2010-04-26 YLE: Lastenkirjat eivät puhu riittävästi monikulttuurisuudesta

[KJ]

Tähän sopii Pikku Kakkosen klassikko Erilaisuus.

K-18 tavaraa, en suosittele katsomaan.

[foobar]

Salmelan mukaan suomalaisen lastenkirjallisuuden erilaisia etnisyyksiä edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia.
...

Kaikki erilaisia, kaikki vinksahtaneita... Lapset oppivat, että myös sanomalehtien pikku-uutisien erilaisia etnisyyksia edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia

Monietnisissä kirjoissa ei olisi muuten mitään valittamista, mutta niistä tulee ideologisia - siis monikulttuurisia - sillä, että etnisyydet nimenomaan roolitetaan. Mitä kauempana valkoisesta miehestä (tai pojasta) kirjassa esiintyvä hahmo on, sitä epärealistisemmin yltiöpositiivisia ominaisuuksia sen päälle monikulttuurissa halutaan liimata. Valkoiset pojat voivat olla pahatapaisia vintiöitä jotka tekevät epäoikeutettuja tekoja, mutta sama ei koskekaan kaikkia ryhmiä. Lapsille siis opetetaan, että monikulttuurissa jokaista arvioidaan hänen etnisen ryhmänsä perusteella, ei yksilönä.

Tällainen propaganda - riippumatta sen mahdollisesta hyväntahtoisuudesta - on kuin suoraan lasten neuvostoindoktrinaatiosta, jossa kansalaisen mahdollisuuksille harjoittaa omaa kriittistä ajattelua ei tilaa liiaksi anneta. Jos "kriittistä ajatelua" opetetaan, se on silmittömän vihan kohdistamista ennalta valittuun kohteeseen, aivotoiminnot sulkien. Ja neuvostomielisiä ovat muuten näiden kirjojen kirjoittajatkin. Vaihtelu tekisi terää, ja laadun kriteeriksi voisi valita jotain muuta kuin pyrkimyksen ideologiseen valehteluun, vääristelyyn ja kasvattamiseen ihmisistä kyvyttömiä ajattelemaan omilla aivoillaan.

[Catalpa]

Sikäli kun olen lasten- ja nuortenkirjoihin tutustunut, niin niiden "suvaitsevaisuuskasvatus" on melko asetelmallista, kömpelöä ja yksioikoista. Lastenkirjallisuus on toki huonoa tai hyvää kirjallisuutta siinä missä aikuistenkin, enkä osaa pitää tuollaista indoktrinoivaa tai tuputtavaa teosta edes minään hyvänä kirjallisuutena.

Muinaisaikainen lastenkirjallisuuden klassikko on Aapelin romaani Pikku Pietarin piha (1958), josta on elokuvakin olemassa. Tässä kirjassa esiintyy tataari, vai oliko nyt kokonainen perhe. Epäilisin, että kirjailijalle tataari ei ollut mikään suvaitsevaisuuskasvatuksen väline vaan yksi hahmo muiden joukossa, lihaa ja verta siinä missä muutkin romaanin henkilöt. Siksi myös lopputulos tuntui luontevalta, toisin kuin usein nykykirjallisuudessa. (Ehkä tuo kirja pitää lukea uudestaan ja tutkailla miltä se nyt vaikuttaa.)

[Emo]

Tähän sopii Pikku Kakkosen klassikko Erilaisuus.

K-18 tavaraa, en suosittele katsomaan.

Kiitos, katsoin. Mutta varoituksesi oli aiheellinen, en antanut lapsen katsoa. Vielä. Kun täyttää 15, annan katsoa. Pidän huolen että katsoo.

Mutta kuunteli tuon biisin tuossa vieressä ja totesi heti että "minä olen nähnyt tuon ohjelman" 
En tiedä miltä vuodelta tuo Pikku Kakkosen jakso on, mutta penskalla on tosihyvä muisti.

[Vörå]

Hyvähän se on että muuttunutta yhteiskuntaa käsitellään - jatkossakin meidän on tultava toimeen taustoiltaan kaikenlaisten henkilöiden kanssa niin hyvä, että jo lapsena tottuu tähän. (Joskin siinä mitä olen omien lasteni päiväkotikokemuksia seurannut niin aika luonnostaan tuo tuntuu lasten kanssa toimivan.)

