Suojeluskunta

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Helvetti mitä pöljäilyä tämä ketju. Vai että suojeluskunta. Jos ette tieneet niin puolustusvoimilla on reserviläistoimintaa liki jokaisella paikkakunnalla.

Mikä on oikein ja hyvä juttu.

Suomen ongelmia ei ratkota millään suojelukunnalla tai vastaavalla sekoilulla.

Olen samaa mieltä että sekoilulla ei mitään ongelmia ratkota, mutta valtion virallisten toimijoiden, armeijan ja poliisin, välillä on turvallisuuspuutteita ja tarpeita joihin armeija on liian suuri ja poliisi joko liian pieni tai poissa ja rajavalvonta sekä tulli on ajettu alas samaan aikaan kun maahan tuotetaan tuhansia konflikteissa keitettyjä "nuoria miehiä".

Tämä ns "nykyinen turvallisuustilanne" ei ole pysyvä. Muutos tulee. Muutos on myös poliisin resursseissa ja ihan siinä että mitään poikkeustilanteen tarvitsemia resursseja ei valtiolla enää ole. Jos eurostoliitto alkaa sijoittelemaan sotarikollisia turvapaikanhakijoita ympäri eurooppaa, meidän turvallisuutilanteemme muuttuu. Eikä poliisin resurssit tule riittämään.

Jos "suojeluskunnan" katupartiot ovat laittomia niin silloin poliisien aika menee näiden partioiden kiinniottamiseen. Mitään ongelmia ne eivät ratkaise. Mahdollinen turvallisuusvaje on vain ja ainoastaan poliittinen ongelma.

[Ari-Lee]

^Jos ketjun topikki on tabu tai täysin mahdoton ajatuksenakin, niin aikaiset miehet täällä vain jauhavat paskaa ja tuhlaavat paitsi aikaansa niin myös muiden.

Täällä ei ole mitään nähtävää.

[Tabula Rasa]

Löyhät ystäväpiirit ovat päivän sana. Nyttemmin näksin realistisimmaksi vaihtoehdoksi verjkostoitumisen jonka kautta sitten soittaa torvea jos jotain käy. Eli suojeluskunta tms ei kulje kaduillatai ylipäätään missään formuissa tai ilman, vaan tulee apuun jos joku jäsen tai hänen läheisensä tarvitsee apua. On se sitten suojelua tai mitä muuta hyvänsä järjen rajoissa. Joka ei myöskään estä älyttömyyksiä. Kännissä riehuminen sallittu, kunhan sitä ei tehdä silloin kun ollaan hommissa.

[Masa76]

Ei tekijämiehet näistä tilitä julkisilla nettipalstoilla.

[Tabula Rasa]

Eipä tokikaan. Vaan melko vähän näitä vielä.

Oma lisäys että tarkkuus/ampumaharjoittelu hyvä kuten myös liikunta, metsässä tai muualta. Noiden yhdistämine on vain tarpeetonta provoilua. Urheiluseurat ja kaikenlaiset yhdistykset ja kuppikunnat yhteisnuivaan yhteistyöhön. Jossain vaiheessa kattojärjestö voi olla hyvä, mutten usko pelkästään yhdistyksen perustamalla saatavan suurtakaan hyötyä. Ensin nuivien sisäiset ristiriidat olisi hyvä hoitaa.

[Turhapuro]

Löyhät ystäväpiirit ovat päivän sana. Nyttemmin näksin realistisimmaksi vaihtoehdoksi verjkostoitumisen jonka kautta sitten soittaa torvea jos jotain käy. Eli suojeluskunta tms ei kulje kaduillatai ylipäätään missään formuissa tai ilman, vaan tulee apuun jos joku jäsen tai hänen läheisensä tarvitsee apua. On se sitten suojelua tai mitä muuta hyvänsä järjen rajoissa. Joka ei myöskään estä älyttömyyksiä. Kännissä riehuminen sallittu, kunhan sitä ei tehdä silloin kun ollaan hommissa.

Hyviä ajatuksia ja suurelta osin samaa mieltä.

Mielestäni siis suojeluskunta pitäisi perustaa uudestaan. Se on käytännössä Suomen koko historian merkittävin organisaatio, joka pelasti meidän ensin sisällissodassa kommunismiltä ja toisessa maailmansodassa uudestaan. Käytännössä kaikki maamme parhaat sotilaat päällystöstä rivimiehiin olivat sen jäseniä. Suojeluskuntaliikkeen arvomaailma olisi yhä tänäkin päivänä ajankohtainen ja tarpeellinen. Näiden syiden takia se haluttiinkin kommunistien toimesta lopettaa, koska se teki kansakunnasta vahvan ja yhteenkuuluvan. Ja sekös on kommunistien pahin painajainen. Nyt suurin vihollinen ei enää ole sama, vaikka se edelleen on olemassa. Nyt järjestöä, sen tuomaa suojaa ja sen antamaa valmiutta/koulutusta tarvitaan enemmä, kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.

Suojeluskunnan pitäisi mielestäni lähteä samoista lähtökohdista, kuin ennenkin ja pyrkiä olemaan suuren kansanjoukon liike. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia ei voi miellyttää ja joitain hyviäkin tavoitteita ei kannata asettaa, koska se pienentäisi kannatusta. Mihinkään SVL tyyppiseen toimintaan ei mielestäni kannata lähteä, koska se söisi pois suuren yleisön kannatuksen, joka on mielestäni kaiken ydin. Suurella suosiolla kaikissa yhteiskuntaluokissa järjestö olisi kaikkein vahvin. Luonnollisesti joku raja siinäkin, tuskin kukaan haluaa saada yhteisiä tavoitteita minkään Vasemmistoliiton tai muun vastaavan kommunistisen paskasakin kanssa. Aluksi pitäisi saada aikaan porukka, joka tuntee toisensa ja katsoo mitä voivat tehdä tai saada aikaan yhdessä. Tämä joukko voisi antaa apuaan esimerkiksi tämän Mäntän kirpputorin kaltaisissa tapauksissa ja mennä valvomaan tilannetta ja antamaan apua sitä tarvitseville. Esimerkiksi muutama koiraharrastaja eläimineen + taistelulaji/punttisali harrastaja voisi kummasti lämmittää häiriköidyn yritäjän mieltä ja saada asiaan ulkopuolisten ihmisten suosion ja hyväksynnän kun sana leviäisi. Mihinkään suunniteltuun kaljapäissään neekereiden hakkaamiseen ei kannata toimintaa viedä. Samoin ampumaharrastajat tai metsästysharrastajat voisivat alkaa puuhaamaan yhteistä toimintaa ja sitä pikkuhiljaa yhdistämään tuon ensin mainitun porukan kanssa jne. Tämä siis vain nyt pikainen idea miten tuota hommaa voisi mielestäni alkaa kehittämään aluksi ja siitä sitten tietysti toimintaa eteenpäin kohti samantyyppistä maanpuolustusjärjestöä, mikä suojeluskunta ennen oli. Univormuiset, juopuneet ja aseistautuneet porukat riehumassa kaupungilla neekereiden tai muun vastaavan porukan kanssa veisi kannatuksen koko asialta. Ja jos tämän halutaan menestyvän, on silloin mielestäni pakko saada sille suurempi kannatus, ettei se jää vain marginaalisen ryhmän harrastukseksi. Hyvä esimerkki tästä on maahanmuuttokriittisyys ja sen kehitys. Jos mennään liiallisuuksiin, esimerkiksi puolue asettaa tavoitteekseen neekereiden polttamisen uunissa Adolfin innoittamana, toisi se joitain hyvinkin innokkaita kannattajia, mutta samalla heti karkoittaisi suuren yleisön. Tässä suojeluskunnan uudelleenperustamisessa on hyvä pitää mielessä sama juttu, vaikka esimerkkini oli luonnollisesti täysin kärjistetty. Mutta idea siitä varmasti tule selväksi.

