston puolue-eliitti kyllä pärjäisi kilpailussa, mutta heidän motiivinsa ajaa sosialismia on se, että sitä kannattavien massojen tuki takaa heille itselleen hyvän aseman yhteiskunnassa. 

[Stone]

Apina II eli muka sapienssisimpanssien joidenkin yksilöiden kieltämättä oman ajattelunopeuteni ylittävien tohtori outolempien sairaalloinen ajatusmaailma yhdistettynä tolkuttomaan realiteettitajun puutteesen olisi jotenkin oikeutus sadismiin, niin kilpailkoon vaikka lyhyen olemassaolonsa ajan. Rauhallista vanhuutta toivon, tuskin tulee, vai miltä näyttää?

Huhuhhuh tulipa lauseita. Jeesus tulkoon, olen valmis, eli kypsää kauraa.

[siviilitarkkailija]

Murmelismi on korporaatiokommunistisen talousajattelun seurausvaikutus. Korporaatokommunistisen talousmallin, jolla on suuri merkitys, etuina on myös murmelismi tai murmelivaltio. Ihmiset eivät ole samanlaisia. Toiset vaativat jatkuvaa valvontaa. Minkäs teet.

Oletan, että tarkoitat oligarkismia, missä byrokratia hoitaa monopolien juridiset asiat kuntoon räätälöimällä näille uudet ja omat lait aina tapauskohtaisesti? Siinä olisi perää. Mielivaltaisessa ja supressiivisessa yhteiskunnassa ihmisten tekee mieli vetäytyä jonnekin kuplaan. Aidosti vapaa yhteiskunta ei luonnollisesti painosta ihmisiä mihinkään.

Kun pohdimme kommunistisen (tai korporaatiokommunistisen) tuoatantojärjestelmän työtä, niissä on kummia ilmiöitä. Vihervasemmistolaisten roskaväen aivopierut kuten saman- tai kansalaispalkkaisuuden ilmiöt jotka johtaa yksinkertaisesti neuvostotalouden ihmeellisyyksiin: kaikki saa saman palkan riippumatta siitä TUOTTAVATKO lisäarvoa vai eivät. Lopputuloksena ihminen laiskana olentona alkaa keräämään rahaa pelkästä olemisesta. Neuvostoliiton teollisuus ja talouselämä lopulta kuoli tähän. Konkurssi luonnonilmiönä oli poistettu yhtälöstä -> aivokuollut tuotanto jatkui keskeytyksettä uskon ( ei järjen) voimalla kuten valtion monikulttuurikaaoksen urakkatyö kunnes lopulta valtio kaatui.

Kommunisti korporaatiossa tai Helsingin kaupungin virastossa EI välitä siitä onko hänen toimintansa kannattavaa. Hänen työnsä on tuhlata toisten työn hedelmiä. Hänelle oma työllistämisensä kuten vaikkapa mokupelleily, on kaiken a ja o VAIKKA tietäisi että toiminta on taloudellisesti kestämätöntä. Olisi halvempaa antaa tyhjästä rahaa (kuten Talvivaaran työntekijöille 20 000 € kk siitä ilosta etteivät tee mitään eikä 22 000€ kk siitä että tekee) paitsi että kyse on politiikan ja strategisen ajattelun kompleksista jossa idea onkin torjua konkurssi. Vaikka se olisi parempi ja turvallisempi kuin näennäinen turvallisuus jota murmeli ylläpitää.

[Golimar]

Poliitikkojen hourailuja kuunnellessa on tuntunut siltä kuin olisin joutunut elokuvaan Päiväni murmelina.

https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4iv%C3%A4ni_murmelina

https://www.youtube.com/watch?v=tSVeDx9fk60

[Risto A.]

Tällainen ajattelu kumpuaa pelosta tai tiedosta, että muut menestyvät kilpailussa paremmin. Silloin on turvallisinta, jos kukaan ei kilpaile.

Hyvä pointti. Murmeleiden pitäisi vain sanoa tämä ääneen. Tunnustaa ja myöntää, että juuri tämä seikka on kaiken keskiössä. Se, että yhden menestyminen ei ole pois keneltäkään (päinvastoin), vaan se, että keskinkertaisuus ei yllä samaan.

