Musta Barbaari, musiikki ja ennakkoluulot

[Skeptikko]

En ole koskaan pitänyt rap-musiikista, enkä hiphop-kulttuurista. Mutta kaipa tuo voisi menestyä, sillä ihan samanlaista roskaa näkyy myytävän isoja määriä. Pojan kannattaisi ehkä kuitenkin vaihtaa kieli englantiin, niin olisi isomman markkinat.

Lisättiin ovat vuosikymmeniä sitten tehneet Yhdysvalloissa kuunneltavaa musiikkia, mutta tämä rap-"musiikki" on kyllä jotain aivan karmeaa. Siihen vielä yhdistyy täysin kaistapäisesti rikollisille tielle ohjaava gansta-kulttuuri, isättömät perheet, opiskelun tuomitseminen acting whitena yms, niin ei olekaan ihme miksi niin monella mustalla Yhdysvalloissa menee niin huonosti.

[Titus]

hesarilla jotkut somppurapviikot menossa ?

http://nyt.fi/a1462762713354

entä jos skinit teksisivät oman versionsa ?

[nollatoleranssi]

hesarilla jotkut somppurapviikot menossa ?

http://nyt.fi/a1462762713354

entä jos skinit teksisivät oman versionsa ?

https://www.youtube.com/watch?v=I3gvftN-ZNQ

En tiedä meneekö hieman rasismin puolelle, kun tuossa on "bussi täynnä somalei...".

Niin entäs "maa täynnä somalei"... "maa täynnä arabei"... Minkälainen biisi siitä tulisi?

[Skeptikko]

hesarilla jotkut somppurapviikot menossa ?

On aika surullista, jos somalit menevät apinoimaan täysin tuhoon tuomitun rap- ja gansta-kulttuurin suoraan Yhdysvaltojen slummeista itselleen esikuvaksi vähänkään laajemmassa mittakaavassa.

[Parsifal]

hesarilla jotkut somppurapviikot menossa ?

On aika surullista, jos somalit menevät apinoimaan täysin tuhoon tuomitun rap- ja gansta-kulttuurin suoraan Yhdysvaltojen slummeista itselleen esikuvaksi vähänkään laajemmassa mittakaavassa.

Vielä surullisempaa on, että somalikulttuuriin verrattuna sekin on askel ylöspäin.

[Titus]

sanonpa vaan, että näille näyttelijä/rap/whatever(paljon rahaa ilman työtä/lahjoja) urasta unelmoiville somppu-uneksijoille tulee tosi karu arki kolmikymppisinä

no valde maksaa niinkuin tähänkin asti

[Kaarin M]

^^ Uih! Kiitos tästä!

KINGFISH - TONNI (prod. DJ WOOFA
https://www.youtube.com/watch?v=rFE3MsmPeWg


"En ole sadan tonnin mies vielä, mutta status on päällikkö."
– Kingfish

Jotenkin tuo "hittibiisi" kuulostaa tältä https://www.youtube.com/watch?v=-Lys-p7qVG8 

[foobar]

hesarilla jotkut somppurapviikot menossa ?

http://nyt.fi/a1462762713354

entä jos skinit teksisivät oman versionsa ?

Sitä ei kutsuttaisi "voimabiisiksi" vaan valkoisten ylivaltaa ylistäväksi vihapuheeksi ja hyvin pian oltaisiin oikeudessa.

Kaiken näistä tummaihoisista räppäreistä ja somaleista kertoo se, että ominaisuudet joita kantaväestön keskuudessa pidettäisiin vähintäänkin persoonallisuushäiriöinä ovat heistä jaloja. Ja Hesarin toimittajien moraalista kaiken kertoo se, että he keksivät kaikki keinot suitsuttaa näiden ominaisuuksien ihanuutta, kun ne liittyvät tummaan ihonväriin, varsinkin jos ne liittyvät somaleihin.