[ArtturiE]

Ei tekijämiehet näistä tilitä julkisilla nettipalstoilla.

Jokaisen kannattaa vain huolehtia itsensä ja läheistensä turvallisuudesta, porukassa paitsi tyhmyys niin myös riskit tiivistyvät.

[Lahti-Saloranta]

Jos suojeluskunta pelasti suomen niin vastaavasti punakaarti oli syöksemässä sitä Neuvostoliiton syliin. Nyt meillä ei ole suojeluskuntaa mutta punakaarti punaisine lippuineen on, nimittäin Suomen punainen risti.

[vainukoira]

Jokaisen kannattaa vain huolehtia itsensä ja läheistensä turvallisuudesta, porukassa paitsi tyhmyys niin myös riskit tiivistyvät.

Tämä on jo melkein pääministeritasoista läppää.

[vainukoira]

Helvetti mitä pöljäilyä tämä ketju. Vai että suojeluskunta. Jos ette tieneet niin puolustusvoimilla on reserviläistoimintaa liki jokaisella paikkakunnalla. Suomen ongelmia ei ratkota millään suojelukunnalla tai vastaavalla sekoilulla.

Kannattaa tutustua tuohon reserviläistoiminnan tasoon, niin ymmärtää paremmin minkä vuoksi suojeluskuntaa tarvitaan.

[Contributor]

Löyhät ystäväpiirit ovat päivän sana. Nyttemmin näksin realistisimmaksi vaihtoehdoksi verjkostoitumisen jonka kautta sitten soittaa torvea jos jotain käy. Eli suojeluskunta tms ei kulje kaduillatai ylipäätään missään formuissa tai ilman, vaan tulee apuun jos joku jäsen tai hänen läheisensä tarvitsee apua. On se sitten suojelua tai mitä muuta hyvänsä järjen rajoissa. Joka ei myöskään estä älyttömyyksiä. Kännissä riehuminen sallittu, kunhan sitä ei tehdä silloin kun ollaan hommissa.

Hyviä ajatuksia ja suurelta osin samaa mieltä.

Mielestäni siis suojeluskunta pitäisi perustaa uudestaan.

Muutama vuosi takaperin lakia vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta muutettiin siten että sitä johtaa puolustusvoimat ja sen tulee tapahtua vain puolustusvoimien järjestämänä ja valvonnassa.

Tämä lakimuutos toki ajettiin federalistien toimesta läpi hiljaisuudessa ja samalla myös suurin osa vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhdistyksistä pikkuhiljaa miehitettiin federalistien "omilla miehillä", pääosin kokoomuksen jäsenkorttilaisilla. Samalla puolustusvoimien resurssit johtaa ja järjestää vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa ja tukea yhdistysten toimintaa ajettiin ahtaalle. Puolustusvoimien henkilöstölle tiedotettiin myös mielikuva vapaaehtoisen toiminnan "tyhjänpäiväisyydestä" ja "puuhastelusta", joka näkyy nuorempien kantahenkilökunnan edustajien asenteesta toimintaa kohtaan. Lisäksi harjoitustoimintaan kohdistuvaa sääntelyä ja säädöksiä lisättiin niin että toiminnasta tuli melkolailla tukalaa verrattuna aiempien vuosikymmenten "oikeaan vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan".

Nykylainsäädännön alla jo pelkästään puheet Suojeluskunnan kaltaisen organisaation perustamisesta ovat laittomia ja pidemmälle vietynä luetaan terrorismin suunnitteluksi.

[siviilitarkkailija]

Jos "suojeluskunnan" katupartiot ovat laittomia niin silloin poliisien aika menee näiden partioiden kiinniottamiseen. Mitään ongelmia ne eivät ratkaise. Mahdollinen turvallisuusvaje on vain ja ainoastaan poliittinen ongelma.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015090920318872_uu.shtml

Suomen poliisiyhdistysten keskusliitto (SPJL) tyrmää hallituksen tiistaina esittämän leikkauslistan. Liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen kirjoittaa blogissaan, että pääministeri Juha Sipilän (kesk) esitykset osuvat erityisesti julkisen sektorin työntekijöiden niskaan.

Puheenjohtaja otsikoi kirjoituksensa ytimekkäästi: "Lakkoon!"

- Katsotaan, tuliko näistä Sipilän teeseistä tämän maan pelastus vai hänen hallituksensa muistokirjoitus. Itse veikkaan tätä jälkimmäistä, Suhonen kirjoittaa.

Kreikan esimerkki on aika karu. Maa on käytännössä vararikossa, se on käynyt useita yleislakkoja ja suojellakseen kansalaisia heidän on täytynyt itse järjestäytyä omiksi ryhmikseen. Olennaista on ymmärtää tämä että maa on täydellisessä kaaoksessa jossa vasemmistotaustainen hallitus käyttää poliisia mm poliittisten vastustajien tuhoamiseen ja vangitsemiseen.

Mikäli maa on demokraattinen ja ihmisillä perusoikeuksia, heillä on myös oikeus järjestäytyä puolustamaan arvojaan sekä oikeuksiaan. Tämä järjestäytymisoikeus ei ole rauhan vaan poikkeusolojen mittaama toimi. Onko ihmisillä poikkeusolosuhteissa oikeus ja mahdollisuus järjestäytyä puolustamaan itseään, arvojaan sekä oikeuksiaan. Koskee niin vasemmistoa kuin oikeistoa.

Suomeen tuotetaan yhteiskunnan kestokyvyn ylittävä määrä eri taustaisia ja tarpeisia ihmisiä. Schengen-sopimus ja rajavalvonta on käytännössä lopetettu. Valtio velkaantuu jatkuvasti. Tavallisten ihmisten oikeus ja mahdollisuus jatkaa häiriötöntä ja turvallista elämäänsä, paikkakunnista riippuen, loppuu. JA tähän päälle, taktisesti ymmärrettävästi, palkkojensa puolesta hermostunut poliisiliitto alkaa käyttämään viimeistä, lakkoasettaan.

