2016-05-07 HS: Maailma elää yhä kansallismielisissä harhoissa

[alussaolisana]

Ketäs näitä Rantalan "harhaisia" onkaan ollut vuosien varrella? Porthan, Kivi, Sibelius, Topelius, Gallen-Kallela, Benjamin Franklin, Gandhi, Ahtisaari, Mooses... Oliskohan nyt käynyt niin, että Riku Rantala on, ehkä omasta valinnastaan, aika uskomattoman tyhmä jätkä?

[sivullinen.]

Koko höpinä perustuu 1700-luvulla vaikuttaneen Olaus (Olaf) Rudbeckin ruotsalaisille keksimään tilaustaiteelliseen Atlantica kirjaan. Rudbeck oli kielitieteilijä. Hän halusi, ja sai, tehdä kielitieteen perusteella Ruotsille "uuden" historian. Tässä on syytä muistaa että ko aikana kriittistä historiantutkijaa uhkasi monikulttuurisen monarkian ampuma pyöreä musketinkuula.

Rudbecker eli ja kirjaili jo 1600-luvulla; 1700-luvulla Ruotsin suurvalta-aika alkoi kääntyä loppuansa kohden aristokraattien hallitessa ja riidellessä, ja yrittäessä "elvyttää" romahtanutta talouttaan. Rudbeckeria ei kannata syyttää Ruotsin rappiosta. Ja on varmasti totta, että Rudbeckeria innoitti jumalallisen inspiraation lisäksi kuninkaallinen musketti. Näiden kahden hyvin erilaisen muusan -- toinen henkinen ja toinen maallinen -- vaikutuksesta ovat nähdäkseni kaikki merkittävät uskonnot syntyneet. Musketin vaikutus ei tee Rudbeckerin teoista yhtään vähempiarvoisia.

Kuten jo mainitsin herra nimeltä Isaac Newton otti innolla vastaan Rudbeckerin massiivisen eepoksen; jos teokselle naurajia oli, olivat he samaa joukkoa, jotka nauroivat Newtonille. Isaac Newton oli myös samanlaisella innolla tutkinut jo antiikin aikana antiikinaikaista ollutta egyptiläistä kulttuuria ja heidän tarustoaan. Näistä lähteistä hän ammensi suuren kysymyksensä, voiko kaikkia luonnon tapahtumia kuvata matematiikan kielellä. Hän vastasi kysymykseen kyllä -- vaikka uskon hänen jättäneen pienen tilan myös jumalallisille luomisvoimille --. Nykyään pidämme häntä tämän vuoksi nerona, joita syntyy alle yksi vuosisadassa. Minusta suurempi syy kuitenkin on, että hänen kotimaansa britannia nousi pian suurvallaksi ja on osittain yhä sitä. Jos Ruotsi olisi yhä suurvalta, olisi Rudbecker yhä nero.

Suomalaisuuden uudeksi tulemiseksi tarvitsisimme uuden Kalevalan innoittamaan toimiamme ja luomaan selvät yhteiset rajat näkemyksillemme. Rudbeckeriin teoksesta kiinnostuneena ehdottaisin nimeksi Uutta Atlantista, mutta valitettavasti eräs toinen ihmiskunnan nero on ehtinyt sen oman kirjansa nimeksi ottaa. Atlantiksen taru on jokatapauksessa yksi ihmiskunnan kaikkein kiehtovimmista taruista, ja se sopisi yhteiskuntateorian esitystä mielikuvituksen kautta elähdyttäväksi pintarakenteeksi. Sellaisenahan jo Platon sitä teoksissaan käytti.

[Finis Finlandiae]

Leso, edellytykset sille, että barbaarit pääsi sisään, muodostui Länsi-Rooman byrokraattien velttoudesta. Samaa ei tapahtunut Itä-Roomassa, koska nämä oli skarppina.

Tuo ajatus on väärin niin monella tasolla, että vaikea sanoa mistä lähtisi purkamaan. Ensiksi tekisi mieli luetuttaa Gibbonsin tai Goldsworthyn teokset. Mutta koska näin tuskin tapahtuu, sanottakoon yksinkertaistetusti:

Läntisen Rooman tuhoutuminen oli kaikkea muuta kuin byrokraattien velttoudesta johtuvaa. Itseasiassa byrokraatit, aikansa mitassa, olivat kaikkea muuta kuin velttoja, mistä meillä on kiitollisesti kirjallista ja historiallista mateiraalian runsain mitoin jäljellä jos vertaamme tätä vaikkapa tulijoiden itsensä jättämiin tietoihin ja kirjoituksiin itsestään.

