Jyrki Kasvi kommentoi: vituttaa...

[Salvation]

Ei kyllä säälitä Kasvin putoaminen tämän Sinnemäki-kloonauksen jälkeen:

Vihreiden näkökulmasta vaalitulos on nimenomaan meidän edustamiemme arvojen tappio. Luonto, suvaitsevaisuus ja avoimuus ovat näiden vaalien suurimmat häviäjät. Me emme osanneet viestiä vihreiden arvojen tärkeyttä äänestäjille yhtä hyvin kuin Perussuomalaiset vastakkaisia arvojaan. Tästä siirtymästä suvaitsemattomaan sulkeutuneeseen Suomeen olen eniten huolissani. Pelkään, etten enää neljän vuoden kuluttua tunnista tätä maata omakseni.

Demarit tappiostaan 2007: sanomamme ei mennyt perille taviksille.
Punavihreät tappiostaan 2011: sanomamme ei mennyt perille taviksille.

Jos sanoma ei mene perille, niin vika on usein siinä, että sen välittäjä tekee juuri päinvastoin kuin haluaa sanomassaan muiden tekevän. "Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen."

Jos Ylellä olisi ollut huumorintajuinen toimittaja, niin olisi kirjoittanut kuvaruutuun Jyrki Taksi eikä Jyrki Kasvi.

Tai vähän jyrkemmin: tavikset eivät halunneet niin itselleen tehtävän. Sikseen ylimielistä sanelupolitiikkaa nämä kaikki konnat ovat harjoittaneet.

He langettavat, tavis maksaa. He lentävät Balille dokaamaan ja krapuloissaan murehtimaan ilmastoa (jonka ymmärtämätön tavis on tuhonnut, häntä rangaistakoon), tavis maksaa. He järkkäävät epäkelvoille kavereilleen virkoja, tavis maksaa. Sanotut epäkelvot virkamiehet keksityissä, tarpeettomissa tehtävissään ikävystyneenä vainoavat tavista, tavis maksaa.

Lista on loputon.

No no... Velttokin yritti kaksi kertaa saada 500 keur työryhmälle, jotta Itämerelle saataisiin keksittyä uusi nimi. Oiskohan pitänyt lentää pitemmälle kuin Bali?

[Anti-Utopisti]

Viimeisin lause on kuvaavin. Siinä se on sanottu. Jyrki Kasvi on samanlainen psykopaatti* kuin muutkin virheäliiton poliitikot.

Tässä tuleekin esille erittäin kiintoisa kysymys siitä, mitä psykopaatti-sana tarkoittaa.

Psykopatia tarkoittaa käsittääkseni sitä, että joltain ihmiseltä sattuu puuttumaan useimmille muille ihmisille luontainen eettinen vaisto (Introverted Feeling). Eli suomeksi sanottuna aito psykopaatti ei tunne vatsanpohjassaan minkäänlaista oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttavaa tunnereaktiota, vaikka näkisi silmiensä edessä kuinka karmaisevia vääryyksiä.

Oikeastaan ketkään Vihreät eivät liene psykopaatteja, vaan he lienevät päin vastoin ehkä jo perusluonteeltaan yltiöeettisiä ihmisiä. Eli teoreettisemmin ilmaistuna heidän kohdallaan ihmisen luontainen Introverted Feeling -vaisto on kehittynyt huipputasolle, jossa ihminen pystyy tietoisesti tekemään arvovalintoja siitä, herättääkö nähty asia heidän vatsanpohjassaan inhotusreaktioita.

Historiasta löytyy monia esimerkkejä yltiöeettisyyden ympärille muodostuneista lahkoista. Yhtenä esimerkkinä näistä mainittakoon puritaanit, jotka joutuivat lähtemään Amerikkaan asti saadakseen elää tinkimättä oman eettisen vaistonsa mukaisesti. Siis identtinen reaktio kuin nyt Vihreillä, jotka suunnittelevat vaalituloksen takia poismuuttoa Suomesta!

