2016-01-26 Käsittämättömän rohkea turvapaikanhakija kirjastossa

[Masi Stirari]

Minä idiootteina ihmiset pitävät näitä turvapaikanhakijoita? Kohdellaan kuin kehitysvammaisia, joita mielestäni myös kohdellaan liikaa kuin lapsia.

Mielestäni tämä kuulostaa siltä, että kirjoittaja saa kiillotettua omaa kilpeään, kun viettää hetken mielestään "alempiarvoisen" ihmisen kanssa. Nykyään on muotia päivittää heti someen, kun tekee yhdenkin hyvän asian. Ikäänkuin mulkkuna oleminen olisi meidän perustilamme, ja kaikesta hyvin tekemisestä saa pisteitä.

Tuo todellakin kuulostaa aivan kehitysvammaisen kohtaamiselta. Kirjoituksesta ei käy ilmi, miten kirjoittaja tietää, että kyseessä on turvapaikanhakija. Itsestäni tuntuu ennakkoluuloiselta olettaa, että tumma mies on turvapaikanhakija. Hän voi aivan yhtä hyvin olla suomalainen. Itse puhun aina kaikille suomea ihonväristä riippumatta, koska en halua, että suomalaiset tummaihoiset ihmiset tuntevat olonsa vieraaksi omassa maassaan. Vaihdan kieltä, kun henkilö haluaa.

Luin muuten noita blogin kommentteja:

Ihana tarina läsnäolosta. Hyvää mieltä voi välittää niin monella tavalla ja tässä yksi loistava esimerkki. Kiitos!

...

Kiitos. Uskotaan unelmiin yhdessä.

[Alaric]

^ Tämähän on jälleen mainio osoitus siitä, että hyysärit suhtautuvat matuihin kuin pikkulapsiin, joiden ei voida olettaa käyttäytyvän aikuisten tavoin. Hyvä, rohkeasti uskalsit tulla molottamaan paria oppimaasi sanaa, hyvä poika.

Avauduin jossain Peräkammarin ketjussa aiemmin siitä miten kirjastoista on tullut mielestäni melko epämiellyttäviä matujen viihtymislaitoksia. Tällaista kun vielä tulisi vastaan omilla hyvin pikaisilla kirjastoreissuilla (varaushyllylle, lainausautomaatille ja äkkiä pois), niin voi olla, että eteenhyppijä saisi minulta muutakin kuin rasistisen katseen.

[Paawo]

Ikäänkuin mulkkuna oleminen olisi meidän perustilamme, ja kaikesta hyvin tekemisestä saa pisteitä.

Monta tykkäämistä varmasti kaltaisiltaan kirjoittaja saanut. Paawokin vastailee kohteliaasti kaupanjonoissa pikkulapsille ja sillä tasolla henkisesti oleville. Katsoo myös hymyillen silmiin. Mutta ei noista arjen pikku teoista lehtien palstoilla yleensä kirjoiteta, ellei jompana kumpana osapuolena ole muualta tullut jonka kotiuskonnossa kotimaassa saattaa väärästä katseesta joutua vaikeuksiin.

[Uretaanipusla]

Se oli joskus 80-luvulla ekalla etelänmatkalla tosi hauskaa ja sympaattista ku joku tuli sanomaan "mite kuulu kukkuluuru, sattana perkkele 'elvetti" mutta ei se oikein enää huvita. Ainakaan Suomessa saati kirjastossa.

[Kallan]

Tässä maassa on tosiaan apartheid voimassa. Ei väliä vaikka miten typerästi tph(ja tässähän ei tiedetä varmaksi oliko tämä tekijä nyt tph vai ei) käyttäytyy niin asia käännetään välittömästi iloiseksi, positiiviseksi asiaksi mitä me suomalaiset ei nyt tietenkään osata vaan ollaan mökö mökö ja jurrin jurrin, ärrin mörrin, purrin purrin, puukosta kylkeen jos elämä alkaa hymyileen jne.

Mutta jos minä menisin tekemään tuon samaisen tempun samaisessa paikassa suomalaistoimittajalle ja muille kirjaston asiakkaille niin poliisit kävisivät hakemassa minut kuulusteluun ja artikkeli olisi "hullu suomalainen kävi kimppuuni ja ahdisteli minua!!!!!!!!".