Sopivasti jenkkituttuni laittoi minulle Rooman tuhoon liittyvän (ilkkuvan) mailin, jossa ao. linkki.

http://www.msn.com/en-us/news/world/1700-years-ago-the-mismanagement-of-a-migrant-crisis-cost-rome-its-empire/ar-BBsK6bD?li=BBnb7Kz

Artikkelissa mädättäjä ihan pokkana vertaa taas omenoita ja appelsiineja keskenään, eli että goottien ja paskanistanioiden kansanvaellukset olisivat muka yhteismitallisia, ja että ellei pakolaisia oteta vastaan (=kustanneta loisimista), EU tuhoutuu (mikä tietysti olisi suotavaa).

Vastasin tutulleni:
Absolute bullshit, comparing apples with oranges.
Nobody wants, needs nor can afford to support the Shitnistanians who'll never want to be Europeans but remain fanatic Islamists. End of story.

[Kyklooppi]

Maailma elää vaarallisissa harhoissa mutta ne harhat eivät todellakaan ole kansallismielisiä.

[J. Lannan haamu]

Useat viisaat miehet ja naiset puhuvat tänä päivänä, että tämä liberalistinen kaaos joka progressiivisissa feminisoiduissa länsimaissa vallitsee, johtuu isolta osalta hengellisyyden ja 'uskon' katoamisesta. Tämä on erittäin mielenkiintoinen näkemys. Minä sanoisin, että tarvitsisimme enemmänkin oman kulttuurihistoriamme 'myyttejä'. Olemme niin erkaantuneita luonnosta, että emme enää edes tunnista luonnon metafysiikkaa, vaikka se ilmentyisi omalla takapihallamme jykevän tammen onkalossa tai suosilmäkkeessä. Nuohan tietysti ovat vain kanavia alitajuntaamme ja sitä kautta universumiin, jossa me olemme tarkastelijoita, muurahaisia, toissijaisia.

Mutta täällä, tekniikan keskellä ja kuvitellun vapauden valjastamina, me olemme episentrumi. Ja sekös miellyttää harhaan kasvanutta egoamme

[Vaniljaihminen]

Ketäs näitä Rantalan "harhaisia" onkaan ollut vuosien varrella? Porthan, Kivi, Sibelius, Topelius, Gallen-Kallela, Benjamin Franklin, Gandhi, Ahtisaari, Mooses... Oliskohan nyt käynyt niin, että Riku Rantala on, ehkä omasta valinnastaan, aika uskomattoman tyhmä jätkä?

Juu, aina paremmalta näyttää sellainen lista, jolla on Sibelius ja Franklin kuin sellainen, joka tunnetaan nimellä Tiitisen lista.

[sivullinen.]

Minä sanoisin, että tarvitsisimme enemmänkin oman kulttuurihistoriamme 'myyttejä'.

Tässä osut täsmälleen oikeaan.

Avaisin päätelmääsi kuitenkin vähän enemmän. Sanoessasi, että tarvitsisimme lisää myyttejä, tarkoitat, että niitä tarvitsisi olla tai niitä tarvitsisi luoda lisää. Käytännössä kumpikin vaihtoehto on sama, koska myyttejä voi luoda vain olevan pohjalle ja oleva ilman luomista tule ilmi. Kieliopillisesti passiivin sijaan voisit käyttää Jumalaa eli Jumala voisi luoda niitä. Tämän jälkeen voisit nähdä itsesi eräänlaisena Jumalan poikana, joka esittelee muille Jumalan luomistöitä. Silloin olisit synnyttänyt uskonnon perinteisessä merkityksessä; silloin olisit vienyt ihmiskunnan kehitystä henkisellä tasolla askeleen eteenpäin.