Moni haaveilee muusikon tai näyttelijän urasta. Selvä. Moni suomalainenkin nuori haaveilee niistä, ilman järkeviä perusteita. Suomalaisten nuorten on kuitenkin jossain vaiheessa kasvettava tästä vaiheesta ulos ja alettava tekemään oikeita töitä. Somalien kohdalla sitä ei ilmeisesti tapahdu ikinä. Saadaan vain yksi uhriutumiskortti pakkaan lisää. Eihän mikään muu kuin rasismi voi olla syynä siihen, etteivät nämä huippuosaajat pääse niihin puoleen tusinaan hyvään pestiin tuolla alalla Suomessa...

[Jane Doe]

Miten mulla oli käsitys, että tuo battle of Kontula olisi ennalta sovittu? Tai ainakin niin, että se tummempi osapuolikaan ei olisi ollut ihan viaton kähinöihin? No, eipä anneta tuollaisten pilata hyvää voimabiisiä. Ja mukavaahan on se, että kun meitin omat papat kertovat sotamuistoja Kannakselta, näiden räppistarojen enot kertovat myllytysmuistoja Kontulasta. Ollaan kato ihan samanlaisia kaikki, kumbayah.

Ps. Miksei Kontulan-veteraaneille voitaisi myöntää kuntoutusta ja kylpylälomia?

[Franklin]

Otsikko:

Kingfish on Just se somali, joka haluaa murtaa ennakkoluulot rap-brändillään

Johdattelu:

Tulokasräppäri Kingfish sanoo suoraan, että hän haluaa tehdä musiikillaan rahaa, koska päivätyöt eivät kiinnosta.

Harvemmin näissä somalijutuissa rupeaa silmät pyörimään jo ennen leipätekstiä.

[Skeptikko]

Ällös huoli, valden rahat loppuvat hyvää vauhtia. Somalillekin tulee koti-ikävä kun pitäisi keksiä itselleen kannattava elanto maassa, jossa taloustilanteen heikentyessä asenteet kovenevat ja ilmaista rahaa ei ole jaossa.

Silloin saattaa alkaa ryöstely ja muukin Somalian meno, ennen kuin osa muuttaa muualle jos pystyy - ja osa ehkä oppii tienaamaan elantonsa itse ja osa nääntyy nälkään.

[Linkster]

Kaikki räppi on pelkkää paskaa,ihan sama mitä/mikä sitä suoltaa. Tottakai tuollainen sompula apinoi niiltä jenkkinekruilta kaikki elkeet ja kuteet ym viuhtomisen; mustat veljet tietty yhdessä ympäri maailman.

Tommonen räpättisomppu lienee uusi manne,valtio kustantaa "heimovaatteet ja kampaukset",jottei iske kotoutumattomuus ym ikävä - kuten työnteko. Maksatus ei lopu koskaan,paitsi jos sen joku tolkun taho väkivalloin lopettaa.

[foobar]

Kaikki räppi on pelkkää paskaa,ihan sama mitä/mikä sitä suoltaa.

Ylen ja Sanoman tapa ylistää nimenomaan ylistereotypisoituneita "mustia artisteja" eli tässä tapauksessa räppäreitä ja heidän "voimabiisejään" on mielestäni myöskin jotenkin traagisen rasistista yrityksessään olla älykästä antirasismia. Kukaan ei ilmeisesti odota näiden somalien alkavan esimerkiksi viulisteiksi, tai säveltämään klassista tai modernia musiikkia. (Laittakaapa vaikkapa itäaasialaiset tässä pohdinnassa näiden voimabiisiartistien tilalle.)

Kun he tekevät sitä mikä on umpistereotyyppisintä eli riimittelevät räppiä gangstakulttuurista ja tappeluista valkoisten kanssa, he ovat saavuttaneet Hesarin ja Ylen toimittajien silmissä kulttuurillisen ylivertaisuuden asteen (ainakin suhteessa syntyperäänsä) ja ovat aiheidensa kunnioitettuja, ammattimaisia tulkkeja. Jopa siinä tapauksessa, että glorifioituina aiheina ovat punttien nostelu ja muskeleilla ärhentely, jengisodat, ryöstöt, sossun luukulla elely ja väkivalta noin yleisesti ottaen. Jos valkoinen suomalainen riimittelee samalla tapaa, hän saa aitoa arvostusta vain vasemmiston roskasakilta, ja siihen on syynsä...

