Maahanmuuttokriittisyys ja konservatismi

[Abdul Reis]

Tiivistettynä: konservatiivit ymmärtävät liberaalien ajattelutapaa, mutta ovat eri mieltä. Liberaaleilla on sen sijaan suuria vaikeuksia edes ymmärtää konservatiiveja, joten he usein pitävät konservatiiveja joko pahoina tai tyhminä.

Jos tuo on perustelusi väittämällesi minun ymmärtämättömyydestäni, niin sinä et ymmärrä yleistämisen käsitettä oikein.

Täh? Tuo lause ei oikein aukea minulle. Minun perusteluni sille että et ymmärrä konservatiivisuutta on tässä:

koska nykyisellään se on hyökyaalto sellaista äärimmäistä arvokonservatismia, että siitä eivät edes konservatiivit pidä. Huomatkaa, kuinka tuossa konservatismi epäonnistuu: silläkin on selvästikin rajansa sekä soveltamisen syvyydessä että laajuudessa.

Voi olla että itse luokittelet maahanmuuttajat jollain kummallisella tavalla liberaali-konservatiivi-akselille. Tuo on kuitenkin vain oma suhtautumisesi asiaan ja lainaus osoittaa että et ymmärrä, että asiaan voi suhtautua aivan eri tavalla. Et siis ole vain eri mieltä konservatiivien kanssa, vaan et edes pysty ymmärtämään heitä. Aiemmin linkkaamassani Hamilon kirjoituksessa esiteltiin aiheeseen liittyvää kysely. Koska kysely tehtiin USAssa siinä on sekoitettu vasemmistolaisuus ja liberalismi, mutta itse pointti on pätevä:

Koominen seuraus taas on se, että kun arvoliberaali ei ymmärrä konservatiivin monipuolisempaa moraaliperustaa, hän kuvittelee, että konservatiivi olisi vailla kykyä empatiaan ja reiluuteen. Tämä on testattu kokeellisesti: kun koehenkilöiden piti vastata Haidtin kehittämään moraalimittariin siten, kuten "stereotyyppinen vasemmistolainen" tai "stereotyyppinen konservatiivi" vastaisi, konservatiiviksi identifioituneet osasivat vastata siten, kuin oikeasti vasemmistolaisetkin vastasivat.

Sen sijaan vasemmistolaiset eivät kyenneet imitoimaan konservatiivia, vaan projisoivat heihin vain itse luomansa mielikuvan empatiaan ja itsenäiseen ajatteluun kykenemättömistä paskiaisista - tai kuten Saarikoski sen hienosti sanoo: "Rotuopit, heterovimma, hurriviha, antifeminismi ja mitä niitä onkaan eivät ole minusta muuta kuin oman pahan olon projisointia muihin ihmisiin."

Konservatiivisessa suhtautumisessa maahanmuuttoon ei ole mitään tekemistä tulijoiden konservatiivisuuden/liberaaliuden kanssa.

Perustele. Minä voin perustella oman väittämäni. Äärikonservatiivinen islam kerää eniten vastustusta nimenomaan sen arvojen ja normien takia. Ne menevät ihan överiksi vaikkapa mainitussa pyhyyden käsityksessä.

Perustelin tuon jo aiemmassa viestissäni. Yritän kuitenkin vielä vääntää rautalangasta. Konservatiivisuudessa on kyse jatkuvuudesta. Kulttuuri, arvot ja instituutiot ovat aikojen saatossa kehittyneet sellaisiksi kuin ne nyt ovat hyvästä syystä; ne ovat "voittaneet" kilpailevat vastineensa. Siksi vallitsevia arvoja ja instituutioita ei pitäisi muuttaa nopeasti eikä ilman hyvää syytä. (Enkä tällä tarkoita että kaikki muutos pitäisi pysäyttää, vaan muutoksen pitäisi olla hallittua ja perusteltua.) Konservatiivin näkemys yhteiskunnasta kattaa elävien sukupolvien lisäksi myös kuolleet sekä syntymättömät sukupolvet. Vaikka yksilö itse kuoleekin pois niin hänen identiteettinsä jää elämään, kun tulevat sukupolvet kokevat olevansa samaa sukua, kansaa tai uskovien yhteisöä.

Konservatiiville on siis tärkeää kokea yhteenkuuluvuutta sekä menneiden että tulevien sukupolvien välille. Jos Suomeen tuodaan voimakas suomalaisuuden kanssa kilpaileva identiteetti, on jatkuvuus vaarassa. Kilpailevat instituutiot ja identiteetti haastavat suomalaiset instituutiot ja identiteetin, eikä kilpailevan identiteetin liberaaliudella tai konservatiivisuudella ole sinänsä mitään merkitystä, se on uhka joka tapauksessa. Usein tosin kilpailevat liberaalit identiteetit ovat niin heikkoja ettei niitä tarvitse pitää uhkana.

Tämä on siis oma näkemykseni konservatiivisuudesta. Koska konservatiivisuus on paljon löyhemmin määritelty aate kuin liberalismi niin joku muu konservatiivi saattaa olla kanssani aivan eri mieltä.

Yleensäkkin tulijoiden jaotteleminen näillä länsimaalaisilla termeillä on aivan älytöntä, koska he tulevat aivan erilaisesta kulttuurista.

Väitätkö, että islamia ei ole järkevää kuvata äärikonservatiiviseksi uskonnoksi? Miksi näin olisi? Siksikö, että se kuulostaa konservatiivin korviin pahalta? Jaottelussa ei ole mitään ongelmaa, koska näissähän ollaan koko jaottelun peruskysymysten äärellä harvinaisen selvästi.

Kuten sanottu, konservatiivisuus on niin löyhästi määritelty aate että voit kyllä kutsua islamia konservatiiviseksi uskonnoksi jos haluat. Sillä ei ole kuitenkaan minun kannaltani juuri merkitystä, koska se identiteetin jatkumo jota he haluavat luoda on ristiriidassa oman identiteettini kanssa. Tähän sopii sanonta "kansallismielisen suomalaisen paras ystävä Venäjällä on venäläinen liberaali". En tunne mitään yhteenkuuluvuutta muslimien tai Putinin kanssa, vaikka ovatkin "konservatiiveja".

Yllä esittämäni lyhyen konservatiivisuuden määritelmän mukaan esimerkiksi ISIS ei ole konservatiivinen vaan vallankumouksellinen. He eivät halua luoda jatkumoa, vaan nimenomaan tuhota 800-luvun jälkeiset instituutiot sekä perinteet ja toteuttaa jonkinlaisen maanpäällisen utopian. Tämä on toki vain oma näkemykseni enkä odota kaikkien olevan kanssani samaa mieltä.

Ero eurooppalaisen konservatiivin ja muslimifundamentalistin välillä ei ole mikään aste-ero, vaan heillä on aivan erilliset identiteetit ja sisäryhmät, joita kohtaan he tuntevat lojaaliutta.

Totta kai siinä on aste-ero. Ei ole sattumaa, että se identeetti on juuri sellainen. Lojaliteetti on ihan eri asia. Eri ryhmät toteuttavat eri asteista konservatismia.

Näen asian eri tavalla.

Motiivini tästä aiheesta vääntämiselle on se, että liberalismin perusajatuksiin kuuluu ajatus siitä että kaikkia ihmisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti taustasta riippumatta. Nähdäkseni Eurooppa on tällä hetkellä katastrofin partaalla juuri tämän ajatuksen takia. Jotta Eurooppa voitaisiin palauttaa terveeseen olotilaan pitäisi tämä ajatus ihmisten universaalista tasa-arvosta hylätä epäonnistuneena.

[elven archer]

Voi olla että itse luokittelet maahanmuuttajat jollain kummallisella tavalla liberaali-konservatiivi-akselille.

Onhan se tosi kummallista, että muslimi on konservatiivi. En minä jaksa tällaista, että sinä vain toistelet, kuinka en muka ymmärrä.

Koominen seuraus taas on se, että kun arvoliberaali ei ymmärrä konservatiivin monipuolisempaa moraaliperustaa, hän kuvittelee, että konservatiivi olisi vailla kykyä empatiaan ja reiluuteen.