Koska uusille perinteisille uskonnoille ei nykyaikana ole kysyntää, olisi uusi myyttirakennelma luotava nykyihmisen sielunmaisemaa peilaavaksi. Meidän tulisi luonnon ilmiöiden -- sotkan munien ja vastaavien -- sijaan rakentaa käsityksemme suomalaisuudesta ja me-hengestä internetistä opittujen käsitteiden kautta -- tai autoistuneesta kaupunkiympäristöstä kauppakeskuksineen tai mikä tahansa ympäristö meidän tajuntaamme voimakkaimmin hallitseekin --. Sen lisäksi on osattava ja uskallettava nähdä unia siitä, minkälainen todellisuus meillä voisi olla tulevaisuudessa. Mitään rajoja mielikuvitukselle ei kannata laittaa. Kaikki, mikä on uneksittavissa, on myös käytännössä toteutettavissa, ja vaikka mikään uni ei yksityiskohtaisesti tulisikaan todeksi, todellisuus voi tulla untakin ihmeellisemmäksi. Kun me -- sinä, minä ja kaikki me muut, jotka uskallamme kuvitella sitä, mikä on pyhää ja kiellettyä, ja kykenemme kuvittelemaan sitä, mikä liian vaikeaa ja liian työlästä -- yhdessä kuvittelemme maailman, jossa haluamme elää, voimme rakentaa tien sitä kohti ja yhdessä alkaa kulkea sitä tietä. Se on kulttuurin olemus. Kulttuuri on suunnitelma, jota ihmiskunta toteuttaa.

Kulttuuri on samalla myös tahtotila. Kulttuuri on tulevaisuudesta käsin tietämme valaiseva tähti, joka luo tarkoituksettomalle maalliselle vaelluksellemme tarkoituksen. Se on joulumaa ja taivaanvaltakunta. Se on paratiisi. Se on syy itsensä toteuttamiseen. 1800-luvun suomalaisille kansallismielisille se oli itsenäinen Suomi. Ja se kaunis uni tuli todeksi. Se on isiemme työn tulos. He olivat tahdossaan vahvoja ja teoissaan viisaita. Me olemme heidän lapsiaan; meissä on se sama tahto ja viisaus kuin heissä. Me olemme kuitenkin nähneet uuden unen. Meidän unessamme Suomi on jälleen itsenäisenäinen. Se on vielä unta. Mutta se on kaunista unta, ja se on syy, miksi kannattaa joka päivä nousta sängystä ja ahertaa. Se uni on tuleva todeksi. Me pystymme palauttamaan Suomen itsenäisyyden. Ei se ole helppoa, eikä sen tule olla helppoa. Ei se tule hetkessä, eikä ilman hintaa. Jokainen myytti on askel sen saavuttamiseksi. Niin uskonto ja arki yhdistyvät. Mircea Eliaden kirjoista saa täsmällisemmän ja paremman kuvauksen tästä.

https://thegroundwork.com/

[Pärmi]

Useat viisaat miehet ja naiset puhuvat tänä päivänä, että tämä liberalistinen kaaos joka progressiivisissa feminisoiduissa länsimaissa vallitsee, johtuu isolta osalta hengellisyyden ja 'uskon' katoamisesta. Tämä on erittäin mielenkiintoinen näkemys. Minä sanoisin, että tarvitsisimme enemmänkin oman kulttuurihistoriamme 'myyttejä'. Olemme niin erkaantuneita luonnosta, että emme enää edes tunnista luonnon metafysiikkaa, vaikka se ilmentyisi omalla takapihallamme jykevän tammen onkalossa tai suosilmäkkeessä. Nuohan tietysti ovat vain kanavia alitajuntaamme ja sitä kautta universumiin, jossa me olemme tarkastelijoita, muurahaisia, toissijaisia.

