IL: 15-vuotiasta uhkaillaan rajusti koulussa

[reino]

En ole varma, onko tätä ratkaisumallia vielä esitetty ketjussa, koska en jaksanut lukea kaikkea, mutta yleensähän kiusaaminen lakkaa, kun kiusattu alkaa lyödä takaisin. Usein jo ensimmäinen kerta riittää.

Patenttiratkaisu kiusaamiseen on siis: vedä niitä turpaan.

[metsämies]

Varmaan näiden kiusaajapentujen kotona voitaisiin vähän käydä katselemassa että miten nämä vanhemmat heitä oikein kasvattaa, mutta tietenkin jos isukki on kunnanjohtaja ja äiti kokoomuslainen kunnanvaltuutettu niin ei sitä semmoseen kotiin kannata mennä alempi-arvoisten paljoa neuvomaan.

Näillä kiusaajatytöillä on selvästikkin ainesta ison firman johtajiksi. Tai blogikirjottelijoiksi.

[Kari Kinnunen]

Kukaan ei ole niin julma kuin lapsi toiselle lapselle.

Johtunee ihan siitä ettei tuossa teini-iässä empatia kyky ole vielä aivan täysin kehittynyt. Ihmettelen, koulukiusattuna (läskirilli) opettajien kyvyttömyyttä nähdä toisen hätä.

Ja sitten vielä ihmetellään mistä tulee kovia ja kyynisiä aikuisia...

[Kari Kinnunen]

En ole varma, onko tätä ratkaisumallia vielä esitetty ketjussa, koska en jaksanut lukea kaikkea, mutta yleensähän kiusaaminen lakkaa, kun kiusattu alkaa lyödä takaisin. Usein jo ensimmäinen kerta riittää.

Patenttiratkaisu kiusaamiseen on siis: vedä niitä turpaan.

Tämä, Reino, tämä valitettavasti pitää täsmälleen paikkansa.

[Ernst]

Kun sivistyneestä yhteiskunnasta ja sen keinoista kirjoitat, jätät mainitsematta kokonaan sellaiset keinot, jotka liittyvät kiusaajan hoitoon ja psykoterapiaan

En usko hyysäämiseen. Rikolliset tarvitsevat rangaistuksia eivätkä päänsilitystä.

Sinä olet kirjoitellut hyysäämisestä - en minäkään siihen usko. Mikä on muuten rikos, kun vaikkapa ilvehtii halveksivasti toiselle koulussa?

tai ne, jotka liittyvät kouluyhteisöinterventioihin ja ryhmän sosiaalisten taitojen ja ongelmaoppilaiden tukemiseen.

Psykobabblea.

Voi olla, huonoimmillaan. Parhaimmillaan kiusaaminen ja kielteiset elämänurat estetään.

Perheiden kasvatuksen tukeminen unohtui näemmä myös.

Roskaväkiperheiden kasvatusmetodeihin on hankala puuttua.

Valtion tai kunnan sosiaaliviranomaiset eivät ole mitään kaikkivoipia enkeleitä, jotka voisivat ylhäältäpäin ohjata moniongelmaisten perheiden kasvatusmetodeja.

Puuttumalla saa yleensä huonoja tuloksia. Tukeminen on parempi.

Kiusaaja voidaan nähdä paitsi tavallasi nuorisorikollisena, myös psyykkisesti häiriintyneenä ja hoitoa/apua tarvitsevana keinottomana ihmistaimena, jonka opastamisessa vanhemmat (rikkaat tai köyhät) eivät ole onnistuneet. Kiusaaminen voidaan siis sinun hahmotustapasi (=kriminalisointi) ohella myös määritellä patologiaksi eli medikalisoida tai psykopatologisoida.

Tilaisuus tekee varkaan. Kiusaaminen tapahtuu lähinnä siksi, että sen annetaan tapahtua. Syy on opettajien ja vanhempien. Monet ihan tavalliset ihmiset käyttäytyvät vittumaisesti silloin, kun heille annetaan tilaisuus siihen.

Ks. Milgramin tottelevaisuuskoe ja Stanfordin vankilakoe.

Miten estäisit tilaisuuden syntymisen? Miten toimisit, jos kiusaamista kuitenkin tapahtuisi? Ettet vaan toimisi vittumaisesti, jos saisit siihen tilaisuuden?

[Wolfy]

On idioottimaista että opettajat ei puutu kiusaamiseen,vaikka seisois vieressä kun jotain kiusataan.Ja sitten vielä ihmetellään miksi kiusataan ja joudutaan keksimään jotain "kiva koulu" juttuja.Minua ei kiusattu niin paljoa,mutta ei sekään nyt niin hauskaa ollut kun liikkeellä oli huhuja joiden mukaan räjäyttäisin kouluni ilmaan.Jokelan jälkeen tapahtui,niin Suomi oli sekaisin kuin muurahaispesä mihin on heitetty kivi,joten seuraukset oli kamalat.
Jos olisin saanut valita fyysisen ja henkisen kiusaamisen välillä olisin valinnut fyysisen.En olisi jäänyt ala kynteen,ainakaan niin pahasti...