Kuten sanoin siitä väärästä yleistämisestä. Et sinä voi jankuttaa minun ymmärtämättömyydestäni lainauksilla toisten ihmisten ajatuksista. Eikä tuo ajatus ole muuten edes kestävä. Jos ei kohtele esim. homoja reilusti, mikä leimaa monen nykykonservatiivin ajattelua, niin sitä ei voi kumota millään "monipuolisemmalla arvoperustalla". Täytyy erottaa itse kohtelu ja sen motiivit. Kohtelu, eli se, mitä koetaan ja tehdään, ei muutu reiluksi sillä, että jonkun motiivit olisivatkin (ainakin omasta mielestään) jalot.

Perustelin tuon jo aiemmassa viestissäni. Yritän kuitenkin vielä vääntää rautalangasta. Konservatiivisuudessa on kyse jatkuvuudesta.

Ei siinä ole kyse pelkästään jatkuvuudesta, vaan sillä on aina myös hetkellinen ilmentymänsä. Esim. tuollainen USA:ssa tehty tutkimus mittaa tilannekuvaa, koska konservatiivithan jopa "samassa kulttuurissa" eri aikakausina vannovat erilaisten arvojen nimiin. Puheemme nykyaikana konservatiivisuudesta on tietenkin aikaan sidottu. Nykyiset suomalaiset konservatiivit olisivat olleet 500 vuotta aiemmin äärimmäisen liberaaleja.

Kuten sanottu, konservatiivisuus on niin löyhästi määritelty aate että voit kyllä kutsua islamia konservatiiviseksi uskonnoksi jos haluat. Sillä ei ole kuitenkaan minun kannaltani juuri merkitystä, koska se identiteetin jatkumo jota he haluavat luoda on ristiriidassa oman identiteettini kanssa.

Sinä haluat valikoida rusinat pullasta. Kumpaakin leimaa samanlainen säilyttämisen ajattelu, mutta toisessa se vain on saanut erilaisia muotoja ja on huomattavan ehdottomampaa ja voimakkaampaa. Asian voisi ilmaista niinkin, että olet muslimeja liberaalimpi.

Motiivini tästä aiheesta vääntämiselle on se, että liberalismin perusajatuksiin kuuluu ajatus siitä että kaikkia ihmisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti taustasta riippumatta.

Totta. Se on reilu ja tavoiteltava ajatus, mutta nykyisellään mahdotonta toteuttaa siten, että massamaahanmuuttoa vastaanottavat yhteiskunnat säilyisivät myös liberaaleina, jos tulijoiden määrää ei rajoita riittävän tiukasti. Mitä suurempi määrä maahanmuuttoa, niin sen enemmän sen hallinta vaatisi kokonaisuuden huomioimista, minkä tuosta ajatuksesta tiukasti kiinni pitäminen estää. Yksilöt muodostavat ryhmiä, joilla on tyypillisiä piirteitä, joiden perusteella taas voidaan pohtia erilaisten kehityskulkujen todennäköisyyksiä. Jokainen yksilö ei jaa niitä piirteitä, joten yleisen tason linjaukset tietenkin sorsivat joitain yksilöitä, mutta niinhän se aina menee, koska loputon mikromanagerointi ei vain ole mahdollista ainakaan nykyisellään. Sitä kohti voisi tietenkin yrittää mennä mittaamalla yksilöä erilaisin testein, mutta nykyisin tuon lisäksi ajatellaan myös, ettei yksilön hyödyllisyyttä ja sopeutuvuutta saa ottaa huomioon.

Jotta Eurooppa voitaisiin palauttaa terveeseen olotilaan pitäisi tämä ajatus ihmisten universaalista tasa-arvosta hylätä epäonnistuneena.

Ei sitä pidä hylätä, vaan se kannattaa pitää tavoitteena. Vastakkainen ajatushan on aika järkyttävä kannustaessaan kohtelemaan yksilöitä luokkansa edustajina, mistä esimerkkinä tutuin lienee rasismi. Sen sijaan pitää vain tunnistaa ja hyväksyä ajatuksen toteuttamisen käytännön seuraukset ja asettaa ne seuraukset toiseen vaakakuppiin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että ajetaan ajatusta globaalista täysin yhtäläisestä kohtelusta, jos se jopa johtaa siihen, että itse sitä soveltava yhteiskunta lipsuu yhä enemmän kohti ihmisten epätasa-arvoa rikollisuuden, työttömyyden, ihmisryhmien välisen vihanpidon yms. seurauksena.

[elven archer]

Onhan tärkeitä arvoja muitakin kuin vapaus ja sellainen laajasti ymmärretty tasa-arvo, että saa mennä mihin tahansa maahan samanlaisin oikeuksin ja samanlaisten oikeuksien pariin kuin kaikki muutkin. On jopa tärkeämpiä arvoja, kuten turvallisuus, hyvinvointi ja monet muut. Näitä kaikkia ei voi nykyisellään selvästikään massamaahanmuutolla saada ja edistää, vaan yksi asia on usein toisesta pois.

Jos lähdetään rajat auki -porukan liikkumisen vapaudesta, mikä on minunkin kannattamani ajatus (ei vain mihin hintaan hyvänsä), niin se on käytännössä nykyisin pois mm. turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Vaikka olisi miten liberaali, ja minä olen melkoisen, niin ei voi vain saada kaikkea. Tämän ymmärtäminen erottaa minut suuresta osasta nykyisiä liberaaleja. Minä katson myös lopputulosta. He katsovat vain ajatusta, ideaalia.

Minun ajatteluni soveltaminen johtaa liberaaliin ja hyvinvoivaan Suomeen, kun taas heidän ajattelunsa johtaa aiempaa konservatiivisempaan sekä pahoinvoivempaan Suomeen (rikollisuus, työttömyys, hyvinvointipalveluiden alasajo, väestöryhmien konfliktit, naisvihan kasvu, äärioikeiston nousu, uskonnollisen kiihkoilun nousu, seksuaalivähemmistöihin kohdistuvat hyökkäykset, terroriuhat, sananvapauden ja liikkumisen sekä monen muun vapauden kaventuminen).

Koska nykyisin tämä on jo niin ilmeistä seurausten ollessa jo niin selvästi nähtävissä, olen päättänyt kutsua heitä valeliberaaleiksi. He selvästikin hyväksyvät, että heidän linjansa ei johda edes liberaaliin Suomeen. He myös tekevät ihan tietoisia arvovalintoja esim. islamin ja homojen oikeuksien puolustamisen joutuessa luonnolliseen ristiriitaan: he valitsevat islamin puolustelun. Joko se on täydellisen typerää ehdottomuutta ja todellisuuskielteisyyttä tai sitten kenties he eivät todellisuudessa edes ole liberaaleja ihmisiä, vaan se on lähinnä esitystä maailmassa, jossa julkikuva on ilmeisen tärkeä. Joka tapauksessa he ovat nykyisin liberalismin pahin vitsaus, omat fundamentalistimme tai toisten hyödylliset idiootit tai mitä lienevätkään.

[Abdul Reis]

Sinä haluat valikoida rusinat pullasta.

Niin haluan. Ja niin haluat sinäkin:

Eihän siinä ole mitään järkeä, että ajetaan ajatusta globaalista täysin yhtäläisestä kohtelusta, jos se jopa johtaa siihen, että itse sitä soveltava yhteiskunta lipsuu yhä enemmän kohti ihmisten epätasa-arvoa rikollisuuden, työttömyyden, ihmisryhmien välisen vihanpidon yms. seurauksena.

Et halua kohdella kaikkia ihmisiä liberaalisti, koska liberaali kohtelu johtaa epäliberaaliin yhteikuntaan. Tarkoitus pyhittää keinot, vai kuinka?

Joka tapauksessa tavoitit tuossa jotain aika olennaista, nimittäin liberalismin perimmäisen epävakauden. Jos liberalismia toteuttaa johdonmukaisesti, se väistämättä johtaa liberaalin järjestelmän sortumiseen. Liberalismi oli omimmillaan ollessaan altavastaavan asemassa ja kritisoidessaan vallitsevaa järjestelmää. Nyt kun liberaalit ajatukset ovat nousseet valtaan on huomattu, että pysyäkseen vallassa liberalismin pitää rajoittaa sitä vastaan olevien mielipiteiden esittämistä. Ruotsi on malliesimerkki tällaisesta totalitaarisesta liberalismista, jossa valtio määrittelee mitkä ajatukset ovat sopivia.