Moni muukaan hommalaisista ei varmaan mene sosiaalisten kohtaamisten vuoksi kirjastoon vaan ihan vaan lukemaan hyvää kirjaa, se kun on meidän valkoisten tällainen paha tapa sivistää itseämme. Sitä tahtovat vaan häiritä nämä somalilaumat ja nyt myös tällaiset yllätystervehtijät.

Ainoa positiivinen asia artikkelissa on että kyseessä ei ollut sentään ullatustervehtija.

[Aurelius]

Sosiaalisia normeja voi rikkoa kahdella tavalla. Tarkoituksella, tai koska ei ymmärrä niitä. Ensimmäinen vaihtoehto vaatii rohkeutta. Jälkimmäinen vain tyhmyyttä ja piittaamattomuutta.

Yhtä käsittämättömän rohkeitahan nämä pojat ovat kaupungilla tehdessään tuttavuutta naisiin ja toisten ihmisten omaisuuteen. Tai käsittämättömän röyhkeitä. Yhtä kaikki, jotkut naiset tuntuvat pitävän siitä.

[Blanc73]

Mieleeni painautuu jälki käsittämättömästä rohkeudesta.

Mieleeni tulee ko kirjoittajan siiirappinen ksenofilia. Käsittämätöntä rohkeutta puhua tuntemattomalle. Ou jee. 

[Uuno Nuivanen]

Mitä lapsenomaisemmin aikuinen matu käyttäytyy, sitä söpömpi lemmikki se on.

[Gunnar Hymén]

parempi yllätysmamu kirjastossa kuin iltalenkillä.

[Malla]

Mieleeni painautuu jälki käsittämättömästä rohkeudesta.

Mieleeni tulee ko kirjoittajan siiirappinen ksenofilia. Käsittämätöntä rohkeutta puhua tuntemattomalle. Ou jee. 

Puhuin äsken tuntemattomalle palatessani koiralenkiltä. Varoitin erittäin liukkaasta kulkuväylästä. Vaihdoimme suomalaiseen tyyliin muutaman mielipiteen sääilmiöstä. Toivon että hänelle ja minulle myönnetään käsittämätönrohkeuspisteitä.

[Kuningasweecee]

Kirjoittaja huokaisee kiitoksen, kun ei jähmettynyt täysin vaan osasi lähteä mukaan yllättävään tilanteeseen. Rohkeasti.

Tässä on jo jonkinlainen  -meiningin ennätys.

[UgriProPatria]

Mikäs siinä, jos turvapaikkamies lähestyi toista miestä, suomalaista, pyrkien sosiaaliseen kontaktiin ja harjoitteli suomenkieltä.

Rohkeudeksi minä en tuota sanoisi, mutta sosiaalisuudeksi ja ystävällisyydeksi. Haluksi yrittää puhua vierasta kieltä. Ihan kuin minä Pietarin Aleksanteri Nevskin aukiolla. Eihän tuohon mitään suurta rohkeutta ja sankarillisuutta tarvita, vaan hiukan itsetuntoa ja tekoa.

Turvapaikanhakijoissa, tai keitä nyt ovatkin, on tietysti joukossa myös muutamia ihan kunnon ihmisiäkin.

[UgriProPatria]

parempi yllätysmamu kirjastossa kuin iltalenkillä.

"... kuin kymmenen iltalenkillä." Huom! 

[Masi Stirari]

Jäin ihmettelemään tätä blogistia, joten tutustuin tarkemmin blogiin. Ilmeisesti koko blogin idea on siinä, että kirjoittaja suhtautuu alentuvasti köyhempiin ihmisiin ja pelkää ottaa kontaktia heihin. Siis ikäänkuin sosiaalisesti rajoittuneen, rikkaan perheen kuplassa kasvaneen, vastikään kaupunkiin muuttaneen kukkahattutädin blogi.

Otteita:

Köyhäkin on ruokaostoksilla. Köyhä ostaa paketin makkaraa, tarjousmaksalaatikon ja pienen juuston, jossa on -30% tarra. Viimeinen on jo luksusta, mutta joka viikko ei jaksa syödä pussillista keitettyjä perunoita. Kirjoittajan maailma pysähtyy joka kerta, kun omassa kädessä on briejuusto ja visa ja viereisen ihmisen kädessä kolme kolikkoa ja pullokuitti.