Ei yhteiskunta ole muuttunut - sitä on tietoisesti ja suunnitelmallisesti muutettu.

En myöskään ymmärrä, miksi meidän on omassa maassamme tultava toimeen meille vastakkaisia arvoja kannattavien kulttuureiden kanssa - onhan sopeutuminen ja 'toimeen tuleminen' vieraan tulijan asia eikä maan omistajan asia.

Jaa, muutettu, muuttunut - eiköhän käytännössä kumpaakin, ja joka tapauksessa huomattava osa yhteiskunnallisesta muutoksesta on orgaanista, ruohonjuuritasolla toteutuvaa, suunnittelematonta. Ja lopputulos on siis muuttunut ja muuttuva yhteiskunta: mikään yhteisö, kulttuuri ei voi olla täysin pysähtynyt, jähmettynyt. On ihan hyväksi, että lapsille pyritään antaa valmiuksia toimia uudenlaisessa tilanteessa. Jos sitten teksti on huonoa ja johdattelevaa niin lapset tuppaavat olemaan aika teräviä kriitikkoja, tykkäävät hyvästä tavarasta, ja se harvoin on kovin yksiulotteista, notta en kauheasti olisi huolissani.

[Veikko]

---
Muinaisaikainen lastenkirjallisuuden klassikko on Aapelin romaani Pikku Pietarin piha (1958), josta on elokuvakin olemassa. Tässä kirjassa esiintyy tataari, vai oliko nyt kokonainen perhe. Epäilisin, että kirjailijalle tataari ei ollut mikään suvaitsevaisuuskasvatuksen väline vaan yksi hahmo muiden joukossa, lihaa ja verta siinä missä muutkin romaanin henkilöt. Siksi myös lopputulos tuntui luontevalta, toisin kuin usein nykykirjallisuudessa. (Ehkä tuo kirja pitää lukea uudestaan ja tutkailla miltä se nyt vaikuttaa.)

Tuosta kirjasta on tehty kaksikin elokuvaa "Pikku Pietarin piha" (1961) ja "Aika hyvä ihmiseksi" (1977), joista ainakin toisessa esiintyy tataariperhe yhtenä pihan perheistä. Luontevasti ja ymmärrettävästi. Sitä miten tuota käsitellään itse kirjassa en muista, sillä sen lukemisesta on liian pitkä aika. Luulisin kuitenkin, että se ainakin tapahtuu samassa aidon humaanissa hengessä kuin Aapelilla ylipäätään. (Pitää ehkä lukea kirja uudestaan. Se on ainakin joskus ollut itsellänikin. Ehkä se vielä löytyy jonkin kirjarivin takaa.)

[Uuno Nuivanen]

Salmelan mukaan suomalaisen lastenkirjallisuuden erilaisia etnisyyksiä edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia.

Mitä isot edellä.. 

[Veikko]

Salmelan mukaan suomalaisen lastenkirjallisuuden erilaisia etnisyyksiä edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia.

Minkä hanlaista etnistä ominaisuutta edustavat ne hahmot, jotka kantavat yleensä hyvin negatiivisia ominaisuuksia?

Vai kysynkö nyt jotain aivan liian itsestään selvää?

[pw]

Monikulttuurisuus runsaasti esillä Suomen lastenkirjallisuudessa


[---]
...

"Ei hyssytellen, vaan aiheeseen rohkeasti tarttuen" on lasten päihin ennekin tungettu tiettyjen ilmiöiden suvaitsemista ja muiden ilmiöiden vihaamista: http://research.calvin.edu/german-propaganda-archive/fuchs.htm . Ja aina "se on ollut varsin tuloksellista".

Milloin yleisesti ymmärretään ruveta vastustamaan ajatusta, että siinä, että lapset ovat jonkin poliittisen ideologian laajamittaisen aivopesun kohde, olisi jotain hyvää ja ylevää.