Jotta Eurooppa voitaisiin palauttaa terveeseen olotilaan pitäisi tämä ajatus ihmisten universaalista tasa-arvosta hylätä epäonnistuneena.

Ei sitä pidä hylätä, vaan se kannattaa pitää tavoitteena. Vastakkainen ajatushan on aika järkyttävä kannustaessaan kohtelemaan yksilöitä luokkansa edustajina, mistä esimerkkinä tutuin lienee rasismi. Sen sijaan pitää vain tunnistaa ja hyväksyä ajatuksen toteuttamisen käytännön seuraukset ja asettaa ne seuraukset toiseen vaakakuppiin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että ajetaan ajatusta globaalista täysin yhtäläisestä kohtelusta, jos se jopa johtaa siihen, että itse sitä soveltava yhteiskunta lipsuu yhä enemmän kohti ihmisten epätasa-arvoa rikollisuuden, työttömyyden, ihmisryhmien välisen vihanpidon yms. seurauksena.

Eli teoriassa haluat pitää tavoitteen tai "ideaalin" tasa-arvosta elossa, mutta käytännössä olet samaa mieltä kanssani siitä että ihmisiä ei tule kohdella tasa-arvoisesti taustasta riippumatta? Hyvä. Ihmisten välinen tasa-arvo onkin pelkkä tyhjä ideaali tai myytti ilman mitään perusteita. Se on nykypäivänä elossa lähinnä sen takia, etta tasa-arvon kritisoiminen on epävirallisesti kiellettyä ja johtaa sosiaaliseen paheksuntaan tai jopa tuomioon oikeudessa.

[elven archer]

Et halua kohdella kaikkia ihmisiä liberaalisti, koska liberaali kohtelu johtaa epäliberaaliin yhteikuntaan. Tarkoitus pyhittää keinot, vai kuinka?

Haluan kohdella, mutta tiedostan sen, että se ei nykyisellään ole kaikilla liberaalisuuden ulottuvuuksilla mahdollista, koska toiminnan lopputulos olisi huonompi kuin lähtöpiste. Kuten aiemmin mielestäni jo selvästi sanoin, niin yhden liberaalisuuden ulottuvuuden edistäminen voi huonontaa toista, koska pelkkä liberalismi ei ole riittävän kattava ja yksityiskohtainen toimintaohje monimutkaisessa maailmassa toimimiseen.

Mistä ihmeestä keksit, että tarkoitus pyhittäisi keinot, kun olen monta viestiä jo puhunut siitä, että mokuttamisen varmaankin usein hyvä tarkoitus ei pyhitä yhtään mitään? Jos pitää jotain noin rinnastaa, niin minun mielestäni lopputulos pyhittää sekä keinot että tarkoitukset, mutta sekin on vain nyrkkisääntö, eikä 100 %:n kattava joka paikan ohjenuora.

Joka tapauksessa tavoitit tuossa jotain aika olennaista, nimittäin liberalismin perimmäisen epävakauden. Jos liberalismia toteuttaa johdonmukaisesti, se väistämättä johtaa liberaalin järjestelmän sortumiseen.

Sitähän minä tässä olen jo pitkään yrittänyt sanoa, että nykyisellään ei ole mahdollista toteuttaa liberalismia kirjaimellisesti pykälä pykälältä. Se on erinomainen tavoite ja periaate, mutta liian fundamentalistinen tulkinta siitä toimii jopa itse liberalismia vastaan käytännössä. Sen sijaan käytännössähän liberalismia voi johdonmukaisesti edistää, kun fokus on lopputuloksessa.

Nyt kun liberaalit ajatukset ovat nousseet valtaan on huomattu, että pysyäkseen vallassa liberalismin pitää rajoittaa sitä vastaan olevien mielipiteiden esittämistä.

Eihän tarvitse, eikä tietenkään pidäkään. Ei tarvittaisi kuin keskittyä teorian sijaan liberalismin edistämiseen käytännössä, kuten minä teen. Toisaalta voidaan myös pohtia, onko Ruotsin "liberaaleilla" motiivina ollenkaan koko liberaalisuus, vai onko se vain pelkkä keppihevonen muiden tavoitteiden ajamiseksi, koska lopputulos on liberalismin kannalta aivan järkyttävä ja jopa myös keinojen kannalta, kun siellähän mennään jo mielipiteitä rajoittamaan.

Eli teoriassa haluat pitää tavoitteen tai "ideaalin" tasa-arvosta elossa, mutta käytännössä olet samaa mieltä kanssani siitä että ihmisiä ei tule kohdella tasa-arvoisesti taustasta riippumatta?

Teoriassa ja käytännössä haluan pitää sen tavoitteena, jota kohti pitää mennä niin paljon kuin mahdollista. Ehkä joskus ihmiskunta on jopa niin kehittynyt, että ei tarvitse olla huolissaan siitä, että kehitysmaista valuu tänne liikaa ties mitä ainesta, jolloin voimme ottaa käyttöön ihan globaalin kaikkia koskevan vapaan liikkuvuuden. Siihen menee varmasti ainakin tuhansia vuosia, mutta olisihan sellainen hienompi ja tavoiteltavampi maailma. Tällä hetkellä katson, että tilannetta ei voi hallita yksilötasolla mm. jo aivan valtavan elintasokuilun takia, joten ihmisiä täytyy niputtaa esim. kansalaisuuden mukaan.

Ihmisten välinen tasa-arvo onkin pelkkä tyhjä ideaali tai myytti ilman mitään perusteita.

Miten niin? Totta kai jokaisen pitäisi olla lähtökohtaisesti tasa-arvoinen, koska se yksinkertaisesti olisi reilua. Eihän kukaan voi esittää vakavissaan, että ei olisi reilua, että jokainen punnitaan vain omien tekojensa perusteella? Eli sen peruste on täyttä betonia ja sen tavoitte on tehnyt maailmasta selvästi paremman paikan, kun mm. orjuus on kielletty yms. Sitä ei vain pidä ajaa väkisin joka paikassa ja ajassa seurauksista piittaamatta. Pitää valita taistelut oikein, että voittaa sodan.

[Pöllämystynyt]

Et halua kohdella kaikkia ihmisiä liberaalisti, koska liberaali kohtelu johtaa epäliberaaliin yhteikuntaan. Tarkoitus pyhittää keinot, vai kuinka?

Haluan kohdella, mutta tiedostan sen, että se ei nykyisellään ole kaikilla liberaalisuuden ulottuvuuksilla mahdollista, koska toiminnan lopputulos olisi huonompi kuin lähtöpiste.

Vedän vähän mutkia suoriksi, sivuutan käytyä keskustelua ja sanon, että mielestäni arvoliberalismi on varsinkin Suomen kaltaisessa syrjäisessä ja ilmastoltaan ankarassa maassa mahdollista lähes rajoituksettakin, ja ilman mitään isompia muttia. Siis rajoja ei tarvitsisi "sulkea", jos valtion alkuperäiskansalta keräämiä verorahoja ei käytettäisi keinotekoisesti kolonistien rahoittamiseen. Suomeen ei olisi tullut juuri yhtään näitä perusteettomia turvapaikanhakijoita tai muita haittamamuja, eivätkä siis äärikonservatiiviset valloittajajoukot uhkaisi vapautta ja ihmisoikeuksia, ellei valtiokoneisto pumppaisi näille alkuperäisväestöltä kerättyä rahaa ja muita resursseja.

On siis virhe markkinoida maahanmuuttokriittistä liberalismia jonkinlaisena typistyksenä ja kompromissina, kun siitä liberalismista ei oikeasti tarvitse tinkiä. Voit toki itse kannattaa typistettyä liberalismia, joka on aivan perusteltu näkemys, mutta muille liberaaleille, jotka eivät vielä ymmärrä tai uskalla kritisoida väestönsiirtopolitiikkaa, kannattaa kuitenkin sanoa, etteivät mitkään typistykset ja kompromissit ole välttämättömiä.

[elven archer]

Vedän vähän mutkia suoriksi, sivuutan käytyä keskustelua ja sanon, että mielestäni arvoliberalismi on varsinkin Suomen kaltaisessa syrjäisessä ja ilmastoltaan ankarassa maassa mahdollista lähes rajoituksettakin, ja ilman mitään isompia muttia.