Alkuperäisten puritaanien jälkeenkin yltiöeettiset lahkot jäivät osaksi Yhdysvaltojen kulttuuriperintöä, joka aktivoitui uudelleen aina säännöllisin väliajoin yhteiskunnallisten heräämiskausien muodossa (kts. William G. McLoughlin: Revivals, Awakenings, and Reform).

http://www.amazon.com/Revivals-Awakenings-Chicago-American-Religion/dp/0226560929

Viimeisin iteraatio näistä heräämiskausista Yhdysvalloissa puhkesi 1960-luvulla ns. Cultural Creatives -maailmankuvan muodossa. Yhdysvalloista tämä eettinen lahko sitten kulkeutui Eurooppaan limittyen täällä paikalliseen yliopistoradikalismiin, ja näin Suomessakin syntyivät nykymuotoiset Vihreät. Koska 1960-luvun heräämiskauden toinen päähaara Yhdysvalloissa oli uskonnollinen konservatismi (William G. McLoughlin käyttää termiä The Fourth Great Awakening), joka sekin kulkeutui Eurooppaan, niin siksi kai Vihreät pitävät juuri Perussuomalaisia luontaisena kilpailijanaan.

* Psykopaatti tässä merkityksessä on täysin empatiakyvytön ihminen, joka luulee toisista ihmisistä pahinta ja on valmis tekemään niille toisille ihmisille mitä tahansa pelkästään ulkoisten seikkojen, tässä tapauksessa mielipiteen perusteella. Ei ymmärrä, että on olemassa muunlaisia ajatuksia, kuin mitä itse ajattelee.

Huippuunsa kehittyneellä eettisellä vaistolla sattuu olemaan sellainen outo piirre, että se saattaa joissain poikkeuksellisissa tilanteissa muistuttaa psykopaatin reaktiota. Eli tarkemmin sanoen psykopaatti ei reagoi näkemäänsä pahaan, koska eettinen vaisto on hänellä kehittymätön. Yltiöeettinen ihminen taas ei reagoi näkemäänsä pahaan, mikäli hän on aiemmin tehnyt arvovalinnan, jonka mukaan kyseinen paha palvelee suurempaa hyvää eikä siten aiheuta vatsanpohjassa tuntuvaa inhotusreaktiota. Näin yltiöeettinen Vihreä saattaa hyväksyä nikottelematta intervention Libyaan, jonka seurauksena lukemattomia kanssaihmisiä pommitetaan muussiksi, mutta toisaalta yököttelee niinkin harmittomasta asiasta kuin Perussuomalaisen naaman näkemisestä.

Eli yltiöeettiset ihmiset osaavat säädellä inhotusreaktioiden kokemista esim. ideologiansa ohjaamina. Yllä mainitut Jyrki Kasvin reaktiot kuvittelemaansa vaalitappioon ilmentävät mielestäni mainiosti yllä kuvailemaani eettistä vaistoa. Erityisen kiistämätön todistuskappale Kasvin yltiöeettisyydestä on mielestäni hänen lausuntonsa: "Me emme osanneet viestiä vihreiden arvojen tärkeyttä äänestäjille yhtä hyvin kuin Perussuomalaiset vastakkaisia arvojaan."

Tässä huomaamme, kuinka eri tavalla erilaiset ihmiset saattavat tulkita näkemiään tapahtumia, kun Kasvi ilmeisesti kokee kyseessä olleen arvovaalit. Omasta mielestäni taas kyseessä eivät olleet vähimmässäkään määrin arvovaalit, vaan päin vastoin Suomen tavallinen kansa painoi arvomaailmastaan riippumatta paniikkinappulaa, kun vaistosi, että edessä on erittäin synkkiä vuosia. Tältä kannalta katsottuna Vihreiden puheet vaalivoitosta tai vaalitappiosta vaikuttavat reaalitodellisuudesta vieraantuneilta: arvovaalit olisivat olleet ajankohtaisia 1960-luvulla mutta eivät todellakaan kriisiytyvällä 2010-luvulla.