Saattaisi olla kysyntää wanhanajan lastenkirjallisuudelle, teemalla "Suomalainen perinteikäs lastenkirjallisuus". Ostaisin omalle mukulalleni välittömästi, hinnasta riippumatta.

Löytyy. Mauri Kunnaksen koiramäki-sarja ei sisällä yhtään minkäänlaista mokutusta tai poliittisen ideologian tuputusta. Parhaat lastenkirjat ikinä.

[foobar]

Löytyy. Mauri Kunnaksen koiramäki-sarja ei sisällä yhtään minkäänlaista mokutusta tai poliittisen ideologian tuputusta. Parhaat lastenkirjat ikinä.

Muistelen, että jossain koirasarjan kirjassa kyseenalaistettiin se, että tyyppi seisoo kadunvarressa keskellä yötä aurinkolasit päässä, ihan niinkuin odottaisi jotain tapahtuvaksi. Tekstissä ihmeteltiin, mihin kukaan tarvitsisi aurinkolaseja yöllä. Nykyään moinen varmaan laskettaisiin vihapuheeksi, onhan kuitenkin kyse syrjäytyneisyydestä.

[Ink Visitor]

Monikulttuurisuus hiipii hiljalleen suomalaisiin lastenkirjoihin

Monikulttuurisilla kirjoilla on nykyisin merkittävä rooli lasten identiteetin rakentumisessa. Kuvakirjoissa käsitellään myös rasismia. Tuore oululaistutkimus haastaa pohtimaan myös kielen merkitystä.

Monikulttuurisuutta on käsitelty suomalaisessa lastenkirjallisuudessa vähän verrattuna esimerkiksi muihin pohjoismaisiin lastenkirjoihin.

– Aiheeseen liittyviä suomalaisia lastenkirjoja sai oikein etsimällä etsiä. Vasta 2000-luvulle tultaessa monikulttuurisuutta on alkanut esiintyä lastenkirjoissa enemmän, kertoo Oulun yliopistossa aiheesta tohtoriksi väittelevä oululainen kasvatustieteen maisteri Jaana Pesonen.

Aihetta tutkittu vähän Suomessa

Pesonen sanoo, että viime vuosina monikulttuurisuutta on alettu käsitellä suomalaisessa lastenkirjallisuudessa entistä monipuolisemmin, ei pelkästään ihonväriin peilaten.

Jaana Pesonen on tutkinut väitöstutkimuksessaan lastenkirjallisuutta 1980-luvun alusta vuoteen 2010.

Alan tutkimus on yhä suhteellisen vähäistä Suomessa. Aihe on kuitenkin ajankohtainen, sillä lukijoiden etniset, uskonnolliset ja perhemuotoihin liittyvät taustat ovat entistä monikulttuurisempia.

Väittelijän mukaan kirjoilla on merkittävä rooli lasten identiteetin rakentumisessa, joten on tärkeää tarkastella, millaisia samaistumisen malleja ne tarjoavat niin vähemmistöihin kuin enemmistöihin kuuluville lapsille.

Lapsi joutuu ulkopuolisen asemaan

Tutkimuksen aineisto koostuu lasten kuvakirjoista, joiden analysoinnissa on hyödynnetty lähiluvun tekniikkaa. Monikulttuurisuutta on tarkasteltu laajasti ottaen huomioon erilaiset sosiaaliset kategoriat, kuten etnisyys, kansalaisuus, sukupuoli, kieli, kyvykkyys ja ikä.

Tulosten mukaan monikulttuurisuutta kuvataan usein kansalaisuuden kautta. Kansalaisuuden kuvaaminen ilmenee usein suomalainen/ei-suomalainen -jaotteluna. Näin ollen "ei-suomalainen lapsi" joutuu yhä usein ulkopuoliseen, "toisen" asemaan.