Niin, ongelmat tulevat siitä, kun sitä aletaan soveltaa globaalisti. Toki asianhan voisi ajatella niin, että ongelmat loppujen lopuksi tulevat siinäkin siitä, että liian moni haluaa nauttia oikeuksista välittämättä niiden mukana tulevista velvollisuuksista.

On siis virhe markkinoida maahanmuuttokriittistä liberalismia jonkinlaisena typistyksenä ja kompromissina, kun siitä liberalismista ei oikeasti tarvitse tinkiä. Voit toki itse kannattaa typistettyä liberalismia, joka on aivan perusteltu näkemys, mutta muille liberaaleille, jotka eivät vielä ymmärrä tai uskalla kritisoida väestönsiirtopolitiikkaa, kannattaa kuitenkin sanoa, etteivät mitkään typistykset ja kompromissit ole välttämättömiä.

Täytyyhän siitä tinkiä, koska on kiistaton fakta, että rajavalvonta ei sovi täydellisesti vapauden ajatukseen. Jos rajataan liberalismi koskemaan vain valtion asukkaita, niin sitten ei tarvitse suuremmin tinkiä. Tämä ei kuitenkaan nykyisin ole mikään itsestäänselvyys, kun moni ajattelee, että tällainen jako on liberalismin vastaista.

Enkä minä markkinoi typistetympää liberalismia, vaan ihan päinvastoin. Minä vain puhun siitä, mitä käytännössä tapahtuu, vs. se, että toiset puhuvat siitä, mitä heidän unimaailmassaan tapahtuu. Virhe olisi yrittää esittää ristiriitaista ajattelua, eikä minun selkärankani siihen edes taipuisi.

[Pöllämystynyt]

Täytyyhän siitä tinkiä, koska on kiistaton fakta, että rajavalvonta ei sovi täydellisesti vapauden ajatukseen. Jos rajataan liberalismi koskemaan vain valtion asukkaita, niin sitten ei tarvitse suuremmin tinkiä. Tämä ei kuitenkaan nykyisin ole mikään itsestäänselvyys, kun moni ajattelee, että tällainen jako on liberalismin vastaista.

Ei liberalismin välttämättä täydy koskea vain valtion asukkaita, jos jokaisella on oikeus päättää verorahojensa käytöstä demokraattisesti, suoralla demokratialla. Tästä seuraa, ettei verorahoja anneta miehitysjoukkojen tavalla toimiville, tai ehkä kenellekään muullekaan, joka ei ole ollut niitä keräämässä, ja joka vain tulee tänne. Tästä taas seuraa, ettei nykyisen kaltaisia miehitysjoukkoja tulisi Suomen kaltaiseen maahan juuri ollenkaan, koska muilta kerättyjen rahojen perässähän nämä ovat. Liberalismiin ei kuulu, että on oikeutettu muiden velkarahallaan maksamiin etuoikeuksiin kaikkialla, minne menee.

Liberalismiin ei kuulu myöskään, että jonkun alueen väestön pitää maksaa tulokkaille, ja toisten ei. Siten kenenkään ei tarvitse.

Jos Suomeen saisi ihan vapaasti tulla kuka hyvänsä, joka elättää itsensä, mutta kenellekään tulokkaalle ei maksettaisi yltäkylläistä elatusta, niin Suomessa ei olisi sataakaan somalia, arabia tai afrikkalaista. Ja nämäkin muutamat käyttäytyisivät ihan eri tavalla, ja olisivat lähtökohtaisesti hyödyksi tälle yhteisölle.

Enkä minä markkinoi typistetympää liberalismia, vaan ihan päinvastoin. Minä vain puhun siitä, mitä käytännössä tapahtuu, vs. se, että toiset puhuvat siitä, mitä heidän unimaailmassaan tapahtuu.

On totta, että liberalismisi on aitoa ja täyttä, vaikka on muitakin tapoja järjestää täysi liberalismi. Kuitenkin monet liberaaleja periaatteita ihailevat elävät nimenomaan unimaailmassa, ja ovat herkkiä varjelemaan unelmiaan. Näille ihmisille mahdolliset käytännön tason "rajoitukset" (joilla pyritään suurempaan vapauteen) tulee esitellä erittäin varoen. Parempi on olla puhumatta esimerkiksi rajavalvonnasta mitään, vaan korostaa sitä, ettei tänne ketään tulisi, ellei muita pakotettaisi maksamaan näille.

[Tabula Rasa]

Fokus on yksi asia sinänsä. Usein liberaali kuitenkin hahmottaa etäisyyksiä väärin ja tarvittavien väliaskelmien määrää ja laatua. Myös monia muita puutteita koska ihmisen ajatus ei ole koskaan täydellinen. Virhe tulee kun markkinoidaan hyvältä vaikuttavaa tai tuntuvaa ideaa josta on kuitenkin vain yksi tai muutemia kehityssuuntia on tutkittu kun niitä oikeasti on paljon ja edes konservatiivi ei näe kuin muuteman kymmenen todennäköisimmän ensiaskeleet. Liian heikko polku jota pitkin aletaan rahdata tavaraa konservatiivin varoituksista huolimatta. Ja kun se käytössä käytännössä jossain kohti romahtaa niin kerrotaan konservatiiville kuinka se toimi. Ja jätetään huomiotta kuinka konservatiivi tiesi jo alussa ettei tule kestämään. Ja uudestaan sama uudelleenlämmitettynä vaikka näkee ettei rakenne tule kestämään niin hakataan päätä seinään koska ideologisesti oikein. Archerin mieliksi nimetään valeliberaaleiksi. Kysymys lähinnä kuuluu, miten näiden pelien naurettavuus näytetään suurelle yleisölle.

[J. Lannan haamu]

Seuraavassa Alexander Duginin kiteytys liberalismista liittyen Venäjän kehittymiseen ja suhteisiin lännen kanssa. Tämä sopii mielestäni aiheeseen erittäin hyvin. Hieman myös uusimmassa Sarastuksesta liberalismista toisin silmin...

Essence of liberalism

In the modern West, there is one ruling, dominant ideology – liberalism. It may appear in many shades, versions and forms, but the essence is always the same. Liberalism contains an inner, fundamental structure which follows axiomatic principles:

▪    anthropological individualism (the individual is the measure of all things);

▪    belief in progress (the world is heading toward a better future, and the past is always worse than the present);

▪    technocracy (technical development and its execution are taken as the most important criteria by which to judge the nature of a society);

▪    eurocentrism (Euro-American societies are accepted as the standard of measure for the rest of humanity);

▪    economy as destiny (the free market economy is the only normative economic system – all the rest types are to either be reformed or destroyed);

▪    democracy is the rule of minorities (defending themselves from the majority, which is always prone to degenerate into totalitarianism or "populism");

▪    the middle class is the only really existing social actor and universal norm (independent from the fact of whether or not an individual has already reached this status or is on the way to becoming actually middle class, representing for the moment only a would-be middle class);

▪    one-world globalism (human beings are all essentially the same with only one distinction, namely that of their individual nature – the world should be integrated on the basis of the individual and cosmopolitism; in other words, world citizenship).

These are the core values of liberalism, and they are a manifestation of one of the three tendencies that originated in the Enlightenment alongside communism and fascism, which collectively proposed varying interpretations of the spirit of modernity. During the twentieth century, liberalism defeated its rivals, and since 1991 has become the sole, dominant ideology of the world."

"...Liberalism fights against all forms of collective identity, and against all types of values, projects, strategies, goals, methods and so on that are collectivist, or at least non-individualist..."

http://katehon.com/article/war-russia-its-ideological-dimension

Sitten tuolla on vähän enempi juttua muustakin, mutta hyvin kiteytyy olennainen. Ja onhan toki totta, että 'todellisten liberaalien' joukossa on niitä, jotka vastustavat maahanmuuttoa ja konservatiiveissä, uudessa oikeistossa, traditionalisteissa yms. niitä, jotka kannattavat tiettyjä vapauksia, jotka eivät perinteisesti kuulu konservatiivin ajattelumaailmaan. Esimerkkejä tulee vaikkapa päihdepuolelta ja siihen liittyvistä lakimuutoksista. Mutta en ole silti tuputtamassa sitä ja vaatimassa, järjestämässä marsseja ja vaatimassa, että jääkiekkojoukkue tai Suomen Kreikan ulkoministeriö ilmoittaaa positiivisen kantansa huumausaineille. Minä pidän sen asian omana asiana jos koen että se ideologia on minua varten.