Oletko sinä  nähnyt pakolaista? Oikeasti? Minä olen. Näen joka päivä. Ja siitä tiedän, että julkinen keskustelu liikkuu ihan väärissä sfääreissä. Konkreettisesti  turvapaikanhakijat tunnistaa helpoiten siitä, että heillä on ulkona päällä huppari ja flipflop-sandaalit. Marraskuussa. Tämän luulisi olevan ajankohtainen ongelma. Kirjoittajalla menee kahvipulla väärään kurkkuun, kun Välimerta banaanilaatikkoveneessä ylittäviä ihmisiä kutsutaan elintasopakolaisiksi.

Koska Henkka istuu minun lähikauppani penkillä. Hän seisoskelee pussi kädessään maailmaa katsellen minun etuoveni vieressä.  Ja iltaisin, kun kauppa on mennyt kiinni ja ilta pimenee, katson ulos ikkunasta ja Henkka istuu ikkunan alla pienen puiston penkillä. Katseemme kohtaavat joskus ohimennen. Huomisesta alkaen aion muuttaa jotain ja hiljaiseen suomalaiseen tapaan nyökätä Henkalle tervehdykseksi. Ehkä hämilläni, ehkä kunnioituksesta. Jos en voi muuttaa muuta, muutan itseäni. Koskaan ei tiedä, mitä pieni kohtaaminen merkitsee. Kenet sinä haluaisit kohdata, mutta et ole vielä uskaltanut?

[UgriProPatria]

Minä tunnistin turviksen jouluostoksilla, kaupan kassajonossa: ihan oli mies arabin näköinen ja sillä oli hihaton paita päällä. Paljaat käsivarret. Joulukuussa.

Katsoin häntä ja hän katsoi minua ja hymyili. Ei, en minä rakastunut hänen karvaisiin käsivarsiinsa, tämä on väärinymmärrys. Ajattelin vaan, että luulisi hänen saaneen talvitakin lahjaksi, mutta ehkä se olikin, vähemmän merkkituotteena, heitettynä jossain raja-aseman roskapöntössä.

[Deloch]

Anna kun arvaan; kirjoittaja on nainen.

Toinen arvaus: jos kyseessä olisi kuka tahansa muu kuin toiseustoteemi reaktio olisi ollut "hieman" erinlainen.

Sitä se aivopesu teettää. Suojaväritetyille on erilaiset standardit, koska muuten rassismus.

[Koekaniini]

Käsittämätöntä tarinassa on se, että jos ulkomaalainen hyökkää hyllyn välistä ja lausuu muutaman oppimansa suomen sanan on hän tomera ja rohkea. Häneen suhtaudutaan kuin lapseen jolta ei voidakaan olettaa aikuismaista pidättäväisyyttä vaan hänen sanahapuilunsa ovat rohkeita tilanteisiin heittäytymisiä. Suomalainen mies jos menisi ulkomailla kirjastoon ja luettelisi siellä irrationaalisia sanoja tuntemattomalle naiselle, olisi hän seuraajasta riippuen välittömästi joko juntti, ahdistelija tahi vajaamielinen.

[Omicron]

Voi olla että ulkomaalaiset on sosiaalisesti rohkeampia, ja se voi riippua siitä että he ovat eläneet enemmän luonnollisessa ympäristössä. Teknologia kuten digitaalinen kommunikaatio tekstillä ja viihde netissä aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ihmisille. Nykyään ihmisten ei enää tarvitse olla tylsistyneitä, kun voi löytää kiinnostavia asioita netistä, vaikka kuinka paljon, vaikka youtube:stä tai pornosivuilta, mutta ennen kun ei ollut niin paljon tekniikan aiheuttamaa "epäluonnollista" viihdettä, tylsyys pakotti ihmisiä kommunikoimaan ja tekemään enemmän rohkeita ja sosiaalisia asioita. "Vanhanaikaiset" pelitkin esimerkiksi oli sosiaalisia, jos vertaa nykyajan peleihin jossa istutaan tietokoneen tai TV:n ääressä.

[caprifolium]

Minun mielstä tuo blogikirjoitus on täyttä hölynpölyä. Kirjoittaja vaan haluaa itselleen positiivisia ihq-kommentteja käyttäen tätä höpsöhköä turvapaikanhakijaa keppihevosenaan.

