2016-01-26 Käsittämättömän rohkea turvapaikanhakija kirjastossa

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Yllättävä kohtaaminen

Kirjaston hyllyjen välistä kurkistaa tuntematon mies. Päättelen terävästi, että hän on viereisen vastaanottokeskuksen asukas. Hän hyppää eteeni, leväyttää valtavan hymyn ja tokaisee tomerasti aksentilla "Heei! Mita kuuluu?"

Vastaan kiitos hyvää, ja kysyn mitä hänelle kuuluu. Jatkamme perusfraaseilla muutaman lauseen verran ja kysymme toistemme nimiä. Sitten hän ryhtyy esittelemään muuta osaamistaan; osoittaa esineitä ja asioita ja toistelee niiden nimiä suomeksi. Sanon väliin joo, hyvä ja kyllä. Mitä muuta voi sanoa, jos toinen osoittaa innokkaana jalkaansa ja hokee jallka, jalllka?

Muutaman minuutin kuluttua mies kättelee minua, kiittää ja lähtee etsimään onko pienessä lähiökirjastossa vielä joku, jota hän ei ole tervehtinyt.

Mieleeni painautuu jälki käsittämättömästä rohkeudesta.

Lähtiessäni näen vielä, kuinka hän tuijottaa keskittyneesti hieman ryttyistä monistepinkkaansa ja hokee hiljaisella äänellä i-lo-i-nen. iloinen.

Kirjoittaja huokaisee kiitoksen, kun ei jähmettynyt täysin vaan osasi lähteä mukaan yllättävään tilanteeseen. Rohkeasti.

Kodin Kuvalehden blogi

[kriittinen_ajattelija]

Tulee mieleen eräs pottunokka tyyppi joka tekee samaa myös eräässä kirjastossa, hän on tosin kehitysvammainen. Häntä pitää aina pitää silmällä koska hänellä on tapana alkaa halailla pikkutyttöjä varoittamatta.

[Sydämistynyt]

Yllättävä kohtaaminen

Kirjaston hyllyjen välistä kurkistaa tuntematon mies. Päättelen terävästi, että hän on viereisen vastaanottokeskuksen asukas. Hän hyppää eteeni, leväyttää valtavan hymyn ja tokaisee tomerasti aksentilla "Heei! Mita kuuluu?"

Vastaan kiitos hyvää, ja kysyn mitä hänelle kuuluu. Jatkamme perusfraaseilla muutaman lauseen verran ja kysymme toistemme nimiä. Sitten hän ryhtyy esittelemään muuta osaamistaan; osoittaa esineitä ja asioita ja toistelee niiden nimiä suomeksi. Sanon väliin joo, hyvä ja kyllä. Mitä muuta voi sanoa, jos toinen osoittaa innokkaana jalkaansa ja hokee jallka, jalllka?

Muutaman minuutin kuluttua mies kättelee minua, kiittää ja lähtee etsimään onko pienessä lähiökirjastossa vielä joku, jota hän ei ole tervehtinyt.

Mieleeni painautuu jälki käsittämättömästä rohkeudesta.

Lähtiessäni näen vielä, kuinka hän tuijottaa keskittyneesti hieman ryttyistä monistepinkkaansa ja hokee hiljaisella äänellä i-lo-i-nen. iloinen.

Kirjoittaja huokaisee kiitoksen, kun ei jähmettynyt täysin vaan osasi lähteä mukaan yllättävään tilanteeseen. Rohkeasti.

Kodin Kuvalehden blogi

Irakilainen akateemikko, ydinfysiologi ja filosofihan se siinä, päiväkävelyllään, kuin konsanaan itse Immanuel Kant aikoinaan Königsbergissä...

[Vaniljaihminen]

Voi jösses. On kohteliasta olla hiljaa kun ei ole mitään asiaa. Anteeksi mutta meitä ei ole esitelty.

[Micke90]

Ja sitten kirjoittaja heräsi sänky märkänä...

[Fiftari]

Joo-o. Kun asioin kirjastossa annan muidenkin asioida siellä rauhassa. Tuntemattomille saatan puhua jos unohtavat jotain tai jos pyytävät apua. Mutta jos abdi etsimällä etsii juttuseuraa niin on kyllä vähän väärässä paikassa.

[Kukko]

Kirjoittaja huokaisee kiitoksen, kun ei jähmettynyt täysin vaan osasi lähteä mukaan yllättävään tilanteeseen. Rohkeasti.

Kun neljä kohtaamisesta ilahtunutta tuntematonta nuorukaista tekee tomerasti lähempää tuttavuutta pimeällä kujalla roskalavan takana, kolumnitar ei sitten jähmety täysin vaan osaa lähteä mukaan yllättävään tilanteeseen. Rohkeasti.