Kyllä minä sanon että tässä olosuhteessa kaikkein viisain ja järkevin asia on suojeluskuntatoiminnan vastuullinen ja valvottu perustaminen. Niin että toiminta on sekä lain että katseenkestävää, ja luonnollisesti vasemmistolaiselle roskaväelle jatkuvan hyökkäilyn ja vihan aihe, mikä on tuolle sakille lajityypillistä käyttäytymistä mille ei vaan voi mitään.

[Siisel]

No nuo mamut voi heti unohtaa. Siis kun kyseessä on muut kuin eurooppalaista alkuperää olevat mamut, niin vituiksi menee. Kyräily alkaa heti. Se on todellisuutta jo nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa, ihan sama haluaako sitä myöntää vai ei. Samaa pätee rauhanuskoisiin.

Kannattaa ajatella asiaa vähän laajemmin.

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos suojeluskunta tai "nuivien partiolaiset" (jos suojeluskunta kriminalisoitu), antaisivat suojelua maahanmuuttajalle, joka ei halua enää pitää esim kaapua tai edes huivia päässä, ja muutenkin haluaisi länsimaalaistua. Tilanteessa, jossa sukulaiset meinaavat ko. teosta rangaista jollain kunniamurhalla.

Sillä on positiivisia vaikutuksia suojel..."nuivien partiolaisten" imagoon, ja itse Suomelle.

Poliisia varmasti voidaan käskeä partiolaisten kimppuun ja kansalaisia pelotella YLEllä, mutta jos poliisi ja kansalaiset eivät (enää) pidä partiolaisia uhkana, niin silloin tuskin poliisikaan kimppuun käy, eikä kansalaiset toimintaa pahalla katso.

(Ylläoleva nyt olettaen että toiminta on jo laajempaa. Pienien ryhmien kimppuun poliisi käy heti käskystä, enempää ajattelematta, eikä kansalaisia asia voisi vähempää kiinnostaa)

[siviilitarkkailija]

Toiminnan edellytys on lain kunnioittaminen.

On syytä huomata että maamme hallitus, monissa toimissaan, sekä viranomaiset, aina tullin autoverotuspäättäjistä oikeusministeriön vihakirjoitusvainojen tekijöihin tai valtiovarainministeriön euro-valuuttaunioniliittäjiin, EIVÄT NOUDATA LAKIA.

Tämä on olennainen asia. Viranomainen, virkahallinnoidussa Suomessa, ei ole velvollinen eikä henkilökohtaisesti vastuullinen noudattamaan lakia KUIN HALUAMISSAAN JA POLIITTISEN JOHTAJAN MÄÄRÄÄMISSÄ KOHDIN.

Yksityinen kansalainen, osallistuessaan järjestäytyneeseen järjestötoimintaan, ON KAIKEN AIKAA JA KAIKISSA TOIMISSAAN VELVOLLINEN NOUDATTAMAAN LAKIA.

On valitettavaa että Suomalainen oikeusjärjestelmä ei ole reilu eikä tasapuolinen kaikille. Niin se vaan on. Yksityisten kansalaisten muodostamien järjestöjen on noudatettava 100 % lakia, viranomaisten n 75% tai jopa vähemmän. Myös suora lain rikkominen tai lain tulkintojen mielivaltainen venytys kuuluvat kuvioon. Kansalaisille ei näitä oikeuksia ole suotu koska maamme hallinto perustuu viranomaisten toimintaan ja he määrittelevät rangaistukset koskemaan käytännössä vain kansalaisia ja yksityisyrittäjiä, eivät viranomaisia tai viranhaltijoita.

[JKN]

Toiminnan edellytys on lain kunnioittaminen.

Toiminta kuuluu uskonnonvapauden piiriin, kun kyseessä on viikinkijumalten palvonta soturikuntoisuutta osoittamalla.  Samalla tulee tehtyä reilusti pesäeroa kirkon kuvottavaan relativismiin sekä toisen posken kääntämiseen, vahvistaen myös keskinäisiä sosiaalisia siteitä.

[Vaniljaihminen]

Tiedox vaan,

Jos olisin ollut valkoisten plutunankomentaja vapaussodassa, mun komennuskunnassa ei olisi ammuttu antautuneita punavankeja.

[junakohtaus]

Mitäs helvettiä täällä tapahtuu.

[junakohtaus]

Pari viestiä lähti pois. Antaa sitten olla todella laitimmainen kerta tota lajia tai tulee niin pitkää banaania ettette usko sellaista olevankaan.

[siviilitarkkailija]

Tiedox vaan,

Jos olisin ollut valkoisten plutunankomentaja vapaussodassa, mun komennuskunnassa ei olisi ammuttu antautuneita punavankeja.

Kirjoitukseni joka käsitteli isoisäni lapsenkokemuksia vuoden 1918 sodasta poistettiin aikanaan usarista vihapuheena. Syy tähän oli se että tuolloin Haminassa teloituskomennuskunnan päällikkönä toimi muuan Urho Kekkonen. Tuolloin 17 vuotias Urho ammutti ja ampui punavangit kuoliaaksi. Tämän historiallisen tosiseikan mainitseminen oli liikaa usarin tuolloiselle nettimoderaattorille jonka päähän ei mahtunut ajatus että  Urho Kekkosen historiaan liittyy myös tällainen ikävä episodi.

Suhtaudun sisällissodan etukäteisvarauksiin historian "suolasirottimella" ja toki myönnän että oli joukkoja joissa, kuten Vaniljaihminen, vankien teloitus ei tullut kysymykseenkään. Mutta on todettava että tämä ei estänyt vankien LAINMUKAISIA teloituksia. Lahtareita löytyi yllättävistä paikoista ja pääosin niistä ihmisistä jotka eivät itse rintamalla loistaneet urheudella tai taidolla.

Joukossa tyhmyys tiivistyy ja sisällisodan joukoissa se on jo kansallisesti raskasta massaa mistä syystä kuri joukoissa ei ole vain elämän vaan kuoleman kysymys.

Sodassa on voimassa SOTALAKI. Ja se on kova laki se.

[Vaniljaihminen]

Omana ohjenuoranani pidän sitä, minkä olen veteraaneilta kuullut "kun vihollinen laskee aseensa, siitä tulee silloin ihminen". Ymmärtääkseni Rokka tarkoitti samaa kun hän sanoi Hauhialle "mient' oo ampunna ko vihollisia".

[Myrkkymies]

Vastavuoroisuusperiaate on hyvä. Jos vihollinen ei ammu vankeja, en ammu minäkään.

[ilmarinen]

Tilanne on kehittymässä siihen suuntaan, että tämänkään aiheen ei pidä olla mikään tabu. Maahan tulee sonninmullikaa nyt siihen tahtiin. että kehoitan kaikkia varsinkin yöllä taajamissa liikkuvia, niin miehiä kuin naisiakin varovaisuuteen. Massavaellus tulee muuttamaan tämän maan pysyvästi. Ennen pitkää myös jotakin kongreettista on tehtävä. Minä en usko, että netissä hommailulla voidaan vaikuttaa enään yhtään mihinkään. Poliittinen vaikuttaminenkaan ei myöskään näytä onnistuvan. Kannattaa vain varautua tulevaan ja verkostoitua samanmielisten kanssa ihan oikeasti.