"Käsittämättömän rohkea", "leväyttää valtavan hymyn", "tokaisee tomerasti" jne. kuvailevalla, tunteikkaalla kielellä tämä bloggari hamuaa itselleen jotain omituista huomiota, ja nyt sitä saa, turvapaikanhakijan kustannuksella. Lause "Mieleeni painautuu jälki käsittämättömästä rohkeudesta" on aivan hölmö, koska lopulta jää epäselväksi, tarkoittaako bloggari omaa vai turviksen rohkeutta, koska bloggari viimeisessä lauseessaan kiittelee omaa rohkeuttaan: "Kirjoittaja huokaisee kiitoksen, kun ei jähmettynyt täysin vaan osasi lähteä mukaan yllättävään tilanteeseen. Rohkeasti."

Ihan pelkkää puppua,  turhaa onnen huokailua ja huomion hamuilua koko kirjoitus.

PS. luin vasta nyt jälkikäteen tuossa ylempänä olevia lainauksia blogistin muista kirjoituksista, ja samaa huttua näyttävät olevan. Kvasisyvällistä mukaempaattista soopaa. pöh.

[UgriProPatria]

No. Niinkuin tiedämme, suomalaiset ovat enemmän etäisyyttä pitäviä, joten reaktionne on ymmärrettävä. Mutta tosiaankin tässä kohdin on ymmärrettävä, että monissa muissa kulttuureissa ventovieraat ihmiset saattavat aloittaa sosiaalisen keskustelun toistensa kanssa. Myös Suomessa tällainen, kohtelias lähentyminen on vielä normaalia vanhempien ihmisten keskuudessa, eli on sivistystä. Nyt on kuitenkin kaiken aikaa tarkattava, mistä kulloisessa keskustelussa on kysymys.

1. Jos kyseessä on ikäänkuin iskurepliikiltä, tai jollain tavoin rikolliselta vaikuttava lähentyminen, niin njiet. Pysy kaukana.

2. Jos kyseessä on vanhus, joka kaipaa pientä huomiota jutustelemalla esim. kaupan hyllyjen välissä asiasta kuin asiasta, niin jutustellaan vaan. Samoin tietysti kenen tahansa, nuoremmankin kanssa. Sillai sosiaalisesti.

3. Jos ulkomaalainen, matu-rouva, tai vaikka mieskin tulee näyttämään jotain ruokapakettia ja pyytää selittämään englanniksi, mikä se on, tietenkin vastaan asiallisesti, enkä sano, että painu hevonkuuseen. Samoin, jos kadulla tulee joku turisti kysymään jotain asiaa.

4. Jos nyt joku matumies tulisi itselleni kirjastossa sanomaan: "Tämä jalka? Onko?", vastaisin: "Kyllä, se on jalka." "Tämä on kirja? Ei?" "Kyllä. Tämä on kirja." Ja näin on luottamukselliset suhteet luotu ja mies voi vokissa kertoa: "Olen tänään löytänyt suomalaisen vaimon! Olen kihloissa!"

[Eisernes Kreuz]

Tämä oli hauska! Kuin suoraan jostain Kummelin tai Monty Pythonin sketsistä. 

[Alarik]

Yllättävä kohtaaminen

Kirjaston hyllyjen välistä Mielenosoituskyltin takaa kurkistaa tuntematon mies. Päättelen terävästi, että hän on viereisen vastaanottokeskuksen asukas "Rajat kiinni"-ryhmän osallistuja. Hän hyppää eteeni, leväyttää valtavan hymyn ja tokaisee tomerasti aksentilla murteella "Heei! Mita kuuluu Eiköstävaikka pistettäiski yhdessä rajat kiinni?"

Vastaan kiitos hyvää kysymästä, ja kysyn mitä hänelle kuuluu perusteita siihen olisi. Jatkamme perusfraaseilla muutaman lauseen verran ja kysymme toistemme nimiä. Sitten hän ryhtyy esittelemään muuta osaamistaan faktatietoa; osoittaa esineitä rikostilastoja ja asioita ja toistelee niiden nimiä suomeksi luettelee maahanmuuton ongelmia perustellen. Sanon väliin joo, hyvä ja kyllä. Mitä muuta voi sanoa, jos toinen osoittaa innokkaana jalkaansa tapahtuneita rikoksia ja hokee jallka, jalllka joukkoraiskaus on paha rikos, joukkoraiskausten takia maahanmuuttoa on rajoitettava?