[Golimar]

Minä kuuntelen mieluummin pohjois-korealaisten lasten kitaransoittoa kuin afrojen räpätystä.

https://www.youtube.com/watch?v=QvLD1wytwCs

[Faidros.]

Pres. Niinistö on myöntänyt Prinssi Jusufille mitalin hengenpelastuksesta. -SS

[Linkster]

^Siitäs saatiin,rasistit. Meikäläisittäin  normaali toiminta saa suvisleirissä aikaan suorastaan mylläkän. Hieno teko tietenkin sinällään,mutta toiseus aiheutti jälleen asian irroittamisen omaksi kohu-uutisekseen.
MInkähän takia iltapaskat eivät julkaise esim.niiden kolmen rallikatsojan  palkitsemista, jotka toimivat tilanteessaan hienosti? Vastaan itse: he ovat vain kantasuomalaisia jäpiköitä.

[Lupu(kulkuri)]

^^ Uih! Kiitos tästä!

KINGFISH - TONNI (prod. DJ WOOFA
https://www.youtube.com/watch?v=rFE3MsmPeWg


"En ole sadan tonnin mies vielä, mutta status on päällikkö."
– Ki


Jotenkin tuo "hittibiisi" kuulostaa tältä https://www.youtube.com/watch?v=-Lys-p7qVG8 

Originaali Kingfish: https://www.youtube.com/watch?v=45KCmltiWa4

Sori, oli ihan pakko, ettei musiikillinen historia unohdu, jee !

[Faidros.]

Pres. Niinistö on myöntänyt Prinssi Jusufille mitalin hengenpelastuksesta. -SS

Onko skeittari, joka vanhuksen tönäisi raiteille jo saatu kiinni? Vahva musiikkitausta molemmilla, uhrilla ja prinssillä! Vain kaksi minuuttia metron tuloon, kukaan muu kuin prinssi ei olisi tehnyt samoin?
www.iltalehti.fi/viihde/2016061521733629_vi.shtml

Edit. Olihan se skeittari jäänyt kiinni. Syytteet luetaan ensi viikolla.

[B52]

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1470195517174?ref=hs-etusivub-luetuimmat-#6

Rap-muusikko Musta Barbaari ei tiedä isästään mitään – ainoan kuvankin hän hukkasi lapsena

Edina Nikander, 60, on helsinkiläinen yrittäjä.

James Nikander, 25, on rap-muusikko ja kehonrakentaja, joka esiintyy taiteilijanimellä Musta Barbaari.

JAMES NIKANDER:

"Rakastan äitiäni yli kaiken. Mutsi on tukipilarini, joka on pakottanut minut uskomaan omiin juttuihini.

Hän on pitänyt minusta ja kolmesta sisaruksestani huolta kuin karhuemo. Kun isoveljeni aiottiin siirtää ala-asteella mamuluokalle siitä huolimatta, että hän on syntynyt Suomessa ja puhuu täydellistä suomea, mutsi ampaisi rehtorin juttusille ja uhkasi haastaa koulun oikeuteen. Kun vanha rouva sylki minua päin ollessani viisivuotias, mutsi huusi kaikki suomalaiset kirosanat, jotka tiesi. Äiti on vahva persoona, joka seisoo leuka uhmakkaasti ylhäällä tuollaisissa tilanteissa.

Minäkin opin jo pienenä, että jos mutsi käskee tyhjentämään tiskikoneen tai käymään kaupassa, siitä on turha mutista.

Äiti on kotoisin Tansanian maaseudulta, Victorianjärven länsipuolelta. En tiedä juuri mitään hänen taustastaan. Minulla ei esimerkiksi ole hajua, mitä hänen vanhempansa tekivät työkseen, mutta sen tiedän, että yksi äidin neljästä veljestä oli pastori.