[siviilitarkkailija]

Vastavuoroisuusperiaate on hyvä. Jos vihollinen ei ammu vankeja, en ammu minäkään.

Tämä ei valitettavasti kuulu kaikkien sotien, varsinkaan ns valloitus/uskon/sisällis-sotien historiaan.

Kun Suomen laillinen hallitus ottaa kiinni kapinallisen suomalaisen, hallitus ammuttaa suomalaisen. Vaikka kapinallinen suomalainen ei olisi ammuttanut kiinnisaamaansa hallituksen sotilasta. Jos Suomen hallituksen sotilas ottaa kiinni venäläisen sotilaan, häntä ei ammuta.

Suomessa on paljon ns sota-kriisilakeja tanttojen ja vihervasemmistolaisen kanaedustuslauman säätämänä joita ei tulla eikä varmaan edes voida noudattaa. Aseettomien ja puolustuskyvyttömien suomalaisten ampuminen tulee olemaan laillisen hallinnon valinta...Valitettavasti.


Tarvitsemme TIETO-Suojeluskunnan. Nykysodissa TIETO on valtaa. Tietotekniikan,  viestiliikenteen ja kryptauksen ja käyttöjärjestelmien tietäjiä.

[Luka]

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063

EUROOPAN IHMISOIKEUSSOPIMUS
(Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) sellaisena kuin se on muutettuna yhdennellätoista pöytäkirjalla

1 artikla
Velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia

Korkeat sopimuspuolet takaavat jokaiselle lainkäyttövaltaansa kuuluvalle tämän yleissopimuksen I osassa määritellyt oikeudet ja vapaudet.

I OSA
OIKEUDET JA VAPAUDET

2 artikla
Oikeus elämään

1. Jokaisen oikeus elämään on suojattava laissa. Keneltäkään ei saa riistää hänen elämäänsä tahallisesti, paitsi tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanemiseksi silloin, kun hänet on tuomittu rikoksesta, josta laissa määrätään tällainen rangaistus.

2. Elämän riistämistä ei voida katsoa tämän artiklan vastaiseksi teoksi silloin, kun se seuraa voimankäytöstä, joka on ehdottoman välttämätöntä:

a) kenen hyvänsä puolustamiseksi laittomalta väkivallalta;

b) laillisen pidätyksen suorittamiseksi tai laillisen vapaudenriiston kohteeksi joutuneen henkilön paon estämiseksi;

c) mellakan tai kapinan kukistamiseksi laillisin toimin.

Kapinointi poistaa oikeuden elämään. RasistiNatsien kaasuttaminen on täysin laillista, jos se on täysin välttämätöntä, ja sillä estetään mellakka tai kapina.

[Vaniljaihminen]

Mellakoitsijoiden kaasuttaminen on siis täysin laillista? Venäjällä voi ollakin, ei täällä. Että stallarit puuhaa ihan kaasuasettakin jo. Jopas.

[Chew Bacca]

Omistan reisitaskuhousut, varustevyön, voimakkaan led-valaisimen, radiopuhelimen, huomioliivit, varsikengät ja tukevat nahkahanskat. Näillä pääsee alkuun. Printterillä voin tehdä alueen joka luukkuun kokouskutsun jokaiselle jota oman kodin ja perheen  turvallisuus kiinnostaa. Hathatmiehen aloituspaketin saa vaikka honkkarista alle satasella. Autokalustoa ja rakennustarvikkeita katusulkuihin ja tarkistuspisteisiin löytyy joka pihalta.

Ei siihen kenenkään lupia tarvita eikä kysellä. Lähtölaukaus (heh) voi olla vaikka alueen ensimmäinen rikastusyritys.

Kutsukoon miksi haluavat. Jo pelkkä omatoimisen turvallisuusverkoston luomisen uhka takaa että poliisi tulee herkästi paikalle. Turvaamaan timojen koskemattomuuden.

[MacGyver]

Mä oon messis mitä ikin tapahtuuki.

[duc]

Yrjöperskeleen hotellin tuotantoa

PERUSTAVA KOKOUS
Huitsinnevadan Örnätjärvellä, jossain ei ehkä kovinkaan kaukaisessa tulevaisuudessa


Örnätjärven koululle oli kokoontunut noin yhdeksänkymmentä vakavailmeistä miestä ja lisäksi vielä parin tusinan verran yhtä vakavailmeisiä naisia. Syrjäseutuja jyräävä hallinto oli halunnut viedä kylältä koulun kokonaan, mutta aktiivisen kansalaistoiminnan seurauksena sentään ala-aste oltiin saatu säilytettyä, vaikka yläaste menetettiinkin. Se ainakin piti osaltaan huolen siitä, ettei valtio pyrkinyt sijoittaamaan jatkuvasti kasvavaa elintasosurffaajien määrää osaltaan tänne Örnätjärvellekin. Nykyisinhän kyse oli nimenomaan valtion tahdosta, sillä kuntien oma itsemääräysoikeus tässä asiassa oli tylysti lakkautettu, eikä juuri yksikään Suomen kunta ollut säästynyt tältä vitsaukselta, mikä oli muuttunut itsetarkoitukseksi. Huitsinnevadan keskustaajamassa näitä tunkeutujia jo oli viljalti, samoin kuin maakunnan pääkaupungissa Hömpstadissa, jossa ensimmäiset autot ja kaupat olivat jo palaneet. Hallituksen onnettomat yritykset vähentää tulijoitten tulvaa oli EU:n puolelta tylysti torpattu, eikä hallituksella ollut muuta vaihtoehtoa kuin pienentää radikaalisti sosiaaliturvaa. Suomalaiset – tapansa mukaan – käsivät tämän puristamalla nyrkkiä taskussaan, mutta elintasosurffarit olivat aloittaneet yleisen hulinan.

Ei oltu tarvittu suurtakaan Sherlockia ennustamaan, mitä tämän ilmaisiin pöytiin saapuneen, omaa erinomaisuuttaan täynnä olevan ja entisestään kasvavan öykkärilauman saapuminen saisi tulevaisuudessa aikaan yhä enemmän, varsinkin kun hallintokoneisto oli tosiasiassa menettänyt resurssien puutteessa otteensa näistä mellakoista itselleen harrastuksen tehneistä vieraista. Hallinto keskittyi lähinnä jotenkuten elättämään ne, eikä pystynyt valvomaan niitten tekemisiä. Niinpä tämä kokous täällä Örnätjärvellä tulisi perustamaan sen, mitä niin Hömpstadissa kuin Huitsinnevadan keskustassa oltiin jo perustettu. Perustettu tarpeeseen, eikä olisi millään muotoa mahdotonta, ettei tarvetta tulisi täälläkin. Jos ei muuten, niin Huitsinnevadasta tulevan avunpyynnön muodossa.