[email protected]

[Roope]

Kansanedustajana maahanmuuttopolitiikka ei Jyrki Kasvia kiinnostanut, mutta nyt hän mestaroi sitäkin:

Jyrki Kasvi: Todellinen pakolaiskriisi vielä edessä

Pakolaiskriisi repii Eurooppaa. Asenteet ja puheet kovenevat, on sitten kyse EU-huippukokouksista tai suomalaisten työpaikkojen kahvihuoneista.

Silti, todellinen kriisi on todennäköisesti vasta edessä, viime syksy oli mahdollisesti vasta alkua.

Syyrian sisällissota on talven kuluessa siirtynyt uuteen vaiheeseen, kun Venäjä alkoi tukea Assadin hallituksen joukkoja ilmaiskuin, ja Assad sai yliotteen kapinallisista. Sitä mukaa kun Assadin joukot ovat edenneet, lisää pakolaisia on kerääntynyt Turkin rajalle.

Kaikki ovat yksimielisiä, että pakolaiskriisin kestävän ratkaisun edellytyksenä on rauha Syyriassa, kuten myös Libyassa, Irakissa ja Afganistanissa.

[...]

Uuden Suomen blogit 10.2.2016

Eurooppa voi syyttää pakolaiskriisin kärjistymisestä myös itseään. Keskenään kinasteleva Euroopan Unioni ei ole kyennyt yhtenäiseen ulko- ja turvallsiuuspolitiikkaan lähialueillaan. Iloitsimme arabikeväästä, mutta istuimme käsiemme päällä, kun tilanne Libyassa ja Syyriassa luisui kaaokseen. Huusimme Yhdysvaltoja tekemään edes jotain, kun emme itse kyenneet mihinkään.

Te iloitsitte, mutta minä ja monet muut emme, koska tunnistimme kansannousujen potentiaalin karmeisiin seurauksiin sekä arabimaiden että Euroopan kannalta. Etenkin Vihreät olivat tuolloin kärräämässä arabeja Välimeren yli Eurooppaan, mutta se ei onneksi toteutunut.

Erityisesti me olemme vastuussa monien Syyrian ja muiden kriisimaiden lähialueille rakennettujen pakolaisleirien rahoituksen loppumisesta viime syksynä. Viimeistään ruoan ja lääkkeiden loppuminen ajoi ihmiset liikkeelle.

Pakolaisleirien rahoituksen loppuminen on tosiaan meille häpeällistä. Etenkin kun kyse ei ole rahan puutteesta vaan sen tietoisesta ohjaamisesta muualle. EU:n vuotuinen kehitysapubudjetti on noin 60 miljardia euroa.

Inhmillisten elinolojen turvaaminen pakolaisleireillä olisi tullut Euroopalle paljon halvemmaksi kuin miljoonan turvapaikanhakijan vastaanottaminen ja satojen tuhansien kotouttaminen. Tuhansien Välimereen hukkuneiden pakolaisten henki olisi säästynyt. Tätä emme saa unohtaa lähivuosina.

Täysin tolkuton virhepäätelmä. Eurooppaan pyrkineet ihmiset eivät olisi pysyneet leireillä, eikä suurin osa heistä ollut tulossa leireiltä tai olleet missään vaiheessa menossakaan leireille. Suurin osa Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista lähti matkaan kotoaan, ja samoin hakemuksensa peruneet palaavat enimmäkseen takaisin omaan kotiinsa.

Lisäksi meidän eurooppalaisten on syytä muistaa, että Syyrian naapurimaat, Libanon, Jordania ja Turkki ovat aivan kohtuuttomassa tilanteessa. Me valitamme Suomessa kymmenistätuhansista turvapaikanhakijoista, kun 5,8 miljoonan asukkaan Libanonissa on kaksi miljoonaa Syyrian pakolaista. Turkista tai Jordaniasta paluu sodan jälkeen Syyriaan on myös paljon helpompaa kuin Saksasta tai Ruotsista.

Syyrian naapurimaiden tukala tilanne ei auta ongelmiimme, joita sitä paitsi Euroopassa lisäävät tulijoiden kielitaidottomuus, suurempi kulttuurinen etäisyys ja kouluttamattomille sopivien työpaikkojen puute. Libanon on pannut rajansa kiinni.