Opettajien puuttumattomuus on ymmärrettävää. He ovat pelkureita, kuten ihmisten suuri enemmistö aina kaikkialla. He pelkäävät oman asemansa ja nahkansa puolesta. Oma suu on lähempänä kuin kontin suu. Vaatii luonnetta ja jonkin verran koulutustakin puuttua ihmisten asioihin, kun täytyy laittaa kova kovaa vastaan. Ihmiset pääsääntöisesti karttavat ko. tilanteita.

Pitäisiköhän sitten alkaa palkata sellaisia opettajia joilla on munaa puuttua kiusaamiseen?Entä sitten kun oppilas kieltäytyy menemästä kouluun kiusaamisen takia?En voi ymmärtää opettajien puuttumattomuutta,jos kerran sanotaan että kiusaaminen on väärin ja sitten hyväksytään se hiljaa...

[Alystai]

Tietysti on olemassa rikkaita juntteja, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan.

Nuorisorikollisten kotitaustoissa alemmat sosiaaliluokat ovat kuitenkin yliedustettuina.

Sivistyneistö on aliedustettuna. Koulutus- ja älykkyystaso ja yleinen sivistystaso korreloivat vahvemmin negatiivisesti rikollisuuden ym. sosiaalisten ongelmien kanssa kuin tulo- ja varallisuustaso.

Kuitenkin myös tulo- ja varallisuustason korrelaatio rikollisuuden yms. ongelmien kanssa on tietysti negatiivinen.

En sano tätä kehuakseni ylempiä sosioekonomisia ryhmiä. Kerron vain tilastollisia tosiasioita.

Myytti köyhiä kiusaavista rikkaiden perheiden pojista on bolshevikkien propagandaa.

Lienee totta että nuorisorikollisista suurin osa on alemmista sosiaaliluokista. Tällä ei kuitenkaan ole juurikaan tekemistä kiusaamisen kanssa. Ei koulukiusaaja välttämättä joudu lain kanssa hankaluuksiin vaikka tykkääkin vähän alistaa ja dominoida heikompia kanssaoppilaitaan. Päinvastoin, näiden henkilöiden uskoisin pärjäävän erittäin hyvin työmarkkinoilla ja yritysmaailmassa. Juurikin tästä johtaja-asenteesta ja vahvasta itsetunnosta johtuen.

Täyttä roskaa. Koulukiusaajilla ei yleensä ole mitään johtaja-asennetta ja vahvaa itsetuntoa. Koulukiusaajat ovat tyypillisesti vähä-älyisiä häiriköitä. He eivät yleensä ole mitään henkisiä johtajia, vaan villi-ihmisen tavoin impulsiivisesti toimivia öyhöttäviä barbaareja.

Yrityksissä ja muualla työelämässä hyvin pärjäävät ihmiset ovat yleensä älykkäitä, ahkeria, tunnollisia, pitkäjänteisiä, kunnianhimoisia, tavoitteellisia, päämäärätietoisia ihmisiä.

Koulukiusaajat tms. nuorisorikolliset eivät ole tällaisia.

Koska Mikko tykittää nyt vahvalla mutu-asenteella niin lainaan tähän pari kohtaa aiemmin mainitsemastani Psykologia-lehden artikkelista "Aggression kahdet kasvot kouluiässä" (http://www.helsinki.fi/behav/valinnat/2009/Psykologia_valintakoe_2009_Materaalit%20Final/aggression_kahdet_kasvot.pdf). Artikkelissa lasten kouluiän aggressio jaotellaan ns. proaktiiviseen ja reaktiiviseen aggressioon. Proaktiivisesti aggressiiviset lapset kiusaavat muita hyötyäkseen siitä itse jollain tavoin (esim. sosiaalisen statuksen nousuna), kun taas reaktiivisesti aggressiiviset lapset käyttäytyvät aggressiivisesti joutuessaan (sosiaalisiin) tilanteisiin, joissa eivät tiedä miten toimia. Reaktiivisesti aggressiivisille lapsille on tyypillistä juurikin tuo Mikon mainitsema impulsiivinen öyhöttäminen, proaktiivisesti aggressiiviset lapset taas saattavat olla hyvinkin sosiaalisesti älykkäitä ja hyviä manipuloijia.

Seuraavat tekstinpätkät valaisevat näiden kahden aggressiotyypin välisiä eroja:

Ainoastaan osa aggressiivisista lapsista reagoi aggressiivisesti ihamielisiksi tulkitsemiinsa tilanteisiin ja oli tovereidensa torjumia reaktiivinen], kun taas osa heistä oli tätä taipumusta vailla ja tovereiden mielestä huumorintajuisia ja toveriporukan johtajia [proaktiivinen].