[Kim Evil-666]

"Mieleeni painautuu jälki käsittämättömästä rohkeudesta"

Minun mieleeni painautuu jälki täysin käytöstapoja omaamattomasta klovnista, joka kokee oikeudekseen mennä mongertamaan kaksi vuotiaan suomenkieltä täysin tuntemattomalle ihmiselle. Ei suoranaisesti vaikuta kirurgilta, raketti-insinööriltä, eikä edes vientimyyjältä.

Avohoitopotilas on lähin vertauskohde, mikä äkkisältään mieleen tulee. Tosin tuon kertomuksen kirjoittanut pullahalaaja on mieleltään varmaankin samaa tasoa, joten siinä varmaankin sielunkumppanit kohtasivat.

[Echidna]

Kyllä suomalaisten-kin joukossa on kylähulluja.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Kyllä suomalaisten-kin joukossa on kylähulluja.

Kohtaamisista heidän kanssaan ei välttämättä kirjoiteta haltioituneita kuvauksia.

[Kyklooppi]

Kerrassaan mahtavaa, arjen hienoja kohtaamisia, näin ne ennakkoluulot karisevat.

[Fiftari]

Entäs kun Pena, paikkakunnan juoppo, tulee juttelemaan ihan vain yksinäisyyttään niin puhutaanko silloinkin rohkeudesta vai nyrpistetäänkö inhosta nenää?

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Entäs kun Pena, paikkakunnan juoppo, tulee juttelemaan ihan vain yksinäisyyttään niin puhutaanko silloinkin rohkeudesta vai nyrpistetäänkö inhosta nenää?

Vahtimestari ohjaa hänet ulos tai kutsuu poliisin paikalle.

[Kim Evil-666]

Kyllä suomalaisten-kin joukossa on kylähulluja.

Näin on, "yksi" per kylä. Tuolla kirjasto pomppijan lähtömaassa niitä on koko kylällinen. Kylässä on yleensä yksi "viisas", sekin on kutsumanimeltään poppamies.

[Fiftari]

Haluan nähdä samanlaisen kirjoituksen kun näitä "rohkeita" kavereita on joukkueellinen ja tapahtuukin ullatus. Siinäkin tultiin rohkeasti iholle.

[Kyklooppi]

Entäs kun Pena, paikkakunnan juoppo, tulee juttelemaan ihan vain yksinäisyyttään niin puhutaanko silloinkin rohkeudesta vai nyrpistetäänkö inhosta nenää?

Yleensä nää Penat tulee juttelemaan mulle, kaip juoppo toisen tuntee vaikka raitistuneen.
Mulla ei ole kyllä mitää sitä vastaan, aina ihmiselle sanan pari voi vaihtaa jos ei nyt ihan älli
pihalla hörhöile.

[Sydämistynyt]

Kyllä suomalaisten-kin joukossa on kylähulluja.

Näin on, "yksi" per kylä. Tuolla kirjasto pomppijan lähtömaassa niitä on koko kylällinen. Kylässä on yleensä yksi "viisas", sekin on kutsumanimeltään poppamies.

Mutta eipä ole kirjastoa.

[Nuivanlinna]

Ihan kuin tämä Kodin kuvalehden Kolumnitar-kirjoittaja ei olisi aiemmin nähnyt ulkomaalaista ja ihmetys on suuri kun tapaa sellaisen omassa lähikirjastossaan.... vai miten se tarina meni...

[theOwl]

Kyllä suomalaisten-kin joukossa on kylähulluja.

Näin on, "yksi" per kylä. Tuolla kirjasto pomppijan lähtömaassa niitä on koko kylällinen. Kylässä on yleensä yksi "viisas", sekin on kutsumanimeltään poppamies.

Mutta eipä ole kirjastoa.

Onneksi Turun kaupunki on hereillä ja rakennuttaa ihan suomalaisten piikkiin uutukaisen kirjaston Somalimaahan. Pääsevät harjoittelemaan hyllyjen välistä hyppimistä jo ennen kuin tulevat tänne auttajiensa pariin. 

[Ari-Lee]

Aivan kuin kirjoittaja olisi vammainen, kuka tapasi toisen vammaisen. Ihan Aki Kaurismäki kamaa.

[nollatoleranssi]

Tulee mieleen eräs pottunokka tyyppi joka tekee samaa myös eräässä kirjastossa, hän on tosin kehitysvammainen. Häntä pitää aina pitää silmällä koska hänellä on tapana alkaa halailla pikkutyttöjä varoittamatta.

Jotenkin kuvaavaa ja ennakoivaa! Mutta luultavasti tämä henkilö ei tarkoita mitään pahaa ulkopuolisille? Toisessa tapauksessa asiaa voi vain toivoa.

[Northblood]

On edelleenkin epäselvää, mikä on se mainittu käsittämätön rohkeus tässä jutussa. Kehitysvammaisen oloinen vokki loisija joka hyppii ihmisten eteen kirjastossa? Paikallinen pottunokka, jolla ei turahtanutkaan housuihin kyseisen performanssin johdosta?