Lastenkirjoissa käsitellään myös rasismia esittämällä, miltä syrjintä ja kiusaaminen tuntuvat. Kirjojen kasvatuksellisuus tulee esille erityisesti rasisminvastaisina strategioina, joiden avulla syrjintään pyritään puuttumaan tekemällä se näkyväksi

Tutkimus haastaa pohtimaan kielen merkitystä, sillä yhteiskunnallinen monikulttuurisuuskeskustelu heijastuu myös lastenkirjoihin. Tulokset osoittavat, että monikulttuurisuus on haastava aihe lastenkirjallisuudessa. Kirjoissa voidaan pyrkiä kasvattamaan rasisminvastaisuuteen, mutta päätyä silti vahvistamaan normatiivista jaottelua "erilaisuuteen" ja "normaaliin".

Kriittinen lukutaito kehittyy

Tutkimuksen keskeinen tulos kertoo kuitenkin, että nykypäivän lastenkirjoissa on mahdollista myös kyseenalaistaa meihin ja muihin liittyviä erontekoja. Näin tarjoutuu myös monimuotoista ymmärrystä niin suomalaisuudesta kuin muista sosiaalisista jaotteluista, kuten sukupuolesta tai kyvykkyydestä.

Tutkimuksen mukaan lastenkirjallisuus tarjoaa lukijoille mahdollisuuksia kyseenalaistaa yksinkertaistavia oletuksia itsestä ja muista.

– Näin lastenkirjallisuus voi tukea lukijan kulttuurisen tietouden kehittymistä sekä kriittistä lukutaitoa, Pesonen sanoo.

Jaana Pesonen väittelee aiheesta Oulun yliopistossa 5. joulukuuta. Väitöksen suomalainen nimi on "Monikulttuurisuuden haaste suomalaisissa nykypäivän kuvakirjoissa. Tutkimus sosiokulttuuristen kategorioiden uudelleen kuvantamisesta."

http://yle.fi/uutiset/monikulttuurisuus_hiipii_hiljalleen_suomalaisiin_lastenkirjoihin/8493828

[Sydämistynyt]

Kuka nykyään kirjoja lukee?  Tällä menolla ei kukaan.  Lapset tutkii omin päin nettiä.  Hyvässä ja pahassa.

[Blanc73]

Monikulttuurisuus hiipii? Ei, kyllä se tulee taloon sisään ovenkarmit paukkuen.

[Tapza]

Kriittinen lukutaito kehittyy

Tutkimuksen keskeinen tulos kertoo kuitenkin, että nykypäivän lastenkirjoissa on mahdollista myös kyseenalaistaa meihin ja muihin liittyviä erontekoja. Näin tarjoutuu myös monimuotoista ymmärrystä niin suomalaisuudesta kuin muista sosiaalisista jaotteluista, kuten sukupuolesta tai kyvykkyydestä.

Tutkimuksen mukaan lastenkirjallisuus tarjoaa lukijoille mahdollisuuksia kyseenalaistaa yksinkertaistavia oletuksia itsestä ja muista.

Kriittinen lukutaito kehittyy kun lapsi opetetaan jo satukirjoilla ahmimaan muiden medioiden ja koulun mokusaastan sellaisenaan?

[siviilitarkkailija]

Hommalaisten vain pitäisi alkaa yhdessä tekemään oikeita, todellisesta monikulttuurista ja sen väkivallasta ja vaarasta varoittavia lastenkirjoja.

Sadut ja lastenkirjat täyttävät merkittävän opetusfunktion. Saduissa on usein sankari joka pelastaa vaaran ja hirviön uhkaamat ihmiset. Hirviöstä ja pahasta kerrotaan ja varoitetaan lapsia jotka oppivat satujen ja lastenkirjojen perusteella suojautumaan pahuutta ja julmuutta vastaan.

Siksi...

Olipa kerran, ei niin kauan sitten, hyvä ja onnellinen maa, nimeltä Suomi. Se oli tasavalta ja kaikilla ihmisillä olisi siellä hyvä olla. Tai jos ei hyvä niin ainakin kohtuullinen olo. Ei ollut nälkäjonoja eikä kerjäläisiä kaduilla. Kaikki halukkaat saivat työtä ja kahvikupposeen ja pullaan oli työläisellä ja yksinhuoltajaäidilläkin varaa. Sitten eräänä päivänä paha sosialistiaatelinen ruhtinas Paavo totesi että hän haluaa itselleen enemmän rahaa. Hän haluaa kaiken. Ilkeän suurvisiirinsä kanssa sosialistiaatelinen päättivät että maahan pitää saada monikultuurisuutta ja eurostoliitto...