...

Proaktiivisen aggression eräs muoto on koulukiusaaminen. Vastoin perinteistä uskomusta koulukiusaajilla on hyvä itsetunto, erityisesti ulkonäkönsä ja sosiaalisen statuksensa suhteen (Salmivalli, Kaukiainen, Kaistaniemi, 1999; Salmivalli, 2001). Proaktiivinen aggressio onkin yhteydessä positiiviseen käsitykseen itsestä (Salmivalli ym., 2005). Baumeister & Leary (2000) käyttävät antisosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvästä positiivisesta minäkäsityksestä osuvasti termiä "inflated view of self", jolla vapaasti suomennettuna tarkoitetaan harhautunutta käsitystä itsestä – harhautunutta siksi, että positiivinen kokemus itsestä liittyy sosiaalisesti negatiiviseen käyttäytymiseen.

...

Osa aggressiivisista lapsista on taitavia käyttämään antisosiaalisia keinoja sosiaalisesti suotavalla tavalla (competent aggressors, Hawley, 2003). He
osaavat esimerkiksi tehokkaasti koordinoida sekä prososiaalisia että tovereiden pakottamiseen liittyviä strategioita (Hawley, 2003), kykenevät tulkitsemaan
toisten psyykkisiä prosesseja (vrt. mielenteoria, Sutton, Smith & Swettenham, 1999), ja ovat suosittuja tovereiden kesken (Luthar & Mc-Mahon, 1996; Rodkin, Farmer, Pearl & Van Acker, 2000). Erityisesti sosiaalisiin suhteisiin suuntautuva epäsuora aggressio on yhteydessä sosiaaliseen älykkyyteen (Kaukiainen, 2002), kun taas suoran aggression käyttö on yhteydessä sosiaalisen kompetenssin ongelmiin (mm. Crick & Dodge, 1994). Kyvykkään aggression luonne viittaa nimenomaan suunnitelmalliseen, proaktiivisesti aggressiiviseen käyttäytymiseen (ks. Dodge ym., 1997).

...

Ainoastaan reaktiivinen aggressio on yhteydessä tunne-elämän ongelmiin, ADHD-tyyppisiin oireisiin sekä kiusatuksi joutumiseen (mm. Poulin
& Boivin, 2000; Salmivalli & Nieminen, 2002). Impulsiivinen ja sosiaalisesti kömpelö reagointi tekee reaktiivisesti aggressiivisista lapsista otollisia
kohteita kiusaajille. Reaktiivista aggressiota vahvistavatkin mitä todennäköisimmin lapsen sosiaalisen sopeutumisen ongelmat. Esimerkiksi kiusaamistilanteet provosoivat reaktiivisesti aggressiivista lasta edelleen käyttäytymään aggressiivisesti (Salmivalli & Niemimen, 2002).

Ohhoh tulipa pitkä quote. Samantien voisin pistää lainauksiin koko tekstin, koska siinä niin hyvin kuvataan käsiteltävää asiaa. Nyt en ehdi asiaa tämän paremmin käsitellä kun pitää joutua toisaalle. Mutta palaan asiaan vielä illemmalla

[Tunkki]

Alle 15-vuotiaana pystyy tekemään radikaalejakin vetoja sen suuremmin haittaamatta.

Asiasta seitsemänteen: Eka kouluammunta joskus 90-luvulla vaiettiin aika hyvin, tapahtui jossain Vars.-Suomen suunnassa kun 14v kiusattu otti isän aseen ja tappoi kiusaajansa, 2 kpl.
Tästä tapauksesta ei ole liiemmin kuultu sittemmin, joskus mainittu sivumennen.

Muistaako kukaan tarkemmin?

[Tooheys]

Vanhempien pitäisi kouluttaa lapsiaan puolustamaan itseään. Puolustuskyky on elämän perustaitoja, mutta ilmeisesti suurin osa vanhemmista ei koskaan puhu lapsilleen mitään tähän liittyvää, eikä teetä käytännön harjoituksia.

Vanhemmilla harvoin on mitään edellytyksiä opettaa itsepuolustusta lapsilleen ja jos kiusattu menee koittamaan isäpapan nakkikioskijippoja kiusaajia vastaan, niin todennäköisesti kiusatun oma nokka on entistä pahemmin verillä. Mutta jos lapsi on käynyt pari vuotta säännöllisesti paini- tai judoharjoituksissa, niin taidoista alkaa oikeasti olemaan hyötyä lasten keskinäisessä voimainkoitoksessa. Lisäksi em. harrastuksista saa usein "isompia" kavereita, jotka voivat nakata kiusaajat ipponilla ojanpohjalle. Lopetin itse monta kiusaustapausta hallitulla fyysisellä väkivallalla yläasteikäisenä, eikä sitä keinoa pidä todellakaan ylenkatsoa. Yhteen tapaukseen tuli jopa ohjeistus omalta luokanvalvojaltani.