[matriarkka]

Joo-o. Kun asioin kirjastossa annan muidenkin asioida siellä rauhassa. Tuntemattomille saatan puhua jos unohtavat jotain tai jos pyytävät apua. Mutta jos abdi etsimällä etsii juttuseuraa niin on kyllä vähän väärässä paikassa.

Samaa mietin, olisi suotavaa,  että mm. somalit kirjastossa edes joskus lukisivat kirjoja. Niistä on tullut ko kansan yhteisöllisiä ajanviettopaikkoja. Kun olin lapsi, kirjastossa oli hiljaista.

Suosittelen vierailemaan mm. Entressen ja Iso Omenan kirjastoissa, jos ei usko. En ole yhtään somalia nähnyt ikinä kirja kädessä. Tai ehkä katson heitä niin rasistisesti, etten vaan näe niitä kirjoja [emoji5]

Edit: kuten arvata saattaa, siellä todellakin on joka maan kielellä runsaasti kirjoja.

[matriarkka]

Meitä kylähulluja on Suomessa ainakin minulle riittävä määrä. Enemmän tai vähemmän rasittavaa seuraa. Kirjasto oli ennen hiljainen paikka, tosin nykyisin usein nuorisotila. Ei kiitos hyllyjen välistä  outoja yllätysvieraita seurustelemaan.

Nuorista 90% ei-kantiksia. Ei ole sen ikäluokan lapsia, en tiedä, miksei siellä ole kantisnuoria. Päättelen, että heillä on harrastuksia tai halutaan kotiinsa tmv. Vain synnytyslaitoksella näkee moista somali-kantis-jakaumaa yhtä selvästi.

[onni4me]

Ahaa, pelleperformanssit ovat saapuneet kirjastoihinkin. 

Nykyisin asioin kirjastossa mahdollisimman vähän muutenkin. Jos jotain kirjaa en saa nettikaupasta edullisesti tai tilaamalla kirjaston etutiskille mistä sen noudan pikaisesti ohikulkumatkalla, niin saa sitten jäädä lukematta.

Netistä saa nykyisin hyvin edullisesti kirjoja ja lukemistani ne, jotka eivät jää hyllyyn, jatkavat matkaansa tuntemilleni vanhemmille ihmisille ja muille tuttaville.

Vanhoja ulkomaisia kirjaklassikoita saa luettua vaikkapa www.gutenberg.org tai printattua, jos se miellyttää enemmän.

[Linkster]

"kodin kuvalehden blogi" !? Enpä ihmettele moista hämmästyksen ihastusta.Ainoa minun lähipiiristä on anoppi(68 ) kelle tuokin johtava aviisi tulee. Kovin on varmasti lukijakuntansa näköinen tuo kirjastoihanuusvärinä.Saattoihan siinä vanhankin vehje värähtää.
Suomijuntti sentään osaa antaa ihmisten olla rauhassa paikassa jossa jotkut jopa vielä opiskelevat tai muuten keskittyvät muihin asioihin kuin jonninjoutavaan pikkuhöpinöihin.

[matriarkka]

Onhan otsikossa kirjoitusvirhe "Käsittämättömän röyhkeä turvapaikanhakija"?

[guest12632]

Kaipaan aikaa, jolloin rohkeudella tarkoitettiin esim. jonkun asian tekemistä kuolemanvaarasta huolimatta, ja kirjastossa mölyäminen oli vain huonoa käytöstä. Oi aikoja.

[Aukusti Jylhä]

Ei tosiaankaan millään pahalla, mutta vahvasti vaikuttaa kehitysvammaisen toiminnalta. Itselleni ainakin on tullut vastaavia tapauksia ajoittain vastaan, että siis saa mitä parhaan ystävän sekunnissa, kunhan vain vastaa jonkun tervehdykseen. Down-porukkaa ovat olleet useimmiten. Siinä sitten voisi toinen höpötellä iltaan asti, ja kun tulee aika lähteä, kysellään "tuletko huomenna kans". Elin-ikäinen ystävyys solmittu!

Kyllä minä aina pyrin hetkeksi jäämään, kun heille se on aika tärkeää, tuo sosiaalinen kanssakäyminen. Ihan mukavia pääsääntäisesti höpöttelevät. Siitä tilanteesta vain sitten pitää osata kohteliaasti poistua, ettei toiselle pahaa mieltä aiheuta.


Mutta joo. Tuo kirjastohuppelija tulee olemaan keskivertoakin kalliimpi "lemmikki" yhteiskunnallemme. Tulee myös viemään vammaispalvelut nenän edestä joltain suomalaiselta kehitysvammaiselta, jolla on hyvin usein "mahdollisuus" omaishoitajaa.

[Archaeopteryx]

Sitten vielä ihmetellään, kun lukurauhaa ja hiljaisuutta kaipaavat vähentävät kirjastojen käyttöä. Suosittelen jättämään väliin liian yllättävät ja iholle käyvät hyppimiset, joku kerta voi tulla nenä kipeäksi.