Edit. Lisäys. Kiitokset Hattiwatille linkistä...

[J. Lannan haamu]

No niin, nyt ollaan taas itselleni ihan uudella tiedostamisen tasolla koskien liberalismia. Alexander Dugin kuvaa kirjassaan 'The Fourth Political Theory' huikean hyvin liberalismin toksisuutta. Mikä parasta, toisella (2) sivulla tipahteli sellaisia pommeja että oksat pois. Tämä liittyy jälleen osaltaan alkuperäisen ketjun aloittajan pohdintaan...

"At the same time, liberalism itself has changed, passing from the level of ideas, political programmes and declarations to the level of reality, penetrating the very flesh of the social fabric, which became suffuced with liberalism, and in turn, it began to seem like the natural order of things...

...Conservatism, fascism and Communism, together with their many variations, lost the battle, and triumphant liberalism mutated into lifestyle; consumerism, individualism, and a postmodern manifestation of the fragmented and sub-political being....

...The subject of Communism was class. Fascism's subject was the state, in Italian Fascism under Mussolini , or race in Hitler's National Socialism. In liberalism, the subject was represented by the individual, freed from all forms of collective identity and 'membership'

- Alexander Dugin, The Fourth Policital Theory. 2012.

Sosiologi ja geopolitiikan asiantuntija käyttää kirjassaan myös termiä postliberalism, joka on perin mielenkiintoinen. Huomasin siinä tiettyjä yhtäläisyyksiä tavassani käyttää termiä 'uusliberalismi'. Tämmösen maallikon pitää vähän tutustua tukevaan teoriaan ympärillä  (Alain de Benoist, Julius Evola, Rene Geneve vai mikä olikaan) ja hahmottaa kokonaisempaa kuvaa, on nuo sen verran diippiä shittiä.

[elven archer]

En ymmärrä, mikä tuossa kuvaa sitä toksisuutta. Enkä ymmärrä muutenkaan sen kummemmin, mitä virkaa moisella putinistin mielipidejulistuksella on. Hän on sitä mieltä, joten sittenhän on. Kunhan pysyy rajan takana, niin olkoon. Tosin eipä tainnut Krimillä pysyä, vai miten? Siis tuo tyyppihän edustaa jotain ihme punanatsitotalitaristifasisti-linjaa, joka haluaisi imperialistisen Venäjän. Jos Johan Bäckman tykkää hänestä, niin tiedän jo siitä, että minä en tykkää.

[J. Lannan haamu]

^ Älä huoli, toveri hyvä, ei liberalismia voikaan ymmärtää. Voi vaan kuvitella ymmärtävänsä ja olevansa sinut sen kanssa...mikä kaikki tietenkin on vain suurta illuusiota...

[Abdul Reis]

- Alexander Dugin, The Fourth Policital Theory. 2012.

Kysyin joskus Timo Vihavaiselta mitä mieltä hän on Duginista ja hän vastasi jotakuinkin näin: "Se mies on täysi paska". Itse olen samaa mieltä. Pidän Duginia vihollisena sekä käytännön- että ideologisella tasolla. Käytännön tasolla siksi, että hän havittelee jotain Euraasian valtakuntaa, johon Suomikin tietysti liitettäisiin: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa/putinismin-ideologi-myos-suomi-kuuluu-venajan-imperiumiin/

Dugin vastustaa kansallisvaltioita ja tukee monikulttuurisuutta. Hänen ideaalinsa on monietninen "supervaltio", imperiumi, jossa eri kansallisuudet sekoittuvat iloisesti ja kansallisten alueiden rajat häviävät. Dugin kannattaa kansallismielisyyttä vain siinä tapauksessa että se tukee Venäjän intressejä:

Rémi Tremblay: In the West, Eurasianism seems to seek to ally itself with nationalists. However, in Russia nationalist groups like the ones that support Russia in the West were crushed and repressed. What can Western nationalists learn from that repression?

Alexander Dugin: Eurasianism works with different groups who are against liberalism, North American hegemony and Modernity as a whole. These groups can be right or left. It is most important to be against liberalism and Atlanticism. But Eurasianism is not nationalistic—it is a Fourth Political Theory, ideologically similar to the European New Right of Alain de Benoist.

In the West there are two kinds of nationalists: (1) that characterized as anti-liberal, continental, anti-USA, and traditionalist; and (2) that characterized as pro-liberal, anticommunist, Atlanticist, pro-American and racist (xenophobe). The Eurasianists are willing to work closely with the former, but have little or nothing in common with the latter.

The same situation exists within Russia. There are Eurasian, imperial, traditionalist patriots who mostly support Putin and are loyal to the state, and the pro-liberal, racist, neo-Nazi extremists manipulated by the USA (like the Right Sector in Ukraine). If the latter are repressed, we enjoy it as much as when repression touches the pro-American liberal. They are a fifth column.

Dugin: The Empire conceived in the Eurasianist multipolar vision is never unidimensional, unlike modern nations. They should respect pluralism—ethnic and cultural. There are no fully homogeneous spaces. In Russia we have Muslims, Caucasians, Tartars, Siberians, Finno-Ugrians and so on.

http://alternative-right.blogspot.com/2015/05/an-interview-with-alexander-dugin.html

Dugin on puhdas imperialisti ja chauvinisti, joka kokee vahvemman oikeudeksi alistaa heikompaa. Hän on aivan yksiselitteisesti Suomen vihollinen.

[elven archer]

^ Älä huoli, toveri hyvä, ei liberalismia voikaan ymmärtää. Voi vaan kuvitella ymmärtävänsä ja olevansa sinut sen kanssa...mikä kaikki tietenkin on vain suurta illuusiota...

... syystä, että...?

[J. Lannan haamu]

Perin mielenkiintoista kuulla ja tietää. Täytyypä tutustua jossain vaiheessa tarkemmin tuohon puoleen. Mutta pointti on se, että mitä hän kirjoittaa liberalismista, on kahdella tavalla mielenkiintoista; Se on sekä itsessään syvällistä että siinä on samankaltaisuuksia tiettyjen muiden eri maiden ajattelijoiden kanssa. Toisin sanoen, se kuinka itse koen hänen ideologiansa liittyen ketjun Contextiin, en missään nimessä pidä liberalismin kritisoijaa ja sen luonteen paljastajaa Suomen tai suomalaisuuden vihollisena.

Mutta ihan asiaan, tässä eräs katkelma Alex Kurtagicin haastattelusta vuodelta 2011..

George Whale: Is it prosperity or propaganda that has made Western societies so aimless and disconnected?

Alex Kurtagic: Prosperity, miseducation, and misinformation certainly have played a rôle. That may be one reason why the liberal establishment puts so much stock in economic growth, media, and 'education'. Yet, these are not the sole sources of its power, because even the most powerful establishment can be brought down if it is discredited, if its legitimacy is questioned, and if there is a credible alternative already available. You may want to interject here, arguing that the current establishment is already discredited. That may be true, if we think of the credibility of its members. It is not true, however, if we think of the moral bases upon which it rests. Those have not been discredited. In fact, they are stronger than ever. For example, equality continues to be seen as an absolute moral good, even if its proponents are exposed as hypocrites and their science is proven wrong. Belief in the moral goodness of equality is nowadays puritanical and utterly intolerant of deviation or dissent. For change to be possible, we would need to demonstrate not only that the establishment is hostile and corrupt, but also that the ideals they pursue are inherently evil.

http://alternative-right.blogspot.com/2016/02/masters-of-universe-revisited-interview.html#more

Niin mä olen miettinyt monta kertaa, että minkä takia 'meikäläiset' eivät kyseenalaista ns. liberaalien tai uusvasemmistolaisvihreän mentaliteetin moraalia. Se pitäisi nostaa kissan kokoisilla kirjaimilla esille, sekä asia että ihmiset. Tällainen mahdollisuus olisi jokaisessa haastattelussa, mutta vaihtoehtona on toki se, että lähtee vastailemaan lola odusogalle että minkä maalaisen tyttöystävän kanssa seurustelee. Tuo esimerkki ei luonnollisesti ollut läheskään pahimmasta päästä, Simon Elo taitaa olla kahdella aika pahalla kärjessä, samoin myös V-M Saarakkala...