[IDA]

Mutta palataan juurille: turpaanvetoakaan ei pidä halveksia ratkaisukeinona, sillä se toimii, harvoin mutta toimii silti. Oleellista ei ole fyysinen väkivalta vaan se, että lapsen valmiuksia pitää puoliaan, olla hyväksymättä kaltoin kohtelemista ja puolustautumisvalmiutta väkivaltaa vastaan tuetaan.  

Toki noin, mutta tuo on jo eri asia kuin sen toteaminen, että kiusatun pitäisi vain antaa takaisin eikä olla nahjus.

Ketjussa aloitus muuten koski vielä pikkutyttöjä.

[M.E]

En ole varma, onko tätä ratkaisumallia vielä esitetty ketjussa, koska en jaksanut lukea kaikkea, mutta yleensähän kiusaaminen lakkaa, kun kiusattu alkaa lyödä takaisin. Usein jo ensimmäinen kerta riittää.

Patenttiratkaisu kiusaamiseen on siis: vedä niitä turpaan.

Kuulostaa hyvältä, mutta ei toiminut ainakaan minunkohdallani. Melko lyhyenä ja hintelänä (erityisesti ala-asteella olin muita paljon lyhyempi) tappeluun ajautuminen ilman taistelulajin osaamista on katastrofaalista.

Kävin yhden minua tahallaan tönineen tyypin kimppuun ja seurauksena oli alun tasaisen tappelun jälkeen turpiin ottaminen ja helvetillinen päänsärky betoniin lyödystä päästä. Töniminen ja naljailu ei loppunut. Lisäksi minusta tehtiin syntipukki (mikä on totta siinä mielessä, että minä löin ensin, ei pitäisi provosoitua) ja tönijästä uhri. Kiltin oppilaan maineeni ansiosta selvisin kuitenkin vain puhuttelulla, jossa opettaja selitti, miten tappeleminen on rumaa.

[MW]

Alle 15-vuotiaana pystyy tekemään radikaalejakin vetoja sen suuremmin haittaamatta.

Asiasta seitsemänteen: Eka kouluammunta joskus 90-luvulla vaiettiin aika hyvin, tapahtui jossain Vars.-Suomen suunnassa kun 14v kiusattu otti isän aseen ja tappoi kiusaajansa, 2 kpl.
Tästä tapauksesta ei ole liiemmin kuultu sittemmin, joskus mainittu sivumennen.

Muistaako kukaan tarkemmin?

Hämärä muistikuva, olisiko ollut Raumalla? Sittemmin multikulttiväki on keksinyt, että kaikki järkyttävät tragediat voidaan hyödyntää kansan aseistariisuntaan ja syyllistämiseen, joten uutisointikin on sen mukaista.

[JR]

On aika nurinkurista, että lasta saa hakata ja potkia ilman mitään rangaistusta, kun tekijänä on lapsi. Monta kertaa aikuinen herää lastensa tekemisiin vasta, kun joutuu korvausvelvolliseksi. Olenkin miettinyt, että väkivalta pitäisi hinnoitella ja vielä aika korkealle. Mikä olisi sopiva rahallinen korvaus kivusta ja särystä? Minkäslaisiin korvauksiin tuomitaan täysi-ikäinen pahoinpitelijä?

[IDA]

On aika nurinkurista, että lasta saa hakata ja potkia ilman mitään rangaistusta, kun tekijänä on lapsi. Monta kertaa aikuinen herää lastensa tekemisiin vasta, kun joutuu korvausvelvolliseksi. Olenkin miettinyt, että väkivalta pitäisi hinnoitella ja vielä aika korkealle. Mikä olisi sopiva rahallinen korvaus kivusta ja särystä? Minkäslaisiin korvauksiin tuomitaan täysi-ikäinen pahoinpitelijä?

Menee hieman ohi aiheen, mutta jossain aivan asiallisessa jutussa väitettiin, että väkivaltarikollisuuden lievähköt tuomiot verrattuna talousrikoksiin periytyisivät roomalaisesta laista. Silloin katsottiin, että väkivaltaa vastaan on täysin oikeus puolustautua, eikä väkivaltarikoksia tuomittu ankarasti. Varastaminen taas oli salakavalaa.

En mene kyllä vannomaan, että noin oli tai että nykyiset käytännöt periytyisivät noin kaukaa, mutta jossain noin väitettiin.