Koulun voimistelusaliin oltiin kannettu pitkiä pöytiä ja tuoleja, joissa väki istui. Heidän edessään seisoi Örnätjärven koulun rehtori Antti Ryönälä, 42-vuotias aktiivireserviläinen ja tiukaksi mutta reiluksi tunnustettu opettaja. Hän aloitti puheenvuoronsa:

- Niin kuin kaikki tiedätte, ei tässä olla perustamassa mitään tavallista rekisteröityä yhdistystä joten emme toimi normaalien kokouskäytäntöjen mukaisesti, mutta jos joku haluaa tässä vaiheessa vaihtaa puheenjohtajaa, niin sanokoon sen nyt.

Vastalauseita ei tullut, ja Örnätjärven vesiosuuskunnan puheenjohtaja Lauri Lärr totesi:

- Eiköhän se suju vallan hyvin rehtorin johdolla tämä palaverimme.

Tästä seurasi hyväksyvää mutinaa ja rehtori Ryönälä totesi:

- Kiitän luottamuksesta ja siirtynemme asiaan. Me emme ole vielä kokoontuneet koko porukalla, mutta valmistelevia ja tilannetta kartoittavia kokouksia on pidetty erilukuisin porukoin jo montakin. Henki niissä kokouksissa on ollut yhtenevä ja yhteinen, ja kertaan sen vakavan asian, mikä muodostaa pohjan tälle kokoontumiselle. Lyhyesti sen voi tiivistää niin, että yhteiskunnan pääoikeutus olemassaololleen on sen omien jäsenten turvallisuus. Kun yhteiskunta hoitaa tämän tehtävänsä, sen jäsenet noudattavat yhteiskunnan säätämiä lakeja ja suostuvat maksamaan sille veroa taatakseen sen toimintojen jatkumisen tulevaisuudessakin.

- Mikäli yhteiskunta ei noudata tätä sopimusta, ei sen jäsenilläkään ole velvollisuutta ylläpitää sen olemassaoloa. Ja oma yhteiskuntamme on lakannut noudattamasta tätä sopimusta. Se on nostanut muualta tulleitten elintasosurffareitten turvallisuuden omien kansalaistensa edelle ja mieltää nykyisin meidät lähinnä uhkaksi. Jo yhteiskunnan ylläpitämän monikulttuuriutopian perusteltu arvostelu on virallisen Suomen silmissä uhka.

- Niinpä voimme todeta, että yhteiskuntamme on rikkonut oman puolensa sopimuksesta. Me emme halua anarkiaa, joten emme ole – ainakaan vielä tällä hetkellä – irtaantumassa Suomen valtiosta. Mutta koska valtiota ei enää kiinnosta turvallisuutemme, meillä on oikeus taata se itse. Olemme siis perustamassa omaa Örnätjärven suojelukaartia, joka tulee luomaan kiinteän yhteistyösuhteen meitä lähimpänä olevaan Huitsinnevadan keskustan suojelukaartiin, muihin naapurialueitten suojelukaarteihin ja sitä kautta muualle Suomeen. Näitä samanlaisia kokouksia pidetään tälläkin hetkellä useilla paikkakunnilla. Se, joka ei halua osallistua perustettavan suojelukaartin toimintaan, voi poistua paikalta nyt samantien.

Kukaan ei lähtenyt. Ihmisten ilmeet kertoivat, että lähtemisen ja luovuttamisen aika oli nyt päättynyt. Minkäänlaista uhoa tai iskulauseitten huutoa ei kuulunut. Se ei ollut näitten ihmisten tapa. Vain hiljainen, kuin ihmisten keskuudessa leijuva, toinen toiselta etenevä ja sitä myötä vahvistuva tunne, että nyt yksi kynnys on ylitettävä. Ja se ylitetään.

Ryönälä jatkoi:

- Onhan selvää, että organisaatiotamme ei voi valita huutoäänestyksellä, joten käskyvaltasuhteitten kannattaa perustua sotilasarvoon mutta emme myöskään ole puolustusvoimien organisaatioon kuuluvia. Teknisesti ottaen me olemme kapinallisia. Ja näen, että Örnätjärven suojelukaartin päällikön tulee nauttia suojelukaartilaisten ehdotonta luottamusta.

Jakeluautonkuljettaja Koponen nousi seisomaan ja käytti puheenvuoron:

- Rehtori on ollut tässä puuhamiehenä viimmosen päälle ja tiedetään, että te olette reservin yliluutnantti jalkaväestä. Täällä ei muutenkaan ole kukaan sotilasarvoltaan korkeampi, ja teidät tunnetaan tolkun mieheksi ja nautitte koko porukan täydellistä luottamusta, joten esitän rehtori Ryönälää suojelukaartin päälliköksi.

Useita kannatetaan-huutoja kuuli salista, eikä vastaehdokkaita ollut, joten Ryönälä jatkoi:

- Ystävät, kiitän teitä lämpimästi luottamuksestanne ja otan tehtävän vastaan. Seuraavaksi meidän tulisi muokata hieman organisaatiotamme. Meillä on sen verran porukkaa, että kaarti kannattaa jakaa kolmeen joukkueeseen, joka taas jakaantuu ryhmiin. Olen tehnyt tässä alustavan listan siitä, mikä joukkueitten kokoonpano on, ja ketkä sen johtajina toimivat. Lisäksi tässä on ehdotus naisjaostomme tarkemmasta tehtäväkentästä ja kokoonpanosta, tosin naisemme ovat tässä asiassa keskenään jo varmaan päässeet meitä miehiä pidemmälle.  Pankaapas kiertämään, niin katsotaan, että onko niihin muutostarvetta.

Ryönälä jakoi kopiot salissa olleille henkilöille, joita saattoi nyt sanoa suojelukaartilaisiksi. Miehet katsoivat papereita, mutisivat hissukseen keskenään, välillä jonkun sormi osoitti tiettyä riviä paperissa ja sen jälkeen jotain henkilöä yleensä nyökkäyksen säestämänä. Ryönälän tehtävä reservissä oli komppanian varapäällikkö ja hän hallitsi kokoonpanot. Lisäksi hän tunsi paikkakunnan ihmiset, joten korjauksia ei juurikaan tarvinnut tehdä. Mutta Ryönälä näki, että miesten tuli saada sanoa sanansa. Nämä eivät olleet mitään ensimmäistä päivää armeijassa olevia alokkaita, vaan vakaita perheellisiä miehiä, jotka olivat nyt suunnittelemassa kotikylänsä turvallisuuden takaamista ja heille oli turha tarjota minkäänlaista äksiisiä. Nämä miehet tekisivät vaaditut tehtävät kyllä muutenkin ja oman elämänkokemuksensa kautta he puolestaan tarjoaisivat Ryönälälle täydennystä niistä asioista, joita hän ei välttämättä hallitsisi. Hän jatkoi kokousta:

- On aika kartoittaa toimintamuotomme ja siihen liittyvä viestintä. Sehän on selvää, että me emme ole perustamassa tätä suojelukaartia sen vuoksi, että voisimme alkaa riehua. Tarkoituksena on vain ja ainoastaan taata kylämme turvallisuus ja tarvittaessa auttaa sen turvaamisessa myös muualla Huitsinnevadassa. Mikäli toimintaamme ei tarvita, emme tee mitään ja jatkamme elämäämme normaalisti. Mutta jos joku tulee tänne häiriköimään, me poistamme hänet. Mikäli se ei onnistu hyvällä, teemme sen voimakeinoin. Jos kyseessä ovat häiriköijät, jotka tulevat tänne ase kädessä, poistamme heidätkin, tai sitten ammumme tunkeilijat siihen paikkaan. Jos vieras tulee kyläämme kutsumatta ase kädessä, silloin ylitetään se kynnys, jonka jälkeen ei enää keskustella.