Kun äiti oli nuori, hän tapasi Tansaniassa jonkun suomalaisen miehen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Miehellä oli kansainvälinen työ, ja he seikkailivat yhdessä Keski-Euroopassa ja Lähi-idässä. 1980-luvulla he muuttivat Suomeen, mutta erosivat sittemmin.

Minä olen syntynyt Turussa. Isästäni en tiedä mitään. Sen mutsi on minulle kertonut, että isäkin oli suomalainen. Faija ei ole ollut millään tavalla elämässäni sen jälkeen, kun olin kaksi. Mutsi kasvatti minut ja veljeni yksin eikä ole koskaan halunnut puhua isästäni. Hänellä on varmasti siihen syynsä.

Joskus kuudennella luokalla äiti antoi minulle valokuvan, jossa olen isän kanssa. Siitä näin, että faija ainakin tietää minun olevan olemassa. Mutta kuva hävisi, sillä olen tosi huolimaton tavaroiden kanssa.

Viime aikoina omat juureni ovat alkaneet kiinnostaa ja olen yrittänyt raottaa totuuden ovea. Äiti onkin luvannut kertoa tarinansa tänä vuonna. Odotan vain, että aika on oikea.

Äiti on aina ollut yrittäjä. Ollessani tarhaikäinen hän omisti ravintolan Turun keskustassa. Hän pumppasi meihin yritteliästä asennetta ja vaati meiltä hyviä numeroita koulusta. Mutsi myös kuritti. Kun rikoin kivellä talomme ikkunan, hän käski hakea kepin. Kun toin sen, äiti kysyi, minkä ikäinen olen. Kerroin olevani kuusi, ja sain kuusi iskua kepistä.

Ollessani ala-asteella isoveljeni sairastui Crohnin tautiin, ja muutimme Helsinkiin saadaksemme hänelle parasta mahdollista hoitoa. Veljeni joutui kymmeniin leikkauksiin, ja äiti pelkäsi hänen kuolevan. Näin, kuinka vaikeudet riistivät äidin elämäniloa.

Teininä ajauduin kaveriporukassa näpistelemään. Kerran näpistin parin kympin kellon ja jäin kiinni. Mutsi haki minut poliisiasemalta muttei sanonut mitään, katsoi vain hyvin pettyneesti. Olin tuottanut hänelle häpeää, ja se sattui. Reissu asemalta kotiin oli pisin, jonka olen tehnyt. Sanaakaan ei sanottu, ja sen jälkeen meillä oli pitkään vaikeaa. Mutsi ei halunnut puhua minulle, ja minä välttelin häntä. Mutta jos lähdin ostarille, äiti huusi, että pidä näppisi taskussa! Pian lopetin näpistelyn.

Kun olin 16-vuotias, äiti alkoi reissata Tansanian ja Suomen välillä. Hän teki Tansaniassa maakauppoja ja rakennutti taloa ja oli Suomesta poissa kuukausia, joskus puolikin vuotta. Pikkuveljeni asui silloin isosiskomme luona, minä taas 18-vuotiaan isoveljeni kanssa. Reissaaminen kesti useamman vuoden, ja sinä aikana minä ehdin kasvaa aikuiseksi. Olin äidin poissaolosta vähän katkerakin. En kuitenkaan syytä häntä, sillä äiti oli masentunut Suomessa rasismin takia. Hänen oli päästävä tuulettumaan.

Aina kun äiti tuli Suomeen, otimme yhteen. Osittain se johtui luonteistamme: olemme molemmat jääräpäisiä ja aina oikeassa.

Lopetin opiskeluni peruskouluun. Vaikka yritin täysillä, en kerta kaikkiaan oppinut istumalla ja kuuntelemalla. Uskon, että minulla on lievä adhd. Meillä oli kuitenkin äidin kanssa suunnitelma: tähtäsin ammattilaisjalkapalloilijaksi. 17-vuotiaana pelasin A-junnuissa, ja joukkueemme oli nousemassa SM-tasolle, kun sain pahan polvivamman. Olin hukassa, kunnes koulukaverini vei minut Salem-seurakuntaan. Tulin 18-vuotiaana uskoon. Sain siitä voimaa, ja aloin uskoa pystyväni tekemään vielä merkityksellisiä asioita.