[MW]

On aika nurinkurista, että lasta saa hakata ja potkia ilman mitään rangaistusta, kun tekijänä on lapsi. Monta kertaa aikuinen herää lastensa tekemisiin vasta, kun joutuu korvausvelvolliseksi. Olenkin miettinyt, että väkivalta pitäisi hinnoitella ja vielä aika korkealle. Mikä olisi sopiva rahallinen korvaus kivusta ja särystä? Minkäslaisiin korvauksiin tuomitaan täysi-ikäinen pahoinpitelijä?

Tämä on kyllä aivan asiallinen huomio. Oma koulutieni oli suhteellisen siloinen, mutta sokea tai tyhmä en toki ollut. Opettajat olivat ennen kakaroiden poliiseja ja tuomareita. Eivät taatusti aina oikeudenmukaisia tai kohtuullisia, mutta varmaan se oli parempi vaihtoehto kuin kärpästen herra tai kultamuna, joilla on nykyään lain takaama koskemattomuus.

[jobsy]

En ole varma, onko tätä ratkaisumallia vielä esitetty ketjussa, koska en jaksanut lukea kaikkea, mutta yleensähän kiusaaminen lakkaa, kun kiusattu alkaa lyödä takaisin. Usein jo ensimmäinen kerta riittää. Patenttiratkaisu kiusaamiseen on siis: vedä niitä turpaan.

Kuulostaa hyvältä, mutta ei toiminut ainakaan minunkohdallani. Melko lyhyenä ja hintelänä (erityisesti ala-asteella olin muita paljon lyhyempi) tappeluun ajautuminen ilman taistelulajin osaamista on katastrofaalista.

Juurikin näin. Takaisin lyöminen voi toimia silloin, jos kiusaajan ja kiusatun välillä ei ole suurta fyysista kokoeroa kiusatun tappioksi. Ikävä kyllä usein näin on. Silloin kun alkaa narukäsillä sohia takaisin, niin itseen sattuu pian kaksinverroin.

Lisäksi kiusaajia on monesti useampia eli tullaan isommalla "jengillä" tönimään. Siinä kun alkaa nyrkkiä nostamaan pystyyn, niin löytää helposti sen omasta nenästään.

Sinänsä väkivalta ei ole huonompi idea kiusaamisen lopettamiseksi, mutta pitäisi keksiä muitakin ideoita. Ei liene ole terveen yhteiskunnan suunta, että kotona pitää opettaa pikkupilteille kamppailulajeja ja väkivaltaa, jotta voi sitten koulussa puolustaa itseään. Kuulostaa aika villin lännen meiningiltä.

[reino]

Juurikin näin. Takaisin lyöminen voi toimia silloin, jos kiusaajan ja kiusatun välillä ei ole suurta fyysista kokoeroa kiusatun tappioksi. Ikävä kyllä usein näin on. Silloin kun alkaa narukäsillä sohia takaisin, niin itseen sattuu pian kaksinverroin.

Tuo on asian ydin. Tuo on se henkinen kynnys, joka on ylitettävä. Ja koska tuo asenne ("tässä käy nyt kohta niin, että mua sattuu kaksinverroin nenään, mutta silti lyön takaisin") on aina välillä tarpeellinen elämässä, se kannattaa opetella mahdollisimman nuoresta pitäen, kun ne vastapuolenkin kädet on vielä melko narut.

Sitä luokan pienintäkin narukättä lakataan kiusaamasta, jos tiedetään, että se ottaa joka kerta apinaraivarin.

Jos pelkäät väkivallan uhkaa ja kipua niin paljon, että annat tehdä itsellesi mitä tahansa yrittämättäkään puolustautua, olet täysin alistettavissa. Ja sehän ei ole hyvä.

Alystai toi tuossa edellä esille tärkeän pointin: koulun kiusaamistilanteet eivät useinkaan ole selkeitä väkivaltatilanteita, joissa on selkeästi uhri (joka on OIKEASSA) ja yksi tai useampia kiusaajia (jotka ovat VÄÄRÄSSÄ), joiden tekemisiin opettaja voisi puuttua rankaisemalla ja ottamalla yhteyttä vanhempiin jne. Kuvio on usein paljon monimutkaisempi ja siinä on kaikenlaista ryhmädynamiikkaa. Henkinen väkivalta on monesti tärkeämmässä roolissa kuin fyysinen.

Itse olen sen verran libilaristi, etten usko ylhäältä päin ohjatun puuttumisen autuuteen, vaan haluan korostaa jokaisen ihmisen vastuuta omasta itsestään. Ja välillä sen vastuun joutuu ottamaan puolustamalla itseään ihan väkivalloin.

Väkivaltaakin tärkeämpi on kuitenkin asenne.

[M.E]

Juurikin näin. Takaisin lyöminen voi toimia silloin, jos kiusaajan ja kiusatun välillä ei ole suurta fyysista kokoeroa kiusatun tappioksi. Ikävä kyllä usein näin on. Silloin kun alkaa narukäsillä sohia takaisin, niin itseen sattuu pian kaksinverroin.