Tarkoituksenmukaisinta on käyttää samanlaista valmiustilamallia, mitä käytetään muissakin suojelukaarteissa. Eli tällä hetkellä me elämme täällä Örnätjärvellä vihreässä valmiustilassa, mikä tarkoittaa sitä, että elämme täysin normaalia elämää. Keltainen valmiustila taas tarkoittaa sitä, että tietyn määrän miehiä tulee olla jatkuvassa toimintavalmiudessa, eli tarkoittaa sitä, että silloin saunassa otetaan vaan vissyä. Tää koskee myös teitä, Perskeles, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen.

Salissa kuului naurunhöräkkää, kaikkein kovimpana juuri mainittujen miesten pöydässä.

- Teemme valmiiksi valmiuslistat, jonka mukaan miehet sitten kiertävät keltaisessa valmiustilassa. Ne, jotka tekevät vuorotyötä toimittakoot minulle jatkossa työvuorolistansa. Ja sitten. mikäli tarvitaan, on vielä punainen valmiustila, jolloin kaikki miehet ovat täysin aseistettuja ja varustettuja toimintaan. Nämä värit liittyvät myös viestintään, josta meidän IT-ihmeemme Tasi voi kertoa enemmän.

Tasi, eli Taisto Turpavärk toimi atk-suunnittelijana ja oli sotilaskoulutukseltaan viestikersantti. Hän aloitti puheenvuoronsa:

- Varsinaisesti jos joudumme olemaan liikkeellä, niin meillähän on valmiiksi noita VHF-puhelimia sen verran, että niitä riittää joka ryhmään pari kappaletta. PMR-puhelimia on vielä enemmän, ja ehdotan, että joka häiskä hankkisi itselleen sellaisen. Niitä voi käyttää ryhmän sisäisessä viestinnässä, mikäli joudumme olemaan hajallaan. Jos joku on huonoissa rahavaroissa, niin eiköhän panna hattu kiertämään. Muihin suojelukaarteihin yhteytemme on vielä puhelimen varassa, mutta parempaa radiokalustoa on hankinnassa.

- Ja siitä pääsemmekin kännykkäviestintään. Niin Ryönälällä, plutoonanpäälliköillä kuin minulla on asetettu teidän kaikkien numerot omiin puhelimiimme ja mahdolliset valmiustilan muutokset tulevat teille tietoon kännykoihinne. Eli nyt olemme siis vihreässä valmiustilassa. Mikäli saatte ilmoituksen keltaisesta valmiustilasta, listalla olevat miehet siirtyvät siihen. Mikäli tulee ilmoitus punaisesta valmiustilasta, jokainen miehistä ottaa täyden varustuksen ja aseistuksen ja kokoontuu plutoonansa yhteyteen.

Seuraavaksi Turpavärk käänsi fläppitaulun sivun, jossa oli esillä kaksi puhelinnumeroa.

- Laittakaa nuo numerot kännykkäänne. Mikäli omilla tiluksillanne tapahtuu jotain yllättävää ja tarvitsette apua, noilla numeroilla sitä voi pyytää, ja viesti lähtee jokaisen kännykkään. Ylempi numero tarkoittaa keltaista hälytystä, jolloin porukat tulevat apuun astaloitten, mutta ei tuliaseitten kanssa. Alempi numero on sitten punainen hälytys, jolloin apuun tullaan pyssyt mukana. Jokainen osaa käyttää luonnollisesti harkintaa siitä, minkälaista apua pyytää. Esimerkiksi joku puolalainen taulukauppias ei ole edes keltaisen hälytyksen aihe. No, kyllä te tajuatte.

Salista kuului hiljaista hyväksyvää mutinaa ja hiljaista piipitystä kun numeroita tallennettiin kännyköihin. Turpavärk jatkoi vielä:

- Tarvittaessa lähetämme myös kännyköihinne viestin REINIKAINEN,  joka tarkoittaa sitä, että poliisi alkaa takavarikoida ihmisten aseita. Ja se mahdollisuushan on koko ajan olemassa. Lakia ollaan jo kovaa vauhtia säätämässä eikä uusiin aseisiin ole myönnetty lupia koko maassa kahdeksaan kuukauteen. Oletettavasti teillä kaikilla alkaa olla vaihtoehtoiset kätköpaikat pyssyille valmiina?

Salista kuului myöntyvää kommentointia ja naureskelua siitä, kuinka rautakaupassa oltiin ihmetelty niin monen tyypin intoa tehdä välikatto- tai aittaremontteja. Tämän jälkeen rehtori Ryönälä nousi ja sanoi puolestaan:

- Nyt sitten siirrymme pienempiin porukoihin ja teemme asekartoituksen. Ideahan on, että ne suojelukaartilaiset, joilla ei ole omia aseita saavat apua muilta. Aseitahan täällä sinänsä on yllin kyllin, metsämiehiä kun on kylä pullollaan.

Perskeleen Ykä, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen alkoivat keskenään käydä läpi asrsenaalia ja sitä, miten sitä alustavan sopimuksen mukaan jaettaisiin. Ykällä itsellään oli hirvikivääri kaliiberia .30-06, metsästysluodikko kaliiberia .222, haulikko kaliiberia 12/76, isoisän venäläinen sotasaalispistooli kaliiberia 7,65 sekä pienoiskivääri ja pienoisrevolveri. Hirvikiväärin ja sotasaalispistoolin hän pitäisi itsellään, luodikko menisi lähellä asuvalle maanviljelijälle, haulikon ja pienoiskiväärin hän antaisi hieman sivummalla vielä äitinsä kanssa asuville vanhapoikaveljeksille ja pienoisrevolveri jäisi Ylvalle. Eihän se suurikaliiberinen ollut mutta sen rullassa oli silti yhdeksän hyvää syytä pysyä poissa tontin välittömästä läheisyydestä. Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen ynnäsivät myös oman arsenaalinsa ja sen, kenelle ylimääräiset jaettaisiin. Pöntinen oli porukasta ainoa, jolla ei ollut omaa asetta ja hän saisi haltuunsa Lötjösen pumppuhaulikon.