Löysin ympärilleni jengiä, joka halusi elämältään jotain enemmän kuin ryyppyreissuja. Aloin kuntoilla ja tehdä Prinssi Jusufin kanssa Youtubeen videoita, joissa treenasimme salilla. Samoihin aikoihin kiersin räppäri Ruudolfin ja Karri Koiran keikoilla t-paitamyyjänä. Heitimme mamuläppää, sillä minulla on tumma rusketus ja Ruudolfilla meksikolaistausta. Keksimme, että niistähän saisi biisin.

Kun Salil eka, salil vika ilmestyi vuonna 2013, kaikki mediat halusivat tehdä minusta juttua. Se oli täysin surrealistista peruskoulun käyneelle ja veloissa elävälle nuorelle. En tiennyt, miten käyttäytyä. Halusin taistella monikulttuurisuuden puolesta ja rasismia vastaan, mutta minulla ei ollut tietoa ja taitoa käsitellä niitä asioita kunnolla. Aloin kehittää itseäni, mutta lopulta huomasin onnistuvani parhaiten vain olemalla se, kuka olen.

Siitä viihdetaiteilijan urani lähti käyntiin. Olen tehnyt omia televisio- ja radio-ohjelmia, juonto- ja puhekeikkoja sekä musiikkia. Vuonna 2014 sain kehonrakennuksen SM-kisoissa hopeaa. Viihdyttäminen on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Jo ala-asteella olin luokan pelle, ja koska pistin jengin hymyilemään, sain kolmannella luokalla hymypojankin.


Menestykseni myötä minusta on tullut perheemme pää. Varsinkin äiti turvautuu minuun paljon. Autan häntä paperihommissa, teen hänelle ostoksia ja vahdin, ettei hän syö sokeria ja unohda käydä lenkillä.

Nyt pystyn jo väittämään hänelle vastaan, ja äiti kuuntelee minua ehkä enemmän kuin minä häntä. Haluan pitää hänestä hyvää huolta. Äiti on joutunut kärsimään niin paljon."

EDINA NIKANDER:

"En ole puhunut Jimmylle hänen isästään. Minulla ei ole ollut siihen mitään syytä. Kasvatin hänet yksin ja kärsin siitä, ettei hänen isänsä ole ollut kanssamme. Nyt voin kuitenkin jo sanoa, että Jimmyn isä on se sama suomalainen insinööri, jonka kanssa olin naimisissa.

Kun odotin Jimmyä, meillä oli omakotitalo Kaarinassa, mutta aviomieheni työskenteli Intiassa. Hän tuli vain jouluksi kotiin, ja se oli tosi surullista. Kun Jimmy oli yksivuotias, kävimme tapaamassa miestäni Bangladeshissa. Palattuamme päätin erota. Lakimies selvitti, että koska olin pitänyt Jimmystä ja hänen isoveljestään huolta, saisin pitää heidät itselläni.

Elimme hyvää elämää. Minulla oli maustekauppa Turun kauppahallissa ja ravintola Hamburger Börs -hotellin takana. Meillä oli kaikki, jopa kesämökki Askaisissa. Hoidin bisnestäni, ja palkkasin ensin suomalaisen ja sitten gambialaisen tytön pitämään pojistani huolta. Halusin vain parasta lapsilleni. Koska tein viikolla paljon töitä, pidin joka viikonloppu juhlat ystävieni ja heidän lastensa kanssa.

Turussa oli kuitenkin myös paljon rasismia. Minulle huudettiin, että mene kotiin, neekeri. Kun ravintolani ikkuna rikottiin, poliisi sanoi, ettei voi tehdä mitään.

Kun Jimmyn veli sairastui vaikeaan suolistosairauteen, hän ei saanut Turussa kunnon hoitoa. Lääkärit katsoivat häntä oudosti ja pukivat suojavarusteet kuin olisivat menossa Kuuhun. Mutta ei poikani ollut edes käynyt Afrikassa, hän oli syntynyt siinä samassa sairaalassa!