Siitä seuraisi sen tunnistaminen, että esim. Urpilainen ei päässyt valtiovarainministeriksi kykyjensä takia, vaan keskinkertaisuutensa takia ja tämä selittää myös miksi Lepomäki dissataan viikon päästä Kokoomuksen äänestyksessä. Rule of mediocrity.

Apina II eli muka sapienssisimpanssien

Tästä tuli mieleen, että olen täysin varma, että ihminen ei ole apinasta peräisin vaan liskoista. Apina ja ihminen voi olla samasta lizardista peräisin, mutta eri evoluution haaroja. Todisteeni on siinä, että onko kukaan nähnyt juopoteltuaan pari päivää unia apinoista? Liskoista on kaikki tuntemani ihmiset nähneet primitiivisiä unia, mutta kukaan ei ole uneksinut apinoista kertaakaan.

[Risto A.]

Jos Lepomäki valitaan, olen iloisesti yllättynyt. Suomella olisi jälleen pieni toivo. Pidän kuitenkin käytännössä varmana, että hänet dissataan. Murmelit ei voi sietää itseään parempia ihmisiä. Kokoomus on täynnä murmeleita, aivan samoin kuin muukin suomalainen yhteiskunta. Näiden silkka massa tekee sen, että itse Albert Einstein olisi näiden kokouksessa tarjoamassa vain pullaa ja kahvia - kukaan ei näkisi Albertin ajattelussa tai loogisessa päättelykyvyssä mitään millä olisi arvoa. Murmelien näkökyvyllä on selkeät rajat.

[onni4me]

Tämä kaikki johtuu siitä, että Suomessa - ja muissa Pohjoismaissa - ehdolla on vain erinimisiä sosialistisia puolueita.

Ihan sama äänestääkö vai ei. Lopputulos on, että samat puolueet ovat välillä oppositiossa arvostelemassa hallitusta omista entisistä päätöksistään tai niiden huonoudesta tai sitten ne ovat hallituksessa jatkamassa siitä, mihin viimeksi jäivät.

Samaa paskaa eri paketissa. Olin erittäin kriittinen persujen suhteen ja ajattelin kenties äänestäväni puoluetta pitkin hampain, jos maahantunkeutuminen olisi saatu aisoihin, mutta en sitten pettynyt kun näin että myivät perseensä. Olin tästä melkein varma, joten hyvä ettei ääneni mennyt maanpettureille.

Jotain hyvin drastista täytyy tapahtua, että Suomeen saadaan oikea vaihtoehto. Edelliset ovat jo henkisessä ja taloudellisessa konkurssissa.

[Takinravistaja]

En tiedä saako tästä mitään irti. Tuo on kuitenkin vastaus ja premissi siihen dilemmaan missä ihminen kykenemätön vastaamaan kumpi on parempi: köyhä vai rikas valtio. Tämä ihminen ei halua kumpaakaan. Tämä haluaa staattisen valtion, missä kaikki on jokainen päivä samalla tavalla. Suomalaisista suurin osa olisi eniten kotonaan sellaisessa valtiossa.

Tarve on aika paljon samanlainen kuin autistisilla ihmisillä.

Ultraoikeistolaiset mm. USA:ssa haluavat mahdollisimman heikkoa valtiota ja antaisivat vallan markkinoille ja talouselämälle. Heidän mielestään vahva valtio kahlitsee vapaata yrittäjyyttä.

[Pieni Maailma]

Ultraoikeistolaiset mm. USA:ssa haluavat mahdollisimman heikkoa valtiota ja antaisivat vallan markkinoille ja talouselämälle. Heidän mielestään vahva valtio kahlitsee vapaata yrittäjyyttä.

Oikeistolaiset kaikkialla haluavat heikompaa valtiota, oli kyseessä sitten anarkisti, minarkisti, monarkisti tai republikaani.

Vahva valtio kahlitsee vapaata yrittäjyyttä; tämä on truismi, ei mielipide.
Valtion vahvuus ja yrittäjyyden(talouden) vapaus ovat keinulaudan kaksi eri päätä. Toisen noustessa toinen laskee.

[no future]

Kommunisti, kommunisti, housuunpaskoja. Hyviä argumentteja siinä.