Tuo on asian ydin. Tuo on se henkinen kynnys, joka on ylitettävä. Ja koska tuo asenne ("tässä käy nyt kohta niin, että mua sattuu kaksinverroin nenään, mutta silti lyön takaisin") on aina välillä tarpeellinen elämässä, se kannattaa opetella mahdollisimman nuoresta pitäen, kun ne vastapuolenkin kädet on vielä melko narut.

Sitä luokan pienintäkin narukättä lakataan kiusaamasta, jos tiedetään, että se ottaa joka kerta apinaraivarin.

Jos pelkäät väkivallan uhkaa ja kipua niin paljon, että annat tehdä itsellesi mitä tahansa yrittämättäkään puolustautua, olet täysin alistettavissa. Ja sehän ei ole hyvä.

Alystai toi tuossa edellä esille tärkeän pointin: koulun kiusaamistilanteet eivät useinkaan ole selkeitä väkivaltatilanteita, joissa on selkeästi uhri (joka on OIKEASSA) ja yksi tai useampia kiusaajia (jotka ovat VÄÄRÄSSÄ), joiden tekemisiin opettaja voisi puuttua rankaisemalla ja ottamalla yhteyttä vanhempiin jne. Kuvio on usein paljon monimutkaisempi ja siinä on kaikenlaista ryhmädynamiikkaa. Henkinen väkivalta on monesti tärkeämmässä roolissa kuin fyysinen.

Itse olen sen verran libilaristi, etten usko ylhäältä päin ohjatun puuttumisen autuuteen, vaan haluan korostaa jokaisen ihmisen vastuuta omasta itsestään. Ja välillä sen vastuun joutuu ottamaan puolustamalla itseään ihan väkivalloin.

Väkivaltaakin tärkeämpi on kuitenkin asenne.

En saanut pysyviä traumoja omista kouluvuosistani. Maailmani on kuitenkin romahtanut, koska reino pitää minua nössönä!11!!1 BYHYYY!11!

[reino]

En saanut pysyviä traumoja omista kouluvuosistani. Maailmani on kuitenkin romahtanut, koska reino pitää minua nössönä!11!!1 BYHYYY!11!

Ei.

Kasvojesi ja sielusi taisteluarvet kertovat karua kieltään miehestä, jota kukaan ei voisi pitää nössönä.

Olen myös kuullut, että murtunut nenä tekee todella kovan vaikutuksen n. 60-kiloisiin kauniisiin opiskelijatyttöihin.

[Tunkki]

Olen myös kuullut, että murtunut nenä tekee todella kovan vaikutuksen n. 60-kiloisiin kauniisiin opiskelijatyttöihin.

Kerrankin reino-setä latelee totuuksia! Takuulla tekee vaikutuksen poskelle lyöty klyyvari, ei vaan sellaista kuin äkkinäinen kuvittelisi

[todellisuus]

Minusta kyllä tämä "Mitä tarkoittaa rikosilmoitus?"-juttu viittaa siihen, että kiusaajanartut olivat mamuja.

Olen samaa mieltä, olen huomannut saman jutun juna-asemien varrella riehuvissa somaliteini-porukoissa: käyttäydytään kuin maailmanomistajat, mutta jos nouset sanomaan heille jotain, pääjehu on aidosti hämmästynyt eikä ole kuullutkaan että poliisinkin kanssa voi joutua tekemisiin. Myös vanhempien väkivaltaan yllyttävä tai välinpitämätön asennoituminen kuuluu nimenomaan "ongelma-alueilta tullut maahanmuuttaja"-kuvioon. Shokeeravan usein vanhempien asenne lastensa ympärysalueiden terrorisointiin on hymyillen myhäilevä, "hyvä että on meillakin vahvat lapset, pystyvät jo nyt näyttämään kaapin paikan noille heikoille suomalaisille".

Nuorisorikolliset ovat yleensä lähtöisin rikkinäisistä perheistä, jotka kuuluvat alempiin sosioekonomisiin ryhmiin.

Kiitos vain, Mikko Ellilä, kun kerrot meille miten asiat ovat kymmenien vuosien opettajakokemuksellasi.

[Kinji]

Alle 15-vuotiaana pystyy tekemään radikaalejakin vetoja sen suuremmin haittaamatta.

Asiasta seitsemänteen: Eka kouluammunta joskus 90-luvulla vaiettiin aika hyvin, tapahtui jossain Vars.-Suomen suunnassa kun 14v kiusattu otti isän aseen ja tappoi kiusaajansa, 2 kpl.
Tästä tapauksesta ei ole liiemmin kuultu sittemmin, joskus mainittu sivumennen.

Muistaako kukaan tarkemmin?