Päätin muuttaa Helsinkiin, jossa ajattelin ihmisten ymmärtävän paremmin ulkomaalaisia. Asuimme aluksi Pasilassa. Kun lähdin viemään Jimmyn veljeä sairaalaan, löysin autoni katolta rikottuja kananmunia. Asuessamme Jakomäessä ja Kontulassa pojat joutuivat juoksemaan skinheadejä pakoon. Tuntui vaikealta päästää heitä ulos, kun jouduin miettimään, tulevatko he hengissä kotiin.

Jimmy halusi olla itsenäinen eikä mikään äidin poika. Jos sanoin jotain, mistä hän ei pitänyt, hän lähti kaverilleen viikoksi. Tullessaan takaisin hän pyysi anteeksi. Hänen käytöstään oli kuitenkin vaikea hyväksyä, sillä Tansaniassa jopa vanhempien keskeyttäminen heidän puhuessaan on kiellettyä.

Poikien ollessa pieniä opetin heille käytöstavat. Olin tosi ankara, oikea pomo. Halusin, että lapset saavat hyvän koulutuksen ja hyviä harrastuksia. Mielestäni Jimmyn jalat sopivat jalkapalloon, ja treenautin häntä nelivuotiaasta lähtien. Mutta kun Jimmy meni uuteen joukkueeseen, hän sanoi, ettei hänestä pidetä: 'Jos olen minuutin myöhässä, mulle sanotaan, että tämä ei ole mikään Afrikka.'

Kun Jimmy täytti 16, ajattelin, että en ole hyväksytty Suomessa ja että pojilla on traumoja. Mietin vieväni pojat Afrikkaan. Mutta pojat ovat syntyneet täällä. He halusivat jäädä.

Jimmyn aloitettua kehonrakennuksen tappelimme koko ajan. Kun muskelit kasvoivat, kysyin, että mitä olet tekemässä, sinähän näytät hirviöltä. Minua pelotti istua hänen vieressään. Kun näin Jimmyn tv:ssä Mustana Barbaarina, ihmettelin rasismikokemusteni takia, voivatko ihmiset oikeasti tykätä siitä, mitä hän tekee. Mutta kun huomasin, että hänestä pidetään, olin niin onnellinen! Ajattelin, etten olekaan ollut 30 vuotta Suomessa turhaan. Tunsin, että minut on hyväksytty hänen kauttaan.

Heinäkuussa olin tyttäreni kanssa etsimässä yöllä taksia Helsingin keskustassa, kun poninhäntäpäinen mies koputti selkääni. Ajattelin, että hän pyytää kolikoita, ja jatkoin kävelemistä. Mies sanoi 'stop, anna passisi', ja minä kerroin, etten anna sitä tuntemattomalle. Sitten kaikki kävi äkkiä: mies pisti minut pian maahan, pani käsirautoihin ja sanoi olevansa poliisi. Pian näin virka-asuisten poliisien kävelevän luokseni aseet vyötäröllään ja luulin, että minut ammutaan niin kuin Amerikassa.

Poninhäntämies sanoi, että olin varastanut hänen virkamerkkinsä. Minut tutkittiin joka paikasta. Kysymyksiini ei vastattu. Olin vihainen, peloissani ja nöyryytetty. Lopulta poliisit sanoivat, että jos olen hiljaa, he päästävät minut. Vaadin, että minut viedään asemalle, kun minut oli kerran leimattu varkaaksi. He eivät suostuneet, vaan päästivät vapaaksi.

En uskalla enää liikkua ulkona ilta-aikaan. Tällaista tapahtuu monille mustille, mutta yleensä ketään ei kiinnosta. Onneksi Mustaa Barbaaria kuunnellaan. Hän yrittää pelastaa ihmiset rasismilta."

[Huppupelikaani]

Juuri luin muualta kuukautisliitteen jutun. Koko sopan ydin on taitaa olla tässä:

olemme molemmat jääräpäisiä ja aina oikeassa.

Lääkärit katsoivat häntä oudosti ja pukivat suojavarusteet kuin olisivat menossa Kuuhun. Mutta ei poikani ollut edes käynyt Afrikassa, hän oli syntynyt siinä samassa sairaalassa!