Miehet kirjasivat aseet paperille. Rehtori Ryönälä keräsi kaikkien paperit ja laskeskeli papereita aikansa, kun muu porukka piti kahvitaukoa. Kahvit ja pullat oli toimittanut suojelukaartin naisosasto, jonka johtajaksi oli jo aikaisemmin valittu Ursula Raunio, 72-vuotias eläkkeellä oleva kätilö jolla oli pituutta 152 senttiä, painoa 47 kiloa ja noin ruotsinlaivan kokoinen karisma. Rauniosta saattoi sanoa, että on miehiä, joitten paidassa lukee "minulle ei vittuilla" ja sitten on tiettyjä naisia, joille ei vittuilla.

Kun miehet jo pyyhkivät pullanmuruja suupielistään, nousi Ryönälä seisomaan paperit kädessään:

- No niin, laskujeni mukaan voidaan todeta seuraava:

- Ensinnäkin Örnätjärven suojelukaartin vahvuus on yhdeksänkymmentäkaksi miestä ja kaksikymmentäneljä naista. Tämän lisänä voi tietysti todeta, että tukijajäseniä ja toimintamme avustajia ovat oikeastaan kaikki näillä selkosilla asuvat ihmiset. Ja arsenaalia meiltä löytyy seuraavasti:

- Kolme puoliautomaattista reserviläisrynkkyä kaliiberissa 7,62 x 39.

- Kaikkiaan neljäkymmentäkaksi hirvikivääriä kaliibereissa 6,5x55, .308 win, 7,62x53R, .338 win ja 9,3x62.

- Kolmekymmentäseitsemän lintuluodikkoa, pääosin kaliiberia .222.

- Kuusikymmentäkolme erilaista haulikkoa.

- Kaksikymmentäkaksi pistoolia.

- Kaksikymmentäkolme pienoiskivääriä.

- Kaksikymmentäkuusi pienoispistoolia tai –revolveria.

- Eli kyllä meillä on tarpeeksi arsenaalia jonkun järjestäytymättömän roskajoukon torjumiseksi, vaikka se olisi isompikin. Aseita riittää myös jaettavaksi suojelukaartiin kuulumattomien ihmisten koteihin lähiturvaksi. Nyt tietysti kannattaa jatkaa patruunoitten hankkimista, sillä pirukaan ei tiedä, milloin niitten myyntikin muuttuu laittomaksi.

Ryönälä piti tässä vaiheessa kymmenen sekunnin tauon ja katseli salissa olevia ihmisiä.

- Ja siinä vaiheessa, kun patruunoitten myynti muuttuu laittomaksi, niin silloin meidänkin aseemme muuttuvat laittomaksi. Voi olla, että poliisimme on niin munaton hallinnon edessä, että se todellakin alkaa kerätä aseita pois. Tai ainakin yrittää. Ja koska me emme niitä luovuta, me olemme silloin kapinallisia. Mutta teidän tulee muistaa, että suojelukaarteissa on porukkaa pitkin maata jo noin viidentoista ja kahdenkymmenen tuhannen välillä. Jo lukumäärä tekee poliisin hampaattomaksi. Kymmenen ihmistä on helppo pidättää. Sata ihmistäkin onnistuu. Kymmenen tuhannen ihmisen, varsinkin aseistetuksi tiedetyn sellaisen onkin jo aivan toinen juttu.

- Mikäli sitten käy niin, että poliisi tosiaankin keskittyy etsimään aseita meidän nurkistamme, se jättää käytännössä rikastetut taajamat täysin suojattomaksi elintasosurffareitten mielivallalta. Siinä tapauksessa ainoa este anarkian edessä olemme me. Ja siksi on valmistauduttava pidemmälle. Pinnanmaan suojelukaarteilla on jo olemassa olevat yhteydet niihin tahoihin, jotka ovat valmiita myymään varsinaista sotilasaseistusta. Senkin paikka voi olla vielä edessä. Näillä, olemassa olevilla varusteilla me voimme suojata kyläämme. Sitten jos edessä on vihollisen karkoittaminen, tarvitaan järeämpää aseistusta. Oletan, että teillä ei ole mitään tätä vastaan, sillä rikollisiahan me olemme siinä tapauksessa jo muutenkin, niin silloin on aivan sama olla rikollinen joka on varustettu käyrälippaallisella keskusteluvälineellä.

Salista kuului hyväksyvää muminaa ja moni miehistä nosti peukkunsa ylöspäin.

- Siinä vaiheessahan kaikki onkin sitten mahdollista ja meidän tulee varautua kaikin mahdollisin keinoin. Mitenkäs, Ursula, lääkintäpuolen valmistautuminen on varmaankin jo pitkällä?

Tiukkailmeinen kätilö evp. vastasi rauhallisesti:

- Itse asiassa täysin valmis. Tarvikkeita täytyy tietysti hankkia lisää.

Ryönälä nyökkäsi ja kysyi puolestaan Pätiseltä, joka oli maansiirtoyrittäjä:

- Mitenkäs Pätinen, voidaan tarvita myös erikoisjätehuoltoa. Sinun johdollasi se onnistunee?

- Kaivuukalustoa on kyllä minkä tehtävä vaatii ja metsiähän täällä riittää. Ei tuota ongelmaa.

Örnätjärven koulun rehtorista Örnätjärven suojelukaartin päälliköksi muuttunut rehtori Aulis Ryönälä jatkoi puhettaan:

- Aseita, patruunoita, lääkintätarvikkeita, varusteita, muonavarastoja. Ne kaikki vaativat rahaa. Mutta meidän ei tarvitse hankkia kaikkea hattua kierrättämällä. Eihän meillä siihen varaa olisikaan näinä laihoina aikoina. Mutta hyvin monet yritykset niin Huitsinnevadassa kuin Pinnanmaalla ja koko Suomessa yleensäkin ovat enemmän kuin halukkaita avustamaan toimintaamme rahallisesti. Niittenkin mitta on jo täynnä. Mutta siihen tarvitsemme peitejärjestön. Virallisestihan mitään suojelukaartia ei ole koskaan perustettu. Eiköhän pidetä tauko ja käydä ulkona nykäisemässä Voimasavuke Bostonit, ja sen jälkeen pidämme vielä Örnätjärven yleisen erä- kalastus- ja käsityöseura ry:n perustavan kokouksen.

Tauko pidettiin, ja sen jälkeen syntyi yhdistysten luvattuun maahan jälleen yksi uusi yhdistys. Yhdistyksen perustaminen oli sinänsä läpihuutojuttu, sillä rehtori oli kirjannut paperit valmiiksi. Hän piti vielä loppupuheenvuoron:

- Ystäväni, ja tästä eteenpäin myös suojelukaartiveljeni. Nimeä suojelukaarti ei ole otettu käyttöön kevyin perustein. Hieman vajaa sata vuotta sitten käytiin sisällissota, jossa vastakkain olivat suojeluskunnat ja punakaartit. On mitä todennäköisintä, että omat, sen aikaiset sukulaisemme ovat lahdanneet toisiaan. Mutta se on historiaa. Ei ole enää suojeluskuntia eikä punakaarteja. On vain yksi suojelukaarti, jossa niin punikkien kuin lahtarien jälkeläiset yksissä tuumin puolustavat lähimpiään vaaraa vastaan. Ja valitettavasti aikamme on armottoman kova, sillä meitä uhkaa niin sisäinen kuin ulkoinen vaara. En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta mieltäni helpottaa kun tiedän, että kohtaan sen tulevaisuuden yhdessä teidän kanssanne.