Minusta tällaiselle lastenkirjalle olisi merkittävä yhteiskunnallinen tilaus.

[Blanc73]

Lienee edes tarpeetonta kysyä mitä "monikulttuurisuus" tulee tarkoittamaan lastenkirjoissa. Afrikkaa ja Lähi-itää pukkaa jatkossa pilttien silmille kaikissa eri muodoissaan. Sitä ainoaa oikeaa "monikulttuurisuutta"

[P]

"Monikulttuurisuuden haaste suomalaisissa nykypäivän kuvakirjoissa. Tutkimus sosiokulttuuristen kategorioiden uudelleen kuvantamisesta."

http://yle.fi/uutiset/monikulttuurisuus_hiipii_hiljalleen_suomalaisiin_lastenkirjoihin/8493828

Miten lastenkirjoissa kuvataan puskaan raiskattavaksi raahaavan matun aiheuttama haaste? Tai muuten vain kadulla lääppivä ja kielen suuhun tunkeva monikulttuurinen setä? Lievimmillään seksuaalisia törkeyksiä huuteleva ja kieltään lipova setälauma koulumatkalla, joka kuvaa kännykkäkameralla ja seuraa kouluun tai kotiin? Ja jos ei omalle kohdalle satu, setä kivittää tai potkii lapsen koiraa ja mahdollisesti raiskaa lemmikkikissan sormilla ja pistää videon nettiin. Monikulttuurin todellisuuden selittäminen lapsille lastenkirjoissa on kyllä aika valtava haaste! Meillä on unelma - todellakin ja millainen!

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015120220763522_uu.shtml

[P]

Kriittinen lukutaito kehittyy

Tutkimuksen keskeinen tulos kertoo kuitenkin, että nykypäivän lastenkirjoissa on mahdollista myös kyseenalaistaa meihin ja muihin liittyviä erontekoja. Näin tarjoutuu myös monimuotoista ymmärrystä niin suomalaisuudesta kuin muista sosiaalisista jaotteluista, kuten sukupuolesta tai kyvykkyydestä.

Tutkimuksen mukaan lastenkirjallisuus tarjoaa lukijoille mahdollisuuksia kyseenalaistaa yksinkertaistavia oletuksia itsestä ja muista.

Kriittinen lukutaito kehittyy kun lapsi opetetaan jo satukirjoilla ahmimaan muiden medioiden ja koulun mokusaastan sellaisenaan?

Jep. Aikamoinen parafraasi. Idiootit jotka imevät aivopesun pääsevät sitten kaduilla kokemaan monikulttuurisen todellisuuden. On kyllä karhunpalvelusten karhunpalvelus lapsille. Kuten on yhteiskuntamme muuttaminen monikulttuuriseksi persläveksi. Mistä näitä paskiaisia oikein lappaa tekemään myyräntöitään?

[Kari Kinnunen]

Joopa joo.

Penskoille opetetaan kulttuurien rikkautta ja laulellaan kumbayaa.

Sitten 14v saa mokkamelaa mekkoon, koska ei osannut varoa. Miten mokuttajat noin niiku omasta mielestä meni?

[guest8096]

Monikulttuurisuus hiipii hiljalleen... Onko tämä tyylilajiltaan jotain lasten kauhukirjallisuutta?

[koodari-inssi]

Joopa joo.

Penskoille opetetaan kulttuurien rikkautta ja laulellaan kumbayaa.

Sitten 14v saa mokkamelaa mekkoon, koska ei osannut varoa. Miten mokuttajat noin niiku omasta mielestä meni?

Voin vastata mokuttajan puolesta: hyvin meni. Kamala rassismi on saatu kitkettyä ja nyt muslimeillakin on hyvä olla. 14-vuotias oli varmasti itse tyrkyttänyt itseään, koska se oli nk. äärioikeiston false flag. Maailma on mokuttajan mielestä hyvä ja oikeudenmukaisempi paikka nyt.