Pakolaiskriisin yhteydessä on puhuttu paljon Euroopan Unionin ulkorajojen valvonnasta: "ulkorajojen on pidettävä". Mitä se tarkoittaisi käytännössä? Suomen rajavartiolaitoksen vartiolaiva Merikarhu seilaa jo nyt Turkin ja Kreikan rajavesillä nostamassa pakolaisia turvaan merestä ja tuomassa heitä Eurooppaan.

Toimiakseen ulkorajojen valvonta tarkoittaisi, että turvapaikanhakijoilta evätään pääsy Eurooppaan ja rajan jälkeen tavatut otettaisiin kiinni ja poistettaisiin EU-alueelta. Nyt se tarkoittaa meritaksipalvelua, jatkossa myös ilmataksipalvelua.

Entä mitä me suomalaiset sitten voimme tehdä, paitsi ajaa Euroopan Unionissa tiiviimpää ja sitovampaa yhteistyötä sekä lähialueiden kriisien hoitoon että turvapaikanhakijoiden kohteluun?

Tiedän monen kaipaavan väljempää Eurooppaa ja rajatarkastuksia Unionin sisärajoille. Jokainen voi miettiä, mitä se tarkoittaisi Kreikalle, Italialle ja Maltalle – ja Suomelle, jos Venäjältä Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrä lähtee kasvuun. Ei toisteta samaa virhettä kuin äänestettäessä Euroopan Unionin maiden välisestä "taakanjaosta". Suomen tyhjä ääni muistetaan, jos joudumme pyytämään muita EU-maita ottamaan osansa Venäjältä tulevista turvapaikanhakijoista.

Että oikein Venäjä-kortti. Kasvi esittää uutta sopimusta ratkaisuksi tilanteeseen, joka johtuu siitä, että muut maat eivät noudattaneet vanhoja sopimuksia. Ei kiitos.

Kriisiä ei aiheuttanut taakanjakomekanismin puute vaan mahdollisuus muuttaa Eurooppaan turvapaikkajärjestelmän kautta. Taakanjako vain pitkittäisi ja vaikeuttaisi kriisiä Euroopassa, puhumattakaan EU-pakottamisen poliittisista seurauksista ja massamaahanmuuton koko Euroopan tasapainoa horjuttavasta vaikutuksesta. Taakanjako ei toimi siksikään, että tulijat jatkavat matkaa Schengen-alueen sisällä haluamaansa maahan riippumatta siitä, mihin heidät aluksi sijoitetaan.

Myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kotouttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään on ratkaisevaa. Se tarkoittaa koulutusta ja työtä, mutta tärkein vastuu on kuitenkin meillä suomalaisilla ihmisillä. Mitä torjuvampi ilmapiiri Suomessa on, sitä vaikeampaa muualta tulevan on tänne asettua.

Pääministeri Sipilä (ja ääriliberaalista turvapaikkapolitiikasta vastanneet aiemmat pääministerit) näytti jo, mihin katastrofiin vieraanvarainen ele johtaa. 32 000 turvapaikanhakijaa.

Ilmapiirin on oltava torjuva, jotta tänne tulee mahdollisimman vähän turvapaikanhakijoita. Maahanmuuton haittapuolia on pidettävä esillä, jotta lepsua maahanmuuttopolitiikkaa kiristetään. Jos Kasvi tai joku muu tietää keinot saada rajat kiinni turvapaikanhakijoilta ilman äänekästä julkista keskustelua maahanmuuton haitoista, niin olen kiinnostunut kuulemaan.

Moni jo vuosikymmeniä tai koko ikänsä Suomessa asunut ulkomaalaistaustainen suomalainen on kertonut, että ilmapiiri Suomessa on muuttunut viime kuukausina ja viime viikkoina merkittävästi vihamielisemmäksi. Kaikki meistä eivät enää kykene näkemään ihmisiä yksilöinä vaan yleistämme pelkomme kaikkiin jonkin ihmisryhmän edustajiin.

Vasta alkua. Kaikki muuttuu aina vain pahemmaksi, ellei tilanteeseen edelleenkään reagoida muuten kuin luomalla uusia maahantuloautomaatteja.