Tällä kertaa puheeseen ei vastattu hiljaisella hyväksymisen muminalla, vaan sali puhkesi suosionosoituksiin. Ryönälä kiitti osallistujia ja päätti kokouksen. Sali valui pikkuhiljaa pihalle ja kaikille jaettiin ovenpielestä sininen käsivarsinauha sekä palveluksessa käytettävän takin rintaan ommeltava kangasmerkki. Pihalla miehet pulisivat vielä keskenään pienissä porukoissa.

Lötjönen: Eihän me varsinaisesti mikään Utin Jääkärirykmentti olla, mutta jos tänne tulee surffarit ampumaan ja polttamaan autoja ja taloja, niin Pätisen kaivuukalustolle löytyy kyllä käyttöä.

Ykä: Jep. Ja varsinkin jos saadaan vähänkin ennakkovaroitusta, niin eihän ne pääse edes kylälle asti. Tännehän on kulku vain lännestä ja idästä. Lännessä on Örnätjärven silta ja sen ympärillä isot peltoaukeat. Kyllä se surffarin kulku jo siihen tyssää kun pannaan tyssäämään. Ja jos tänne pyrkii riekkumaan idästä, niin siinä on välissä Hiivatin kylän suojelukaarti ja niilläkin hepuilla on kyllä siihen asiaan sanansa sanottavana.

Kutvonen: Vaan kyllähän tää kaikki on varmaan viranomaisten tiedossa. Siellä Helsingissä se Supon jätkä pian täppää uuden nastan Suomen karttaan tämänkin kylän kohdalle.

Pöntinen: Antaa sen täppäillä niitä nastojaan vaan. Se meinaan huomaa, että niitä rupee oleen vähän turhan tiheessä ja sehän pistää jo Suponkin jätkän raapimaan päätään.

Pätinen: Vaan sovitaanko että tavataan huomenna meillä vaikka tuossa viiden maissa? Ja joka jätkä kattelis vähän varusteitaan sitä ennen. Jos mitä puuttuu, niin voidaan kattoa oisko toisilla ylimääräisiä. Tässä kun ei raha kasva puussa, niin turha ostella uutta, jos kaverilta löytyy ylimääräistä käytettyä.

Näin sovittiin. Pikkuhiljaa piha alkoi tyhjentyä autoista. Rehtori Ryönälä tuli ulos viimeisenä, lukitsi koulun oven ja ajoi itsekin pois paikalta. Muutaman minuutin kuluttua mikään ei enää kertonut, että Suomi oli tälläkin kylällä ottanut oman pienen askeleen kohti toista sisällissotaansa.

[Siisel]

Mietin tuota Tornion mielenosoitusta ja sen jälkeen tätä ketjua.


Suhtaiduin ensin nuivasti ajatukseen maastopuvuista, mutta jotenkin nyt tuli sellainen fiilis, että ei se välttämättä huono ajatus olekaan.

Jos kansalaisille sanoo "siisti asustus", niin lopputulos aika kirjavaa laidasta toiseen. Se sittenkin heikentää ryhmän uskottavuutta merkittävästi. Joko siisti linnanjuhlien kadettien tyyppinen, oikeasti siisti ja yhtenäinen asustus, tai jos rahasta/osaamisesta on pula, edes jokin Varustelekan tarjontaan perustuva _yhtenäinen_ ylijäämä, joka on varmasti parempi kuin "siisti pukeutuminen".

---

Nykymeininki avartaa näkökulmia Italian ja Saksan poliittiseen historiaan.

[vapaussoturi]

Uudelleen perustettavan suojeluskunnan tavoitteeksi voitaisiin ottaa sama tavoite joka oli 1917 perustetulla suojeluskunnalla. Suojeluskuntain yksinomaiseksi tehtäväksi asetettiin tuolloin Suomen itsenäisyyden saavuttaminen ja sen puolustaminen, sotilaallisilla voimakeinoilla. 1917 maassa oli vieraan vallan sotaväkeä, joka piti poistaa maasta. Ja tämä myös tehtiin, suojeluskuntien avulla.

Nyt meillä ei ole vieraan vallan sotaväkeä, mutta olemme tilanteessa jossa itsenäisyys on päästetty valumaan käsistämme. Onkohan kansallamme päätösvaltaa enää sitäkään vähää mitä oli Venäjän vallan aikaan? Itsenäisyyden palauttaminen vaatisi eron EU:sta, joka voisi nähdäkseni tapahtua kahdella tavalla:
1.   Laillisin keinoin, joita voisivat olla sitova kansanäänestys tai eduskunnan päätös.
2.   Laittomin keinoin, joka tarkoittaa että maa pitäisi ensin ottaa haltuun sotilaallisilla voimakeinoilla. Tämä tietäisi uuttaa alkua monessakin suhteessa, ero EU:sta, valtiomuoto uusiksi yms...

Lähtisin rakentamaan EU:sta eroa vaihtoehdon kaksi varaan, johon juuri tarvitaan suojeluskuntaa.

1917 ei ollut kansainvaellusta Irakista, Syyriasta, Somaliasta ja muista muslimivaltioista. Islamilaisten kansainvaellus on tämän ajan erityispiirre, johon olisi uutta suojeluskuntaa perustettaessa pakko olla selkeä kanta. Emme pysty estämään pakolaisten vaellusta, mutta pystymme estämään sen että pakolaiset eivät vaella maahamme!

Lisäksi väärän maahanmuuttopolitiikan seurauksena maahamme on jo päässyt tuhansia islamisteja. Joiden tarkoituksena pitkässä juoksussa on alistaa Suomi noudattamaan Sharia-lakia, sekä tuhota maan kristilliset perinteet ja syrjäyttää kulttuuri islamilaisella kulttuurilla. Näitä islamisteja voidaan hyvällä syyllä pitää kansankunnan vihollisina. Suojeluskunnan tavoitteita laadittaessa myös tähän asiaan voisi ottaa kantaa.

On päivän selvää, että edellä kuvatut suojeluskunnan toiminnalta vaadittavat keinot ovat ristiriidassa Suomen lainsäädännön kanssa. Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen keskusteluun siitä, miten tällainen suojeluskunta ylipäätään voidaan perustaa. Mutta on se mahdollista, jääkäriliikekin oli aikoinaan mahdollista, vaikka se oli laitonta toimintaa. Määrätietoisella ja vääjäämättömällä toiminnalla on saatu historian aikana paljon aikaan. Kovat ajat vaativat kovia keinoja. Ja jos tarkoitus on hyvä, se pyhittää keinot.

Näillä aatoksilla ensimmäinen postaukseni foorumilla.