[Vesa Puuronen]

Tervehdys hyvät hommalaiset pitkästä aikaa, olen tekemässä esitelmää aiheesta Onko maahanmuuttokriittisyydessä tolkkua? ja olen joutunut toteamaan, että vaikka Hommalla on vuosia keskusteltu maahanmuuttokriittisyydestä ja Homman nimeksikin on määritelty "Homma on valveutuneiden ja huolestuneiden kansalaisten muodostama maahanmuuttokriittinen, puolueisiin sitoutumaton kansanliike." ei kuitenkaan maahanmuuttokriittisyyden määritelmää ole missään esitetty, tai ainakaan en ole sellaista löytänyt. Voisitteko te kenties valistaa minua, onko jossakin esitetty edes jollakin tavalla yleisesti hyväksytty määritelmä siitä, mitä maahanmuuttokriittisyys on? Tämä keskustelu, joka on kyllä kiinnostava, maahanmuuttokriittisyyden, konservatismin  ja liberalismin välisestä suhteestakin kärsii pahasti siitä, että eri puhujat näyttävät tarkoittavan kaikilla näillä käsitteillä enemmän tai vähemmän eri asioita. Jos yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä tai ei aidasta ollenkaan, järkiperäinen keskustelu on jokseenkin vaikeaa. Mutta tärkein kysymykseni on: mitä on maahanmuuttokriittisyys?

[Rubiikinkuutio]

Tervehdys hyvät hommalaiset pitkästä aikaa, olen tekemässä esitelmää aiheesta Onko maahanmuuttokriittisyydessä tolkkua? ja olen joutunut toteamaan, että vaikka Hommalla on vuosia keskusteltu maahanmuuttokriittisyydestä ja Homman nimeksikin on määritelty "Homma on valveutuneiden ja huolestuneiden kansalaisten muodostama maahanmuuttokriittinen, puolueisiin sitoutumaton kansanliike." ei kuitenkaan maahanmuuttokriittisyyden määritelmää ole missään esitetty, tai ainakaan en ole sellaista löytänyt.

Eiköhän se ole juuri sitä mitä sana selvästi ilmaisee? Suhtautuu jonkinlaisella kriittisyydellä maahanmuuttoon. Maahanmuuttokriittisyyttä on erilaista ja hommassa on näkemyksiä maahanmuutosta suunnilleen yhtä monta kuin on kirjoittajiakin.

Historiallisestihan Homma lähti siitä, että mitään kritiikkiä monikultuuriselle ideologialle tai maahanmuutolle ei saaanut edes esittää. Jos sanoi, että pakolaisia voisi ottaa vähemmän, niin se oli heti rasistista eikä normaalista poliittisesta aiheesta saanut edes keskustella. Siitä syntyi Homma.

Se vielä, että Homma on paikka jossa voi keskustella maahanmuutosta. Hommassa kirjoittajan ei tarvitse edes olla maahanmuuttokriittinen. Saa kannattaa vaikka täydellistä "rajat auki kaikille"-meininkiä, joka ei ole maahanmuuttokriittisyyttä. Kaikki rajoitukset siihen ovat tavalla tai toisella erilaista maahanmuuttokriittisyyttä. Toiset vastustavat pakolaisia, toiset työperäistä maahanmuuttoa, jotkut islamilaistamaahanmuuttoa ja joku niitä kaikkia. Maahanmuuttokriittisyys on laaja käsite.

[Pöllämystynyt]

Mutta tärkein kysymykseni on: mitä on maahanmuuttokriittisyys?

Tämä on yleensä hyvin selvä asia tällä foorumilla keskusteleville ja ylipäätään maahanmuuttokriittisille, niin selvä, ettei sille ehkä ole kukaan miettinyt määritelmää. Yhteistyö kuitenkin sujuu hyvin, sillä kaikki kuitenkin tietävät, mistä puhutaan, vaikka itse asian ympärillä on hyvinkin erilaisia näkemyksiä siitä, miksi ja miten maahanmuuttokriittisyyttä kannattaa toteuttaa. Laajentaisin termin mielelläni monikultturismi- ja maahanmuuttokritiikiksi.

Yritän tässä luoda jonkinlaisen määritelmän "lonkalta". Mielestäni kyse on lähinnä arvostelusta, eri mieltä olemisesta ja vaihtoehtojen kannattamisesta
1) valtioiden ja valtioliittojen yms. muiden suurta valtaa käyttävien tarkoituksellisesti järjestämälle tai mahdollistamalle,
2) selvästi haitalliselle maahanmuutolle, jota ilman maailma olisi parempi paikka kaikille,
3) ja jota koskeva kriittinen keskustelu on tabu,
4) sekä sitä tukeville poliittisille toimille kuten positiivinen syrjintä, alkuperäisväestön ja -kulttuurin vastainen propaganda jne.

Numeroin määritelmäni eri osa-alueet, jotta ne erottuisivat toisistaan. Haluan saman tien puolustaa kohtaa 1. Hyvin olennaista tässä kaikessa on se, että olemme eri mieltä kuin valtapolitiikka, monet vaikuttajat ja massamedia. Juuri eri mieltä vallankäyttäjien kanssa oleminen on koonnut maahanmuuttokriittiset yhteen tällekin foorumille. Jos valtapolitiikka ei olisi ajanut tai mahdollistanut väestönsiirtoa, kolonismia, haittamaahanmuuttoa, tai miten sitä haluaakaan kutsua, ei sitä olisi tapahtunut, eikä sitä vastaan olisi syntynyt maahanmuuttokriittisyyttäkään.
Maahanmuuttajat eivät vain ole tulleet spontaanisti, vaan valtiot ovat järjestäneet niin, että ne ovat tulleet tai voineet tulla. Tämä on siis lähtökohtaisesti toisinajattelijoiden liike, vaihtoehtoliike, vallalle kriittinen liike.

Kielellinen arvostelu kuuluu myös jotenkin olennaisesti maahanmuuttokritiikkiin, sillä kyse on tabuaiheita vastaan käyvästä liikkeestä tai suuntauksesta, jolle on erittäin tärkeää tuoda valtapolitiikasta poikkeava mielipiteensä esiin. Jo sanallinen arvostelu, tabun rikkominen, leimojen uhmaaminen, on maahanmuuttokritiikkiä. Siinä, kun kolonismin kannattajat voivat puhua ja argumentoida helposti ja tehokkaasti yleisillä leimatermeillä ja ratsastaa pitkälle yleisillä mielikuvilla, kuten monikulttuurisuuden rikkaudella, rasismilla, jne. eivät kriitikot voi tehdä näin, koska heillä ei toisinajattelijan asemassa ole kykyä luoda omaa termistöään ja mielikuvastoaan, joka vaikuttaisi koko yhteiskuntaan - vaan he joutuvat puhumaan niin sanotusti kriittisellä tavalla.

Itse käytän kuitenkin mielummin termiä maahanmuuttomaltillisuus, koska se kuvaa paremmin asennoitumistani äärimmäistä tai massiivista kolonismia tai väestönsiirtoa kohtaan. Itse siis kannatan maltillisempaa maahanmuuttoa.

[millla]

Sana itsessään kertoo jo aika lailla kaiken. Kaipa yhteiskuntatieessä ei voida hyväksyä, että asiat ovat sitä, mitä niiden sanotaa olevan. Mielestäni maahanmuuttokriittisyys tarkoittaa kriittistä suhtautumista siihen maahanmuuttopolitiikkaan, mikä Suomessa on vallinnut - ja vallitsee tänä päivänä.

Mitä on kriittisyys? Sitä, että uskaltaa kyseenalaistaa, eikä esimerkiksi sosiaalisen paineen vuoksi näe asioissa vain positiivisia puolia tai uskaltaa sanoa, että ajaudumme perikatoon, jos jatkamme tällä poliittisella polulla. Ei kai sitä edes tarvitse selittää, muistuttaa ehkä.

Maahanmuuttokriittisyys on "meitä" yhdistävä tekijä. Ja kritiikkiä voi olla monenlaista. Tutkiva löytää, en ymmärrä, miksi meidän pitäisi siihen vastata, kun tuskin kuitenkaan otat vastaustamme sellaisenaan vastaan. Tai siis etsit varmanakin ristiriitaisuuksia jne, varsinkin kun lähtökohtasi on ideologisesti vastakkainen. Ymmärtääkseni ollut ainakin aiemmin. Ihmettelen, että tätä kysellään vielä, ehkä sitten 10 vuoden päästäkin. Liekö asia niin vaikea ymmärtää.