Hämärä muistikuva, olisiko ollut Raumalla? Sittemmin multikulttiväki on keksinyt, että kaikki järkyttävät tragediat voidaan hyödyntää kansan aseistariisuntaan ja syyllistämiseen, joten uutisointikin on sen mukaista.

Tapauksesta on artikkeli Wikissä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raumanmeren_koulusurmat

Ja aikalaismateriaalia ylen arkistossa:
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=2&t=&a=4611

[JR]

Tunti sitten juttelin maahamuuttajan kanssa kouluoloista Neuvostoliitossa. Hän taivasteli omien Suomessa syntyneitten lastensa heppoista matematiikan, kemian ja fysiikan opetusta. Neuvostoliitossa oli kuulemma pakko oppia, jos ei oppinut, opettaja soitti vanhemmat puhutteluun. Jos vanhemmat eivät tulleet puhutteluun, vanhempien johtaja työpaikalla passitti vanhemmat koululle puhutteluun. Toisaalta taas, jos kukaan oppilaista ei oppinut, opettaja vaihdettiin.
Joskus kouluampumisten aikoihin sama rouva kertoi, että heillä pojat opetettiin koulussa ylemmillä luokilla ampumaan.

[mikkoellila]

En ole varma, onko tätä ratkaisumallia vielä esitetty ketjussa, koska en jaksanut lukea kaikkea, mutta yleensähän kiusaaminen lakkaa, kun kiusattu alkaa lyödä takaisin. Usein jo ensimmäinen kerta riittää.

Patenttiratkaisu kiusaamiseen on siis: vedä niitä turpaan.

Kuulostaa hyvältä, mutta ei toiminut ainakaan minunkohdallani. Melko lyhyenä ja hintelänä (erityisesti ala-asteella olin muita paljon lyhyempi) tappeluun ajautuminen ilman taistelulajin osaamista on katastrofaalista.

Kävin yhden minua tahallaan tönineen tyypin kimppuun ja seurauksena oli alun tasaisen tappelun jälkeen turpiin ottaminen ja helvetillinen päänsärky betoniin lyödystä päästä. Töniminen ja naljailu ei loppunut. Lisäksi minusta tehtiin syntipukki (mikä on totta siinä mielessä, että minä löin ensin, ei pitäisi provosoitua) ja tönijästä uhri.

Tässä on malliesimerkki siitä, miksi vajaaälyisten barbaarien tässä viestiketjussa esittämät "jos joku kiusaa sinua niin vedä vaan turpaan, vittu"-neuvot eivät ole järkeviä.

[Simo Hankaniemi]

Mutta palataan juurille: turpaanvetoakaan ei pidä halveksia ratkaisukeinona, sillä se toimii, harvoin mutta toimii silti. Oleellista ei ole fyysinen väkivalta vaan se, että lapsen valmiuksia pitää puoliaan, olla hyväksymättä kaltoin kohtelemista ja puolustautumisvalmiutta väkivaltaa vastaan tuetaan.  

Toki noin, mutta tuo on jo eri asia kuin sen toteaminen, että kiusatun pitäisi vain antaa takaisin eikä olla nahjus.

Ketjussa aloitus muuten koski vielä pikkutyttöjä.

Kun tyttäreni oli päiväkodissa siellä oli myös samanikäinen poika, joka otti tavakseen kuristaa ko. tyttöä. Neuvoin tytärtä potkaisemaan "äijää" välittömästi munille ja kovaa, kun seuraava kuristustapaus ilmenee. Näin tapahtui ja tyttö teki isän ohjeiden mukaan. Menestys oli totaalinen. Jätkä oli jäänyt lattialle huutamaan elämäntuskaansa. Kiusaaminen ei enää koskaan toistunut ja tytär esitteli minulle ylpeänä, miten potku oli tapahtunut. Case closed.

[Lentomestari]

Kun tyttäreni oli päiväkodissa siellä oli myös samanikäinen poika, joka otti tavakseen kuristaa ko. tyttöä. Neuvoin tytärtä potkaisemaan "äijää" välittömästi munille ja kovaa, kun seuraava kuristustapaus ilmenee. Näin tapahtui ja tyttö teki isän ohjeiden mukaan. Menestys oli totaalinen. Jätkä oli jäänyt lattialle huutamaan elämäntuskaansa. Kiusaaminen ei enää koskaan toistunut ja tytär esitteli minulle ylpeänä, miten potku oli tapahtunut. Case closed.

Veikkaanpa että tuossa pelastui kaksi "sielua", kiusattu oppi jalon itsepuolustustaidon ja kiusaaja oppi kerrasta sen ettei kiusaaminen kannata. Nuorena ihmisenlapsi oppii parhaiten.