Mutta täällä, tekniikan keskellä ja kuvitellun vapauden valjastamina, me olemme episentrumi. Ja sekös miellyttää harhaan kasvanutta egoamme

Totta länsimaissa, menossa on luopuminen - toisten mielissä tietoisesti, 'vapaasta tahdosta'- kristinuskon perustalta, ymmärtämättä vaihtoehtoa, jonka tarkoitus on tuhota ihminen. Hengellinen tyhjiö on täyttymässä jollakin, joka ei ole ollut alunperin suuren Suunnittelijan, Jumalan käsialaa.
Silloin, kun ei ole tiedetty tai on menetetty ymmärrys Jumalan olemassaolosta ja Hänen luonteestaan, on menetetty
ihmisen kannalta tärkein: elämän tarkoitus. Tätä menetystä kuvaa hyvin ihmisen oma pyrkimys selitellä olevaista, joka kuitenkin on ilmoitettu selvästi Luomiskertomuksessa, 1.Moos. luvut 1-2.
Kuinka naurettavan kapealla ihmisviisauden näkökulmalla Rantala pyrkii sanomaan jotakin, jossa ei ole totuudesta mitään. Se, että, valtamedia oksentaa julkaisussaan tällaista paskaa, antaa suunnattoman hölmön kuvan kristinuskon ateistiseen humanismiin vaihtaneesta yhteiskunnasta.mot

[J. Lannan haamu]

Jätin luonnollisesti tuon aiemman pohdintani monitulkinnaiseksi ja muutenkin jopa kömpelön lyhyeksi. On erittäin mielenkiintoista pohtia, kuinka paljon merkitystä voimme 'haalia' menneestä ja kuinka paljon sen (merkityksen) tulisi peilata tämän hetken tilaa, vaikka sitten hieman mielikuvittaen ja toisista todellisuuksista ammentaen.

Mutta New Age ideologia epäonnistuu eniten siinä, että se yrittää liikaa pitää kiinni tästä hetkestä, eli yrittää tuoda menneiden asiat ja ilmentymät tähän päivään ja helppoon elämään, yhdistää vanhat ajat nykyajan hedonismiin. Jotta ymmärrämme, meidän täytyy kokea tilanne siinä hetkessä kuin se on luotu, mutta kuinka mahdollista se on ja millä keinoin.

Mutta miettikää edes hetki, jos tämän päivän kadonneet suomalaiset saisivat kokea ja havainnoida maailmaa myytin kautta. Toisaalta, eikö myytti aina liity menneeseen? No keksikää joku toinen nimi millä voi kuvata tämän ajan myyttiä, ja visualisoikaa se ja merkityksellisyys palaa välittömästi takaisin. Näin uskon 

Edit. Huomio. New Age taisi olla käytössä ensimmäisen kerran 1920-luvulla enkä edes muista mitä sillä alunperin tarkoitettiin, mutta tarkoitin tuolla yllä olevalla 1960-90 -lukujen new agea

[Takinravistaja]

Ihmisillä on luontainen biologis-kulttuurillinen tarve muodostaa ryhmiä sellaisten kanssa, joiden tavat, arvot, tavoitteet ja uskomukset ovat mahdollisimman lähellä omia.

Tämä on taannut turvaa, yhteisöllistä koherenssia, varmempaa pääsyä tavoitteisiin ja rauhaa samalla, kun se on helpottanut kommunikaatiota ja toimimista muiden kanssa.

Vaikka jonkun kansan jäsenissä on valtava yksilöllinen vaihtelu, on kansa kuitenkin kokonaisuutena ollut eräänlainen yhteenhitsautunut, keskeiset arvot suurinpiirtein jakanut ryhmä. Jokainen voi miettiä seuraavanlaista ajatuskoetta: on kaksi ryhmää. Toisen muodostavat 100 satunnaisesti valittua suomalaista. Toisen muodostavat 100 satunnaisesti valittua ihmiskunnan jäsentä.

Kumman ryhmän luulette olevan riidattomampi, dynaamisempi, yhteistyöhön kykenevämpi, turvallisempi tai parempi kasvuympäristö lapselle? Kummassa ryhmässä vallitsisi suurempi sisäinen luottamus ja sitä kautta suurempi toimintakyky?

Siinä, missä suomalaiset pystyisivät suhteellisen hyvin toimimaan yhdessä ja vielä rauhanomaisesti, siinä toinen ryhmä, jossa olisi esimerkiksi kiinalaisia, intialaisia, suomalaisia, norsunluurannikkolaisia, israelilaisia, brasilialaisia, jemeniläisiä, kongolaisia, somaleita ja venäläisiä, olisi sisäisesti hyvin ristiriitainen ja konfliktialtis.