Näin suurtyöttömyyden aikana on vaikea muistaa, että yksi tekijä Suomen kansantalouden vaikeuksissa on ollut työikäisten määrän nopea lasku vuosikymmenen alusta alkaen. Työmarkkinoilta jää jatkuvasti enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin oppilaitoksista valmistuu uusia tilalle. Ja työikäisten pitäisi maksaa eläkkeelle jääneiden hoito ja eläkkeet.

Itse asiassa, jos viime vuoden turvapaikanhakijoista kolmannes saa myönteisen päätöksen, se riittää kattamaan noin vuoden työvoimavajeen Suomen työmarkkinoilla edellyttäen, että he kaikki ovat työikäisiä, koulutettuja ja kielitaitoisia. Kuten Osmo Soininvaara on kirjoittanut, koulutetuille ja ammattitaitoisille turvapaikan hakijoille tulisi tarjota turvapaikan vaihtoehdoksi työlupaa. Valitettavasti turvapaikan hakijoista vain pieni osa on valmiiksi koulutettuja ja kielitaitoisia.

Ei ole olemassa mitään työvoimavajetta. Helposti työllistyville osaajille olisi käyttöä, myös maahanmuuttajille, mutta ei tälle porukalle, joka päinvastoin tuottaa miljardikustannukset.

Kaikkein suurin haaste on kuitenkin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden tai rikoksen vuoksi karkotettujen palauttaminen. Heille on turha sanoa "jos et käyttäydy ihmisiksi, sinut voidaan karkottaa maasta". Jos palautussopimukset ovat kunnossa, ja lähtömaassa on turvallista, palauttaminen on mahdollista, mutta kaikkien maiden kanssa sopimuksia ei ole, eivätkä kaikki maailman kolkat ole turvallisia. Me emme voi lähettää ihmisiä tapettaviksi.

Entä jos palautussopimuksia ei saada aikaan? Jo pelkästään palautusten tosiasiallisen mahdottomuudenkin vuoksi ratkaisu on kaikkien turvapaikanhakijoiden siirtäminen Euroopan ulkopuolelle turvallisiin maihin ja alueille. Kyse voi olla pakolaisleireistä tai normaalista asuttamisesta, jota Euroopan maat tukevat. Nykytilanteessa lähes kaikki jäävät tänne, jos vain haluavat jäädä.

Paasikiven sanoin, tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Pakolaiset eivät katoa maailmasta, Euroopasta eivätkä Suomesta, vaikka me sitä Suomessa kuinka toivoisimme. Meidän on hoidettava tämä tilanne niin hyvin ja inhimillisesti kuin osaamme, ja käännettävä sen haasteet mahdollisuuksiksi.

Pakolaiset eivät poistu maailmasta, tosin valtaosa Suomeen tulevista ei ole hädänalaisia pakolaisia. Me voimme kuitenkin rajata, missä ja miten pakolaisongelmaa hoidetaan. Auttamiselle valikoitu joukko Suomeen ja Eurooppaan asuttamalla ei ole päteviä perusteluja, mutta silti niin tehdään ja siihen keskitytään.

"Meidän on käännettävä haasteet mahdollisuuksiksi"-puhe ei ole muuttanut pakolaisia haasteesta mahdollisuudeksi vielä missään päin Eurooppaa. Se on tyhjää konsulttikieltä, jota puhuva haluaa siirtää huomion muualle todellisista ongelmista ja valinnoista.

Itse asiassa tämä on hyvä harjoitus tuleville vuosikymmenille, kun ilmastonmuutos alkaa toden teolla jyllätä, ja muuttaa yhä laajempia alueita elinkelvottomiksi. Itse asiassa, monet pitävät Syyrian sisällissotaa ensimmäisenä ilmastosotana.

Sitä suuremmalla syyllä on ryhdyttävä nyt heti toimenpiteisiin, joilla estetään kymmenien miljoonien ihmisten rynnistys avoimien rajojen yli Eurooppaan. Sitä suuremmalla syyllä ihmisten siirrot Eurooppaan ja Euroopan sisällä eivät ole mikään ratkaisu.