[koli]

Lastenkirjoja pitää kuvittaa tunteella ja vaikka vedet silmissä, sanovat Kristiina ja Aino Louhi, äiti ja tytär

Kuvittaja Kristiina Louhen tytär Aino Louhi halusi tehdä lastenkirjan vasta kun omasta lapsuudesta oli kulunut tarpeeksi kauan. Molemmalta kuvittajalta ilmestyy uusi kirja tammikuussa.
.............

Suomi on muuttunut monikulttuurisemmaksi niistä vuosista, joita kuvakirjojen Aino ja Tomppa-taapero elävät.

"Minua kiehtoo, millaisia arvoja voin lastenkirjojen kautta välittää. Fiinulla on tummaihoinen ystävä Vilja, eikä isähahmoa välttämättä ole kuvioissa. Haluan tuoda kuvissani väljyyttä sukupuoli- ja perhemalleihin sekä näyttää monikulttuurisempaa Suomea", Aino sanoo.

Uudessa kirjassa Fiinu ja äiti potevat matkakuumetta ja tekevät sushia. Aino Louhi valmistelee parhaillaan myös teoksia näyttelyyn ensi kesäksi. Tekeillä on myös aikuisten kuvakirja.
...................

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1452306564630?jako=e7f461a3a1b702d010cdace179ed8348

[Arto Tuhkamuna]

Kun monikulttuurisuutta on tarpeeksi, niin sitten sitä monikulttuurisuutta onkin vaikeampi löytää lastenkirjoista.

[Jepulis]

Lastenkirjoja pitää kuvittaa tunteella ja vaikka vedet silmissä, sanovat Kristiina ja Aino Louhi, äiti ja tytär

Kuvittaja Kristiina Louhen tytär Aino Louhi halusi tehdä lastenkirjan vasta kun omasta lapsuudesta oli kulunut tarpeeksi kauan.

Ja vielä muutama vuosikymmen lisää olisi hyvinkin ilman kestetty. Anna mä arvaan; veronmaksajat kuittaa kustannuksista ylivoimaisen osuuden?

"Minua kiehtoo, millaisia arvoja voin lastenkirjojen kautta välittää. Fiinulla on tummaihoinen ystävä Vilja, eikä isähahmoa välttämättä ole kuvioissa. Haluan tuoda kuvissani väljyyttä sukupuoli- ja perhemalleihin..."

...................

Minullakin on hauska kuvitusidea, jossa ihan uudenlaisia perhemalleja ja varmaan väljyyttä riittävästi pahimpaan hätään. Välttämättä äitihahmoa ei tarvita kuvioissa.

Vanhemmat Pera Petteri ja Jomppa Göran myyvät adoptoidun tummapintaisen pikku Aisunsa 6v Muhmetille. Muhmetti käyttää turbaania. Muhmetin miekka on yhtä helppo piirtää kuin turbaani, koska siinä ei haittaa vaikken osaa käyttää viivotinta. Aisu viedään jo kirjan alussa noitatohtorille ympärileikkaukseen, joka on jännä operaatio, minkä jälkeen menee vaan 3 vuotta pyllyn arpeutua. Senjälkeen Muhmetti alottaa seksuaalivalistuksen Aisulle noin 9 v. Siihen hän aluksi tarttee miekkaa. Kavereina Aisulla on muita vaimoja ja pian paljon uusia lapsia, jotka kaikki saavat onnellisesti oman Muhmettinsa 54v. Aisulle opetetaan, että autolla ei saa ajaa, jos on väärää sukupuolta. Siksi Aisu saa leikkikalukseen kamelin kakkaa, jota polttamalla saa tehtyä hyvää ruokaa miehelle.

[Koekaniini]

Ainakin lastenohjelmissa monikulttuurisuus huomioidaan kiitettävästi. https://www.youtube.com/watch?v=sJTuE2gZw0E
Lastenkirjoissakin minusta riittävästi, esimerkkeinä mainittakoon Babar, Tintti, Tom Sawyer, Jali ja suklaatehdas ja onhan näitä. 

[EwithAllinPoe]

Ostin kerran poistomyynnistä lastenkirjan Peukun äiti lopettaa tupakoinnin