[Tommi Korhonen]

Vaikka vastaus ei olisikaan kiusaajan nekkuun lyöminen, niin tuossa heinäkepinkin puolustautumisessa on parikin reaalipoliittista asiaa. Ensinnäkin se tekee kiusaamisen vaikeammaksi. Kyse on aivan samasta kuin maanpuolustuksessa: ei riittävän paljon isompaa voi voittaa, mutta kiusaamisen voi tehdä riittävän hankalaksi ja resursseja syöväksi ettei sitä enää viitsi tehdä. Toisaalta itsensä puolustaminen nostaa jo psykososiaalisen asetelman ihan toiselle tasolle, jossa puhutaan arvostuksista, ryhmädynamiikasta yms hienoista sanoista: jos olet valmis puolustamaan itseäsi, ei sinua niin vain kiusata, saatetaan vaikka pitääkin hieman arvostettavampana sällinä.

Itse olin semisti kiusattu. Ei mitään hirveän pahaa, mutta selkeästi jääräpäinen asenteeni laitettiin kiusaajissa merkille. Ensin niin että se alistumattomuuteni (esim tarkkailuluokan uhittelijoille) johti kiusaukseen, mutta tilanteen jatkuessa niin etten alistunut, taistelin vastaan ja tarpeen vaatiessa kantelin eteenpäin, kiusaaminen muuttui enemmän naljailuksi.
Yksi ei-tarkkailuluokkalainen isokokoinen kiusaaja jopa teki rauhan kanssani koska pistin sitkeästi hanttiin. Hän reilusti isokokoisempana voitti senkin taiston, mutta myönsi että hemmetti on rohkea jätkä panemaan hanttiin - teimme siitä rauhan ja siltä osin se kiusaaminen oli selvä, myös minun puoleltani. Myönnetään että pidän ihmistä väärin käytetyn valta-asemansa takia vähän alhaisena, mutta se kuitenkin selvisi molemminpuolisesti ja rauhallisesti koska panin hanttiin. Enkä kanna kaunaakaan häntä kohtaan.

Kyllä väkivalta valitettavasti ON myös yksi ratkaisu. Ihminen on laumaeläin, ja nokkimisjärjestyksen muodostuttua riittävän luonnollisesti ei konflikteja enää ole juurikaan. Ja kyllä väkivalta ja fyysinen rangaistus valitettavasti toimii aika vahvana takaisinsyöttömekanismina. Jos kiusaajaakin sattuu nekkuun, tai edes nilkkaan, niin se vaikuttaa haluun kiusata. On totta että hyvässä ryhmässä on muitakin vaikutusmekanismeja, mutta ei väkivaltaa voi kokonaan poiskaan laskea niin kauan kuin me olemme lihaa ja verta olevia eläimiä geenitaustoinemme.

[Machine Head]

En ole varma, onko tätä ratkaisumallia vielä esitetty ketjussa, koska en jaksanut lukea kaikkea, mutta yleensähän kiusaaminen lakkaa, kun kiusattu alkaa lyödä takaisin. Usein jo ensimmäinen kerta riittää.

Patenttiratkaisu kiusaamiseen on siis: vedä niitä turpaan.

Mieleni tekisi siteerata Jyri Kjälliä Barcelonan olympialaisissa:
"Vittu ei pysty!"

[Esa N.]

Täyttä paskaa, bolshevistista herravihan lietsontaa.

Nuorisorikolliset ovat yleensä lähtöisin rikkinäisistä perheistä, jotka kuuluvat alempiin sosioekonomisiin ryhmiin.

Paskanlatit. Ainakin minun nuoruudessa kiusaajat olivat sekä rikkinäisistä perheistä, jotka kuuluvat alempiin sosioekonomisiin ryhmiin sekä niitä rikkaitten penskoja, joilla ei ollut minkäänlaista kasvatusta eikä vastuuta yhtään mistään.

Eli uhrina se keskiverto, keskituloisen keskiarvoa pikkuisen paremmin koulussa pärjäävä lapsi.

[pelle12]

Täyttä paskaa, bolshevistista herravihan lietsontaa.

Nuorisorikolliset ovat yleensä lähtöisin rikkinäisistä perheistä, jotka kuuluvat alempiin sosioekonomisiin ryhmiin.

Paskanlatit. Ainakin minun nuoruudessa kiusaajat olivat sekä rikkinäisistä perheistä, jotka kuuluvat alempiin sosioekonomisiin ryhmiin sekä niitä rikkaitten penskoja, joilla ei ollut minkäänlaista kasvatusta eikä vastuuta yhtään mistään.

Eli uhrina se keskiverto, keskituloisen keskiarvoa pikkuisen paremmin koulussa pärjäävä lapsi.

Komppaan! Kaikennäköinen sympatian levittäminen kiusaajille- oli syy mikä tahansa- on väärin. Riittää kun muistaa wanhan kunnon luterilaisen perisyntiopin. Saman, jonka nykytiede on geeneistä todennut.