Edit: Muistin, että Kasvi tipahti eduskunnasta, mutta huomasin eilen telkkarista, että on taas tauon jälkeen kansanedustaja. Ei siis voi vedota tietämättömyyteenkään, vaan ajaa ihan tietoisesti tuhoisaa maahanmuuttopolitiikkaa.

[Shemeikka]

Jyrki Kasvi(s) höpöttää omiaan; syyllinen Lähi-idän ongelmiin on Lähi-idän asukkaat.

[Uuno Nuivanen]

Roope kirjoittaa paremmin kuin Jussi Halla-aho.

(http://www.totalmotorcycle.com/BBS/images/smilies/bowdown_smilie.gif)

[elven archer]

Kaikki meistä eivät enää kykene näkemään ihmisiä yksilöinä vaan yleistämme pelkomme kaikkiin jonkin ihmisryhmän edustajiin.

Kaikki hyvät ihmiset näkevät Soldiers of Odinit yksilöinä, eivätkä ryhmän edustajina. Vai miten se nyt menikään?

Tehdään ajatusleikki yksilönä näkemisestä maahanmuuttopolitiikassa. Oletetaan, että maahan saapuvassa ryhmässä x olisi 50 % jihadisteja tai vaikka pesunkestäviä natseja. Jos voimme vain katsoa yksilöä, niin silloinhan jokainen pitäisi laskea sisään, koska emme voi tai edes yritä erottaa ihmisiä toisistaan heidän arvomaailmansa tai vastaavan perusteella. Vaikka ongelmatyyppien osuus olisi mitä tahansa, 1 %, 10 % tai 99,99 %, niin sillähän ei olisi yksilöä katsottaessa mitään merkitystä, koska todennäköisyydet kuvaavat ryhmää ja ilman lupaa huomioida sitä yksilö on aina ihan jokerikortti. Siten jokainen pitäisi laskea sisään, vaikka kokonaisuus olisi miten hirveä tahansa.

Käytännössä erilaisia ongelmatyyppejä tulee jokin tietty prosentti sisään. Koko Eurooppa todistaa, että prosentti on niin iso, että valtavia ongelmia seuraa. Jos tätä suurta kuvaa ei saa huomioida, kuten Kasvi käytännössä esittää, niin silloin voi vain yrittää opetella uimaan hyökyaallossa.

Ja muistettakoon, että pelkoja kannattaakin usein yleistää. Jos minä näen naamioidun miehen puukko kädessä lähestyvän minua, niin epäilen, että hän kuuluu ryhmään "ryöstäjä" tai pahempaa. Todellisuudessa yksilöä katsomalla hänhän voisi kuitenkin osoittautua oikein mukavaksi mieheksi, mutta en minä sitä aikoisi jäädä katsomaan. Todennäköisyyksien huomiointi on erittäin järkevää. Miksi sama ei pätisi jokaisen ihmisryhmän kohdalla? Etenkin kun se pätee jokaisella joka päivä, myös Jyrki Kasvilla. Jos mummo tulee vastaan pimeällä kujalla, niin todennäköisyydet nimenomaan siitä ryhmäjäsenyydestä kertovat, että tuo tuskin on suuri riski, että on aika epätodennäköistä, että mummo hyökkää kimppuun ja käy mukiloimaan. Jonkin toisen ryhmän edustajan kohdalla varmasti riskin katsottaisiin olevan suurempi. Jokainen meistä tekee jatkuvasti tällaista riskianalyysiä mukaan lukien kaikki hyvät ihmiset. Hyvä ihminenkään ei baarista kotiin kävellessään kavahda niin paljon takanaan kävelevää naista kuin miestä, koska ryhmä "nainen" tuottaa hänen riskianalyysissään pienemmän väkivallan uhan toteutumisen todennäköisyyden.

Miksi ihmeessä tällaisen ilmeisen hyödyllisen ja ihmisille luontaisen henkisen mekanismin pitäisi olla rajattu vain arkeen? Miksi sitä ei voisi käyttää maahanmuuttopolitiikan ohjenuorana, koska sehän se niitä arjen kohtaamisiakin tuottaa?