"Toiset vastustavat pakolaisia, toiset työperäistä maahanmuuttoa, jotkut islamilaistamaahanmuuttoa ja joku niitä kaikkia"

No en minä ainakaan vastusta pakolaisia, enkä usko että moni muukaan. Kun tapaan kivan ihmisen, se on kiva ihminen, huolimatta siitä onko se pakolainen  vai ei. Itse asiassa olen helposti kiinnostunut uusista kulttuureista. SE mitä vastustan on täkäläinen maahanmuuttoPOLITIIKKA. Joka ei näytä järkiintyvän, vaikka mitä tapahtuisi.

Mutta tämä menee niin helposti saivarteluksi.

[Heikki Luoto]

Mutta tärkein kysymykseni on: mitä on maahanmuuttokriittisyys?

Maahanmuuttokritiikki on se laaja näkemysten kirjo, joka on maahanmuuton edistämiseksi pyritty jo vuosia vaientamaan normaalissa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Media, tutkijat, poliitikot ja virkamiehet ovat osallistuneet vaientamiseen. Näkemyksiä vuodelta 2009 maahanmuuttokritiikin vaientamisesta:

Kuntavaaleista käynnistynyt maahanmuuttokeskustelu ei ota laantuakseen.

Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen on kiihdyttänyt polemiikkia Länsimaiden tuho -kirjallaan. Vihavaisen mielestä suomalainen älymystö vaikenee maahanmuuton ongelmista kuten aikanaan Neuvostoliitosta.

Ben Zyskowicz, joka tuntee läheisesti molemmat aihepiirit, on osittain samaa mieltä.

"Tilanne ei ole niin paha kuin suomettumisen aikaan, jolloin vähäinenkin Neuvostoliiton kritiikki vahingoitti uraa", hän pohtii.

Jotain samaa kuitenkin on. Valtavirta vaikenee ongelmista, koska pelkää rasismisyytöksiä. Niitä jotka puhuvat, kavahdetaan.

"Analogia toimii myös omakohtaisesti. 1970-luvulla toin esiin Neuvostoliiton pahimpia epäkohtia. Samaa olen tehnyt nyt, ja herkkähipiäisimmiltä on tullut tosi kovia syytöksiä. HBL:n pilakuva on tästä yksi esimerkki."
Hyssyttely sataa ääriainesten laariin

Zyskowicz ennusti jo vuonna 2002 kokoomuksen puoluekokouksessa pitämässään puheessa, että jos vakiintuneet puolueet vaikenevat maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista, ääriainesten suosio kasvaa. Tuolloin kommenteista hermostui Rkp:n Eva Biaudet, joka leimasi näkemykset muukalaisvihamielisiksi ja äärioikeistolaisiksi.

Seitsemän vuotta myöhemmin on todettava, ettei Zyskowicz ainakaan täysin väärässä ollut.

"Koska valtavirta eli me hyssyttelemme, pelikenttä on jätetty äärivoimille."

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/ben-zyskowicz-perusteettomat-turvapaikanhakijat-heti-ulos/

[Yhteisöjäävi]

Jaahas, onko tässä nyt kyseessä akateeminen Kiina-ilmiön sovellus, jossa termin määrittelytyö ulkoistetaan ja siirretään sinne missä se halvimmalla saadaan tehdyksi?

Lause "Onko maahanmuuttokriittisyydessä tolkkua?" kuulostaa minusta enemmän kysymyksen asuun puetulta väitteeltä (=maahanmuuttokriittisyydessä ei ole tai on vain hyvin rajoitetusti tolkkua) kuin aidolta kysymykseltä, mutta voi tietysti olla, että olen vain vainoharhainen.

Voisitko ystävällisesti saattaa sitten aikanaan valmistuvan esitelmäsi luettavaksi Hommalle?

[Porcius]

Mutta tärkein kysymykseni on: mitä on maahanmuuttokriittisyys?

Maahanmuuttokriittisyys on termi, jota käytetään viittaamaan yleisesti jonkinasteiseen kielteiseen suhtautumiseen jonkinlaista maahanmuuttoa vastaan. Siksi sanasta ei pitäisi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen takana olevan henkilön ajatusmaailmasta ja ideologiasta, johon maahanmuuttokriittisyys perustuu.

Itse esimerkiksi vastustan vain sellaista maahanmuuttoa, josta on Suomelle haittaa. En vastusta kategorisesti tietyn kulttuurin, uskonnon tai etnisen taustan omaavien maahanmuuttoa. Tämä johtuu siitä, että mielestäni kaikessa politiikassa Suomen kansallinen etu pitäisi laittaa ensimmäiseksi. Olen siis kansallismielinen.

Toisaalta myös kansallissosialisti saattaa kuvata itseään maahanmuuttokriittiseksi, mutta taustalla oleva syy maahanmuuttokriittisyyteen on aivan eri kuin minulla.

[junakohtaus]

Tervehdys hyvät hommalaiset pitkästä aikaa, olen tekemässä esitelmää aiheesta Onko maahanmuuttokriittisyydessä tolkkua? ja olen joutunut toteamaan, että vaikka Hommalla on vuosia keskusteltu maahanmuuttokriittisyydestä ja Homman nimeksikin on määritelty "Homma on valveutuneiden ja huolestuneiden kansalaisten muodostama maahanmuuttokriittinen, puolueisiin sitoutumaton kansanliike." ei kuitenkaan maahanmuuttokriittisyyden määritelmää ole missään esitetty, tai ainakaan en ole sellaista löytänyt. Voisitteko te kenties valistaa minua, onko jossakin esitetty edes jollakin tavalla yleisesti hyväksytty määritelmä siitä, mitä maahanmuuttokriittisyys on? Tämä keskustelu, joka on kyllä kiinnostava, maahanmuuttokriittisyyden, konservatismin  ja liberalismin välisestä suhteestakin kärsii pahasti siitä, että eri puhujat näyttävät tarkoittavan kaikilla näillä käsitteillä enemmän tai vähemmän eri asioita. Jos yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä tai ei aidasta ollenkaan, järkiperäinen keskustelu on jokseenkin vaikeaa. Mutta tärkein kysymykseni on: mitä on maahanmuuttokriittisyys?

Vapaamuotoisen kansanliikkeen ominaisuuksiin kuuluu, että jokainen voi vastata vain omasta puolestaan. Oma kriittisyyteni pohjaa näkemykseen, että sosiaalinen maahanmuutto *) hajottaa yhteiskuntia molemmissa päissä ja sen rahalliset kustannukset ovat aivan hirvittävät. Näin ollen pyrin toimimaan sen rajoittamiseksi jollekin kestävälle tasolle, jota en osaa määritellä, koska siitä ollaan niin helkkarin kaukana.

*) Sosiaalinen maahanmuutto = se muuttoliike, joka käyttää humanitääristä väylää, mutta jossa suojeluntarve on yleensä hyvinkin kyseenalainen.

[Masi Stirari]

Itse vastustan turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä. Järjestelmä on luotu kansanmurhaa varten, mutta järjestelmää käytetään sodan ja nälänhädän vuoksi maastaan lähtevien suojeluun sekä vastaanottavan maan oman väestö-, ja talouspolitiikan välineenä. Tämä väärinkäyttö johtaa liian suuriin väestönsiirtoihin, jolloin vastaanottavaan maahan syntyy valtioita valtion sisälle, halpatyömarkkinoita, rasismia, riitaa ja inhimillistä kärsimystä. Lisäksi väärinkäyttö on johtanut merkittäviin taloudellisiin menetyksiin.

[Tavan]

Globalismin vastustaminen/nationalismin kannattaminen on minulle ja aika monelle maahanmuuttokriittisyyttä organisoiva periaate.

[Pöllämystynyt]

Globalismin vastustaminen/nationalismin kannattaminen on minulle ja aika monelle maahanmuuttokriittisyyttä organisoiva periaate.