Esimerkiksi siinä, missä suomalaisten ryhmä pitäisi miesten ja naisten välistä tasa-arvoa itsestäänselvyytenä, siinä sekaryhmässä olisi riita siitä, saako naisen kivittää!

Tämä ihmisten luontainen pyrkimys muodostaa ryhmiä samankaltaisen kanssa heijastuu myös kansallismielisyydessä. Ja tämä on myös kulttuurillisesti tärkeää: kun samanmieliset muodostavat ryhmän, syntyy kulttuuri. Ja koska ryhmällä on oma alueensa ja hallintonsa, se voi säilyttää oman kulttuurinsa.

Sitä vastoin kansoja väkisin yhdistävät systeemit rakentuvat vähitellen kulttuureita tuhoaviksi helvetinkoneiksi, joissa lopulta niskan päälle pääsevät kaikkein brutaaleimmat, sillä heitä ei kukaan uskalla vastustaa. Monikulttuurisuus tarkoittaa siis tässä mielessä devoluutiota, ihmisyyden rappiota ja kärsimystä.

Miksi kukaan haluaisi sellaista?

Kansallisvaltiot ovat rakkautta ja ne ovat kulttuureiden ja kansojen turvapaikkoja, lastemme koteja!

Joka tuhoaa kansallisvaltiot, tuhoaa sen myötä kansan, kulttuurin, demokratian, turvallisuuden, tulevaisuuden ja lopulta koko globaalin kulttuureiden kirjon ja sen ainutlaatuisuuden orwelliaanisen hirviömaailman tieltä.

Monikulttuuri on kansanmurha!

Kansallisvaltio-ajatus on uusi tulokas historiassa. Se syntyi vasta 1800-luvun alun kansallisromantiikan myötä. Siihen saakka, ja paljon sen jälkeenkin Euroopan valtiot olivat hyvin monikulttuurisia, niissä asui monia kansoja, puhuttiin monia kieliä. Esimerkkinä Itävalta-Unkari, Ranska, Venäjä, Iso-Britannia. Ruotsikin 1800-luvun alkuun. Saksa oli jakautunut moniin valtioihin, niin myös Italia.
Mahtoivatko ne ihmiset sen onnettomampia olla noissa monikulttuurissa maissa, jos saivat vapaasti puhua kieliään, eikä heidän kulttuureitaan yritetty tukahduttaa?

[Takinravistaja]

Ihmisillä on luontainen biologis-kulttuurillinen tarve muodostaa ryhmiä sellaisten kanssa, joiden tavat, arvot, tavoitteet ja uskomukset ovat mahdollisimman lähellä omia.

-----

Monikulttuuri on kansanmurha!

Eikö juuri yhtenäiskulttuuriin pakottaminen ole kansanmurha? Se hävittää vähemmistöjen kielet ja kulttuurit. Todennäköisesti mekin puhuisimme nyt ruotsia, jos olisimme jatkaneet Ruostin takamaana

[Takinravistaja]

Paskanmarjat, jumalauta.

Rooman valtakunta tuhoutui juuri, vain, ja ainoastaan ja siksi, koska barbaarit rynni sinne haluamaan samaa elintasoa kuin mitä oli niitten kuvitelmien roomalaisilla.

Finis Finlandiaelle:
Se on tapahtumassa just nyt. Historia toistaa itseään.

Rooma oli rappeutunut jo pitkään. Se on itse asiassa kaikkien valtakuntien kohtalo, mikään ei ole ikuista.

[Miniluv]

Rooman valtakunta tuhoutui juuri, vain, ja ainoastaan ja siksi, koska barbaarit rynni sinne haluamaan samaa elintasoa kuin mitä oli niitten kuvitelmien roomalaisilla.

Olen kuulkut, että loppuaikoina väkeä olisi siirtynyt myös Rooman valtakunnasta barbaarien ouolelle, pakoon verorasitusta.

[Jaska Pankkaaja]

Rooman valtakunta tuhoutui juuri, vain, ja ainoastaan ja siksi, koska barbaarit rynni sinne haluamaan samaa elintasoa kuin mitä oli niitten kuvitelmien roomalaisilla.

Olen kuulkut, että loppuaikoina väkeä olisi siirtynyt myös Rooman valtakunnasta barbaarien ouolelle, pakoon verorasitusta.