Rasistiset tartuntataudeilta suojaavat varusteet ja katseet.

Päätin muuttaa Helsinkiin, jossa ajattelin ihmisten ymmärtävän paremmin ulkomaalaisia.

Minkä maalaisia nämä Nikanderit loppujen lopuksi ovatkaan?

Heinäkuussa olin tyttäreni kanssa etsimässä yöllä taksia Helsingin keskustassa, kun poninhäntäpäinen mies koputti selkääni. Ajattelin, että hän pyytää kolikoita, ja jatkoin kävelemistä. Mies sanoi 'stop, anna passisi', ja minä kerroin, etten anna sitä tuntemattomalle. Sitten kaikki kävi äkkiä: mies pisti minut pian maahan, pani käsirautoihin ja sanoi olevansa poliisi. Pian näin virka-asuisten poliisien kävelevän luokseni aseet vyötäröllään ja luulin, että minut ammutaan niin kuin Amerikassa.

Ja lopuksi katse takaisin siihen ensimmäiseen lainaukseen...

[Arvoton]

Vaikka olen kauan tuntenut olevani miespuolinen Patsy, se ei tarkoita, että innostuisin tuosta Edinasta.

[Java]

Voihan itku, parku ja hammasten kiristys. Rasismia siellä ja täällä, mutta itsessä ei mitään vikaa

[Tommi Korhonen]

Barbaari lähes syrjäytyneenä lähes ongelmanuorena ei ole erityisen merkittävä uutisaihe/mediatapaus. Hyvä, että kaveri selvisi noinkin positiivisella tavalla (eikä esimerkiksi vedä huumeliigaa). Ja vaikka hänellä joku itsetunnon kriisistä johtuva korostustarve onkin, niin kaveri on pääosin positiivinen ja eteenpäin pyrkivän oloinen. Kyvyt ei ehkä riitä kaiken huomion mukaiseen (laulaja?), mutta se ei liene Jamesin vika.
Kyllä Nikanderin suurin ongelma on mokutuslehdistö, jotka haluavat rakentaa toiseustoteemiaan. Ehkä hän on edes sen verran positiivinen versio toiseudesta, että sen vuoksi Yle takoo rautaa kun ei heillä mitään muuta ole esittää.

Ja sit tietysti myös tarinankerrontaperinne, noista jutuista ei saa tietenkään selvää miten tapahtumat ovat oikeasti menneet. Äidin suhteellisesta menestymisestä voi kuitenkin päätellä ettei kyse ole sen pahemman pään jengistä, joskin uutisarvoa muuten kuin ei-epäonnistujana on hieman vaikea käsittää. No, onhan tuolta taustalta edes kohtuullisen itsetunnon omaaminen jotain, samoin kuin kehonrakennussaavutukset vaikka siitä selän takana kritiikkiä olisikin. Eli siis: osoittaa muuta kuin sohvaperunuutta tai seinänotkumista.

Barbaari (nimenomaan siis julkisuushahmo) on mielestäni vain matunhimoisen median tuottama. Mielestäni tosi turha julkkis, aivan joidenkin Kardashanien jatkoksi.

Mamutaustaiseksi nuoreksi kuitenkin aivan positiivinen, ei kehoita kohtalotovereitaan uhriutumaan, vastustaa kiusaamista, ei uhoa black poweria jne. Välillä ärsyttävä ja astuu selkeästi mokulehdiston ylennysansoihin, mutta hän on vielä nuori.
Oletan, että pidemmän päälle saa jotain keskitasoista aikaan, ja siten osoittautuu selkeästi ei haittaavaksi maahanmuuttotaustaiseksi. (Siis vastakkain niihin haittamaahanmuuttajiin.) Toivottavasti saa ja osaa käyttää mahdollisuutensa, eikä jää mokuttajien hyväksikäyttämäksi. Sehän olisi huonoin kaikille osapuolille.