Muutaman minuutin kuluttua mies kättelee minua, kiittää ja lähtee etsimään onko pienessä lähiökirjastossa torilla vielä joku, jota hän ei ole tervehtinyt.

Mieleeni painautuu jälki käsittämättömästä rohkeudesta.

Lähtiessäni näen vielä, kuinka hän tuijottaa keskittyneesti hieman ryttyistä monistepinkkaansa ja hokee hiljaisella äänellä i-lo-i-nen. iloinen maahanmuuttokritiikki ei ole rasismia.

Kirjoittaja huokaisee kiitoksen, kun ei jähmettynyt täysin vaan osasi lähteä mukaan yllättävään tilanteeseen. Rohkeasti.

Muunnelmateos Kodin Kuvalehden blogista by jäsen Alarik

[Eino P. Keravalta]

No niin, tällä kertaa päästiin opettelemaan 'jalka'-sana.

Ensi kerralla sitten saattaa vuorossa olla 'pimppi'.

Eihän se vaadi kuin sitä rohkeutta.

[Vaniljaihminen]

Tämä oli hauska! Kuin suoraan jostain Kummelin tai Monty Pythonin sketsistä. 

Itsellenikin tuli mieleen se sketsi, jossa Eric Idle lyöttäytyy sen knallipäisen miehen seuraan ja ryhtyy kyselemään kaikkea typerää.

[Nuïva]

Pidin kirjastoista enemmän kun niissä vielä piti olla hiljaa.

Yritä siinä nyt sitten keskittyä pänttäämään tietoa monikulttuurisesta ja moniarvoisesta yhteiskunnasta, kun joku osoittelee vieressä kehonosiaan ja hokee niiden nimityksiä.

Ei mene päähän , päähän , päähän tämä!

[Ano Nyymi]

Kyllä suomalaisten-kin joukossa on kylähulluja.

Joo ja joku voi jopa hokea jalla jallaakin 

Mutta tietenkin jos kylähullu on mamu niin silloin vasta suvaitsevainen naisimmeinen innostuu. Jos taas kotimainen vastaava niin...

[guest8096]

Käsittämättömän rohkean ei olisi tarvinnut hakea turvapaikkaa. Hän olisi voinut taistella ja puolustaa omaa kansaansa kotimaassaan.

[UgriProPatria]

Pidin kirjastoista enemmän kun niissä vielä piti olla hiljaa.

Yritä siinä nyt sitten keskittyä pänttäämään tietoa monikulttuurisesta ja moniarvoisesta yhteiskunnasta, kun joku osoittelee vieressä kehonosiaan ja hokee niiden nimityksiä.

Ei mene päähän , päähän , päähän tämä!

"Pää-olkapäät-varpaat-peppu? Minä paljon rakasta sinun peppu!" 

   

[Dredex]

Keskustelevathan suomalaisetkin. Eikun... ei ne muuten pahemmin keskustele. Ainakaan tuntemattomien kanssa.

[Omicron]

Keskustelevathan suomalaisetkin. Eikun... ei ne muuten pahemmin keskustele. Ainakaan tuntemattomien kanssa.

Kylmä ilma on vaikuttanut siihen että suomalaisista on tullut sosiaalisesti vähän "kylmempiä" kuin ihmiset jotka asuvat lämpimimmissä maissa. Aina kun me lähdemme pois meidän luonnollisesta ympäristöstä, se vaikuttaa meihin negatiivisesti, koska me ollaan sadan tuhannen vuoden aikana sopeuduttu meidän ympäristöön. Kylmyys on epäluonnollinen ympäristö jossa me voidaan nykyään asua koska meillä on teknologia, mutta kylmyys tekee niin että ihmiset ei ole paljon/tarpeeksi ulkona, niin ihmiset on sisällä, ja monet on yksin kotona, joka tekee ihmisistä epäsosiaalisempia.

Lämpimimmissä maissa ihmiset ovat enemmän ulkona, ja ovat siksi enemmän sosiaalisia, koska ulkona tapaa aina ihmisiä. Suomalaisetkin tulevat aina kesällä enemmän sosiaaliseksi.

Olisi kiva jos me voisimme valloittaa jonku maan etelämmässä, ja tehdä siitä suomalaisen