Minä taas en ole nationalisti, siis en suhtaudu etnisiin kysymyksiin ideologisesti. Toki suhtaudun niihin monin tavoin, mutta vältän ideologioita eli ismejä tällaisissa kysymyksissä, jotka ovat paljon ismien tarjoamia yleisselityksiä ja toimintaohjeita monimutkaisempia ja syvällisempiä. Etnisissä kysymyksissä on kyse ideologioitakin paljon vanhemmista, luonnollisemmista ja syvemmistä yleis-inhimillisistä asioista, kuten minuudesta, maailmankuvasta ja identiteetistä. Ideologiat kuten nationalismi ovat uusia tai uudehkoja keksintöjä siinä, kun ihmiset ovat aina rakastaneet etnisyyksiään ja identifioituneet niihin tietoisesti tai tiedostamattaan.

Maailman etnistä monimuotoisuuttakin voi arvostaa ja suojella ilman nationalismia, vaikka nationalismi onkin moninaisuutta tukeva ideologia, joka pyrkii säilyttämään etnisyydet luonnollisissa suhteissaan ja ympäristöissään. Suhtaudun etniseen monimuotoisuuteen kuten luonnon monimuotoisuuteen. Tässä on tiettyjä yhtäläisyyksiä nationalismi-ideologian kanssa, mutta myös tiettyjä eroja. Luonnon monimuotoisuus ei välttämättä edellytä suojelualueita, ja samoin etninen monimuotoisuus ei välttämättä edellytä juuri kansallisvaltioita. Tosin on aivan kiistämätöntä, että uhkien vallitessa luonnonsuojelualueet ja kansallisvaltiot ovat hyviä keinoja moninaisuuden suojeluun.

[elven archer]

Voisitteko te kenties valistaa minua, onko jossakin esitetty edes jollakin tavalla yleisesti hyväksytty määritelmä siitä, mitä maahanmuuttokriittisyys on?

Tämä on helppo. Maahanmuuttokriittisyys on yksinkertaisesti sitä, ettei koroteta maahanmuuttoa itseisarvoksi. Toisin sanottuna maahanmuuttokriittisyys on ihan normaalia asioiden plussien ja miinusten tarkastelua.

Äkkinäisempi voisi ajatella, että eikö jokainen sitten suhtaudu siihen kriittisesti, mutta selvästikään ei, kun hyvin moni sivuuttaa faktat ja kaiken tasapuolisen suhtautumisen voidakseen edistää maahanmuuttoa. Ei voi edes oikein puhua siitä, että heillä on omat mittarinsa, omat arvoperusteensa, koska he turvautuvat toimintansa seurausten kieltämiseen ja muuhun valehteluun, mikä todistaa toiminnan heille itseisarvoisesta luonteesta. Näin ollen kriittisyydestä on tullut vastapaino ideologiselle uskovaisuudelle. Eihän se ole ihmisen historiassakaan mitään uutta. Neuvostoliiton kommunismikin yski todella pahasti, mutta silti ideologiauskovaiset siellä teeskentelivät, että se on niin hienoa, että sitä pitää saada lisää vaikka koko maailmaan. Siellä sokeaan seuraukset kiistävään ideologiseen toimintaan kriittisesti suhtautuvat ihmiset leimattiin fasisteiksi, kun täällä Suomessa nykypäivänä maahanmuuttoideologiaan kriittisesti suhtautuvat leimataan... fasisteiksi. Kyllä, sitäkin usein kuulee, vaikka r-sana onkin suositumpi.

Olennaisinta tässä on asian toteutus, koska onhan helppo kuvitella sen laajuinen ja laatuinen maahanmuutto, mistä olisi hyötyä. Usein tässä ajatellaan, että hyötyä Suomelle, mutta ei se ole mitenkään siihenkään rajoittunut, vaan on myös ihan suotavaa pohtia hyötyä maahanmuuttajien, heidän lähtömaidensa ja itse kansainvaellusten perisyiden näkökulmasta. Käytännössä siis tämän nykyisen liian laajan ja liian laaduttoman maahanmuuton toteuttamisesta syntyy asioiden hyviä ja huonoja puolia vertaavalle ihmiselle hyvin negatiivinen kuva, joka kertoo, että tämä muutos ei ole parempaan päin juuri kenenkään kannalta. Maahanmuuttokriittisyys on kykyä tunnistaa maaahanmuuton faktat ja tehdä niistä loogiset johtopäätökset ihmisten hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta.

[junakohtaus]

Tämä on helppo. Maahanmuuttokriittisyys on yksinkertaisesti sitä, ettei koroteta maahanmuuttoa itseisarvoksi. Toisin sanottuna maahanmuuttokriittisyys on ihan normaalia asioiden plussien ja miinusten tarkastelua.

Pidän tästä.

[elven archer]

Globalismin vastustaminen/nationalismin kannattaminen on minulle ja aika monelle maahanmuuttokriittisyyttä organisoiva periaate.

Aika monelle on, mutta aika monelle ei ole. Aiemmin mainitsin itseisarvot. Niitä ovat minulle mm. turvallisuus, onnellisuus ja vapaus sekä vastaavat elämää ja sen laatua edistävät arvot. Jos esim. nationalismi on hyvä työkalu sellaisen saavuttamiseen, niin mikäpäs siinä, mutta nationalismi ei ole minulle millään muotoa itsessään tärkeää. Näen siinäkin ongelmia, joten toivon, että jonain päivänä ihmiskunta olisi valmis järjestämään asiansa jollain paremmalla tavalla. Minulle näissä asioissa on kyse lopputuloksista, joihin pääsemistä eri välineet palvelevat eri tavoin.

Esim. moni ylentää nykyisen niin sanotun monikulttuurin itsessään tavoitteeksi, siihenhän tämä nykyinen maahanmuuttohulluus suurelta osin perustuu, kun taas minä katson sen seurauksia siten huomaten, että eihän se nykyisellään edes edistä sitä moninaisuutta. Moninaisuushan voi kasvaa vain alustalla, jossa ihmiset hyväksyvät toisten erilaisuuden. Eurooppaan vyöryvä islam ei tietenkään pyri levittämään tuollaista ajattelua, vaan sehän tekee jyrkän jaon heihin ja muihin ja siihen, mikä on mukamas hyväksyttävää ja mikä ei. Islam on äärimmäisen ahdas muotti elämälle haluten valitettavan yleisesti sulloa ihan sivullisetkin siihen samaan muottiin. Maahanmuuttokriittinen tajuaa tämän, eikä höpötä paikkansa pitämättömiä kliseitä siitä, kuinka tällainen monikulttuurisuus edistää suvaitsevaisuutta ja erilaisuutta. Samoin esim. Robert D. Putnam havaitsi tutkimuksissaan liiallisen diversiteetin ongelmia, kuten alhaisempi luottamus yhteisöjen sisällä ja välillä, passiivisuus yms. Nämä ovat käytännön ongelmia, joita kriittisesti asioita tarkasteleva ei voi hyvällä omatunnnolla sivuuttaa, vaikka muutos olisi ideatasolla miten hyvä tahansa. Näkeehän tämän ihmisryhmien välien kiristymisen ja epäluulon jo nyt, joten mitähän tästä seuraa suuremmassa laajuudessa? Aina pitäisi muistaa, että hyväkään uudistus ei ole hyvä, jos sitä ei pysty menestyksellä viemään läpi.

Eli tuossa monikulttuurisuudenkin tapauksessa pitäisi uskaltaa kysyä, että mitä siitä käytännössä seuraa, että onko se paras väline edes siihen moninaisuuteen? Sehän kuulostaa toki hyvältä, koska monta on enemmän kuin yksi. Siksi se ajatus uppoaa helposti moneen asioita koskaan edes pohtimattomaan mieleen tai mieleen, joka ei oikein osaa analyyttisesti käsitellä näitä asioita edes yrittäessään. Käytännössä se ei kuitenkaan mene niin, jos ne monet sotivat arvoineen toisia vastaan, kuten tietysti tapahtuu, kun puhutaan maailmankuvien pohjimmaisista arvoista ja niiden eroista. Tässä yksi on enemmän kuin monta, jos se yksi hyväksyy siihen päälle monenlaisia rakennelmia. Kaksi on tässä vähemmän kun yksi, jos se toinen ei hyväksy siihen päälle mitään muuta kuin sen yhden oman rakennelmansa ja yrittää oikein romauttaa kaikki muut.