[Leso]

Jimmy halusi olla itsenäinen eikä mikään äidin poika. Jos sanoin jotain, mistä hän ei pitänyt, hän lähti kaverilleen viikoksi. Tullessaan takaisin hän pyysi anteeksi. Hänen käytöstään oli kuitenkin vaikea hyväksyä, sillä Tansaniassa jopa vanhempien keskeyttäminen heidän puhuessaan on kiellettyä.

Poikien ollessa pieniä opetin heille käytöstavat. Olin tosi ankara, oikea pomo.

No et sä kyllä ollu niinku like a boss.
Olithan sä vuosikaudetkin tuulettumassa Tansaniassa.
Tuskin oli arvovaltaa, mistä Barbi kiertoteitse mainitsikin.

Kun näin Jimmyn tv:ssä Mustana Barbaarina, ihmettelin rasismikokemusteni takia, voivatko ihmiset oikeasti tykätä siitä, mitä hän tekee. Mutta kun huomasin, että hänestä pidetään, olin niin onnellinen! Ajattelin, etten olekaan ollut 30 vuotta Suomessa turhaan.

No kyllä sä olit. Ihan turhaan.
Et kai sitten kolmessäkymmenessä vuodessa ole saanut kansalaisuutta, ja vaikka olisitkin, et osaa käyttäytyä niin, ettei sinua raudoiteta. Koska sinun mielestähän sinut raudoitettiin, koska olet tansanialainen, eikö niin?
Minut on raudoitettu, koska olen ollut huonosti käyttäytyvä sysisuomalainen.
Niin että elä vittu nillitä.
Olit jopa niin ylpeä, että aattelit, että "ettekö te tiedä, että olen Barbin äiti", vai mitä?
Myönnä nyt vaan.

[ArtturiE]

Vähän vaikea sanoa mitään positiivista mustan baskerin "musiikista" kun suurin osa siitä genrestä on mielestäni täyttä paskaa.  Median ja nuorisokulttuurin luoma pelle, joka trendikkäästi käyttää nigger/neekeri-ilmaisua osoittaakseen ylimielisyyttään kantaväestöä kohtaan.  Vastenmielinen pullistelijaneekeri.

[Faidros.]

Tietääkö kukaan minkä alan yrittäjä tuo Edina Nikander on? Turussahan hänellä oli maustekauppa.

[Oiva Armas]

Musta Bar-Baari Nikander on mulatti. Äitee on Afrikan paremmalta puolelta, ei siis Somaliasta, voisi kyllä ollakkin. Isi on suomipoika, joka ymmärsi lähteä karkuun.
On ollut mammalla "mauste"-kauppaa ja ravintolaa Turkkusessa HS:n mukaan, ei vaan löydy...

[Tommi Korhonen]

Tuossa liitetyssä jutussahan kerrottiin, että he muuttivat pääkaupunkiseudulle. Ja aika varhain vielä, mitä Jamesin kouluhistoriasta voi päätellä. Eli Edinan toiminta on silloin pääkaupunkiseudulla, jos enää edes Suomessa.

[Maailmanmies]

Tuossa jutussa on monta kummallisuutta. Lapsia on kolme, mutta keitä muiden isät ovat? Suomessa on asuttu 30 vuotta, osaako Edina vieläkään suomea? Miksi James ei tiedä isästään mitään vaikka ilmeisesti käyttää tämän sukunimeä? Mitä mamma on Tansaniassa tehnyt Miksi Edina puhuu pojastaan Mustana Barbaarina? Nämä kk-liitteen tarinat ovat kertomuksia elämän varrelta, mutta miksi juuri tässä piti puhua politiikka viime aikojen tapahtumista?
Jos suomalainen äiti ja poika olisivat puhuneet tuohon malliin ruumiillisesta kurituksesta, niin otsikot olisivat räjähtäneet. Nyt ei mitään missään.

[Faidros.]

Nyt tuli hirvittävä leka! Tätä bailataan vielä ensikesänä! Näin Ylistää Yle X MB:n uusinta.
www.youtube.com/watch?v=pA2qbQ9lBgA
Viktor Kalborek tulee meele hoono soomi.