Haha, tämäkin yksityiskohta muistuttaa Roomasta! 
Silloin tällöin on tullut minullekin mieleen ällistyttävä analogia nykyisen EU:n ja Rooman välillä.
Itse asiassa, onko juuri muuta eroa kuin "barbaarien" tulosuunta?
Lisätään vielä ettei germaaneja, kelttejä ym. voi oikein barbaareina pitää. Myöhemmin tulleita hunneja kylläkin.
Nykytulijat eivät ole ainakaan korkeammalla tasolla kuin nuo, liki 2000 vuotta sitten.

[Peppersack]

Alan jonkinlaisen klassikkoteoksen eli Edward Gibbonin The History of the Decline and Fall of the Roman Empire mukaan Rooman  tuhon aiheutti kristinusko. Ennen niin militaristiset roomalaiset ulkoistivat sotimisensa barbaareille ja keskittyivät huolehtimaan tuonpuoleisesta.

According to Gibbon, the Roman Empire succumbed to barbarian invasions in large part due to the gradual loss of civic virtue among its citizens.[9] They had become weak, outsourcing their duty to defend their empire to barbarian mercenaries, who then became so numerous and ingrained that they were able to take over the Empire. Romans, he believed, were unwilling to live a tougher, military lifestyle. In addition, Gibbon argued that Christianity created a belief that a better life existed after death, which fostered an indifference to the present among Roman citizens, thus sapping their desire to sacrifice for a larger purpose. He also believed that Christianity's comparative pacifism tended to hamper the traditional Roman martial spirit.

https://en.wikipedia.org/wiki/The_History_of_the_Decline_and_Fall_of_the_Roman_Empire

[sivullinen.]

Kansallisvaltio-ajatus on uusi tulokas historiassa. Se syntyi vasta 1800-luvun alun kansallisromantiikan myötä. Siihen saakka, ja paljon sen jälkeenkin Euroopan valtiot olivat hyvin monikulttuurisia, niissä asui monia kansoja, puhuttiin monia kieliä.

Alku meni oikein. Loppu meni väärin. Kansallisvaltio keksittiin tosiaan vasta 1800-luvulla; siitä kaikki nyt varmasti voivat olla samaa mieltä. Siihen saakka valtiot eivät kuitenkaan olleet "monikulttuurisiavaltioita" vaan kuningaskuntia. Kansallisvaltiossa ei ollut uusi keksintö kansa vaan valtio. Kansoja oli jo Jeesuksen aikana.

Yksi Suomen kannalta mielenkiintoinen ja merkittävä vääntö, joka käsitteli tätä valtio-käsitystä, käytiin 1800-luvun lopussa suomalaisten kansallismielisten ja venäläisten historioitsijoiden välillä siitä, missä suhteessa Suomi oli Venäjään. Mainittakoon esimerkiksi Danielson-Kalmarin teos Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan: K. Ordinin "Suomen valloitus" nimisen teoksen johdosta. Suomea oli nimittäin kansallishengen vallassa alettu pitää kansallisvaltiona, jolla oli muunmuassa oma raha ja kansanedustuslaitos. Muodollisesti Suomi oli suurruhtinaskunta, jonka suurruhtinas oli Venäjän tsaari. Venäjän kielessä vielä silloin tunnettu lainkaan valtio-käsitettä -- tuskin siellä tänäpäivänäkään tunnetaan länsimaista sellaista --, ja Puolan suurruhtinaskunta oli käytännössä hallinnollisesti tuhottu. Venäjän kielessä oli monenlaisia hallintoalueita ja kuvernöörikuntia -- "governmentteja" --. Näiden suhde oli Venäjän valtakuntaan oli selvästi määritelty, ja se oli selvästi alamainen. Suomen kansallismieliset eivät halunneet sellaiseksi ryhtyä, eivätkä ainakaan kokea Puolan kohtaloa. Siksi he kehittelivät omat käsitteensä, ja muutaman onnen kantamoisen ja tarmokkaan toiminnan johdosta saivat muutettua ne todeksi.

Kansallisvaltiosta valtio-käsitteen purkaminen onkin mielestäni mahdollista ja kannatettavaa. Eurostoliittokin yrittää hävittää valtiota; Eurostoliitto yrittää olla Neuvostoliiton kaltainen kansojen sulatusuuni, ja jonka tavoitteena on luoda yksi eurooppalainen kansa ja ihminen homo europaeus -- eurostoihminen --. Minusta oikeampi tapa purkaa nykyaikainen valtio olisi perustaa uusi hallintomalli kansojen itsemääräämisoikeuden pohjalle, mutta vähentäen ja rajoittaen puolueiden ja muiden hallintohimmelien valtaa siinä. Äärimmäisyyteen vietynä tämä olisi ns. yövartijavaltio. En kuitenkaan haikaile ihan niin yksinkertaiseen rakenteeseen, koska en usko sellaisen rakenteen oleva kykenevä puolustamaan itseään sisäisiltä ja ulkoisilta vaikutteilta ja pysyvän pystyssä. Tiettyjen näkemysten mukaan Euroopan Unioninkin oli alunperin tarkoitus olla jonkinlainen yövartijavaltio eli löyhä valtioliitto, mutta sosialistit kykenivät kaappaaman sen muodostamaan liittovaltion eli Eurostoliiton. Se on pelottava polku. Hieman samanlainen tapaus oli Kalmarin unionin, joka oli alunperin personaaliunioni eli yhden kuningatteren hallitsema löyhä valtioliitto, muuttuminen "Kalmanliitoksi" eli tiukasti yhden kuninkaan hallitsemaksi sisällissotiin luisuneeksi liittovaltionkuvatukseksi. Vasta kuningas Kustaa Vaasa onnistui de facto erottamaan Ruotsin siitä liitosta ja muodosti sen jälkeen oman täysin toisenlaisen hallintorakenteensa uuden valtakuntansa ylle. Samanlainen teko olisi mahdollinen myös nyt. Yövartijavaltion sijaan voitaisiin siis sosialistinen valtio-käsite korvata toisenlaisella kansallisuuteen perustuvalla vahvahkolla hallintorakenteella.

Mikä se hallintorakenne sitten voisi olla? Italia muodostui vanhojen vahvojen kaupunkien liitoksi. Suomessa tämä ei ole mahdollista, koska meillä on yksi ylivertaisesti muita suurempi kaupunkikeskittymä. Perinteinen maakuntajako, jossa maakunnille annettaisiin lisää valtaa olisi huomattavasti parempi. Sitä nähtävästi jopa hallituksemme ajaa maakuntamallillaan -- joskin ponnettomasti ja tuomittuna epäonnistumaan --. Minun mielessäni on viime aikoina pyörinyt paljon mielikuvituksellisempi ratkaisu. Se on lähinnän Kiinan Hong Kongille luomaa ratkaisua, jossa yhdessä maassa on kaksi eri järjestelmää. Minusta sosialistinen Eurostosuomi ja itsenäinen Suomi voisivat elää yhdessä samassa maassa.

Kahden järjestelmän rakenne vaatisi tietenkin paljon suunnittelua ja törmäyksiäkin tapahtuisi. Esimerkiksi miten kansallismieliset ja sosialistit voisivat päästä yhteisymmärrykseen sosiaaliturvashoppailijoista? Paljon helpompi ongelma olisi sitä-vastoin kehitysapu: Sitä voisivat antaa kansallismieliset oman tuontantosa ylijäämistä oman tahtonsa mukaan itse haluamilleen kohteille ja sosialistit vastaavasti omasta tuotannostaan omille kohteilleen. Toisaalta järjestelmä jakaisi kansaa ja loisi kahden luokan kansalaisia, mutta toisaalta silloin jokainen saisi osallistua enemmän itse oman kohtalonsa määrittämiseen ja oman mielensä mukaisen yhteiskuntarakenteen pyörittämiseen. Suurin ongelma Suomessa nykyään nimittäin on henkinen: Suurin osa suomalaisista ei ole sitoutunut pienimmissäkään määrin sosialistisen Suomen menestykseen, eikä yritä tehdä mitään sen menestyksen edistämiseksi. Se on syy, miksi mikään yritys ei voi onnistua. Mahtavakaan suunnitelma ei toimi, jos kukaan ei sitä noudata -- tai kuten filosofi sanoi: On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä. --.